Krempat

[kertsi]

Ei ole hierojia ehdottaa, mutta kokeile lämpöä (lämpötyyy) ja lihasrelaksantti Norflexiä, jos sinulla sattuu olemaan sitä kotona. Kevyt liikuskelu voi joskus auttaa niskajumeihin, jos vaan pystyy. Eritoten semmoiset liikkeet, joissa saat kiertoa niskarankaan/rintarankaan.

Voisikohan tällainen sopia sinulle (jos kyseessä ei ole mikään pahempi vaurio kuin lihaskramppi): seisot jalat hieman koukussa rennossa asennossa hartiat alhaalla pitäen, hyvässä ryhdissä ("häntä jalkojen välissä" eli ei notkoselkäisenä) ja core vahvana (=selkärankaa tukien), ja pidät lantion vakaana samassa asennossa koko ajan, ja

1) käsivarret mahdollisimman rentona ja painavana heilautat käsivarsia vartalon puolelta toiselle niin, että ne kiertyvät vartalon ympäri - pää ja lantio pysyy paikallaan. Eli iso ja laaja liike.

2) vaihtoehto edelliseen on pieni liike: nosta edellä kuvatussa asennossa kädet olkapäiden korkeudelle koukussa, olkapäitä koskien, ja alavartalo paikallaan pitäen teet pientä kiertoliikettä ylävartalolla - pää ja lantio pysyy paikallaan.

3.) edellä kuvatussa asennossa, ilmanyrkkeile vasemmalla kädellä vinosti oikealle ja vastaavasti oikella kädellä vinosti vasemmalle. Tunne, kun lapaluiden välistä jännitykset laukeavat.

2. liike on lempein, ja on ehkä parempi aloittaa siitä. Kaikkien tarkoitus on laittaa veret liikkeelle, ja verryttää rankaa.

Tässä muita jumppaliikkeitä:
https://selkakanava.fi/niskakipu/aikuisen-niskakipu-ja-niskasairaudet
https://selkakanava.fi/selan-hoito/niskakivun-hoito/niskakivun-ensihoito

(Ulkona käppäily pääkallojääkelillä ehkä vaan pahentaa asiaa, jos siinä joutuu jännittämään niskoja, jotta pysyy pystyssä. Sauvakävely kyllä voisi toimia.)

[-:)lauri]

Kiitos paljon. Pitää kokeilla.

[Hippi]

Kannattanee miettiä, mitä sille työskentelyasennolle voisi tehdä. Sähköpöytä olisi hyväratkaisu, mutta se on aika kallis ja vaatii kotoa ylimääräistä tilaa. Oletan, että tuo huono työasento on nimenomaan etähommassa eikä konttorilla. Jos on konttorilla, niin silloin sen voi heittää työnantajan päänsäryksi.

Mutta tällainen apupöytä on aika hyvä ratkaisu. Noita löytyy netistä erilaisia. Olisin mainostanut tätä omaani, jonka IKEA:sta joskus olen ostanut, mutta ei näytä enää olevan samanlaista valikoimissa. Idea on paljolti sama kuin tuossa linkatussa, mutta tämä on pienempi j yksinkertaisempi.

Olisin mainostanut sitä hierojaa, jolla itse kävin taannoin, mutta hänellä ei ole tällä viikolla vapaita aikoja. Tekee siis sekä urheiluhierontaa että klassista ja ainakin minun selän ja hartioiden solmut sai hyvin auki.

[-:)lauri]

Kiitokset kertsille vielä jumppaneuvoista. Tänään on hiukka parempi. Ei särje joka asennossa.

Hipille sen verran, että sähköpöytä voisi olla kyllä hyvä sijoitus. Pitää miettiä, millä aikataululla siirrän työpisteeni keittiön pöydän äärestä makuuhuoneeseeni, jonne ostaisin sähköpöydän.

[Xantippa]

Kiitokset kertsille vielä jumppaneuvoista. Tänään on hiukka parempi. Ei särje joka asennossa.

Hipille sen verran, että sähköpöytä voisi olla kyllä hyvä sijoitus. Pitää miettiä, millä aikataululla siirrän työpisteeni keittiön pöydän äärestä makuuhuoneeseeni, jonne ostaisin sähköpöydän.

Työpisteeseen kannattaa kyllä laittaa ensimmäisenä hieman ajatustyötä. Katsella kriittisesti, mikä olisikaan kämpässä se paras kohta. Yksi kaveri teki tosi kivan pisteen juuri keittiöön, hän vaihtoi ruokapöydän roimasti pienempään ja laittoi ikkunan alle työpisteen. Työpiste voi myös olla enemmän kuin vain pöytä ja tuoli.

Eli sanomani taitaa olla, että kannattaa tarkastella, mitä toimintoja oikeasti asunnossa on, mihin tilaa varata ja miten. Samoin itse työpisteen kanssa: kumpaa tarvitaan enemmän, laskutilaa koneen vieressä vaiko vaikkapa laatikkoja, minne kamaa laittaa?

Toivotan innostunutta ja onnistunutta suunnittelua!

T: Xante

[Hippi]

Pöydän lisäksi kannattaa miettiä kunnollisen näytön ja näppäimistön hankkimista. Mielestäni sähköpöytäkään ei yksin ratkaise asento-ongelmia, jos pitää nenä kiinni pienessä näytössä tillottaa, niin niska ja hartiat ovat jännittyneenä joka tapauksessa.

Seistessä pöydän korkeus säädetään niin, että kädet on rennosti hyvässä asennossa ja tämän jälkeen näytön korkeus ja kaltevuus säädetään silmille sopivaksi. Itselläni duunin kokoonpanoon on kuulunut vielä tankohiiri ja sen lisänä tavallinen hiiri, joilla molemmilla on omat toisiaan täydentävät toimensa. Istuessa tietty sama juttu, joten melkoista säätelyä tuossa on, mutta pian ne oppii ihan rutiinisti tekemään.

Jos etäpäiviä on paljon, niin noille välineille voisi kysyä työnantajan sponssausta. Meillä etävälineet sitä läppäriä ja kuulokkeita lukuun ottamatta joutuu itse kustantamaan ja siksi en ole tehnyt päivääkään etätöitä. Keittiön pöytä ja läppäri on aika murhaava yhdistelmä.

[-:)lauri]

Vaikka en usko, että juuri tämä kremppa johtuisi työskentelyasennostani, niin olette kyllä oikeassa, että ennen pitkää uusi sellainen todennäköisesti johtuu.

[-:)lauri]

Sähköpöytää firma ei suhteellisen varmasti kustanna, mutta näytön ja näppäimistön se kyllä kustantaa. Eikös tuosta sähköpöydästä saisi verotuksessa jonkun osan anteeksi tulonhankintamenoina?

[Hippi]

https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/verokortti-ja-veroilmoitus/tulot-ja-vahennykset/tulonhankkimismenot/

Ilman muuta sitä kannattaa ainakin yrittää vähentää verotuksessa ja tietysti myös työhuonevähennystä kannattaa vaatia. Työhuonevähennyksen voi saada, vaikka ei kokonaista huonetta ole pyhitetty työnteolle ja vaikka ei olisikin jatkuvasti etänä (kuitenkin yli 50% työajasta etänä). Tuossa kuitenkin pitänee jonkinlainen arvio tehdä siitä, miten suuren osa ajasta tekee etänä, jolloin vähennyksen määrän saa ajan suhteessa.

Noita vähennyksiä kannattaa ilmoittaa vain, jos yhteismäärä ylittää sen automaattisesti annettavan vähennyksen määrän  (750 euroa)

[Norma Bates]

Minulla selvästikin kaikki linkittyy kaikkeen... 

Olenhan kuitenkin vulvodyniastani avautunut, joten samapa tuo vaikka siitäkin tuli nyt uusi luku elämään. Ei tosin ainakaan toistaiseksi sellainen vulva from hell, kuten nollaluvulla. Pelkoa ja inhoa on kyllä riittänyt, kun on hirvittänyt että pahenee pahemmaksi.

Nimittäin. Minähän tosiaan ostin viime vuonna sen kuntopyörän että saisin vahvistaa jalkalihaksiani, että polvien etenevä nivelrikko ei aiheuttaisi kipua, koska rasitus niveliin ei ole niin paha jos lihaksia on. Olen asiaa järkeillyt sitäkin kautta että kesäisin polveni eivät kipuile, ja kesäisinhän harrastan vesijuoksua. Viime kesinä olen vieläpä hoksannut välttää järvessä tiettyä matalikkoa jossa on pakko "juosta" polvet koukussa. Voi olla että se sai aikoinaan polveni ärtymään kesälläkin (tai paremminkin kesän päätteeksi). 2017 jokatapauksessa on se eka vuosi jolloin polvet olivat kipeät. Ja sinä vuonna ostin märkäpuvun ja ekaa kertaa vesijuoksin tunnin session, joka alkoi matalikosta. Mutta nyt tosiaan jos teen pidemmän matkan, riittää 40 min ja matalikko jää väliin. Eräässä toisessa rantakohteessa sensijaan teen vaikkapa kolme juoksua tiettyyn etappiin, ja olen laskeskellut että siitä kertyy tunti juoksua yhteensä, mutta siellä polveni eivät ärry, koska syvälle pääsee nopsaan. Ja kuvailisin vesijuoksuani ennemmin vaikka vesihiihdoksi, eli tykkään taivaltaa jalka kutakuinkin suorana.

Noh, keväällä pari kertaa ehdin kuntopyöräillä, eikä hämminkiä. Mutta annas olla kun nyt marraskuussa seuraavan kerran tartuin pyörään siinä vaiheessa kun olin lopettanut painin (siihen että niska venähti, mikä johti viikkokausien huimaukseen). Minullahan alkoi häpy kirvellä siitä polkemisesta (tulipas vähän huvittava lause). Vaikuttaisi siltä että aivan kuten fibro oireilee pahempana ja herkemmin talvikaudella, niin vulvodynia voi tehdä samoin. Vuodesta 2010 se on ollut enimmäkseen taustalla, ja vaikuttanut lähinnä orgasmeihin liittyvän kovan, mutta ohimenevän kivun muodossa. Jatkuvampiluontoista ärsytystä ei ole ollut kuin korkeintaan ovulaation aikoihin. (Jäänne nollaluvulta.) Mutta nyt sitten ärtyi enempi ja tämän takia olen joutunut syömään Triptyliäkin enemmän kuin fibroon olen tavannut syödä. (Lisäksi luin netistä että polvirikkoonkin syödään Triptyliä, joten on sitä sitten tullut napsittua.)

Tuttu oli asetellut pyöräni satulan korkealle ja sanoi että jalat pitää päästä suoriksi polkiessa, ja oikeastaan jalkoja ennemmin nostellaan, kuin painetaan alas. Okei, tein niin, mutta kun se satula tosiaan ärsytti, laskin sen lopulta alas. Ja sitten poljin polvet koukussa ja sitten ärtyi polvet. Perkeleen perkele! Lisäksi siinä vaiheessa kun se satula oli ylhäällä, minulla ärtyi niskakin, sen kokemani venähdyksen vuoksi.

En niin kuin pysty jumalauta tekemään yhtään mitään yhdenkään vaivan vuoksi ilman että saan aktivoitua jonkun toisen vaivan. Mielestäni Triptyl ei ole mikään hyvä ratkaisu ihan kaikkeen. En halua syödä sitä joka päivä, enkä 50 mg annoksella. Se annos on hivenen tuntunut "sammuttavan" ärsytyksiä siellä ja täällä. Mutta olen tullut varsin hajamieliseksi, enkä kohta muista enää mistään mitään. Ja väsyttää, tympii, ja on perin haluton olo.

Nostin satulan takaisin ylimpään asentoon, mutta en ole uskaltanut polkea. Kokeilin yhden pehmeän tyynyn kanssa, mutta ei se oikein auttanut, ja pelkäsin kokoajan että putoan satulasta. Vielä on kokeilematta sellainen että jos lämmittäisi sellaisen geelipussin, jolla haudotaan kipeitä paikkoja, ja asettaisi sen jotenkin siihen satulaan niin että häpy hämääntyisi, kun lämpöä aistivat hermot ohittaisivat tuntoaistimuksia käsittelevät hermot (joissa olletikin minulla siis on vaurion nollaluvun tapahtumien johdosta). Mutta en minä sitä pussia voi ihan koko persieni alle änkeä, tai halkeaa koko pussi, kun en minäkään nyt sentään mikään painoton keijukainen ole.

Toisaalta kun olen lukenut fibroa, vulvodyniaa, nivelrikkoa tai öpaut melkein mitä vaan sairastavien ihmisten juttuja, niin siellähän on semmoiset lääkepatterit käytössä että hirvittää. Joku saattaa käyttää 3 - 5 lääkettä sellaiseen sairauteen johon minulla on 1 tai korkeintaan 2 lääkettä. Pitäisi kai olla kiitollinen että pääsee näinkin "vähällä", en tiedä.

Noh, nyt sitä Triptyliä on sitten kulunut, niin suu on kuin santapaperia, ja silmienkin kuivuus on lisääntynyt. Laitoin viime viikolla piilarit, ja heti sellainen tunne kuin olisin tunkenut hiekkaa silmiini. Hampaat irvessä siedin sitä tuskaa tunnin (koska oli sportti menossa), mutta senkin jälkeen kun olin poistanut linssit, se roskantunne jatkui koko loppuillan. Hain apteekista tippoja, ja niiden avulla sain sitten käytettyä piilareita toistamiseen, ilman ongelmia. Mutta ei perkele. Kohta ei pysty tekemään yhtään mitään ilman että on kaikki mahdolliset tropit käytetty. Polviinkin olen alkanut lääppimään Voltaren fortea, koska huomasin että siitä on hivenen apua. En tiedä onko sen käytössä joku aikarajoitus, pitäisi kai selvittää.

Olletikin astmalääkkeen aiheuttaman ärsytyksen takia ruonsulatuspuolikin sen verran viturallaan, että olen vastahakoisesti käytellyt happosalpaajaa iät ajat. Pidin välillä paussia, mutta ei siitä sitten mitään tullut, ja piti ottaa jälleen käyttöön. Astmaatikoista osa käyttää salpaajia jatkuvasti. Minua hirvittää että onkohan se ihan ok. Toisaalta osittain oma syy tämä jatkuva vatsavaivaisuus, koska pidän mausteisesta ruoasta. Ja ilmeisesti en saisi syödä kuin perkeleen käpyjä ja jäkälää - tämä minulle tulee aina mieleen, kun näistä asioista puhe.

Alaselkäkin kränää.

[kertsi]

Voisitko Norma kokeilla seisoviltaan pyöräilyä?

Itse kuntoutan erinäisiä nivelvaivoja tällä hetkellä, ja aamurutiineihini kuuluu ennen ylösnousua monenlaisia lonkkia ja polvia kuntouttavia liikkeitä makuullaan. Noin 15-20 minuutin aikanaa teen monia nivelten liikelaajuuksia ylläpitäviä liikkeitä, jotka myös voitelevat niveliä. Ja lopuksi "pyöräilen" ilmassa (suoraan ja vinosti puoliksi kyljelläni), mikä sekä notkistaa polviä että treenaa vatsaa (suoria ja vinoja vatsalihaksia). Voisiko tällainen vallan ilmassa tapahtuva treeni olla hyvä sinulle, kunnes voit taas istua satulassa?

ps. Niitä on olemassa semmoisia satuloita, joissa se satula ei paina herkkiä ja strategisia kohtia, eli niissä on pitkulainen aukko siinä kohtaa, missä ihmisellä risteilee paljon verisuonia ja hermoja. En ole kokeillut itse, enkä tiedä olisiko sinulle hyötyä sellaisesta.

[Hippi]

Kuntopyörissähän ollaan yleensä kovasti etukenossa, eli kädet nojaa likimain satulan tasossa eikä asentoa kovinkaan voi muuttaa nostamalla "ohjaustankoa" ylemmäksi. Kannattaisi tarkistaa, pystyykö satulan asentoa muuttamaan niin, että se olisi "nokka alaviistoon". Tuokin voisi helpottaa painetta herkkiin paikkoihin, joskin lisää paineita muualle vartaloon, ettei liu'u satulasta. Voi tietysti kokeilla mikä kaltevuus riittävästi helpottaisi oloa.

[kertsi]

^
Hyvä idea.

Ja se satulan korkeus tosiaankin on tärkeä. Ei ole tarkoitus kurkoitella jaloilla mitenkään yltääkseen polkimiin, eli idea ei ole, että lantio keikkuisi puolelta toiselle poljettaessa (mikä lisäisi kitkaa herkille paikoille myös) vaan pikemminkin että lantio pysyisi paikoillaan. Jalan siis pitäisi olla melkein ilman koukkua silloin kun se on suorimmassa asennossa.

[Norma Bates]

Ei tuossa sohlossa väkkyrässä pysty muuttamaan sen paremmin satulan kallistusta kuin ohjaustangon korkeuttakaan. Olisipa edes jälkimmäinen mahdollista, niin saisin jalat suoraksi rasittamatta niskaa. Saa nyt nähdä mitä duunaisi, mutta se on selvää että pakko välttää jalkojen rasitusta polvia kovasti taitettuina pitämällä.

Minulla ärtyy polvet hiihdostakin, vaikken mitenkään kyykistele, kun hiihdän vain järvenjäällä. Kun luontaisesti asentoni on semmoinen missä jalkaterät osoittavat sivuille, niin polvet eivät tykkää jos jalkaterät pakottaa suoriksi.

[Norma Bates]

Voi sitä seisoviltaan polkemista kokeilla, jollei se rasita polvia kun on koko paino jalkojen varassa...? Istuessahan oli idis että lihakset saavat rasitusta, polvet ei niin pahasti.