Krempat

[Norma Bates]

Äidilläni oli sappivika, ja joku vuosi jollakin lääkärikäynnillä utelin voisiko minullakin olla. Silloinen lääkäri joidenkin labrojen perusteella sanoi että ei voi olla. (En muista enää mikä se varsinainen vaiva sillä kertaa oli, jonka takia olin kokeissakin käynyt.) Mene tiedä sitten. Voisikohan sapessa mättää ilman että on varsinaista sairautta?

[Karikko]

^
Sappiongelmia? Sitä vain ihmettelen, nyt kun tarkistin, kun äitini aina valitti kaalin ja omenan saavan sapen vuoksi mahan kipeäksi. Kuitenkin sappinesteen tehtävä on pilkkoa rasva pienemmiksi palleroiksi.


Tämän aamun oma kremppa on vain tukkoinen nenä ja hiukan viluinen olo. Saapa nähdä onko vielä huomenna.

Mahdollisesti sappi kiukuttelee, mutta usein voi olla niinkin, että ruoka yhdistetään ihan suotta kipuihin joilla voi olla vaikka virusperäinen aiheuttaja. Se vain sattuu ilmaisemaan itsensä noiden syötyjen aineiden jälkeen.

Kaikenlaista pöpöä on nytkin liikkeellä.

Omenan kerrotaan kyllä kuten päärynänkin olevan syy sapen kiukutteluun. Itse en kuitenkaan mitään sellaista syytä huomannut, vaikka sappirakko aikanaan poistettiin.

[Karikko]

Äidilläni oli sappivika, ja joku vuosi jollakin lääkärikäynnillä utelin voisiko minullakin olla. Silloinen lääkäri joidenkin labrojen perusteella sanoi että ei voi olla. (En muista enää mikä se varsinainen vaiva sillä kertaa oli, jonka takia olin kokeissakin käynyt.) Mene tiedä sitten. Voisikohan sapessa mättää ilman että on varsinaista sairautta?

Voi toki olla -kiviä, ne ovat hyvin yleisiä, vaikka useimmiten eivät pahemmin oireita aiheuttaisikaan.

Labrakokeet tuskin kertovat niistä mitään, ilmeisesti vain sen hetkisen veressä olevien tulehdusarvojen perusteella lääkäri on halunnut poistaa turhia "luulotauteja.

Isommat kivet aiheuttavat vähemmän vaivoja, kuin pienet ja niitä on melkein kaikilla..tai ainakin hyvin monilla.

[ROOSTER]

Voisikohan sapessa mättää ilman että on varsinaista sairautta?

Voi toki olla -kiviä, ne ovat hyvin yleisiä, vaikka useimmiten eivät pahemmin oireita aiheuttaisikaan.

Labrakokeet tuskin kertovat niistä mitään, ilmeisesti vain sen hetkisen veressä olevien tulehdusarvojen perusteella lääkäri on halunnut poistaa turhia "luulotauteja.

Isommat kivet aiheuttavat vähemmän vaivoja, kuin pienet ja niitä on melkein kaikilla..tai ainakin hyvin monilla.

Mielestäni sappikivet ovat myös sairaus. Ihan niinkuin verisuonien kalkkeutuminenkin. Luunmurtuma ei yleisesti ole sairaus vaan tapaturman seuraus, paitsi jos on osteoporoosi.

Toisaalta, sappikiviä tai munuaiskiviä ei löydy sairauksien listalta https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_sairauksista#S  vaikka virtsakivet ovatkin listalla, niin saatat hämmästyttävästi olla osin oikeassakin.

Tosin sairauden määritelmä tukisi sappikivien olevan sellainen myös.

Sairaus (lat. morbus, kreik. nosos) on oireita aiheuttava haitallinen poikkeama elimistön normaalista toiminnasta

Pitää siis ajatella, että verenpainetautikaan ei ole sairaus koska se ei juuri aiheuta oireita vaan esim. aivoverenvuodon joka taas on sairaus.

Ota noista selvää...

Listalta pisti silmään (heh) sairaus jonka nimi on rahvaanomainen - silmäpasko. Siksipä sitä kutsutaan nykyään hienommin nimellä trakooma.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Trakooma

[kertsi]

Söin eilenillalla kaksi omenataskua, ja vatsa kipeä tuntikaupalla. Muistinkin sitten tässä että kun kolmikymppisenä söin kerran jouluna kinkun perään joulutorttuja ja lähdin kävelylle, niin perkeleellinen tuska silloinkin.

Vehnää olen estoitta syönyt nykyään kun katosi se gluteeniherkkyys anemian korjauduttua. Eipä kovin usein ongelmia tule. Mutta epäilenkin että näissä rasva oli se tuskia aiheuttava tekijä, tai sitten yhdistelmä rasva - vehnä - omena. (Ja joulutortuissa rasva - vehnä - luumu.)

Ja nyt aamulla taas etoo ja paska olo. Olisikohan ollut niin, että keväällä meni paremmin kun oli hormonikorvaushoito päällä?

Ainakin itselläni sekä omena että kuivattu luumu voivat aiheuttaa närästystä (ja refluksia, ja pahoinvointiakin). Rasva aiheuttaa joillekin niin ikään närästystä.

[Norma Bates]

Onhan tullut aiemminkin mainittua miten minulle ei sovi tämä, tuo, nämä, nuo rasvat. Kun jopa kalanrasvasta tai -öljystä tulee pahoinvointia. Tuskin siihen mitään sappikiviä tarvitaan sen kummemmin. IBS:ää on eri sortteja, joillakin on ripulisortti jossa ei päästä ikinä kauas vessannurkalta, minulla sitten tämä missä refluksi on tuon tuostakin rassaamassa.

[kertsi]

kun kolmikymppisenä söin kerran jouluna kinkun perään joulutorttuja ja lähdin kävelylle, niin perkeleellinen tuska silloinkin

Isommat määrät lihaa voivat toimia eräänlaisena tulppana suolistossa, koska lihan läpimeno ruoansulatuskanavan läpi ja imeytyminen siinä matkalla, ovat hitaampaa kuin minkään muun ruoan. En ole aivan varma, mutta muistaakseni puhdistutetut vehnäjauhotkin menevät hitaasti kanavan läpi. Kun  tulpan perään tuutataan hedelmiä missään muodossa, ne voivat pahimmillaan alkaa käymään, eli ne muodostavat erinäisiä kaasuja käymistuotteina, mikä aiheuttaa kipristelyä, ilmavaivoja, röyhtäisyjä, ja jos oikein huonosit käy, humaltumistakin (vrt. känniset käyneitä marjoja syöneet linnut).

[MrKAT]

^ Minä olen tulkinnut tulppailunkivun hapon vajaukseksi. Hedelmät, vars. citrushedelmät, on vapauttaneet mahan vaivasta, usein jo tunneissa. Omenat tosin tekee aina mielellään vähän lisäkaasuja.

Eilen aivastelin muutaman kerran ja silmämunien liike meinasti olla kipeää kuten myös käsivarsissa kun luin selällään, väsyin->  tavallista aiemmin maate. Tänään on hyvästä unesta huolimatta väsy, ei oikein jaksaisi urheilla tänään, ja sydän lyö keittiöön mennessäkin 90. Toinen jalka jalkaterän päältä turpoilee ja ihan kuin kädetkin ois.
   Lihotin itseäni Pullava-pitkolla ja sen kardemumma on ehkä sittenkin huono juttu mulle vaikkei viime viikolla ollu oikeita. Voipi olla viivettä (kuten oli muinoin penisilliiniallergiareaktiossakin lähes viikon viive). Tai sitten sain viruksen.

[Socrates]

Sain lopulta lähetteen edes polven tekonivelleikkaustarpeen arviointiin. Sinne pääsyynkin menee varmaan puolisen vuotta ja jos pääsen leikkaukseen, jono on tosi pitkä, mutta eipä sillä nyt hoppua ole.

Jos joskus leikataan, avaan päiväkirjaosioon ketjun. Siitä tulee eeppinen kärsimyskuvaus, jota kannattaa odottaa muna pystyssä ja housut märkinä.

[kertsi]

Sain lopulta lähetteen edes polven tekonivelleikkaustarpeen arviointiin. Sinne pääsyynkin menee varmaan puolisen vuotta ja jos pääsen leikkaukseen, jono on tosi pitkä, mutta eipä sillä nyt hoppua ole.

Tsemppiä.
Oletan, että jo kuntoutat jumpan avulla polveasi jo nyt? Ennen leikkausta kannattaa erityisesti kuntouttaa, niin että polvea tukevat lihakset (ja jänteet) vahvistuvat. '
Tämä nainen välttyi leikkaukselta jumpan ja liikunnan ansiosta:

https://seura.fi/terveys/terveystarinat/polven-nivelrikko-paljastui-magneettikuvista-liikunta-vei-nivelkivut/

Osteopaattini vinkkasi minulle valmentajan, jolla on paljon kokemusta nivelrikkopotilaista. Yhteistyömme Antti Virolaisen kanssa alkoi tammikuun alussa.

Antti laittoi minut ensi töikseen kyykkäämään. Vaikka tein sen vain oman kehoni painolla, se oli totaalisen kamalaa. Muistan vieläkin, miten kotimatkalla oli pieni mäki. Kun kävelin sitä ylös, ajattelin, että laitan jalat polvista poikki, niin paljon niihin sattui. Jalkoja särki välillä yölläkin.

Antti sanoi, että jos vain teen hänen ohjeidensa mukaan, saattaisin välttyä leikkaukselta. Lupaus oli sen verran kova, että pakkohan ohjeita oli kokeilla."

Treeni alkoi tehota – leikkaus ei enää vaihtoehto
"Antti teki minulle saliohjelman, joka vaihtui kuuden viikon välein. Kyyneleiltä en välttynyt ja välillä olen manannut Antin sinne alimpaan paikkaan.

Teen kuntosaliharjoittelun ohella aerobista liikuntaa; poljen pyörällä, soudan soutulaitteella, käyn kävelyllä ja vesijuoksussa. Ohjelmassa huolletaan polvien ohella koko kehoa. Liikun neljästä kuuteen kertaan viikossa.

Vain parin kuukauden harjoittelun jälkeen huomasin, että treeni alkoi tehota. Mitä enemmän tein liikettä polville, sen paremmalta niissä tuntui.

Menin leikkauskonsultaatioon, ja polvista otettiin taas kuvat. Siellä näkyi edelleen pitkälle edennyt nivelrikko, mutta ortopedi sanoi, että koska pystyn helposti liikkumaan, hän ei enää suosittele leikkausta. Hän totesi, että olen esimerkkitapaus hyvästä nivelrikkopotilaasta."

"Olen nyt 99 prosenttisesti kivuton. Kesti reilu viisi kuukautta päästä tähän kuntoon. Kovaa päätä se vaati ja oli välillä aivan kamalaa. Silti suosittelen tätä kaikille. Tiedän, että kun kipu on päällä, se vyöryy ylitse ja masentaa. Yksin ei silti kannata jäädä ja muun muassa Nivelyhdistyksestä saa tukea.

Teen nyt asioita, joita en kuvitellut enää koskaan tekeväni. Kävelen portaita ylös ja alas ilman mitään ongelmia. Olen onnellinen ja kiitollinen."

Kiireettömään hoitoon pääsyä voi joutua odottamaan sen maksimin, eli 6 kk. Voisiko siitä ajasta ottaa kaikki hyöty irti, tehdä kuntoutuksesta oikein projekti?

[Socrates]

^ Pelkästään leikkaustarpeen arviointiin on usein puolen vuoden jono. Jos saan leikkauspäätöksen, mikä ei ole ollenkaan varmaa, jono on yleensä vuodesta kahteen vuoteen.

Polven nivelrikkokipuun voi vaikuttaa paljon täsmäjumpalla, mutta on myös sattuman kauppaa miten paljon se vaivaa. Jopa kolmasosa pitkälle edenneistä voi olla lähes kivuttomia ja toisaalta lievempikin voi olla viheliäisen kivulias.

Vuosikymmenien jahkailun jälkeen yritän vihdoin kunnolla päästä operaatioon, koska lieväkin ontuminen on aiheuttanut jatkuvaa kipua lonkassa ja alaselässä ja joskus myös nilkassa. Lisäksi vielä voisi tulla kyseeseen sisäsyrjän osatekonivel. Leikkauksen viivyttäminen hyvin pitkälle voi hajottaa lisää paikkoja, polvilumpiokin kuluu tässä.

Artikkelin nainen on saanut täsmäjumpalla polven toistaiseksi kuntoon, mutta onko se kivuton muutaman vuoden päästä? Nivelrikossa on muutenkin usein yllättäviä hyviä lähes oireettomia jaksoja.

[kertsi]

Vuosikymmenien jahkailun jälkeen yritän vihdoin kunnolla päästä operaatioon, koska lieväkin ontuminen on aiheuttanut jatkuvaa kipua lonkassa ja alaselässä ja joskus myös nilkassa. Lisäksi vielä voisi tulla kyseeseen sisäsyrjän osatekonivel. Leikkauksen viivyttäminen hyvin pitkälle voi hajottaa lisää paikkoja, polvilumpiokin kuluu tässä.

Kannattaisikohan sinun kokeilla kyynärsauvoja ainakin pidemmillä matkoilla, ja yrittää tähdätä sen avulla symmetriseen kävelyyn? Epäsymmetrinen rasitus aiheuttaa kaikenlaista häikkää.

[Socrates]

Tässä on esimerkki liikunta-alan huippuammattilaisesta, joka lopulta kuitenkin otti tekonivelen:

https://thereadystate.com/blogs/what-not-to-do-after-knee-replacement-surgery/

[Socrates]

Kuulun useampaan nivelrikon fb ryhmään ja ihmisten kokemukset nivelrikon etenemisestä ovat varsin samanlaisia.

Se on aaltomainen sairaus, jossa hyvät jaksot lyhenevät ja harvenevat rikon edistyessä. Mainitsemani oheisvaivat erittäin yleisiä. Leposärkyä alkaa ilmetä myöhemmin kuin lonkan kulumassa.

90% leikkauksista onnistuu hyvin ja moni katuu ettei pyrkinyt aiemmin leikkaukseen. Noin 10% tulos jää heikoksi ja vajaa prosentti tapahtuu vakava komplikaatio. Sairaalakohtaiset erot suuria. Haen Coxaan, jota pidetään yleisesti parhaana, mutta kyllä sielläkin sutta joskus tulee.

[Norma Bates]

Pakko olla niin että minun kohdallani fibromyalgia pahensi alkuaikojen kipuja, koska minullahan oli lepokipua jo siinä vaiheessa eli 2018 kun polvet varsinaisesti rämähtivät kipeiksi ja olivat kipeät yhtäsoittoa puoli vuotta.

Tänä vuonna on ollut ihmeen hyvä olla polvien kanssa (kop kop!!!), mutta tiedä sitten onko tässä vaan semmoinen paussi, vai onko kondroitiinisulfaatista tosiaan ollut apua. Olen sitä syönyt täysin tauotta sen jälkeen kun joku jossain sanoi ettei nykyään enää tarvitse pitää mitään 2 kk taukoja, koska tuotetta on sen verran jo tutkittu ja tauoton syöminen on turvallista.

Jaa niin joo, ja kuntonyrkkeilyn lämppäreissä silläaikaa kun muut juoksevat, minä poljen stepperiä. Tämä onkin tainnut vaikuttaa aika paljon.