Krempat

[kertsi]

^ Pelkästään leikkaustarpeen arviointiin on usein puolen vuoden jono. Jos saan leikkauspäätöksen, mikä ei ole ollenkaan varmaa, jono on yleensä vuodesta kahteen vuoteen.

Polven nivelrikkokipuun voi vaikuttaa paljon täsmäjumpalla, mutta on myös sattuman kauppaa miten paljon se vaivaa. Jopa kolmasosa pitkälle edenneistä voi olla lähes kivuttomia ja toisaalta lievempikin voi olla viheliäisen kivulias.

Vuosikymmenien jahkailun jälkeen yritän vihdoin kunnolla päästä operaatioon, koska lieväkin ontuminen on aiheuttanut jatkuvaa kipua lonkassa ja alaselässä ja joskus myös nilkassa. Lisäksi vielä voisi tulla kyseeseen sisäsyrjän osatekonivel. Leikkauksen viivyttäminen hyvin pitkälle voi hajottaa lisää paikkoja, polvilumpiokin kuluu tässä.

Artikkelin nainen on saanut täsmäjumpalla polven toistaiseksi kuntoon, mutta onko se kivuton muutaman vuoden päästä? Nivelrikossa on muutenkin usein yllättäviä hyviä lähes oireettomia jaksoja.

Eikö siinäkin jonossa (boldaukseni) ole jokin lakisääteinen maksimiaika, 6kk?

Oletko ottanut selvää, kuinka monta vuotta polven tekonivel keskimäärin kestää? (pikagooglauksella: ehkä 20-25 v? ) Saattaa olla (sinun iässäsi, jos olet yli 60v jo?) hyvä laskeskella todennäköisyyksiä yhdessä lääkärin kanssa. Meinaan, jos uusintatarve tuleekin vasta kun olet esim. 75-80-vuotias, ehkä eivät suostu enää leikkaamaan sen ikäistä? Toisaalta jos on jatkuvaa särkyä, yölläkin, tekee se kyllä elämästä kurjaa.

[Hippi]

^
Tuo ikäraja hommeli tuossa onkin mielenkiintoinen. Eräs työkaverini kitui aivan paskaksi mennyttä polvea, vai oliko molemmat, eikä päässyt leikkaukseen, kun oli niin nuori eli vielä alle 60v liikkumisen jo huononnuttua. Joutui olemaan pitkillä sairauslomilla ja siitä vielä tuli hänelle vielä henkistä pahoinvointia.

Riittävän kauan kärsittyään pääsi lopulta leikkaukseen juuri ennen eläkkeelle lähtemistä. Ehti vielä tulla näyttäytymään meille ja oli kuin "uusi ihminen" kuten on tapana sanoa.

Jos joutuisin itse valitsemaan niin en kyllä miettisi, mitä ehkä 85v iässä olisi kohtaloni. Mistäs sen tietää olisiko elossakaan enää tuossa iässä. Tiedän kyllä, että paikalleen jääminen yli kasikymppisenä kipeiden jalkojen vuoksi aloittaisi sen viimeisen alamäen. Mutta minusta parempi on saada ne kivuttomat koivet siinä vaiheessa, kun kivut on sen verran sietämättömät, että se katkeroittaa mielen, kun tietää että korjaus olisi olemassa, mutta sitä ei anneta. Mielen happamuuteenkin voi kuolla.

[Socrates]

Eikö siinäkin jonossa (boldaukseni) ole jokin lakisääteinen maksimiaika, 6kk?

Oletko ottanut selvää, kuinka monta vuotta polven tekonivel keskimäärin kestää? (pikagooglauksella: ehkä 20-25 v? ) Saattaa olla (sinun iässäsi, jos olet yli 60v jo?) hyvä laskeskella todennäköisyyksiä yhdessä lääkärin kanssa. Meinaan, jos uusintatarve tuleekin vasta kun olet esim. 75-80-vuotias, ehkä eivät suostu enää leikkaamaan sen ikäistä? Toisaalta jos on jatkuvaa särkyä, yölläkin, tekee se kyllä elämästä kurjaa.

Harva sairaala on pystynyt noudattamaan  max puolen vuoden jonotusaikaa. Vantaan  Peijaksessa se on nyt noin 2 vuotta ja yleensä ehkä vuoden luokkaa.

Täytän kohta 62 ja jos pääsen leikkaukseen olen jotain 63-64. Jos tekonivel kestää sen reilut parikymmentä vuotta, niin olen silloin jo kasivitonen, mutta ei sitä kannata hirveästi miettiä koska se voi kestää paljon vähemmän tai enemmän. Nyt olisi sikäli hyvä ikä leikata, että olen lääkärien mielestä riittävän iäkäs mutta toisaalta voin juksata palaavani vielä hetkeksi työelämään.

Tärkeintä on kuitenkin se, että lihakset ovat vielä kunnossa niin toipuminen on nopeampaa sekä saattaisin selvitä osatekonivelellä. Ja vielä tärkeämpää se, ettei tämä ontuminen hajota montaa muuta niveltä. Silloin ollaankin jo tilanteessa, jota ei pysty ehkä hoitamaan millään.

[Hayabusa]

Tärkeintä on kuitenkin se, että lihakset ovat vielä kunnossa niin toipuminen on nopeampaa sekä saattaisin selvitä osatekonivelellä. Ja vielä tärkeämpää se, ettei tämä ontuminen hajota montaa muuta niveltä. Silloin ollaankin jo tilanteessa, jota ei pysty ehkä hoitamaan millään.

Tuo on tärkeää. Väärä askellus johtaa helposti myös selkävaivoihin.

[Hippi]

Outo kremppa kantapäässä ja oireet suunnilleen sopisi siihen luupiikkiin, mutta kun ei ihan sovi.

Jestas, miten pitkään tuota olen jo kitunut. olin ajatellut että 6-7 viikkoa olisi tämän kanssa mennyt eikä kolme kuukautta.

Pahimmillaan se oli niin ilkeä, että aamulla oli todella tuskaisaa päästä liikkeelle. Välillä se tuntui lievemmältä ja sitten taas äityi pahemmaksi. Pahinta tuossa on kyllä ollut sen klenkkaaminen, jota on tosin varpaiden vuoksi joutunut tekemään puolelta jos toiseltakin vuosikausia. Nyt tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että enpä ole seurannut, onko nivelien vuoksi syömälläni tulehduskipulääkkeellä ollut jotain vaikutusta tuohon kivun lievenemiseen aina välillä.

Outo juttu oli tuossa hiljattain, kun kävin Jumbossa. Siellä kävellessä kantapäähän pisti tosi pahasti ja siinä tuntui nilkkakin menevän jumiin. Sinne tuli tunne, että se kohta niksahtaa. Jouduin vetäytymään sivumpaan ja ottamaan tukea, että voin pyöritellä nilkkaani, että "niksahduksen tunne" poistuisi ja nilkka kestäisi astumisen. Onneksi se auttoi, ja pääsin jatkamaan matkaani.

Tuota seuraavana päivänä siestalta noustessani hämmästyin. Kantapäässä ei tuntunut mitään kipua ja pari päivää menikin kohtalaisen mukavasti. Mutta tänään jouduin taas kävelemään enemmän, niin kyllähän se taas ärtyi ja akillesjänne tuntui kireältä.

Pitää mennä viettämään siestaa, jos ihmeparantuminen toistuisi.

[MrKAT]

Useita viikkoja sitten kämmeneen lähelle etu- ja keskisormia sormia ilmestyi 2,5 mm tarkkareunainen mustanruskea täplä joka ei lähtenyt hankaamallakaan pois. Päättelin että ehkä luomi mutta huolestutti sen omituinen paikka, että jos se on kuin Valtaojan tapaus että omituisesti kynnen alle "luomi"=ihosyöpä.

Rupesin seuraamaan kasvaako se. Jos kasvaa niin lääkäriin! Viikko sitten sen reunaan, mutta vaalean ihonpuolelle, alkoi tulla millin murto-osan verran valkeaa reunusta, ihoa hiukan irti. Ja pari päivää sitten musta täplä oli häipynyt, kadonnut pois!

Se siis sittenkin oli todennäköisimmin verenpurkauma, ehkä polttopuista neulanterävä tikku oli pistänyt rukkasen läpi tai jotain. En aluksi uskonut koska oli niin vakaan pikimusta eikä laajentunut haaleampi "mustelma".

[Norma Bates]

Olin eilen treenien perään aivan puhki. Otin 50 mg Triptyliä, mutta silti tänään kaali ollut haljeta särystä, ja selkäänkin sattunut, ynnä vähän sinne sun tänne. Luulin että fibro pahentunut järjettömiin mittoihin.

Kävin asioilla, ja olisi pitänyt kävellä 1,5 km asioiden jatkamiseksi. Totesin että ei pysty kun ei kykene, ja ajoin kotiin.

Huvikseni kokeilin mitata lämmöt, ja jumalauta 38,1 astetta. 

Elämässäni aikuisena on ollut todella harvinaista että nousee noinkaan korkealle, ja ikinä ei ole noussut heti kun alan tosissani sairastaa.

Nousi vielä 0,1 astetta ja piti oksentaa yrttiteet ja mustikkasoppa ulos. Aamulla söin jogurttia, mutta sen koommin en sitten muuta ole saanut alas kuin nuo mainitut.

Ei ole eka kerta kun yrjöän minulle kovemmissa lukemissa. Esim. sikana pitämässäni taudissa 2009 sama juttu kun mentiin 38 asteen ylle.

Jatkossa ajattelin siemailla pieniä määriä vettä kerrallaan, jos pysyisi paremmin sisällä.

Kissa painoi tassulla rintakehääni ja se sattui. Muutenkin oli korventunut olo jo ennen oksentamista. 

[Norma Bates]

Eilenillalla ja tänäaamuna oli jo alle 38 asteen, mutta päivän mittaan pomppasi ja korkeimmillaan oli 38,8.

Harvemmin minulle tämmöisiä paukkuu.

Kaikki syötävä ällöttää, ei muuta jaksa kuin istua ja ihmetellä. Sydän nakuttaa, pieni pistos rinnassa.

...

Eilen eli lauantaina paukkui jo 39,1 asteessa. Piti jättää sauna väliin, ettei seuraavaksi pauku pumppu. Nyt sitten näin aamusta sunnuntaina on vain 37,5. Kai se siitä taas illemmalla nousee, mutta toivottavasti ei enää hirvittävästi.

Jatkova ällötys, sydän nakuttanut taas samaan tyyliin kuin silloin kun minulla ei ollut sen paremmin hormonikorvaushoitoa kuin beetasalpaajaakaan. On sen verran sekava olo etten paljon tiedä mitä tuli tehtyä, että otinko nyt sitten 1 vai 2 tbl beetasalpaajaa. Olin jo jonkin aikaa ottanut sitä vain puolikkaan tarkoituksella ajaa se alas.

Varsinaista jatkuvaa yskää ei ole, ajoittaisia yskähdyksiä. Nenäkään ei vuoda. Ei tämä kyllä miltään hengitystieinfektiota tunnu, mutta mikäpä sitten heittää tuollaiset lämmöt kuin eilen oli? En keksi muuta kuin koronan... Juuri luin jostain että ihmiset eivät ymmärrä että se ei ole samanlainen sairaus kuin influenssa.

...

Eilen (28.10.) oli jälleen kerran aamulla vähemmän, mutta iltaa kohti enemmän lämpöä ja taas päästiin 38 asteeseen asti. Uutuutena tuli se, että kun menin nukkumaan, niin eihän siitä mitään tullut kun maatessa oli jatkuva särky lantion sivuilla ja jaloissa koko matkalta nilkkoihin asti. Tätä oli jo aiemmin päivien mittaan ollut päivisin sohvassa istuskellessa, mutta ei sängyssä maatessa. Asennon vaihto aina auttoi muutamaksi sekunniksi, sitten särky jatkui. Se oli vähän semmoinen kuin olisi maannut tuntikausia yhdessä ja samassa asennossa, vaikka on maannut vasta hetken.

Lopulta meni hermo ja kävin nakkaamassa viime vuonna vanhaksi menneen Panacodin kitaani. Jossain vaiheessa sitten sammuin, mutta loppuyöstä kuitenkin heräilin siihen että olin hiestä märkä, ja jouduin nakkelemaan peittoa moneen kertaan toisinpäin että saisin kuivan osan rinnuksilleni. Aamulla lakanassakin oli läntti yläselkäni kohdalla, mitä ei ole ollut edes silloin kun en käyttänyt hormonikorvaushoitoa ja sen vuoksi kuumotteli öisin, ja tyynykin oli märkä.

Ja nyt sitten tietysti huimaa ja etoo niin että melkein on oksentaa, mutta se voi johtua Panacodistakin. Olen joskus oksennellut sitä käyttäessäni. Mutta nyt en muutakaan keksinyt millä pääsisin särystä ja saisin vintin pimeäksi.

Lisäksi yöllä alkoi olemaan kurkkukipua, sellaista mikä ei ollut "terävää", ja tuntuu vain nielaistessa. Nyt ei taida tuntua.

Edelleenkin hiki.

***

30.10.: Luulenpa että lukitsen vaihtoehdon mykoplasma. Koronatesti oli nega ja mykoplasmaa on kuulemma paljon liikkeellä.

https://klinik.fi/terveysinfo/mykoplasma

Mykoplasma aiheuttaa hyvin samankaltaisia oireita kuin muutkin hengitystietulehdukset: kurkkukipua, yskää, kuumetta, tukkoisuutta, päänsärkyä sekä lihas- ja nivelkipuja. Pelkästään oireiden perusteella sitä onkin vaikea erottaa esim. flunssasta tai keuhkoputkentulehduksesta. Myös iho-, silmä-, vatsa- ja keskushermosto-oireita voi esiintyä.

Näyttäisi siltä että minulla on ollut kaikkia yllämainittuja oireita, paitsi iho- ja tukkoisuusoiretta. Niin sekavia olotiloja ollut, että keskushermosto-oireitakaan ei voi poissulkea.

[Socrates]

Polviprojekti edistyy hissukseen. Otin tuoreet kuvat ja Terveystalon ortopedi totesi pitkälle edenneen nivelrikon ja teki lähetteen HUS:in ortopedille, joka ottaa sen huomioon leikkauspätöstä tehdessään.

Samaan aikaan vien tekonivelsairaala Coxan kautta hommaa eteenpäin. Kuvat on linkattu sinne ja saan ajan ortopedille.

Jos molemmista homma etenee, jommankumman perun aikanaan. HUS voi antaa palvelusetelin tai passittaa Peijaksen jonoon, joka on pari vuotta.

Osittain nämä jutut on korvien välissä. Kun pääsin hoitopolulle polvi ei tunnukaan kipeältä. Samaa sanoo moni potilasryhmissä.

[Norma Bates]

Torstai-iltana oli pieni kurkkukipu, mutta kun niihin ei aina välttämättä liity mitään sairautta, menin silti treeneihin. Perjantaiaamuna heräsin sitten törkeään kurkkukipuun, menee heittämällä pahimpiin mitä olen eläissäni kokenut. Oli kuin kurkusta olisi kuristettu kaksin käsin, ja siellä olisi vielä ollut sisällä joku tuke. Jouduin puremaan hampaita yhteen jokaikinen kerta kun nielaisin. Yritin tietysti olla niin paljon kuin mahdollista kokonaan nielemättä, mutta aina välillähän suu täyttyy syljestä ja on ihan pakko nielaista. Kurkkikipu säteili molempiin korviin asti. Otin perjantain mittaan kolmet päiväunet, ja silti väsytti. Nenä tukossa.

Lämpöä oli perjantaina enimmillään 37,8. Mutta sitten yllättäen eilen lämpöä ei oikeastaan ollutkaan. Yhdessä mittauksessa oli 37,1. Kaikki muut näyttivät alle tai tasan 37 astetta. Kurkku tuntui epämiellyttävältä, mutta ei erityisen kipeältä.

Eilen kun vähän aikaa yritin rönöttää pitkänäni kissa päälläni, alkoi tuntua että tikahdun tai tukehdun. Henki kyllä kulki, mutta epämiellyttävä olo, joka taisi olla astmaattista hengenahdistusta. Yleensä astma minulla oireilee yskänä, joten nämä ahdistukset ovat jääneet vähemmälle ja kun sellainen osuu kohdalle, ei aina hoksaa mistä on kyse. Sitten kun yöllä menin nukkumaan eli jälleen pitkäkseni, sama juttu. Tuntui että jouduin oikein tietoisesti hengittämään sisäänpäin, kun uloshengityksen jälkeen koko hengityssysteemi ikäänkuin "jämähti" siihen kohtaan ja en hengittänyt ollenkaan.

Nakkasin yön mittaan kahdesti 2 x 1,9 mg melatoniinia naamaan että saisin unta tai että se pysyisi. Nyt aamulla on aivan hirveä olo. Sydän tykyttää ja pientä rytmihäiriötä, huimaa, melkein kädet tärisee. Että alan olla niin kurkkuani myöten täynnä näitä omituisia olotiloja. Beetasalpaajasta vierottautumisessa jättäydyin väkisin tasolle 1/4 tablettia aamuisin, ja en suostu palaamaan enää taaksepäin, vaikka pumppu miten sekoilisi. Tämä 1/4 ei kyllä taida enää tuntua oikein missään, että sama vaikka olisi kokonaan ilman. Mutta otin nyt kumminkin vielä tänään, ehkä huomennakin otan.

Treeneihin en tänään mene. Ei sinne ihan titityy kukkuu -tuntemuksin lähde. Eikä tuo kurkku ihan normaalilta kyllä tunnu vieläkään. Ehkä siellä oli joku pahempikin turvotus perjantaina, eikä ole vielä laskenut.

Nettituttu sanoi että hänellä samat oireet, ja arveli että adeno.

***

19.11. Heräsin päänsärkyyn, särky enimmäkseen yläleuan tasalla ja poskipäät tuntuvat pinkeiltä. Edelleenkin huimaa ja ällöttää, ja kävin oksentamassa. Vatsa löysällä.

Otin yhteyttä paikalliseen sairaanhoitomihinperkeleeseen lie, päättäkööt olenko lekurireissun tarpeessa (ontelotulehdus?)

***

Kehottivat sairaanhoitopiirin sovelluksessa eilen menemään päivystyksenä arviointiin TK:seen ja labran kautta. Jonotin labraan. Omaksi yllätyksekseni, ja labrahoitajan myös, olikin määrätty EKG eikä verikokeita tms. Se nyt sitten otettiin ja seuraavaksi jonotin hoitajalle. Tämä sentään otti vertakin, ja sitten jonotin lääkärille. Kun vihdoin lääkäriin asti pääsin, tämä sanoi että olisi kannattanut tulla kiireajalla, eikä päivystykseen, missä joutuu odottamaan pitkään. Kiireaika ainakin täällä on normaalia lyhyempi lääkärinaika jonka tapasi saada (jos oli aikoja vapaana) kuluvalle päivälle, kun aamulla soitti TK:seen. Luulin ettei sinne enää saa soitella, vaan pitää kaikki hoitaa koko sairaanhoitopiirin sovelluksen kautta.

Oli miten oli, sain viikon antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen. Lääkäri kyllä sanoi että auttaa viruksen kohdalla huonosti. Ilmeisesti siinä rumbassa ei edes selvitetty että oliko virus vai bakteeri, jos se nyt ylipäätään mistään tai millään edes selviää.

Melkein 5 t olin istunut siellä TK:ssa ennen kuin pääsin pihalle samoihin aikoihin kuin koko pulju ylipäätään menee kiinni. En ollut syönyt koko päivänä mitään; aamulla en ensin pystynyt, sitten en edes ehtinyt. Ja aikaa kului vielä lisää istujaisten päälle ennen kuin kotiin pääsin, koska ei täällä bussit kulje todellakaan 10 min välein.

Räkä on lentänyt ja ylipäätään sitä tosiaan nyt on, vaikkei ollut kk sitten sairastamassani missä-liessä, eikä nytkään viikonloppuna jolloin podin sitä kurkkukipua. Vaikea sanoa että onko tuo eilen pamahtanut samaa kokonaisuutta viikonloppuisen kanssa, vai peräti oma tautinsa, jolloin minulla voisi sanoa olleen viiden viikon sisään kolme(!) hengitystieinfektiota.

Otin yöksi 50 mg Triptyliä, mikä kätkee melko pitkälti lähes minkä tahansa vaivan oireet. Ei kokonaan, mutta aika reippaasti.

Verenpaine oli Kannan mukaan eilen ollut näemmä 145/99, mutta ainahan se minulla pomppaa kun joku muu mittaa, kuin minä itse. Bisoprololia en ole aikoihin ottanut 1/4 tbl isompaa annosta, joten se ei enää juurikaan hillitse paineita. Tänään en ottanut sitä, ja enpäs tiedä josko yrittäisi päästä siitä jo kokonaan. Kun en sitä syönyt mihinkään sairauteen alunperinkään.

[Karikko]

Polviprojekti edistyy hissukseen. Otin tuoreet kuvat ja Terveystalon ortopedi totesi pitkälle edenneen nivelrikon ja teki lähetteen HUS:in ortopedille, joka ottaa sen huomioon leikkauspätöstä tehdessään.

Samaan aikaan vien tekonivelsairaala Coxan kautta hommaa eteenpäin. Kuvat on linkattu sinne ja saan ajan ortopedille.

Jos molemmista homma etenee, jommankumman perun aikanaan. HUS voi antaa palvelusetelin tai passittaa Peijaksen jonoon, joka on pari vuotta.

Osittain nämä jutut on korvien välissä. Kun pääsin hoitopolulle polvi ei tunnukaan kipeältä. Samaa sanoo moni potilasryhmissä.

Kivut kuulemma useimmiten kyllä poistuvat noissa operaatioissa. Tekonivel on silti vain tekonivel. Eli ellei kivut isommin häiritse kannattaa tarkoin miettiä onko se vaihto aiheellinen.

Lääkärit ovat puolueellisia he haluavat ratkaista asiat yleensä omin ammatillisten erikoisosaamistensa kannalta edullisimmalla tavalla, eli ansaita työllään palkkansa.

[Hippi]

Tänään nilkuttaessani kotiin, muistin tämän äskettäin olleen lehtijutun:

IS:ssa Jauhojärvestä kertovasta kirjasta
....
Sami Jauhojärvi vieraili Helysen luona hoidattamassa plantaarifaskiittia, eli jalkapohjan kantakalvon tulehdusta, josta oli kärsinyt edellissyksystä saakka.
Helynen oli niin taitava, että Jauhojärven vaiva alkoi helpottaa jo ensimmäisen hierontakäynnin jälkeen, mikä teki hiihtäjän iloiseksi....


Mietin, jotta pitäisikö minunkin yrittää käydä jollain hierojalla, jos sen nyt kerralla tai muutamalla saisi kuntoon hieroen? Vähän vaan kummastuttaa, kun en ennen ole törmännyt tuollaiseen hoitokeinoon. Vai onko taito vain tuon yhden hierojan hyppysissä?

[Socrates]

Polviprojekti edistyy hissukseen. Otin tuoreet kuvat ja Terveystalon ortopedi totesi pitkälle edenneen nivelrikon ja teki lähetteen HUS:in ortopedille, joka ottaa sen huomioon leikkauspätöstä tehdessään.

Samaan aikaan vien tekonivelsairaala Coxan kautta hommaa eteenpäin. Kuvat on linkattu sinne ja saan ajan ortopedille.

Jos molemmista homma etenee, jommankumman perun aikanaan. HUS voi antaa palvelusetelin tai passittaa Peijaksen jonoon, joka on pari vuotta.

Osittain nämä jutut on korvien välissä. Kun pääsin hoitopolulle polvi ei tunnukaan kipeältä. Samaa sanoo moni potilasryhmissä.

Kivut kuulemma useimmiten kyllä poistuvat noissa operaatioissa. Tekonivel on silti vain tekonivel. Eli ellei kivut isommin häiritse kannattaa tarkoin miettiä onko se vaihto aiheellinen.

Lääkärit ovat puolueellisia he haluavat ratkaista asiat yleensä omin ammatillisten erikoisosaamistensa kannalta edullisimmalla tavalla, eli ansaita työllään palkkansa.

Tekonivelleikkaukseen on tulijoita valtavasti. Olemme potilaiden pohjasakkaa, joita kukaan ei halua hoitaa.

Mutta joo, moni tekijä puhuu leikkauksen lykkäämisen puolesta ja toisaalta moni, että hoitaisin sen alta pois.

Kiistatonta on pitkälle edennyt nivelrikko. Lonkan kohdalla se ottaa usein loppukirin eli nivel romahtaa nopeasti kohtalaisesta aivan karmeaan kuntoon. Polven kohdalla se on harvinaisempaa, mutta koska jono on vuosia, sekin on mahdollista ja harmittaa jos kävelykyky on mennyt ja pitää aloittaa projekti alusta.

Olisin toivonut puolitekoniveltä,mutta ortopedi kertoi, että aiemmin suoritettu ristisideleikkaus on jonkinlainen este sille.

Tälläkin hetkellä on toinen jalka enemmän paskana, mikä vie motivaatiota raahautua tekonivelleikkaukseen, mutta potilasryhmissä huomaa, että sekin on ihan tyypillistä.

[Hayabusa]

Tänään nilkuttaessani kotiin, muistin tämän äskettäin olleen lehtijutun:

IS:ssa Jauhojärvestä kertovasta kirjasta
....
Sami Jauhojärvi vieraili Helysen luona hoidattamassa plantaarifaskiittia, eli jalkapohjan kantakalvon tulehdusta, josta oli kärsinyt edellissyksystä saakka.
Helynen oli niin taitava, että Jauhojärven vaiva alkoi helpottaa jo ensimmäisen hierontakäynnin jälkeen, mikä teki hiihtäjän iloiseksi....


Mietin, jotta pitäisikö minunkin yrittää käydä jollain hierojalla, jos sen nyt kerralla tai muutamalla saisi kuntoon hieroen? Vähän vaan kummastuttaa, kun en ennen ole törmännyt tuollaiseen hoitokeinoon. Vai onko taito vain tuon yhden hierojan hyppysissä?

Venytystä suosittelevat. Voihan se hierojakin venyttää.
https://www.duodecimlehti.fi/duo10470

Samaa vaivaa on ollut ajoittain täälläkin. Perushoitona itsellä on ollut huolellinen kävely. Eli hieman normaaliporhallusta rauhallisemmin ja siten, että oikeasti ajattelee miten jalka osuu maahan.

[Hippi]

^
Okei, pitää yrittää venyttää sitten omatoimisesti. Kävely ja sen miettiminen on vähän herran hallussa, kun taas varpaissa on ikikremppa, niin se on käveltävä miten kuten eteenpäin pääsee. Voisin maksaa sievoisen summan siitä, että saisin uudet jalkaterät