Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Krempat

Aloittaja Socrates, tammikuu 03, 2019, 11:00:03

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Socrates - lokakuu 09, 2024, 14:36:23^ Pelkästään leikkaustarpeen arviointiin on usein puolen vuoden jono. Jos saan leikkauspäätöksen, mikä ei ole ollenkaan varmaa, jono on yleensä vuodesta kahteen vuoteen.

Polven nivelrikkokipuun voi vaikuttaa paljon täsmäjumpalla, mutta on myös sattuman kauppaa miten paljon se vaivaa. Jopa kolmasosa pitkälle edenneistä voi olla lähes kivuttomia ja toisaalta lievempikin voi olla viheliäisen kivulias.

Vuosikymmenien jahkailun jälkeen yritän vihdoin kunnolla päästä operaatioon, koska lieväkin ontuminen on aiheuttanut jatkuvaa kipua lonkassa ja alaselässä ja joskus myös nilkassa. Lisäksi vielä voisi tulla kyseeseen sisäsyrjän osatekonivel. Leikkauksen viivyttäminen hyvin pitkälle voi hajottaa lisää paikkoja, polvilumpiokin kuluu tässä.

Artikkelin nainen on saanut täsmäjumpalla polven toistaiseksi kuntoon, mutta onko se kivuton muutaman vuoden päästä? Nivelrikossa on muutenkin usein yllättäviä hyviä lähes oireettomia jaksoja.

Eikö siinäkin jonossa (boldaukseni) ole jokin lakisääteinen maksimiaika, 6kk?

Oletko ottanut selvää, kuinka monta vuotta polven tekonivel keskimäärin kestää? (pikagooglauksella: ehkä 20-25 v? ) Saattaa olla (sinun iässäsi, jos olet yli 60v jo?) hyvä laskeskella todennäköisyyksiä yhdessä lääkärin kanssa. Meinaan, jos uusintatarve tuleekin vasta kun olet esim. 75-80-vuotias, ehkä eivät suostu enää leikkaamaan sen ikäistä? Toisaalta jos on jatkuvaa särkyä, yölläkin, tekee se kyllä elämästä kurjaa.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

^
Tuo ikäraja hommeli tuossa onkin mielenkiintoinen. Eräs työkaverini kitui aivan paskaksi mennyttä polvea, vai oliko molemmat, eikä päässyt leikkaukseen, kun oli niin nuori eli vielä alle 60v liikkumisen jo huononnuttua. Joutui olemaan pitkillä sairauslomilla ja siitä vielä tuli hänelle vielä henkistä pahoinvointia.

Riittävän kauan kärsittyään pääsi lopulta leikkaukseen juuri ennen eläkkeelle lähtemistä. Ehti vielä tulla näyttäytymään meille ja oli kuin "uusi ihminen" kuten on tapana sanoa.

Jos joutuisin itse valitsemaan niin en kyllä miettisi, mitä ehkä 85v iässä olisi kohtaloni. Mistäs sen tietää olisiko elossakaan enää tuossa iässä. Tiedän kyllä, että paikalleen jääminen yli kasikymppisenä kipeiden jalkojen vuoksi aloittaisi sen viimeisen alamäen. Mutta minusta parempi on saada ne kivuttomat koivet siinä vaiheessa, kun kivut on sen verran sietämättömät, että se katkeroittaa mielen, kun tietää että korjaus olisi olemassa, mutta sitä ei anneta. Mielen happamuuteenkin voi kuolla.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Socrates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 11, 2024, 10:49:46Eikö siinäkin jonossa (boldaukseni) ole jokin lakisääteinen maksimiaika, 6kk?

Oletko ottanut selvää, kuinka monta vuotta polven tekonivel keskimäärin kestää? (pikagooglauksella: ehkä 20-25 v? ) Saattaa olla (sinun iässäsi, jos olet yli 60v jo?) hyvä laskeskella todennäköisyyksiä yhdessä lääkärin kanssa. Meinaan, jos uusintatarve tuleekin vasta kun olet esim. 75-80-vuotias, ehkä eivät suostu enää leikkaamaan sen ikäistä? Toisaalta jos on jatkuvaa särkyä, yölläkin, tekee se kyllä elämästä kurjaa.

Harva sairaala on pystynyt noudattamaan  max puolen vuoden jonotusaikaa. Vantaan  Peijaksessa se on nyt noin 2 vuotta ja yleensä ehkä vuoden luokkaa.

Täytän kohta 62 ja jos pääsen leikkaukseen olen jotain 63-64. Jos tekonivel kestää sen reilut parikymmentä vuotta, niin olen silloin jo kasivitonen, mutta ei sitä kannata hirveästi miettiä koska se voi kestää paljon vähemmän tai enemmän. Nyt olisi sikäli hyvä ikä leikata, että olen lääkärien mielestä riittävän iäkäs mutta toisaalta voin juksata palaavani vielä hetkeksi työelämään.

Tärkeintä on kuitenkin se, että lihakset ovat vielä kunnossa niin toipuminen on nopeampaa sekä saattaisin selvitä osatekonivelellä. Ja vielä tärkeämpää se, ettei tämä ontuminen hajota montaa muuta niveltä. Silloin ollaankin jo tilanteessa, jota ei pysty ehkä hoitamaan millään.
Fight, fight, fight!!

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Socrates - lokakuu 11, 2024, 11:28:00Tärkeintä on kuitenkin se, että lihakset ovat vielä kunnossa niin toipuminen on nopeampaa sekä saattaisin selvitä osatekonivelellä. Ja vielä tärkeämpää se, ettei tämä ontuminen hajota montaa muuta niveltä. Silloin ollaankin jo tilanteessa, jota ei pysty ehkä hoitamaan millään.

Tuo on tärkeää. Väärä askellus johtaa helposti myös selkävaivoihin.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 24, 2024, 10:29:17Outo kremppa kantapäässä ja oireet suunnilleen sopisi siihen luupiikkiin, mutta kun ei ihan sovi.

Jestas, miten pitkään tuota olen jo kitunut. olin ajatellut että 6-7 viikkoa olisi tämän kanssa mennyt eikä kolme kuukautta.

Pahimmillaan se oli niin ilkeä, että aamulla oli todella tuskaisaa päästä liikkeelle. Välillä se tuntui lievemmältä ja sitten taas äityi pahemmaksi. Pahinta tuossa on kyllä ollut sen klenkkaaminen, jota on tosin varpaiden vuoksi joutunut tekemään puolelta jos toiseltakin vuosikausia. Nyt tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että enpä ole seurannut, onko nivelien vuoksi syömälläni tulehduskipulääkkeellä ollut jotain vaikutusta tuohon kivun lievenemiseen aina välillä.

Outo juttu oli tuossa hiljattain, kun kävin Jumbossa. Siellä kävellessä kantapäähän pisti tosi pahasti ja siinä tuntui nilkkakin menevän jumiin. Sinne tuli tunne, että se kohta niksahtaa. Jouduin vetäytymään sivumpaan ja ottamaan tukea, että voin pyöritellä nilkkaani, että "niksahduksen tunne" poistuisi ja nilkka kestäisi astumisen. Onneksi se auttoi, ja pääsin jatkamaan matkaani.

Tuota seuraavana päivänä siestalta noustessani hämmästyin. Kantapäässä ei tuntunut mitään kipua ja pari päivää menikin kohtalaisen mukavasti. Mutta tänään jouduin taas kävelemään enemmän, niin kyllähän se taas ärtyi ja akillesjänne tuntui kireältä.

Pitää mennä viettämään siestaa, jos ihmeparantuminen toistuisi. :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

MrKAT

Useita viikkoja sitten kämmeneen lähelle etu- ja keskisormia sormia ilmestyi 2,5 mm tarkkareunainen mustanruskea täplä joka ei lähtenyt hankaamallakaan pois. Päättelin että ehkä luomi mutta huolestutti sen omituinen paikka, että jos se on kuin Valtaojan tapaus että omituisesti kynnen alle "luomi"=ihosyöpä.

Rupesin seuraamaan kasvaako se. Jos kasvaa niin lääkäriin! Viikko sitten sen reunaan, mutta vaalean ihonpuolelle, alkoi tulla millin murto-osan verran valkeaa reunusta, ihoa hiukan irti. Ja pari päivää sitten musta täplä oli häipynyt, kadonnut pois!

Se siis sittenkin oli todennäköisimmin verenpurkauma, ehkä polttopuista neulanterävä tikku oli pistänyt rukkasen läpi tai jotain. En aluksi uskonut koska oli niin vakaan pikimusta eikä laajentunut haaleampi "mustelma".
Modernisoiden: "Laita paska AI asialle ja juokse itse perässä".

Norma Bates

Olin eilen treenien perään aivan puhki. Otin 50 mg Triptyliä, mutta silti tänään kaali ollut haljeta särystä, ja selkäänkin sattunut, ynnä vähän sinne sun tänne. Luulin että fibro pahentunut järjettömiin mittoihin.

Kävin asioilla, ja olisi pitänyt kävellä 1,5 km asioiden jatkamiseksi. Totesin että ei pysty kun ei kykene, ja ajoin kotiin.

Huvikseni kokeilin mitata lämmöt, ja jumalauta 38,1 astetta.  :o

Elämässäni aikuisena on ollut todella harvinaista että nousee noinkaan korkealle, ja ikinä ei ole noussut heti kun alan tosissani sairastaa.

Nousi vielä 0,1 astetta ja piti oksentaa yrttiteet ja mustikkasoppa ulos. Aamulla söin jogurttia, mutta sen koommin en sitten muuta ole saanut alas kuin nuo mainitut.

Ei ole eka kerta kun yrjöän minulle kovemmissa lukemissa. Esim. sikana pitämässäni taudissa 2009 sama juttu kun mentiin 38 asteen ylle.

Jatkossa ajattelin siemailla pieniä määriä vettä kerrallaan, jos pysyisi paremmin sisällä.

Kissa painoi tassulla rintakehääni ja se sattui. Muutenkin oli korventunut olo jo ennen oksentamista. 

Norma Bates

#1942
Eilenillalla ja tänäaamuna oli jo alle 38 asteen, mutta päivän mittaan pomppasi ja korkeimmillaan oli 38,8.

Harvemmin minulle tämmöisiä paukkuu.

Kaikki syötävä ällöttää, ei muuta jaksa kuin istua ja ihmetellä. Sydän nakuttaa, pieni pistos rinnassa.

...

Eilen eli lauantaina paukkui jo 39,1 asteessa. Piti jättää sauna väliin, ettei seuraavaksi pauku pumppu. Nyt sitten näin aamusta sunnuntaina on vain 37,5. Kai se siitä taas illemmalla nousee, mutta toivottavasti ei enää hirvittävästi.

Jatkova ällötys, sydän nakuttanut taas samaan tyyliin kuin silloin kun minulla ei ollut sen paremmin hormonikorvaushoitoa kuin beetasalpaajaakaan. On sen verran sekava olo etten paljon tiedä mitä tuli tehtyä, että otinko nyt sitten 1 vai 2 tbl beetasalpaajaa. Olin jo jonkin aikaa ottanut sitä vain puolikkaan tarkoituksella ajaa se alas.

Varsinaista jatkuvaa yskää ei ole, ajoittaisia yskähdyksiä. Nenäkään ei vuoda. Ei tämä kyllä miltään hengitystieinfektiota tunnu, mutta mikäpä sitten heittää tuollaiset lämmöt kuin eilen oli? En keksi muuta kuin koronan... Juuri luin jostain että ihmiset eivät ymmärrä että se ei ole samanlainen sairaus kuin influenssa.

...

Eilen (28.10.) oli jälleen kerran aamulla vähemmän, mutta iltaa kohti enemmän lämpöä ja taas päästiin 38 asteeseen asti. Uutuutena tuli se, että kun menin nukkumaan, niin eihän siitä mitään tullut kun maatessa oli jatkuva särky lantion sivuilla ja jaloissa koko matkalta nilkkoihin asti. Tätä oli jo aiemmin päivien mittaan ollut päivisin sohvassa istuskellessa, mutta ei sängyssä maatessa. Asennon vaihto aina auttoi muutamaksi sekunniksi, sitten särky jatkui. Se oli vähän semmoinen kuin olisi maannut tuntikausia yhdessä ja samassa asennossa, vaikka on maannut vasta hetken.

Lopulta meni hermo ja kävin nakkaamassa viime vuonna vanhaksi menneen Panacodin kitaani. Jossain vaiheessa sitten sammuin, mutta loppuyöstä kuitenkin heräilin siihen että olin hiestä märkä, ja jouduin nakkelemaan peittoa moneen kertaan toisinpäin että saisin kuivan osan rinnuksilleni. Aamulla lakanassakin oli läntti yläselkäni kohdalla, mitä ei ole ollut edes silloin kun en käyttänyt hormonikorvaushoitoa ja sen vuoksi kuumotteli öisin, ja tyynykin oli märkä.

Ja nyt sitten tietysti huimaa ja etoo niin että melkein on oksentaa, mutta se voi johtua Panacodistakin. Olen joskus oksennellut sitä käyttäessäni. Mutta nyt en muutakaan keksinyt millä pääsisin särystä ja saisin vintin pimeäksi.

Lisäksi yöllä alkoi olemaan kurkkukipua, sellaista mikä ei ollut "terävää", ja tuntuu vain nielaistessa. Nyt ei taida tuntua.

Edelleenkin hiki.

***

30.10.: Luulenpa että lukitsen vaihtoehdon mykoplasma. Koronatesti oli nega ja mykoplasmaa on kuulemma paljon liikkeellä.

https://klinik.fi/terveysinfo/mykoplasma

Mykoplasma aiheuttaa hyvin samankaltaisia oireita kuin muutkin hengitystietulehdukset: kurkkukipua, yskää, kuumetta, tukkoisuutta, päänsärkyä sekä lihas- ja nivelkipuja. Pelkästään oireiden perusteella sitä onkin vaikea erottaa esim. flunssasta tai keuhkoputkentulehduksesta. Myös iho-, silmä-, vatsa- ja keskushermosto-oireita voi esiintyä.

Näyttäisi siltä että minulla on ollut kaikkia yllämainittuja oireita, paitsi iho- ja tukkoisuusoiretta. Niin sekavia olotiloja ollut, että keskushermosto-oireitakaan ei voi poissulkea.

Socrates

Polviprojekti edistyy hissukseen. Otin tuoreet kuvat ja Terveystalon ortopedi totesi pitkälle edenneen nivelrikon ja teki lähetteen HUS:in ortopedille, joka ottaa sen huomioon leikkauspätöstä tehdessään.

Samaan aikaan vien tekonivelsairaala Coxan kautta hommaa eteenpäin. Kuvat on linkattu sinne ja saan ajan ortopedille.

Jos molemmista homma etenee, jommankumman perun aikanaan. HUS voi antaa palvelusetelin tai passittaa Peijaksen jonoon, joka on pari vuotta.

Osittain nämä jutut on korvien välissä. Kun pääsin hoitopolulle polvi ei tunnukaan kipeältä. Samaa sanoo moni potilasryhmissä.
Fight, fight, fight!!