Krempat

[kertsi]

No huh, lueskelin kämmenen kivusta, ja eräällä naisella syyksi ilmeni kuolio ranteessa luineen päivineen:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005197383.html

Rannekanavaoireyhtymä kuvina.  (keskihermon pinnetila, jossa tyypillisenä oireena on puutuminen peukalon, etu- ja keskisormen ja nimettömän alueella. Vaiva, joka hoituu leikkauksella ja johtuu hermopinteestä.)

[Norma Bates]

Mediassa näkee intettä että punkinpureman jälkeen tulevien rinkuloiden takia kantsii mennä lääkäriin. Ja jää kuvitelma että muuten sitten ei. Ei ne rinkulat aina tule ja niistä ei voi päätellä yhtään mitään. Olen myös lukenut että harvinaisissa tapauksissa myös paarmat levittävät borrelioosia.

Jos itse revin itsestäni litistyneen punkin vuosi sitten irti, niin se ei omien kipujeni syy ollut koska laboratorion mukaan lievä borr.arvojen nousu ei viittaa tuoreeseen infektioon. Ja noinkohan borren jälkitauti tuntuisi lihaksissa kun on puhuttu nivelborrelioosista.

Nyt kun juuri ei ole sellaista hyytävää vihlontaa kuin eilen ja illalla otin Sirdaludin, niin mikäli se vei kivun, niin voineenohan päätellä että kipu on nimenomaan lihaskipua.

Olen aina äärimmäisen epävarma siitä auttaako joku lääke vai ei jos vaivan luonne on sellainen että kipu muutenkin tulee ja menee, taikka kipu laantuu vasta 8 t lääkkeen otosta. Minusta tuo on älyttömän pitkä aika.

[Norma Bates]

Maanantaina uin viimeksi, silloin sattui vain pikkusormiin ja ranteiden ulkoreunoihin, ja kuivalla maalla ei minnekään. Sittemmin en ole uinut, eikä ole vihlonut sillä tyylillä mitä elokuusta asti ihmetellyt.

Sensijaan tiistaina treeneissä tuli vasen pohje niin kipeäksi että olen ontunut sen takia. Olin joitain jalkalihasten venytyksiä tehnyt, mutta pohkeita koskevat jumppaohjeet unohdin aikoja sitten.

Oikea polvi ikävä, treeneissä ärtynyt oikea ranne parempi. Täysin mustelmille murjotut käsivarret kosketusarat.

[Kopek]

Hoarding-asunnossamme pitäisi olla jossakin punkinpoistoväline ja kai useitakin. No, silloin sitä ei ainakaan löydy, kun sitä tarvittaisiin.

Kuten nyt...

https://aijaa.com/U48gJn

Lähin kauppa, mistä mitään välinettä saisi, on kuudenkymmenen kilometrin päässä. Tässä etsiessä kuluu juuri sopivasti aikaa, ettei enää kannata lähteä, koska kaupathan ovat menossa kiinni.

Kävin suihkussa ja ajattelin, että minkäs naarmun olen tuohon saanut, raapaisenpa sitä vähäni. Kun mustat pienet jalat alkoivat sätkytellä, tuntui aika epämukavalta. Otus on ilmeisesti tullut eilen, kun kävin eräällä rannalla. Ohjeita irrottamisesta löytyy paljon, mutta ne ovat hieman erilaisia, samoin välineet.

P.S. Yritys ottaa punkki pois ei mennyt niin kuin olisi pitänyt mennä. Oikeaoppista punkinpoistovälinettä ei löytynyt, joten piti käyttää teräviä pinsettejä. Punkki oli niin syvällä, ettei sen pääpuolesta saanut otetta. Kun siitä osasta veti, mikä oli näkyvissä, punkki tuli aika pitkälle ulos, mutta heti kun pinsetit lipsahtivat, punkki sukelsi entistä syvemmälle. Lopulta punkin takaosa murskaantui, ja silloin se kai kuoli ellei sitten etuosa jatkanut kaivautumistaan ja uiskentele parhaillaan jossakin verisuonissani. Murskaantuneesta osasta tietenkin levisivät kaikki mahdolliset myrkyt haavaan. Punkin etuosa oli joka tapauksessa jo hyvin syvällä eikä poistunut kokonaan, vaikka revin sitä neulalla ja pinsetin kärjillä. Aina vain tuntui kuin musta piikki olisi mennyt jonnekin. Kaivaminen taisi vain painaa sitä syvemmälle lihakseen. Tein lopulta jo ison reiän jalkaani. Edelleenkin verisen reiän pohjalla näkyy jotain mustaa eli jäänteitä punkista.

Eli nyt vain odotellaan borrelioosia

[Norma Bates]

En muista mitä kaikkea tullut viimeaikoina löpistyä enkä jaksa tarkistaa. Jokatapauksessa siis kuvittelin vihlontojen kevään mittaan laantuneen; jossain vaiheessa sattui kyllä parikin viikkoa oik. ranteeseen, mutta luulin että se oli tullut treeneistä kun meillä oli aseuhkaa ja revimme "käsiasetta" toistemme käsistä. Mutta nyt taannoin oli taas aseuhkaa ja kiskottiin keppiä toisiltamme, ja vaikka siitäkin tuli käsi kipeäksi, niin ei se nyt viikkoja kestänyt.

Eli voisi sanoa että vihlonnat sairaudessa X ikääntyin "vetäytyivät" oik. ranteeseen, josta ne sittemmin taas levisivät jo tutuksi tulleille paikoille, eli öpaut kaikkialle. En tiedä oikeastaan että voiko puhua kuitenkaan nivelkivuista vaikka joidenkin nivelienkin alueille sattuu, voisikohan olla että nivelten alueiden kivut eivät aina koske niveliä, vaan kipuileva osa olisi kumminkin lihas. Nimittään kun se fysioterapeutti paineli polviani, ja sattui, hän sanoi että siinä kohdin on lihasten liitoskohtia missä sattui. Lisäksi minullahan pamahti taas vasen pohje helvetin kipeäksi - ihan niin kuin se oli syksylläkin kun vihlonta oli pahimmillaan.

Ranteiden tienoot, sormissa vaihtelevasti, käsivarret, nyttemmin myös kyynärpäät, polvet, sääret, varpaissa vaihtelevasti. Ja alaselkäkin venähti kuten alkuvuodesta, mutta tiedä sitten onko se samaa vai eri sorttia se. Nyt on myös nilkoissa ollut satunnaista kipua.

Nyt kun erityisesti oikea polvi on taas alkanut kipuilla ja ei kestä kauheasti varaamista, niin ON niin että minä en ole tehnyt yhtikäs mitään erityistä polvien kanssa. En ole kävellyt 14 km lenkkejä, en ole noussut portaita sen enempää kuin pakko että pääse kotiini, treeneissä ei ole ollut kyykkysarjoja viimeaikoina ja ei mitään muutakaan mikä olisi rasittanut polvia. Kertakaikkiaan minä en nyt ota mitään syyllisyyttä siitä että polvet tulivat kipeiksi, ja kun tässä nyt on taas niin monessa paikassa kipua, niin en jaksa uskoa että on kysymys erillisistä yksittäisistä asioista, vaan kaikki liittyy kaikkeen ja se on sairaus X joka jäytää kehoani.

Ehkäpä liikunta ei koskaan aiemminkaan aiheuttanut mitään kivuista, vaan vain provosoi ne esille. Ja olenpa semmoistakin ajatellut että kun tässä on kohtalaisesti tullut liikuttua 9 v, niin entäs jos se liikehdintä on itseasiassa nostanut kipukynnystäni? Eli jos en olisi liikkunut, kivut olisivat tulleet aiemmin esille, tai olisivat kovempia?

Selvästi se liikehdintä viime syksynä ärsytti ja treenien aloittaminen sysäsi polvet sellaiseen kuntoon kuin pahimmillaan olivat, eli taipeista turvonneet ja seisominenkin sattui, mutta vaikka en olisi tehnyt yhtään mitään niin viime vuosi olisi saattanut olla se vuosi jolloin tämä sairaus puhkeaa. Ja koska jatkoin treenejä ja kivut vähenivät kevään mittaan lähes olemattomiin, niin siitä jos mistään voi päätellä että liikunta ei ole pahaksi - silloin kun oireilu on lähes poissa tai ei ainakaan ole pahimmillaan. Mutta jos se on pahana, niin silloin ei kyllä mitään ökypitkiä lenkkejä kannata suorittaa tms.

Mitä tulee uimiseen, niin mikäli en olisi uinut niin paljon kuin olen uinut, astmani saattaisi olla pahempi tai olisi pahentunut nopeammin kuin mitä se muutoin teki. Mutta kun nyt uiminen on yksi niistä monotonisista liikkeistä joka kehoani saattaa ärsyttää kun kivut ovat pahenemaan päin, niin täytyy sitten tehdä sitä kohtuudella. Mikä sitten on kohtuus kun tapasin aina uida rauhallisesti ja lopultakin varsin lyhyitä matkoja? Mutta niin että useamman tunnin uimareissun sisällä kävin useita kertoja järvessä. Pitkät kävelylenkit eivät minua oikein enää kiinnosta muutenkaan, joten niistä nyt on helpompi pitää paussia. Toisaalta jos ei ole uimailmoja, niin eipä niin ole sitä kävelyäkään, kun joihinkin paikkoihin pääsee uimaan vain kävelemällä.

Olen ihmisten kanssa keskustellut netissä ja kun yritin yhtä erikoisempaa ideaa käsitellä syynä kipuihini, jokunenkin taho oli sitä mieltä että fibromyalgia sopii oireisiini. Sitähän minä olen itsekin ajatellut jo pitkään, mutta kun kerran mainitsin omalääkärille, hän ei sanonut yhtään mitään. Jos tämä nyt tästä pahenee niin kai se on hänen kanssaan neuvoteltava lähetteestä eteenpäin, mutta kaiketi paras pitää turpansa kiinni omista arveluistaan.

Siinäkin mielessä se fibro sopii että minulla on vulvodynia, astma, ja havaintojeni perusteella IBS jotka ovat kuulema yleisiä fibropotilailla.

[Toope]

Nyt on kesäloma, syksyllä alkaa taas hommat. Nyt pitäisi levätä ja treenata, joo. Saa nähdä meneekö laiskotteluun, muutaman kirjan lukemiseen ja telkun tallennusten töllöttämiseen tuo vapaa-aika. Lupasin itselleni, että lenkillä käyn. Saa nähdä. Vähän rapakunnossa olen...

[Norma Bates]

Se nyt ei ole mikään kremppa että on omaa syytään paskana, eli ettei ole viitsinyt liikkua. Pientä kunnioitusta ketjulle...

[Norma Bates]

Keskustelin lääkärin kanssa. Olin vähän odottanut että saisin (jo?) lähetteen lasarettiin jatkotutkimuksiin vihlontojen takia, mutta lääkäri haluaakin teetättää uusiksi kaikki labrat borrea, kilpirauhasarvoja, paastoveriä sun muita myöten. Ehdottelin hormonitasoja ja jonkun semmoisen hän sitten sisällytti labroihin. En tiedä taaskaan ihan mitä kaikkea tutkitaan, mutta tutkitaan nyt sitten.

Hän kyseli lääkityksistäni ja mainitsin että Triptyl (jota itselleni kyselin alkuvuodesta vulvodynia-diagnoosilla) on auttanut vihlontoihin, ja hän kehotti ottamaan sitä joka ilta. Äh. En nyt ihan jatkuvasti viitsisi olla tööt, mutta toisaalta koska treenit kumminkin luonnistuvat Triptylistä huolimatta, niin kokeillaan nyt sellaista sitten. Keväällähän otin sitä maksimissaan kolme viikossa ja vihlonta laantui melkein kokonaan pois, jäi kummittelemaan oikeaan käteen, josta kuin pesästään se sitten taas lähti liikenteeseen levitäkseen kesän mittaan koko kehoon sinne sun tänne. Eihän sitä voi tietää että Triptylkö rauhoitti vai itsekseenkö hellitti. Netissä kun olen juttua lukenut niin kyllä se joitakin fibromyalgikkoja auttaa - joitain ei. Jos tämä nyt sitä on. EN ehdotellut lääkärille moista, eihän se minun asiani ole.

Tämä kestää nyt sitten iät ajat kun labroihin pääsee vasta yli viikon päästä ja vastauksia odotetaan taas ja lääkärinaikaa (tosin lääkäri kehotti tilaamaan ajan sijaiseltaan kun hän lähtee lomille, ettei sitä nyt sitten ihan häntä tarvitse odotella). Mutta tavallaan helpottunut olo kun minulla on virallinen lääkärin lupa syödä Triptyliä nimenomaan tähän vihlontaan, eikä ole kyse vain omatoimisesta lääkinnästä kuten tähän asti...

[Norma Bates]

Alkaa mennä hermo vasemman pohkeen kanssa. Viime syksynähän se oli aivan samalla tavalla "pinkeä", ja silloin jopa kosketusarka. Mutta ei se nyt noin pahaksi mennyt kuin nyt on mennyt eli että välillä joudun nilkuttamaan sen takia. Jossain treenissä mentiin lämppäreissä laukkaa ja silloin siihen tuli niin helvetillinen kipu että loppu treeni olikin yhtä ontumista, ja sen jälkeen se on ärtynyt joka kerta jos tuolla vas. jalalla pomppaa jotenkin raskaammin. Ja sitten taas onnutaan. Helvetin hauska nilkuttaa mm. kaupungin halki salilta bussipysäkille.

Olen yrittänyt nyt muistaa tehdä pohkeiden venyttelyjä, mutta ei apua. Käytin hieromalaitetta siihen, ei muutosta. En tajua tuollaista. Tämäkin alkoi ihan noin vaan ilman että keksin mitään järkevää syytä. En tiedä liittyykö vihlontoihin, yhtäaikaa niiden kanssa kumminkin esiintyy, aivan kuten viime vuonnakin.

[kertsi]

Kiinnitäpä huomiota Norma, liittyykö pohjekipu selän kipuun. Niin, että ensin selkä kipeytyy ja sitten pohje. Voi nimittäin olla kyse tästä:

Alaselän välilevytyrään voi nimittäin liittyä vannemainen kipu pohkeessa. Siis semmoinen, mikä tuntuu kuin vanne puristaisi eli ympäri pohkeen. Lihas on kova, ja sitä tekee mieli paukutella jollain kovalla. Ei se kyllä paljon auta. Ainoa, mikä auttaa on selkäleikkaus. Näin yhden ihmisen kohdalla, en tiedä, miten yleistä. 

Olettaisin, että kyseinen kipu johtuu siitä, että selkärangassa ulostursunnut välilevytyrä painaa mekaanisesti hermojuuria tai tyrän sisältä valunut neste ärsyttää kemiallisesti hermojuuria, ja hermot voivat vahingoittua. Jos ärsytystila kestää liian kauan, voi hermovaurio jäädä kai pysyväksi. Jos oikein pahaksi menee, jalat lakkaavat toimimasta tykkänään, ja niistä menee tunto (alkaa usein jalkateristä), eli tulee halvausoireita. Ja tulee jäytävää hermosärkyä, mikä on erittäin ikävänsorttista särkyä. Joissakin tapauksissa voi mennä jopa pidätyskyky, eli voi tulla ns. ratsupaikkaanestesia, jolloin kannattaa hakeutua pikaisesti päivystysleikkaukseen.

Usein kyllä pienet välilevytyrät kutistuvat onneksi ajan myötä ihan itsekseenkin.

[kertsi]

Alkaa mennä hermo vasemman pohkeen kanssa. Viime syksynähän se oli aivan samalla tavalla "pinkeä", ja silloin jopa kosketusarka. Mutta ei se nyt noin pahaksi mennyt kuin nyt on mennyt eli että välillä joudun nilkuttamaan sen takia. Jossain treenissä mentiin lämppäreissä laukkaa ja silloin siihen tuli niin helvetillinen kipu että loppu treeni olikin yhtä ontumista, ja sen jälkeen se on ärtynyt joka kerta jos tuolla vas. jalalla pomppaa jotenkin raskaammin. Ja sitten taas onnutaan. Helvetin hauska nilkuttaa mm. kaupungin halki salilta bussipysäkille.

Olen yrittänyt nyt muistaa tehdä pohkeiden venyttelyjä, mutta ei apua. Käytin hieromalaitetta siihen, ei muutosta. En tajua tuollaista. Tämäkin alkoi ihan noin vaan ilman että keksin mitään järkevää syytä. En tiedä liittyykö vihlontoihin, yhtäaikaa niiden kanssa kumminkin esiintyy, aivan kuten viime vuonnakin.

Apuvälinekeskuksesta (terveyskeskusten) saa ilmaiseksi lainaksi kävelykeppejä.

Kokeile, auttaisiko pakaralihaksen venytys. Jos pohjekipusi johtuu alaselän välilevyntyrästä ja iskiashermon pinteestä tai ärsytystilasta, sekin voi auttaa. Ja PSOAS-asento levossa (googlaa). Ja coren aktivointi.

[Karikko]

Alkaa mennä hermo vasemman pohkeen kanssa. Viime syksynähän se oli aivan samalla tavalla "pinkeä", ja silloin jopa kosketusarka. Mutta ei se nyt noin pahaksi mennyt kuin nyt on mennyt eli että välillä joudun nilkuttamaan sen takia. Jossain treenissä mentiin lämppäreissä laukkaa ja silloin siihen tuli niin helvetillinen kipu että loppu treeni olikin yhtä ontumista, ja sen jälkeen se on ärtynyt joka kerta jos tuolla vas. jalalla pomppaa jotenkin raskaammin. Ja sitten taas onnutaan. Helvetin hauska nilkuttaa mm. kaupungin halki salilta bussipysäkille.

Olen yrittänyt nyt muistaa tehdä pohkeiden venyttelyjä, mutta ei apua. Käytin hieromalaitetta siihen, ei muutosta. En tajua tuollaista. Tämäkin alkoi ihan noin vaan ilman että keksin mitään järkevää syytä. En tiedä liittyykö vihlontoihin, yhtäaikaa niiden kanssa kumminkin esiintyy, aivan kuten viime vuonnakin.

"Hyvistä neuvoista huolimatta"  lepo lienee paras lääke.
Todennäköisesti vain akillesjänteen seutu hieman ärtynyt ja silloin sitä ei kannata rasittaa.

Pohjelihas kiinnittyy akillesjänteen avulla kantaluuhun ja jos se kipu sijaitsee pohkeen keskivaiheilla voi se olla syynä.  Venytellä voi mieluummin vasta kivun rauhoituttua, kipeää lihasta ei ole syytä venytellä.

[kertsi]

^ Jos akillesjänne on tulehtunut  ja siitä syystä haurstunut, venyttely voi pahimmassa tapauksessa katkaista(!) jänteen. Akillesjänteen tulehduksessa kyllä se itse jänteen seutu lienee kipeämpi, ja tuskin sitä kipua kuvattaisiin sanalla pohjekipu.

Akillesjänteen tulehduksessa tosiaankaan sitä kipua aiheuttavaa liikuntaa ei kannata harrastaa kunnes vaiva paranee (voi esim. korvata uimalla, pyöräilemällä jne.). Jos taas vaiva johtuu välilevytyrästä, ei pääasiallinen hoito taida kyllä olla lepo (paitsi akuutissa tilanteesta) - silloin on hyväksi liikkua kivun sallimissa rajoissa. Liika makoilu voi vain pahentaa tilannetta.

Jos ei pysty nouseaan varpailleen, kyseessä voi olla akillesjänteen repeämä, mikä pitää leikata parin viikon sisällä, eli kipikapi lääkäriin.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00901

[Norma Bates]

Viime syksynä kun pohje oli ärjynä ei ollut selkäkipuja. Olikohan se helmikuu jolloin selkä oli kipeä, silloin pohje ei ollut pahana. Nyt on ollut sekä selkäkipua että myöhemmin alkoi tuo pohjekipu. Vannemainen kipu ei ole. Jos en tee mitään niin voi tuntua lievä epämukava tunne jalassa, tai ei mitään. Välillä kävelykin on ihan normaalia, mutta sitten taas alkaa tuntumaan kuin pohje olisi kireällä ja jos liikaa jysäyttää jalan varaan niin tuntuu kuin olisi suurinpiirtein napsahtamassa lihas poikki tms. Ja sitten nilkutetaan. Ja tällä tavalla saan oik. polven ärtymään, kun ei sekään kunnossa ole taas ollut vihlontojen palattua.

Kävin hierojaopiskelijan käsittelyssä maaliskuussa. Hän suositteli pakaralihaksen käsittelyä. Kerroin tästä täällä ja jäsen Juha kielsi menemästä, kertomatta syytä.

Yksiä alaselän jumppaohjeita kävin läpi mutta ei apua. Selkä ei ole kokoajan kipeä ja pystyn liikkumaan sen osalta kutakuinkin normaalisti. Mutta välillä kun nousen esim. konttorituolista, tuntuu kuin katkeaisi koko selkä eli sattuu ja ei pääse heti suoraan.

Satunnaista kipua ja jäykkyyden tunnettahan selässä on ollut sen 20 v joka kului noidannuolista(?) joita minulla nuorempana oli pahana. Noista nuolista säästyin kuluvaan vuoteen asti.

[Norma Bates]

Ei ole akilles, pääsen varpailleni.

Uskoisin että joku lihaskipu jossain syvällä.