Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Krempat

Aloittaja Socrates, tammikuu 03, 2019, 11:00:03

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 3 Vieraat katselee tätä aihetta.

kertsi

Jotkut toipuvat, jotkut toiset ei. Masennus voi nimittäin kroonistuakin.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Näin on; eihän ihottumakaan kaikilla koko elämää kestä, ja joillakuilla se ei vaan parannu. Ei ole olemassa sellaista hoitoa mihinkään sairauteen joka takaa 100 % parantumisen, eli siis kaikkien potilaiden parantumisen ja pysyvästi.

Muisto Keijo Kullervo

Minulla on kyynelkanavatukkeuma ja se hoidetaan parin kuukauden sisällä ja vasta sen jälkeen kaihileikkaus - ensin toinen silmä ja sitten sen parannuttua toinen silmä.
Odottavan aika on pitkää...

Muisto Keijo Kullervo
"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

Juha

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 24, 2019, 11:04:18Minun kanssani kun jotkut jäävät inttämään ettei minulla millään voi olla Aspergeria, niin totean aina että olen päätellyt sitä siitä että olin jo lapsena niissä ja noissa asioissa niin ja näin. Eli kysymyksessä on synnynnäinen ominaisuus. Eikä jotain jonka vaan yks kaks joku päivä keksin että huvittaapa olla tällainen.

Tätä en alkaisi kiistämään, ainakaan paremmin tuntematta. Toisaalta, olisiko kiistämisen aihetta, koska piirteen tunnistaminen ei taida olla kovin ammattimaista itselläni.

Silti tästä AO:sta eri mieltä:

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 24, 2019, 11:04:18Autismi ei katoa minnekään, eli kyseessä ei ole joku tila joka "voi olla pitkäikäinen tai sitten ei". Ihminen voi olla enempi tai vähempi autistisesti käyttäytyvä, mutta ei se ominaisuus koskaan täysin katoa.

Monet asiat voivat jäädä päälle, joillekin. Paljon pienemmätkin, kuin autismin kaltaiset piirteet. Mitä sanot?

Juha

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 24, 2019, 11:04:18Itse olen nyt joutunut funtsailemaan omat osaamattomuuteni tässä reilun vuoden sisällä uusiksi, koska pidin niin itsestäänselvänä että KM-harjoitukset ovat minulle hankalia juurikin Asperger-piirteisyyden vuoksi. Koska kuitenkin koko tämän ajan olinkin sairastanut fibromyalgiaa, voi olla että siihen liittyvät tekijät ovatkin syypää vaikeaan oppimiseen. Fibroon kun lukemani mukaan kuuluu ns. aivosumu ja nimenomaan uusien asioiden oppimisen vaikeus.

Jos tuo nyt sitten kumminkin yhdistyy vielä assilaisuuteen, niin voi sanoa että haasteita on kyllä treenaamisessa riittänyt.


Ehkä et ole yksittäistapaus tässä. Vaikka en ole ammatti-ihminen, niin minusta on luontevaa nähdä piirteiden yhteys.

Asperger on lähempänä todellisuutta, vähemmän välineitä/tauhkaa muun, ja "kokemuskeskuksen" välissä. Voisi sanoa myös niin, että mitä autismisempi, sen paremmin ottaa oikosia, kosketusaltistuksessa. Oikoset on sähköpuolen termistöä, ja tarkoittaa oikosulkua, piuhat kuumenee, jne. Näkyy selvemmin fysikaalisella puolla.

Mitä tulee tietynlaiseen "autismin oppimiseen", niin luulen, että tämäkin polku on mahdollista. Rakenteita vain vek, siis ei kaikkialta, vaan jostain. Seuraus olisi se, että havaintokanavoituma, ulkoa tuleva, menisi vähemmällä, eli aiheuttaisi isomman paineen, siis kuormituksen vastaanotettavaksi.

Somatisoinnin voisi olevan EM:a. Näin teoreettisesti voi löytää yleisiä piirteitä ihmisestä, jotka muista yhteyksistä tiedetään vankemmin. Menikö päättelyni oikein, on toinen asia. Alustavasti voisin ajatella olevani oikeassa, toki.

Kiivasluonteisuus, tiukkuus, kireys on myös tila, joka fokusoi kanavointia. Tila on yleensä tavan ihmisillä hetkellinen, ja poistuma tarkoittaa jotain kykyä, mitä esim autisteilla ei ehkä ole, samanvahvuisena.

Orwellin teemasta tehty elokuva tuo myös mieleen tämän teeman. Siinä oli puolue koneistoineen, jota spekuloitiin niin vahvaan aivopesuun ennenpitkää turvautuvana, kuin mitä tulee mieleen tästä kappaleesta: Rammstein: ööö, ...
https://www.youtube.com/watch?v=Ph-CA_tu5KA

Aihetta tuli käsiteltyä täälläkin, toisella tapaa:

Lainaus käyttäjältä: Juha - lokakuu 05, 2019, 22:50:40
Lainaus käyttäjältä: Jaska - lokakuu 05, 2019, 01:59:43Onomatopoeettiselle eli ääntä jäljittelevälle nakuttaa vaikuttaa. Kaksi napautusta ei minustakaan vieä muodosta nakutusta.

Okei. Junger meni tässä vähän pitemmälle.

Esityksen tulisi jäljitellä kuvattavaa suoremmin, vähän laajemmissakin yhteyksissä. Voisikohan se olla itse todellisuus?  :o


Paitsi että somatisointi, niin myös hermoston uudelleenajautumat, ja noiden keskinäinen palautekehä  :o Tai jos toista osaa käyttää enemmän, ja sopeutumaksi jää painotuksellisuus, jomminkummin. Voi olla, että autisti on tässä vähiten ohjelmoituva tapaus, sosiaalisen puolen junailija kohtaa asiat yhteisrakentein, jne. Mitähän näitä sopeutumamuotoja sitten voisikaan ilmetä?

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Juha - lokakuu 27, 2019, 22:01:36
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 24, 2019, 11:04:18Minun kanssani kun jotkut jäävät inttämään ettei minulla millään voi olla Aspergeria, niin totean aina että olen päätellyt sitä siitä että olin jo lapsena niissä ja noissa asioissa niin ja näin. Eli kysymyksessä on synnynnäinen ominaisuus. Eikä jotain jonka vaan yks kaks joku päivä keksin että huvittaapa olla tällainen.

Tätä en alkaisi kiistämään, ainakaan paremmin tuntematta. Toisaalta, olisiko kiistämisen aihetta, koska piirteen tunnistaminen ei taida olla kovin ammattimaista itselläni.

Silti tästä AO:sta eri mieltä:

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 24, 2019, 11:04:18Autismi ei katoa minnekään, eli kyseessä ei ole joku tila joka "voi olla pitkäikäinen tai sitten ei". Ihminen voi olla enempi tai vähempi autistisesti käyttäytyvä, mutta ei se ominaisuus koskaan täysin katoa.

Monet asiat voivat jäädä päälle, joillekin. Paljon pienemmätkin, kuin autismin kaltaiset piirteet. Mitä sanot?

Tietysti jos ihminen rääkätään puolihulluksi, hän voi - ollen alunperin aivan normaaliaivoinen - kehittää hetkellisesti niin psykoottisia kuin autistisiakin piirteitä. Ainakin oletan näin. Ja oikeasti synnynnäisesti autistinen ihminen voinee välillä olla autistisempi kuin toisella kertaa. Mutta oikea synnynnäinen autismi ei pysyvästi katoa yhtään minnekään. Tai muutoin se ei ole ollut mitään oikeaa autismia.

Nyt voi sitten tietysti pähkäillä että kun erään teorian mukaan se että suolistobakteerien viturallaan olo voi tehdä lapsesta autistin, ja ainakin jotkut ovat väittäneet että ovat saaneet autistisen lapsensa kuntoon muuttamalla suoliston bakteerit, että oliko kyseessä ns. aito autismi alunperinkään. Ehkä autismiin voi olla useeampiakin eri syitä.

Se miksen ole kauhean innostunut ajatuksesta että autismi voi hokkuspokkus kadota johtuu siitä että tuollaiseen ajatukseen helposti liittyy vaade että kaikkien autistien sitten pitäisi parantua. Vaikken itse olekaan omasta mielestäni mikään vaikea Asperger-keissi, niin vaatimus että minun pitäisi alkaa olemaan 100 % normaali aiheuttaa vain pahaa mieltä, koska en pysty, en kykene.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Juha - lokakuu 27, 2019, 22:20:33
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 24, 2019, 11:04:18Itse olen nyt joutunut funtsailemaan omat osaamattomuuteni tässä reilun vuoden sisällä uusiksi, koska pidin niin itsestäänselvänä että KM-harjoitukset ovat minulle hankalia juurikin Asperger-piirteisyyden vuoksi. Koska kuitenkin koko tämän ajan olinkin sairastanut fibromyalgiaa, voi olla että siihen liittyvät tekijät ovatkin syypää vaikeaan oppimiseen. Fibroon kun lukemani mukaan kuuluu ns. aivosumu ja nimenomaan uusien asioiden oppimisen vaikeus.

Jos tuo nyt sitten kumminkin yhdistyy vielä assilaisuuteen, niin voi sanoa että haasteita on kyllä treenaamisessa riittänyt.


Ehkä et ole yksittäistapaus tässä. Vaikka en ole ammatti-ihminen, niin minusta on luontevaa nähdä piirteiden yhteys.

Asperger on lähempänä todellisuutta, vähemmän välineitä/tauhkaa muun, ja "kokemuskeskuksen" välissä. Voisi sanoa myös niin, että mitä autismisempi, sen paremmin ottaa oikosia, kosketusaltistuksessa. Oikoset on sähköpuolen termistöä, ja tarkoittaa oikosulkua, piuhat kuumenee, jne. Näkyy selvemmin fysikaalisella puolla.

Mitä tulee tietynlaiseen "autismin oppimiseen", niin luulen, että tämäkin polku on mahdollista. Rakenteita vain vek, siis ei kaikkialta, vaan jostain. Seuraus olisi se, että havaintokanavoituma, ulkoa tuleva, menisi vähemmällä, eli aiheuttaisi isomman paineen, siis kuormituksen vastaanotettavaksi.

Somatisoinnin voisi olevan EM:a. Näin teoreettisesti voi löytää yleisiä piirteitä ihmisestä, jotka muista yhteyksistä tiedetään vankemmin. Menikö päättelyni oikein, on toinen asia. Alustavasti voisin ajatella olevani oikeassa, toki.

Kiivasluonteisuus, tiukkuus, kireys on myös tila, joka fokusoi kanavointia. Tila on yleensä tavan ihmisillä hetkellinen, ja poistuma tarkoittaa jotain kykyä, mitä esim autisteilla ei ehkä ole, samanvahvuisena.

Orwellin teemasta tehty elokuva tuo myös mieleen tämän teeman. Siinä oli puolue koneistoineen, jota spekuloitiin niin vahvaan aivopesuun ennenpitkää turvautuvana, kuin mitä tulee mieleen tästä kappaleesta: Rammstein: ööö, ...
https://www.youtube.com/watch?v=Ph-CA_tu5KA

Aihetta tuli käsiteltyä täälläkin, toisella tapaa:

Lainaus käyttäjältä: Juha - lokakuu 05, 2019, 22:50:40
Lainaus käyttäjältä: Jaska - lokakuu 05, 2019, 01:59:43Onomatopoeettiselle eli ääntä jäljittelevälle nakuttaa vaikuttaa. Kaksi napautusta ei minustakaan vieä muodosta nakutusta.

Okei. Junger meni tässä vähän pitemmälle.

Esityksen tulisi jäljitellä kuvattavaa suoremmin, vähän laajemmissakin yhteyksissä. Voisikohan se olla itse todellisuus?  :o


Paitsi että somatisointi, niin myös hermoston uudelleenajautumat, ja noiden keskinäinen palautekehä  :o Tai jos toista osaa käyttää enemmän, ja sopeutumaksi jää painotuksellisuus, jomminkummin. Voi olla, että autisti on tässä vähiten ohjelmoituva tapaus, sosiaalisen puolen junailija kohtaa asiat yhteisrakentein, jne. Mitähän näitä sopeutumamuotoja sitten voisikaan ilmetä?

Kerran ohimennen mainittiin jossain television tiededokumentissa että Aspergerissa (vai oliko se autismissa, ei näitä nyt aina muista semminkin kun näitä kahta heitellään iloisesti sekaisin) ihmiset aivoissa on liikaa hermosolujen välisiä yhteyksiä. Käsitin asian niin että siinä missä normaalilta ihmiseltä alkaa karsiutumaan yhteyksiä ja hän pystyy keskittymään valitsemiinsa asioihin, assiaivot päästävätkin kaiken suodattamatta läpi ja siitä aistimusten sekamelskasta ei ota pirukaan selvää. Siksi voi tulla oikosulku, pahimmillaan raivokohtaus. Itse muistan kun olin lapsi ja isäni kiusasi minua vääntelemällä radion volyyminuppia niin että ääni kuului välillä kovempana ja välillä vaimeampana. Jotain sadistista nautintoa hän kai siitä sai. (Nyt kun tietää että epäilin assismia hänestä jo aikapäivää ennen itseäni, niin ehkä hän tiesi millä tavalla minua ärsyttää sen vuoksi että asia olisi ärsyttänyt häntä itseäänkin...) Raivostuin niin että paiskasin menemään jonkin ison vaahtomuovinpalan joka minulla oli leikeissäni, ja osuin tietysti äidin posliinikaritsaan jolta meni jalka poikki. Asia rassasi minua vielä aikuisellakin iällä.

Luonnollisesti hävittäjälentokoneiden päästämä meteli oli totaalisen sietämätön kokemus lapsena. Enkä vieläkään siedä hälyä ja melua. (Siksi en kauhean mielelläni nykyisestä asuinpaikastanikaan muuttaisi, koska täällä on varsin hiljaista - hajumaailma sitten taas hellekausina on eri juttu ja hajuaistimukset ovat yksi kiduttava kokemus itselleni...)

Luulenpa, kun olen asseja jonkin verran tarkkaillut ihan netin kautta ja jotakuta livenäkin, että kaaos ärsyttää asseja niin paljon että he yrittävät löytää järjestystä vaikka väkisin. Siksi joistakin tulee jonkin poliittisen agendan kiihkeitä kannattajia, joillekin taas nappaa joku uskonlajike. (Sivumennen sanoen minä en ole niin kauhean kiihkeä natsi kuin jotkut haluavat kuvitella, enhän minä pysty näkemään esim. mustaihoisia ihmisiä jonain "ali-ihmisinä", ja jos tänne ei enää tunge 30.000 lähäriä kerralla niin eipä tuo islamkaan jaksa välttämättä juurikaan kiinnostaa. Minun järjestykseni löytyy uskosta ennemminkin kuin politiikasta.)

Tietysti kun tietää millaiseksi kahtiajakautumiseksi ja inttämiseksi some-elämä on viime vuosina mennyt (vai oliko se sitä jo alunperinkin), voi funtsailla että paljonko jästipäisiä asseja sitten maassa lieneekään. Ja kyllä niitä löytyy joka koulukunnasta.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 28, 2019, 09:26:05Tietysti jos ihminen rääkätään puolihulluksi, hän voi - ollen alunperin aivan normaaliaivoinen - kehittää hetkellisesti niin psykoottisia kuin autistisiakin piirteitä. Ainakin oletan näin. Ja oikeasti synnynnäisesti autistinen ihminen voinee välillä olla autistisempi kuin toisella kertaa. Mutta oikea synnynnäinen autismi ei pysyvästi katoa yhtään minnekään. Tai muutoin se ei ole ollut mitään oikeaa autismia.

Tarkkaan ottaen, alleviivatusta varmaan oltava samaa mieltä.

Toisaalta, muotoilussa jää väistämättä kutkuttamaan se, mihin oikeastaan autismi-sanalla tarkemminottaen viitataan. Mikä on se juttu autistipiirteisessä, joka jatkuu läpi elämän?

Autismia on itsellä, läheisillä, tai jollain tutulla, tai sitten ei. Tällainen piirre avaa erään ikkunan, tarkastella ihmistä.

Esim missä vaiheessa autismiin liittyvät piirteet ilmenevät, tai mitä jää toteutumatta piirteen takia, missäkin vaiheessa. Mennään siis tarkemman analyysin/kyselyn puolelle. Nämä ovat asiaa, pelkän höpöstelyn sijaan. Reaaliodote tällaisille tutkailuille voi olla mitä vain, tolkusta tolkuttomuuteen, mutta jos tutkailu johtaa ääliökäyttäytymiseen, tulisi tarkistaa, kykeneekö ylipäätään asiallisuuteen. Jonkin verran tökkii se, että on rajat, joita ei voi tarkastella, oli asianomainen miten vahvasti, tai ei.

Periaatteessa voisin allekirjoittaa oletuksenomaisesti geneettisten autismipiirteiden vahvan tavan suunnata ihmistä. Avainkysymyksen voisin kuitenkin esittää niin, että miten paljon täytyy piirteen takia luopua siitä hyvästä, johon ihmiset pärjäävinä yleensä yltävät. Missä kohden on käännekohtia, ja mitkä tekijät vaikuttavat niihin.

Autismin määräävyys, ja sen kontribuoima toteutuma, kunakin hetkenä, voi syntyä eri lailla, eri ikävaiheissa, tai tietyissä kulkemissa, ja nämä a-piirteen kasautumat näkyy jotenkin summautuneena, kun etenmissyklejä takana.

Oikeastaan tämäntyyliset on minusta vähän kuin filosofiset käsittelyt aiheesta determinismi, tai jotain muuta. En oikein millään tahdo uskoa ehdottomiin toteutumiin, juuri tietynlaisina. Käytännöstä jos puhutaan, niin tietysti samoilla linjoilla, koska asiat näkyy, ja on todennettavissa.

Mikä siinä pelottaa, jos uskaltaa ajatella ihmisen olemusta, ja sen kehittymistä? Onko tässä jotain kulttuurillista ongelmaa? Tällaiset ovat ikäviä, jos oikeasti löytämiset voi merkitä jotain hyvää, jossain vaiheessa, vaikka retket yleensä ovat mitä ovat.

Onko ihmisen yliusko tässä niin hankala ajatus, ettei millään mahdu inhimilliseen elämään, ja sillä tavoin hankala piirre, että vallatessaan vie aina, eikä asialle voi mitään. Vai mikä? Mistä tämä pelottelu? Eiköhän lopeteta muukin mielikuvittelu.

Norma Bates

Aivojen anomalia on se mikä jatkuu. Käsittääkseni ainakin vahvemmin assiomaisuuksia omaavilla voidaan havaita aivokuvantamisessa poikkeavuuksia normaaleihin aivoihin verrattuna. Ja olenpa jopa sellaistakin kuullut taikka lukenut että autistinen anomalia ja aspergerinen anomalia ilmenisivät eri alueilla aivoissa, joten sikäli en oikein ymmärtänyt minkä takia joitakin vuosia sitten päätettiin hävittää Asperger-nimike pois ja julistaa kaikkia autisteiksi. Mutta tietysti jos aivojen poikkeavuus käsitetään autismiksi, niin samapa kai tuo että millä alueella se poikkeavuus ilmenee, tai miten.

On sitä toki oltava muitakin poikkeavuuksia kuin vain autististyyppisiä.

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - lokakuu 28, 2019, 09:34:21
Kerran ohimennen mainittiin jossain television tiededokumentissa että Aspergerissa (vai oliko se autismissa, ei näitä nyt aina muista semminkin kun näitä kahta heitellään iloisesti sekaisin) ihmiset aivoissa on liikaa hermosolujen välisiä yhteyksiä. Käsitin asian niin että siinä missä normaalilta ihmiseltä alkaa karsiutumaan yhteyksiä ja hän pystyy keskittymään valitsemiinsa asioihin, assiaivot päästävätkin kaiken suodattamatta läpi ja siitä aistimusten sekamelskasta ei ota pirukaan selvää.

Käytännön elämäsä tekemieni havaintojen perusteella olen kuvitellut, että työmuistini on jollakin tavalla huonompi kuin ihmisillä keskimäärin. Olen ajatellut, että tämä voi liittyä ADHD-piirteisiin, joita olen myös itsessäni todennut. Mitään virallista määrittelyä tai diagnoosia asiasta ei ole, joten voi olla, että pelkästään kuvittelen. Netissä tekemistäni testeistä saan kuiten selkeästi positiivisen tuloksen, mutta testit ovat tietenkin vain suuntaa antavia, jos sitäkään.

Työmuistini huonous tulee esille siten, että sinne ei mahdu kuin aivan vähän tietoa kerrallaan, ja se säilyy siellä vain niin kauan, kunnes jokin uusi tieto pyyhkii sen pois. En siis pysty täydentämään työmuistissa olevaa tietoa ilman että siellä jo oleva entinen tieto häviäisi. "Yhden asian muisti" on oma määriltelmäni tälle ominaisuudelle.

Jos esimerkiksi katson jonkin auton rekisterinumeron ja painan sen mieleeni, se pysyy mielessäni vain, jos en ajattele mitään muuta. Eikä se tällöinkään kovin hyvin pysy. Jos rekisterinumeroa miettiessäni huomaan sattumalta huoltoaseman taulusta, että 98-bensa maksaa 1,53 euroa litralta, tämä tieto menee työmuistiini ja hävittää siellä olevan rekisrerinumeron. Näin se toimii. Asiat pysyvät muistissa vain, jos ne saa siirrettyä jonnekin syvemmän muistin alueelle.

Tyypillinen minulle tapahtuva kömmähdys on sellainen, että teen jotain, johon liittyy määräaika, ja alan määräajan täyttymistä odotellessa tehdä hetkellisesti jotain muuta, jolloin keskityn tähän muuhun ja unohdan täydellisesti sen edellisen asian ja siihen liittyvän määräajan.

Pizzan on oltava uunissa kymmenen minuuttia - eikä niin kauan, että palaneen käry saa minut havahtumaan ja muistamaan asian. Uusi homma on imenyt täysin mielenkiintoni. Olen menettänyt lähes kokonaan ajantajun. Tunti on humahtanut, niin että ole edes huomannut. Mutta palaneen käry säpsäyttää lopulta "hereille". 

Pizzan tilalla voi olla mikä tahansa asia, esimerkiksi televisio-ohjelma, jonka aion katsoa hetken kuluttua. Alan tehdä odotellessani jotain muuta, ja hupsis, televiosio-ohjelmaa on kulunut jo tunti, kun yhtäkkiä muistan sen.

Eiköhän tuo tullut selväksi.

Mutta kenties kyseessä ei olekaan muistin vähyys vaan prosessi contralateral delay activity (CDA), joka liittyy muistin käyttämiseen.

Despite severe impairments in everyday life functioning, findings showed no difference in deficits in behavioral tests of working memory for adults with ADHD compared to their peers. Interestingly, there were differences in neural activity between individuals with ADHD and their peers showing that the CDA of individuals with ADHD did not distinguish between high, distractor, and low memory load conditions. These data suggest, in the face of comparable behavioral performance, a difference in neural processing efficiency, wherein the brains of individuals with ADHD may not be as selective in the allocation of neural resources to perform a WM task.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6149497/

Muisto Keijo Kullervo

Olenkohan itse jollakin tavalla kaksijakoinen persoona? Osaan kirjoittaa - nätistikin - mutaa kiroilen siviilissä vaimoni mukaan liikaa. Alana inhota itseäni - 77 - vuotta kun jokapäiväiset askareet ovat usein vaikeita ja hermostun niistä tekemisistä (toivottavasti ei dementia ole ihan ovella vielä). Onneksi Jeesus armahtaa - toivon. Joka päivä aamulla toivon, etten kiroile, mutta kun suuttumus tulee päälle, on se kuin pyörremyrsky ja kestää 15 sekuntia ja on sitten ohi. Katumus tulee jälkijunassa - usein.

Muisto Keijo Kullervo
"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

Muisto Keijo Kullervo

#371
Jossain on maininta, että Luojalla on kaksi poikaa - hyvä ja ilkeä. Luin Raamatusta ko. viisauden.
Minulla kirjoittaessani on yleensä hyvin maltillinen linja teksteissäni joka on 40 vuoden koulutuksen tulosta.

Kotona, usein äkkipikaisuuttani räyhään - valitettavasi - läheisimmälleni eli vaimolleni, mutta toivon joka hetki, että sellaiset tilanteet jäisivät tulevaisuudessa vähemmälle.

Maltillinen linja jatkukoon koko loppu elämäni ajan - toivon...

Muisto Keijo Kullervo

PS. Toivon kautta uuteen päivään.
"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

kertsi

#372
Jos räyhääminen on alkanut äskettäin (eikä siis ole vuosikymmeniä tai vuosia jatkunut), voi se olla merkki esim.
- korkeasta verensokerista ja diabeteksestä - muita oireita mm. jano, normaalia tiheämpi virtsaamisen tarve, väsymys etenkin ruokailun jälkeen, uneliaisuus tai näön hämärtyminen. Suomessa on valtava määrä ihmisiä, joilla tietämättään on diabetes, muistaakseni puoli miljoonaa.
- alhaisesta verensokerista ja ihan tavallisesta nälästä
- diabeetikoilla em. voi äärimmillään aiheuttaa hypoglykemian, jonka muina oireina ovat tärinä, nälkä, hikinen kalpea iho, ajatus ei kulje, keskittymiskyvyttömyys, päänsärky, näön hämärtyminen, näkeminen kahtena, huimaus, pyörrytys jne., ja pahimmassa tapauksessa kouristuksia ja tajuttomuus
- Alzheimerin tauti voi alkaa oireilemalla käytöshäiriöinä. Muita oireita ovat mm. ymmärtämisen ja muistamisen vaikeus.

Jos taas aina on ollut kiukkuinen, voi taustalla olla esimerkiksi persoonallisuushäiriö (esim. rajatila) tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja varmaan moni muukin asia.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

MrKAT

^Et ota huomioon:  Kivut ja krempat.
Huomaan kiroilevani helpommin ja useammin jos selkä tai nivelet on kipeät tai muuten kipeäksi tulossa (flunssanpoikanen).  (Eilen oli joku  tunnin kipukohtaus sorminivelissä, reumakohtausta muistutti, ja kiristi myös hermoja).

Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

kertsi

#374
Totta, kivut ja krempat tosiaan voivat tehdä äreäksi.

Mulla sormet kipuilevat joskus kihdin takia. Ei tarvita kuin vähän liikaa herneitä tai sieniä, pikkuisenkin kanan tai porsaan nahkaa, parikin palaa silliä, sokeria jossain muodossa vähän liikaa, >1 tl ravintohiivaa, tai >100 g lihaa. Einesruoka pidemmän päälle ei sovi. Luulen, että esim. eineslihapullissa on kanan nahkaa tai sian kamaraa.

Ja monen monta muutakin asiaa voivat tehdä äreäksi, esimerkiksi ihmissuhdeongelmat (jos sitten itse ei ole se ongelma, toiselle ihmiselle).
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️