Krempat

[Norma Bates]

Verenpaine 133/80. Pienimmät lukemat aikoihin. 

[Juha]

Kivuissa on ehkä tärkeää oppia tunnistamaan se, milloin kyseessä on sellainen terve kipu, ja milloin hermokipu, pinne, puristus, ...

Kun kuulostellut alaselkää, niin joskus sen kipu on ns sairasta, ja joskus tervettä. Ensimmäinen viittaa vammaan, ja toinen rasitukseen.

Miten tästä vinkkelistä on lähdetty jäljittämään kipuja, ja sopivia toimia?

[ROOSTER]

Kivuissa on ehkä tärkeää oppia tunnistamaan se, milloin kyseessä on sellainen terve kipu, ja milloin hermokipu, pinne, puristus, ...

Kun kuulostellut alaselkää, niin joskus sen kipu on ns sairasta, ja joskus tervettä. Ensimmäinen viittaa vammaan, ja toinen rasitukseen.

Miten tästä vinkkelistä on lähdetty jäljittämään kipuja, ja sopivia toimia?

Jos vielä seuraavanakin päivänä kipu pysyy samanmoisena on kyseessä jonkunsortin vamma. Vamma voi olla myös ylirasitusta. Yleensä aika hoitaa, mutta joskus se aika voi olla pitkä. Silloin ylimenokauteen tarvitaan särkylääkkeitä.

Itsellä kaikki vuosien varrella kertyneet vammat muistuttavat itsestään silloin tällöin. Niska autokolarista, kylki moottoripyöräkaatumisesta, olkapää kännitapaturmasta ja rintakehä nuorena käydystä tappelusta. Joskus kun kaikki ilmoittelevat itsestään samaan aikaan, on aika epämukava olla.

[Juha]

Kivut voi kokea ongelmalliseksi.

Mainitsin kivut kuitenkin sen takia, että kivun laatu aika sinällään, on merkityksellinen seikka. Miten näitä oppii tunnistamaan? Ihmisen tuntemusmaailma on hyvin laaja, eikä kaikesta vastaanotetusta saa helposti tolkkua, vaikka vaikutuksista ei jää paitsi.

Kivuista kun mainitaan, niin ajatellaan, että ihminen hakee sympatiaa, surkuttelee, tmvaa. Kivut voi hyväksyä, samalla tapaa kuin muutkin asiat, tai suhde niihin voi olla neutraali. Minusta tämän on paljon parempi vinkkeli.

On kokemusta siitä, miten kerran ärtyneen suolen tilanteessa, sain nukuttua vasta kun otin kipua vastaan siinä kun osasin, sitä ennen käveltyäni yöllä pitkin asuinaluetta.

Toinen ongelma selän kanssa vaikka se, että kun jos ei nuku riittävästi, erilaisten ongelmien takia, niin jos nukkuu liiallisen väsymyksen jälkeen pitkään, voi selkä olla niin pahassa juntturassa, että nukkumismäärästäkin toipuminen on ongelma.

Hankala jos ei nuku, mutta jos nukkuu, niin hankalat seuraukset, siitäkin. Normaalia elämää tämäkin, joillekin, joskus, tai aina.

Tuntemuksissa on hyvin paljon kelattavaa. Joku voi pitää tätä sairaalloisena, ja voi olla totta, jos pelkää kaikkea, tai muuta. Enemmän kannustaisin ottamaan selvää, kuin unohtamaan kokemukset. Sanallistaminenkin auttaa, ja saa havaintokoneen hoksottamaan, jos vaikka käytännössä jotain ratkaisevaa löytyisikin.

Lyhyesti sanoen, tuntemuksissa on koko elämä. Joskus juttelin vähättelevään sävyyn tietoisuudesta, tuntoisuuteen nähden. En ole edelleenkään päätynyt olemaan tästä eri mieltä.

Tietoisuus voi joskus auttaa tunne/tuntemus-"talouden" hoidossa, mutta ilman tuntemuksia, ei synny jotain etäistävämpää otetta, eikä tietoisuudelle toisaalta olisi mitään tarvettakaan, kun ei palveltavaa kotosalla.

Ehkä ongelmana on tuntemukset ja tietoisuus, molemmat. Kumpaakaan ei oikein saisi olla, koska viimein viittaavat johonkin kartettavaan. Hassua arvelu, tosin aina voi miettiä, mitä ovat kollektiivisuunnat voimineen, joiden kanssa mennään yli, että rymähtää.

Jäi mieleen A4:n kommentti ihmisenä olemisen, tai elämän eräästä tulkinnasta, jota joskus ajateltu elämään liittyväksi.

^ Antinatalismi oli pakko googlettaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antinatalismi

Laaja katsaus aiheelliseen pohdintaan, joka hiveli omiakin tuntoja ja ajatuksia, mutta huomasin jokaisesta esitellystä näkökannasta mahdollisuuksia löytää myös heikkoja tai avoimeksi jääviä kohtia. Harmi.
Haastan lukijan keksimään kritiikkiä wikilinkissä esitettyihin elämänvastaisiin näkökulmiin, vaikka ne kuulostaisivatkin ihanan päteviltä. Myrkkymalja sille!

[Norma Bates]

Pitkästä aikaa kävin uimahallissa vesijuoksemassa. Tämä kostautui välittömästi. Fibro vihloi sormenpäistä asti ranteiden ohi jonkin matkaa käsivartta pitkin, varpaissa ja niiden juurissa, polvissa ja alaselässä. (Jostain syystä en oikein tuota alaselkäkipua pidä "puhtaana" fibrona, mutta sitä on ollut useammin sairastuttuani fibroon viime vuonna.)

Aika tragikoomista että leppoisa vesiliikunta tekee kipeäksi, mutta ajoittain kohtalaisen hikinen Krav Maga ei. Lämpötila ja kosteus vaikuttavat olevan pääosassa. Vedessä lotraamisessa on mukana kaikki ne riskitekijät joista minun olotilani pahenee, eli kylmyys, kosteus ja lihasten liike noissa olosuhteissa. KM:ssa on aina lämppärit joista ei kukaan säästy hikoilematta. Ja vääntö aloitetaan hyvin lämminnein lihaksin normaalissa lämpötilassa.

[kertsi]

Lämmin allas parempi? Oletko hakenut paikkakuntasi kuntoutuspaikkoja? Esim hakusanat
lämmin allas kuntoutus (paikkakuntasi tähän)

[Norma Bates]

Lämmin allas parempi? Oletko hakenut paikkakuntasi kuntoutuspaikkoja? Esim hakusanat
lämmin allas kuntoutus (paikkakuntasi tähän)

Vietin varmaankin puolet ajasta terapia-altaassa ottaen hierovia vesisuihkuja selkään. 32-asteinen allas muistaakseni. Uima-altaan lämpöä en muista, olisiko 26 astetta? Eipä tuo ajoittain lämpimämpään altaaseen siirtyminen niitä myöhemmin kotona pahentuneita kipuja ehkäissyt. Ja toisaalta kun fibro alunperin alkoi parin tunnin sauna/uimareissulla jossa tilanne oli 50/50 kumpaakin lajiketta, niin ei tuolloinkaan sauna ehkäissyt tai estänyt kipuja. Pelkästään saunassa en jaksa olla sen paremmin yleisessä kuin taloyhtiönkään. Pakko päästä välillä veteen sai otta suihkuja, että jaksan nököttää lauteilla.

Vuosituhannen alkupuolella minulla oli useammassakin asunnossa amme. Silloin fibro ei ollut vielä puhjennut. Niin paljon kuin kylpemisestä nautinkin, niin en tiedä oliko sekään niin kauhean hyväksi kun johti aina siihen että pumppu ryskäsi kuin pajavasara ja taisipa huimatakin. En muista enää, kun siitä on niin pirun kauan. Noin kaikenkaikkiaan meikäläiselle olisi varmaan paras että aina olisi 22 astetta (ilma) ja vesissä ei lotraisi ollenkaan. Vaan aion kyllä kesällä edelleen mennä järveen. Uimahallista en sitten niin tiedä onko sinne pakko änkeä.

Olen muiden fibroilijoiden juttuja seurannut ja niistä päätellyt että kuntoutusta on erittäin nihkeästi tarjolla, ja joku tietty kuntoutus vallan lopetettiin joitakin vuosia sitten. Juttuja lukemalla olen myös päätellyt etten ole ollenkaan siellä kärjessä mitä tulee taudin tuskallisuuteen, joten mielestäni jos jotain älyttömän vähäisiä kuntouspaikkoja joskus harvoin edes on, niin kuuluvat kyllä ennemmin heille jotka ovat sairauden invalidisoimia. Vaikka mielelläni viettäisinkin aikaa joskus jossain muualla, niin ei minulla ole edelleenkään kissoilleni hoitajia, ja vähän epäilen että se mitä kuntoutuksessa tulisi vastaan olisi jo entuudestaan tuttua. Olen lukenut kohta kaksi kirjaa fibron hoitamisesta ja mitäpä siellä muutakaan kuin että liikuntaa juuri siten kuin itselle on mahdollista ja ruokavalio niin ja noin. Kirjassa jota juuri nyt luen haukuttiin järjestään kaikki lääkkeet, mutta ainakin toistaiseksi olen kokenut että jos kivut pahenevat, amitriptyliinistä on hyötyä mikäli en napsi sitä jokaikinen päivä. Jos otan joka päivä, niin haitat nousevat suuremmiksi kuin hyödyt, ja vähän epäilyttää että tulee lopulta toleranssikin ja se siitä.

No, lämpö kyllä auttaa jonkin verran ja hetkeksi. Parempi kuitenkin olla kuivaa kuin kosteaa lämpöä. Ranteissa olen välillä kotona pitänyt säärystimiä, treeneissä rannetukia. Myös polvi- ja pohjetukia toisinaan.

[kertsi]

Onko se terapia-allas niin matala, ettei siinä voisi vesijuosta, tai uida tai tehdä vesijumppaa? Luulisin, että ainakin tämä viimeisin voisi olla mahdollisuuksien rajoilla, jos vesi ulottuu hatioiden korkeudelle, tai jos kaulan korkeudelle, niin silloin vesijuoksukin onnistuisi. Vesijumppa olisi lempeähkö ja tehokas liikuntamuoto.

Jos se kylmä vesi nimenomaan aiheuttaa oireita, tuskin välilämmittelyt muualla paljoa auttavat.

[Norma Bates]

Onko se terapia-allas niin matala, ettei siinä voisi vesijuosta, tai uida tai tehdä vesijumppaa? Luulisin, että ainakin tämä viimeisin voisi olla mahdollisuuksien rajoilla, jos vesi ulottuu hatioiden korkeudelle, tai jos kaulan korkeudelle, niin silloin vesijuoksukin onnistuisi. Vesijumppa olisi lempeähkö ja tehokas liikuntamuoto.

Jos se kylmä vesi nimenomaan aiheuttaa oireita, tuskin välilämmittelyt muualla paljoa auttavat.

Juu, tuskin auttaa vaikka vartin riehuisi ennen veteen menoa.

Kyllä varmasti terapia-altaassa vesijuoksu luonnistuisi, mutta sitä tilaa ei kauhean paljon ole ja luulen että se ei oikein ole sallittua. Periaatteessa terapia-allas kuitenkin on sitä varten että siellä hierotaan selkää vesisuihkuilla sekä käy ryhmiä jumppaamassa. Toisinaan on vammaisia tukihenkilön kanssa. Ja lapset välillä riehuu siinä seassa, joten se menisi kyllä melkoiseksi pujotteluksi vesijuoksussa. Epäilen myös ettei se vesi olisi siltikään raajoilleni tarpeeksi lämmintä.

Eipä tässä oikein muuta kuin on kärsittävä vaan, jos aikoo lotrailla, ja kesällä kyllä aion. En yhtään muista oliko helle vai millainen sää viime kesänä, mutta tuskin sikakylmä, kun olin erään isomman järven rannalla ja siellä vedessä alkanut särky meni niin jumalattomaksi rantauduttua että hyi helvetti. Oikeaa käsivartta särki särkemistään aaltoillen, eli särki, ei särkenyt, särki jne. Ja sitä kesti pitkään. Ihan noin pahaksi se ei yleensä mene, mutta mahdollisuus on näemmä olemassa.

***

Ostin joitakin aikoja sitten TENS/EMS-laitteen ja olen sillä käsitellyt pääasiassa selkää. Kyllähän se kivasti potkaisee lihaksiin ja jonkin aikaa on hyvä olla, mutta ei kovin pitkään. Väliaikainen apu. Nettituttavalla sama kokemus, "puoli tuntia auttaa".

[Muisto Keijo Kullervo]

Tänään otettiin silikoniputket oikean silmän ja nenäontelon välistä pois ja pääsin tilaamaan kaihileikkauksen joka tullee vastaani tammikuun 16 päivä yksityiseltä terveysklinikalta.

Toinenkin silmä pitäisi leikata, mutta odottelen vasemman silmäni parantumista leikkauksesta.

Rahaa on niin vähän, että lähes pakko tilata leikkaus EKSOTELTA. Mennee ko. leikkaus ensi kesän kieppeille.

Muisto Keijo Kullervo

PS. Sanoin lekurille joka otti silikoniputket pois kyynelkanavasta, että:

- Kiitos 'nykyajan' Jeesus?
Johon Hän vastasi, että:
- Putkimies vain...

Ajattelin kyllä jo Jeesusta joka teki 'ihmeitä' aikanaan kun suurin osa sen ajan lääkäreistä oli ilmeisesti puoskareita?

[Juha]

Luulisin, että nuo fibro-jutun tapaiset ilmiöt voivat olla hyvin rasittavia, ja otettava joskus vakavasti, tai hajoaa. Mitä tuo tarkoittaa, kun jokainen kipuileva tuskin haluaa kipuja, ellei tee tutkimusta, tai ole fakiiri. Voiko eri kiputasoille olla omanlaisensa fakiiristo? Mitä tarkoittaa, jos ihminen on fakiiri?

Itsellä ollut lämpötilojen kanssa myös ongelmaa, joskus. Jokin kestämätön kombinaatio, nukkuessa. Tuntemuspuolen juttuja on paljon, jos vain muistaisi. En voinut esim nukkua alasti, koska jokin vaatekerta vakioi kosketusta, ja ilman tuota, ei unesta tullut mitään. Nykyään kykenen paremmin, mutta ihan vasta, on tullut kykyä (4? ..)

Kipuihin liittyen, kiinnostanut se tuntemuspuolen kyky, jossa voi arvioida terveyttä muutenkin kuin suoran vammaluonteisen tuntemuksen yhteydessä. Miten herkästi voi tietää, että immunologinen tilanne on niin hyvä, että voi tehdä melkein mitä vain, ja milloin taas oltava varovainen, vaikka mitään erityisempää syytä ei tulisi mieleen itselle, eikä muille.

Lämpötilat, ja niiden erot sopivat hyvin, näihin ongelmailmiöihin, kuten fibro. Hermostollisia juttuja. On esim parkinsonia, ja ties mitä. Unettomuus, ja sen liitännäisongelmoinnit yleisiä, tosin tuskin mikään erityinen ilmiöryhmä, vaan seurannaiset menee miten menee, univajetilanteessa.

Itselläni kun levottomat jalat, ja alut jo pentuna, niin omanlainen oireryhmä sekin. Viimeisin oletukseni on, että levottomat jalat voivat kuulua elimistön rajatila-ongelmiin. Erikoisin kokemus tästä ilmiöstä oli vaihteeksi kutkuttelevan kiva, siis ensimmäistä kertaa elämässä. Syy voi olla vaikeampi selvittää, vaikka se on, eikä tuntemustason ilmiö tuskin viittaa huuhaaseen.

Millaisia ovat "lämpötila-ihmiset"? Onko sellaisia, jotka viehättyvät, tai toimivat aktiivisesti lämpötilojen suhteen? Jos nämä vaikuttavat joskus epämukavasti, niin voikohan vaikutuksen saada päinvastaiseksikin? Lämpötilamaailma ei välttämättä avaudu noin vain. Lienee oppimiskysymys.

Jooga voi ehkä antaa mahdollisuuden mennä lähelle tuntemuksia, kun siinä jollain tapaa pysähdytään. Rentoutumisenkin voisi mainita. Jos epätasopainotila on päällä, eikä tietyt osat liiku vapaasti, vaan lukossa, niin tuskin on kovin retvakka taipumaan eri tuulissa. Se on vähän kuin menisi, eräänalaisessa rattilukossa.

Ihmisen kehollisiin tuntemuksiin on varmasti myös sanallisempi yhteys. Esim hypnoosi voisi olla aika jotain, tehokkasti tavoittavana, tosin sosiaalinen puoli muutenkin vaikuttaa, miten tekeekin.

Kokonaisuus kun on, niin menesta kohden voi seurailla, ja kelata auki jumituksiaan, jos sattuu olemaan niihin kasvanut. Tässä mielessä optimistinen, periaatetasolla, joka ei tietysti yleisesti välttämättä merkkaa mitään, kuin joillekin.

[Juha]

Terveysaluetta kun ajattelee, niin huomaa, miten erilaisia guruja piisaa. Kuka saarnaa mitäkin, tai minkäkin nimeen. Ei ole pelkästään kyse siitä, että tiettyä elämäntapaa, tai tuotteita haluttaisiin saada myydyksi. Osa guruista voi olla paneutunut omasta kutsumuksesta, miten tuleekin.

Terveyden rakentaminen on kaukana tieteestä. Näin voi minusta todeta, vaikka meillä kerrotaan olevan tiede, varteenotettavimpana.

Tuokin muotoilu tuo mieleen pimeän keskiajan, joissa pappi saattoi sanoa, että parempi pelata sen Helvetin kanssa hiukan varman päälle, vaikka epävarma hän itsekkin oli, mutta selvästi edistyneimpien joukossa.


L: Viimeisimpiä oppimiani käsitteitä on mm psykoakustiikka. Tällä viikolla oli artikkeli luontopsykologiasta, ja tätä aluetta oli otsikoitu jonkin luontopsykologin kylkiäisenä. En lukenut artikkelia oikein. Kehopsykologiaa ei ole varmaan alueena, vai onko jotain tällaista?

[Norma Bates]

Minun on jotenkin kauhean vaikea hahmottaa mistä fibro oikeasti johtuu, mutta eipä ihme kun on mennyt vuosikymmeniä ettei kukaan muukaan ole selvyyttä saanut. Ja eihän se sairaus mistään tyhjästä ole tullut, siitä on varmaa kärsitty sukupolvesta toiseen vaikkei mitään nimikettä ole ollutkaan. Olenkin tainnut mainita jo että epäilen nimikkeen reumatismi olleen fibroa, koskapa käsittääkseni reumatismista ovat kärsineet juurikin saman ikäiset ihmiset kuin nykyään fibrosta. Ja kaikenlaista kissankarvaturkista kai nämä reumatismista kärsivät ovat käyttäneet? Menee ihan yksi yhteen sen kanssa mitä fibroihmiset juttelevat siitä miten ovat kaikenlaista käärineet itsensä ympärille kun kylmä, kostea ja veto pahentavat kipuja.

Käsitin jostain että ongelmia on solujen mitokondrioissa, niiden pitäisi tuottaa energiaa, mutta fibrossa se ontuu. Tämän vuoksi aloitin nyttemmin jossain suositellun ubikinonin. Olen aika skeptinen ravintolisien kanssa, mutta onpahan näitä kumminkin jokunen menossa. D-vitamini 50 ug, B-vitamiini, sinkki ja magnesium.

Myöskin epämääräisiä mielikuvia jäänyt päähän että fibro johtuisi joko siitä että soluissa on puutteellinen siivous ja soluihin jää kuona-aineita TAI aivot toimivat väärin ja saavat vääriä viestejä että soluissa muka on kuona-aineita, vaikkei ole. Tuo jälkimmäinen tuo välittömästi mieleen allergiat: niissähän elimistö huutaa väärää hälytystä että kehoon on mukamas tullut bakteereita, vaikka on joko nautittu jotain ruokaa taikka hengitetty happea jossa on jonkin sortin siitepölyjä, homeita tms. Astma minusta on kyllä perin merkillinen ilmiö. Miten elimistöä MILLÄÄN tavalla voi auttaa se että kun elimistö/aivot on itse erehtynyt ja luullut että joku joka helkkarin vuosi ilmatilassa oleva hiukkanen on vaarallinen bakteeri, niin nytpä sitten kannattaakin aiheuttaa asmakohtaus tai -oireita niin että ei meinaa saada hengitettyä ja olo pahimmillaan voi olla kuin olisi henki lähdössä. Ja joillakin se voi ihan oikeasti lähteäkin.

New Age -rintamalla on välillä muodikkaasti höpötetty että keho on viisas. Paskanmarjat sellainen kokonaisuus ole mikään viisas joka omaa hysteeristä typeryyttään on valmis tekemään itsemurhan. Keho on keho, toimii enempi tai vähempi oikein tai väärin, mutta ei siinä mitään viisautta ole.

***

Fibron kanssa yksi ärsyttävimpiä seikkoja on se että pitäisi kokoajan olla tuntosarvet ojossa. Nimenomaan jotta voinko nyt tänään tehdä näin, kun on hyvä olo, vai kostautuuko se myöhemmin tai heti kun alan tekemään? Ihmismielelle olisi paljon parempi saada olla rela ja mutkaton. Nyt jos joudut kokotajan pohtimaan kaikkea mahdollista, niin hysteeriseksihän siitä tulee, neuroottiseksi, ja ennenkaikkea stressaantuneeksi. Stressihän ei ole hyvä missään sairaudessa. Jotain amerikkalaisia(?) fibroa käsitteleviä sarjakuvia katsellessani minua pamahtikin hyvin äkkiä ärsyttämään että sarjakuvat piirtänyt taho oli niin usein ottanut aiheeksi nimenomaan syömiset. Tuon tuostakin sarjakuvissa oli melkein kuin taivas olisi pudonnut päälle, kun päähenkilölle eli fibroihmiselle kävi ilmi että tarjolla olisi jotain mitä hän ei mukamas voi syödä, taikka osoittautui että hän oli sitten - kääk - mennyt syömään jotain jossa oli sokeria tms. kauheaa myrkkyä. Itse suhtaudun kutakuinkin skeptisesti siihen että ainakaan omalla kohdallani syömisistä olisi juurikaan väliä. Vaikeahan sitä on lopultakaan tietää kuin sillä että eliminoi pidemmäksi aikaa jonkin asian (omalla kohdallani lähinnä tulee mieleen gluteeni ja sitten se sokeri), mutta on yksi syy minkä takia olen hyvin hyvin skeptinen: jos olet esim. puoli vuotta ilman ruoka-aineita joita pidät haitallisina ja sen jälkeen olet paremmassa kunnossa, niin mistä hitosta voit olla VARMA että se parempi olo tosiaan johtuu ruokavalion rukkaamisesta?

Aika on liian pitkä. Oman reilun vuoden kestäneen fibroiluni kohdalla olen huomannut jo sellaista että kevätkaudella oireilu voi helpottaa. Eli minuun tehoaa siis se että sää lämpenee. Jos nyt sitten yhden vuoden perusteella tosiaan voi johtopäätöksiä jo tehdä. Mutta sitten kun menen sinne järveen, niin se siitä helpottamisesta, taas tulee oireita. Mutta en halua pelätä ja kammota uimista ja vesijuoksua, aion niitä kyllä jatkossakin harrastaa. En nyt ehkä enää niin tiiviisti kuin joskus ammoin. Mutta kuitenkin.

Koska voin itse turvautua lääkitykseen (jonka kanssa on kyllä omat murheensa eli tahtoo sanoa ummetus jos en jaksa tai muista syödä kaikenlaista mitä sitä ehkäisee), en ehkä sen takia pelkää niin kauheasti kipuja. Jos teen jotain mistä kivut äityvät, niin nappia naamaan. Tietenkään tämä ei ole mikään toivetilanne että liikuntaa harrastetaan mömmöjen voimalla, mutta minkäs teet. Mikäli lopettaisin liikunnan kokonaan ja alkaisin lihomaan, niin kai siitäkin jotain vaivoja tulisi. Ainakin selkävaivoja.

Usein tilanne on tietysti se että sitä miettii jonkin raskaamman räähkäisyn jälkeen, jos kivut eivät alkaneet heti, että ottaako vai ei. Mitäs jos en tälläkertaa tulekaan kipeämmäksi? Toisinaan teen niin että en sitten vaan ota lääkettä. Ja useimmiten sitä joutuu katumaan.

[kertsi]

Minun on jotenkin kauhean vaikea hahmottaa mistä fibro oikeasti johtuu, mutta eipä ihme kun on mennyt vuosikymmeniä ettei kukaan muukaan ole selvyyttä saanut. Ja eihän se sairaus mistään tyhjästä ole tullut, siitä on varmaa kärsitty sukupolvesta toiseen vaikkei mitään nimikettä ole ollutkaan. Olenkin tainnut mainita jo että epäilen nimikkeen reumatismi olleen fibroa, koskapa käsittääkseni reumatismista ovat kärsineet juurikin saman ikäiset ihmiset kuin nykyään fibrosta.

Ruotsissa on ollut halventava nimitys svider-bränner-värker-kärring, eli suunnilleen suomeksi kirvelee-polttaa-särkee-ämmä, johon kuuluu epämääräiset kivut. Tila on liitetty niin fibroon, rasitusvammoihin kuin estrogeenin puutokseenkin. Aiemmin lääkärit saattoivat kirjoittaa jopa potilasasiakirjoihin koodin SBVK, mutta se loppui kun potilaat saivat oikeuden lukea omia asiakirjojaan. Edelleenkin kyllä puhutaan diffuuseista eli epämääräisistä, ei-tarkkarajaisista tms. kivuista.
https://sv.wikipedia.org/wiki/SVBK

Fibron syistä Duodecim kirjoittaa: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00016

Fibromyalgian syyt
Fibromyalgia on toiminnallinen oireyhtymä, joka todennäköisesti johtuu keskushermostoperäisestä kivun säätelyhäiriöstä ja autonomisen hermoston epätasapainosta. Keskushermoston yleistynyt herkistyminen ulkoisille ärsykkeille aiheuttaa fibromyalgiapotilaille voimakkaammat oireet kuin muille henkilöille. Kudoksissa ei ole vaurioita tai tulehdusta eikä fibromyalgia aiheuta kudostuhoa.

Sairauden perussyytä ei tunneta. Fibromyalgiapotilaalla on usein suvussaan muitakin samaa tautia potevia henkilöitä, ja perinnöllinen alttius voi selittää jopa puolet sairastumisriskistä. Tämän lisäksi tunnetaan useita erilaisia oireyhtymälle altistavia kuormitustekijöitä, kuten eri puolilla kehoa ilmenevät krooniset kiputilat, riittämätön tai virkistämätön uni, ylipaino, vähäinen liikunta sekä henkinen stressi ja toivottomuus. Taudille altistavia ja laukaisevia tekijöitä voivat olla myös leikkaukset, infektiot ja hormonaaliset muutokset, kuten vaihdevuodet. Fibromyalgia on eräänlainen elimistön hätähuuto ja stressireaktio kuormitustekijöiden kasautumiselle.

Oma arvaukseni on, että burnout tai masennus (alentavat kipukynnystä), yhdistettynä johonkin pitkäaikaiseen kipuun kuten selkäkipuun, voisi aiheuttaa sen, että kipu jää ikään kuin päälle eli kroonistuu, ja yleistyy niin, että vaikka kivun alkuperäinen syy olisikin poistunut, kipuaistimukset eivät silti poistu tai alkavat jopa vaeltaa ympäri kehoa.

Sekä burnout/masennus että kipu voivat heikentää yöunen virkistävyyttä ja määrää, ja heikko yöuni sekin lisää kokemusta kovemmasta kivusta (ja sokerinhimoa). (Tuttavallani, josta aiemmin kerroin, myös vaihdevuodet lienevät heikentäneet yöunia.) Myös esim. nenän tukkoisuus esim. allergian ja/tai pölyisen tyynyn takia, ja uniapnea, ylikunto tai muu ylirasitustila, ylenmääräinens stressi, (ja ehkä jopa hampaiden narskuttelu?) voivat vähentää unen virkistävyyttä.

Jos nyt kaivamalla kaivaa jotain positiivista tuosta Duodecimin artikkelista, niin hyvä asia on se, että mitään kudosvaurioita tuollaiset vaeltavat kivut eivät kehossa aiheuta.

"Itsehoito on tärkeää, ja fibromyalgian oireita voi vähentää liikunnalla, laihduttamalla ja parantamalla yöunta." 

Jos jo liikkuu eikä ole tarvetta laihduttaakaan, niin jäljelle jää sitten yöunen parantaminen. Fibrosta kärsivän kannattaa varmistaa ainakin, ettei kuorsaa tai että ei ole uniapneaa. On olemassa joitakin mittauksia, joilla mitataan unen virkistävyyttä ja ylipäätänsä palautumista. En tiedä millä nimellä ne kulkevat, ja liittyisivätköhän joihinkin sykemittareihin tms..

[Juha]

New Age -rintamalla on välillä muodikkaasti höpötetty että keho on viisas. Paskanmarjat sellainen kokonaisuus ole mikään viisas joka omaa hysteeristä typeryyttään on valmis tekemään itsemurhan. Keho on keho, toimii enempi tai vähempi oikein tai väärin, mutta ei siinä mitään viisautta ole.

Jotta voi päätyä tekemään noin, voi olla erityisen tärkeä, sivuseikkana. Jos piirrettä ei olisi, niin mitähän se tarkoittaisi?

Minusta ajattelutapa on paitsi väärä, myös vaarallinen.


Eilen oli sydämessä vähän rytmihäiriötuntemusta. Tuli termarista juotua teetä, kahvitta kun ollut parisen viikkoa, täysin. Ei paha tilanne. Tänään töitten jälkeen taas kuppi teetä, ja sydäntuntemuksia.

Sydäntuntemuksia mietin myös kuormitukseen, sillä pyöräilyä tietty osuus, pienessä lumihangessa. Syke nousee pikkusen, siis takoo kohtalaisesti. Voikohan vaikuttaa?

Entä jos kyseessä on yhteisvaikutuksellisuus? Tee + kuormituspiikki. Ei ylirasitustilaa, muuten.

Mittasin verenpaineen, tuntemusten takia. 120/70/57 ja 118/70/57. Kuormitus näkyy edelleen sykkeessä, joka korkea, mutta vakaan oloinen. Ylä- ja ala-paine tavanomaista selkeästi matalampi. Onko tuo se liikunnan hyöty, vai mikä? Viime aikoina paineet enemmänkin jotain 140/80.

Viikolla kerran söin makean leivoksen teen kanssa, ja samana päivänä punttisalitusta. Myöhemmin oli olo kuin psykoottisella, tietysti positiivisella tavalla, josta matka negatiiviseen, on mikä on, tai sitten ei. Yhteisvaikutuksellisuutta varmaan nämäkin.

Tuntemuksia on myös mm flow. Englanniksi menee ilmaisu: It rains cats and dogs. Syksyllä kävi eräs päivä selväksi tuon ilmaisun mahdollinen tausta. Pyöräillessä, oli tiellä erilaisia lehtiä. Päivä oli vilkas. Tuntui siltä, että maailma oli täynnä vastaantulevia syksyn lehtiä. Ne lipuivat/virtasivat/hyökyivät siinä kaiken mukana. Näitä kokemuksia voi saada joskus selkeinä, eikä tarvitse nauttia huumaavia.