Krempat

[Juha]

Eilinen päivä vähillä unilla. Tavaroita tippui käsistä, helposti

Mikähän tuo juttu on? Toisaalta kiva, kun rentoilupalvelu toimi kehotasolla, itse siitä paljoa huolta kantamatta.

Lipsumisessa muutenkin jotain ihan ookoo-ainesta. Joskus oli youtube-kanavassa telinevoimistelija, joka teki rekiltä alastuloja, miten nyt sattuikin. Sitten oppi järjestelmälliseksi. Mitä vahinkoa olikaan päätynyt tekemään, itselleen.

Siinä on jotain kiehtovaa, kun lähtee kuin lapasesta. Jotenkin luontevaa ainakin. Niinhän sen tulisi mennä.

[kertsi]

Aikoinaan muuan nainen oli ollut lääkärillä, en muista enää missä kipu oli tai miksi sattui, mutta lääkäri kysyi häneltä että sattuuko yhtä kovaa kuin synnytys. Nainen totesi että eihän hän voi sitä tietää, kun ei ole koskaan synnyttänyt. Sama juttu itsellänikin. Jostain olen lukenut että kuukautiskivut voivat olla kovemmat kuin synnytyskivut. Kuulostaa oudolta, mutta kaippa sen on sitten arvioinut joku jolla on ollut kokemusta molemmista. (Muistaakseni on jotain sairauksia joissa kk-kivut tosiaan voivatkin olla niin kovat että lähtee lähes taju...?)

Kipua voi myös mietiskellä siltä pohjalta että kuinka usein sitä on. Se synnytyskipu johon kuitenkin monet naiset kai sitten vertauttavat kaiken harvemmin nykyään tapahtuu tusinan kertaa elämässä. Jokin sairaalloinen kipu sensijaan voi olla päivästä toiseen läsnä, tai jokatapauksessa tuon tuostakin. Kun olen lukenut kroonisista kivuista kärsivien kertomuksia, niissä tuntuu korostuvan että on varsinainen kimara useita eri sairauksia. Ja joku sairaus poikii aina jonkun uuden. Ja kivulloisuus tuntuu tekevän ihmisistä kömpelöitä niin että tuon tuostakin ollaan nurin ja sitten on nyrjähdystä ja katkennutta luuta jne. Kipuja olisi siis parempi hoitaa terveydenhuollon taholta ns. hyvän sään aikana, eikä jättää ihmistä sinnittelemään keskenään. Kipu varmaankin aiheuttaa lihasjumeja jotka sitten tuota kömpelyyttä lietsovat. Kai se nyt olisi parempi jotain hoitoa tarjota kun ihminen on vielä jotenkuten tolpillaan, eikä sentään pyörätuolissa invalidisoituneena.

Eri naisilla varmaankin synnytyskokemukset (ja kuukautiskivut) ovat kovin erilaisia. Erään ystäväni kuvasi ensimmäistä synnytystään sanoen, että kyllä hammaslääkärillä koettu kipu oli pahempaa.

Kuukautiskivut voivat joillakin naisilla olla infernaaliset, ja yhtä pahat kuin sydäninfarktissa koettu kipu, ja pahemmat kuin synnytys. "Tavallisin kuukautiskipuja aiheuttava sairaus on endometrioosi, jonka tiedetään aiheuttavan myös lapsettomuutta. Endometrioosia esiintyy 4–10 prosentilla naisväestöstä. Se on yksi tavallisimpia naisten sairauksia .
Endometrioosi tarkoittaa kohdun limakalvon sirottumatautia. Siinä kohdun limakalvoa esiintyy kohdun ulkopuolella vatsaontelossa minkä tahansa elimen pinnalla.
Endometrioosin lisäksi kuukautiskipuja aiheuttaa adenomyoosisairaus ja rakennepoikkeavuudet naisen synnytin elimissä, mutta ne ovat harvinaisempia." https://yle.fi/uutiset/3-10624124

Pitkäaikainen, krooninen kipu ainakin murentaa henkistä kanttia, ja voi aikaansada pysyviä muutoksia aivoissa. Ja "päällä oleva" kipu herpaannuttaa keskittymistä. Kipu vie ikään kuin kaistanleveyttä tai aivojen prosessointikapasiteettia, niin, ettei liikkumisen koordinoinnille ehkei liikene kapasiteettia. Veikkaisin, että nämä kaikki asiat voivat tehdä ihmisestä kömpelömmän. Ja varmaan nuo lihasjumitkin voivat olla yksi selitys.

[Juha]

Pitkäaikainen, krooninen kipu ainakin murentaa henkistä kanttia, ja voi aikaansada pysyviä muutoksia aivoissa. Ja "päällä oleva" kipu herpaannuttaa keskittymistä. Kipu vie ikään kuin kaistanleveyttä tai aivojen prosessointikapasiteettia, niin, ettei liikkumisen koordinoinnille ehkei liikene kapasiteettia. Veikkaisin, että nämä kaikki asiat voivat tehdä ihmisestä kömpelömmän. Ja varmaan nuo lihasjumitkin voivat olla yksi selitys.

Kokemuksen puolesta, tuntus menevän ihan noin.

Kun ei jaksais, ja tehtävää, vaikka kerrottava jotain, niin aivan kuin täytyisi urakoida jostain kauempaa se, mitä laittaa eteenpäin, sanontaan. Joskus käytetään tästä luotailu-käsitettä, tai sen tapaista, tosin tilanne on enemmänkin vaikeudesta hahmottaa sanottava, löytää jotain juurentynkää, josta jotain voisi tulla, vastaanotettavaksi. (Ja sanojalle samalla x)

Se, että jotain tietää tietätävänsä takuuvarmasti, muttai jaksa raahdannaisia, on valintakysymys, että viitsiikö mihinkin ryhtyä, vai ei. Tuli miettyä, että mikä se juoni noin kokonaisuudessaan on, jos niin sivujutuilta alkaa tuntua kovin moni, muuten tavan matkassa pysyvä seuralainen. Kai sitä on karsitumpi meno, aika automaattisesti, ilman että suodatusta tarvitsisi tehdä kovin aktiivisesti, päinvastoin.

Tuota kun kertoo, niin pääsee samalla Matti Ännäsen tavoite-tunnelmiin. Kertoi nimittäin joskus siitä, miten vintti on aika tyhjä turhasta, kun mäen päältä lähtee liitoon.

Oma kokemus väsyneenä pungertamisesta jäi ihmetyttämään. En osaa sanoa, mitä hienoa siinä itsensä vaivaamisessa on. Toisaalta ei viittis, mutta toisaalta jotain hienoakin tarjoutuu. En osaa rallattaa sanoja, tästä tunnetienoosta. Ei olisi kuitenkaan mahdotonta. Kokemusten kuvailu on joskus vaikeaa.

Voiko sanoja kertomalla oppia, ja rakentaa itseään? Onko tuossa sellainen paikka? Kyseessä ei niinkään ole pänttäys, lasi täyteen, ja lattialle, vaan mukaankiskominen, ja yllättävän vähään kohdistuen. Siten hassu juttu.


BTWH.  Se olisi paha lipsahdus, jos olisi niin vaivautuneen oloinen, ja päätyisi siirtämään itsensä turhana roskikseen, ihan ensitoimena. On näitä joskus nähty, sinne päin menevinä, tai laitettuina. Freudilainen lipsahtelu ei jätä kylmäksi, edes sivustaseuraajaa, joka on paitsi s-seuraaja, myös m-kokijan paikalla, siis jotain vahvempaa, kuin kokemusasiaa tuntemassa. Hassu sekoilukenttä, jossa voi törmätä "monenlaiseen". Onkohan tällaista taidetta, jossain?

[Juha]

Kertsi:  Pitkäaikainen, krooninen kipu ainakin murentaa henkistä kanttia, ja voi aikaansada pysyviä muutoksia aivoissa. Ja "päällä oleva" kipu herpaannuttaa keskittymistä. [...] Veikkaisin, että nämä kaikki asiat voivat tehdä ihmisestä kömpelömmän.

Jos lukisi tahallaan hiukan väärin, ja vähän extrapoloisi tarinaa, vaikkapa näin:

"Kertsi":  Pitkäaikainen, krooninen kipu ainakin murentaa henkistä kanttia, ja voi aikaansada pysyviä muutoksia aivoissa. Ja "päällä oleva" kipu herpaannuttaa keskittymistä. [...] Veikkaisin, että nämä kaikki asiat voivat tehdä ihmisen kuluista kömpelömpää, tietyillä taipaleilla, joita ei ehkä tulisi tarpoa, mutta jonne viedään, kaikeksi onneksi.

Niin saataisiin vastaus siihen kysymykseen, mitä hyötyä kroonisista kivuista on.

Hassu vastausrakennelma, Kertsin mietettä käyttäen. Oikeasti, kyseessä voi olla joskus onnistunut, mielensisäinen poissulkutapahtuma, jossa poissulkeminen toteutuu ajautumallisesti. On eräänlainen ajos, joka ilmenee, esim kehollisella puolella.

Kyseessä siis somatisointi, ei sen pelottavampi, aaveilija, joka kummittelisi tuota yllätyksellisemmin. Mahdollista toki. Tällaiset tarinat antavat vähän erilaista liittymää niihin prosesseihin, joita toisaalta halutaan paljon käsitellä.

[Norma Bates]

Kroonisista kivuista on tasan yhtä paljon "hyötyä" kuin ruosteesta autossa tai lahosta puulle. Tai kuin allergioista, astmasta ja kaikesta mahdollisesta totaalisen hyödyttömästä. Kokemus on todellisuutta ja sanojen pyörittely on epätodellisuutta.

[Hippi]

^
Jokunen fyysinen kipu on elämäni aikana tullut koettua enkä tosiaan kertaakaan ole kokenut mitenkään sieluni ylevöityneen siitä. Kaikki ne hokemat "se mikä ei tapa, se vahvistaa" on silkkaa hevonpaskaa.

[Norma Bates]

^
Jokunen fyysinen kipu on elämäni aikana tullut koettua enkä tosiaan kertaakaan ole kokenut mitenkään sieluni ylevöityneen siitä. Kaikki ne hokemat "se mikä ei tapa, se vahvistaa" on silkkaa hevonpaskaa.

Olen nähnyt jossain semmoisen lausahduksen kuin "se mikä ei tapa, sattuu niin perkeleesti". Ja enempi se kyllä sopii omaankin mielenmaisemaani. Yksikään negatiivinen asia ei ole minua jalostanut ihmisenä niin millään tavalla.

[kertsi]

Ehkä se kipu vahvistaa ihmistä sillä lailla, että se lisää ymmärrystä kanssaihmisten kremppoja kohtaan, ettei itse syyllisty yhtä herkästi toisten kipujen vähättelyyn? Ja onhan se jollain lailla itsetuntoa vahvistavaakin, kun huomaa, miten älyttömistä kivuista ihminen voi selvitä hajoamatta lopullisesti.

[Juha]

Jokunen fyysinen kipu on elämäni aikana tullut koettua enkä tosiaan kertaakaan ole kokenut mitenkään sieluni ylevöityneen siitä. Kaikki ne hokemat "se mikä ei tapa, se vahvistaa" on silkkaa hevonpaskaa.

Itse pohdiskelin vanhan klisee-lauselman muotoon: Se, mikä ei tapa, vammauttaa. Mietin asioita silti eri kanteiltaan, ja toivon, että mahdollista.

Jos joku alkaa mennä mukaan, vaihtoehtorakennelmiini, saatan lipsahtaa päinvastalinjalle, jolloin olen, mikä nyt tähän nimikkeeksi käykin. Rasittava seuralainen mm, ainakin Socrun mielestä, ihan jo foorumitasolla. En rupea tästä empää.

[Juha]

Kroonisista kivuista on tasan yhtä paljon "hyötyä" kuin ruosteesta autossa tai lahosta puulle. Tai kuin allergioista, astmasta ja kaikesta mahdollisesta totaalisen hyödyttömästä. Kokemus on todellisuutta ja sanojen pyörittely on epätodellisuutta.

Tuosta voisi päätyä ajattelemaan, että koko ihminen joutaisi pääsääntöisesti romuttamolle, koska niin vähäinen osa poikkeaa, kuvatusta. Mikä on se poikkeava osa, ihmisissä, vaikea sanoa. Faktisestikin, voisi arvella mittasuhteista jotain tällaista. Jos sitä pientä on, poikkeavana, EMsta, niin ehkä sen arvo keikauttaa vaan kohtuuteen viittaavalle balansoitumaan, vaikka aina sen puitteissa mentävä, reaaliotapauksena, mikä nyt onkaan, tiettynä hetkenä.

Voisin mielessäni liittää muotoiltuun rakennelmaan paljon konkreettista. Kivuilla voi olla yllättävän omituisesti koettavia konkretisoitumia.

Esim foorumeilla, kun suksi ei luista, porukkapoppoolla ihan toivotulla tavalla, vaan on niitä jännitteitä / ristiriitoja, niin on näillä prosesseilla erilaisia kulkuja, ja osa niistä on luoteeltaan vaimenevia. Ristiriidan voi nähdä pitkässä juoksussa generoivan erilaista toimintaa, johon aikanaan väsähdetään, tai leipiinnytään, jolloin tietty kulkuponnistelu vapauttaa, kun fokusoidaan enemmän lomatunnelmiin, siis oikeammin toisaalle, jolloin eri "duunarit" toimissa, ja ne vakkarit lepäilevät, ja lataavat akkua, uusiin koitoksiin.

Että olisi vääntöä, ja väännön toistoa, niin valitettavasti ei jää tähän. Kun noille ei aseteta, niille kuuluvaksi mahdollista arvoa, voidaan kuormitusta vähentää, koska tietyllä tapaa prosessien luonteen voi mielessään arvioida omituiseksi, hölmöläistouhuksi. Tavoitteita jää saavuttamatta, jos vääntöjä ei osaa arvostaa, ja pettymyksiä niissä.

Ristiriitoja voi tosiaan helpottaa pysyvämmin, rakenteellisin keinoin. Tuloksettomiin duuneihin ei tarvitse mennä. Riittää vaikka asettaa sopivia puitteita, sääntöineen tai odotuksineen, joita noudatettava. Silloin on tietyt kulut esteellisiä. "Kaikki hyvin."

Joku on kertonut ihmisen kielen luonteestakin tähän tyyliin. Ihmisen voikin nähdä olevan kussakin rakenteessaan, rakentumisissa ja omissa rakentamisissaan, kokonaisemmin ottaen, kaatumistilassa. Elämänmuotomme, jossa olemme eräs, tiettyyn positioon päätyneeksi "mitattava" haara, on eräs kallistuma, josta elämä hakee nojaa. Näitä on paljon.

Tässä käsittelyaiheessa voisi viitata esim Darwiniin. Tai tähän: https://kantapaikka.net/index.php/topic,1000.msg46459.html#msg46459 (Eka linkki).

Rakenteita, joita elämme kovasti, ja joista pidämme kiinni, voi ajatella patologisesta vinkkelistä. Ajattelutapa on omituinen, ja varmaan marginaaliin kuuluva, vaihtoehtoisena. Hurahtaneita pessimistikkojakin lienee, tällaisin teoriaoletusvarustein.

Taustalla oleva ajatus on iso. Vaikka näin ajatellen toimista voi ajatella hölmöläismaailmaan kuuluvasti, niin tälläinen pöhköily, tuskin on aitonakaan ihan tätä, tai vai näin otettavaa. Puolensa voi näihin liittää, ellei halua kulkea pelkkää hölmöläiskaistaa, ikuisesti reitilleen siunaantuneena.

Hölmöläisyys kunniaan, mutta edes ne sivu-tulokset mukaan, tai juttu on älyvapaata, ja ties millä tavoin viittausmahdollista, ei-niin-paljon-tolkullisella tavalla.

(Varmaan vähän satiirinen kannanotto, tosin tällä tavalla lohkeaa parhaiten järkälee, tässä louhimotyöskentelyssä)

[kertsi]

Minun on jotenkin kauhean vaikea hahmottaa mistä fibro oikeasti johtuu, mutta eipä ihme kun on mennyt vuosikymmeniä ettei kukaan muukaan ole selvyyttä saanut. Ja eihän se sairaus mistään tyhjästä ole tullut, siitä on varmaa kärsitty sukupolvesta toiseen vaikkei mitään nimikettä ole ollutkaan.
...
Käsitin jostain että ongelmia on solujen mitokondrioissa, niiden pitäisi tuottaa energiaa, mutta fibrossa se ontuu. Tämän vuoksi aloitin nyttemmin jossain suositellun ubikinonin. Olen aika skeptinen ravintolisien kanssa, mutta onpahan näitä kumminkin jokunen menossa. D-vitamini 50 ug, B-vitamiini, sinkki ja magnesium.

2. boldaukseni.
Mikä B-vitamiineista tai mikä kombo eri B-vitamiineja ja millä annoksella?

Ubikinonin kuulostaa Tolosen hömpältä, huuhaahoidolta, mutta mitäs mä tästäkään tiedän. Onko se auttanut?

Oletko kokeillut listätä noita yksitellen, niin että tiedät, onko noista mistään mitään apua?
(D-vitamiini kyllä kannattaa pitää mukana, en minä sillä.)
...

Hassua minun on näitä kaikkia syödä kun en näihin oikein usko... B-vitamiinipurkissa on kaikkia mahdollisia B-vitamiineja. Heti kun aloitin valmisteen käytön, virtsani värjäytyi räikeän keltaiseksi ja sellaisena se on sitten pysynyt jos otan napin joka päivä. Toloseen en oikein luota. Ubikinoniin päädyinkin muuta kautta, taisi olla yksi kirja jossa kokemusasiantuntija käsittelee fibromyalgiaa. Jos en nyt ihan väärin muista, niin amitriptyleenin käyttäjille hän sitä erityisesti suositteli. Pitäisi piristää. En ole tässä vielä kauaa sitä syönyt, kai ravintolisiä pitää syödä vähintään 2 kk että tulee jotain vaikutusta? En tiedä. Kyllähän sitä miettii että miksi sitä D:täkään syön kun en huomaa minkäänlaista vaikutusta siitä kokevani. Vai olisiko niin että astmani olisi pahempi, kun kerta väitettiin jo apteekissa kerran että astmaatikon on hyvä ottaa D:tä.

Jos vaikutusta pitää odottaa parikin kuukautta, niin yksitellen lisäämisestä tulisi kyllä melkoinen pitkäaikainen projekti. Mutta oli miten oli, ostamani ubikinoni riittää 3 kk ja jos en sen jälkeen tunne oloani piiruakaan pirtsakammaksi, tuskin tuotteeseen tuhlaan enempää rahaa. Toisaalta 3 kk päästä voi olla hyvinkin paljon valoisampaa, joten mahdollinen kaamosajan pahempi väsyttävyys on sitten ohi, ja vaikea sanoa onko "ubi" auttanut, jos tuolloin tuntuu paremmalta. Mutta nyt on kyllä niin että olen ollut väsynyt jo vuosia... Eikä siinä paljon eroa huomaa oli vuodenaika mikä hyvänsä. ...

HS:
Ravintolisä- ja vitamiinivalmisteista ei juuri hyötyä
"Tutkimuksessa selvitettiin useiden eri ravintolisienvaikutusta kokonaiskuolleisuuden riskiin.Yksittäisistä yhdisteistä monivitamiinin, foolihapon, B6-vitamiinin *), raudan, magnesiumin, sinkin ja kuparin käytön havaittiin lisäävän kuolleisuutta.
Ainoastaan kalsiumin syöminen näytti suojaavan kuolleisuudelta. D-vitamiinilla ei sen sijaan ollut vaikutusta kuolleisuuteen." (tutkimus tehtiin 39 000 amerikkalaisnaiselle).

*) noita varmaankin on B-moniviitamiinivalmisteissa

Tuosta kalsiumistakin on semmoinen tieto jostain tutkimuksesta, jonka mukaan 1 g annosta ei saisi ylittää, sillä se taas lisää sydänkuolleisuutta.

[safiiri]

^D-vitamiini amerikkalaisilta tutkittuna tuskin on sovellettavissa pohjoisiin kaamosoloihin. Enpä itsekään viitsisi jossain Kaliforniassa deetä popsia.

[kertsi]

Totta. USA:n kaupungit ovat Etelä-Euroopan ja Pohjois-Afrikan korkeudella.
Luulitko Kanadan suurkaupunkien olevan pohjoisessa? Tämä kartta saattaa yllättää (Savon Sanomat)

D-vitamiini vaikuttaa immuunipuolustukseen (liika ja liian vähän varmaankin heikentävät), ja D:n puutoksen voisi ajatella aiheuttavan esim. Alzheimeria ja syöpää. Luultavasti D-vitamiinivajeeseen liittyvät kuolleisuuttilastot ovat pohjoisessa toisenlaiset kuin etelässä.

[Norma Bates]

Kalsiumia en ole koskaan syönyt. Käytänhän maitotuotteita. Enkä syö mitään saavuttaakseni kuolemattomuuden, vaan välttääkseni vaivoja. (Se nyt ei ole mikään ihme jos jonkun lisäravinteen käyttäjillä on paljon kuolleisuutta, voivathan he olla vaikka syöpäsairaita jotka etsivät ihmeparannusta viimeisimmän muotivouhotuksen villitseminä.) Magnesiumia syön edelleen suoliston takia, mutta vain yhden napin koska pyrin pitämään suolen toiminnassa myös muilla konsteilla. Sinkkiä (jotain halpaa) otan ettei tulisi flunssia. D:tä. B:tä ja ubikinonia fibron ja Triptylin takia. En osaa sanoa vaikuttavatko, mutta ainakaan en ole niin kuolemanväsynyt kuin moni fibrootikko vaikuttaa olevan, oman todistuksensa perusteella.

[Karikko]

^
Jokunen fyysinen kipu on elämäni aikana tullut koettua enkä tosiaan kertaakaan ole kokenut mitenkään sieluni ylevöityneen siitä. Kaikki ne hokemat "se mikä ei tapa, se vahvistaa" on silkkaa hevonpaskaa.

Olen nähnyt jossain semmoisen lausahduksen kuin "se mikä ei tapa, sattuu niin perkeleesti". Ja enempi se kyllä sopii omaankin mielenmaisemaani. Yksikään negatiivinen asia ei ole minua jalostanut ihmisenä niin millään tavalla.

Kroonistunut kipu on kyllä melko "turha" asia. Mutta sen hyvä puoli voi olla siinä, ettei tarvitse tutkia kuolinilmoituksia ja ellei löydä omaa nimeään lienee hengissä. Kipu kyllä kertoo sen tiedon välittömästi.

No negatiivisiin asioihin ei kannata suhtautua negatiivisesti ja tuskakin on ohimenevää useimmiten.
Henginen tuska saattaa olla yhtä paha, kuin kehollinenkin kokemus, aistilliseksi senkin voi nimetä.