Krempat

[-:)lauri]

^
Mistä sinä olet saanut päähäsi, ettei elämän tarvitse olla yhtä kärsimystä? Tuollaiset kirkasvalohömpötykset eivät tule menestymään. Kansa ymmärtää, että elämä on jo muutenkin pitkä pettymysten sarja.

[Norma Bates]

2 v sitten kun fibromyalgiani puhkesi sain nautiskella puoli vuotta polvikivusta joka pahimmassa vaiheessa oli sellaista että hyvä kun seisoa kärsi siltä kivulta. Polvitaipeet myös turposivat niin että kyykistyessä jaloissa tuntui ällöttävää pinkeyttä. En vaan pitkään aikaan sen vertaa hoksannut että olisin koskenut itseäni niihin taipeisiin, joten se turvotus kävi ilmi vasta kun se oli jo laantumaan päin. En ihan kaikkea enää muista kivusta, mutta olettaisin että se oli vihlontapainotteista ja tuntui eniten lumpion "sivuilla". Saattoi olla myös puukotus-tyyppistä kipua, en ole varma. Fibroa sairastaessani myös alaselän kivut ovat palanneet oltuaan pääasiassa poissa 20 v, ja välillä on kokoajan kuin "siinä rajalla" että iskeekö noidannuoli vai ei. Vai iskiasko lienee, en ole koskaan saanut tolkkua kumpaa settiä minulla riesanani on. 20 v sitten kivut kestivät aina parisen viikkoa ja välillä säteilivät kumpaakin jalkaa pitkin alas asti. Silloin en saanut selkääkään suoraksi.

Reilu pari viikkoa sitten polveni kai jo jonkin verran aristivat, en muista enää. Jokatapauksessa meillä oli 2 vk sitten meillä oli treeneissä kiertopotkuja jotka ovat ennenkin vähän ärsyttäneet varsinkin oikeaa polveani (sitä polvea sen vuoksi että enemmän niitä potkuja tulee tehtyä oikealla jalalla). Jonkinlaista ärsytystä nyt sitten jäi oik. polveen. Kyykistyminen on taas ollut perin vastenmielinen kokemus, joskaan mitään vahvaa turvotusta taipeessa en havaitse. Ehkä se on lievempää niin ettei tunnu ihon pinnalle asti käsillä kourien.

Maanantaina yritin välttää kyykistymistä apteekin alahyllyn äärellä, ja sensijaan jotenkin kumarruin, ja tökkäsi pahasti alaselkään. Sittemmin oikea polvi on ollut niin pirullisen kipeä että välillä kävellessä tuntui hetken aikaa kuin siihen tungettaisiin puukkoa sisään. Kipu tuntuu lähinnä lumpion sisäsyrjällä, välillä on säteillyt alaspäin säärtä pitkin. Nyt on kutakuinkin vuorotellen tai yhtäaikaa sekä selkä että polvi kipeä. Nämä ikäänkuin provosoivat toisiaan niin että jos yritän varoa selkää, sattuu polveen, ja jos polvea, sattuu selkään.

Koska kipua on ollut nyt vain toisessa polvessa (vas. lähinnä vain lieviä ohimeneviä tuntemuksia), olen sitten tehnyt sen virheen että olen klenkannut eli ollut enemmän vas. jalkani varassa. Tämä ärsytti selkääni lisää, ja tuli sellainen voimakas selän oikealle puolelle keskittyvä kipu että sängyssä kun vaihtaa asuntoa, meinaa parkaista.

Minulle on jo tyrkytetty nivelrikkoa polvikivun syyksi, joten ei tarvitse vaivautua siitä vihjailemaan. Myöskin on tullut lueskeltua noita nivelsidejuttuja, ja joku kierukkakin siellä voi kuulema rikkoutua. Kaikki voi olla mahdollista, en väitä että ei ole mitään tuollaista, kun enhän minä voi sitä tietää. Mutta tässä vaiheessa minua mietityttää että olisiko sittenkin fibrokipua, koska tiedän 2 v takaa että todella pahaksi sekin voi mennä. Silloin otettiin rtg-kuvat ja niissä oli "lievät alkavat kulumat" polvissa. Mikään alun kuluma ei tuollaista kipua käsittääkseni selitä, ja hivenen olen skeptinen että 2 v sisällä on jo tullut nivelrikko. Onhan minulla alaselässäkin ollut kuluma jo 20 v, ja niskassa kohta 10 v, eikä ole vielä selkä mennyt pystyvästi juntturaan tai pää pudonnut harteilta. Fibroihmisiä tietenkin tuli konsultoitua ja yksi ihminen oli kokenut tätä puukko-kipua itsekin ilman mitään muuta kuin fibro syynä, ja hän sanoi että pääsi kivusta kun jätti höttöhiilarit pois. Olen omalla kohdallani suhtautunut nihkeästi ruokavalion vaikutukseen fibrossa, koska minusta sille vaikutukselle pitäisi olla pätevät syyt, eikä se saisi olla varsinkaan uskon asia. Jos siis joku voisi osoittaa jonkun tieteellisen syyn minkä vuoksi esim. sokeri vaikuttaisi fibroon sitä pahentaen, niin sehän olisi kiva. Vai onko se syy jo olemassa? Onhan sanottu että sokeri vanhentaa kudosta...

Oli miten oli, 2 v sitten pystyin kivusta huolimatta kävelemään normaalisti, ja epäilen että ihan sen takia että sattui kumpaankin polveen...! Jos nimittäin kumpaankin sattuu, niin sitten ei ala klenkkaamaan kumpaakaan jalkaa, koska on pakko olla yhtälailla kummankin varassa vaikka sattuukin. Tällainen toispuoleinen sattuminen on paskempi juttu siinä mielessä että sitten alkaa varomaan, ja saa koko kroppansa kieroon asentoon ja näemmä selkänsäkin toispuoleisesti kipeäksi (se vaihtelee onko alaselkä kipeä kokonaisuudessaan, vai selästä oikea puoli). Ilmeisesti pitäisi vain kävellä väksin normaalisti, vaikka miten sattuisi oik. polveen.

[Juha]

Itselläni oli polvi kipeä puolisen vuotta, ja vasta loppusyksystä pääsin juoksemaan, kun sitä ennen piti laskea askeleet, mitä uskalsi jaloilla ottaa. Kun pääsin juoksemaan, oikean jalkaterä alkoi oikkuilemaan kovasti, eikä kestänyt edes hidasta paljasjalkailun aloittamista. Tarkoitus oli juoksulla lähinnä jäntevöittää jalkoja.

Nyt on taas polvi kohtuu kunnossa, siis vasen. Ristiselkä tosiaan tuntuu itsellänikin olevan näihin jotenkin kytkeytyvä. Oma ristiselkäkipu johtui todennäköisimmin kovasta patjasta, mihin lisäsäsin nopsaan pehmeyttävän päällysteen. Vaikutti positiivisesti. Mojovat onnittelut itselleni.

Polvikivun jäljitin kevättalviseen istumiseen. Istuminen sai sen aivan pois tolaltaan, enkä reagoinut tilanteeseen riittävän nopeasti. Istuminen paraikaa, vie kyllä alaselän tilannetta heikompaan suuntaan. Istumisessa joko alaselkä, polvet, tai molemmat, ja jos etunojaa käyttää liikaa, alkaa omanlaisensa sekoite, peruskyfoosin kohdalta.

Polviterveys istumisen yhteydessä, paranee jos lisää tuolin korkeutta, ja säätää muuten muuttuneita tekijöitä, polven ehtojen mukaan. Ristiselkävaivaa saa poisteltua sopivin harjoittein, jopa hyötyliikunnalla, johon soveltuu pyöräilystä lähtien, hyvin moni toiminta, ihan marjametsään (patikointi) asti. Korjaus esim hyötyliikkeellä vaatii osaavan toteutuksen, ja ilman sitä, voi viedä tilannetta pahempaan.

Käytännössä todennut, että parasta harjoitetta on hyötyliikunta, jos vaan mahdollisuutta, sillä jumpista ei samalla tapaa saa tehtyä miellyttävää rutiinia. Joskus kyllä.

Epäilin polvessa kulumaa. Nivelkierukat aikojen saatossa jauhautuneita, ja rustovaurioita jonkinlaisena. Vaikea sanoa, kun tilanne on helpottunut paljon. Ehkä pienikin rustovaurio voi oireilla paljon, jos polven alue muuten aineenvaihdunnallisesti down, verrattuna kehon tarjoamaan normihuoltoon.

Sen huomannut, että vilkas istuminen, ei välttämättä kuormita kehoa, ainakaan samalla tapaa. Jos funtsit koneen äärellä jotain, saatat keskittyä liikaa tavoitteellisuuteen, ja keho kärsii dissauksesta. Sama koskee helposti kaikkea istumista, jossa huomio täytyy keskittää muualle, ja spontaani, terveyttä ylläpitävä reagointi estyy. Näihin tilanteisiin en ole keksinyt ratkaisua.

Päinvastainen huomion terästäjä taas on kiva, ja toimii erinomaisesti. Polkujuoksu, vaikeassa maastossa, paljain jaloin, vaatii aika täydet, ja nimeomaisesti kehon kannalta. Sama koskee myös perustemmellystä, jos kyseessä metsämaasto.

Moni soveltavampi liikunta saattaa aiheuttaa ongelmia (olla syy ongelmiin), jos sitä vertaa puhtaisiin ja yksinkertaisettuihin liikkeisiin, mitä esim fysioterapia tarjoaa, tai puhtaat kuntosaliharjoitteet. Käytännön elämässä ei kuitenkaan pärjää vain noilla suoritteilla, ja soveltamisessa, kyky monimuotoisuuteen kasvaa. Itse hyödyn jonkin verran siitä, että saan sopivia haasteita, enkä luhistu tylsämielisyyteen. Yksinkertaiset harjoitteet toisaalta lisäävät monimuotopärjäämistä, varmaan kaikissa tapauksissa. Niistä ei silti todennäköisesti voi odottaa liikaa.

[Muisto Keijo Kullervo]

Alkaa olla iskias vaiva historiaa tällä erää.

Olen ottanut käyttööni tarroilla kiinnitettävät jalkapainot nilkkoihin ja käytän niitä koko päivän - lisää liikunnan iloa.

Vähintään joka toinen päivä olen kuntopyöräillyt puolisen tuntia - ilman lisäpainoja jaloissa.

Piti keksiä liikunnalle uusia ulottuvuuksia kun uimahallissa käynnit olen koronan johdosta lopettanut toistaiseksi.

Kolmoislihaspakaroissa ja sen läpi kulkeva iskiashermo ovat vaivanneet useaan otteeseen minua jaksoittain jo vuosikymmeniä. Kylmägeeli auttoi kaikkein parhaiten - särkylääkkeet vain turruttivat oloa.

Muisto Keijo Kullervo

[Hippi]

Vähänkö järkytyin tänään salilla, kun huomasin, että minulla on ollut pian kahdeksan(?) vuotta kremppa, josta en ole huomannut kitistä. Itse asiassa en edes tajunnut, että se ei olekaan parantunut näinä vuosina.

Maaliskuussa 2013 menin Sörkan metroasemalla nurin, kun kompuroin omiin jalkoihini. Paitsi että ranne murtui pirstoiksi ja mutkalle, niin löin poveni tantereeseen siinä kaatuessani. Ensiavussa myös polvi kuvattiin, mutta ei siinä ollut mitään särkynyt sellaista, mikä olisi rtg-kuvissa näkynyt. Hiukan se oli turvoksissa, jäykkänä ja särki melkoisesti, mutta nuokin tuntemukset jäivät murtuneen käden varjoon.

Polvi toipui ajan kanssa niin, että särky ja turvotus muutamassa viikossa hävisi, mutta huomasin tuolloin, että polven ulkosyrjään jäi noin kämmenen kokoinen tunnoton läntti. Ihon pinnasta puuttuu tuolta alueelta tunto. Tänään löysin sen läntin uudelleen, kun jalkaprässissä olin koivet pystyssä ja hiukan hieroin jalkojani ja samalla kokeilin, että onko se lumenluonnissa tummunut polvi kosketusarka. Tuossa sitten käsi osui sille tunnottomalle alueelle ja tajusin, että siinä se edelleen on.

Muutenkin juuri tuo oikea polvi on ollut aika kovaonninen, sillä joskus aikaisemmin sen satutin niin, että liukastuin ja putosin polvilleni. Epäonnekseni polvenkohdalle osui se jäätikön ainoa hiekoitussepelin kappale. Mustelma oli vain pikkusormen pään kokoinen, mutta riivatun kipeä pitkän aikaa. Liki vuoteen en pystynyt olemaan polvillani edes pehmeällä alustalla.

Voiko kremppa olla tunnoton?

Pirullisen kivulias sen sijaan on peukalonhankaan tullut rakko, joka on puhjennut ja ylimääräinen nahka lähtenyt pois. Käsidesin käyttö on aika järisyttävä kokemus

[Norma Bates]

Olen jo kahteen kertaan elämässäni ollut tilanteessa että lähes kaikki aika & energia kuluu sen pohtimiseen mikä kumma minulla saattaisi olla, ja pelkään pahoin että nyt tulee sitten se 3. kerta. Keskimmäisestä kerrasta eli fibromyalgia-diagnoosiin päättyneestä pähkäilystä ei ole vielä tarpeeksi pitkä aika kulunut että olisin taas jaksanut tätä samaa settiä. Mutta minkäs teet. Jos on autoimmuunisairausmagneetti, niin on.

Minulla alkoi perkeleellinen kokovartalokutina. Tai ei ihan, koska pään tai ainakaan kasvojen alue ei kutise. Tätä on nyt kestänyt ehkä jo pari viikkoa, vähän epäselvää koska alkoi. Ensin raastoin rikki sääreni, sitten olin reisieni kimpussa ja niistä tuli varsinainen pakanamaan kartta koska saan helposti mustelmia (kiitos fibrolääke Triptylin). Seuraavaksi revin auki käsivarsiani, varsinkin kyynärpää on näemmä tullut hajotettua. Vartaloakin on kutitellut milloin mistäkin, ei pysy edes kärryillä mistä kaikkialta. Rasvat ei auta, tai pahentaa kutinaa. Oli rasvana kortisonipitoista hoitavaa rasvaa, tai jotain tavan kosteusvoidetta, tuntuu että rasva vain muodostaa ihon pinnalle kelmun jonka alla iho pysyy kuumentuneena ja kutina ei ainakaan lopu.

Ensin ajattelin että olen allergisoitunut Triptylille koska olen ottanut kuluvan talven mittaan enemmän kuin aiemmin oli tapana. Nyt olen ollut lähes viikon ilman, ja kutina jatkuu. Sitten epäilin melatoniinia, kun sitäkin on tullut otettua melkoisen taajaan tahtiin ja isoja annoksia (alta 8 mg kuitenkin). Luin näet erään kroonisesta kivusta kärsivän lääkärin(!) kirjoittamasta kirjasta että fibrossa on mahdollisesti apua 8 - 10 mg melatoniiniannoksista.

Erityisen onnessani en sitten ollut kun minulle eilen selvisi että kyseistä ainetta ei saisi edes käyttää jos on autoimmuunisairaus! Ja minulla ainakin neljä plus allergiat päälle. Melatoniini voi altistaa niin autoimmuunisairaudelle kuin diabeteksellekin. Eihän ne tämmöisiä missä ruokakauppojen pilleripurkeissa kerro.

Olin sitten viime yönä ottamatta sitä, enkä ota jatkossa. Kutina kuitenkin jatkuu. Olen jokusen kerran ottanut antihistaminia sen vuoksi, en osaa sanoa onko siitä apua vai ei.

Nyt sitten tänään keksin että voisiko olla ihokeliakia...

Minulta on otettu labroja lukuisia kertoja vuosien varrella, eikä keliakiaa ole missään selvittelyissä ikinä havaittu. Viimeksi sen suhteen labrat joko 2018 tai 2019 (jolloin sitten tie vei fibroon). Lueskelin netistä että pitäisi olla rakkuloita ja nimenomaan polvien ja hiusrajan seudulla. Näin ei kohdallani ole. Ajattelin ettei ole rakkuloitakaan, mutta sitten luin että joskus niitä ei näy kun ihminen on repinyt ihonsa rikki. Aivan kuten minä olen tehnyt. Ja kun kävin raajojani läpi, näin että minulla on muutama verisen näköinen piste siellä täällä. Sääressä ja käsivarsissa. Toinen kyynärpää ruvella.

Tässäpä nyt sitten ihmetellään voisiko se keliakiakin yhtäkkiä paukahtaa jonon jatkoksi. Autoimmuunisairaushan sekin on. Kerää koko sarja.  Aion lopettaa gluteeniviljat tähän, jos pystyn. Olen kyllä varsinainen pullahiiri, eli kaikkea mahdollista vehnäpitoista menee yhtenä metelinä. Sen verran tulee kuitenkin liikuttua että kaikki kuluu. Nyt ei auta rutkuttaa että pitäisi jatkaa vaan gluteeniviljojen syömistä ja mennä lääkäriin, koska olen erittäin skeptinen sen suhteen että edelleenkään labroissa mitään näkyisi. Kituminen jatkuisi jatkumistaan lääkärin aikaa odotellessa (on koska? kk päästä? ja hommaanko samantien koronan sieltä TK:sta, häh?) Ja mitä sitten keliakiadiagnoosilla tekisin, kun ei nykyään edes makseta mitään korvausta asian suhteen? Joten aion siis aloittaa ihan ominpäin kokeilun että jätän ne väärät(?) viljat pois ja katsotaan loppuuko kutina. Eniten tässä nyt tietysti mietityttää että jos ON ihokeliakia ja kutinaa kestää vielä joku puoli vuotta, niin turhaudunko kesken kaiken ja en malta sitten olla ahtamatta vehnää, kun "ei siitä kerta mitään hyötyä ole että en syö".

Minulla oli jossain vaiheessa saksalainen omalääkäri TK:ssa ja hän väitti että syömiset näkyy vielä puolen vuoden päästäkin kehossa. Mene tiedä sitten.

[kertsi]

Ainakin magnesiumoksidi yliannosteltuna voi aiheuttaa iho-oireita, ja jotkut vitamiinitkin, ainakin jokin B-vitamiineista (ja ehkä jättiannokset Deetäkin, mutta tämä on oma kokemukseni, enkä tiedä kuinka yleispätevä)
https://www.drugs.com/sfx/magnesium-oxide-side-effects.html

Keliakia voi oireilla myös selässä ja takapuolessa, niin kuin eräällä tuntemallani henkilöllä.

[Norma Bates]

Nykyään useimmiten tyydyn yhteen tavanomaiseen magnesiumnappiin. D:tä syön satasta, koska siitä voi olla hyötyä fibrossa. B:tä menee joku monizydeemi, ehkäpä jätän senkin sitten tauolle kun en tiedä onko siitä ollut mitään hyötyä.

[kertsi]

Ilmeisesti varsinkin rasvaliukoiset A, D, E ja K aiheuttavat yliannostuksella oireita (koska kertyvät elimistöön), ja toisaalta B3 ja B6. Viimemainittu voi esim aiheuttaa jopa psykoosin, ks. linkki. Mitään vitamiineja tai mineraaleja ei kannattaisi yliannostella. Paitsi lääkärin määräyksestä, jos sittenkään.

https://en.wikipedia.org/wiki/Hypervitaminosis

[MrKAT]

Tänään iski selkäkipu. Suklaa oli ehkä välittömästi provosoiva osatekijä mutta eilen taisin tehdä muutaman ns. kielletyn selkälihasliikkeen (jota vastaa se että ollaan vatsallaan ja taivutetaan jalkoja ja käsiä ylöspäin joka parisen kertaa on taannut pirullisen puukon selkään seuraaviksi päiviksi tai jopa viikoksi). Piti ottaa ikivanha Buranan puolikas koska Panadolit oli kadoksissa.

[Norma Bates]

Ilmeisesti varsinkin rasvaliukoiset A, D, E ja K aiheuttavat yliannostuksella oireita (koska kertyvät elimistöön), ja toisaalta B3 ja B6. Viimemainittu voi esim aiheuttaa jopa psykoosin, ks. linkki. Mitään vitamiineja tai mineraaleja ei kannattaisi yliannostella. Paitsi lääkärin määräyksestä, jos sittenkään.

https://en.wikipedia.org/wiki/Hypervitaminosis

Minullahan oli labroissa 2018 (selvittely joka johti fibrodiagnoosiin) D-vitamiinin pitoisuus 141. Olin tällöin syönyt sitä annoksella 100 ug. Lääkäri mutisi että "korkea" ja kysyin että kannattaisiko syödä siis 50 ug, ja hän sanoi kyllä. Olin sitten siitä eteenpäin syönyt syksystä kevääseen 50 ug. Joulukuussa kun alkoi taas paskempi putki fibron kanssa, satuin huomaamaan netistä että

https://www.terveystalo.com/fi/Tietopaketit/D-vitamiini/

riittävä saanti 75–250 nmol/l

Minähän olin siis juuri sopivasti keskellä tuossa haitarissa tuolla lukemallani. Sittemmin kun olin syönyt vain 50 ug, niin minähän olen saattanut pudota vaikka tuonne riittävän alarajalle. Muuten ei väliä, mutta luin tutkimuksista joissa oli havaittu että fibromyalgiaoireisto helpottaa D-vitamiinilla. Oli useampikin tutkimus tehty, ja jollain porukalla oireet helpottivat 4 vk käytön jälkeen, jollain 3 kk ja jollain 5 kk jälkeen. (Ehkä olen tästä jo kirjoitellutkin, kaikkea ei muista, varsinkin jos on fibro joka lahottaa aivot.)

[Norma Bates]

Koska vuosien varrella keliakialabrat (verikoe) ovat aina olleet miinus, mietityttää että voisiko olla jonkinlainen gluteeniallergia joka ei sitten näkyisi labroissa. Senkin muistan että Michael Mosleyn jossain dokumentissa testailtiin itse itseään gluteeniherkiksi väittäneitä tyyppejä, joiden väitteitä tutkimukset ja lääkärit eivät millään tavalla puoltaneet, ja kuitenkin osoittautui että osa tästä väestä sai ihan oikeasti oireita nimenomaan gluteenista vaikkei testissä tiennyt mitä heille syötettiin.

Heti ensimmäinen googletus tuotti tämmöisen linkin

https://askelterveyteen.com/gluteeniallergian-oireet-ja-hoito/

Ja siellä:

Ruoansulatuksen ongelmat, kuten ripuli, tulehtuneisuus, ilmavaivat tai ummetus.
Keratosis pilaris (hieman kuin kananlihalla oleva iho) käsivarsien takaosassa. Tämä johtuu siitä, että ei ole riittävästi rasvahappoja ja A-vitamiinia.
Väsymys sen jälkeen, kun on syönyt mitä tahansa ruokaa, joka sisältää gluteenia.
Autoimmuniteettisairauksien kehittyminen, kuten nivelreuma, paksusuolentulehdus tai punahukka.
Neurologiset ongelmat, kuten pyörrytys tai tasapainon heikkeneminen.
Epäsäännölliset hormonitasot.
Toistuvat migreenit.
Kipu ja turvonneisuus nivelissä.
Äkilliset muutokset mielialassa ahdistuksen, masennuksen ja euforian välillä.
Vaikeudet keskittyä.

Noista minulta löytyy KAIKKI, paitsi keratosis ja migreeni. Olen syönyt aikas paljon lohta viime kuukausina, joten rasvahapoista ei liene puutetta? Hiilariaterioista tulee joskus mahdoton kooma. Ehkä nimenomaan vehnästä. Sokeristahan minulla sensijaan pumppu ryskää, jos syön sitä läjäpäin.

Elokuussa alkoi huimaamaan tavallista enemmän. Minullahan on kuitenkin asentohuimaus, mutta tuolloin touhu meni aivan törkeän vaikeaksi treeneissä. Kuvotusta myös. Oletin että oli alkusoittoa syyskuun niskan noidannuolelle, mutta ei kai sellainen kuvota. Nivelet minulla eivät kyllä turvottele, enkä osaa sanoa onko joulukuussa rammaksi tehnyt polvikipu nivelessä vai lihaksissa. Keskittymisvaikeuksiahan minulla on ollut iät ajat, varmaan useammastakin eri syystä.

[kertsi]

Vaikka tossa voi jotain substanssia olla, kannattaa suhtautua kyseiseen sivustoon varauksella. Sisältää jonkin verran tai paljon tauhkaakin.

Gluteiiniherkkyys tai keliakia liitetään myös autismiinkin. Erään ystävän lapsella ilm on sekä Asperger että keliakia, ja olen lukenut jonkun artikkelin aiheesta.

Reijo Laatikainen gluteiiniherkkyydestä
https://www.pronutritionist.net/2012/03/gluteeniherkkyys-ilman-keliakiaa-keliakiatutkija-vastaa/

[Norma Bates]

Alkoi juuri aivan perkeleellinen kutina käsivarressa, ja lopulta tuntui kuin tungettaisiin puukkoa lihaan, eli kutina maksimoitui kivuksi. Revin taas kättä hulluna, ja sitten kun kiskoin hihan pois, kutisevan alueen keskipisteessä oliy yksi sellainen minikraateri joita käsivarsissani alkaakin olemaan näemmä liuta, ja säärissä jokunen. Ehkä minulla sitten ON rakkuloita, mutta eihän niitä ehdi nähdä ehjinä tässä kapitaudissa.

En muista enää miltä vesirokko tuntui 30 v sitten. Ei tainnut kutista lähellekään tähän tyyliin.

[Norma Bates]

Oli sitten pitänyt tietysti tällätä karvainen karpaasi kuvaan, että otapa siitä selko, mutta tyypin polvikuvissa on täsmälleen samannäköisiä jälkiä kuin minulla kyynärpäissä, käsivarsissa ja säärissä.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/keliakia-saattaa-oireilla-vain-iholla-talta-se-nayttaa/6616644#gs.re1zh7

– Ihokeliakia oireilee rakkulaisena ja kutiavana ihottumana erityisesti kuperissa ihokohdissa eli siellä, missä iho on lähellä luuta. Tyyppipaikkoja ovat polvet, kyynärpäät, pakarat, kallon alue ja niska, mutta toki ihottumaa voi olla periaatteessa missä vaan, sisätautiopin professori Katri Kaukinen Tampereen yliopistosta kertoo.

Minulla kun ei mitään valtavaa läskikerrosta ole säärissäkään. Kankun alueella on kutissut "reunoilta" eli siitä kohdasta mikä ei osu tuoliin istuessa, vaan jää hivenen alustan yläpuolelle.

Kirkkaiden rakkuloiden koko vaihtelee parista millistä noin puoleen senttiin.

– Lääkäriin mennessä niitä ei välttämättä enää nähdä, koska usein ihminen raapii kutinan takia niin, että jäljellä on vain verijälkiä ja rupia. Tämä pitää osata huomioida vastaanotolla, Kaukinen huomauttaa.

Yhtään en ole ehtinyt nähdä ennen kuin olen jo raapinut puhki. Mutta ovat tuolta parista millistä olleet, jäljistä päätellen.

Tällä hetkellä tutkitaan, voisiko osa ihokeliakiaa sairastavista siedättyä gluteenille.

– Nykykäsitys on, että keliakia ja ihokeliakia ovat elinikäisiä sairauksia. Eli jos alkaa jossakin vaiheessa taas syödä gluteenia, niin ennemmin tai myöhemmin ihokeliaakikonkin oire tulee takaisin. Tutkimukset mahdollisesta toleranssin kehittymisestä ovat kesken, mutta toivottavasti lähitulevaisuudessa tiedämme enemmän, Kaukinen sanoo.

Toivottavasti. Kyllähän se nyt on helppoa tyytyä syömisissään ei-gluteeniruokiin, mutta pitkässä juoksussa alkaa syödä päästä.

Jollain virallisella keliakiasivulla oli lueteltu kaikenlaisia oireita. Mm. hampaiden kiillevauriot, ja minulla taitaa olla niitä. Puutostiloja ei ehkä ole päässyt kehittymään sen takia kun olen syönyt kaikenlaisia ravintolisiä? Ja nytpä tulikin mieleeni että sinkki loppui joskus talven mittaan, enkä uutta purkkia viitsinyt ostaa. Tuliko tämä iho-oire pintaan sen vuoksi että en enää syönyt sinkkiä? Voiko niin päin käydä?