Tästä on paljon puhuttu varmaan täälläkin, kuinka nykyajan elämäntyyli, alati kiihtyvät vaatimukset ja digilaitteet nakertavat keskittymiskykyämme. Testaa itsesi -ketjussa oli tähän liittyvää keskustelua, ja kopsaan sieltä tähän pohjustukseksi yhden testin antamista vastauksista johdatukseksi aiheeseen:
"On hyvin todennäköistä, että sinulla on keskittymisvaikeus ADT
Vastausten perusteella vaikuttaisi siltä, että keskittymiskykyäsi nakertaa ADT eli attention deficit trait. Vaikka istuisit täydessä hiljaisuudessa kiinnostavan aiheen äärellä, päädyt toistuvasti keskeyttämään työrauhaasi ja harhauttamaan itseäsi muiden askareiden äärelle. Mieltäsi voisikin kuvata sinne tänne poukkoilevana villinä hevosena.
Ei silti hätää, aivosi eivät ole lopullisesti pilalla! Koska ADT on oman toiminnan (ja osin myös ympäristön) aikaansaama tila, keskittymisvaikeudet on mahdollista nujertaa tietoisilla arjen harjoituksilla. Raivaa arkeesi vähintään yksi pitkäjänteisempi asia, jonka pariin voit uppoutua täydellä fokuksella ilman älylaitetta. Se voi olla mitä tahansa itsellesi mielekästä puuhaa: ruoanlaittoa, maalaamista tai kävelylenkki luonnossa. Tärkeintä on, että annat aivoille tilaa rauhoittua."
Varmasti moni voi samaistua tuohon kuvaukseen mielen poukkoilusta villinä hevosena, tai ainakin näkee tätä ilmiötä ympärillään. Ehkä erityisesti nuoremmat ihmiset altistuvat tälle eniten, ja hektisyys ja ärsykkeisyys vaikuttavat erityisesti lasten vasta muovautumassa oleviin aivohin.
Olen hieman huolissani seurannut esim. omien lasteni harrastamaa short-videoiden katselua. Ne tarjoilevat aivoille helppoa sisältöä ilman vaatimusta sitoutua mihinkään pidempään, ja tuntuvat olevan koukuttavia (ja lisäksi omaan silmääni älyvapaita). Miten lyhytjännitteisellä tiktok-aivoilla pystyy kohta enää keskittymään mihinkään vaativampaan, ja kuitenkin tällä sukupolvella olisi vielä pitkä opiskelutaival edessä?
https://yle.fi/aihe/a/20-10004588Myös videopelit ovat lapsille ja varmaankin kaikenikäisille äärimmäisen koukuttavia, ja tarjoilevat aivoille juurikin sitä miellyttävää nopeatempoista stimulaatiota, ja tuntuu, että niiden kanssa on vaikeaa enää kilpailla minkään muun. Varmaan lähes kaikissa (välittävissä) lapsiperheissä painitaan ruutuaikaongelman parissa.
Ylipäätään erilaiset ärsykkeet elämässä tuntuvat olevan lisääntyneet, kun live-elämän lisäksi pitää kantaa taskussa toista vaateliasta elämää, eli somea ja nettiä. Se vaatii osansa kaiken aikaa, samalla kun live-elämäänkin on tarttunut nopea tempo, tai ainakin tunne siitä.
Omakin keskittyminen on rapistunut huomattavasti, ja monesti minullakin on meneillään monta tekemistä samaan aikaan. Osittain se tulee siitä, että työ- ja lapsiperhearki pakottaa/on totuttanut siihen, mutta vaikka olisin yksin, en osaa hellittää kunnolla tuosta tunteesta, että täytyy tehdä montaa asiaa samaan aikaan.
Huomaatko sinä keskittymiskykysi nakertuneen? Erityisesti lasten kannalta huolettaa, mihin aivojamme oikein totutamme.
Ja pääkysymys on, voiko kehityssuuntaa mitenkään muuttaa? Tuossa testivastauksessa kehotetaan raivaamaan elämään tilaa jollekin pitkäkestoiselle asialle. Miten tämä onnistuu esimerkiksi lasten kanssa, jotka eivät samalla tavalla tietoisesti osaa auttaa aivojaan. Taitaa olla vain vanhempien vastuulla keksiä jotain riittävän motivoivaa pelien ja videoiden tilalle, mutta tämä taitaa olla vanhemmuudessa haasteena monelle, kun pelit/videot vievät voiton lähes kaikesta. Ja läheskään kaikilla vanhemmilla ei ole riittävästi resursseja/kykyä/ymmärrystä/jaksamista auttaa lapsiaan tässä asiassa. Onneksi omilla lapsillani on sentään aikaavievä urheiluharrastus, joka on heille mieluinen ja tärkeä.
Vai onko tämä nyt turhaa huolta?