Palstan naiset: Miten vamppaat tai olet vampannut?

[ROOSTER]

Esiin nousi huoli Norman ilmoittaessa osaamattomuudestaan vamppaamisen, eli iskemisen rintamalla.

Yksi ihan ok näköinen poitsu asuu jopa samassa kerroksessa kuin minä, mutta on eriseurainen hapannaama jota on ihan turha yrittää alkaa vamppaamaan, sikäli kuin iskeä osaisikaan, ja minähän en osaa.

Nyt olisikin vertaistuen aika. Muut voisivat antaa vinkkejä miten toimia. Yleisesti miesten houkuttelemisen keinot lienevät tiedossa, mutta miten jonkun tietyn houkuttelemisessa pitää edetä?

[Karikko]

Ehkä toiset naiset osaavat neuvoa, mutta saattavat olla kateita, eivätkä kerro kaikkia keinojaan.

Itse en osaa kovin hyvin neuvoa, kun olen ollut ilmeisen helppo nakki, eikä ole paljon viettelemistä tarvinnut tehdä, kunhan on hymyillyt kauniisti ja ollut sopivan oloinen muutenkin-   Peruskiukkuisen näköisiä ole kyllä koittanut karttaa- luonne näkyy usein jo kasvoilta.

[ROOSTER]

Peruskiukkuisen näköisiä ole kyllä koittanut karttaa- luonne näkyy usein jo kasvoilta.

Yleensä sanotaan, että naisen luonne muuttuu kun suhde vakiintuu tai seurustelu päättyy avioliittoon. Eikö silloin olisi viisasta valita semmonen kiukkuisempi, mikä lempeytyisi ajan kanssa.

[Hippi]

^
Enpä ole tuollaista sattunut kuulemaan koskaan, että naisen luonne avioitumisen myötä muuttuisi. Palautuuko se eron myötä ennalleen normaaliksi taas vai miten käy ja muuttuuko luonne aina samalla tavalla jos sattuu avioitumaan useamman kerran?

Siinä kai vika on monesti, että "seurustelu päättyy avioliittoon". Siinäkö pitäisi vuosikymmenet mököttää toisen tympääntynyttä naamaa katselleen. Jos seurustelu jatkuisi vielä avioliiton aikanakin, niin sehän olisi mukavaa. Meni kyllä roska silmään, kun huomasin, miten naapurin rouva otti kaupassa kuvan ilmapallosta, jossa Nalle Puh piti valtavaa sydäntä käpälissään ja sydämessä luki "I love you this much" ja lähetti sen miehelleen. Mukava nähdä, miten vielä kymmenenkin avioliittovuoden jälkeen voi olla tuollaista pientä söpöilyä, joka monesti on vain alkuaikoihin liitettyä

[ROOSTER]

^
Enpä ole tuollaista sattunut kuulemaan koskaan, että naisen luonne avioitumisen myötä muuttuisi. Palautuuko se eron myötä ennalleen normaaliksi taas vai miten käy ja muuttuuko luonne aina samalla tavalla jos sattuu avioitumaan useamman kerran?

Tuskin se palautuu ihan perusasetuksiin vaan matkalla tulee aina joku päivitys. Eikä voi sanoa, että lähtötilanne olisi sen normaalimpi kuin minkään muunkaan ajankohdan.

Ihmisen persoonallisuus voi joskus muuttua hyvinkin yllättäen. Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen kertoo kirjassaan, milloin niin voi tapahtua ja mitä se tarkoittaa.

Muutos voi tulla kvanttina äkillisesti tai pikkuhiljaa vuosien varrella. Onpa joku syyttänyt hääkakun syönninkin aiheuttavan luonteen muuttumista.

Myös itsensä tietoinen kehittäminen, onnistunut terapia ja elämänkokemus voivat muuttaa persoonallisuutta. Silloin muutos tapahtuu usein hiljalleen, vuosien vieriessä.

Kai se on kasvava elämänkokemus mikä tuota aiheuttaa.

[Socrates]

En tiedä oliko tehokas, mutta tyylikkäin näkemäni oli, kun nainen kysyi konnarilta junassa onko tämä mukava mies sängyssä.

Taisi olla vähän maistissa, mutta eihän se ainakaan näin vappuna haittaa.

[MrKAT]

Muutos voi tulla kvanttina äkillisesti tai pikkuhiljaa vuosien varrella. Onpa joku syyttänyt hääkakun syönninkin aiheuttavan luonteen muuttumista.

Bo Carpelanin sisarukset kaikki sairastuivat pian mielisairauteen (skitsofreniaan, käsitin) kun löysivät miehen menivät naimisiin.

[Brutto]

Luin pelkän otsikon, ja ymmärsin että tässä kysytään miehiltä miten he ovat vampanneet palstan naisia.

[Hippi]

^
Ei miehet vamppaa. Ainakin jos uskomme urbaanisanakirjaa, vamppi on nimitys naiselle, joka on olemukseltaan miesten huomion kiinnittävä ja johon miehet myös helposti lankeavat. Tuossa nyt muotoilin asian hiukan eri sanoin, kuin sanakirja sen on kertonut.

Ehkäpä juuri siksi kukaan ei ole keinojaan kertonut, kun ei halua tulla yhdistetyksi nimitykseen miestennielijä.

Tässä vielä asiallisemmin sanan merkityksestä https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja/?p=qs-article&etym_id=ETYM_c24e24139e0eb460f34201d9dbd67d44&list_id=1&keyword=vamppi&word=vamppi

[ROOSTER]

Ehkäpä juuri siksi kukaan ei ole keinojaan kertonut, kun ei halua tulla yhdistetyksi nimitykseen miestennielijä.

Ehkä, tai sitten kyseessä on salaista tietoa. Jos nimittäin vinkki toimii, se leviää kuin kulovalkea ja saattaa menettää tehonsa.

Toki on selvää, että kyseessä ei varmaankaan ole yksi ainoa juttu mikä vaikuttaa vaan kokonainen keinojen tekemisten kirjo. Uskon myös, että tiedustelulla on luultua suurempi vaikutus onnistumiseen. Mitä vaativampi kohde, sitä enemmän taustatyötä pitää harjoittaa.

Miespuolisista silti suuri osa on vampattavissa pelkällä hymyllä. Yksi keino on myös kohennella hiuksiaan samalla kun kuuntelee hurmioituneen näköisenä uroksen kertomuksia. Väitän, että toimii suurella todennäköisyydellä.

[Hippi]

Okei, rohkea rotan syö! kerronpa, miten alkoivat romanssit aviopuolisoiden kanssa.

Ensimmäinen itse asiassa oli vedonlyönti toisen henkilön kanssa siitä, että piti selvittää, onko tyyppi ylipäätään kiinnostunut naisista, kun oli juro lukutoukka. Lukutoukka luki tiiliskivenpaksuista biologian pääsykoekirjaa, joten iskin kirjan kautta, sillä biologia oli yksi lemppariaineistani koulussa. Aloin tehdä kysymyksiä kirjan asioista ja tenttasin, jotta onko oppi mennyt päähän. Siinä vähitellen tyyppi sitten alkoi avautua muutenkin ja loppu on sitten historiaa. En voi tuota tilanteen syntyä sen tarkemmin kuvata, sillä siinä voisi paljastua yhtä jos toistakin sellaista, joita en välitä paljastaa. Kovin kestäväksi liitto ei vahvistunut. Osaksi varmaan etäsuhteen syytä, sillä lukutoukka lähti opiskelemaan niin pitkälle, ettei edes joka viikonloppu tavattu, joten kuin julkkikset, mekin kasvoimme erillemme. Kehnohkosta liitosta sentään jäi yksi tyttö.

Toinen sitten oli vielä pöljempi tapahtumaketju. Oli kaveriporukan illanvietto, jossa oli koolla melkoisen sekalainen seurakunta. Minä sitten hoksasin, että oli karkauspäivä ja kosin yhtä tyyppiä. Perinteen mukaan, jos mies ei suostu, niin joutuu ostamaan mekkokankaan naiselle. Tämä ketku oli niin persaukinen, että hänen oli pakko suostua, kun ei ollut rahaa kankaaseen. Ei siinä montaa kuukautta mennyt kun oltiin aviossa ja vajaa vuosi kosinnasta syntyi ensimmäinen tyttö ja reilu vuosi siitä, niin toinen. Valitettavasti ei tämäkään sitten montaa vuotta kestänyt, vaan miestä väkevämpi vei puolison mennessään.

Tuossa nyt pari eri taktiikkaa, joilla joutui naimisiin, mutta en ehkä suosittele. Tai olisihan etenkin tuo jälkimmäinen voinut onnistuakin hiukan onnellisempien tähtien alla. Itse asiassa nuo taitaakin olla ainoat, joissa olen itse ollut aloitteen tekijänä. Nyt vasta sen hoksasin, kun mietin mitä muita olisi kerrottavana. Mutta eipä ole muita. Muissa olen vain sattunut olemaan paikalla, ja joku on alkanut pörräämään ympärillä ja tekemään itseään huomatuksi.

[ROOSTER]

Okei, rohkea rotan syö! kerronpa, miten alkoivat romanssit aviopuolisoiden kanssa.

Hienoa, että rohkaistuit kertomaan, respect.   

Analyyttisesti tarkastellen, ensimmäin casessa on taktiikkana hakeutua kohteen lähelle harrastusten, työn tai muun aktiviteetin kautta epäsuorasti. Tämä tosiaan helpottaa kun on jo valmiiksi samankaltaisia intressejä.

Toinen onkin sitten hieman erilainen, luultavasti harvinaisempi  tapa. Siinä isketään kohteeseen kun hänellä on ns. heikko hetki.

Molemmat tapaukset päättyivät kuitenkin onnellisesti -  jälkikasvua syntyi. On aina syytä olla hyvin tyytyväinen kun saa tervettä ja hyvinvoivaa jälkikasvua maailmalle. Toisenlaisesta on valitettavan paljon esimerkkejä. Hipin tapauksessa maailma on toiminut hyvin, ehkä kyseessä on tapa tehdä oikeita, tai ainakin kohtuuhyviä, valintoja elämän taitekohdissa.

Kuka on seuraava kertoja? Tasapuolisessa maailmassa myös miespuolisten kertomukset lienevät hyväksyttäviä.

[kertsi]

Yhteinen aate voi yhdistää muutenkin. Koska etnonationalistit, äärioikeistolaiset yms. hörhöt ovat kaiketi hyvin miesvaltaista porukkaa, ehkä siinä ei Norma kummoisia vamppaustaitoja tarvitsisi, että pääsisi natsiprinsessana kuorimaan kerman päältä. Krav maga voisi jopa toimia käyntikorttina ja lisätä pisteitä. En kyllä ole ihan varma, onko Norma tarpeeksi syvällä kaninkolossa ollakseen aattellisesti riittävän äärimmäinen. Mutta blondattu tukka joka tapauksessa auttaisi asian edistämistä.

[Xantippa]

Ensimmäinen itse asiassa oli vedonlyönti toisen henkilön kanssa siitä, että piti selvittää, onko tyyppi ylipäätään kiinnostunut naisista, kun oli juro lukutoukka.

Hassua, tämä on siis yleisempää kuin olen luullut!

Oma mies tuli iskettyä vähän samaan tapaan, mutta tosin en varsinaisesti ollut aloitteentekijä. Hän oli vähän semmoisen suositun maineessa, ei mikään kovin karju tai muuta, mutta kyllä kai niitä yrittäjiäkin oli ollut ja nuorten suosimassa kahvilassa tästä oli keskustelua missä lie porukassa. Minä selailin lehteä ja olin olevinani vitsikäs ja heitin, että mistä sitä tietää, onko yrittäjät olleet oikeaa laatua lainkaan, tuostakin pitäisi jonkun ottaa selvää.

Kylillä alkoi kiertää huhu, että minä olen sanonut ottavani selvää. En sanonut mitään sinne päinkään, emmekä varsinaisesti liikkuneet edes samoissa piireissä, vaikka tietysti yhteisiäkin tuttuja oli. Koko juttu ärsytti aika tavalla, mutta ajattelin, että this also shall pass, mutta hänpä tulikin peräämään huhun todenperäisyyttä. Selvitin asian laidan ja ihmisten tolkuttoman epäsemanttisuuden tason, mutta hän jäi juttusille sitten toisen ja kolmannenkin kerran, kun törmättiin kylillä. Eräs näistä tapaamisista oli kohtalokas, siihenkin liittyy tarina, mutta jääköön nyt tähän.

Norman tapauksessa sanoikin en niin omasta kokemuksesta, mutta maailman tarkkailun perusteella (jälleen), että vanha kunnon neito pulassa voisi toimia. Miehet, etenkin jöräiset ja yrmyt, tykkää olla avuksi ja pelastaa.

T: Xante

[Norma Bates]

Olisinkin varmaan löytänyt jo miehen joka sormelle, jos ottaisin siitä kaiken irti että olen tyttömäistä tyyppiä, joku nimitellyt jopa hauraan näköiseksi. Varmasti korstot ja karpaasit kiinnostuisivat, jos näyttäisin vihreää valoa. Mutta minulla menee kierosti sillä tavalla että minä itse retkahdan miehiin jotka ovat jotenkin avuttoman oloisia. Ei nyt ihan niin avuttomia että siinä rinnalla alkaa pelkäämään että menee jo nirri miehen sekoiluiden takia, mutta sinne päin. Jonkinlaista henkistä avuttomuutta enempi tarkoitan kuin sitä että ei pärjää konkreettisesti esim. luonnossa. Eli survival-kyvyt pitää kyllä olla, vaikka herkkä runoilijapoitsu olisikin. Tässä iässä moisen kummajaisen löytyminen on jo mahdotonta. Parikymppisenä se oli helppoa, kun miehet ovat silloin eniten puutteessa. Ainakin oman ilmoituksensa mukaan.

Minun pitäisi olla ronski syöjätär saadakseni nykyäänkin jonkin räytyväsieluisen poitsun, mutta kun en sitten ole sellainenkaan, niin se siitä sitten.