Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Yleistä musiikkikeskustelua

Aloittaja Hippi, tammikuu 17, 2019, 12:58:31

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Norma Bates

Sikapitkä stoori Janis Joplinista. Vilkaisin kuolemaan liittyviä seikkoja, muutoin en nyt alkanut läpi pakertamaan, mutta laitan tähän jos jotakuta kiinnostaa.

https://en.onechicagocenter.com/view/?id=janis-joplin-life-occ&src=

Aave

Hesarin artikkeli maksumuurin takana, mutta: Klaus Flaming jää eläkkeelle.

Kiitos ja syvä kumarrus pitkän linjan metallimiehelle.

"Vuonna 1974 hän pääsi Yleisradioon postimieheksi. Armeijan jälkeen työura jatkui samassa osoitteessa – vahtimestarina".

"Flaming oli edelleen päätoiminen vahtimestari, eli kuukausipalkka juoksi Radiotalon ovella päivystämisestä. Radiotöitä hän teki freelancerina. Ylen sisäinen tarkastaja ei tykännyt siitä yhtään.
Kun Radio Rock aloitti lähetyksensä vuonna 2007 Klaus Flaming siirtyi sinne. Vasta silloin hänestä tuli päätoiminen musiikkijournalisti".


Oi niitä aikoja kun oli Radiomafia, ja siellä Klausin ohjelma Metalliliitto.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Melodious Oaf

#407
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - kesäkuu 04, 2023, 08:26:26
^
Mä oon sekasin ku USA
Sopisi hyvin tuonne Yhteiskunta-osioon.  ;D

Noista samalla äänellä laulavista nuorista naisista Viivi kuitenkin hieman erottuu ja hän hyvinkin voi olla se pitkän uran artisti.

Vesala mun mielestä on jo tällainen pitkän linjan aika monipuolinen tekijä.

Vesta vaikuttaa siltä että on samalla tavalla lahjakas kuin joku Billie Eilish, mutta se taas ei aina takaa mitään pitkää uraa tai että jaksaa tai kiinnostaa edes tehdä.

Viivistä en oikein osaa sanoa. Spontaanisti vaan sellainen fiilis mm. juuri tästä biisistä missä hän on itse tekijänäkin että solis ihan hienoa jos tekis lisää.

Mut en tiedä, keitä Hayabusa tarkoitat.

Tästä tuli nyt tällanen V-osaston pikakatsaus :D

Melodious Oaf

#408
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - kesäkuu 26, 2023, 12:14:08


Ei hitto, rupesin itse fiilailemaan tätä, kun olin osin unohtanut miten hieno pläjäys toi oli.

Vaikutelma oli että ei oikein tahtois esiintyä tai vähän rassaa vetää tota. Mutta sit se innostuu. Nyppää kertosäkeen korkean nuotin jälkeen in earin pois varmaan ajatuksella että en laula enää, mutta paras juttu itselle tossa on se, kun heti sen jälkeen se alkaa jammailla vähän rennommin kitaristin kanssa.

Omaan korvaan toi on melkein kuin kuulis kaiun siitä, miten ja mistä noi sen biisien jutut syntyy.

EDIT: Tossa puhutaan tuota pikaa tämän jälkeisestä:
https://youtu.be/3meKlaJL3qo?t=221

Toope

Musiikkia luovat ja musiikkia esittävät usein ovat eri porukkaa...

Aave

"Teen poikkeuksen sääntöön": Jarkko Martikainen lähetti paketin ihailemalleen Tom Waitsille ja sai pian vastauksen, jollaiseen ei voinut uskoa (HS).

Tom Waits hyväksyi ja salli Jarkko Martikaisen tekemät käännökset kahdesta kappaleestaan. Se todellakin on poikkeuksellista - Waits on kappaleistaan erittäin, erittäin tarkka.

Aikoinaan kävi niinkin, että herkästi kokeva suomalaismuusikko Pablo varasti Waitsin biisin, teki siihen vain sanoitukset suomeksi, ja esitti sitä kuin omaansa. Kappale soi taajaan radiossa, ja päätyi myös tv-mainokseen.

Muuan tuttavani on suuri Waits-entusiasti ja suuttui tästä, otti ja käräytti Pablon Waitsille. Siitä koitui kovat korvaukset, ja kappale poistui soittolistoilta. Tuttavani sai Waitsiltä henkilökohtaisen kiitoskirjeen, ja Waits laittoi vielä postiin mukaan muutaman harvinaisen sinkkunsa.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Aave - marraskuu 05, 2023, 18:03:55
"Teen poikkeuksen sääntöön": Jarkko Martikainen lähetti paketin ihailemalleen Tom Waitsille ja sai pian vastauksen, jollaiseen ei voinut uskoa (HS).

Tom Waits hyväksyi ja salli Jarkko Martikaisen tekemät käännökset kahdesta kappaleestaan. Se todellakin on poikkeuksellista - Waits on kappaleistaan erittäin, erittäin tarkka.

Aikoinaan kävi niinkin, että herkästi kokeva suomalaismuusikko Pablo varasti Waitsin biisin, teki siihen vain sanoitukset suomeksi, ja esitti sitä kuin omaansa. Kappale soi taajaan radiossa, ja päätyi myös tv-mainokseen.

Muuan tuttavani on suuri Waits-entusiasti ja suuttui tästä, otti ja käräytti Pablon Waitsille. Siitä koitui kovat korvaukset, ja kappale poistui soittolistoilta. Tuttavani sai Waitsiltä henkilökohtaisen kiitoskirjeen, ja Waits laittoi vielä postiin mukaan muutaman harvinaisen sinkkunsa.

Tom Waitsille on pari kertaa käynyt niin, että joistakin hänen kappaleestaan on tullut menestyneempiä jonkun muun esittämänä ja tämä varmasti harmittaa häntä.

Ramones levytti aikoinaan kappaleen
I Don't Want To Grow Up mikä upposi yksinkertaisuudellaan suurempaan yleisöön kuin
alkuperäinen (joka omasta mielestäni on parempi).


Jersey Girl taas mielletään helposti Bruce Springsteenin kappaleeksi. Waitsin
alkuperäinen sisältää kuitenkin enemmän sävyjä jotka eivät uppoa suureen yleisöön. Se ei ole tarpeeksi steriili jääden lähinnä kulttimusiikiksi.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Brutto - marraskuu 23, 2023, 14:07:52

Jersey Girl taas mielletään helposti Bruce Springsteenin kappaleeksi. Waitsin
alkuperäinen sisältää kuitenkin enemmän sävyjä jotka eivät uppoa suureen yleisöön. Se ei ole tarpeeksi steriili jääden lähinnä kulttimusiikiksi.

En tiedä miksi Waits ei uppoa suureen yleisöön, mutta omakohtaisena kokemuksenani voin kertoa, että arvostan musiikillisesti Waitsia enemmän kuin Springsteeniä, mutta saan jonkinlaisen selkäydinreaktion Waitsista hänen alkoholisminsa ja narkkailunsa vuoksi - samaan tapaan selkäydinrektio tulisi, jos minulle läheinen ihminen dokaisi tai narkkaisi itsensä tärviölle. Nähnyt Waitsin joissain Jim Jarmushin (kulttileffoissa) aika kamalassa kunnossa, kun hän on kouristellut amfetamiinista tjst.. Näiden kahden artistin versioita kun vertaa, niin Waitsin tulkinnassa on raakuutta ja herkkyyttä ja syvyyttä, ja hänen äänensä kuvastaa tuskaa. Springsteenin versio on laimea, kalpea, aneeminen, lälläri, vesitetty, mutta se ei toisaalta herätä yhtä voimakkaita negatiivisia tuntemuksia, paitsi korkeintaan pientä ärtyisyyttä minusta, juurikin mitäänsanomattoman tulkinnan takia. Springsteen on lähempänä poppia/rokkia, ja Waits lähempänä jotain muuta, mitä lie, jatsia ehkä?

Näiden kahden suosiossa seksikkyyskin voi jonkin verran vaikuttaa. Veikkaisin, että Springsteen on seksikkäämpi naisten mielestä (ja ehkä miestenkin?), kuin luihun oloinen laiha narkkari Waits, josta kaiken lisäksi vielä tulee jokin mielleyhtymä johonkin apinalajiin, suun tienoo varsinkin. 
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Aave

Lainaus käyttäjältä: Brutto - marraskuu 23, 2023, 14:07:52
Tom Waitsille on pari kertaa käynyt niin, että joistakin hänen kappaleestaan on tullut menestyneempiä jonkun muun esittämänä ja tämä varmasti harmittaa häntä.

Ramones levytti aikoinaan kappaleen
I Don't Want To Grow Up mikä upposi yksinkertaisuudellaan suurempaan yleisöön kuin
alkuperäinen (joka omasta mielestäni on parempi).


Jersey Girl taas mielletään helposti Bruce Springsteenin kappaleeksi. Waitsin
alkuperäinen sisältää kuitenkin enemmän sävyjä jotka eivät uppoa suureen yleisöön. Se ei ole tarpeeksi steriili jääden lähinnä kulttimusiikiksi.
Ei ole osunut minun silmiini mitään Waitsin haastattelua, jossa toisi harmejaan julki, mutta on se saattanut jossain vaiheessa häntä hramittaakin. Pidän itsekin enemmän I Don´t Want To Grow Upísta alkuperäisversiona - ja olen kuullutkin sen jo ennen, ennen kuin kuulin Ramonesien version.

Saatat ehkä tietää, mutta Bruce Springsteenhän teki kappaleen Hungry Heart alun perin Ramoneseille. Muistaakseni hänen managerinsa sai puhuttua kuitenkin Pomon ympäri, että levyttääkin biisin itse - ja siitä tuli sitten suuri hitti.

Muuan kaverini on hyviä kavereita Ramonesien jätkien kanssa - tai siis oli jo alkuperäisten edesmenneiden kanssa. Eivät vain ammatillisista syistä aikoinaan yhteistyötä tehneitä hyvän päivän tuttuja, vaan kaverustuivat tuolloin aidosti, ja hän ehti viettää silloin 1990-luvulla Joeyn ja Johnnyn kanssa monituiset iltamat. Kaveri on kyllä aina ollut sen verran (Hyvällä tavalla) härö ja persoonallinen tapaus, että en minä heidänkään kaveruuttaan ole varsinaisesti ikinä ihmetellyt.

1980-Luvun kovista pumpuista pitää tämmöisissä yhteyksissä aina mainita myös The Lords of The New Church. Heidän ensilevynsä on kestänyt erittäin hyvin aikaa.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Toope

Tom Waits vaan on artisti, josta kaikki eivät tykkää, so what? En minäkään yleensä, paitsi klassikoista.
Moni ihmettelee, miksi itse tykkään Jethro Tull:sta, vaikka monille on tylsää.
Jokin saundi vain sopii sieluun... ;D
Tom Waits - Martha:

https://www.youtube.com/watch?v=y9Mse62NFl4
Jethro Tull - Up the Pool:

https://www.youtube.com/watch?v=dtLtrt6SQZI

Kopek

Helsingin Sanomien nettisivulla on juttu, jossa kerrotaan, millainen "musiikkimaku" sinulla on. Artikkelissa on kohta, josta valitaan oma syntymävuosi. Sen jälkeen jutussa kerrotaan, millaisesta musiikista pitää. Käyn hieman läpi tätä artikkelia.

HS: Teini-ikäisenä kuuntelemamme musiikki vaikuttaa vahvimmin siihen, millaista musiikkia kuuntelemme mieluiten vartuttuamme. Se on todettu monissa tutkimuksissa. Erityisen herkkä ajanjakso on se, kun olemme 13–17-vuotiaita.

Entä, jos ei ole kuunnellut minkäänlaista musiikkia?

Sain käyttööni nauhurin, kun olin 13-vuotias. Nauhoitin mikrofonilla television mainoksia ja ohjelmien alkumusiikkeja. Onko musiikkimakuni siis se, että pidän ohjelmien tunnusmusiikeista?

Radiota en kuunnellut. Jos radio oli auki, sieltä kuului "yleisohjelma" eli kanava, jossa ei soitettu juurikaan ns. kevyempää musiikkia. Sitä tuli "rinnakkaisohjelmalta", jos sitä sieltäkään pahemmin tuli. Äitini inhosi iskelmiä ja koko sanaa "iskelmä".

Meillä oli muutama vanha äänilevy, jotka oli ostettu joskus 1950-luvun lopulla samalla kun oli hankittu levysoittimella varustettu radio. Kyseinen laite taisi olla ensimmäinen musiikintoistoväline suvussamme. En ainakaan tiedä mistään aikaisemmista levysoittimista. En nyt siis puhu musiikki-instrumenteista vaan valmiin musiikin soittimista. Noita radion mukana tulleita vanhoja levyjä joskus soitin, ja ne ovat kieltämättä jääneet aika hyvin mieleeni. Vieläkin osaan hyräillä jotain lapsena kuulemaani (John Philip) Sousan marssia, vaikka minulla ei nuottikorvaa olekaan.*

Helsingin Sanomat luettelee joitakin kotimaisia kappaleita, jotka ovat olleet listalla siihen aikaan, kun olin 13-14 -vuotias. No, kyllähän niistä jotkut tuntuvat tutuilta, joten ilmeisesti niitä väkisin joskus kuuli, vaikka kotona ei radio soinutkaan päivät pitkät. Televisiossakin oli sentään jotain musiikkia. Toisaalta on vaikea sanoa, muistuvatko kappaleet mieleen julkaisuajankohdaltaan vai siksi, että niitä on kuullut myöhemmin. Tuohon aikaan erilaiset "tähdet" olivat paljon suurempia kuuluisuuksia kuin nykyisin johtuen siitä, että kanavia oli vähemmän eikä yleisö ollut hajautunut niin kuin nykyisin. Tästähän kirjoitin toisessa yhteydessä.

15 vuotta täyttäessäni aloin seurustella tytön kanssa, ja olin täysin vietävissä musiikkiasioissa. Kuuntelin sitä, mitä rakastamani tyttökin, eli kotimaista perusiskelmää, mitä nyt radiosta tuli. Tässä vaiheessa aloin jo nauhoitella itsekin jotain muutakin kuin TV-ohjelmia. Olen kopioinut nauhoja äänitiedostoiksi, ja viimeksi eilen kuuntelin jotain vanhaa radionauhoitustani. Nyt jälkeen päin harmittelen sitä, että en tehnyt enemmän "live-nauhoituksia" eli puhetta ja touhua. Radiosta nauhoitettu musiikki on historiallisesti arvotonta, koska samanhan kuulee nyt netistä. No, kuulee nauhoilta sen, mitä olen aikoinaan kuunnellut, mutta muuta merkitystä niillä ei ole.

Eilen kuuntelemallani nauhalla oli kappale "Lisa, pretty little baby", josta kirjoitin pitkän pätkän tekstiä Googleen etsiäkseni, minkä niminen kappale on ollut kyseessä, mutta mitään ei löytynyt. "sweet sweet honey" ja tämän tyyppistä siinä lauletaan, mutta en saa oikein sanoista selvää. Kyseinen kappale oli kahdessakin kohdassa nauhaa, joten sitä on soitettu radiossa usein. Toisessa kohdassa selostaja kertoo kappaleen nimen ja esittäjän, mutta se kohta on jäänyt nauhoituksesta pois. Sen, että esittäjä ja kappaleen nimi on mainittu, pystyy päättelemään muusta.

En oikein ollut kehityksessä mukana noina aikoina. Asuin paikkakunnalla, jossa ei ollut levykauppoja, joten ainoa musiikki tuli radiosta. Sieltä sitä nauhoitettiin. Hieman pääsin mukaan ajan henkeen, kun eräs koulukaveri sai houkuteltua minut "Fazerin musiikkikerhon" jäseneksi. Olin tuolloin 16-vuotias. Jäsenyys tarkoitti sitä, että piti tilata vuoden ajan levyjä, ja niitä tuli tilaamattakin. Noilta ajoilta levylaatikossani on Deep Purplea, Moody Bluesia, Creamia, Hendrixiä ja jo aikaisemmin mainitsemani Ray Connif -kokoelma sekä erilaista muutakin. Kotimaiselta puolelta on LP-levy "Fredi ja Kivikasvot", mikä on siitä erikoinen, että se on "mono-versio". Löytyy Sibeliustakin, eli monenlaisia levyjä tuli. Tässä vaiheessa tyttökaverit olivat jo jättäneet minut, joten olin vapautunut heidän ummehtuneesta kotimaisen listamusiikin maustaan.

* Olen joskus ennenkin tästä kirjoittanut, ja ajatus on todennäköisesti täysin epätieteellistä hömppää, enkä väitäkään, että siinä olisi mitään perää. Kerron vain, millainen ajatus on joskus tullut mieleeni.

Sen tosiasian johdosta, että muistan joitain melodioita ajalta jolloin en ollut täyttänyt kahtatoista vuotta, mutta en juurikaan sitä myöhäisemmältä ajalta, olen miettinyt seuraavaa.

Voisiko syy olla siinä, että olin 12-vuotiaana onnettomuudessa, jossa sain iskun päähäni. Ajoin polkupyörällä kolarin auton kanssa ja jouduin yli kahdeksi viikoksi sairaalaan. Päässäni oli kallonmurtumia, eli mistään pienestä tärähdyksestä ei ollut kyse. Isku kohdistui pään oikealle puolelle, eli kun lensin auton tuulilasiin, olin ilmeisesti pää vasemmalla kääntyneenä. Ja mitä onkaan oikealla puolella aivoissa juuri siinä paikassa, mihin pahin isku kohdistui...

Temporal Lobe
"We use the language center to appreciate music, which spans both sides of the brain, though language and words are interpreted in the left hemisphere while music and sounds are inerpreted in the right hemisphere,"

Todennäköisesti tuolla asialla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, mutta saahan sitä kuvitella. Se sopisi hyvin tarinaan.

Toope

En ole koskaan juuri kuunnellut oman aikani/sukupolveni musiikkia, jos Juicea ei lasketa. Oma mielenkiintoni kohdistui aina vanhempaan 1960-luvun-1970-luvun alun proge&classic rock-aikaan ja toisaalta klassiseen musiikkiin pääosin ennen 1900-lukua.

Musiikissa on aina muotoja, jotka kiinnostavat, toiset eivät. Arvokkaita ovat.

Aave

Vielä kun tässä ehti, niin pari mielenkiintoista musiikkilistaa kuluneelle vuodelle. Ensimmäisenä tämän hetken suurimmat bändit, perustuen keikkojen myyntilukuihin. Luvut ovat kansainvälisiä; keikka- ja oheismyynnin osalta täysin omassa luokassaan olisi Taylor Swift, joka takoi tänä vuonna yli 1,4 miljardin dollarin tuotot. Hän on kuitenkin country- ja pop-laulaja, joten ei ole mukana tässä listassa.

Top 10 Highest-Grossing Rock Tours of 2023 (billboard.com):

1. Coldplay
2. Elton John
3. Depeche Mode
4. Metallica
5. Dead & Company (Grateful Dead with John Mayer
6. Guns and Roses
7. Blink 182
8. Muse
9. RHCP
10. Phish


Eniten hämmästytti se, että wanha kunnon Depeche Mode oli kolmantena!
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Aave

Toinen lista onkin sitten julmetun pitkä. Se sisältää noin -summat siitä, paljonko jonkin yksittäisen bändin buukkaaminen keikalle maksaa alkavana vuonna. Nämä ovat siis yksittäisen keikan summia, eivät bändien kiertuesummia. Listalta löytyvät todennäköisesti sinunkin kansainväliset suosikkiesiintyjäsi. Eipä muuta kuin leikkimielisesti laskemaan, paljonko ikiomien festareiden järjestämiselle kertyisi hintaa esiintyjien buukkaamisen osalta!

https://lambgoat.com/lists/5/how-much-it-costs-to-book-your-favorite-band-in-2024/ (lambgoat.com).
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Aave

Wanha kunnon YUP tekee paluun! Ilman Martikaista ja instrumentaalisena, mutta voi Jeesuksen pöksyt pappilan pyykkinarulla, että tieto teki minut iloiseksi! :)

"Joka kevät kun leppä kukkii kylän nuoret miehet hakataan"...
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy