Luolakarhun klaani: Löydä 5 virhettä

[Melodious Oaf]

Se olis hauska jos tällainen Earth Mama olis joku makeisille perso ja tupakkaa hitosti hiisaava luonteelta kärttyisä tyyppi, joka lähinnä sättii ja ojentaa muita.

Ei noi siis tietenkään näiden stereotypioiden piirteitä ole, mutta jos ajattelis jotain tarinaa tai sarjakuvaa tai jotain, niin tosta sais ihan mehukkaita juttuja revittyä. Kaikki muut jumalat ja jumalattaret vaan kärvistelis ja yrittäis pysyä poissa Äiti Maan jaloista.

[Norma Bates]

Womb = tomb on kyllä ainakin ikivanha ajatus, kun ihmisiä on muinaisuudessa haudattu sikiöasennossa, ja heidän ylleen on ripoteltu okraa. Onko punavärin ollut tarkoitus kuvastaa verta, ja veren siivittää kuollut uuteen syntymään? Ainakin Barbara G. Walkerin kirjoista luin että kun ei tiedetty että mieheltä tarvitaan siittiöitä, oletettiin että nainen valmistaa lapsen itse kirnuamalla sen kohdussaan kuukautisverestään. Todisteena tästä pidettiin sitä että raskauden aikana verta ei (yleensä) tule ulos. Joten siitä siis rakentuu lapsi. Voi olla että erinäisetkin tanssit joita monet luulevat miesten vokotteluun tarkoitetuksi ovatkin olleet liikuntoa jolla nainen yrittää sitä kohtuvertaan kirnuta, kun haluaa jälkeläisen. (Eiköhän tämäkin idis ollut Walkerilta, eikä itseltäni.)

Eli minun osaltani kiinnostus ei-patriarkaattisiin systeemeihin sai alkunsa 1990-luvun alussa jolloin luin läpi koko Walkerin kirjan:

https://archive.org/details/womansencycloped00walkrich

Ja sittemmin muutamia muitakin. Vai olisikohan se ollut peräti se hänen The I Ching of the Goddess, johon tutustuin ekaksi? Tuohan tapahtui jo vuoden 1990 lopulla. Kiinnostuin kirjan kuvista, ja sitten luin kirjan ja olin aivan lääpälläni. Selvisi että I Chingissä on oikeasti olemassa luonteva ja esteettinen systeemi miten ne symbolit asettuvat 64 merkin ryhmäksi, ja tuon systeemin kiinalainen patriarkaatti oli sössinyt, patriarkaatti-innossaan.

Yksi etappi feministisessä mytologiantutkimuksessa on ollut Clarissa Pinkola-Estes (en nyt saa heittomerkkiä e-kirjaimen ylle) kirjallaan Women Who Run with the Wolves. Tämä kirja on rasittavaa sanaa käyttääkseni todella voimaannuttava, ja osin syypää siihen että kiinnostuin saduista. Mutta hitto vie, lienen tästäkin jo joskus kirjoitellut jollain foorumilla.

Jokatapauksessa jos jumalatarinnostuksen historiaa fundeerataan, niin wiccalaisuushan sai alkunsa jo herra ties koska. En nyt jaksa katsoa että koska. Mutta se on sitten sitä "uuspakanuutta" se, ja minua kyllä kiinnostaisi enemmän oikeat alkuajat ihmiskunnan historiasta. Kenenkään ei tarvitse nyt tulla tähän lällättämään että ei ole koskaan ollut mitään aikaa jolloin on palvottu pelkkää jumalatarta tai jumalattaria. Tietenkään ei ole ollut. Mutta eipä ole ollut sellaistakaan aikaa jolloin palvottu pelkkää miespuolista jumaluutta. Siitähän mm. Neitsyt Marian arvostus katolisessa kirkossa piti hyvin huolta.

Protestanttisuus sitten lopulta yritti parhaansa mukaan siivota feminiinisen kokonaan k-uskonnosta pois. Mutta Pyhää Henkeä ei kertakaikkiaan pystytä nitistämään, koska sattumalta siitä on sanottu että sitä ei saa dissata... Ja vaikka miten aneemiseksi menisi, niin aina voi nähdä tämän Pyhän Hengen feminiiniksi, feminiiniksi joka kituu henkitoreissaan, mutta elää kumminkin. Totaalisen maskuliininen maailma olisikin abominaatio.

[Hiha]

Auel on kätkenyt kaiken muun hyvän sekaan teorian, jossa Ayla on Suuren Äidin inkarnaatio.

Tuon olin jo unohtanut. Siitä vihjailtiin siellä täällä, mutta tuliko se esiin viimeisessä kirjassa? Ainakaan en muista keskenmenoa yrttikokeilujen seurauksena, ehkä sekin oli viimeisessä kirjassa.

Keskenmeno on viimeisessä kirjassa. Ayla tuntee siinä kutsumusta hengelliseen virkaan.

Sen verran fiksusti juttu on kirjoitettu, että asia voi olla niin tai näin. Kaiken voi selittää sattumilla ja ihmisten kuvitelmilla ja terveellä järjellä (esim. eläimiä voi kesyttää pennusta, jos jotenkin ne tuntee ja on kärsivällinen ja pitkäjänteisesti siihen panostaa). Siis jokaisessa yksittäisessä kohdassa mikä tahansa on helpompi vaihtoehto kuin maailmaan astunut Maaemo. Mutta niitä sattumia kasautuu ja kasautuu, jolloin luonnollisen selityksen kokonaistodennäköisyys laskee kuin lehmän häntä. Se on yleisestikin ottaen fiksuin tapa, jolla taitelijat saavat peliin mukaan yliluonnollisen elementin. Antaa kuluttajan valita mahdottoman hyväksymisen ja loputtaman sarjan epätodennäköisiä sattumuksia välillä.

Ollakko vaiko ullakko pohdintaan hukkuu helposti kysymys, miksi Suuri Äiti olisi tullut puhumaan lapsilleen ihmisen kielellä? Sysätäkseen meidät vääjäämättömään kehitykseen, jonka viimeistä vaihetta, kaatopaikkakulttuuria, parhaillaan todistamme? Yrittääkseen vakuuttaa meidät olemaan ystävällisempiä toisillemme, toisen oloisillekin, ja jopa eläimille? Syystä joka on meiltä salattu ja sellaisena pysyy?

[kertsi]

Tässä tullaan ehkä vähän siihenkin, että jos teet jotakin luovaa työtä oman mielikuvituksen kautta, se ei oikein voi olla sama asia tai sama pyrkimys kuin mitä olisi jokin tieteen projekti jossa yritetään mahdollisimman objetiivisesti kuvata jotain ilmiötä.

Laittamalla siihen itseään ja mielikuvitustaan Auel tulee väistämättä paljasteeksi jotakin myös omista arvoistaan, mielenkiinnonkohteistaan, ehkä melko syvistäkin puutteistaan ja niin pois päin. Kaikki luova työ on väistämättä luonteeltaan tällaista.

On minusta kategoriavirhe arvioida asiaa pelkästään niin, että Luolakarhun klaani olisi hyvä tai huono tai että siinä olisi pitänyt selkeämmin erottaa fakta fiktiosta. Koko teoshan esitetään yleisölle fiktiona, ja vastuu näiden erottamisesta on silloin viime kädessä lukijalla.

Myös tieteen projektissa on niin, että käsitykset ovat tarkentuvia. Jossain fysiikassa on ollut tosi monta erilaista mallia siitä, minkälaisia ovat hiukkaset tai vaikka atomit, ja tämä malli mikä meillä nyt on tuskin on asiasta viimeinen sana. Vaan siis siinä kohtuus olisi antaa tutkijoille rauha ja tila tehdä tarkentavaa työtään ja ottaa sitten ajan tullen vastaan uusia ja ihmeellisiä näkemyksiä, jos jollakin tieteenhaaralla on tällaisia tarjottavanaan.

Auelin romaani ei varmaankaan ole lajihistorian tutkimuksen näkökulmasta kakilta osin mikään hämmästyttävän oikeaan osunut profetia siitä, mihin tuleva tutkimus sitten aikanaan vie. Siinä voi aivan oikein haistella tiettyjä puutteita ja vinoumia sun muuta, mutta loppujen lopuksi kaikki se, mitä se voi lukijalleen antaa, ei tule tyhjäksi tällaisista vinoumista.

Se voi olla yksi lukijan preferenssi että toivoisi tällaisen fiktion olevan paremmin linjassa vaikkapa näyttöön perustuvan nykytutkimuksen kanssa, mutta jos teos esimerkiksi sysää tällaiseen perehtymään, sehän on jo siinä tehnyt jotain hyödyllistä.

Jos haluaa tutustua esihistoriaan romaanien kautta, voi suomalaisen paleontologin ja kirjailijan Björn Kurténin kaunokirjallinen tuotanto olla kiinnostava. Itse olen muistaakseni lukenut vain 1-2 teosta häneltä. Hän tosin kuoli vuonna 1988, joten kovin ajantasaista ei sekään hänen romaaneistaan ammennettavissa oleva tieto ole. Muistaakseni ei kyllä imaissut mukaansa se yksi tai ne kaksi lukemaani romaania.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bj%C3%B6rn_Kurt%C3%A9n#Kaunokirjallisuus

[Hiha]

Jos haluaa tutustua esihistoriaan romaanien kautta, voi suomalaisen paleontologin ja kirjailijan Björn Kurténin kaunokirjallinen tuotanto olla kiinnostava. Itse olen muistaakseni lukenut vain 1-2 teosta häneltä. Hän tosin kuoli vuonna 1988, joten kovin ajantasaista ei sekään hänen romaaneistaan ammennettavissa oleva tieto ole. Muistaakseni ei kyllä imaissut mukaansa se yksi tai ne kaksi lukemaani romaania.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bj%C3%B6rn_Kurt%C3%A9n#Kaunokirjallisuus

Kurténin faktat taisi olla sillä tasolla enempi paikallaan, että me homo sapiensit olimme vielä ihonväriltämme huomattavasti tummempia kuin neanderthalit, jotka olivat olleet paikalla vaalentamassa pigmenttiään paljon kauemmin. Muuten jutut ja juonet olivat poikakirjatasoa. Tuskin spoilaan muistellessani että yhden romaanin suuri juju oli kun yksi tyyppi olikin kaksi tyyppiä: identtiset kaksoset. Mistä tulikin mieleeni, että valtavan yleisesti luonnonkansoilla oli joku perinteinen uskonnollinen syy surmata kaksosista toinen heti niiden synnyttyä (ja joskus toinenkin). Ilmeisesti siksi että äidinmaito ja muut huolenpitoresurssit eivät kumminkaan olisi riittäneet molempien hengissä pitoon. Jääkaudella asiat olivat sitten varmaan sillä kohtaa paremmin?

[Norma Bates]

Kun jossain afrikkalaisessa heimossa naiselle syntyi kaksoset, hän puhui jollekin länkkärimiehelle (en muista oliko mies lääkäri vai pappi), että pitäisi varmaan tappaa lapsista toinen, kun kaksosten syntymä on pahan hengen aikaansaannosta. Länkkäri oli näyttänyt valokuvan Kanadaan syntyneistä viitostytöistä, ja sai naisen luopumaan lapsenmurhan suunnittelusta.

[kertsi]

Eräs asia on jäänyt mietityttämään: neandertalilaisten taide. Kirjoissa väitetään, etteivät he koristelleet itseään koruin tai ihomaalein, tai koristelleet tarve-esineitään millään lailla.

Sittemin olen jostain nettilähteistä lukenut, että neandertalilaisilla oli kuin olikin jonkinlaista taiteellista toimintaa. Muistaakseni on löydetty pieniä säilöitä (simpukankuoria?), joissa erilaisia maavärejä. Ja jostain luolasta on löydetty erilaisia symboleita ja "puhalluskuva" kädestä (käsi laitetaan luolan seinää vasten, ja suusta puhalletaan/syljetään veteen sekoitettua väriainetta niin, että jää käden varjokuva seinälle, kun käsi otetaan pois seinältä).

Mutta en muista nähneeni mitään varsinaista taidetta (siten kuin itse kuvataiteen käsitän), vrt. Cro-Magnoneiden upeat luolamaalaukset eläimistä. Esim:


https://phys.org/news/2023-01-neanderthals-oldest-art-world-wasnt.html

https://www.nationalgeographic.com/science/article/neanderthals-cave-art-humans-evolution-science

Tuossa aivan ensimmäiseksi on neljän kuvan kuvasarja, joista 3/4 on ensimmäinen neandertalilaisten tekemä taideteos(?), jonka olen nähnyt. En tiedä, miten saisi sen lisättyä tähän, ja tekijänoikeussäädökset sitä paitsi kieltävät kuvan kopioinnin ja esittämisen missään. Kuvateksti: "A drawing of the art shows animals and other symbols around the ladder shape. It's stiil unclear if they date to the same time or were painted later."

Artikkelissa esitetään, että ensimmäiset luolamaalaukset tosiaankin tekivät neandertalilaiset.

[kertsi]

Tekoäly Bing löytää nämä todet väittämät ja virheet (alan tykkäämään tästä Bing vekottimesta yhä enemmän) :

"What exectly is true and accurate, and what is not true argeologically, about Neandertals in the novel Clan of the Cavebear by Jean Auel?"
(vekotin ymmärsi kirjoitusvihreistä huolimatta, pitäisi olla kai "exactly" ja "archaeologically")

That’s an interesting question. The novel Clan of the Cave Bear by Jean Auel is a work of prehistoric fiction that speculates on the interactions between Neanderthals and modern humans. It follows the story of Ayla, a young Cro-Magnon girl who is adopted by a tribe of Neanderthals after losing her family in an earthquake. The novel is based on some archaeological and anthropological research, but also contains many inaccuracies and inventions.

Some of the true and accurate aspects of the novel are:

Neanderthals had a complex stone tool technology that included hand axes, scrapers, spear points, and knives12.
Neanderthals buried their dead in some cases, possibly with ritual or symbolic meaning31.
Neanderthals could control fire and used it for cooking, warmth, and protection31.
Neanderthals were skilled hunters who preyed on large animals such as mammoths, bison, deer, and horses31.
Neanderthals interbred with modern humans to some extent, leaving traces of their DNA in living populations24.

Some of the false or inaccurate aspects of the novel are:

- Neanderthals had a rigid social structure that was based on strict gender roles, hierarchy, and tradition5. In reality, Neanderthal society was likely more flexible and diverse than portrayed in the novel12.
- Neanderthals had a limited vocal range that prevented them from speaking complex languages5. In reality, Neanderthals had similar vocal anatomy and cognitive abilities as modern humans, and may have had languages of their own126.
- Neanderthals were physically inferior to modern humans in terms of strength, endurance, and resistance to cold5. In reality, Neanderthals were well adapted to their harsh environments, with robust bodies, large brains, and thick fur12.
- Neanderthals were culturally stagnant and did not produce any art or symbolic objects5. In reality, Neanderthals made ornaments from shells, feathers, and bones, painted cave walls, and carved figurines312.
- Neanderthals were doomed to extinction by their lack of innovation and adaptation5. In reality, Neanderthal extinction was likely caused by a combination of factors, such as climate change, competition with modern humans, disease, and interbreeding .

Learn more:
1. britannica.com
2. en.wikipedia.org
3. treehugger.com
4. softschools.com
5. en.wikipedia.org
6. history.com
7. goodreads.com
8. everything2.com
9. goodreads.com
+6 more

[kertsi]

En ole aivan varma, muistanko oikein, mutta semmoinen mielikuva että kirjasarjan loppupuolella olisi esiintynyt Gro-Magnonin ihmisten hallussa pieniä veistoksia, jotka muistuttivat Willendorfin Venusta. Auel muistaakseni veti sen johtopäätöksen, että ne olivat Emon/Maaäidin kuvia, ja uskonnollisia symboleja.



Yle Areenassa on todella mielenkiintoinen dokkari Historia: Willendorfin Venus . Siinä todetaan ensinnäkin, että veistoksen nimi on onnettomasti valittu, sillä kyseessä ei liene mikään hedelmällisyyssymboli tai -jumalatar. Tai ainakaan mikään seksisymboli tai pin-up.

Pikemminkin patsaat kuvasivat synnyttäneitä naisia, ehkä vaihdevuodet ohittaneita. On arveltu, että veistokset voisivat olla kunnianosoitus isoäideille. Isoäidit pitivät yhteisöä kasassa, kaitsivat lapsia silloin kun vanhemmat olivat metsästysretkellä. Heillä oli suuri määrä tarpeellista tietoa, esimerkiksi syötävistä kasveista, vesistöistä, tavoista lääkitä loukkaantuneita, lapsenpäästöstä jne..

Toisen teorian mukaan patsaat kuvaisivat jälleensyntymää. Vainajia laitettiin haudan lepoon niin, että punaokraa ripoteltiin heidän päällensä. Willendorfin Venus oli sivelty paksulla kerroksella punamultaa.

Muitakin teorioita on. 

[Norma Bates]

Katselin dokumentin aikoja sitten ja minua kiinnosti se näkemys että mukana kanniskeltava pikkupatsas olisi ollut ammattikunnan merkki. Kätilöiden. Jos isoäiti-ikäiseen viitattaisiin, niin noinkohan vain hän olisi ollut muinaisina aikoina noin pulskassa kunnossa? Paitsi jos olisi ollut koko heimon johtaja, jota on syötetty kiitokseksi ja hänen henkiinjäämisensä varmistamiseksi. Ankeissa oloissa tärkeintä on ruokkia hyvin heimolle merkityksellisimmät yksilöt. Tämän vuoksihan monille Lähi-idän heimoille onkin kehittynyt se minua ärsyttävä tyyli että miehet syötetään ensimmäiseksi ja naiset tyytyvät tähteisiin, koska miehiä on arvostettu heimoyhteisön puolustajina. Jos ollaan seudulla missä rajakahakat ja ryöstöretket ovat jatkuva riesa, niin puolustajia on tarvis.

Ehkäpä patsaan avulla olisi tiedottanut olevansa erityisen merkityksellistä sukua, eräänlainen "aatelinen"?

Sumerissahan taidettiin keksiä ensimmäiset sinetit? En nyt jaksa tarkistaa. Mutta jokatapauksessa joitakin vuosisatoja sitten aatelisilla oli sinettisormuksensa, joilla he todistivat että heidän laatimansa asiakirja tai kirje oli todellakin heiltä peräisin. Käsittääkseni. Vahaanko se sormus painettiin ja kuvio tehtiin.

[kertsi]

Kätilöt mainittin dokkarissa, hyvä kun mainitsit. Itse pidin sitä vaan niin epäuskottavana selityksenä, koska ihmisiä oli hyvin harvakseltaan Euroopassa, ja pitäisin epätodennäköisenä sitä, että haettaisiin pitkien matkojen takaa kätilö avuksi synnytykseen.

Jossain kirjasarjan loppupuolen osassa taisi olla jokin oikein lihava nainen, jolle tosiaankin kannettiin ruokaa. Hän taisi olla tietäjä ja olikohan hän heimon johtajakin, en muista. (Pitäisi lukea sarja uudestaan.)

Lihavuudesta kyllä semmoinen hyvä huomio tuo mainitsemasi, että kivikaudella se varmaan olisi ollut todella vaikea hankkia, silloisella ruokavaliolla ja liikkuvalla elämäntavalla. Muistelen kyllä lukeneeni joistain kulttuureista nykyaikana, jotka arvostavat reheviä naisia, en muista missä päin maailmaa. Olisikohan ollut arabimaissa tai Afrikassa? Ja taidettiinhan Suomessakin arvostaa sotien jäälkeisenä pula-ajan niukkuuden aikana lihavuutta, johon vain rikkailla oli varaa.

On siinä tietty semmoinen hedelmällisyyteen liittyvä piirre, että nälänhätä ei ensimmäisenä korjaa puskempia yksilöitä, koska heillä on vararavintoa. Mutta toisaalta lihavuus heikentää hedelmällisyyttä, niin kuin kyllä tekee laihuuskin. Jos painoindeksi menee esim. anoreksian takia liian alhaiseksi, kuukautiset loppuvat.

Willendorfin Venus on kyllä siitä jännä, että on ensinnäkin alasti, ja seksuaalisuuteen (tai lisääntymiseen) liittyvät asiat kuten rinnat ja häpy on kuvattu tarkasti. Ja kasvonpiirteitä (tai jalkateriä) ei ollenkaan, ja kädetkin vain viitteellisesti. Ehkä se kuvaa vaan naiseutta?

[Norma Bates]

Intialainen guru Yogananda kertoo muistelmissaan että hän alkoi ajan mittaan pulskistua, koska Intiassa on tapana tuputtaa arvostetuilla opettajille ruokaa (kuten täällä Suomessa kahvia). Pulleutta myös ilmeisesti arvostetaan. Eli omanlaisensa "ammattitaudit" on, kellä diabetesuhka ja kellä mitäkin (nyt en muista että mitä nykyään ollaan kahvinkittaamisesta mielipuolta, minuahan se ei koske kun en juo kahvia).

Ettei tällainen lihavan naisen muotokuva sitten olisi taikakalu, jolla pyritään varmistamaan se että heimo pysyy hengissä, hyvin ravittuna. Sitä väkisinkin miettii että paljonko ajattelua vääristää se että ollaan viimeiset vuosituhannet eletty mieskeskeisissä kulttuureissa. Jos arvotetaan että mies on tärkein, silloin on sitäkin vaikeampaa mieltää että mikä merkitys on naista esittävillä reliikeillä. Entäpä jos ne ovatkin viittaus esiäiteihin siinä missä Pääsiäissaaren moai-patsaita pidetään esi-isien muistomerkkeinä?

Kun porukka ei ole täysin paikoilleen asettunut, ei ole mitään järkeä pystytellä mitään jättimäisiä patsaita, vaan mukana helposti kannettava miniveistos ajaa paremmin asiansa, jos tarkoitus on muistella esivanhempaa. Moai-patsaissa ei ole juurikaan eroja keskenään, eipä ole Venus-patsaissakaan keskenään. Ilman valokuvia ja videotallenteita ei millään suvulla pysy kauaa muistissa miltä joku esivanhempi näytti, joten melko piirteetön symboliesine voinee kertoa hänestä aivan mainiosti.

Perhanan mielenkiintoinen dilemma kyllä. Taidan pitäytyä eniten kuitenkin siihen ammatin tai arvon merkkiin. Olisi vähän kuin diplomi lääkärin seinällä tai tuomarilla nuija, ja mitä kaikkea kamaa sitä eri duuneissa onkaan ihan vain arvoa, asemaa ja kyvykkyyttä osoittamassa.

[kertsi]

Ettei tällainen lihavan naisen muotokuva sitten olisi taikakalu, jolla pyritään varmistamaan se että heimo pysyy hengissä, hyvin ravittuna.

Voi olla. Eräänlainen toiveajattelua kuvaava symboli.

Sekin voisi olla mahdollista, että se olisikin taikakalu, jolla toivotaan että synnytys menee hyvin. Synnytyshän on kautta historian ollut vaarallista äidille ja lapsellekin, ja vasta viime aikoina on alettu pitämään molemmat hengissä paremmin.

[kertsi]

Otan talteen tämän, josko jaksaisin myöhemmin tutkailla:
38 Neolithic Figurines of Western Europe (OXFORD Academic)

The attribution of west European Neolithic figurines to broad interregional traditions has a long and controversial history. Crawford saw in them evidence of a Neolithic cult of the ‘Eye Goddess’ originating as a fertility cult in Syria and being carried from there across the Mediterranean to Iberia, where some of its most striking expressions are found, and thence northwards to Brittany, Britain, and northern Europe (Crawford 1957).