Tuossako sitten selitys, etten ole koskaan Leavingsille lämmennyt? Minusta biisit, milloin ylipäätään olan pystynyt tunnistamaan, ovat olleet tylsiä jollotuksia ja siksi olen aina ihmetellyt, minkä vuoksi noita niin on ylistetty. Aiemminkin olen maininnut, että musiikki minulla soi jokseenkin jatkuvasti, mutta sanoja olen erittäin laiska kuuntelemaan, joten olen ehkä sitten missannut biisin ytimen, jos sellainen siellä on ollut.
GS oli tavallaan runoilija, joka esitti runoja musiikin tahdissa. Itse musiikki on kuin jotain halpaa koneella tehtyä diskanttista karaokemusiikkia, josta tulee mieleen erään pohjanmaalaisen tee-se-itse-miehen tuotanto. Jos GS:lla oli sentään sanoitus hallussa, kopio-göstalla siinäkin voisi olla vielä kehiteltävää.
Gösta Sundqvistista minulle tulee mieleen tapaus noin kymmenen vuoden takaa, kun sain ylinopeussakon kuunnellessani dokumenttiohjelmaa hänestä. Ajoin maantiellä, jossa aikaisemmin oli saanut ajaa 100 kilometriä tunnissa, mutta joka yleisen rajoitustenkiristämispolitiikan johdosta oli muutettu kahdeksankympin tieksi. Radion kuunteleminen ei ollut syy siihen, että ajoin ikään kuin vanhan rajoituksen mukaan. Olisin ajanut muutenkin. Olin joka tapauksessa täysin radio-ohjelman lumoissa eli kuuntelin sitä niin keskittyneesti ja mietiskellen (tämä on yleistä), että en paljon maisemia ja maantietä ajatellut. Oli erittäin hiljainen liikenne tiellä, jossa muutenkin on vähän liikennettä. Autoja ei ei siis juuri tullut vastaan. Oli kaunis alkukesän ilta.
Vaikka en seurannut liikennettä, "seitsemäs aistini" piippasi, ja painoin jarrupoljinta hidastaen nopeuden suurimmaksi sallituksi. Kaukana, hyvin kaukana, suoran päässä oli ilmestynyt näkyviin moottoripyörä. Todennäköisyys sille, että kyseessä olisi poliisimoottoripyörä, oli aika pieni, koska miksi sellainen vähäliikenteisellä maantiellä kesäiltana ajelisi. "Aistini" oli kuitenkin oikeassa. Kyseessä oli poliisimoottoripyörä. Luulin jo selvinneeni, kun se ajoi ohitseni eikä näkynyt mitään merkkejä siitä, että poliisi puuttuisi ajamiseeni. Taustapeilistä kuitenkin huomasin, että poliisimoottoripyörä hidasti vauhtia ja teki U-käännöksen lähtien ajamaan perääni. Jarrutukseni ei ollut auttanut. Poliisi oli ehtinyt mitata ylinopeuteni todella kaukaa ennen kuin olin hidastanut nopeutta. Ajoin linja-autopysäkille odottamaan ennen kuin poliisi ehti näyttää valomerkkejä. Poliisi mainitsi nopeudenhidastamisestani. Mitään kysymystä sen syystä poliisi ei esittänyt. En ehkä olisi voinut kertoa "seitsemännestä aististani".
Gösta Sundqvist on yhdistynyt tuohon muistikuvaan siitä lähtien. Ohjelman loppukin jäi kuulematta. Sakko oli siinä mielessä poikkeuksellinen, ettei tarvinnut istua poliisiautossa.
Aihe: Gösta Sundqvist ja Leevi and the Leavings (Luettu 336 kertaa)