Eläin toverina

[Hippi]

Minusta se lemmikki on ihan hyvä sana kuvaamaan eläintä, joka asuu samassa huushollissa ja on ihmisen seuralaiseksi hankittu. Siinä mielessä olin vähän närkästynytkin tästä aloituksesta, kun aihetta olisi ihan hyvin käsitellä Lemmikkinurkassa myös siitä näkökulmasta, mitä lemmikki merkitsee yksinäiselle ihmiselle. Otsikon "toveri" nimenomaan inhimillistää ja nostaa sen lemmikin hoivaajansa rinnalle.

Vaikka itsekin syyllistyn kissojen inhimillistämiseen aina välillä, niin teen sen tieten ja huumorilla esimerkiksi niin, että monesti näen joissain tilanteissa niiden yläpuolella ajatuskuplan, jossa on sanoin kuvattuna syy kulloiseenkin ilmeeseen tai toimintaan. Hyvin olen tietoinen siitä, etteivät eläimet sanojen kanssa ajattele. Samoin höpöttelen noille mukaviakin. Tiedän, etteivät ne sanoistani piittaa muulloin kuin silloin, kun ääni on komennuksen ääni, kun menevät tekemään jotain kiellettyä. Toinen katti tekee sen tarkoituksella ja määrätyssä tilanteessa, kun ei saa minua muuten liikkeelle. Joten jotain ajatusta siellä korvien alla on. Mutta ei niin paljoa, että se ihmisen vertainen olisi kumppanina, toverina tai kaverina.

[Norma Bates]

Ajatus oli kyllä miettiä ihmisen suhdetta eläimeen. Eläimiähän voi todellakin pohtia eläinketjuissa. Eli tässä nyt olisi käsittelyssä se ilmiö että ihmiset haalivat eläimiä huusholliinsa. Miksi ihminen niin tekee ja niin edelleen.

Vai onko aihe liian vastenmielinen, kun keskiössä on yksinäisyys... Jos jotain tässä maailmassa ei saa myöntää, niin se on se että ei ole paljoakaan ihmisten kanssa tekemisissä. Jotkut eivät edes halua olla. Mutta jonkinlaista kosketusta elämään kuitenkin halutaan. Sitten on sitä kissaa ja kukkaa asunto väärällään. Kai se joitain pännii että jotkut ovat niin eriseuraisia että arvottavat eläimetkin paremmaksi seuraksi kuin muut ihmiset.

[Karikko]

Ajatus oli kyllä miettiä ihmisen suhdetta eläimeen. Eläimiähän voi todellakin pohtia eläinketjuissa. Eli tässä nyt olisi käsittelyssä se ilmiö että ihmiset haalivat eläimiä huusholliinsa. Miksi ihminen niin tekee ja niin edelleen.

Vai onko aihe liian vastenmielinen, kun keskiössä on yksinäisyys... Jos jotain tässä maailmassa ei saa myöntää, niin se on se että ei ole paljoakaan ihmisten kanssa tekemisissä. Jotkut eivät edes halua olla. Mutta jonkinlaista kosketusta elämään kuitenkin halutaan. Sitten on sitä kissaa ja kukkaa asunto väärällään. Kai se joitain pännii että jotkut ovat niin eriseuraisia että arvottavat eläimetkin paremmaksi seuraksi kuin muut ihmiset.

Joo onhan ne elukat parempia seuralaisia, kuin ihmiset, "yleensä" eivät juurikaan valita ja vaadi jotain toisiltaan- ehkä sentään pientä huomiota ja ruokaa silloin tällöin.

Vaimolle, tai miehelle pitää rakentaa koko elämä siinä oman elämänsä sivussa ja aina "jotain" silti puuttuu.

Naisihmisillä on kyllä tapana "leperrellä" hankkimilleen elukoille, kuten kissalle, koiralle, tai miehelle.

[-:)lauri]

Minusta se lemmikki on ihan hyvä sana kuvaamaan eläintä, joka asuu samassa huushollissa ja on ihmisen seuralaiseksi hankittu. Siinä mielessä olin vähän närkästynytkin tästä aloituksesta, kun aihetta olisi ihan hyvin käsitellä Lemmikkinurkassa myös siitä näkökulmasta, mitä lemmikki merkitsee yksinäiselle ihmiselle. Otsikon "toveri" nimenomaan inhimillistää ja nostaa sen lemmikin hoivaajansa rinnalle.

Vaikka itsekin syyllistyn kissojen inhimillistämiseen aina välillä, niin teen sen tieten ja huumorilla esimerkiksi niin, että monesti näen joissain tilanteissa niiden yläpuolella ajatuskuplan, jossa on sanoin kuvattuna syy kulloiseenkin ilmeeseen tai toimintaan. Hyvin olen tietoinen siitä, etteivät eläimet sanojen kanssa ajattele. Samoin höpöttelen noille mukaviakin. Tiedän, etteivät ne sanoistani piittaa muulloin kuin silloin, kun ääni on komennuksen ääni, kun menevät tekemään jotain kiellettyä. Toinen katti tekee sen tarkoituksella ja määrätyssä tilanteessa, kun ei saa minua muuten liikkeelle. Joten jotain ajatusta siellä korvien alla on. Mutta ei niin paljoa, että se ihmisen vertainen olisi kumppanina, toverina tai kaverina.

Mutta entä jos eläin on kommari?

[Melodious Oaf]

Omaa viestiä kirjoittaessa tuntui kai luontevalta sanoa "muunlajinen eläin" vai miten sen nyt muotoilin, mutta ei se kuitenkaan ollut mikään kauhean mietitty tai kieli poskessa tai muutekaan väännetty ilmaus.

Kontekstista riippuen voisin kuvitella käyttäväni sanaa "lemmikki" tai vaikka "kissa" tai jonkun eläimen nimeä tai... vaikka mitä viittaustapaa, mukaan lukien sana eläin niin että käyttäisin kielellisenä rerssursina kontrastia ihminen/eläin.

Ei kaikki puhe "muunlajisesta eläimestä" tai muusta tällaisesta välttämättä ole mitään tärkeilyä eikä siitä sinällään kannata ärsyyntyä (sanon minä joka tällaista ilmausta käytti ).
   Mut toisaalta se että tällaista ilmausta nimenomaan käytetään tärkeilevästi tai että oiotaan muita on sekin mahdollista, enkä tiedä, onko se automaattisesti silloin aina joku ansio tai tarpeellista.

Mua siis ei rassaa aiheen otsikko ja sopii hyvin se että ihmiset ottaa sen miten tahtoo ja kertoo omista kannoistaan tai kokemuksistaan omilla tavoillaan.

Jos siirrytään metailusta hivenen lähemmäs aihetta, niin omasta mielestä on kivaa se jos ihmiset on kiinnostuneita eläimistä, ja melkeinpä kaikilla kuitenkin on jonkinlainen luontosuhde ja erilaisia kokemuksia eläimistä.

Onhan niitä sellaisia tapauksia että joku on vaikka ystävystynyt hyönteisenkin kanssa tai tuntee jotain empatiaa niitä kohtaan laajemminkin, ja se on mun mielestä ihan kiinnostava ilmiö. Sitähän voi pällistellä vaikka YouTubesta ja yrittää muodostaa siitä jonkun kannan yleisellä tasolla silleen että toi on tosi hienoa tai että toi on noloa ja aivan perseestä.

Mut loppujen lopuksi sitten jos kyse on oikeasta konkreettisesta sulle tutusta ihmisestä, yleensä siihen liittyy erilaisia nyansseja ja asiaa voi tarkastella joko suopeammin tai kriittisemmin.

Sama juttu jossain metsästämisessä. Ymmärrettävää että se voi tuntua ja näyttääkin vähän jopa raukkamaiselta jos rivi ihmisiä värikkäissä asusteissa koirien kanssa ajaa jotain hirveä.

Se on mun mielestä täysin OK että ei siitä tykkää tai se ei herätä mitään positiivisia assosiaatioita. Mut tietty metsästäjiä ja metsästämistä on monenlaista, ja onhan sekin tavallaan aika paksua samaan aikaan syödä toisten teurastamaa lihaa tai maitotuotteita jopa ja sit sanoa että aijjai kuinka irvokasta että joku ampuu vaikka hirven.

Uskon kuitenkin että esimerkiksi Socrateksen ilmaisemaan luontokäsitykseen liittyy tosi paljon hienoa ja se on ihan jees.

Mun sinänsä idiootti kanta metsästämiseen on katsoa sitä vähän niin kuin golfia. Toisaalta ihme touhua ja toisaalta ymmärrän, ja sit lopulta kyse on kai siitä että ei mulla oikein ole aikaa tai resursseja tai just sopivaa väylää edes tutustua siihen sillä tavalla kunnolla että sen jälkeen mulla vois olla siitä joku vivahteikkaampi ihan oikea käsitys ja oma suhde siihen.

Vähän jotain perustaitoja on — en pidä mahdottomana että joskus tulevaisuudessa lähtisin jompaan kumpaan, mut toisaalta en tässä ja nyt näe oikein mitään syytä niin tehdä tai olettaa että niin välttämättä tapahtuis.

Vähän niin kuin noissa sanoissa jotka koskee ihmistä ja muita eläimiä, tosi moni juttu on mulle tosi pitkälle ja johonkin rajaan asti "ihan sama". Ei se sitten lopulta ole täysin ihan sama, mut en vaan jaksa generoida siihen mitään kantaa jos siihen ei ole kovin hyviä tietoja ja jos tilanne ei sitä vaadi jne.

[Toope]

On mnullakin ollut sammakko, kenguru ja mustekala jopa yökaverina. Huonoa naista parempi.
No siis oikeasti, eläin ei korvaa ihmistä, mutta ei eläintä ole tarkoitettu korvaamaan ihmistä.
Eläin on vain erilainen kaveri.

[Norma Bates]

Eilen bussissa pieni koira uikutti korvia vihlovalla äänellä lähes koko matkan ajan. Autoon tuli sitten joku pikkulapsi joka ei vielä osannut puhua, ja kun lapsi alkoi jokeltelemaan, koira vaikeni eikä sen jälkeen päästänyt enää inahdustakaan.

Joskus mietityttää että olisiko lapsilla ja eläimillä jokin erityinen luonnollinen suhde. Aikuisethan sen sitten kai usein pilaa tavalla tai toisella, että joistakin lapsista kehittyy eläimiä rääkkääviä kusipäitä. Mutta uskon että luonnostaan melkein kaikki lapset tykkäävät eläimistä. Eläimet ei toki tietty aina tykkää takaisin, mutta eläimellä pitääkin olla mahkut väistää kun kersan otteet käyvät turhan kovakouraisiksi. (En silti vasiten menisi hankkimaan eläintä pikkulapselle, mutta joskushan ne eläimet on ensin ja lapsi tulee myöhemmin.)

[Socrates]

Ajatus oli kyllä miettiä ihmisen suhdetta eläimeen. Eläimiähän voi todellakin pohtia eläinketjuissa. Eli tässä nyt olisi käsittelyssä se ilmiö että ihmiset haalivat eläimiä huusholliinsa. Miksi ihminen niin tekee ja niin edelleen.

Vai onko aihe liian vastenmielinen, kun keskiössä on yksinäisyys... Jos jotain tässä maailmassa ei saa myöntää, niin se on se että ei ole paljoakaan ihmisten kanssa tekemisissä. Jotkut eivät edes halua olla. Mutta jonkinlaista kosketusta elämään kuitenkin halutaan. Sitten on sitä kissaa ja kukkaa asunto väärällään. Kai se joitain pännii että jotkut ovat niin eriseuraisia että arvottavat eläimetkin paremmaksi seuraksi kuin muut ihmiset.

Yksinäisyys on paha ongelma, mutta ei ole oikein pakottaa eläimiä kärsimään ahtaisiin sisätiloihin sen takia, että vanhat runkut eivät tule toimeen keskenään.

[Norma Bates]

Einpä tuo nyt valtavalta kärsimykseltä ole vaikuttanut. Enemmän kärsii tuotantoeläimet.

Tänään söin hevosta. Kyllähän sitä miettii että millainen ihminen teurastuttaa hevosia, kun on saanut sellaisen käsityksen että ovat kovastikin rakkaita omistajilleen ja heppatytöille.

[Karikko]

Einpä tuo nyt valtavalta kärsimykseltä ole vaikuttanut. Enemmän kärsii tuotantoeläimet.

Tänään söin hevosta. Kyllähän sitä miettii että millainen ihminen teurastuttaa hevosia, kun on saanut sellaisen käsityksen että ovat kovastikin rakkaita omistajilleen ja heppatytöille.

Varmaan vanha koni, joka pääsee viimeisenä palvelunaan ihmiselle- leikkeenä leivän päälle (kannuswursti-  jne- tai siten suomimakkaran pötkylään.

Muutenhan joutuisi matojen syötäväksi vanhuuttaan kuolleena. Saattohoito olisi kyllä kallista ja hankalaa.

[Hippi]

Kyllähän teurastamolle viedään hevosjalostuksen vähemmän onnistuneet tuotokset, eli huonot juoksijat tai päänvikaiset, joista ei kilparadalle ole tai edes ratsastuskäyttöön.

Sitä en osaa sanoa, miten käy loukkaantuneen hevosen, joka joudutan lopettamaan. Kelpaako eläinlääkärin piikillä lopetettu hevonen enää teurastamon kautta makkaraksi. Kun tuskin kärsivää eläintä kuitenkaan lähdetään kuljettamaan pitkiä matkoja teurastamolle. Wikipedian mukaan kaikki Suomessa teurastetut hevoset on olleet hyötykäytössä, eli lihantuotantoeläimenä hevosta ei kasvateta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hevosenliha

[Karikko]

Kyllähän teurastamolle viedään hevosjalostuksen vähemmän onnistuneet tuotokset, eli huonot juoksijat tai päänvikaiset, joista ei kilparadalle ole tai edes ratsastuskäyttöön.

Sitä en osaa sanoa, miten käy loukkaantuneen hevosen, joka joudutan lopettamaan. Kelpaako eläinlääkärin piikillä lopetettu hevonen enää teurastamon kautta makkaraksi. Kun tuskin kärsivää eläintä kuitenkaan lähdetään kuljettamaan pitkiä matkoja teurastamolle. Wikipedian mukaan kaikki Suomessa teurastetut hevoset on olleet hyötykäytössä, eli lihantuotantoeläimenä hevosta ei kasvateta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hevosenliha

Suomeen tuodaan myös ulkomailta hevosenlihaa, se on edullista esim nautaan verrattuna.

[Amore]

En ole yrittänyt mökillä hävittää kirjavaa luonnoneläinten joukkoa, joka mutustelee hyötykasvini. Myöskään en ymmärrä hanhien vihaajia.

Vihaan peuroja, sillä ne ovat puutarhan täystuho. Tämän vuoden kasvukausi meni osittain pilalle ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan, koska peurat kävivät mutustelemassa esim. akileijojen nuput ennen kuin ne olivat ehtineet edes kunnolla kukkaan. Masennuin niin täysin, että minulta jäi keväällä kukkapenkki heikolle kitkemiselle ja kesäkukkia kylvin paljon vähemmän kuin olen yleensä tehnyt. Synkällä mielellä mietiskelin, pitääkö nyt luopua viherhommista kokonaan. Koska mökkimme sijaitsee pientaloalueella, tavallaan siis kaupungissa, ei peuroja voi ampua. Ainut tapa torjua peurat kokonaan olisi aidan rakentaminen, mikä tietenkin maksaisi sekä aikaa, vaivaa että rahaa. Eikä olisi kaunis. Asiaa hieman mietiskeltyäni päätin, etten aio luovuttaa suoralta kädeltä. Sain taistelutahtoa puutarhaan todella villisti kylväytyneiltä sormustinkukilta, jotka ovat myrkyllisiä eivätkä siksi peuroille maistu. Yleensä olen havaitsemani sormustinkukkien taimet keväällä siirtänyt tiettyihin paikkoihin omiksi ryhmikseen, mutta nyt ne saivat rehottaa kukkapenkissä juuri niillä sijoilla minne olivat juurtuneet. Tarkoitukseni on ollut hankkia kukkapenkkiin muutama pensas, joiden kasvua säätelen leikkaamalla. Nyt hankintalista on alkanut tarkentua myrkyllisiin pensaisiin. Piikkisiäkin voisi käyttää, mutta ne piikit olisivat itsellekin ikäviä.

[Karikko]

^
Tuo eläinparkahan vain haluaa päivälliseensä uusia elämyksiä ja ravitsevaa syötävää, että jaksaa vältellä metsästäjiä ja susia syksyn jahdeissa.

Eihän se ymmärrä aiheuttavansa harmia ja kiukkua puutarhanhoitajalle. Luonto on kuitenkin ollut jo paljon ennemmin olemassa kuin aitaukset ja erilliset ihmisten määrittelemät reviirit, joita peurojen tietenkin pitäisi kunnioittaa.. Kiusankappaleita toki, mutta kovin synnittömiä-

[ROOSTER]

Johanna Vuoksenmaa on hyvin hauskan tuntuinen ihminen ja hänen teoksensakin ovat yltiöhumoristisia ja elämänhajuisia. Hänellä on myös kissakokemuksia, naurutti aika lailla artikkelia lukiessa.

Leo on pissinyt kirjapinoon, sohvan selustalle, matkalaukkuun, mortteliin, sähköpistokkeeseen ja sänkyyn.

Aika pian tapaamisemme jälkeen silloinen sohva meni vaihtoon, ja nykyisin tamperelaisissa kangaskaupoissa minut tunnetaan naisena, joka ostelee metrikaupalla kauniita sadetakkikankaita sisustukseen. Keittiön lavuaarin ympärille on pystytetty verkkoaita, jotta Leo ei pääse sinne juomaan – ja pissimään.
...
Alan jo ajatella, että ongelma on ohi. Sitten, täysin odottamatta: saatan olla vaikka sängyllä kirjoittamassa, kun Leo kömpii siihen viereen ja vain tyynesti menee ja kusee tyynylle. Ja tajuan, ettei mikään ole ohi.

Vanhempi tyttäreni on asunut jo kauan ei-kotona mutta hänellä on silti erittäin lämmin ja läheinen suhde kisuumme. Kun hän ja kumppaninsa hankkivat löytöeläinkodista käytetyn kissan tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Kissamme, joka ei ollut ikinä lirauttanut muualle kuin hiekkalaatikkoonsa oli päättänyt kusaista tyttäreni käsilaukkuun joka oli lattialla. Päättelimme kisun haistaneen tyttäreni olevan "kissauskoton" ja kostaneen sen tällä karmivalla tavalla. Tai tuskin se kosto oli, ehkä vain viesti sille toiselle kissalle - täällä ollaan.