Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni takapajulassa, jonne tekniikan ihmeet tulivat myöhemmin kuin useimmille muille alueille.
Ei meillä mitään kiekkopuhelimia ollut. Jos halusi soittaa, piti vääntää puhelimen sivussa olevasta kammesta. Vähän ajan päästä luurista kuului naisääni: "Keskus". Tällöin sanottiin, mihin numeroon haluttiin soittaa. Numerot olivat kolmenumeroisia, esimerkiksi 246. Meidän numeromme, sekä kaverieni numerot, joille soittelin, alkoivat kakkosella. En muista ketään, jonka numero olisi alkanut kolmosella tai sitä suuremmalla luvulla.
Jos halusi soittaa johonkin kauemmaksi, sanottiin "tilaus", jolloin puhelinneiti yhdisti puhelun tilausneidille. Hänelle sanottiin oma numero ja se, minne haluttiin soittaa. Esimerkiksi näin: Täällä 222, tilaan numeroon Peltokylä 25. Tämän jälkeen suljettiin puhelin ja odotettiin kunnes se soi. Tilausneiti taisi vielä tässä vaiheessa olla luurin toisessa päässä ilmoittamassa, tässä Peltokylä 25. Tämän jälkeen avautui varsinainen puhelu. Eräs koulukaverini asui tuollaisessa "Peltokylässä" eli hieman keskustan ulkopuolella. Hänen kotiinsa oli matkaa kartalta suoraan mitaten (täytyypä tarkastaa Karttapaikasta) kuusi ja puoli kilometriä. Silti sinne piti tilata puhelu, koska paikka ei ollut aivan keskustassa.
Jossakin vaiheessa tulivat uudet puhelinkoneet, joissa ei ollut enää kampea vaan pieni nappi, jota painettiin. Toiminta oli muuten sama kuin kampipuhelimissa.
Jonkin ajan kuluttua laitteet taas vaihdettiin, ja nyt saimme ensimmäisen kerran aidon kiekkopuhelimen, joillaisia muu maailma oli käyttänyt jo pitään. Kiekolla ei tosin tehnyt mitään. Puhelin hälytti keskukseen, kun luurin nosti paikaltaan. Muuten toiminta oli edelleen samanlaista kuin ennen, eli keskuksen kautta soitettiin.
Vihdoin ja viimein - varmaan viimeisenä koko Euroopassa - koitti hetki, jolloin puhelimella voi soittaa kiekkoa vääntämällä. Mutta ei keskuksesta vieläkään päästy. Kiekolla voi soittaa vain lähelle. Jos halusi soittaa kauemmaksi, piti edelleenkin tilata puhelu. Tilausneiti oli siis vielä toimessa, vaikka varsinaiset keskusneidit oli korvattu raksuttavalla koneella. Ja nyt puhutaan jo 1970-luvun puolivälin jälkeisestä ajasta.
En muista (koska en monesti kaukopuheluja soittanut), milloin tilausneitikin kävi tarpeettomaksi eli puhelimella pääsi suoraan minne halusi. Ulkomaanpuheluissa tilaussysteemi taisi olla viimeiseksi käytössä.
Kerroin takapajulan puhelimista. Voisin kertoa toisen jutun TV-kanavista ja aivan uuden jutun valokuitukaapeleista. Uudet TV-kanavat näkyivät takapajulassa yleensä viimeisenä Suomessa, eivätkä kaikki "valtakunnalliset" kanavat taida näkyä vieläkään. Ja mitä tulee nettikaapeleihin, niistä kai lähinnä riidellään. On riidelty jo vuosikaudet. En tiedä, onko paikkakunnalla ylipäätään valokuitukaapeleita, vai mikä niiden nimi. Nettiyhteyksien suhteenkin alue on takapajulaa, mikä ei ole yllätys.