Silmäni poimivat jostakin sanaparin ihanteeksi korotettu. Se toi mieleeni tämän aloituksen. Ihanteiden nosteleminen on hölmön hommaa. Niistä tulee kusitolppia, joita vaihteen vuoksi heitellään myös kananmunilla ja mädillä tomaateilla. Nimilappujen kiillottelu ja ylentäminen on lisäksi epäkristillistä. Joka ihanteensa ylentää, saa katsoa miten ne revitään alas lokaan.
Näistä syistä olen kylmä aiheelle, vaikka yleensä kirjoitan mielelläni puuta heinää ja muuta helposti palavaa. Ihanne on niin turha sana. Suuret ihanteet ovat naurettavia, olematta edes hauskoja. Pienet ihanteet ovat truismeja. Mikä on ihannetulos ampumaradalla? Kaikki osumat napakympissä. Ooh ja aah, kun jännää. Millainen on ihannevävy? Semmoinen kun ei piereskele ruokapöydässä, ei hakkaa perhettään, hymyilee kun myöntyy aina kaikkeen, on tuplasti rikkaampi kuin appivanhempansa mutta ei tuo sitä koskaan esiin sivistymättömällä tai millään muullakaan ärsyttävällä tavalla. Kukapa olisi koskaan arvannut?
Kun tarvitaan jotain todellista, oikeaa, elävää, ihanne kalpenee, ottaa pari sivuaskelta ja pyörtyy lavalle. Avustajat saavat raahata sen kintuista takavasemmalle. Äskettäin oli yleisurheilun MM-kisat Budapestissa. Niitä katsellessa heräsi ihmismielessä väistämättä kysymys: Millainen on ihanneperse? Ongelmaa sai lähestyä ilta toisensa perään, mutta eihän siihen tolkkua tullut. Pikajuoksijan perse on eri kuin moukarinheittäjän perse. Eikä kuulantyöntäjän perse ole kuin etäistä sukua korkeushyppääjän perseelle. Kysymys on sukupuoliriippumaton. Kukin voi mielessään visualisoida siitä etumuskategoriasta kun sopivimmaksi katsoo. Ja tässä on vasta kysymys urheilijan, ja vieläpä yleisurheilijan, ihannemuodoista. Kun aletaan miettiä millainen on ihanteellinen perse ihmislapselle yleensä – ottaen huomioon kaikki mahdolliset ja vähän fantastisetkin käyttötarkoitukset – oma takamus leviää pohtiessa pikkuhiljaa kuin Jokisen eväät.
Taisin jo mainita, että ihanteet ovat totaalisen tyhmä keksintö. Joko ne kuuluvat automaattisesti pakettiin, jolloin niiden ihanteellisuudesta ei ole kummoistakaan lisäarvoa, tai sitten ne ovat kuin haulikolla seinään roiskaisemalla muotoiltu maalitaulu. Että sopii koettaa oksentaa perässä tismalleen samalla tavalla.