Kaikesta marisija on jokaisessa taloyhtiössä riesana. Niitä on aina vähintään se yksi. Niin täälläkin. Ihmettelen, onko hän ikinä hyväntuulinen vai onko minussa joku vika, jonka vuoksi hänellä aina höyrypaineet nousee minut nähdessään.
Toisaalta hän on kyllä hyödyllinenkin, sillä mikään talossa oleva epäkohtaa ei jää huomiotta. Useita tällaisia hän on minulle toimittanut nähtyään minut pihassa. Mutta se tapa, millä asia tuodaan esiin, on omiaan kyllä koettelemaan itsehillintäkykyäni. Mikä tahansa vika on, se esitetään kuin olisin siitä henkilökohtaisesti vastuussa ja miten ei ikinä lähes kolmenkymmenen asumisvuoden aikana tällaista ole ennen sattunut. Seison äijän edessä monta minuuttia kuuntelemassa paasausta, kunnes hän saa kakaistua suustaan sen varsinaisen asian, jonka olisi voinut yhdellä ystävällisellä lauseella toimittaa tiedokseni.
Eilinen, viimeinen ongelmatilanne, oli siinä mielessä hupaisa, että vika on jo edelliseltä kesältä. Kun kysyin, miksi hän ei sitä ole aiemmin tuonut esiin, niin vastaus oli, että hän on siitä kyllä "sille pitkälle miehelle" puhunut ja ajatellut, että tämä olisi vienyt asiaa eteenpäin. Ainoa vaan, että kyseinen "pitkä mies" on eri rapussa asuva henkilö, jolle asia ei lainkaan kuulu, koska hän ei ole talon hallinnossa. Ja samalla, kun hän tästä avautui, minulle pauhattiin myös siitä, että joku oli hänen autonsa lasin rikkonut parkkipaikalla.
En muista, että hänen kanssaan olisi koskaan jäänyt kiva fiilis, jos hän on juttusille käynyt. Parhaita hetkiä hänen kanssaan on ne, kun kauppareissulla hän taapertaa vaimonsa kanssa vastaan ja ehtii vain hihkaista "terve!", kun poljen fillarilla vastakkaiseen suuntaan.