Introvertti / ekstrovertti

[Edward]

Ketju on laikattu omaksi aiheekseen toiseen ketjuun kasvaneesta rönsystä.

[TSS]

Introversio on jotenkin tosi hankala käsite. En tiedä, tietääkö kukaan, mitä sillä oikein tarkoitetaan, tai onko siitä edeskunnollista yhteisymmärrystä tiedepiireissä. Kirjassa Persoonallisuuden psykologiset perusteet ektroversiota kuvataan mm. näin (ja ekstroversio-introversio on liukuva jana, jossa introversio on ektroversion ominaisuuksien vähäistä määrää tai puutetta):

"Ekstraversio pohjautuu temperamenttiin ja siihen liittyy taipumus kokea myönteisiä tunteita, aktiivisuus ja elämyshakuisuus. Ekstaversio saa ihmisen hakeutumaan muiden ihmisten seuraan ja ihmissuhteissa se ilmenee lämminhenkisyytenä ja ystävällisyytenä. Ekstravertit ovat itsevarmoja ja ominaisuuteen liittyy taipumus luontaiseen johtajuuteen."

Itsehän olen tavallaan todella sosiaalinen, kiinostunut ihmisistä ja seurallinen, mutta en kuitenkaan viihdy isossa porukassa. Vuorovaikutus siinä ei tavallaan ole sellaista, josta saisin paljon jotain, vaan periaatteessa tykkäisin useinkin skipata small talkin ja puhua suoraan vaikka siitä, mikä elämässä pelottaa eniten, tai mistä tahansa oikeasti merkityksellisestä. Toisaalta en pidä merkityksettöminä myöskään pintapuolisia suhteita, vaaan nekin kyllä palvelevat elämää - kunhan ei tarvitse viettää aikaa jättiporukassa. Oli miten oli, koen, että kehoni asettaa sosiaalisuudelleni rajat - se vaan kaipaa lataamista ehkä useammin ja enemmän, kuin perinteisen ekstrovertin keho. Olen myös enemmän taipuvainen myönteisiin tunteisiin kuin negatiivisiin, joka ei sekään sovi introversioon.

Tämä tulee ärsyttämään monia, jopa itseäni, mutta ajattelen, että erityisherkkyys käsitteenä kuvastaa mm. tätä kehon asettamaa rajaa sosiaalisuudelle paremmin kuin introversio. Ja se liittyy myös aistitiedon prosessoinnin tasoon, joka selittää taipumusta väsyä. Ja tältä palstalta voisin veikata, että myös Koperk Norma, MO ja socrukin ovat erityisherkkiä. Ja nyt socru saa lisätä erityisherkät vielä hakkauslistalleen. Sori kaikille mainituille jo valmiiksi 

[Norma Bates]

Väistämätöntä oli se.  Minua on sanottu niin moneen kertaan kielteiseksi, kun märehdin ikäviä asioita, että ei näillä meriiteillä kyllä ekstroksi päädy.

Introhan ei välttämättä ole mykkä, kuten usein kuvitellaan.

[-:)lauri]

Olen hieman samanlaisessa käsityksessä kuin mitä TSS tuossa avaa, että ihmisten jaottelu noihin kahteen kategoriaan on vaikeaa sillä niin paljon riippuu olosuhteista milloin tarvitaan sosiaalista läheisyyttä ja milloin ei tarvita. Siis pois lukien aivorakenteeltaan suuremmin poikkeavat yksilöt.

Olen ollut siinä käsityksessä jo vuosia, että mikäli sosiaalisesta statuksesta kamppailevan lajin jäsen eristetään sosiaalisesta yhteisöstä, yksilön kauna lajitovereita kohtaan kasvaa merkittävästi. Ehkäpä jotenkin niin että koska ei ole ansainnut eristystään, ja jos ei muuta ja itselleen uskottavaa syytä keksi lajitovereiden käyttäytymiselle, on varmasti hyvin helppo alkaa kehitellä päässään teoriaa, kuinka lajitoverit olisivat eristäneet silkkaa pahuuttaan.

[TSS]

Väistämätöntä oli se.  Minua on sanottu niin moneen kertaan kielteiseksi, kun märehdin ikäviä asioita, että ei näillä meriiteillä kyllä ekstroksi päädy.

Toisaalta sitten taipumus kokea negatiivisia tunteita liittyy myös neuroottisuuteen, joten voit persoonallisuuden konsensusteorian mukaan olla samaan aikaan sekä ektsrovertti että neuroottinen, eli ei se ekstrotouhu sillä negatiivisuudella ole vielä ihan poissuljettu 

[Norma Bates]

Väistämätöntä oli se.  Minua on sanottu niin moneen kertaan kielteiseksi, kun märehdin ikäviä asioita, että ei näillä meriiteillä kyllä ekstroksi päädy.

Toisaalta sitten taipumus kokea negatiivisia tunteita liittyy myös neuroottisuuteen, joten voit persoonallisuuden konsensusteorian mukaan olla samaan aikaan sekä ektsrovertti että neuroottinen, eli ei se ekstrotouhu sillä negatiivisuudella ole vielä ihan poissuljettu 

No tietty ekstrokin voinee miettiä maailman paskuuksia. Mutta miettiiköhän niin paljon omia sähläyksiään, kuin itselläni on tapana. Välillä tuntuu etten kestä enää yhtäkään mokaa. Ja sitten kun kävisin niitä läpi, tiedän että löytyisi ihmisiä ihmettelemään että "on sulla noita ongelmia", eli suotta kiusaan itseäni.

[Socrates]

Tämä tulee ärsyttämään monia, jopa itseäni, mutta ajattelen, että erityisherkkyys käsitteenä kuvastaa mm. tätä kehon asettamaa rajaa sosiaalisuudelle paremmin kuin introversio. Ja se liittyy myös aistitiedon prosessoinnin tasoon, joka selittää taipumusta väsyä. Ja tältä palstalta voisin veikata, että myös Koperk Norma, MO ja socrukin ovat erityisherkkiä. Ja nyt socru saa lisätä erityisherkät vielä hakkauslistalleen. Sori kaikille mainituille jo valmiiksi 

Ei sen pidä ketää ärsyttää, koska olet asian ytimessä: erityisherkkyys sekoitetaan introverttiuteen, vaikka niillä ei ole juurikaan tekemistä keskenään. Toki introverteiksi luullaan monia muitakin henkilöitä tai ryhmiä aiheetta. Pohjimmiltaan ekstrovertti ihminen voi antaa introvertin vaikutelman esimerkiksi ollessaan stressaantunut, masentunut, kivulloinen tai kontekstissa missä ei saa mitään vastakaikua ilmaisulleen.

On varsin yleinen ongelma, että ekstrovertti ihminen joutuu elämään introvertin näköistä elämää. Esimerkiksi äitini elämä oli hyvin onnetonta pitkälti sen takia, että hän oli luonteeltaan ekstrovertti, mutta toisaalta väsyi ja hermostui nopeasti ihmisten seurassa.

[Socrates]

Varmaan joskus käyty läpi, mutta itse en muista enkä nyt sitten äkkiseltään ymmärrä että miten ekstro voidaan pakottaa introksi. Enemmän tuntuu olevan tendenssiä että introja yritetään pakottaa ekstroksi.

Tuskinpa kumpaankaan suuntaan voidaan pakottaa muuttumaan, mutta jos ekstrovertti joutuu olemaan riittävästi yksin esimerkiksi sen takia, että ympärillä on pelkkiä introvertteja, joihin ei saa mitään kontaktia, hän alkaa vähitellen muuttua siihen suuntaan.

Epäilen vahvasti oletko mikään introvertti ainakaan luontaisesti.

Introverttius on mielen sairauksista vastenmielisimpiä, mutta osa heistä saattaa parantua, kun heidät hakataan armotta ja annetaan sähköä päähän niin, että tukka nousee pystyyn.

Eli sinua ei siis kukaan pakottanut eli käskenyt olemaan yhtään mitään. Kai sitä ekstroa seuraa aina jostain löytyy kun vaan viitsii etsiä, ja ekstrot kyllä viitsii.

Esim. 2015 olin lempparipaikassani aurinkoa ottamassa, kun yksi mies tuli veneellä paikalle ja ryhtyi tuosta noin vaan juttelemaan. Hän on näin kerännyt läjäpäin tuttavia, ja ollaan Facessa kavereita. Mies jota tapailin 2 v sitten oli samansorttinen. Jäi suustaan kiinni kaikkianne. Minä olin se vaisumpi osapuoli jos olimme muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Kävi minulle ihan mainiosti, kun ei tullut tunnetta että minulle käännetään selkä. Kuten joskus naisten kanssa käynyt.

Introna pidän itseäni mm. sen takia etten omatoimisesti yleensä ala tuttavuutta hieromaan. Jonkin verran tämä on muuttunut harrastuksen parissa, mutta en siellä juuri muusta puhu kuin harrastuksesta itsestään ja krempoista. Ja kun ajattelen miehen etsintää, niin ajatus treffeiltä toisille ravaamisesta on vastenmielinen. Sen ilmeisesti pitäisi olla hyvällä tavalla jännittävää että kohtaa toisen ihmisen, ja minusta se on vaan suunnaton riesa että ylipäätään pitää joku uusi kohdata. Mieluummin hyppäisi suoraan kymmenenteen tapaamiseen ilman alun kömpelyyttä.

Ei ekstrovertin tarvitse jäädä suustaan kiinni yhtään minnekään, vasn luokittelen ekstrovertiksi ihmisen, joka haluaa olla edes jotenkin vuorovaikutuksessa toisten kanssa silloin, kun siihen on järkevä tilanne. Ekstrovertti osoittaa kiinnostusta joihinkin asioihin ja hän haluaa jakaa sen välillä jonkun muun kanssa ja hänestä irtoaa mielekkäitä reaktioita toisen puheeseen .

Introvertin kanssa vuorovaikutusta ei synny, koska jos kerrot hänelle, että Tampere on ydinpommitettu raunioiksi, hän ei reagoi siihen mitenkään. Introvertti on myös haluton ilmaisemaan mielipidettään yhtään mihinkään.

Jos ekstrovertti loputtomiin nollataan introverttien seurassa, hän näivettyy ja saattaa alkaa mieltää introverttien sairaan käytöksen normaaliksi, jota pitää yrittää matkia.

Toki introvertti saattaa olla huippulahjakas säveltäjä tai matematiikka, mutta koska hän ei pysty luontevaan vuorovaikuttamiseen toisten kanssa, on käytännössä mahdotonta,  että hän olisi edes välttävä ihmissuhdeongelmien asiantuntija. Sen takia on poissuljettua, että olisit introvertti.

[TSS]

Ei ekstrovertin tarvitse jäädä suustaan kiinni yhtään minnekään, vasn luokittelen ekstrovertiksi ihmisen, joka haluaa olla edes jotenkin vuorovaikutuksessa toisten kanssa silloin, kun siihen on järkevä tilanne. Ekstrovertti osoittaa kiinnostusta joihinkin asioihin ja hän haluaa jakaa sen välillä jonkun muun kanssa ja hänestä irtoaa mielekkäitä reaktioita toisen puheeseen .

Introvertin kanssa vuorovaikutusta ei synny, koska jos kerrot hänelle, että Tampere on ydinpommitettu raunioiksi, hän ei reagoi siihen mitenkään. Introvertti on myös haluton ilmaisemaan mielipidettään yhtään mihinkään.

Jos ekstrovertti loputtomiin nollataan introverttien seurassa, hän näivettyy ja saattaa alkaa mieltää introverttien sairaan käytöksen normaaliksi, jota pitää yrittää matkia.

Toki introvertti saattaa olla huippulahjakas säveltäjä tai matematiikka, mutta koska hän ei pysty luontevaan vuorovaikuttamiseen toisten kanssa, on käytännössä mahdotonta,  että hän olisi edes välttävä ihmissuhdeongelmien asiantuntija. Sen takia on poissuljettua, että olisit introvertti.

Mun mielestä sulla on virheellinen käsitys introversiosta. En tätä nykyä oikein itsekään enää tarkkaan ottaen osaa sanoa, miten sitä pitäisi kuvailla, mutta wikipediassa sitä kuvaillaan esim. siten, että siinä missä ekstrovertti on elämyshakuinen, introvertti kaipaa vähemmän stimulaatiota, ekstrovertti saa energiaa ihmisjoukossa, introvertilta se kuluttaa energiaa. Ekstrovertti ajattelee ääneen, kun introvertti ajattelee ennen kuin puhuu. Ekstrovertti viihtyy isossa porukassa, kun taas introvertti viihtyy pienissä porukoissa tai kahdenkesken. Ekstrovertti nauttii huomion keskipisteenä olemisesta, kun taas introvertti välttelee sitä. Ekstrovertti arvostaa kokemuksissa määrää, kun introvertti taas laatua.

Ekstroversio (-introversio) on yksi viidestä suuresta persoonallisuuspiirteestä teoriassa, joka on laajasti hyväksytty. Persoonallisuus muodostuu noista viidestä pääpiirteestä. Eli tuo ektroversio-introversio -jana on aika keskeinen tekijä ihmisen persoonallisuudessa, koska se on yksi viidestä pääpiirteestä.

Tuo mitä introversioksi kuvaat, on minusta enemmän jotain autismia tai muuta häiriötä. Introversiosta on kuitenkin osaltaan risteäviä kuvauksia, joissa osassa korostetaan sisäänpäinkääntyneisyyttä ja vähäistä kiinnostusta muita kohtaan, kun osassa taas sellainen ei varsinaisesti liity introversioon.

Joka tapauksessa eritysherkkyys tuntuu löytävän kuvauksessaan jotain, joka voi sopia moneen, ketkä ovat ennen pitäneet itseään introvertteina. Ylipäätään minua tällä hetkellä kiinnostaa kovasti, miten esimerkiksi erityisherkkyys eli aistitiedon käsittelyn korkea herkkyys (jota pidetään temperamenttipiirteenä) suhteutuu tuohon big five-teoriaan.

[Socrates]

Terveisiä saunasta. Pääsin tekemään vertailevaa tutkimusta, kun sain saunoa arkkityyppien kanssa.

Ensin saunoin ääriekstrovertin kanssa. Mies puhuu kuin papupata ja vielä älyttömän pitkästyttäviä juttuja. Olen joskus vältellyt häntä, mutta yleensä kuunnellut kiltisti ja yrittänyt sanoa välillä jotain väliin.

Sitten saunoin aina stressaantuneen oloisen miehen kanssa, joka käsittääkseni on joku virkamies eduskunnassa. Hänelle ei uskalla sanoa mitään, mutta nyt hän lähtiessä vaihtoi pari sanaa, kun porrasaskelma hajosi hänen altaan.

Kolmas tapaus oli ääriintrovertti/autisti. Nuorehko mies, jota olen nähnyt pari kertaa viikossa ainakin 10 vuoden ajan enkä ole ikinä kuullut hänen sanovan kenellekään sanaakaan. Tällä kertaa törmättiin lähinnä pukkarissa, mutta olen usein saunonutkin kahdestaan hänen kanssaan.

Olin ihmisiksi enkä hakannut ketään heistä. Virkamiehen kanssa on painostavinta istua saunassa, mutta hän on todella isokokoinen ja häijyn näköinen äijä, joten hakkaaminen olisi itsemurha.

Ääriekstrovertti on liian joviaali hakattavaksi, vaikka käy välillä hermoille. Onneksi hän on ollut lievästi kiinnostunut mökkeilystäni.

Autisti menee saunakaverina, mutta työkaverina olisi hakattavaa materiaalia, jos työpaikalla ei ole muuta juttuseuraa.

[Melodious Oaf]

Introvertin kanssa vuorovaikutusta ei synny, koska jos kerrot hänelle, että Tampere on ydinpommitettu raunioiksi, hän ei reagoi siihen mitenkään. Introvertti on myös haluton ilmaisemaan mielipidettään yhtään mihinkään.

Jos ekstrovertti loputtomiin nollataan introverttien seurassa, hän näivettyy ja saattaa alkaa mieltää introverttien sairaan käytöksen normaaliksi, jota pitää yrittää matkia.

Toki introvertti saattaa olla huippulahjakas säveltäjä tai matematiikka, mutta koska hän ei pysty luontevaan vuorovaikuttamiseen toisten kanssa, on käytännössä mahdotonta,  että hän olisi edes välttävä ihmissuhdeongelmien asiantuntija. Sen takia on poissuljettua, että olisit introvertti.

Mulla on joku ongelma siinä, että en saa oikein millään kiinni introversiosta enkä ekstroversiosta persoonallisuuden piirteinä, enkä myöskään hahmota, kumpaa olen enemmän.

Voi olla totta että olen enemmän erityisherkkä kuin introvertti, mutta en saa millään päässäni introversiosta ja ekstroversiosta pois tilannesidonnaisuutta.

Joissain tilanteessa saatan olla tosi haluton ilmaisemaan ajatuksiani tai mielipiteitäni, mistä saattaa joskus aiheutua voimakkaitakin ulkopuolisuuden kokemuksia edelleen.

Mutta mä miellän ton omalla kohdalla niin, että silloin ei jostain syystä uskalla tai osaa paljastaa omaa haavoittuvuutta vaan on jossain... itsesensuurin ja defenssejensä syövereissä, vaikkei sitä sillä hetkellä välttämättä edes itse tajua tai tiedosta.

Täysipainoinen inhimillinen kanssakäyminen taas edellyttää aika paljon luottamusta toisiin ihmisiin.
    Se vaatii sitä että uskaltaa paljastaa myös oman haavoittuvuutensa ja tarvitsevuutensa ja jollain lailla...  uskaltaa luottaa siihen että voi olla sellainen kun on. Ei vältä sanomasta tai näyttämästä tunteitaan sen takia että joku sisäinen kriitikko sensuroi ja ohjaa tai että välttää viimeiseen asti jotakin häpeän tunnetta tai hylätyksi tai torjutuksi tulemista.

Se vaihtelee tosi paljon yksilökohtaisesti, mitä ihmiset tällä tavalla välttää ja mikä on se kaikista pahin pelko tai tunnetila tai mitä se jokin "sisältää".

Mutta mä ajattelen tota kai niin että siinä on silleen puun ja kuoren välissä että esimerkiksi häpeään liittyy samaan aikaan tosi voimakas tarve taistella ja tulla nähdyksi että suojautua ja piiloutua ja mukautua.

Ja siis... yhtä lailla defensiivistä voi olla tosi hyökkäävä ja roisi käytös tai sitten sellainen tosi pehmeä ja kiltti mukautuminen missä ei oikein haluta edes kertoa omia mielipiteitä tai ajatuksia tai vaihdellaan niitä miten sattuu.

Edellä sanottu on äärimmäisen sekavasti selitetty joo, mut olen Socrateksen kertoman perusteella palastellut kokoon sellaista kuvaa, että ehkä siinä ajoittain saatettais liikkua tollastenkin teemojen äärellä.

Ja jos muotoilen vielä viestin sisältämän "kyseenalaistuksen" tai vaihtoehtoisesti mun oman sekoilun liittyen ekstroverttiuteen ja introverttiyteen niin...

Jos ei ole jotain sellaista perustason luottamusta toisiin ihmisiin, liittymisen ja kuulumisen kokemusta tai on tähän liittyen jotain pelkoa tai häpeää tms puserossa, silloin saattaa käyttäytyä joko aggressiivisesti tai tylysti tai kovasanaisesti — tai sitten saattaa vetäytyä kokonaan tai välttää puhumasta suoraan tai esimerkiksi kertomasta mielipiteitään

Noissakin eri reaktioissa vois kai nähdä "introvertin" ja "ekstrovertin".

Mutta sitten jos oletetaan että jostain syystä on tosi hyvä ja vahva olo, ei pelkää ja kokee sosiaalista liittymistä ja niin edelleen, onko todella olemassa sellainen "introverttiys" persoonallisuuden piirteenä joka tarkoittaa että silloinkin ihminen väistämättä vetäytyy tai on haluton kertomaan mielipiteitään tai antamaan itsestään ylipäätään?

Vai siis... onko noiden taustalla lopulta tollasia olosuhdetekijöitä sitten kuitenkin?

[Norma Bates]

Varmaan joskus käyty läpi, mutta itse en muista enkä nyt sitten äkkiseltään ymmärrä että miten ekstro voidaan pakottaa introksi. Enemmän tuntuu olevan tendenssiä että introja yritetään pakottaa ekstroksi.

Tuskinpa kumpaankaan suuntaan voidaan pakottaa muuttumaan, mutta jos ekstrovertti joutuu olemaan riittävästi yksin esimerkiksi sen takia, että ympärillä on pelkkiä introvertteja, joihin ei saa mitään kontaktia, hän alkaa vähitellen muuttua siihen suuntaan.

Epäilen vahvasti oletko mikään introvertti ainakaan luontaisesti.

Introverttius on mielen sairauksista vastenmielisimpiä, mutta osa heistä saattaa parantua, kun heidät hakataan armotta ja annetaan sähköä päähän niin, että tukka nousee pystyyn.

Eli sinua ei siis kukaan pakottanut eli käskenyt olemaan yhtään mitään. Kai sitä ekstroa seuraa aina jostain löytyy kun vaan viitsii etsiä, ja ekstrot kyllä viitsii.

Esim. 2015 olin lempparipaikassani aurinkoa ottamassa, kun yksi mies tuli veneellä paikalle ja ryhtyi tuosta noin vaan juttelemaan. Hän on näin kerännyt läjäpäin tuttavia, ja ollaan Facessa kavereita. Mies jota tapailin 2 v sitten oli samansorttinen. Jäi suustaan kiinni kaikkianne. Minä olin se vaisumpi osapuoli jos olimme muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Kävi minulle ihan mainiosti, kun ei tullut tunnetta että minulle käännetään selkä. Kuten joskus naisten kanssa käynyt.

Introna pidän itseäni mm. sen takia etten omatoimisesti yleensä ala tuttavuutta hieromaan. Jonkin verran tämä on muuttunut harrastuksen parissa, mutta en siellä juuri muusta puhu kuin harrastuksesta itsestään ja krempoista. Ja kun ajattelen miehen etsintää, niin ajatus treffeiltä toisille ravaamisesta on vastenmielinen. Sen ilmeisesti pitäisi olla hyvällä tavalla jännittävää että kohtaa toisen ihmisen, ja minusta se on vaan suunnaton riesa että ylipäätään pitää joku uusi kohdata. Mieluummin hyppäisi suoraan kymmenenteen tapaamiseen ilman alun kömpelyyttä.

Ei ekstrovertin tarvitse jäädä suustaan kiinni yhtään minnekään, vasn luokittelen ekstrovertiksi ihmisen, joka haluaa olla edes jotenkin vuorovaikutuksessa toisten kanssa silloin, kun siihen on järkevä tilanne. Ekstrovertti osoittaa kiinnostusta joihinkin asioihin ja hän haluaa jakaa sen välillä jonkun muun kanssa ja hänestä irtoaa mielekkäitä reaktioita toisen puheeseen .

Introvertin kanssa vuorovaikutusta ei synny, koska jos kerrot hänelle, että Tampere on ydinpommitettu raunioiksi, hän ei reagoi siihen mitenkään. Introvertti on myös haluton ilmaisemaan mielipidettään yhtään mihinkään.

Jos ekstrovertti loputtomiin nollataan introverttien seurassa, hän näivettyy ja saattaa alkaa mieltää introverttien sairaan käytöksen normaaliksi, jota pitää yrittää matkia.

Toki introvertti saattaa olla huippulahjakas säveltäjä tai matematiikka, mutta koska hän ei pysty luontevaan vuorovaikuttamiseen toisten kanssa, on käytännössä mahdotonta,  että hän olisi edes välttävä ihmissuhdeongelmien asiantuntija. Sen takia on poissuljettua, että olisit introvertti.

Itse kyllä koen että pohdin ihmissuhdeongelmia nimenomaan sen takia että en ymmärrä ihmisiä.

Erityisesti tänä vuonna ja varsinkin kuluvana kesänä olen ollut hiiltyä raivooni kun vanha klisee pitää paikkansa: miehiä ei kiinnosta mikään muu kuin seksi. Minusta tämä touhu alkaa tuntua jo aivovammaiselta. Jos toisen ihmisen olemassa- ja läsnäolossa ei ole mitään muuta mitä mies kaipaa, kuin parittelu, niin mikseivät he sitten yksintein tyydy fleshlightiin?

Ja miksi minun kuuluu hävetä kun haluan nauttia toisen seurasta useammallakin tavalla? Siltä se tuntuu, että se mikä minusta on normaalia (kumppanuus) on kaikista muista oksettavaa ja väärin.

Yhä kauemmaksi esihistoriaan kyllä hiipuu ne minunkin kumppanuusfiilikset. Mutta se ei tarkoita sitä että korvaan ihmissuhteen panoilla. En minä korvaa, kun ei se ole korvattavissa.

[Socrates]

Voi olla totta että olen enemmän erityisherkkä kuin introvertti, mutta en saa millään päässäni introversiosta ja ekstroversiosta pois tilannesidonnaisuutta.

Joissain tilanteessa saatan olla tosi haluton ilmaisemaan ajatuksiani tai mielipiteitäni, mistä saattaa joskus aiheutua voimakkaitakin ulkopuolisuuden kokemuksia edelleen.

Loogisesti ajatellen, jos johonkin ihmiseen ei saa mitään kontaktia, syitä voisi olla:

1) Henkilöllä on epämukava olo/huono päivä
2) Henkilö haluaa olla kontaktissa vain hyvin harvojen kanssa ja sulkee muut kokonaan pois
3) Henkilö ei halua olla kenenkään kanssa sanottavasti vuorovaikutuksessa.

Ensimmäinen vaihtoehto on epätodennäköinen, jos käytös on toistuvaa eikä tilanteeseen liity mitään tunkeilevaa tai muuta epämukavaa.

Toinen vaihtoehto on ikävin eli hän luokittelee ihmiset niihin joiden kanssa kannattaa olla vuorovaikutuksessa ja muut dissaa.

Kolmas vaihtoehto on sitten jotain introverttiuden/autismin tapaista riippuen mykkäkoulun asteesta.

Erityisherkät ja muuten mielessään paljon asioita itsekseen prosessoivat ihmiset tarvitsevat erittäin paljon omaa aikaa, mikä toki voi aiheetta antaa introverin vaikutelman. Lisäksi ihmisten toiveissa vuorovaikutuksen tason suhteen on suuria eroja. Joku voi olettaa, että vaikka uuden työkaverin pitää heti avautua yksityisasioistaan kun toiselle riittää lyhyt small talk.

Itse ajattelisin, että introverttius on jotain muuta kuin sitä, että tarvitsee luovaan ajatteluun omaa rauhaa, mutta voin olla väärässä. Joka tapauksessa en käsitä, miksi introverttejä säälitellään siitä, että ympärillä on ekstroverttejä, mutta ei toisinpäin.

[Xantippa]

Loogisesti ajatellen, jos johonkin ihmiseen ei saa mitään kontaktia, syitä voisi olla:

1) Henkilöllä on epämukava olo/huono päivä
2) Henkilö haluaa olla kontaktissa vain hyvin harvojen kanssa ja sulkee muut kokonaan pois
3) Henkilö ei halua olla kenenkään kanssa sanottavasti vuorovaikutuksessa.

Tämä taas sai nauramaan ääneen.

Loogisesti ajatellen, jos et johonkin ihmiseen saa mitään kontaktia, syy todennäköisesti on, että hän ei halua olla sinun kanssasi missään kontaktissa.

Muista ihmisistä ja kontakteista se ei kerro mitään.

T: Xante

[Socrates]

Itse kyllä koen että pohdin ihmissuhdeongelmia nimenomaan sen takia että en ymmärrä ihmisiä.

Erityisesti tänä vuonna ja varsinkin kuluvana kesänä olen ollut hiiltyä raivooni kun vanha klisee pitää paikkansa: miehiä ei kiinnosta mikään muu kuin seksi. Minusta tämä touhu alkaa tuntua jo aivovammaiselta. Jos toisen ihmisen olemassa- ja läsnäolossa ei ole mitään muuta mitä mies kaipaa, kuin parittelu, niin mikseivät he sitten yksintein tyydy fleshlightiin?

Ja miksi minun kuuluu hävetä kun haluan nauttia toisen seurasta useammallakin tavalla? Siltä se tuntuu, että se mikä minusta on normaalia (kumppanuus) on kaikista muista oksettavaa ja väärin.

Yhä kauemmaksi esihistoriaan kyllä hiipuu ne minunkin kumppanuusfiilikset. Mutta se ei tarkoita sitä että korvaan ihmissuhteen panoilla. En minä korvaa, kun ei se ole korvattavissa.

Eihän nyt vaikeudet löytää kumppani tai muut ihmissuhdeongelmat ihmisestä introverttia tee! Tottakai niihin kaikilla liittyy tunnetta, ettei ymmärrä muiden käyttäytymistä.

Deittipalstoilla pyörii pääasiassa kovassa puutteessa olevia ihmisiä. Varmaan useimmat vonkaajista haluaisivat seksin jälkeen sun kanssa muutakin kanssakäymistä, mutta ne ajattelee sillä hetkellä alapäällään.