Introvertin kanssa vuorovaikutusta ei synny, koska jos kerrot hänelle, että Tampere on ydinpommitettu raunioiksi, hän ei reagoi siihen mitenkään. Introvertti on myös haluton ilmaisemaan mielipidettään yhtään mihinkään.
Jos ekstrovertti loputtomiin nollataan introverttien seurassa, hän näivettyy ja saattaa alkaa mieltää introverttien sairaan käytöksen normaaliksi, jota pitää yrittää matkia.
Toki introvertti saattaa olla huippulahjakas säveltäjä tai matematiikka, mutta koska hän ei pysty luontevaan vuorovaikuttamiseen toisten kanssa, on käytännössä mahdotonta, että hän olisi edes välttävä ihmissuhdeongelmien asiantuntija. Sen takia on poissuljettua, että olisit introvertti.
Mulla on joku ongelma siinä, että en saa oikein millään kiinni introversiosta enkä ekstroversiosta persoonallisuuden piirteinä, enkä myöskään hahmota, kumpaa olen enemmän.
Voi olla totta että olen enemmän erityisherkkä kuin introvertti, mutta en saa millään päässäni introversiosta ja ekstroversiosta pois tilannesidonnaisuutta.
Joissain tilanteessa saatan olla tosi haluton ilmaisemaan ajatuksiani tai mielipiteitäni, mistä saattaa joskus aiheutua voimakkaitakin ulkopuolisuuden kokemuksia edelleen.
Mutta mä miellän ton omalla kohdalla niin, että silloin ei jostain syystä uskalla tai osaa paljastaa omaa haavoittuvuutta vaan on jossain... itsesensuurin ja defenssejensä syövereissä, vaikkei sitä sillä hetkellä välttämättä edes itse tajua tai tiedosta.
Täysipainoinen inhimillinen kanssakäyminen taas edellyttää aika paljon luottamusta toisiin ihmisiin.
Se vaatii sitä että uskaltaa paljastaa myös oman haavoittuvuutensa ja tarvitsevuutensa ja jollain lailla... uskaltaa luottaa siihen että voi olla sellainen kun on. Ei vältä sanomasta tai näyttämästä tunteitaan sen takia että joku sisäinen kriitikko sensuroi ja ohjaa tai että välttää viimeiseen asti jotakin häpeän tunnetta tai hylätyksi tai torjutuksi tulemista.
Se vaihtelee tosi paljon yksilökohtaisesti, mitä ihmiset tällä tavalla välttää ja mikä on se kaikista pahin pelko tai tunnetila tai mitä se jokin "sisältää".
Mutta mä ajattelen tota kai niin että siinä on silleen puun ja kuoren välissä että esimerkiksi häpeään liittyy samaan aikaan tosi voimakas tarve taistella ja tulla nähdyksi että suojautua ja piiloutua ja mukautua.
Ja siis... yhtä lailla defensiivistä voi olla tosi hyökkäävä ja roisi käytös tai sitten sellainen tosi pehmeä ja kiltti mukautuminen missä ei oikein haluta edes kertoa omia mielipiteitä tai ajatuksia tai vaihdellaan niitä miten sattuu.
Edellä sanottu on äärimmäisen sekavasti selitetty joo, mut olen Socrateksen kertoman perusteella palastellut kokoon sellaista kuvaa, että ehkä siinä ajoittain saatettais liikkua tollastenkin teemojen äärellä.
Ja jos muotoilen vielä viestin sisältämän "kyseenalaistuksen" tai vaihtoehtoisesti mun oman sekoilun liittyen ekstroverttiuteen ja introverttiyteen niin...
Jos ei ole jotain sellaista perustason luottamusta toisiin ihmisiin, liittymisen ja kuulumisen kokemusta tai on tähän liittyen jotain pelkoa tai häpeää tms puserossa, silloin saattaa käyttäytyä joko aggressiivisesti tai tylysti tai kovasanaisesti — tai sitten saattaa vetäytyä kokonaan tai välttää puhumasta suoraan tai esimerkiksi kertomasta mielipiteitään
Noissakin eri reaktioissa vois kai nähdä "introvertin" ja "ekstrovertin".
Mutta sitten
jos oletetaan että jostain syystä on tosi hyvä ja vahva olo, ei pelkää ja kokee sosiaalista liittymistä ja niin edelleen, onko todella olemassa sellainen "introverttiys" persoonallisuuden piirteenä joka tarkoittaa että silloinkin ihminen väistämättä vetäytyy tai on haluton kertomaan mielipiteitään tai antamaan itsestään ylipäätään?
Vai siis... onko noiden taustalla lopulta tollasia olosuhdetekijöitä sitten kuitenkin?
