Introvertti / ekstrovertti

[Xantippa]

^

Kokemukseni mukaan introtkin pulputtavat kuin ruuneperit aina, kun a) aihe on kiinnostava, b) seura sen sallii ja heitä innostaa. Aivan kuten extrotkin.

Sen sijaan itsekin näkisin, että ero on juuri tuossa, mihin Hihakin viittaa, eli aletaanko puhumaan oma-aloitteisesti kenelle hyvänsä, etenkään mitään turhanpäiväisiä on se säitä pidellyt. Extrothan tuota tekevät ihan siinä kaipuussa, että saisi ihmisenergiaa elämäänsä ja toisaalta se harvoin juurikaan vaivaa.

Monia introja myös ärsyttävät toiset introt todellakin, sillä se tarkoittaa, että heidän pitää nähdä vaivaa juttelun soljumisen eteen. On helpompaa, kun hommaa on hoitamassa se hölöttävä extro, jolle voi sitten pyöritellä sen toisen intron kanssa silmiään selän takana.

T; Xante

[Norma Bates]

On tullut selväksi, ettei Norma halua kommunikoida läskimahaisten ahdistelijoiden kanssa, mutta suostuuko hän puhumaan esimerkiksi 90 vuotiaan naisen kanssa, joka oletettavasti ei yritä raiskata häntä.

Kyllähän minä sen mummon kanssa juttelen, mutta pääsääntöisesti vain jos hän tekee itse aloitteen. Vanhuksissakin on yllättävän kiukkuista väkeä. En tiedä sitten tuleeko introverteista hakkaamalla ekstrovertteja, sillä minuahan on hakattu jo useampi vuosi ja salin porukan kesken olen nykyään suulaampi kuin noin yleensä joukossa. En tosin sielläkään mieluusti kyllä ihan koko sakin edessä huutele. Parille treenatessa, tai pukuhuoneessa joillekin naisille.

[Socrates]

Koettakaa nyt hyvät hyssykät ymmärtää, että haluan selvyyttä, mitä ovat ihmiset, jotka:
A) eivät vastaa mitään, jos menen vaikka työkaverille sanomaan, että on ilmoja pidellyt tai kertomaan kuulleeni, että ilta- ja vkl-lisien maksaminen lopetetaan, minkä luulisi kiinnostavan häntä
B) ihmisiä, jotka riekkuvat omissa porukoissa, mutta minimoivat kaiken kontaktin muihin

Minua ei kauheasti kiinnosta sinänsä laadukas persoonallisuustesti, jonka sivutuotteena saan jotain reilut 70% introverttiutta.

Tiedän satavarmasti, että käyttäydyn täysin eri tavalla kuin henkilöt A ja B; pystyn ja kaipaankin välillä small talkia niin uusien työkavereiden, ventovieraiden kuin sellaistenkin kanssa, joiden kanssa aavistelen synkkaavan huonosti.

Jos siis henkilöt A ja/tai B ovat introvertteja,  eroan perustavanlaatuisesti heistä, mikä jää näissä testeissä huomiotta. En ole saanut vastausta onko aan tai been käytös merkki introverttiudesta, autismista, assiudesta vai valikoivuudesta. Sen takia tämä keskustelu on paskanjauhamista .

[Xantippa]

No kun sinulle ei Socrates alun perin kelvannut se, mitä vastattiin. Siis että emme voi tietää kummastakaan, Asta tai Bestä yhtään mitään sen perusteella, että he eivät sinun kanssasi ota kontaktia.

A ei viitsi tai halua tai osaa jutella kanssasi säistä tai ilta- ja vkoloppulisistä. Hänen syynsä voivat olla mitä hyvänsä, mutta todennäköisemmin se, että sinä et ole henkilö, jonka kanssa hän tahtoo näistä jutella. Siihen syyt voivat olla mitä hyvänsä.

Beetä koskee samat asiat.

Eivät välttämättä ole kumpikaan mitään verttejä, minimoivat vain juuri sinun - ja kenties muiden, mutta tätä emme voi tietää - kanssa kontaktin oton ja kanssakäymisen.

Keskustelu on paskanjauhamista, koska sinä et voi hyväksyä vastaukseksi sitä, että se, mitä ja miten ihmiset juttelevat juuri sinun kanssasi ei kerro näistä ihmisistä mitään. Me ei siis voida tietää.

Eikä sinusta tee extroverttiä se, että toisinaan kaipaat kontaktia jonkun ihmisen kanssa.

T: Xante

[Socrates]

^Seeelvä. Jos kerran kenenkään käyttäytymisestä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä,  niin lopetetaan paskanjauhaminen tähän.

[Xantippa]

^Seeelvä. Jos kerran kenenkään käyttäytymisestä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä,  niin lopetetaan paskanjauhaminen tähän.

Ei voi kenenkään käyttäytymisestä jossain yksittäisessä tilanteessa tai jonkun yksittäisen ihmisen kanssa tosiaankaan tehdä mitään syvälle meneviä persoonallisuuden piirteiden johtopäätöksiä.

Sen sijaan voin summata keskustelun kertomalla, että sillä hetkellä, kun olette istuneet junassa, bussissa, laivalla, ravintolassa, missä hyvänsä, hälisevien ventovieraiden keskellä useita tunteja, aina välillä vastaillen randomien kyselyihin ja kysymyksiin ja huomaatte edelleen olevanne energisiä ja hyväntuulisia, jopa onnellisia, voitte turvallisesti todeta olevanne extrovertteja.

Sitä ennen suomalaisesta epäilen, että introon kääntyy. Ja siten sitten hakattavaksi.

T: Xante

[Norma Bates]

Se, että pohtii miksi joku tyyppi käyttäytyy tylysti, voi olla hyvinkin introverttia pohdiskelua. Varsinkin jos ottaa käytöksestä nokkiinsa. Itse kun lähden kotoa eli syrjästä "maaseudulta" (taajamasta, tai mikä piru lieneekään) bussilla milloin minnekin, tervehdin aina bussikuskia. Ja sitten vituttaa kun vastaan osuu näitä yrmyttäjiä jotka eivät vastaa. Yksikin kuski tuntuu olevan aina pahalla päällä, ja miettiihän sitä sitten onko minussa jotain vikaa ettei tykkää vastata. Mutta samanlainen se ukko on kaikkia kohtaan. Ja jostain syystä juuri hänen ollessaan kuskina aina sattuu ja tapahtuu. Joku toikkaroi liikenteessä ja mies tööttää. Autoon yrittää ängetä väkeä väärällä lipulla ja niin edelleen. On vähän kuin se miehen ympärillä olisi sellainen aura joka vetää ikävyyksiä puoleensa. Samanlainen ilmiö tuntui olevan tokan eksäni kohdalla. Hänhän eräänkin kerran oli ollut pelaamassa pelikoneella, kun yhtäkkiä joku mummo potkaisi sääreen että nyt on hänen vuoronsa...!

Ehta ekstrovertti osaa sivuuttaa näitä asioita, eikä jää vellomaan siihen että miten joku käyttäytyi, ja miksi. Tai jos hän sitä miettii, keskiössä on uteliaisuus, eikä oma mielipaha. En nyt tarkoita että ekstrotkin eivät tuntisi tunteita, mutta en usko että ne ovat sillä tavalla "sisältä syöviä" ja omaa itseä myrkyttäviä kuin introlla. Ne pari ekstroa miestä jotka tiedän olivat/ovat kyllä kovia poikia juoruamaan, mutta eivät he ota asioita niin raskaasti kuin esim. minä.

Voi siihenkin tietysti muitakin syitä olla kuin introus, että ottaa turhia ongelmia itselleen. Minä esim. pelkään aina että minulle aletaan kostamaan, jos ihan asiasta sanon ja asiallisestikin. Vituttaa jokaikinen kerta jos joutuu huomauttamaan jostakin, ja ei riitä että vituttaa ennen sanomista, pitää tietysti vituttaa (=pelottaa) jälkikäteenkin. Että jotain ikävää se toinen sitten keksii. Olen siis näitä jotka eivät uskalla antaa kielteistä palautetta silloinkaan kun palautetta nimenomaan pyydetään, ja sitten mäkättää selän takana epäkohdista. Tässä yritän ajoittain vähän reipastua, mutta pirun vaikeaa se on. Ennen kuin aloitin hakkaamislajin, oli vieläkin vaikeampaa kuin nykyään.

[a4]

Näin vähemmistöryhmän edustajana sanoisin, että kyllähän itselleni ongelma on nimenomaan nämä yleistykset, kuten esim. se, että extrovertti on joku käsiä heilutteleva hölisijä, joka ei yksin pärjää missään, vaan vaatii ympärilleen ison porukan koko ajan. Tai introvertti ei suutaan avaa.

Kumpikaan ei kokemukseni mukaan, oman tai vierestä seurannut, juurikaan pidä paikkaansa. Kuten ei sekään, että toinen "merkki" olisi lämminhenkisempi kuin toinen tai syvällisempi tai mitään oikeastaan muutakaan.

Pidän edelleen kiinni siitä, että kyse ei ole sen kummemmasta kuin siitä, minkä verran energiaa toiset ihmiset antavat tai ottavat. Siis että esim. itselleni on joskus tarpeen mennä vaikka kahvilaan tekemään töitä ihan vain ollakseni ihmisten parissa, vaikka en varsinaista seurustelua toivokaan. Sen sijaan introille kavereilleni se kakofonia työnteon aikana on kauhistus.

T: Xante

Pakko olla ekstrovertin kanssa samaa mieltä tuosta energiavamppyyrien ja heidän uhrien modernista nimeämisestä ketjun otsikon mukaisesti.

Hauskaa että kantapaikalle on eksynyt ekstroverttikin.
Koska täällä pääsee aina pakoon eli ekstrovertin toimien seuraaminen on turvallista kuin lintubongaus.

Ekstroverttien uhreille haastavinta on irl pyrkiä välttämään heitä ja kehitellä varareittejä sekä hätävaleita kun ekstrovertti pääsee yllättämään.

Onkohan kantapaikan ekstrovertti huomannut tällaista irl välttelyä ja onko hänellä sotasuunnitelmia näiden varalle?

[Xantippa]

En voi puhua kaikkien extroverttien puolesta, tosin kokemus täällä todellakin kasvattaa ymmärrystä, miten erilaisuus ja vähemmistöasema voi olla ahdistava.

Voin vain puhua siis omasta kokemuksesta, jolle suomalaisena extrona on jo lapsena elämä opettanut, että älä ihmeessä mene niille möksöille puhumaan, elleivät itse aloita. En siis ole kokenut välttelyä, koska en lähesty ihmisiä, koska oletan heidän olevan introja.

Extrot löytävät aina turvallisesti toisensa kuin iloiset baarinsa, joten seuraa kyllä riittää. Parempi antaa introjen tuskitella yksinäisyyttään kuin turvareittejään, toteaisin.

T: Xante

[a4]

En voi puhua kaikkien extroverttien puolesta, tosin kokemus täällä todellakin kasvattaa ymmärrystä, miten erilaisuus ja vähemmistöasema voi olla ahdistava.

Voin vain puhua siis omasta kokemuksesta, jolle suomalaisena extrona on jo lapsena elämä opettanut, että älä ihmeessä mene niille möksöille puhumaan, elleivät itse aloita. En siis ole kokenut välttelyä, koska en lähesty ihmisiä, koska oletan heidän olevan introja.

Extrot löytävät aina turvallisesti toisensa kuin iloiset baarinsa, joten seuraa kyllä riittää. Parempi antaa introjen tuskitella yksinäisyyttään kuin turvareittejään, toteaisin.

T: Xante

Kauheaa katseltavaa tuollainen sananvapauden kaventaminen ja itsesensuuri, ettei muka voisi puhua kaikkien muidenkin puolesta. Sananvapauden päälliköt käyttävät itsestään jopa monikkomuotoa.
Toki vähemmistöstressi on hiljentänyt valkoisia heteromiehiäkin, tai ainakin uhannut hiljentää joten ei voi olla helppoa sinullakaan täällä.

Voin vain kuvitella kuinka olet jo lapsesta asti joutunut oppimaan ja ahkeralla kotoutumisella kokemaan normaaliksi korona-ajan lyhyitä turvavälejä pidemmät välit bussipysäkeillä ja ekstroverttina malttanut mielesi aikuisikään ja baariin saakka.

Epäilen että kaikki yksinäisyyttä tuskailevat ovat kuulokkeilla naamioituneita kaappiekstrovertteja tai julkisesti täysin häpeilemättömiä ekstrovertteja joita saa varoa joka askeleella ja ovisilmällä.

[-:)lauri]

Onko morttiverttiys synnynnäinen ominaisuus ihmisessä vai omaksutaanko se ympäristöstä? Ainakin se voi jossain määrin muuttua elämän aikana. Itse olin nuorempana ekstrovertti, mutta nyt vanhempana introverttiytynyt ruohon vihreämmälle puolelle.

[-:)lauri]

Olen sisimmässäni edelleen ekstrovertti, mutta mun mielen teoria kehittynyt sen verran elämän aikana, että olen havainnut, että kaikilla olisi kivempaa jos pitäisin pääni kiinni

[TSS]

Onko morttiverttiys synnynnäinen ominaisuus ihmisessä vai omaksutaanko se ympäristöstä? Ainakin se voi jossain määrin muuttua elämän aikana. Itse olin nuorempana ekstrovertti, mutta nyt vanhempana introverttiytynyt ruohon vihreämmälle puolelle.

Verttiys on temperamenttiin pohjautuva piirre, ja temperamentti on vahvasti biologiaan pohjautuva piirre. Eli verttiys on lähetulkoon täysin synnynnäistä, joskin muotoutuu lopulliseksi ympäristön kanssa interaktiossa. Verttiydellä on kuitenkin vahva biologinen tausta. Tempreamentti on myös melko pysyvä piirre, ja määritelmien valossa verttiyden suunnan muuttuminen pitäisi olla melko epätodennäköistä..

[-:)lauri]

^
Olin joskus 2000-luvun alussa testistä riippuen 70-80% ekstrovertti, mutta nyt jo muutaman vuoden ollut 55-70% introvertti testistä riippuen. Tuolloin 2000-luvun alussa mulla oli aktiivinen sosiaalinen elämä ja nykyään ei, ellei duunin nettipalavereita, duunin slack-kanavaa ja tätä palstaa ei mukaan lasketa.

Jos tuo on "riittävän" pysyvä ominaisuus, niin onkohan tuossa kuinka suuret marginaalit? Yksi vaihtoehto on se, että testin kysymyksissä käytettyjen käsitteiden merkitykset ovat minun mielessäni muuttuneet tässä vuosien saatossa.

Ehkä mulla on joku hitaasti etenevä jo nuorella iällä alkanut aivosairaus. Dementia nyt ainakin supistaa käsiteavaruutta. Kun osa käsitteistä puuttuu, lineaariregressio ennustaa huti. Jos pitäisi valita oma voimarakennus, minulla se olisi pisan torni.

[TSS]

Koettakaa nyt hyvät hyssykät ymmärtää, että haluan selvyyttä, mitä ovat ihmiset, jotka:
A) eivät vastaa mitään, jos menen vaikka työkaverille sanomaan, että on ilmoja pidellyt tai kertomaan kuulleeni, että ilta- ja vkl-lisien maksaminen lopetetaan, minkä luulisi kiinnostavan häntä
B) ihmisiä, jotka riekkuvat omissa porukoissa, mutta minimoivat kaiken kontaktin muihin

Minua ei kauheasti kiinnosta sinänsä laadukas persoonallisuustesti, jonka sivutuotteena saan jotain reilut 70% introverttiutta.

Tiedän satavarmasti, että käyttäydyn täysin eri tavalla kuin henkilöt A ja B; pystyn ja kaipaankin välillä small talkia niin uusien työkavereiden, ventovieraiden kuin sellaistenkin kanssa, joiden kanssa aavistelen synkkaavan huonosti.

Jos siis henkilöt A ja/tai B ovat introvertteja,  eroan perustavanlaatuisesti heistä, mikä jää näissä testeissä huomiotta. En ole saanut vastausta onko aan tai been käytös merkki introverttiudesta, autismista, assiudesta vai valikoivuudesta. Sen takia tämä keskustelu on paskanjauhamista .

Niin no, kyllä minäkin kaipaan kontaktia ihmisiin, ja arvostan sinänsä paljonkin monia smalltalkkohtaamisia. Olisi aika urpoa mennä suinpäin juttelmaan syntyjä syviä jonkun lapsen harrastuskaverin vanhemman kanssa, tai etäisemmän työkaverin, sellaisten kanssa optimaalisinta on kiva pikkupuhe. Silti kaiken kaikkiaan laatu ihmissuhteissa merkitsee minulle enemmän kuin määrä. Kaikenlaisia jöröjukkia sitä elämässään kohtaa, enkä koe lukeutuvani sellaisiin. Silti, epäilen, että olen enemmän introvertti kuin ekstrovertti, ja sellaisia tuloksia myös persoonallisuustestit antavat.

Ei ihmisen käytöstä voi kuitenkaan laittaa yhden piirteen piikkiin, joten sinällään ei ole järkeä pohtia, kumpia verttejä nuo kohtaamasi kaverit ovat. Onhan se mahdollista, että he ovat ääri-introvertteja, mistä näitä tietää. Mun mielestä tässä aiheessa on kuitenkin kiintoisia piirteitä ja kysymyksiä, että mitkä ovat pohjimmaiset ydinpiirteet ekstroverttiudessa ja introverttiudessa, ja onko tiede jopa väärässä väittäessään, että lämminhenkisyys, iloisuus ja innostuvuus kuuluu (vain) ekstroille

Kuitenkin tavallaan uskon ekstro-intro -jaotteluun, että siinä on jotain perää. Se on jotain sellaista, mitä ihmisestä intuitiivsesti aistii, vaikkei sitä oikein osaa sanoiksi pukea, mistä se tulee ja mitä se on.