Geenistä vertiksi

[kertsi]

"Pitkistä piuhista" tuli mieleen jostain lukemani kuvaus (taisi olla) persoonallisuudesta, jonka mukaan kunkin ihmisen persoonallisuus olisi oikeastaan sen ihmisen uniikki välittäjäainekoktaili, mitä hänellä on aivoissaan/hermostossaan. Vähän enemmän jotain tiettyä välittäjäainetta synapseissa, ja persoonallisuus onkin vähän toisenlainen. Ei niin, että ymmärtäisin tätä koktailiasiaa sen paremmin kuin tekoälyn oppimisprosessiakaan (kiitti Lauri ja Hiha kuitenkin vastauksista). Mulle temperamentin ja persoonallisuuden ero on hyvin häilyvä (ja kysyn, onko sitä edes olemassa), ja pohdin voisiko temperamenttiinkiin liittyä välittäjäaineet siinä missä persoonallisuuteenkin. Temperamentti on pysyvä ihmisen ominaisuus, ja persoonallisuus on suhteellisen pysyvä ihmisen ominaisuus.

Koko persoonallisuuspsykologia on aika hämyistä tiedettä kyllä muutenkin, taitaa olla epätieteellisin osa psykologiaa se, ja ehkä vähiten ennustusvoimainenkin. Persoonallisuusteorioita on pilvin pimein, eikä niistä mikään oikein vangitse ihmisen persoonallisuuden kuvausta täydellisesti. Liekö temperamenttiteorioitakin useita? En muista.

[Melodious Oaf]

En ymmärrä neurologiaa sillä tasolla että osaisin yhdistää sitä neuroverkkojen toimintaan.

Koneet ja tekoälyt ovat siinä mielessä älykkäitä että ne pystyvät prosessoimaan valtavia määriä dataa. Mutta olen ymmärtänyt että valtavista harppauksista huolimatta niin sanotusta yleisälykkyydestä oltaisiin vielä aika kaukana.

Toinen juttu on se että tekoäly ei ole tunteva ("sentient"), ja tällä saattaa olla hermostoa, ärsykkeiden käsittelyä ja personallisuuttakin ajatellen aika paljon merkitystä.

Minusta selkeämpää ja neutraalimpaa on melkeinpä puhua persoonallisuudesta muilla eläimillä. Esimerkiksi jokin kala saattaa hakea melko rohkeasti ravintoa kun taas joku toinen on varovaisempi. Tai vaikka rotilla voi hahmotella toteutuvan käytöksen kautta tällaisia suhteellisen stabiileja käytösmalleja.

Nehän on siinä mielessä ympäristön muovaamia että esimerkiksi serotoninitasot ja muut tällaiset välittäjäaineet vaikuttaa aika suoraan siihen, miten ärsyyntynyt tai helposti ärsyyntyvä yksilö on.

Tavallaan siis... paremmassa sosiaalisessa asemassa oleva yksilö on usein vähemmän defensiivinen ja vähemmän herkästi ärsyyntyvä ja eläimistä puhuttaessa tällainen on "dominanttia" käytöstä versus alistuvaa.

Temperamenttia käsiteltäessä tullaan siihen että ympäristö ja se miten muut suhtautuvat tähän yksilöön totta kai vaikuttaa siihen, mutta käyttäytymistä ja opittuja reaktiotapoja voi olla vaikea muuttaa.

Ne temperamenttipiirteet siis muodostaa jonkin suhteellisen stabiilin kokonaisuuden jossa ne vaikuttaa toisiinsa. Ja jos yhtäkkiä muutettaisiin hommaa niin, että vaikka joku "harm avoidance" yhtäkkiä putoaisi paljon alemmas ja kalasta tulisi rohkeampi, ehkä sen kaikki muut taidot ja käytösmallit ei sovi niin hyvin yhteen tämän kanssa tai siitä ei tule kovin helposti uutta stabiilia konfiguraatiota.

Veikkaan että ihmisten suhteen siinä olis samanlaisia "luuppeja" jotka yhtäältä pitää tilannetta yllä ja että ne olis toisaalta niin jähmeitä sen takia että tosiaan yhtäkkiset muutokset saattaa olla yksilölle riskitekijöitä ja myös vaarallisia

[-:)lauri]

Koneet ja tekoälyt ovat siinä mielessä älykkäitä että ne pystyvät prosessoimaan valtavia määriä dataa. Mutta olen ymmärtänyt että valtavista harppauksista huolimatta niin sanotusta yleisälykkyydestä oltaisiin vielä aika kaukana.

Totta tosiaan. Minunkin tietääkseni yleisälystä ollaan vielä kaukana. Mutta tekoälysovelluksilla on taipumus kehittyä hurjalla kulmakertoimella. Älykäs tekoäly voi ilmaantua markkinoille milloin vain. Tai sitten ei voi. On aivan ilmeistä, että puuttuu jotain keskeistä. Mistä pääsenkin jälleen tykittämään, että tämän päivän tekoäly ei taida tarkalleen ottaen olla älykäs ollenkaan, vaan vain älyttömän viisas (pun intended). On opetellut ulkoa suuren osan tiedosta, jota internetistä löytyy. Vaikuttaa älykkäältä ehkäpä vain siksi, että on oppinut olemassa olevat käsitekartat jokaisen käsitteen ympärille.

Parhaimmilla tekoälyillä on kyllä aivan posketon "mielikuvitus". Varsinkin nuo kuvan muokkaustekoälyt ovat aivan uskomattomia taiteilijoita. Ne eivät vain osaa kiinnittää mielikuvitelmissaan huomiotaan olennaisiin asioihin, jotta niiden onnistuisi tuottaa uutta tietoa, puhumattakaan uutta paikkansapitävää tietoa.

Tämä olisi hyvin linjassa sen oman jo pitkään hellimäni ajatukseni kanssa, että iso osa älykkyydestä on itse asiassa viisautta. Eli ehkäpä jos Aristoteles olisi elänyt 1890-luvulla, hän ei olisi höpissyt viidestä elementistä vaan keksinyt suhteellisuusteorian ennen Einsteiniä.

[-:)lauri]

Muistelen valmentajakoulutuksestani vuosien takaa, että ihmisellä on enemmän voimaa kuin aivot antavat alitajuisesti lihaksille voimaa suorittaa venytyksiä. Eli vaikka maailman vahvin mies nostaa 1000 kiloa maasta ja nivelsiteet kestävät kiertoa vain joitakin kiloja, mailman vahvinkaan mies ei saa kierrettyä rannettaan sijoiltaan. Ja jos auttaa toisella kädellä, kipu aiheuttaa sen, että ihminen estää vaurion aiheuttamisen itselleen tietoisesti. Eli että jonkinlainen alitajuinen itsesuojeluvaisto estää itse aiheutetut loukkaantumiset.

Tosin jos kuitenkin käytetään kroppaa kuten aivot ovat suunnitelleet sitä käytettävän, voi tuottaa enemmän voimaa kuin naapurin nivelsiteet kestäisivät jos vain voisi kohdistaa tuon voiman nivelsiteisiinsä.

Liikuntaelimistö on tavallaan "tabula rasa" kunhan se ei vaaranna elimistön toimintavarmuutta. Mitä jos mielensisällöt toimivat samoin. Aivot olisivat tavallaan "tabula rasa" mutta Itsesuojeluvaisto estää allokoimasta liikaa "aivovoimaa". Ajatuksella olisi tiettyjen marginaalien sisällä ikään kuin suuri määrä ajatuksen liikeratoja ja suuntia, mutta itsesuojeluvaisto estää itse aiheutetut traumat.

[kertsi]

Lauri:

Liikuntaelimistö on tavallaan "tabula rasa" kunhan se ei vaaranna elimistön toimintavarmuutta. Mitä jos mielensisällöt toimivat samoin.

mailman vahvinkaan mies ei saa kierrettyä rannettaan sijoiltaan

Ihminen voi kyllä esimerkiksi vääntää omia luitaan rikki esimerkiksi kädenväännössä, tasaväkisen tai voimakkaamman kilpakumppanin avustuksella. On muuten kamalaa katsottavaa. Eli voitontahto tai yllytyshulluus tms. voi aikaansaada sen, että kipua ei kunnioiteta, ja että itsesuojeluvaiston yli kävellään. Ja äärimmilläänhän ihminen voi jopa riistää oman henkensäkin. Mutta joo, yleensä ihmisillä kai pelaa jonkinasteinen automaattinen itsesuojeluvaisto - on esim. perin vaikeaa lakata hengittämästä, kun alitajuiset impulssit pakottavat ihmisen hengittämään.

En oikein hahmota tuota, että miten niin liikuntaelimistö olisi tabula rasa. Jo sikiöaikana sikiö liikkuu, ja raajansa liikkuvat, ja koordinaatiokyky paranee. Sama pätenee myös aivoihin, sillä siköaikanakin sikiö aistii asioita omassa kehossaan, oman kehonsa liikkeitä ja asioita kehon ulkopuolella, sitä enemmän, mitä pidemmälle raskaus etenee. Loppuraskauden aikana sikiö esimerkiksi oppii (alitajuisesti) erottamaan oman äitinsä kielen piirteitä, sikiön aivot reagoivat omaan (tulevaan) äidinkielen äänteisiin toisella lailla kuin vieraan kielen äänteisiin. Tätä on tutkittu ns. Missmatch negativity (MMN *)) -testein (suomalaiskeksintö). Jonkinlaisia muistijälkiä jäänee sikiöajasta ja taaperoajasta, vaikka tietoinen muisti ei tavoitakaan alle tietyn iän tapahtuneita asioita (olikohan se 3-5 vuotta se raja?). Mutta tyhjähän se "taulu" ei siis ole edes syntymän hetkellä.

Ja kertyneiden kokemusten lisäksi syntyvällä lapsella on myös lajityypillistä geenien välittämää tietoa, eli vaistoja.

Steven Pinker on kirjassaan The Blank Slate esittii vakuuttavat perusteet, miksi ihminen ei todellakaan ole mikään tabula rasa syntyessään. En jaksa lukea kirjaa uusiksi ja referoida nyt, ja viime lukemisesta on ainakin 15-20 vuotta. Muistaakseni erittäin hyvä kirja, niin kuin The Selfish Gene myöskin. Ihmistä ei voi kasvattaa miksikä tahansa (toisin kuin skinnerismi/behaviorismi väitti aikoinaan), poikaa esimerkiksi ei voi kasvattaa tytöksi, tai imbesilliä ei voi kasvattaa neroksi. Kirjassa puhutiin paljon ihmisluonnosta (human nature). Ihmisluontoa on se, mikä ihmisessä on valmiina eli sitä "tehessä tullutta", eli mitä ei tarvitse edes opetella.

Ihminen syntyy maailmaan olentona, jonka "kovalevylle" on "tehdasasetuksena" olemassa jo dataa ja "ohjelmanpätkiä". Jo aivan pieni lapsi (n. 6 kk) "osaa" pelätä käärmeitä, hämähäkkejä ja korkeita paikkoja, ilman että hänelle on niitä opetettu.

https://en.wikipedia.org/wiki/Human_nature

*) https://en.wikipedia.org/wiki/Mismatch_negativity

[Melodious Oaf]

Polly-niminen (polling, politics) vaalitulosten ennustamista varten suunniteltu tekoäly analysoi jo Brexit-vaalien aikaan somedataa ja ennusti huolella valikoidun otannan kaikesta someviestinnästä Remain-äänten niukkaa voittoa siihen asti kunnes juuri vaalien alla työväenpuolueen kansanedustaja Jo Cox murhattiin.

Sen jälkeen ennuste kääntyi niukaksi Leave-äänten voitoksi, ja juuri niinhän siinä itse asiassa kävikin.

Tekoälyn tekemä analyysi sinänsä on ja oli tavallaan "musta laatikko". Jälkeenpäin voi spekuloida että kun vaalikampanjointi keskeytettiin ja ihmiset eivät enää puhuneet keskenään EU-äänestyksestä, kävikin niin että tämä oli Leave-ääniä merkittävästi lisäävä tekijä.

Tällöin siis olisi ollut merkittävän paljon ihmisiä jotka saavat jostain sitä syötettä tai ajattelevat että ei hitto, pitäisikö sittenkin äänestä EU:sta eroamista, joilla oli verkostossaan tietty määrä ihmisiä jotka kuitenkin olivat valmiita heidän kanssaan puhumaan ja purkamaan asioita.

Sitten kun oltiin pelkän algoritmipohjaisen somealtistumisen varassa ja keskustelu ja se inhimillinen tekijä suljettiin pois tai se hävisi, kävikin niin että oletettua isompi osa näistä epävarmoista äänestäjistä kääntyi Leave-äänen kannalle.

Tällä hypoteesilla se eristi siis tällaisia jääriä ja hiljensi enemmän empaattista porukkaa ja vähemmän sellaista jota nyt ei yleensäkään paljon hetkauta tämmöset käytöstavat tai muu sellainen...  turha.

Yleisälykkyydellä tarkoitin kai lähinnä että saatetaan kuitenkin olla melko kaukana sellaisesta Terminator-tyylisestä "yleisälykkäästä" AI:sta joka voisi ottaa maailman haltuunsa. Mutta eihän sitä tietysti kukaan varmuudella tiedä.

Homma on jo aika paljon muuttunut ja kehittynyt siitä ajasta kun Polly analysoi Brinnian EU-äänestystä. Mutta silti se että teköälyiltä puuttuu "sentience" saattaa olla aika ratkaisevakin este varsinaiselle tietoiseksi tulemiselle.

Nyt on kylläkin se aika jolloin teknologian ja tekoälyjenkin sääntelyyn ja muuhun tällaiseen olisi hyvä käyttää paljon paukkuja. Ennen kaikkea ehkä siihen, kuka AI-järjestelmiä ohjaa, kuka niitä ohjelmoi ja niin edelleen. Jos AI tekee jostakin päätöksiä, kenellä siihen on mahdollisuus vaikuttaa ja siis... miettiä aika tarkkaan noita vastuuketjuja. Miten niitä kohdellaan lain puolesta, onko joku demokraattinen instanssi aina niidenkin yläpuolella, pitäiskö demokratialla ylipäätään olla joku rooli niiden suhteen jne.

Se on kai tässä vaiheessa enemmän valmistautumista siihen että jossain vaiheessa tulis AGI-järjestelmiä (artificial general intelligence).

Wiki:

An artificial general intelligence (AGI) is a hypothetical type of intelligent agent. If realized, an AGI could learn to accomplish any intellectual task that human beings or animals can perform. Alternatively, AGI has been defined as an autonomous system that surpasses human capabilities in the majority of economically valuable tasks.

Se mitä nyt on tapahtunut on mun mielestä enemmän sitä että on niin sanottu "generatiivinen AI" eli transformereihin perustuvissa neuroverkkomalleissa on tapahtunut huomattavaa edistystä niin että tekstisyötteellä toimivat teköälyt osaavat aika hyvin tulkita luonnollisella kielellä annettua syötettä (mutta ei nyt niin hyvin niin kuin täälläkin on nähty) ja ennen kaikkea että ne osaavat koneoppimiseen perustuvien malliensa avulla todella hyvin itse tuottaa multimodaalisesti sisältöä. Tekstiä, koodia, kuvia, musiikkia, videoita ja kuvia noin esimerkiksi.

Mut edelleen vaikka se on generatiivista niin se on silti aika sidoksissa siihen minkälaisia datasettejä niille järjestelmille on olemassa ja miten niitä erilaisiin tehtäviin koulutetaan.

[-:)lauri]

Lauri:

Liikuntaelimistö on tavallaan "tabula rasa" kunhan se ei vaaranna elimistön toimintavarmuutta. Mitä jos mielensisällöt toimivat samoin.

mailman vahvinkaan mies ei saa kierrettyä rannettaan sijoiltaan

Ihminen voi kyllä esimerkiksi vääntää omia luitaan rikki esimerkiksi kädenväännössä, tasaväkisen tai voimakkaamman kilpakumppanin avustuksella. On muuten kamalaa katsottavaa. Eli voitontahto tai yllytyshulluus tms. voi aikaansaada sen, että kipua ei kunnioiteta, ja että itsesuojeluvaiston yli kävellään. Ja äärimmilläänhän ihminen voi jopa riistää oman henkensäkin. Mutta joo, yleensä ihmisillä kai pelaa jonkinasteinen automaattinen itsesuojeluvaisto - on esim. perin vaikeaa lakata hengittämästä, kun alitajuiset impulssit pakottavat ihmisen hengittämään.

En oikein hahmota tuota, että miten niin liikuntaelimistö olisi tabula rasa. Jo sikiöaikana sikiö liikkuu, ja raajansa liikkuvat, ja koordinaatiokyky paranee. Sama pätenee myös aivoihin, sillä siköaikanakin sikiö aistii asioita omassa kehossaan, oman kehonsa liikkeitä ja asioita kehon ulkopuolella, sitä enemmän, mitä pidemmälle raskaus etenee. Loppuraskauden aikana sikiö esimerkiksi oppii (alitajuisesti) erottamaan oman äitinsä kielen piirteitä, sikiön aivot reagoivat omaan (tulevaan) äidinkielen äänteisiin toisella lailla kuin vieraan kielen äänteisiin. Tätä on tutkittu ns. Missmatch negativity (MMN *)) -testein (suomalaiskeksintö). Jonkinlaisia muistijälkiä jäänee sikiöajasta ja taaperoajasta, vaikka tietoinen muisti ei tavoitakaan alle tietyn iän tapahtuneita asioita (olikohan se 3-5 vuotta se raja?). Mutta tyhjähän se "taulu" ei siis ole edes syntymän hetkellä.

Ja kertyneiden kokemusten lisäksi syntyvällä lapsella on myös lajityypillistä geenien välittämää tietoa, eli vaistoja.

Steven Pinker on kirjassaan The Blank Slate esittii vakuuttavat perusteet, miksi ihminen ei todellakaan ole mikään tabula rasa syntyessään. En jaksa lukea kirjaa uusiksi ja referoida nyt, ja viime lukemisesta on ainakin 15-20 vuotta. Muistaakseni erittäin hyvä kirja, niin kuin The Selfish Gene myöskin. Ihmistä ei voi kasvattaa miksikä tahansa (toisin kuin skinnerismi/behaviorismi väitti aikoinaan), poikaa esimerkiksi ei voi kasvattaa tytöksi, tai imbesilliä ei voi kasvattaa neroksi. Kirjassa puhutiin paljon ihmisluonnosta (human nature). Ihmisluontoa on se, mikä ihmisessä on valmiina eli sitä "tehessä tullutta", eli mitä ei tarvitse edes opetella.

Ihminen syntyy maailmaan olentona, jonka "kovalevylle" on "tehdasasetuksena" olemassa jo dataa ja "ohjelmanpätkiä". Jo aivan pieni lapsi (n. 6 kk) "osaa" pelätä käärmeitä, hämähäkkejä ja korkeita paikkoja, ilman että hänelle on niitä opetettu.

https://en.wikipedia.org/wiki/Human_nature

*) https://en.wikipedia.org/wiki/Mismatch_negativity

Kädenväännössä käytetään apuna kaveria. Tarkoitin että ilman apuvälineitä, omien nivelten saaminen sijoiltaan on hyvin vaikeaa. Vasemmalla kädellään saa ehkä oikean kätensä ranteen sijoiltaan kunhan kipukynnys on riittävän korkea, mutta jos pitäisi vääntää ranne sijoiltaan käyttämällä vain kyseistä kättään, edes kipurajaa ei välttämättä saavuta. On selvää, etteivät jänteet ja nivelet mahdollista samanlaista voimantuottoa nivelestä katsoen raajan jokaiseen suuntaan, mutta muistaakseni laskelmien mukaan välitykset mahdollistaisivat ainakin joidenkin nivelten kodalla enemmän voimaa kuin nivelet prakaamatta kestävät. Koska tarjolla olevaa voimapotentiaalia ei käytetä nivelten ääriasennoissa, elimistö jotenkin tietää olla ulosmittaamatta lihaksesta liikaa voimaa nivelten ääriasennoissa.

Mitä tulee tabula rasaan niin jos vapaasti jälleen assosioin tekoälyn oppimisprosessia muistivaraisesti.

Pohjustus
Hiha viestissään kuvasi tuota oppimisprosessia hyvin: "Neuroverkkoa opetetaan kaatamalla siihen valtava määrää dataa. Ohjelma optimoi painokertoimet opetuksen aikana siten, että verkon antaman ennusteen ja oikean vastauksen välinen ero on mahdollisimman pieni." Lisäisin tähän, että optimointia voidaan ymmärtää geometriana. Opetusmateriaali määrää sen millainen gradientti sen datapisteistä on mahdollista muodostaa ja gradientti kuvaa mahdollisia ennusteita. Painokertoimet määräävät, mihin kohtaan gradienttia päädytään.

Kuva 1.

Jos pystyakselilla on virheen suuruus, on vaaka-akselilla ennusteet ts. eri tekoälyt. Painokertoimet yhdessä annetun opetusmateriaalin kanssa määräävät, mihin kohtaan x akselia päädytään. Globaalissa minimissä ero ennusteen ja oikean vastauksen välillä on pienin. Esimerkiksi kuvantunnustustekoälyn opettamisessa jokaisella kuvalla on luonnollisesti omanlaisensa gradientti ja kuvien samankaltaisuudella toinen. Ongelma on, että vaikka yksittäisen kuvan gradientti on tiedossa niin tuota samankaltaisuuden gradienttia ei ole tiedossa. Eli ei voi etukäteen tietää, mistä kohdasta x-akselia löytyy oikeat kertoimet, jotta osuisi aina globaaliin minimiin.

Ekalla kierroksella painokertoimet arvotaan ja hyvin suurella todennäköisyydellä päädytään x akselille kohtaan, jonka gradientin pohjalla on lokaali minimi eikä globaali minimi.

Jos optimointi aloitetaan kuvan 1 mukaisesti "starting model 1" -kohdasta, opitaan säännönmukaisuus, joka vastaa lokaalia minimiä ja jos taas optimointi aloitetaan kohdasta "startting model 2", päädytään niin lähelle oikeaa vastausta, kuin mihin opetusmateriaalin sisältämällä säännönmukaisuudella on mahdollisuus päätyä.

Painokertoimet määräävät, mihin kohtaan x akselilla päädytään. Yksitäisen ajon päätteeksi katsotaan mikä on ennusteen kulmakerroin ja säädetään painokertoimia niin että päädytään minimiin. Kun tehdään lukusia ajoja syntyy mahdollisesti lukuisia eri minimeitä. Lopullisen tekoälyn painokertoimiksi valitaan ne, jotka tuottivat pienimmän minimin.

Kuva 2.

Sähkömagnetismin lainalaisuuksilla toimivalle biologiselle entiteetille tilanne voisi olla tuon alemman kuvan kuva 2 kaltainen pyrkiessään optimoimaan energian kulutusta. Jotta oppimisprosessi lähtisi käyntiin, tarvitaan siis ainakin painokertoimet.

Ja takaisin tabula rasaan
Ehkäpä ihmisen ensimmäiset painokertoimet tulevat geenien mukana eli puhuttaisiin jonkin sortin ennakkoluuloista ja mahdollisesti "itsesuojeluvaisto" estää optimoimasta painokertoimia liian kauaksi ennakkoluuloista. Mutta niin kauan kuin ollaan itsesuojeluvaiston määrittämien marginaalien sisällä, voidaan periaatteessa optimoida painokertoimia miten vain eli oppia mitä tahansa.

[Karikko]

Jos lähdetään siitä, että temperamentti on synnynnäinen, niin mikä on teidän mielestä sen matka geenistä käyttäytymiseksi?

Ihan ovat tervetulleita aiheesta vapaamuotoiset muutkin ajatukset.

Ehkä kyse on siitä- ajatteleeko "selkärankalla vai aivoilla. No tunnereaktiota ei siis tarvitse välttämättä käsitellä aivojen sisällöllä.

Hermoston ja aivojen toiminta ovat riippuvaisia toisistaan ja taitaa jokaisella olla hieman erilainen temperamentti, eli se miten asioihin suhtautuu ja kuinka nopeasti "häiriintyy.

[-:)lauri]

Mut edelleen vaikka se on generatiivista niin se on silti aika sidoksissa siihen minkälaisia datasettejä niille järjestelmille on olemassa ja miten niitä erilaisiin tehtäviin koulutetaan.

Toisaalta onko mahdollista keksiä uutta extrapoloimatta jotakin jo olemassa olevaa?

Älykkyys voisi kehittyä jonkinlaisissa vaiheissa:
1. toistetaan mallista
2. toistetaan ulkomuistista
3. opitaan käsittelemään useampia muistikuvia
4. opitaan säännönmukaisuuksia muistikuvien välillä
5. nähdään säännönmukaisuus nähdyn ja ulkomuistissa olevan välillä
6. opitaan suurentamaan nähtyä tai ulkomuistissa olevaa säännönmukaisuuden avulla tuottaen näin "uutta"
7. opitaan säännönmukaisuuksia säännönmukaisuuksissa
8. opitaan suurentamaan näiden säännönmukaisuuksien vaikutuksia tuottaen näin "uutta"

"Uusi" olisi siis tässä minun pohdinnassani aina minimissään olemassa olevan säännönmukaisuuden tuote eli vain vanhan säännönmukaisuuden uudelleen käyttöä.

[kertsi]

Löytyi wikipedia-artikkeli Pinkerin kirjasta The Blank Slate (tyhjä taulu/tabula rasa):
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Blank_Slate

[-:)lauri]

^
Kiitos. Tuo on hyvä ottaa minunkin huomioon. Pinker käsittääkseni kritisoi sellaista tabula rasaa, jossa uskotaan että aivoissa ei olisi mitään esiohjelmoitua. Ei tietääkseni sellaista tabula rasaa, etteikö ihminen voisi omaksua kenties minkä tahansa uskonnon. Minä pohdin tuossa, että ihmisellä olisi lahjakkuuspotentiaali tietynlasten uskontojen omaksumisen suhteen kuten Pinker esittää, mutta että mitä enemmän ihmisellä on mentaalista liikkumatilaa tai mentaalista joustavuutta, sitä kauempaa suhteessa lahjakkuuspotentiaaliinsa tämä voi uskontonsa omaksua, jonka harjoittamisen parissa tuntee olonsa täysinäiseksi. Donald Hoffman sitä vastoin vaikuttaa uskovan, että kaikesta päättää geenit. Eli että mitään ei varsinaisesti opita vaan, että kaikkeen vain reagoidaan kuten geenit määräävät. Ja jos tarvittavat geenit puuttuvat, reagoi kuten australialainen kovakuoriainen Julodimorpha bakewell.

[Toope]

^
Kiitos. Tuo on hyvä ottaa minunkin huomioon. Pinker käsittääkseni kritisoi sellaista tabula rasaa, jossa uskotaan että aivoissa ei olisi mitään esiohjelmoitua. Ei tietääkseni sellaista tabula rasaa, etteikö ihminen voisi omaksua kenties minkä tahansa uskonnon. Minä pohdin tuossa, että ihmisellä olisi lahjakkuuspotentiaali tietynlasten uskontojen omaksumisen suhteen kuten Pinker esittää, mutta että mitä enemmän ihmisellä on mentaalista liikkumatilaa tai mentaalista joustavuutta, sitä kauempaa suhteessa lahjakkuuspotentiaaliinsa tämä voi uskontonsa omaksua, jonka harjoittamisen parissa tuntee olonsa täysinäiseksi. Donald Hoffman sitä vastoin vaikuttaa uskovan, että kaikesta päättää geenit. Eli että mitään ei varsinaisesti opita vaan, että kaikkeen vain reagoidaan kuten geenit määräävät. Ja jos tarvittavat geenit puuttuvat, reagoi kuten australialainen kovakuoriainen Julodimorpha bakewell.

Sekä 1)geeniperimä, että 2)ympäristö, kuten 3)oma asenne vaikuttavat, miten pärjäät elämässäsi. Plus se 4)yhteiskunnan olosuhteet.
Nuo kaikki vaikuttavat enemmän tai vähemmän.
Mutta oma valinta (5 on aina tärkein.

[Melodious Oaf]

Toisaalta onko mahdollista keksiä uutta extrapoloimatta jotakin jo olemassa olevaa?

Älykkyys voisi kehittyä jonkinlaisissa vaiheissa:
1. toistaan mallista
2. toistetaan ulkomuistista
3. opitaan käsittelemään useampia muistikuvia
4. opitaan säännönmukaisuuksia muistikuvien välillä
5. nähdään säännönmukaisuus nähdyn ja ulkomuistissa olevan välillä
6. opitaan suurentamaan nähtyä tai ulkomuistissa olevaa säännönmukaisuuden avulla tuottaen näin "uutta"
7. opitaan säännönmukaisuuksia säännönmukaisuuksissa
8. opitaan suurentamaan näiden säännönmukaisuuksien vaikutuksia tuottaen näin "uutta"

"Uusi" olisi siis tässä minun pohdinnassani aina minimissään olemassa olevan säännönmukaisuuden tuote eli vain vanhan säännönmukaisuuden uudelleen käyttöä.

Jos tohon lisää sen ulottuvuuden että sulla on keho ja aistimuksia ja tuntemuksia (en yritä määritellä täsmällisesti mikä tässä on keskeistä tai miksi), silloin ton vois viedä sille tasolle että kun liikkuu jossakin tilassa ja valaistus vaihtuu, nähdään mielekkääksi käsitteellistää niin että joku tilassa oleva kappale on vihreä lieriö vaikka se näyttääkin eri väriseltä ja eri mutoiselta eri kulmista.

Tekoälyn vahvuus on monesti se että se nimenomaan ei pelkistä niin paljoa vaan jossakin datassa kaikki eri arvot on eri arvoja.

Mut se että minkälaiset käsitteet on mielekkäitä mun mielestä kytkeytyy ihmisillä jossakin ympäristössä toimimiseen ja päämääriin. Joku juttu on hyödyllinen ja toimiva tai sitten ei.

Toisaalta jossakin luovassa työssä saattaa jotain hyvää syntyä vahingossa tai puolivahingossa kun ihminen on rento ja toimii ilman täysin selkeää päämäärää. Sitten pitää vaan huomata että tää on hyvä tai tää on se mitä haluan, tarttua siihen ja kehittää sitä.

Siinä vaiheessa kun homma muuttuu liian yrittämiseksi tai väkinäiseksi tietoiseksi pyrkimiseksi, usein tällainen luovuus jollain tapaa tukkeutuu eikä siitä enää saa siinä moodissa ihan niin hyvää.

AGI:ssä eli vahvassa tekoälyssä tai yleisälykkäässä tekoälyssä mun käsittääkseni on kyse autonomisuudesta mikä tarkoittaa itsenäistä päätöksentekoa, arviointia ja päämäärien asettamista plus sitten toisaalta jotain sellaista vähän hähmäistä että on ihmistä kykenevämpi tai yhtä kykenevä missä tahansa mihin päättää ryhtyä.

Siinä on sellaisia aukkoja siis että mistä ne itsenäiset arviot tai toisaalta itsenäiset päämäärät lopulta tulee ilman sitä mistä käytetään sanaa "sentience" tai meidän kannalta katsoen meidän biologista perustaa ja kehoa ja aistumuksia ja tuntemuksia.
    Ja toisaalta niiden tekoälyjen toiminta, vaikka se on monessa suhteessa ihmiseen nähden ylivertaista, on tällä hetkellä tosi "aukkoista" just tämmösessä maailmatietoisuudessa josta on vaikea nähdä, miten se ilman tätä ympäristön kokemista ja siellä räpiköimistä syntyis.

Siis jos sanot vaikka GPT:lle että jos kolmen pyyhkeen kuivaamisessa kestää kolme tuntia, kauanko kestää yhdeksän pyyhkeen kuivaamisessa, ne vastaukset on tosi herkkiä sananmuodoille ja sille, miten asiansa asettelee.

Se saattaa tulkita ton niin että yhden pyyhkeen kuivaamisessa kestää tunti jolloin myös yhdeksän pyyhkeen kuivaamisessa kestää vain tunti.

Tai että kestää samalla tavalla kolme tuntia. Tai aika lailla mitä vaan. Mutta sillä ei oikein ole sellaista kykyä itse kontekstualisoida omaa päättelyään sillä tavalla että jos oletetaan tilanne X, silloin näin ja näin. Ei se oikein siis osaa suhteuttaa tohon mitään yleistä kuvaa pyykin kuivaamisesta tai pyykkitelineistä, sisäilman kosteudesta, pyykkinaruista tai toisaalta kuivureista ja siitä, montako niitä on käytettävissä.

Jonka takia ei yleensä ole myöskään kykyä esittää kysymyksiä ennen kuin vastaa.

Mut vissiin OpenAI:lla usean muun toimijan tavoin on nimenomaisena tavoitteena AGI — ja OpenAI kai kuuluu niihin jotka ottaa tosissaan sen mahdollisuuden jo nyt, että joku tämmönen meille odottamaton yhtäkkinenkin muutos vois tapahtua jolloin teköäly alkaa toimia itsenäisesti tai että se vaan jotenkin karkaa lapasesta.

Nythän esimerkiksi GPT:n uusien versioiden kehittämisessä todella iso ja tärkeä työvaihe on ensin "pretraining datasetin" kokoaminen. Pelkästään siihen liittyy ihan valtavasti hankkeita. Sittenhän siinä on mallin opettaminen erilaisine työvaiheineen ja ohjattuine oppisineen. Sitä arvioidaan tosi paljon koulutuksen aikana niin että koko ajan datan ja ohjatun oppimisen ja kaiken kannalta arvioidaan sitä, kuinka hyödyllistä jokin sen tuottama loppukäyttäjälle on. Kuinka hyvin se vastaa tarpeeseen, kuinka paljon iloa tai hyötyä se tuottaa.

Eihän ne sitä aina tiedä, miksi kielimalli tuottaa juuri jollekin syötteelle jonkun vastauksen eikä jotain muuta.

Ihmeellistä siinä tavallaan on se, että inhimillisen tiedon ja datan läpikäyminen tuntuu tuottavan sille jonkinlaista järkeilyn ja päättelyn kykyä.

Mutta mun mielestä on tavallaan olennaista että meille ei käyttäjinä näy se, mitä se varsinaisesti tekee, ja siinä on aika suuri houkutus inhimillistää sitä ja rinnastaa sen tekemää ihmisen tekemään sillä tavalla että asettaa sille uskomuksia ja pyrkimyksiä ja muuta mutta myös olettaa ihan väärin siitä, mistä joku sen vastaus johtuu.

Jos yrittää esimerkiksi saada GPT:n tuottamaan sanoja joissa on pelkkää jotain tiettyä vokaalia, ne vastaukset on yllättävän huonoja. Ne mallit on tosi huonoja merkkijonojen ja sanojen laskemisessa ja käsittelyssä ohjeiden mukaan, mikä vissiin johtuu niiden konfiguraatiosta.

Mut siinä on välillä vaikea erottaa siis käyttäjän syötteen monia vaikutuksia. Mitä enemmän sille antaa täsmällisiä ja oikeita termejä ja kontekstivihjeitä, sitä parempaa tavaraa vastaus on. Eli jos käyttäjä osaa arvioida sen vastauksia ja pelata sillä syötteellä, silloin voi olla jotain saumaa löytää niitä varsinaisia mallin heikkouksia ja erottaa niitä siitä että se vaan tekee nyt jotain vähän sinne päin tai ihan väärää asiaa.

Lopetan tähän ennen kuin jaarittelen itsenikin tainnoksiin

[Hiha]

Koneet ja tekoälyt ovat siinä mielessä älykkäitä että ne pystyvät prosessoimaan valtavia määriä dataa. Mutta olen ymmärtänyt että valtavista harppauksista huolimatta niin sanotusta yleisälykkyydestä oltaisiin vielä aika kaukana.

Toinen juttu on se että tekoäly ei ole tunteva ("sentient"), ja tällä saattaa olla hermostoa, ärsykkeiden käsittelyä ja personallisuuttakin ajatellen aika paljon merkitystä.

Minusta selkeämpää ja neutraalimpaa on melkeinpä puhua persoonallisuudesta muilla eläimillä. Esimerkiksi jokin kala saattaa hakea melko rohkeasti ravintoa kun taas joku toinen on varovaisempi. Tai vaikka rotilla voi hahmotella toteutuvan käytöksen kautta tällaisia suhteellisen stabiileja käytösmalleja.

Tuo on kaikki totta. Ihminen on lähempänä eläintä kuin tekoälyohjelmaa, koska ihminen on eläin. Tekoälyä on tähän asti kehitetty olemaan lähinnä älykäs, ei tekoihminen. Hivenen noloa lajillemme on miten helposti ohjelmat pärjäävät juuri niissä taidoissa mistä olemme ylpeilleet ja mitkä ovat meille rakkaita. Pelit ovat mennyttä. Jos joku tietää jonkun jossa ihminen vielä pärjää, kertokoon. Laajat kielimallit osaavat tuottaa yhtä hyvin kuin mekin puppua asioista, josta ei voi tietää mitään. Denisovanihmisen maailmankuva ja käsitys tuonpuoleisesta. Kannattaako kohta enää kilpailla tekoälyn kanssa tuollaisten aiheiden käsittelyssä? Häiritsevästi noloimmat otsikot ja alakoulun alkeellisimmat tehtävät ovat niitä missä ihminen saattaa enää loistaa. Muistoja marjaretkeltä. Siinä voimme hyödyntää vielä ruumiillisuuttamme. Aistimuksia. Tunteita. Kun tekoälyllä varustetut robotit laitetaan todella keräilemään semmoisiakin, saattaa pian tuntea itsensä tyhmäksi mutta kenties sentään söpoksi lemmikiksi.

[kertsi]

Jos lähdetään siitä, että temperamentti on synnynnäinen, niin mikä on teidän mielestä sen matka geenistä käyttäytymiseksi?

Otsikko, ja siihen liittyen tuo lainaamani lause (jos on se olennaisin aloituskirjoituksessa) aikaansaivat sen, että kun olin tykkänään unohtanut mille aihealueelle tämä ketju on perustettu, en olisi suin surminkaan arvannut, että se olikin Henkisyys-alueella. (En kyllä miellä filosofiaakaan Henkisyysalueelle kuuluvaksi, ja sitä filosofiaakin taidettiin sivuta aloituskirjoituksessa.) Tällainen oli ajatukseni tuon oletuksen taustalla:

Luen tuon lainatun kysymyksen niin, että pitäisi pohtia geenien tuottamia proteiineja, DNA:n "rakennuspiirustuksia" aivoille, välittäjäainekoktaileja aivoissa (aikaansaavat erilaisia persoonallisuuksia - entä temperamentteja?). Sen lisäksi sitä, minkälaista altistumista kokemuksille temperamentin ilmenemiselle vaaditaan, jos vaaditaan *). Eli pohtimispatteristoon voisi kuulua asioita, jotka täällä Kantapaikassa luokiteltaisiin Tiede-alueelle, mm. neurologia, neurotiede, genetiikka, lääketiede, psykologia ja kehityspsykologia, neuropsykologia jne.. Ei niin, että rahkeeni riittäisivät sellaiseen. En edes kunnolla keksi, miten, millä hakusanoilla tuolla voisi googletta, ks. seuraava viestini.

Voiko tuon kysymyksen tulkita toisin? Pitäisikö tai voisiko asiaa pohtia myös esim. filosofian kannalta, tai joltain muulta kannalta?

*)   (Ehkä temperamentin muotoutuminen ei edellytä kokemuksia? Ehkä vain personaalisuuden muodostuminen edellyttää altistumista/kokemuksia? Epigenetiikan ymmärtämistä tarvittaisiin tähän, siis miten fenotyyppi muodostuu geenien ja kokemusten yhteisvaikutuksesta, miten geenejä kytketään päälle ja poispäältä. Metylaatioit yms. liittyvät asiaan.)

Lis. Tämä ketju on nyt siirretty keskustelupalstan Henkisyys-alueelta Tiede-alueelle, mikä on hyvä juttu.