Kirjoittaja Aihe: Mitä on trollaus?  (Luettu 1895 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1483
Vs: Mitä on trollaus?
« Vastaus #45 : Marraskuu 13, 2019, 11:05:05 »

Suhde trollauksen liepeillä olevaan, voi olla alkutasolla. Aihepiiriin ei taida liittyä perusteellisen varteenotettavaa tajuamista, vaikka olisi jotain kykyä käytännön samanaikaiseen nohevaan toimintaan. Voi mennä erilaitaispainotteisesti nämä.

Eilen hoksasin, että pahinta voi olla se, jos nostetaan jostain numero, mutta tarkoitus ei ole mitenkään käsitellä mitään. Voidaan houkutella paikalle, jonka jälkeen asian tärkeys vaimennetaan. Tällaista ei välttämättä edes huomaa.

EMssa prosessissa kasvetaan kohden avuttomuutta. On tärkeä puuttua tilanteeseen, mutta kokemuksen painokkuus ohjaa näkemään käsittelyn toivottomana. Mitään askelia onnistuneesti koettuna ei tule aikaansaaduksi.

Tässä trollaus ei ole vain tyhjää, vaan enemmän kuin ei mitään.

Lähellä tätä (C1) trollaustapaa, on se ajautuma, jossa mennään painolla johonkin teemaan tai tapahtumaan, tai siis ajaudutaan, ja ollaan niin syvällä posessa, ettei saada aikaan muuta kuin päivittelyä (C2). Tarve ratkaisuihin ei vaimene, mutta ratkaisevaan rooliin asettaa väsymys ja muun elämän pakottava tarve.

C2een liittyy läheisesti karkeajakoinen meininki, jossa erottuvuuksien mahdollisuuksista ajattu peremmälle, eli selkeästi ohi. Näin avautuu erilainen tapa tarkastella esim on- ja off-topic -teemaa.

Osa odotetusta ontopicista on sitä, että mennään suoraan havaitun ja selkeästi ilmenevän mukaisesti, joissa voidaan ajatella yheisen tajuamisen mahdollisuutta. Lopputulokset eivät näin todeten ole kovin yllättäviä.

Parhaita seurailijoita ovat ne offtopic-vaikutteiset ilmaisut, jotka eivät pintapuolisesti ottaen voi olla asiaa, tai asiaanliittyvää. Voidaan tavallaan toivoa uutta, mutta kun sen mahdollisuutta ilmenee, niin tämä tympäisee. Tuntemustasolla valinta on ymmärrettävä, ja näin sen tulee olla.

Joskus ikävät piirteet itsessä ja muissa, ovat lopulta niitä, joiden ehdottomasti ilmettävä. Mistä tällaistakin heti tajuaa. Vaatii aikomoisen intuitioloikan, ja odottelun, että asian voi todentaa. Intuitiosta paljon puhutaan, tosin käytännön tasolla se on vähän arvostettua, koska sekoilua eniten.

Sekoilussa on pointtinsa, tosin että on, niin hyvä tosiaan ymmärtää ihmisen sekoilutaipumus vahvana. En keksi nopeastti kertoa, miten tähän voi saada terveen suhtautumisen. Alkuun voi sanoa, että jos olettaa, että jotain syntyy tyhjästä, niin hyvä peruste todeta, että sekoilu on siihen liittyvää arvoltaan.

Aihe johtaa yhteisöllisyyteen, kokonaisempaan toimijuuteen, johon joskus voi ajatella esim demokratian kuuluvan. Se on poissulkevuudelle vastakkainen tapa nähdä elämää. Poissulkevuus kokonaisuudessaan ei ole kuitenkaan vain hajoittavaa, vaan sopivasti soveltaen liittyy mitä eniten eheyteen.

Tieto lisää tuskaa. Tieto auttaa hoksaamaan, että yhä enemmän on tiedettävää.

Minusta tuonkalainen suhtautuminen, eri lausuntomuotoineen, ei taida olla kaikkeutta vastaavaa. Länsi kyllä hokee sitä, ja sen nimiin, varmaan loopahtaneena. Tajuaakohan omaa matkaansa.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 13, 2019, 11:07:59 kirjoittanut Juha »