Dualistinen ihminen ? Yhteiskunnallisia vaikutuksia?
Yuval Harari kirjassaan Homo Deus toi esiin yllättävän käsityksensä, että ihminen on dualistinen olento.
En ole ihan varma tarkoittiko kirjaimellisesti jopa aivopuoliskoita (joihinkin aivopuolisko-leikattujan kokeisiin viittasi kyllä) mutta hän katsoi että ihminen on 2 olentoa: Kertova ihminen ja kokeva ihminen. Jälkimmäinen elää tässä ja nyt välittömien aistimusten maailmassa ja niihin reagoiden. Edellinen taas rakentaa tarinaa ja elämäkertää ja koittaa selittää (sen toisen olennon) käytöksensä parhain päin, vaikkapa vetäisee "rationaalisen selityksen" ns. hihasta.
Ihminen menee kauppaan karkkihyllyjen kautta. Kertova minä koittaa ylläpitää rationaalista laihduttavaa minää mutta kokeva minä aistii herkkujen ilotulituksen ja mahan kurinan. Käsi kaappaa kalliin turhakkeen, lihottavan suklaapatukan. Kertova minä rauhoittaa että "ei nyt yksi pahaa tee.."/"treeniä ennen on saatava energiaa.." jotka
voivat olla itsepetosta, selkeää valhetta, rationaalisuutta hihasta jälkikäteen kokevan-aistivan minän käytöstä selitelläkseen. Tiedonjulkistamispalkinnon vastikään saanut lihavuustutkija prof. Mustajoki puhui blogissaan myös tästä että ihminen ei voi vahtia/hallita impulssejaan koko aikaa 24/7 koska se kuluttaa aivoresursseja puhki joten ei sitä voi hallita mikään ravintosuositusten ja lakien laatijakaan jne. Mutta lainlaatija tai kauppias voi hallita sitä missä ihminen altistuu impulsseille ja houkutuksille. Esim. että karkkihylly ei ole heti sisääntulosväylällä. Eikä pelikoneitakaan saisi olla kaupoissa. Ja pikavippimainokset pitäisi kieltää jne.
Ettei peräti trialistinen ihminen?
Lisäksi ihminen ei ole vain yksilö, hän on sosiaalinen olento. Vivien Burr kertoi sosiaalipsykologian kirjassaan että asenne on eri asia kuin käytös. Käytöstä ei voi välttämättä ennustaa ollenkaan asennetutkimuksista. Yksilönä ihminen voi olla pihi, eettisesti humanistinen jne ja asenne "korkealla tasolla". Mutta sosiaalisessa tilanteessa ihminen voi mennä joukon mukana, viemänä, vikaan ja yllättää itsensä ja muut sotkeutua tuhlaukseen, lihottaviin synteihin, pahoihin rikoksiin jopa kansanmurhaan asti vaikka omasta mielestään piti olla pihi, järkevä ja moraalinen humanisti.
Moderni yhteiskunta houkutuksineen (älykännykät, pelisivut, karkkihyllyt, some-rähinät) vie monta järkevää ihmistä kuin litran mittaa pahuuteen ja syntiin. Koska he luulevat tuntevansa itsensä? Luulevat että minä=1minä ja hallitsevansa tämän 1 minän, vaikka minuuksia on vähintään kaksi ellei peräti kolme:
1. Kertova minä.
2. Kokeva (aistiva) minä.
3. Sosiaalinen minä.
JK. Pian tulin uusiin ajatuksiin mutta en muistanut laittaa tänne ylös: em. on kapea näkökulma.
4. Paniikki minä. (Vaikea ennakoida miten reagoi paniikki-hätä-tilanteessa vrt. Estonia, tulipalo,..).
5. Avaruus minä. (Vaikea ennakoida sopeutuuko avaruuden painottomuuteen).
6. Humala/huume minä. (Ei voi ennakoida miten reagoi aineisiin).
7. Väkijoukko minä. (Meneekö joukon mukana some- tai kangaroo-courtiin).
...
Ihmisessä on kovin monia arvaamattomia piirteitä, osa biokemiaa, jota ei aina voi arvata itsekään.
