On varmaankin kulunut 15 vuotta siitä, kun kuuntelin työmatkalla radiosta - siihen aikaan tuli kuunneltua paljon radiota - jonkun proffan tjsp vuodatusta huonosta lakien valmistelusta. Jo silloin lait olivat huonosti kirjoitettuja ja ristiriitaisia; niitä on jouduttu korjailemaan. Puhumattakaan noista vaikutusarvioinneista, jotka on napattu suoraan lobbareiden powerpoint-esityksistä.
Hirveä kiire saada puumerkkinsä lakikirjaan vaivaa koko poliittista kenttää. Ovatko ne kaikki asiat oikeasti niin kiireellisiä? Ja mitä pahaa siinä olisi, jos hallitus jatkaisi edellisellä vaalikaudella kesken jääneen, mutta hyvin valmistellun lakiesityksen ajamista?
Juu, lainsäädäntö on ollut kuralla halki 2000-luvun, ja kuraantuminen sen kuin kiihtynyt. Muistan itsekin kirjoittaneeni tästä foorumeilla useampaan kertaan, alkaen Näkökulmalta. En enää muista mikä vuosi se oli, mutta tuolloin jäi silloinen hallitus kiinni sellaisestakin, että tietyt lakiehdotukset olivat laatineet Elinkeinoelämän Keskusliiton lakimiehet, ja ne esiteltiin sitten hallituksen esityksenä. Eiköhän meillä ole Orpon hallituksessakin taas EK varjohallituksena - se on 2000-luvun uusperinne, vaikka Marinin hallitus sen varmaan niin ikävästi hetkeksi katkaisi!
Metodina käytetään mm. sitä, että lakiesitykset on ryhdytty niputtamaan yhä suuremmiksi lakipaketeiksi, ja ne monisatasivuiset paketit annetaan Eduskunnan käsittelyyn viime tingassa. Näin varmistetaan, että kenelläkään ei ole realistisesti aikaa käydä niitä järkäleitä huolella perehtyen läpi, vaikkahan olisi kansanedustajilla vielä kuinka monta avustajaa setvimässä. Siellä pitkien ja monimerkityksellisten tekstien keskellä saatttaa olla rivi tai pari jotain sellaista, joka osoittautuukin koko paketin varsinaiseksi pihviksi, ja samalla troijalaiseksi. "Lawfare" on jenkeistä tuttu termi (Viitaten samalla sodankäyntiin, warfare), mutta nämä uljaat uudet opit ja käytännöt on omaksuttu hienosti täällä Suomessakin.
Suomalaisessa edustuksellisessa demokratiassa on tätä paljon pidempi perinne sille, että kaikki hyvätkin aloitteet ja hankkeet kyllä torpataan, mikäli ne esittää väärä puolue. Palataan asiaan ehkä seuraavalla vaalikaudella, kun samat asiat esittää se hallitusvaihtunut, ja siten oikea puolue.
Mutta jos poliittista tahtoa ja konsensusta vain on, niin kyllä yksittäisiä lakeja saadaan aikaiseksi ja hyväksytyiksi yllättävän nopeasti. Oletetaan, että satunnainen kansanedustaja tekee lakialoitteen asiasta X, eikä mikään puolue ryhdy vastustamaan sitä. Silloin prosessi saadaan taputeltua aloitteesta, mietinnöistä ja arviointien kautta hyväksytyksi laiksi n. kuukaudessa. Tämmöinen on kuitenkin suht. harvinaista herkkua - eihän politiikka muuten politiikkaa olisikaan.
