Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Vapaata ajattelua yhteiskunnasta, politiikasta ym

Aloittaja MrKAT, helmikuu 07, 2019, 02:57:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 4 Vieraat katselee tätä aihetta.

Juha


Kuinka Google, Facebook, Uber ja muut nettijätit osaavat tarjota käyttäjilleen heitä kiinnostavia nettisivuja ja mainoksia? Jotta sovellukset toimivat, ne pitää ohjelmoida ja opettaa. Työn tekevät alihankkijayritysten alipalkatut työntekijät vailla turvaa - usein kotoaan ja omilla työvälineillään.

https://areena.yle.fi/1-50438217

Ei kuitenkaan puhuta puitteista, jotka määräävät tämän, ja vain tämänkaltaisen, sillä painotuksella ettei muuta voi odottaa, ja odotuksen ulkopuolinenkin toimi, saa saman päätymän.

Kun sitten vielä toimitetaan puitteita isolla rahalla, ja isolla näkyvyydellä, eikä puitetyötä oikeasti tehdä, niin juttu on ... en keksi nimitystä.

Ehkä nimeämisten sijaan tarvitaan ymmärrystä, ja sen jakamista tavalla, joka mahdollisempaa kuin se, mistä lähinnä tiedetään jotain, varteenotettavaan kuuluvana.

Muisto Keijo Kullervo

Joskus kirjoittamaani:

"Muistelen porrasperäisen, muitakin malleja on, Lada henkilöauton olleen sangen luotettava ja käynnistyi loistavasti vaikka pakkasta oli yli parikymmentä astetta. Näin olen kuullut kerrottavan aivan yleisesti vielä -70 jälkeenkin.
Itse olen käyttänyt japanilaisia autoja koko ikäni... Taitaa nykyinen olla viides tai kuudes ja tämä nykyinenkin on tullut ulos tehtaasta vuonna 1999.
Arvostan myös venäläisvalmisteisia ydinvoimaloita Suomessa, toki suomalaisen tekniikan avittamana (taisivat valmistuakin suurin piirtein aikataulussa... Toisin kuin ranskalaisviritteinen ydinvoimala joka vieläkin etsii käynnistäjiään)..."

Muisto Keijo Kullervo
"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

Norma Bates

Mietin että pitäisikö avata ketju "Suomi rällää ja törsää", mutta en jaksa. Kummalliselta se kumminkin tuntuu jos jokaikinen hanke pitää nyt viedä läpi, maksoi mitä maksoi. Kuten tämä hetu-uudistus.

https://www.suomenuutiset.fi/henkilotunnusuudistus-on-punavihreiden-marka-uni-purra-kasilla-on-siis-uudistus-joka-haluaa-olla-syntymaaikaneutraali-sukupuolineutraali-helpottaa-paperittomien-henkilotunnuksen-saamista/

Juha


Yhteiskunnan hallinta on paljon markkinallisin välinein tehtyä. Jopa tästä: https://areena.yle.fi/1-50508056, jäi mieleen kielteinen arvelu, kuten Gretan käyttämisestä, ilmastonmuutoskysymyksessä. Ilmastonmuutos voi olla mahdollinen ja vaikuttava, mutta on väline. Kun saatu aikaan, voi sitä käyttää eri tavalla. Tässä jää jokin ryhmä aina toisarvoiseksi.

Esim tuo suojautuminen internetjättien tiedonkeruulta. Tieto on taloutta varten, johon kuitenkin ollaan sitouduttu. Parempi kuitenkin tarttua johonkin sivujuttuun, kuin itse pääasetelmaan, josta ongelma aiheutuu.

Naishallitus taitaa näkyvänä olla samanlaista, toiminnan ja epäilyttävyyden puhtaaksipesua. Näissä käytetään sitä, mikä toimii, ja pesuteho odotettavissa.

Että juttu on kiva päällisin puolin, ei tarkoita sitä, etteikö systeemi olisi pimeä ja ikävästi koettava, riippumatta siitä, kuka sen asialla on. Jos ei tiedä, eikä edes halua selvittää, sen hankalampi. Vielä vaikeampi juttu, kuin saada jotain todisteita Eichmannin osallisuudesta, kokonaisuuteen. Klassikko, eri muodossa.

Risto EJ Penttilä puhui tukholman syndroomasta, jota esiintyy muualla, paitsi juuri Tukholmassa. Parempi nähdä syndroomia siellä sun täällä, muttei mainita niin isoa, jonka edessä olemme väistämättä syyllisiä. Ihmisen perussyyllisyys lienee tämän liittoutumisen tiedostamisesta. Jotain oikeudentuntoa siis voi ilmetä.

Että lika voitaisiin yhdistää tekijöihin, ja pestä asia puhtaaksi, taitaa olla yleistä. Aarnion tapauskin tulee helposti mieleen tässä. Vaikka varmaan on poitteja joihin vedota, niin sitten on toimivaltaakin, jos ei käy ongelmaksi, tai jotain nappulaa voi käyttää.

Eilen sattui silmään tämä: https://web.archive.org/web/20190505185240/https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/rikoskomisario-kiinnostui-poliitikon-vanhasta-paritusepailysta-yhtakkia-tyohuoneen-lukko-oli-vaihdettu-ja-kulkulupa-peruttu/. En ota kantaa oikeellisuudesta, systemaatikkona. Muuten erään arvellun linjan mukainen, josta ei oikein voi puhua kuin sivukujilla.

Antamalla netissä tietoa itsestäsi, annat valtaa tiedonhaltijalle. Sitä ei sanota, että osallistumalla elinkeinoelämään yleisesti, miten vain, teet samaa.

Sepe

Lainaus käyttäjältä: Muisto Keijo Kullervo - toukokuu 06, 2020, 11:29:49
Joskus kirjoittamaani:

"Muistelen porrasperäisen, muitakin malleja on, Lada henkilöauton olleen sangen luotettava ja käynnistyi loistavasti vaikka pakkasta oli yli parikymmentä astetta. Näin olen kuullut kerrottavan aivan yleisesti vielä -70 jälkeenkin.
Itse olen käyttänyt japanilaisia autoja koko ikäni... Taitaa nykyinen olla viides tai kuudes ja tämä nykyinenkin on tullut ulos tehtaasta vuonna 1999.
Arvostan myös venäläisvalmisteisia ydinvoimaloita Suomessa, toki suomalaisen tekniikan avittamana (taisivat valmistuakin suurin piirtein aikataulussa... Toisin kuin ranskalaisviritteinen ydinvoimala joka vieläkin etsii käynnistäjiään)..."

Muisto Keijo Kullervo

ja mitä yhteiskuntaa Kullervon ns. ajattelu käsitteli?

Juha


Ivan Puopolo: 
https://www.youtube.com/watch?v=iP7pyIPd5w8. (TÄSSÄ SYY, MIKSI KOMMUNISMI EI VOI TOIMIA ILMAN HIRMUHALLINTOA)

Kirjoitin kannanoton äskeisestä, Facebookkiin, viikko sitten tai kauemmin. Jäi kuitenkin mieleen lähisukulaisen suosiminen, luonnonvalinnassa, siis suosimisessa. Perhe on läheisempi kuin ehkä lähiyhteisö, tosin yhteisöllä voi olla voimaa enemmän.

Luonnollista rakentumista ajatellen, tuossa voi olla perää, ja vaikka asia on helppo muotoilla tuohon tyyliin, kuten se yleensä tehdään, niin siitä huolimatta, perustelu jää vähän vajaaksi. Eräs heikko kohta tuossa on se, että perhe ei välttämättä ole ihmisen paras tuki, tai yhteisö. Eikä yhteiskuntakaan ole välttämättä kaikille hyvä, vaikka useimmille pyrkii olemaan. Kaltoinkohtelevista yhteyksistä neuvotaan pysyttelemään kaukana, ihan yleisohjeena.

Mutta tuo lähiperiaate. Tuli mieleen ihan se, että ihminen elää aika paljon itsensä kautta, jopa terveessä tilanteessa. Merkityksissä ja niiden kokemisissa oma puoli on tärkeä. Jotta johonkin on sitoutunut aidosti, on jotain tärkeää oltava koetusti.

Omakohtaisuus on omalla tavallaan kaiken osallistumisen lähtökohta. Miten kytkös kenenkin tapauksessa tällaiseen säilyy, on oppimiskysymys. Ehdollistunut mieltää asiat aasialaisten osalta, kuten eräs tutkimus osoitti, jossa joukossa selkeästi pahoinvoiva on onnellinen, kun taas länsimaalaisen mielestä selkeän pahoinvoipa. Kummatkin tulkitsevat tilannetta oikein, omaan elinpiirin kokemusmaailmaan nojaten.

Poliittisissa kärhämissä, periaate on lähteä omasta tilanteesta, joka konkreettisin. Lähtökohdat kun niin erilaiset, niin törmäystä syntyy, jolloin areenalle jää enemmän sellaiset, jotka eivät kärsi yhtä paljon hankauksesta siinä, mitä tavoittelevat, suhteessa muiden erilaiseen tapaan. Toisaalta, juuri ristiriitojen kokijat, voivat nähdä luontaista roolia kentällä, jossa pullonkaulana on liian vahva jännitteisyys, jolloin missioksi tosin voi muodostua, pelkkä jännitteiden säätämistyö.

Kun sovittamattomuutta on paljon ilmassa, liian painavana, ja näkyvää ja tuntuvaa ristiriitaa ei oikein voi ilmetä, syntyy tilausta päätöksenteon väistelylle, ja toisaalta asioita siirtyy käsiteltäväksi sinne, missä on kykyä olla leppoisa, mutta kaukana kenestäkään. Politiikka isolla areenalla on liian iso haaste, ja järjestelykyky suhteessa haasteeseen, on liian suuri hoideltavaksi.

Popovin loppupäätelmä on näin tolkukas. Kenellä intressiä on, ja omakohtaisuutta, ja siten kokonaivaltaisempaa tuntumalähtöä, on asioiden sitomiskykyä (edes joksikin) kokonaisuudeksi (diktatuurista, ...) olemassa, tosin tässä vaaditaan tietyn kokonaisuuden irtiotto esteellisyyksistä.

Suunnitelmallisesti toimitila yhteispäätöksin tehtynä, on kommunismityylistä, jossa delegointi tapahtuu vaikka fiksusti, niin pohjana se vesittää aidomman omakohtaisen lähtijyyden, jossa voimaa kuitenkin olemassa suorasti painavana (henkilökohtaisuus). Kommunistinen lähtijä on tässä valtuutettu ja mandatoitu, tosin mahdollisesti ilman omakohtaista motiivia asianhoiteluun. On vapaat kädet samalla tapaa, kuin valtaa tarvitsevalla, mutta voi kokeilla kaikkea ilman suoranaisia seuraamuskytkentöjä, tai henkilökohtaista puntarointipohjaa, joka sitoisi jotenkin toimivaa suuntaa tarjoten.

Kommunistisen toimijuuden tausta, EMlla tavalla, on melko yleinen, eikä koske vain valtionhallintakeinoja, joita käytetty joskus, ja jollain tapaa yhä edelleen. Äänestämisen kautta valittu lähtijä on vähän samaan kuuluva asianhoitelija, tosin äänestysvalinta voi liittyä ihmiseen, jolla on vähintään omakohtaista sidosta rakentelun seurauksista.

Kommunistinen malli on jotain ihmiselle kuuluvaa, eikä siitä pääse täysin eroon, ellei sitten voi aidosti päättää asioita areenalla, jossa ei ole kovin paljon erimielisiä. Isot kokoonpanot, johtavat aina ristiriitalähtöihin, ja koska joku tarvitaan päätöksiä tekemään, saadaan aikaan hallinto, joka on kyvytön, ellei sen tavoitteeksi sidota jotain niin selkeästi yhdistävää, jonka melkein jokaisen syytä jakaa, jolloin hallinnon vastuuksi ei jää välttämättä kovin paljon. Ajatus on äärioikeistolainen, ts malli, jossa olisi lähinnä maanpuolustus, ja sen ylläpito.

Koska globaalijutuissa viimeistään on isoja kokonaisuuksia hallittava, esim ilmastonmuutoksen takia, tai muuten, niin valintana on joko seesteisemmin kommunistista kyvyttömyyttä, tai vahvimman kykyä ottaa hallinta. Mitä se olisi edes viimeksimainitussa tapauksessa? Kun on sitä hallintakykyä paljon, niin aika vähän saattaa kiinnostua omakohtaisuuden kautta tekijöistä, jotka edistävät muita.

Onko tässä jotain tiivistettävää, jotain selkeän oleellista hoksattavaa, jota ei voi olla ottamatta huomioon? Näistä kirjoitetaan paljon, eikä kirjoitusten paljous ja erilaisuus taida tiivistää mitään tartuttavaa. Kokemuksia on kertynyt, tosin myös surutonta epäonnistumisilla ratsastamista, sen sijaan, että virheitä kelattaisiin eteenpäinmenoksi. Tavoite pohjalla, ei tätä painotusta ajatellen voi olla tieto ja kokemuksen karttuminen, vaan jotain muuta, vaikka varmuuden vuoksi, koska suurin osa kaipaa tavan linjoja, joihin nojata.

Juha


Jos ajatellaan, että terve toiminta syntyy omakohtaisesta sidoksesta tekemiseen, niin jos ihmiset lähtevät toimintaan, mitä kukakin itseään varten ajattelee tarpeelliseksi, niin jossain vaiheessa mennään muiden rajoille, ja voidaan jopa haluta sinne, mm yhteistyön takia.

Miten rajankäyntiä hoidellaan? Jos tervehenkistä on olla asiallaan rehdisti, ts ei-sosialistisesti, niin tarkoittaako se aseita, ja minkälaisia? Mikä on tervehenkisen toimintatahon sopiva aseistus/keinot, pyrkimyksiään ajatellen, jos muitakin toimijoita ilmenee, samoin periaattein?

Kun kohtaamistilanne syntyy, niin millainen on sitä, jossa näkyy kapitalistinen ote, tai kommunistinen? Tarvitseeko esim jutella, tai tuleeko jutella markkinahenkisen mainostamalla, propagandalla, manipuloimalla, käännyttämällä, hyvään uskoen, luottamuksella ollen, uskotellen ja toivotellen, ...

Jos suhtautuminen on valittavissa, ja linjat isommin koottavissa, koska valinta-avaruus ei ole kovin kattava painealueella, niin mitä ne suhtautumistavat on?

Tuo eteen mahdottoman. Sovitetta tietyille osarakenteille ei ole, siten kuin osista ajatellaan mahdollisina. Ensimmäinen reaktio tähän on poissulkevuus, joka syntyy automaattisesti. Että tämä syntyy, niin millaiseen asetelmaan päätymisen jälkeen?

Vaikka eletään jotain päätymää vahvasti, ei perusteita oikein selkeästi esitetty. Vai miten?

ROOSTER

Tuskin monikaan on huomannut, koska asiasta ei juuri metelöidä, miten Suomessa on järjestelmiä, joiden avulla kansallistetaan jatkuvasti yksityisomaisuutta.

Järjestelmä toimii näin:

1. Houkutellaan työhaluisia ihmisiä yrittäjiksi mm. TE-toimistojen, oppilaitosten ja muiden organisaatioiden avulla
2. Tarjoillaan ensin starttirahaa, eli ilmainen näyte, veloituksetta
3. Tarjoillaan "halpakorkoista riskirahaa" yritykselle
4. Vaaditaan lisää maksuaikaa pyytävältä yrittäjältä henkilökohtainen takaus ja annetaan ehkä lisää "riskirahoitusta"
5. Vaaditaan 16%viivästyskorkoja maksuun ja siirretään saatavat perintätoimistoon
6. Käräjäoikeus vahvistaa saatavan ja 16% koron "valtion riskirahoitukselle"
7. Aletaan myydä yrittäjän omaisuutta pakkohuutokaupoilla
8. Tilitetään rahat valtiolle

Tämä prosessi aiheuttaa kaikenlaisia kuluja ja maksuja kiihtyvällä vauhdilla niin, että muutaman kymppitonnin velka on hetkessä satatonnia ja samanaikaisesti omaisuus myydään noin puoleen hintaan. Eli valtio perii mutkien kautta pienyrittäjiltä rahansa nelin-viisinkertaisena takaisin.

Lainaus käyttäjältä: https://blog.kauppalehti.fi/viivan-alla/kyynelten-merten-merirosvot-kaappasivat-yrittajan-ja-hanen-lapsensa...hallituksen määräämä yli 10 hengen kokoontumiskielto on vienyt häneltä nyt kaikki tulot.

"Kaikki tulopuoli loppui kuin seinään eikä tuloja ole nähtävissä ennen ensi vuotta."...

Yrittäjä on vailla palkkaa ja kaikki työntekijät on lomautettu. Hän itkee: "Huoli on kova myös näiden tärkeiden työntekijöiden puolesta."

Lisäksi kotona on vaimo raskaana. Vaimokin olisi normaalisti töissä firmassa. Taitaa mennä firman lainojen pantiksi omakotitalo samassa rytäkässä. Valtion Finnvera lähettelee jo Intrumin kautta 16 prosentin korkolaskuja.

Pahinta on, että mistään suunnasta ei heru edes myötätuntoa: Yrittämisessä on riskinsä, mitäs aloitit, oma vika. Puolisokin voi sanoa: Mitäs aloitit, minä olin silloin vastaan. Otan lapset ja muutan. Elatusmaksut tulee perässä.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Karikko

^

"Kansallistetaan" on väärä sanamuoto, sillä eihän siitä ole kysymys.

Pankkeja ja sijoittajia siinä suositaan ja varallisuudet siirtyvät sinne missä niillä on jo turvallinen koto muutenkin.

Nykyinen auttaminenkin johtaa siihen, että niitä kiinteitä kuluja korvataan, kuten sijoittajien ja pankkien saatavia.

Paitsi tietenkin tuo tekesin "lahjoittelmat roposet" joita annettiin näppärille "kepuleille".

Juha


Valtio on kuitenkin liittymä kansan resursseihin. Esim Venäjällä, homma meni aika rivakasti. Muualla on tarvinnut nähdä enemmän vaivaa, asian takia.

ROOSTER

Jos valtio takavarikoi omaisuutta ja jakaa näin saamansa rahat muille, niin eikö kyse ole valtion tekemästä haltuunotosta eli kansallistamisesta?

Lainaus käyttäjältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/KansallistaminenKansallistaminen tarkoittaa "ottamista kansalliseen omistukseen", käytännössä yleensä valtion omistukseen, usein vastoin aiemman omistajan tahtoa. Sosialisoiminen tarkoittaa yleensä samaa, joskus ottamista valtiota pienemmän kollektiivin omistukseen

Tarpeetonta semantiikkaa, pitäisi nähdä ihmisten olot kaiken takana, se on tärkeintä.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Juha


On todennäköistä, että asiankululle ei mahdeta mitään, koska kulku on niin pitkällä. Jää lähinnä seurattavaa ja mietittävää, mikä meni pieleen.

Jos nykyisyyttä vertaa niihin rakenteisiin, joissa on terveyttä, voi saada jotain vertailukohtaa toimivan arviointiin. Tavallisesti paikallisuus on se juttu, ja isompiin hankkeisiin, hallintaan ja toimintamuotoihin, tarvitaan paljon rakenteellista tukea. Lopputulema on kuitenkin se, että globaalin suuntaisen lisäksi, myös paikalliset elinolot kurjistuvat.

Kun pärjääjiä on, ja tehdään elämään liittyviä duuneja, niin tekijöiden kesken syntyy aina erilaista kommunikointitarvetta, toisten huomioonottamisen tarvetta, ja samoin jännitteitä.

Kun jännitteitä ilmenee, syntyy usein tilanne, jossa yhteenottajien toimintalaajuus kapenee. Intressit vähentävät kykyä siedettävään toimintaan, ja kun jännite säteilee usein kielteisesti jonnekkin, suoria käsittelijöitä laajemmaksi, niin apureita tarvitaan, eräänlaisen solmun purkamiseen.

Ulkopuolisille tahoille yleensä on paikkaa aina. Yhteisöissä tätä kohtaa hoitaa jokainen, jollain tapaa välittömästi, kun näkee tarvetta suojella kokonaisuuden eheyttä, ja omaa paikkaa jossain edistävässä kokoonpanossa, vaikkei tällaista tulisi järkeiltyä, suojelemistoimille.

Kun jokin ulkopuolinen alkaa irrota liikaa yhteisöstä, ja asiankäsittelyistä, se alkaa elää omaa elämäänsä. Syntyy vakavemman luokan irtiotto, ja kyky elää yhteisön ja luonnonreunaehtojen mukaisesti.

Perusjuttu ihmisyhteisöillä on tosi vakaa. Se ei tarkoita, etteikö voisi syntyä sitä, mitä nyt menee, eikä poikkeuksia taida olla olemassa.

Yörvartijavaltiossa on näin eräs hyvin selkeä linja, siis hallinnon minimoimisessa. Kun sitä lähdetään tekemään tässä vaiheessa, voi riskinä olla vähän se kuin mitä Venäjällä on nyt toteutunut. Suuri osa vailla resursseja, edelleen, koska sama on ollut aiemminkin, eli jatkuu se tilanne, jossa on jokin määräävä taho, irrallisena muusta.

Paitsi että ihminen osaa hakkeroitua välinein luonnon höttörakennelmiin, tehdäkseen elintilaa itselleen, kuten muutkin eläimet, niin ihminen osaa tehdä samaa myös tienoille, jossa on enemmän rikkauksia saatavana.

Pointti ei kuitenkaan ole ihmisen pahuudessa, vaan ihmisten asetelmissa, joita avautunut enemmän, ihmisen oman toimintakokonaisuuden vuoksi. Siten kielteiset, joihin joudutaan reagoimaan, ja joiden mukaisesti mentävä, ei pohjaudu suoremmin luontoon ja ympäristöön, vaan muuttuneeseen ympäristöön, joka on ihmisen aikaansaama.

Tuota vasten, voi ehkä yrittää miettiä tarkemmin sitä kulkua, mikä edistää epätasapainoista kehittymistä, myös nykyaikana. Vaikka luonto ajastaan hoitaa riistäytyneet asiat, niin samalla kuluu aikaa, ja ilmenee paljon kärsimystä. Ei toisaalta ole välttämättä toivoa antavaa se arvelu, että villiintyneisyyden toiselle asteelle voi ajastaan käydä huonosti.

Juha


Nykyaikana on turhaa puhua esim julkishallintojen säästöistä, tai sen byrokratiavallan pienentämisestä, koska valtaa siellä suunnalla ei oikein ole. Valtioitten hoitoon äänestetyt, eivät voi asioita ratkaista, jos hallintoa ja hallintovaltaa oikeasti halutaan purkaa, niin purkamista tulisi tehdä sieltä, mitä ei ole tapana osoittaa.

Rahat voi olla kaapannut kuka liekkin. Tärkeintä huomata, että elämänedellytysten jako, ja resurssikaappaus on jo tehty.

Kun kolmas sovitteleva osapuoli ratkoo asioita, hän voi luoda esim toiminnan eheyttämiseksi lakeja, ja toimintapuitteita. Kun näistä on tehtävä yksiselitteisen selkeitä ja sovellettavia, on toimintakirjon erilainen rikkaus minimoitu. On selkeät sävelet, ja kun jotain tehdään niiden mukaisesti, ja jossain menee tosi kehnosti, joudutaan kompensoimaan tilannetta, yleisemmin siedettäväksi.

Kopek

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - toukokuu 11, 2020, 11:46:19
Jos valtio takavarikoi omaisuutta ja jakaa näin saamansa rahat muille, niin eikö kyse ole valtion tekemästä haltuunotosta eli kansallistamisesta?

Jos yksityinen tekisi noin, puhuttaisiin varastamisesta.

Kun maa muuttuu sosialistiseksi valtioksi, jota nykyisin ei onneksi kovin paljon tapahdu, prosessi on yksityisten omistajien kannalta melkein sama kuin joutuminen varasjoukon ryöstämäksi.

Ensin kaapataan valta. Sen jälkeen tukahdutetaan sananvapaus ja aivopestään kansa yhtenäistetyn propagandan avulla kansallistamisille myönteiseksi. Vastarinnan murtamiseksi ja kansan henkiseksi alistamiseksi käytetään apuna väkivaltaa ja vangitsemisia. Yksityinen omaisuus otetaan valtion eli kaappariklikin hallintaan. Omaisuutta hallinnoiville puolueen johtohenkilöille annetaan monenlaisia taloudellisia ja muita oikeuksia jotka tekevät heistä etuoikeutetun yläluokan. Sensuuri vallitsee, ja demokratiasta on jäljellä enää nimi, joten sosialisoinnin uhreilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada omaisuuttaan takaisin. Jotkut heistä ovat paenneet maasta, jotkut ovat vankileireillä, jotkut elävät B-luokan kansalaisiksi leimattuina köyhyydessä omassa maassaan. Näiden ihmisten ainoa toivo lepää sen varassa, että sosialistinen roistovaltio romahtaa joko omaan mahdottomuuteensa tai ulkopuolisen hyökkäyksen tai kumouksen seurauksena.

Pakolaiskuubalaiset ovat odotelleet Floridassa tuollaista ihmettä jo 60 vuotta - turhaan. Vaikka sosialistivaltio olisi kuinka laho tahansa, se ei helposti kaadu, koska johtava luokka pitää kynsin ja hampain kiinni asemastaan.

Sosialistijohtajat tietävät, että jos valtasuhteet muuttuisivat, omaisuutta palautettaisiin alkuperäisille omistajille (kuten Itä-Saksassa ja eräissä muissakin maissa), ja monet sosialistijohtajat löytäisivät itsensä oikeussaleista - syytettyinä. Yläluokkainen elämä olisi muisto vain. Hyvät muistelmat julkaisemalla voisi vielä jonkun pennosen saada. Pohjois-Korean johtajaa ei taitaisi edes muistelmien kirjoittaminen pelastaa. Hänellä saattaisi olla edessä Saddam Husseinin kohtalo.

Sosialistimaissa ei kiivetä johtavaan asemaan ja vaurauteen bisneksellä, koska yksityinen liiketoiminta on kiellettyä. Ainoa keino päästä nousemaan edes jonkinlaisiin asemiin on opiskelu ja sitä kautta uran luominen teollisuuden tai tieteen tai hallinnon palveluksessa. Entiseltä omistavalta luokalta tämä tie on katkaistu jo alkuvaiheessa epäämällä heiltä mahdollisuus päästä korkeampiin opintoihin. Itä-Saksassa tätä keinoa käytettiin myös sivariksi pyrkimisen hillitsemiseksi. Jos et ollut käynyt armeijaa vaan olit suorittanut siviilipalveluksen, joka ihmeen kaupalla myös DDR:ssä oli mahdollista, et päässyt yliopistoon ja näin ollen jouduit tyytymään pienipalkkaisen duunarin osaan yhteiskunnassa. Yksityisellä bisneksellähän ei voinut rikastua. Sivaritausta tukki kaikki tiet.

Onko sillä nyt loppujen lopuksi kovin suurta väliä, millä kaikilla nimillä omaisuuden viemistä pakolla toisilta kutsutaan. Samaa hommaahan se on nimistä riippumatta ainakin uhrien kannalta.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 11, 2020, 14:25:59Vaikka sosialistivaltio olisi kuinka laho tahansa, se ei helposti kaadu, koska johtava luokka pitää kynsin ja hampain kiinni asemastaan.

Sosialismin paikkalla voi olla mikä määrite tahansa, eikä tilanne muutu siitä. Kansa myös odottaa tätä, koska ei enää muuta muista.

Foorumeilla voi todeta jokainen ylläpitäjä saman ilmiön, halusipa käyttää valtaa, tai minimoida sitä. Jälkimmäinen vaikeampaa, käytännössä, eikä siihen yleensä ryhdytä, normatiivisin ajatuksin, joita kohdistetaan, järkeväksi ajateltuun ylläpitoon, jossa yksi ainoa malli.

Siitä on pitkä aika, kun ihminen oli vasten luontoa suoremmin. Kun eletään kulttuurisemman päällä, ja joillakin ei ole oikin mitään osuutta tähän, eikä suoraan luontoonkaan, voi ihmetellä, miten ylipäätään on elämää tällä tavoin.

Toisenlaista on esim hoitaa esiin kasautuvia projektiluontoisesti, kun ideaa ja kokemusta kertynyt riittävästi. Hallinnon tulee olla poikkeuksellista, samoin kuin ihmisten yleinen puuttuminen toisten asioihin. Tulee puuttua, muttei pitkittää asioita turhan takia. Jos ei onnistu, niin todettava epäonnistuminen.