Vapaata ajattelua yhteiskunnasta, politiikasta ym

[Aave]

Moni ei tiedä sitäkään, että esimerkiksi termi ja konsepti kulttuurirelativismi oli alun perin Franz Boasin leikkimieliselle teesaukselle perustuva - mutta Boas tarkoitti tässä suhteellisuutta nimen omaan akateemisena huumorina ja olkiukkona, jonka ei ollut tarkoitus olla mitenkään vakavasti otettava, vaan sen tarkoitus oli demonstroida antropologian rajallisuutta tieteenä. Nykyisin sitäkin käytetään vakavasti otettavana käsitteenä, ja keidenpäs muiden, kuin monikulttuuri-ideologian kannattajien keskuudessa?!

[Aave]

Varmemmaksi vakuudeksi tässä muuan Hesarin pääkirjoituksen kirvoittama vasemmistosävellys, etten paremmin sano:

Vastine Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen (minjakoskela.fi):

"Väitöskirjani käsittelee populaarimusiikkipedagogiikan demokratiaa

Yritän selittää lyhyesti: On totta, että identiteettipolitiikka on valtavirtaistunut viime vuosina, ja että valtavirtaistumiseen liittyy myös ongelmallisia lieveilmiöitä. Se johtuu siitä, että kun ilmiöt valtavirtaistuvat, niihin yleensä liittyy ongelmallisia lieveilmiöitä...

"Olen kerännyt aineistoni havainnoimalla omaa opetustani ja käytän työssäni intersektionaalisuutta tutkimuksellisena linssinä".

Kyllä on pettämätöntä logiikkaa ja tieteen huippua! Se, että tekee tutkimusta yliopistossa ja kirjoittaa väitöskirjan ei automaattisesti tarkoita että on tieteilijä, tai tekee tiedettä - lukekaa vaikka itse!

Tiede on pohjimmiltaan metodi, jota seuraamalla voi kompensoida ihmisille lajityypillistä subjektiivisuutta. Mikäli seuraa tieteellistä metodia tarkasti, kertovat tuloksesi jotain todellisuudesta, täysin riippumatta siitä mitä ismejä kannatat.

Oman opetuksen havainnointi ja sen vatvominen jonkin lempiteorian kautta ei täytä tieteen tunnusmerkkejä millään tasolla. Mutta hei, väikkärin silläkin tavalla näköjään pystyy pykäämään!

[-:)lauri]

Pikanttia suomalaista väriä kirjoitukseen toki tuo taistolaisuuden ja intersektionaalisen feminismin sotkeminen assosiaatioiden möykyksi. Näin voidaan tuoda yhteen kaikki suoraan selkäpiihin sukeltavat kauhun väristykset: kommunismi, Neuvostoliitto, feminismi, nuorten pilalla oleminen, ideologiat.
https://vasenkaista.fi/2021/04/hesari-ei-ole-humanistin-ystava/

Huonostipa skribentti tuntee ilmiön taustat.

Moderni feminismi yleisesti - ja intersektionaalinen feminismi erityisesti - ovat suoraan kytköksissä marxilaisuuteen. Niiden alkulähde on Marxin kuvailemassa luokkasodassa, josta intersektionaalisuus on nyt sen irvokkain ja fanaattisin väännös, ja samalla pseudotieteellinen aivopieru.

Esimerkiksi "poliittisen korrektiuden" synty terminä suuntautuu minnepä muualle, kuin Neuvostoliittoon ja vainoihin, mutta modernissa feminismissä sen omaksuivat nimen omaan amerikkalaiset feministit, omiin tarkoitusperiinsä.

Voiko parempaa kytköstä suomalaisuuteen nyt olla, kun seuraavaksi on suomalaisen englanniksi kirjoittama gradu, jossa sivutaan tätäkin aihetta. Gradun pääaiheena on apartheid-kielen vertailu Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa eri aikakausina, mutta tältä osin näin, sivulta 12:

"According to SPD and Thorne (1993 s.v. 'PC'), in the 1970's, liberal and progressive activists started using the term, as well. The earliest one of these to do this was Toni Cade in his 1970 anthology the Black Woman: "A man cannot be politically correct and a chauvinist too." In 1975 also Karen DeCrow, then the president of the National Organization for Women (USA) used the term. This way Feminists adopted the term, as well. Already in the early 70's, feminists paid attention to the sexism in language and by the end of the decade many sexist words were taboo (e.g. -man ending words). The taboo status was eventually expanded to terms involved with racial and heterosexist stereotypes, Euro-centrism in historical studies and any other kind of discrimination (see intersectionality in section 3.3).

    According to Allan and Burridge (2006: 92), amidst all this, also the Conservatives in the United States started to use the term and stripped the irony that the Left had given it out of the term. This is when PC started to evolve its image problem although it has problems naturally, as well, just by being politically correct. The result of this is that PC is offending to both parties of politics in the US and the term was and still is truly double-edged".

Ei savua ilman tulta, kuten sanotaan.

Lyhyesti ilmaistuna feminismi on perinteisesti tarkoittanut miesten ja naisten välisen tasa-arvon ajamista tai fanaattisimmillaan vain naisten oikeuksien ajamista miesten oikeuksista välittämättä. Ja riippumatta siitä, mikä on käsitteen geneettinen alkuperä olkoonkin se sitten vaikka marxilaisuuden luokkasota-käsitteessä. Nykyään feminismi on oikeastaan jo muodostunut kattokäsitteeksi myös intersektionaaliselle feminismille, eli sille, että empiirisesti havaittavaa epätasa-arvoa löytyy parannettavaksi myös muidenkin ihmisryhmien väliltä kuin vain miesten ja naisten väliltä.

Tieteellisessä viitekehyksessä feministi tai tarkemmin intersektionaalinen feministi tutkii eri ihmisryhmien kokemuksien lisäksi mm. sitä, mitkä kaikki ryhmät ovat epätasa-arvoisessa asemassa keskenään, sekä sitä, kuinka noita tasa-arvo-ongelmia voitaisiin mahdollisesti poistaa. Sitten poliitikkojen toivoisi ottavan tästä itselleen koppia, jotta jalkauttaisivat käytäntöön noita tasa-arvo-ongelmien poistoja. Jos poliitikko ajaa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, voidaan poliitikkoa kutsua feministiksi ja jos poliitikko ajaa muidenkin ihmisryhmien välistä tasa-arvoa, voidaan poliitikkoa kutsua intersektionaaliseksi feministiksi.

Saa olla aika voimakas äärioikeistolainen kokemus, jos katsoo eri ihmisryhmien välisen tasa-arvon ajamisen kaikkein irvokkaimpana asiana tai irvokkaimpana asiana vain feminismissä. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun äärioikeistolaisen kokemuksen moraalinen oikeutus ei minulle lainkaan aukea.

[-:)lauri]

Kyllä on pettämätöntä logiikkaa ja tieteen huippua! Se, että tekee tutkimusta yliopistossa ja kirjoittaa väitöskirjan ei automaattisesti tarkoita että on tieteilijä, tai tekee tiedettä - lukekaa vaikka itse!

Tiede on pohjimmiltaan metodi, jota seuraamalla voi kompensoida ihmisille lajityypillistä subjektiivisuutta. Mikäli seuraa tieteellistä metodia tarkasti, kertovat tuloksesi jotain todellisuudesta, täysin riippumatta siitä mitä ismejä kannatat.

Oman opetuksen havainnointi ja sen vatvominen jonkin lempiteorian kautta ei täytä tieteen tunnusmerkkejä millään tasolla. Mutta hei, väikkärin silläkin tavalla näköjään pystyy pykäämään!

Tieteen metodologiaa opetetaan korkeintaan humanistisissa tieteissä käsittäen silloinkin oikeastaan vain tilatotieteen menetelmiä, mutta luonnontieteissä ei mitään tieteellisiä metodeita opeteta ensinkään kun niitä ei ole, vaan kun löytyy joku mielenkiintoinen ajatus, jota tutkia, kehitellään tutkimusmenetelmät osittain perinteitä kunnioittaen jos perinteistä on apua ja/tai joko osittain tai kokonaan lennossa, jos tutkimusmenetelmät vielä uupuvat. Tiede ei ole jokin etukäteen tietyt aspektit täyttävä metodi, jota seuraamalla syntyy 100% ehtaa tietoa vaan paljon väljemmin vain järkevien ajatusten muodostamista maailmasta sekä niiden kokonaisuus jos kohta usein järkevyys tieteessä edellyttää onnistunutta argumentointia.

[Laika]

Nytkö persusiipi uskoo keksineensä myös tieteenfilosofian?

Minä kun ajattelin sen olevan humanistista hevonpaskaa, eikä kunnon kovaa perussuomalaista luonnontiedettä kuten frenologia.

Filosofiassa on niin vaikeita sanojakin, ja ne kirjoittavat pitkiä kappaleita, joita kukaan ei jaksa lukea.

[Kopek]

Jos etnonationalisti sanoo, että joku ei ole etnisesti suomalainen niin sen voi jo ymmärtää. Se ei vain ole niin tehoks iskulause.

"Suomalaisuus" ei ole ollut minulle sen tyyppinen asia, että olisin luokitellut ihmisiä sen mukaan, ketkä ovat suomalaisia, ketkä voivat olla suomalaisia ja ketkä eivät voi olla suomalaisia.

Googlailin vähän tätä asiaa. Löysin Uuden Suomen blogin, jossa kirjoittaja Petteri Ritala lainaa perussuomalaisten puoluesihteerin Simo Grönroosin lausuntoa siitä, että somalit eivät voi olla suomalaisia. Blogista vie linkki Iltalehden juttuun.

"Täysin rasistinen puolue", Ritala kirjoittaa.

Iltalehden jutussa Grönroos sanoo, että "kun somali muuttaa Suomeen, hänestä ei voi tulla suomalainen - mutta kyllä hän Suomen kansalainen voi olla".

En nyt anna linkkiä kumpaankaan edellä mainittuun juttuun, koska ne eivät ole varsinainen asiani. Se on tämä:

"Olen saamelainen, en suomalainen"

Tuollaisen mielipiteen on esittänyt syntyperäinen Suomen kansalainen Pirita Näkkäläjärvi.

https://www.vihrealanka.fi/juttu/%E2%80%9Dolen-saamelainen-en-suomalainen%E2%80%9D

Mitä tästä voidaan sanoa? Miten suomalaisuus oikein kuuluu määritellä, jos Suomessa syntyminen ja syntymän kautta saatu Suomen kansalaisuus ei automaattisesti tee ihmisestä suomalaista. Omaa ilmoitustako pitää odottaa.

Pienemmässä mittakaavassa olen itsekin kokenut hieman samanlaisen asian. Jouduin aikoinaan muuttamaan pakkotilanteessa paikkakunnalle, jossa olen nyt ollut kirjoilla jo yli 30 vuotta. En suurin surminkaan suostu sanomaan itseäni sen paikkakuntalaiseksi. Jos joku minua sellaiseksi sanoo, koen sen hyvin kiusallisena.

Entä stadilaisuus ja helsinkiläisyys. Näistäkin asioista ollaan monta mieltä. Aidon stadilaisen pitää kai olla syntynyt Helsingissä koko ikänsä asuneille vanhemmille ja elää itsekin koko elämänsä Helsingissä. Kai tietty kielikin edellytetään. Ei kai stadilainen voi puhua savoa?

Onko "suomalaisuudessa" loppujen lopuksi kyse paljon tuon kummemmasta asiasta. Muuttoilmoitus tekee ihmisestä helsinkiläisen, mutta ei stadilaista. Suomen passi tekee ihmisestä Suomen kansalaisen, mutta ei joidenkin mielestä "suomalaista". 

En ole etnonationalisti, joten hyväksyn suomalaiseksi kenet tahansa.

[Toope]

Jos etnonationalisti sanoo, että joku ei ole etnisesti suomalainen niin sen voi jo ymmärtää. Se ei vain ole niin tehoks iskulause.

"Suomalaisuus" ei ole ollut minulle sen tyyppinen asia, että olisin luokitellut ihmisiä sen mukaan, ketkä ovat suomalaisia, ketkä voivat olla suomalaisia ja ketkä eivät voi olla suomalaisia...

Miksi suomalaisuus ei sinulle ole tärkeää? Monille meistä se on tärkeää. Kyllä minäkin hyväksyn seka-avioliittoja tms., mutta pidän sopeutumista suomalaisuuteen merkkinä siitä, että ihminen sopeutuu tänne. Suomalaisuus on etnisyyttäkin, kuten kaikki etnisyys. Ulkkarina tulee sopeutua, se on velvollisuus, toki suomalaisten tulee myös hyväksyä ulkkarivaikutteita.

Kun tulet Roomaan, käyttäydy kuten roomalainen.

[Jaska]

Mitä suomalaisuus milloinkin tarkoittaa, riippuu tietenkin tilanteesta. Useimmiten Suomessa ihmisenä  suomalainen tarkoittaa Suomen kansalaista, silloinkin kun Suomen kansalainen on myös jonkin muun maan kansalainen. Kansalaisuuden lisäksi ulkomallaisuutta tarkastellaan usein itse ilmoitetun äidinkielen ja vanhempien syntymämaan perusteella. Tai nykyinen tai aikaisempi asuinvaltiokin voi riittää suomalaiseksi nímittämiseen. Suomi on valtiona aika nuori, että ei tarvitse mennä sukupolvia kovinkaan pitkälle taaksepäin, että kaikkien Suomessa nyt asuvien edeltäjät ovat syntyneet muussa valtiossa kuin Suomessa. Minunkin vanhempani syntyivät Suomen suuriruhtinaanmaassa Venäjän keisarikunnassa. Suomalaisuusaatekin on aika nuori pyrkimys saada pohjalaiset ja karjalaiset saman nimikken alle. Ruotsi-Suomesta puhuminen on silkkaa suomalaisten propagandaa Ruotsin itäisten maakuntien korostamiseksi. Saamelaiset ajatellevat edelleen itseään pikemmin saamelaisina kuin norjalaisina, ruotsalaisina, suomalaisina tai venäläisinä asuinmaan ja  siihen liittyvän kansalaisuuden mukaan. Vastaavia on maailmalla muuallakin kuten kurdit. Miten arabit mahtavat itsensä ajatella tai juutalaiset, painotetaanko syntyperää vai valtiota. Hallinnollisesti valtio ja kansalaisuus ovat merkitseviä. Mutta myös perinteillä ja kulttuurilla on merkitystä. Kuten meillä luterilaisen kristinuskon perinne on voimakkaampi kuin vaikkapa ortodoksisuuden.

[Aave]

Mitä suomalaisuus milloinkin tarkoittaa, riippuu tietenkin tilanteesta. Useimmiten Suomessa ihmisenä  suomalainen tarkoittaa Suomen kansalaista, silloinkin kun Suomen kansalainen on myös jonkin muun maan kansalainen. Kansalaisuuden lisäksi ulkomallaisuutta tarkastellaan usein itse ilmoitetun äidinkielen ja vanhempien syntymämaan perusteella. Tai nykyinen tai aikaisempi asuinvaltiokin voi riittää suomalaiseksi nímittämiseen. Suomi on valtiona aika nuori, että ei tarvitse mennä sukupolvia kovinkaan pitkälle taaksepäin, että kaikkien Suomessa nyt asuvien edeltäjät ovat syntyneet muussa valtiossa kuin Suomessa. Minunkin vanhempani syntyivät Suomen suuriruhtinaanmaassa Venäjän keisarikunnassa. Suomalaisuusaatekin on aika nuori pyrkimys saada pohjalaiset ja karjalaiset saman nimikken alle. Ruotsi-Suomesta puhuminen on silkkaa suomalaisten propagandaa Ruotsin itäisten maakuntien korostamiseksi. Saamelaiset ajatellevat edelleen itseään pikemmin saamelaisina kuin norjalaisina, ruotsalaisina, suomalaisina tai venäläisinä asuinmaan ja  siihen liittyvän kansalaisuuden mukaan. Vastaavia on maailmalla muuallakin kuten kurdit. Miten arabit mahtavat itsensä ajatella tai juutalaiset, painotetaanko syntyperää vai valtiota. Hallinnollisesti valtio ja kansalaisuus ovat merkitseviä. Mutta myös perinteillä ja kulttuurilla on merkitystä. Kuten meillä luterilaisen kristinuskon perinne on voimakkaampi kuin vaikkapa ortodoksisuuden.

Joskus vuoden 1939 lopulla suomalaiset löysivät - aiemmista keskinäisistä erimielisyykstään huolimatta - nopeasti yhteisymmärryksen siitä, mitä suomalaisuus tarkoittaa. Sitä seuranneet lähivuodet suorastaan kristallisoivat ja yhtenäistivät tuota näkemystä. On suorastaan mykistävää, mitä homogeenisella kulttuurilla ja yhteen hiileen puhaltamisella saatiin aikaan - kuten on saatu aikaan muuallakin. Ehkä Suomen kokoisessa maassa - sillä maantieteellisellä sijainnilla ja niine historioineen, mitä maallamme on - on kuitenkin tietty perusasioiden unhoittelu on suorassa suhteessa siihen, miten pitkään rauhaa on kestänyt.

Kun mainitsit samassa yhteydessä kurdit niin minusta on hieman hassua, että täällä Suomessakin nyt on hurjan tiedostaen ja tosi autoeroottisesti (Heh!) oltu mieltään osoittamassa siitä, että kun esim. Black Lives Matter.

Suomalaisten oma historia on täynnä naapurimaiden rääkkäyksen kohteena olemista, orjiksi joutumista, kansanmurhaa ja sitä vilua ja nälkää, mutta eivät nämä nykyiset parkujat sitä tiedosta, kun sillä ei ole amerikkalaisen kulttuuriprogandan veroista rahoitusta. On surkuhupaisaa, kenen ja keiden lauluja tässä maassa lauletaan.

Muistitko muuten liputtaa eilen Agricolan päivänä; en usko, että sinä sentään sekoittaisit Agricolan Coca-Colaan.

Lisäys: Sarkasmin siivittämää tekstiä, alusta loppuun.

[mikainen]

.

Entä stadilaisuus ja helsinkiläisyys. Näistäkin asioista ollaan monta mieltä. Aidon stadilaisen pitää kai olla syntynyt Helsingissä koko ikänsä asuneille vanhemmille ja elää itsekin koko elämänsä Helsingissä. Kai tietty kielikin edellytetään. Ei kai stadilainen voi puhua savoa?

Onko "suomalaisuudessa" loppujen lopuksi kyse paljon tuon kummemmasta asiasta. Muuttoilmoitus tekee ihmisestä helsinkiläisen, mutta ei stadilaista. Suomen passi tekee ihmisestä Suomen kansalaisen, mutta ei joidenkin mielestä "suomalaista". 

Meillä onkin tämä porukka joka huutelee ettei Helsingin osoite tee ulkopuolisesta helsinkiläistä. Vaikka olisikin halua olla ja sopeutua. Sitä halua tietysti vähentää entisestään kun kuulee tätä jo etukäteen ja syistä joihin ei voi itse vaikuttaa.

Eikä kaikki tietenkään edes halua. Ja mitä hauraampi identiteetti ihmisenä sitä hanakammin hakeutuu johonkin tiettyyn porukkaan joka tuntuu tutulta ja turvalliselta.

[a4]

Varmemmaksi vakuudeksi tässä muuan Hesarin pääkirjoituksen kirvoittama vasemmistosävellys, etten paremmin sano:

Vastine Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen (minjakoskela.fi):

"Väitöskirjani käsittelee populaarimusiikkipedagogiikan demokratiaa

Yritän selittää lyhyesti: On totta, että identiteettipolitiikka on valtavirtaistunut viime vuosina, ja että valtavirtaistumiseen liittyy myös ongelmallisia lieveilmiöitä. Se johtuu siitä, että kun ilmiöt valtavirtaistuvat, niihin yleensä liittyy ongelmallisia lieveilmiöitä...

"Olen kerännyt aineistoni havainnoimalla omaa opetustani ja käytän työssäni intersektionaalisuutta tutkimuksellisena linssinä".

Kyllä on pettämätöntä logiikkaa ja tieteen huippua! Se, että tekee tutkimusta yliopistossa ja kirjoittaa väitöskirjan ei automaattisesti tarkoita että on tieteilijä, tai tekee tiedettä - lukekaa vaikka itse!

Tiede on pohjimmiltaan metodi, jota seuraamalla voi kompensoida ihmisille lajityypillistä subjektiivisuutta. Mikäli seuraa tieteellistä metodia tarkasti, kertovat tuloksesi jotain todellisuudesta, täysin riippumatta siitä mitä ismejä kannatat.

Oman opetuksen havainnointi ja sen vatvominen jonkin lempiteorian kautta ei täytä tieteen tunnusmerkkejä millään tasolla. Mutta hei, väikkärin silläkin tavalla näköjään pystyy pykäämään!

Kyse näyttää olevan olkiukkojen ja lähinnä olkiukkojen kannattajien piiskaamisesta. Samalla tullen piiskanneeksi itseään:

Pääkirjoitus tyytyy noudattamaan samaa olkiukkoa kuin laajemmassa julkisessa keskustelussa näkyneet yksinkertaistetut väitteet, jotka olettavat identiteettipolitiikan joksikin ja sitten hyökkäävät oletusta vastaan. Siksi se onnistuu sanomaan paljon sanomatta yhtään mitään.
https://minjakoskela.fi/vastine-helsingin-sanomien-paakirjoitukseen/

Se, että tieteelliset termit muodostuvat popularisoituessaan irvikuvikseen ei ole suinkaan harvinaista.
http://hemakerk.blogspot.com/2009/12/kulttuurirelativismi-termia-kaytetaan.html

Ymmärrettävää peppukipeyttä humanisteissa aiheuttaa jo pidempään jatkunut tieteiden arvottaminen:

A closely related idea (originating in the nineteenth century with Auguste Comte) is that scientific disciplines can be arranged into a hierarchy of hard to soft on the basis of factors such as rigor, "development", and whether they are basic or applied.[4][12]
Philosophers and historians of science have questioned the relationship between these characteristics and perceived hardness or softness. The more "developed" hard sciences do not necessarily have a greater degree of consensus or selectivity in accepting new results.[5] Commonly cited methodological differences are also not a reliable indicator. For example, social sciences such as psychology and sociology use mathematical models extensively, but are usually considered soft sciences.[1][2] However, there are some measurable differences between hard and soft sciences. For example, hard sciences make more extensive use of graphs,[4][13] and soft sciences are more prone to a rapid turnover of buzzwords.[14]
The metaphor has been criticised for unduly stigmatizing soft sciences, creating an unwarranted imbalance in the public perception, funding, and recognition of different fields.[2][3][15]
https://en.wikipedia.org/wiki/Hard_and_soft_science

[Aave]

^
Niin? Ajattelitko ehkä, että en tietäisi tästä? Juurihan olin itse noista kirjoittanut.

[Toope]

Identiteettipolitiikka tarkoittaa yhteiskunnallisen käsityksen pohjautumista ryhmiin, ei yksilöihin. Siten identiteettipolitiikka (woke) on läheinen ajatus apartheidille, joka samoin tavoin määritteli ihmisiä ryhmänsä perusteella, eikä ihmisyksilön kykyjen perusteella.

Woke-ideologian (mm. BLM) perusteella erilaisille ryhmille tulisi luoda kiintiöitä ja yhteiskuntaa tulisi pakottaa monietnisyyteen viroissa ja työpaikoissa. Kertokaa minulle, miten tämä "hyvä ja humaani" tarkoitus eroaa apartheid-ajattelusta?
--- saat työpaikan, koska edustat tiettyä ryhmää...?!
Onko muuten valtionvarainministeriömme johdossa ollut vielä yhtäkään romania tai somalia...! Joku sinne kiintiöillä heti ja nyt.

[Kopek]

Miten arabit mahtavat itsensä ajatella tai juutalaiset, painotetaanko syntyperää vai valtiota. Hallinnollisesti valtio ja kansalaisuus ovat merkitseviä. Mutta myös perinteillä ja kulttuurilla on merkitystä. Kuten meillä luterilaisen kristinuskon perinne on voimakkaampi kuin vaikkapa ortodoksisuuden.

Mielenkiintoisia kysymyksiä.

Suomenkielisiä on maailmassa niin vähän, että jos joku ulkomailla asuva puhuu suomea, se tuntuu jotenkin häkellyttävältä. Koska hän puhuu suomea, meissä saattaa herätä tynne, että totta kai hän on suomalainen. Jos hän yllättäen sanookin olevansa esimerkiksi venäläinen (koska hän asuu Venäjällä), se saattaa tuntua jotenkin epämiellyttävältä tai jopa suorastaan petokselliselta.

Jos joku on eri mieltä, niin huomautan, että en väitä kaikkien suomalaisten ajattelevan ja tuntevan tuolla tavalla.

Jonkin ison maailmankielen kuten espanjan tai portugalin tai englannin puhujien voi olla (onko?) helpompi ajatella, että vaikka joku puhuisi samaa kieltä kuin hän, puhuja voi olla silti täysin vieras ja erimaalainen. Kieli ei vielä yksistään yhdistä.

http://omamua.ru/issues/2017/noumeru_6/timoi_munne_santtu_karhu_omien_aigoin_legenda_50_vuottu/

Ehkä joskus koittaa aika, jolloin ihmisten on valittava, kumpi on merkittävämpi tekijä heidän identiteettinsä ja elämänsä kannalta, "rotu" vai kansallisuus.

Kuvitellaan, että joukko ihmisiä lähtee muutaman viikon mittaiselle matkalle Somaliaan. Joukkoon kuuluu suomensomaleja, ruotsinsomaleja sekä valkoihoisia suomalaisia ja valkoihoisia ruotsalaisia.

Miten ihmiset alkavat ryhmittäytyä vierailun aikana. Alkavatko valkoihoiset klikkiytyä keskenään kansalaisuudesta riippumatta, ja tapahtuuko sama somalien keskuudessa. Vai onko kansallisuus määrittelevä tekijä, joka ratkaisee.

Jos matkan aikana tapahtuu vakava yhteiskunnan romahdus, jonka seurauksena puhkeaa väkivaltaisuuksia, vaikuttaako tämä jotenkin ryhmän sisäisiin suhteisiin.

[mikainen]

Miten arabit mahtavat itsensä ajatella tai juutalaiset, painotetaanko syntyperää vai valtiota. Hallinnollisesti valtio ja kansalaisuus ovat merkitseviä. Mutta myös perinteillä ja kulttuurilla on merkitystä. Kuten meillä luterilaisen kristinuskon perinne on voimakkaampi kuin vaikkapa ortodoksisuuden.

Mielenkiintoisia kysymyksiä.

Suomenkielisiä on maailmassa niin vähän, että jos joku ulkomailla asuva puhuu suomea, se tuntuu jotenkin häkellyttävältä. Koska hän puhuu suomea, meissä saattaa herätä tynne, että totta kai hän on suomalainen. Jos hän yllättäen sanookin olevansa esimerkiksi venäläinen (koska hän asuu Venäjällä), se saattaa tuntua jotenkin epämiellyttävältä tai jopa suorastaan petokselliselta.

Jos joku on eri mieltä, niin huomautan, että en väitä kaikkien suomalaisten ajattelevan ja tuntevan tuolla tavalla.

Jonkin ison maailmankielen kuten espanjan tai portugalin tai englannin puhujien voi olla (onko?) helpompi ajatella, että vaikka joku puhuisi samaa kieltä kuin hän, puhuja voi olla silti täysin vieras ja erimaalainen. Kieli ei vielä yksistään yhdistä.

http://omamua.ru/issues/2017/noumeru_6/timoi_munne_santtu_karhu_omien_aigoin_legenda_50_vuottu/

Ehkä joskus koittaa aika, jolloin ihmisten on valittava, kumpi on merkittävämpi tekijä heidän identiteettinsä ja elämänsä kannalta, "rotu" vai kansallisuus.

Kuvitellaan, että joukko ihmisiä lähtee muutaman viikon mittaiselle matkalle Somaliaan. Joukkoon kuuluu suomensomaleja, ruotsinsomaleja sekä valkoihoisia suomalaisia ja valkoihoisia ruotsalaisia.

Miten ihmiset alkavat ryhmittäytyä vierailun aikana. Alkavatko valkoihoiset klikkiytyä keskenään kansalaisuudesta riippumatta, ja tapahtuuko sama somalien keskuudessa. Vai onko kansallisuus määrittelevä tekijä, joka ratkaisee.

Jos matkan aikana tapahtuu vakava yhteiskunnan romahdus, jonka seurauksena puhkeaa väkivaltaisuuksia, vaikuttaako tämä jotenkin ryhmän sisäisiin suhteisiin.

Jos ovat vain yhtäkkiä tupsahtaneet jonnekin tuntematta aiemmin niin aluksi varmasti hakeudutaan tutumman oloiseen porukkaan. Yhteisen kielen luulisi olevan ensisijainen, ihonvärin tai kansallisuuden sijaan. Vaikka se yleensä onkin yhtenevä kansallisuuden kanssa.

Jos ruotsinsomali olisikin asunut Suomessa lapsuutensa ja oppinut suomen kielen ennen muuttoa Ruotsiin ja sen kansalaisuuden saamista ja valkoihoiset suomalaiset olisivatkin ummikkorantaruotsalaisia ja suomen kielen taito olematon niin hakeutuisin todennäköisesti sen ruotsinsomalin seuraan. Englannilla taas todennäköisesti pärjäisi valkoihoisten kanssa ja jos ruotsinsomali olisi enemmän kiinnostunut muiden somalien seurasta (ja siteeraisi ahkerasti Koraania) kuin minun niin sepä puhuisi valkoihoisten seuran puolesta.

Jos olisi aikaa tutustua ihmisiin niin sitten taas tulisi muita asioita, kiinnostuksen kohteet, maailmankatsomus jne. jotka määrittelisivät minkälaiseen seuraan hakeutuisi. Ja menisivät todennäköisesti kansalaisuuden ja ihonvärin yli. Ja jos matkan aikana tapahtuisi yhteiskunnan romahdus niin kyllä se olisi "samalla aaltopituudella" olo joka olisi vaikuttavin. Ja tietysti tulisi syytöksiä maanpetturuudesta tai oman porukan pettämisestä.