Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Neuropoikkeavien elämä ja ihmissuhteet

Aloittaja Norma Bates, marraskuu 09, 2023, 14:43:00

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Xantippa

^

Demonstroinpa vain, että eihän se mukavalta tunnu, kun oma viiteryhmä kuvataan ikävillä sanoilla.

T: Xante

TSS

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 17, 2023, 13:49:25
Kyllä minulla on oikeus kokea että toisinaan kanssakäyminen naisten kanssa on negatiivisluontoista, jos olen itse niin kokenut, että on. En edelleenkään tajua että mikä ihmeen epäys- ja kieltovelvollisuus kenelläkään olisi minun omaa elämääni ja kokemuksiani kohtaan. Se on tietysti sitten eri asia kannattaako minun tehdä karttoja, laatia kaavioita ja ylipäätään muodostaa mitään "johdonmukaista kuvaa" naissukupuolesta, koska yksilöitähän me kaikki tietenkin olemme. Mutta valitettavasti jos itse ei sovi oikein minnekään ja se kumminkin välillä tehdään selväksi, vaikkei mitään sanottaisi ääneenkään, niin ei siinä kyllä kauhean emppissymppis ystävällinen olo tule noita muita kohtaan.

Tämä voi tuntua ikävältä, mutta tämä on ajatuskuvio, jota käytän itseni kanssa: jos jossain kontekstissa minulla on toistuvasti ongelmia, olen luultavasti itse osa ongelmaa, koska minä olen se tekijä, joka on noissa tilanteissa aina sama, kun taas muut tekijät ovat muuttuvia. Tämä voi olla puolto sille, että sinussa on jokin piirre, joka tekee kanssakäymisestä vaikeaa, kuten vaikka autismin kirjo. Toisaalta jos näin, luulisi, että samat ongelmat ilmenisivät silloin myös miesten kanssa. Ehkä ilmenevätkin? Toisaalta kyseessä voi olla myös ajatusvinouma, joka sinulla on naisista, ja jonka viet näihin tilanteisiin mukaasi. Se muokkaa havaintojasi, tulkintojasi ja käytöstäsi, joka puolestaan voi syventää ajatusvinoumaasi.

En todellakaan tarkoita ilkeillä, vaan tarjota niitä ajatusmalleja, joilla itse käsittelisin vastaavia vaikeuksia elämässä. Sinun kokemuksiasi ei voi missään nimessä kukaan kiistää. Ehkä niitä voi kuitenkin tarkastella erilaisista vinkkeleistä, koska on kiinnostavaa, miksi ne kokemukset ovat sellaisia.

Toisaalta ulkopuolisuuden tunteet ja yksinäisyys ovat yleisiä tunteita. Juuri vastikään luin jostain, että n. 30% yli 16-vuotiaista tuntee suuren osan ajasta tai aina yksinäisyyttä. Se on suuri lukema. Ja kuten olen usein sanonut, pelkkä introverttius voi saada tuntemaan ulkopuolisuutta ja erilaisuutta. Näistä tunteista ei kuitenkaan juuri puhuta, jolloin jokainen niiden kanssa kamppaileva luulee helposti olevansa ulkopuolinen yksin.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: TSS - marraskuu 17, 2023, 14:55:17
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 17, 2023, 13:49:25
Kyllä minulla on oikeus kokea että toisinaan kanssakäyminen naisten kanssa on negatiivisluontoista, jos olen itse niin kokenut, että on. En edelleenkään tajua että mikä ihmeen epäys- ja kieltovelvollisuus kenelläkään olisi minun omaa elämääni ja kokemuksiani kohtaan. Se on tietysti sitten eri asia kannattaako minun tehdä karttoja, laatia kaavioita ja ylipäätään muodostaa mitään "johdonmukaista kuvaa" naissukupuolesta, koska yksilöitähän me kaikki tietenkin olemme. Mutta valitettavasti jos itse ei sovi oikein minnekään ja se kumminkin välillä tehdään selväksi, vaikkei mitään sanottaisi ääneenkään, niin ei siinä kyllä kauhean emppissymppis ystävällinen olo tule noita muita kohtaan.

Tämä voi tuntua ikävältä, mutta tämä on ajatuskuvio, jota käytän itseni kanssa: jos jossain kontekstissa minulla on toistuvasti ongelmia, olen luultavasti itse osa ongelmaa, koska minä olen se tekijä, joka on noissa tilanteissa aina sama, kun taas muut tekijät ovat muuttuvia. Tämä voi olla puolto sille, että sinussa on jokin piirre, joka tekee kanssakäymisestä vaikeaa, kuten vaikka autismin kirjo. Toisaalta jos näin, luulisi, että samat ongelmat ilmenisivät silloin myös miesten kanssa. Ehkä ilmenevätkin? Toisaalta kyseessä voi olla myös ajatusvinouma, joka sinulla on naisista, ja jonka viet näihin tilanteisiin mukaasi. Se muokkaa havaintojasi, tulkintojasi ja käytöstäsi, joka puolestaan voi syventää ajatusvinoumaasi.

En todellakaan tarkoita ilkeillä, vaan tarjota niitä ajatusmalleja, joilla itse käsittelisin vastaavia vaikeuksia elämässä. Sinun kokemuksiasi ei voi missään nimessä kukaan kiistää. Ehkä niitä voi kuitenkin tarkastella erilaisista vinkkeleistä, koska on kiinnostavaa, miksi ne kokemukset ovat sellaisia.

Toisaalta ulkopuolisuuden tunteet ja yksinäisyys ovat yleisiä tunteita. Juuri vastikään luin jostain, että n. 30% yli 16-vuotiaista tuntee suuren osan ajasta tai aina yksinäisyyttä. Se on suuri lukema. Ja kuten olen usein sanonut, pelkkä introverttius voi saada tuntemaan ulkopuolisuutta ja erilaisuutta. Näistä tunteista ei kuitenkaan juuri puhuta, jolloin jokainen niiden kanssa kamppaileva luulee helposti olevansa ulkopuolinen yksin.

Sitähän minä tässä itseni suhteen olenkin tuonut esille, että en ole normaali. Miten epänormaalin ihmisen kokemukset voisivat olla normaaleita, tai tuosta noin vaan muutettavissa normaaleiksi?

Kaikkia naisia kaiketi ahdistellaan, mutta eivät kaikki ota niin raskaasti sitä että melkein tulee raiskatuksi, tai joku äijä hyppää vuosikausia vittuilemassa ovella aina kun on päissään. Monia on kiusattu koulussa, mutta kaikki eivät ole ottaneet sitä niin raskaasti, eivät varmaankaan sittenkään vaikka asialla olisivat olleet kokonaiset poikalaumat, kuten minun kohdallani. Ei minua kourittu ja kopeloitu, ei lyöty tms. Mutta ihan vaan se että olin siinä yksinäni ja jätkälauma ympärillä oli minulle liikaa. Jätti vihaiseksi ja katkeraksi. Ehkä tuossa sitten jotenkin jäi kaivamaan se että muilta tytöiltä ei saanut suojaa tuossa asiassa. Samaan aikaan kun äitini tavallaan "hylkäsi" minut, keskittyessään sairastelevaan sisarukseeni joka syntyi yli vuosikymmenen ikäerolla. Normaali tyttö olisi siinä vaiheessa alkanut kiinnostumaan kaikenmaailman staroista, miettinyt poikia (mietin minäkin kyllä aikanaan), meikannut (aloitin sen vasta 17-vuotiaana kun sisuunnuin siitä että tulin työharjoittelussakin kiusatuksi).

Noin kaikenkaikkiaan tuntuu että naisten keskuuteen minulla ei oikein ole ollut asiaa, ja sitten taas miesten joukossa taidan olla jonkinlainen tsoukki, koska eiväthän miehet ihan oikeasti hyväksy kuin muita miehiä. En kuulu minnekään enkä keidenkään joukkoon. Siinä mielessä ei siis ole ollut merkillistä että olen ollut niin innoissani KM-touhusta, koska siellä ensimmäistä kertaa on melkein tullut kuulumisen fiilis. Sitä pilaa se että en osaa antaa itselleni anteeksi sitä etten kykene kaikkeen ja kehitykseni on hidasta. Viimeaikoina olen kuitenkin alkanut kokemaan että osaanhan minä jotain. Ja ajattelin tässä yksi päivä että ehkäpä en olisi tyytyväinen vaikka treenit menisivät miten hyvin tahansa. Aina jäisi joku seikka kaihertamaan, koska olen saanut pakkomielteen jostain ihmeellisestä täydellisyydestä jota en pysty ikinä saavuttamaan.

Vaativuus koskee tietysti myös ihmissuhteitakin, ja sillä en sitten pahemmin ole seurustellut, kun mitkään taskulämpimät jutut eivät ole kiinnostaneet. Tai paska seksi. Pitää ylittyä tietty raja että viitsii jatkaa.

Sitä en voi tietää ovatko vaativuus- ja täydellisyysriesat ominta itseäni, vai ovatko ne iskostuneet minuun taustani takia.

Kun ajattelen tilanteita joista joku toinen on sanonut että en osaa puolustaa itseäni tai että en tule toimeen naisten kanssa, niin tulee aina mieleen että jos olisin vaatinut oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta, olisin pelännyt että minua vihataan. Halusin aina olla kiltti ja sopuisa, mutta sitten kuitenkaan en kyennyt venymään ihan mihin tahansa. Niin kuin nielemään vittuiluita noin vaan, kärsimään simputuksesta jne. Oikeudenmukaisuuden taju on minulla erittäin vahva, ja sitä tuntuvat muutamatkin naiset halunneen tallata ja polkea mennen tullen. Kaiketi minulle ulkopuolelta tulevana on haluttu näyttää "minun paikkani". Olen tullut nuorempana iäkkäämpien naisten ryhmiin, tai aloittanut muuten vaan uutena jossain paikassa, tai en ole ollut vakituiseen työhön tulossa jne. Onhan näitä juttuja saanut kuulla ja lukea, että naisvaltainen työyhteisö VOI olla yhtä helvettiä jollekin naiselle joka siellä sitten joutuu nokituksi kanaksi. Vaatii ihan perkeleellisen vahvan luonteen että sietää sitä kaikkea paskaa mitä tietynlaiset naiset saavat päähänsä suoltaa toisille, ja minulta se luonne puuttuu. Tai kai se vaatii välinpitämättömyyttä, ja se nyt varsinkin puuttuu minulta. En kai muutoin olisi mekastanut vuosia netissä milloin mistäkin paskuudesta mitä ihmiset toisilleen tekevät.

Pyrin siis ikäänkuin vääntämään vaikka väkisin asiat oikeudenmukaiselle tolalle, ja jos se ei vaan onnistu, otan ja häivyn. Tähän minulla onneksi länsimaisessa maassa on mahdollisuus. Jossain pahoinvointivaltiossa ei noin vaan häivyttäisi jos olisi esim. myyty jollekin miehelle vaimoksi, ja anoppi alkaisi kiusaamaan. Jos siellä yrittäisi puolustautua vaikkapa raiskaavaa aviomiestä vastaan niin että tappaisi tämän, saisi itse kuolemantuomion tai vähintään linnaa.

Voisi kysyä että miksi sekä naiset että miehet inhoavat naisia?

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - marraskuu 17, 2023, 14:11:12
^

Demonstroinpa vain, että eihän se mukavalta tunnu, kun oma viiteryhmä kuvataan ikävillä sanoilla.

T: Xante

Jep jep, mutta ei se nyt mene niin että jos arvostelee jotakuta jostain, niin itse tehtynä se sama asia onkin sitten ihan ok. Minulle on tietty ihan sama vaikka pitäisit kamppailu-urheilua täysin idioottimaisena ja sekopäiden touhuna.

Ehkä en ajattele sinua ensimmäiseksi tai ollenkaan, kun mietin mikä kaikki naisissa on ärsyttänyt live-elämässä. Ota nyt sitten vaikka kohteliaisuutena että muutamaa sosiopaattisen oloista paskaa en miellä lähimainkaan mitenkään sinuun liittyviksi. Näitä siis mitä nimittelen "kuninkaallisiksi" yms. Naisia joiden hauskin harrastus on painaa muita naisia alas.

Sitten jotkut tavalliset naiset jotka kirkuvat onnesta löytäessään jonkun rätin jostain alemyynnistä. En kyllä sitäkään liittäisi sinuun, enkä muihinkaan tämän foorumin naisoletettuihin.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 18, 2023, 11:34:52
Voisi kysyä että miksi sekä naiset että miehet inhoavat naisia?
Kumpaa tarkoitat:
Miksi sinä inhoat naisia? Miksi sinua inhotaan?

Minä en inhoa naisia. Kaikki naiset ja kaikki miehet eivät inhoa naisia.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

En tiedä kuinka paljon tästä on tieteeseen perustuvaa, mutta vaativuuden tunnelukosta omaan silmääni tuo vaikutti asialliselta:
Vaativuuden tunnelukko – täydellinen suoritus on oman arvon mitta

Liittyykö vaativuus assi-piirteisyyteen, vai ilmaantuuko omia aikojaan, assiuudesta riippumatta?
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: TSS - marraskuu 15, 2023, 11:26:31
No mulla oli tässä aika kontekstuaalinen tilanne mielessä

Kiitos taustoituksesta :) Selvensi hyvin ajatustasi.

Jäi vastaamatta osin koska tähän liittyvä rönsyää jo ohi aiheesta

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 18, 2023, 11:34:52
Noin kaikenkaikkiaan tuntuu että naisten keskuuteen minulla ei oikein ole ollut asiaa, ja sitten taas miesten joukossa taidan olla jonkinlainen tsoukki, koska eiväthän miehet ihan oikeasti hyväksy kuin muita miehiä.

Ehkä miesten vaimot eivät hyväksy kuin muita miehiä.

Tällaista on tullut pohdiskeltua viime aikoina.

Minulle ADHD-tyyppisistä piirteistäni on ollut sekä haittaa että hyötyä tilanteista riippuen. Kun ihmissuhteista puhutaan, niin hyöty on saattanut olla suurempi kuin haitta. Ilmeisesti olen ollut joidenkin mielestä kiinnostava henkilö erilaisine juttuineni ja projekteineni ja harrastuksineni. Yksinäisyydestä ei ole tarvinnut kärsiä. Aina on ollut jotain touhua meneillään ja kavereita myös.

Olen ollut ehkä jossakin määrin huomionhakuinen, mutta mieluummin projektieni kautta kuin suoraan henkilöni kautta. En ole siis mikään esiintyjätyyppi, joka tuputtaa itseään joka paikkaan ja on aina esillä. Siitä huolimatta tänäkin vuonna, vaikka entiseen aktiiviseen elämääni verrattuna elän lähes tyhjäkäynnillä, nimeni ja kuvanikin on putkahdellut muutaman kerran lehdissä, vaikka en ole paljon mitään tehnytkään. Ei sitä tarvitse paljon tehdäkään. Riittää, kun on oikealla hetkellä oikeassa paikassa. Kun touhuaa ja liikkuu paljon, näitä oikeita hetkiä ja paikkoja sattuu kohdalle enemmän kuin jos vain makaisi sohvalla ja katsoisi televisiota.

kertsi

#113
Lainaus käyttäjältä: Kopek - marraskuu 18, 2023, 22:02:27
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 18, 2023, 11:34:52
Noin kaikenkaikkiaan tuntuu että naisten keskuuteen minulla ei oikein ole ollut asiaa, ja sitten taas miesten joukossa taidan olla jonkinlainen tsoukki, koska eiväthän miehet ihan oikeasti hyväksy kuin muita miehiä.

Ehkä miesten vaimot eivät hyväksy kuin muita miehiä.

Kyllä miehetkin voivat olla ystäviä, myös naimisissa olevatkin miehet. Lähimmässä ystäväpiirissäni on kaksi miestä, joista toinen aiemmin oli naimisissa, tällä hetkellä ei, ja toinen on ollut pitkään naimisissa. Heidän vaimonsakin tunnen. Olen ollut aiemmin miesvaltaisissakin työpaikoissa ja joissain harrastuksissakin jne.. Joten aika kummallisena pidän tuotakin Norman väitettä tai havaintoa, että hän olisi jonkinlainen tsoukki miesten joukossa. Miksi hän olisi?

Ja tuosta, ettei Normalla mielestään ole naisten keskuuteen asiaa, tuli semmoinen ajatus, että kelpuuttaisiko Norma itse ketään naista ystäväkseen ylipäätänsä? Ehkä sellaista naista ei haluta lähestyä, joka jo etukäteen on sillä lailla torjuva? Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan?

Tosin tuossa voi olla jokin noidankehä. Norma (arvelee että) ei kelpaa tyttöjen piiriin -> alkaa vieroksua tyttöjä -> koska vieroksuu tyttöjä, tytöt alkavat vieroksua Normaa -> Norma saa vahvistuksen siitä, että tytöt vieroksuvat häntä ja on ihan oikein vieroksua tyttöjä?

Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 18, 2023, 13:11:04
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 18, 2023, 11:34:52
Voisi kysyä että miksi sekä naiset että miehet inhoavat naisia?
Kumpaa tarkoitat:
Miksi sinä inhoat naisia? Miksi sinua inhotaan?

Minä en inhoa naisia. Kaikki naiset ja kaikki miehet eivät inhoa naisia.

Inhoan kiusaavia naisia. Mutta jos ajatellaan globaalimmin, sekä miehet että naiset sortavat naisia. Naiset sortavat miehiä vain miehet eivät ole miehiä, vaan lapsia. Enkä oikein usko että kusipää-äiti on kauhean yleinen mitä tulee äiti/poika-suhteeseen. Kun poika on pahoinvointivaltioissa koko perheen pikku prinssi, niin korkeintaan hänet lellitään pilalle.

Tytär jonkun viisaamman kertomana tuo naiselle mieleen hänet itsensä, ja tytärtä kohtaan voi tuntea inhoa, kateutta, vihaa, surua.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 18, 2023, 22:33:29
Lainaus käyttäjältä: Kopek - marraskuu 18, 2023, 22:02:27
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 18, 2023, 11:34:52
Noin kaikenkaikkiaan tuntuu että naisten keskuuteen minulla ei oikein ole ollut asiaa, ja sitten taas miesten joukossa taidan olla jonkinlainen tsoukki, koska eiväthän miehet ihan oikeasti hyväksy kuin muita miehiä.

Ehkä miesten vaimot eivät hyväksy kuin muita miehiä.

Kyllä miehetkin voivat olla ystäviä, myös naimisissa olevatkin miehet. Lähimmässä ystäväpiirissäni on kaksi miestä, joista toinen aiemmin oli naimisissa, tällä hetkellä ei, ja toinen on ollut pitkään naimisissa. Heidän vaimonsakin tunnen. Olen ollut aiemmin miesvaltaisissakin työpaikoissa ja joissain harrastuksissakin jne.. Joten aika kummallisena pidän tuotakin Norman väitettä tai havaintoa, että hän olisi jonkinlainen tsoukki miesten joukossa. Miksi hän olisi?

Ja tuosta, ettei Normalla mielestään ole naisten keskuuteen asiaa, tuli semmoinen ajatus, että kelpuuttaisiko Norma itse ketään naista ystäväkseen ylipäätänsä? Ehkä sellaista naista ei haluta lähestyä, joka jo etukäteen on sillä lailla torjuva? Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan?

Tosin tuossa voi olla jokin noidankehä. Ei kelpaa tyttöjen piiriin -> alkaa vieroksua tyttöjä -> koska vieroksuu tyttöjä, tytöt alkavat vieroksua Normaa -> Norma saa vahvistuksen siitä, että tytöt vieroksuvat häntä ja on ihan oikein vieroksua tyttöjä?

Sekin voi vaikuttaa että se yksi työ"kaveri", nainen, lääppi duunissa. En erikoisemmin luota naisiin. Höpötetään kaikenlaista, eikä pidetä lupauksia.

Nykyisessä asuinpaikassani minulla on ollut ihme kyllä kuitenkin kaksi naistuttavaa. Eka kuoli syöpään. Tokan kanssa juttelemme kun osumme hollille ulkona. Olemme kerran käyneet toisillamme kylässä. Facessa minulla on useampia naisia kaverina, mutta emme ole tavanneet livenä.

Sekin pitää erillään, ettei ole äiti-ihminen. Eihän minulla ollut koskaan oikein mitään sanottavaa jos naiset keskustelivat lapsistaan.

***

Tsoukilla tarkoitan etten ole miesten veroinen. En ole yhtä voimakas, karski, ronski, mitä nyt milloinkin. En vaan OLE mies, vaikka ymmärtäisinkin helpommin miehiä kuin naisia. Tosin seksuaalisuuden sektorilla en edes taidakaan ymmärtää. En ymmärrä ns. panetusta ja miten kaiken pitäisi pyöriä sen ehdoilla.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 18, 2023, 22:33:29

Tosin tuossa voi olla jokin noidankehä. Norma (arvelee että) ei kelpaa tyttöjen piiriin -> alkaa vieroksua tyttöjä -> koska vieroksuu tyttöjä, tytöt alkavat vieroksua Normaa -> Norma saa vahvistuksen siitä, että tytöt vieroksuvat häntä ja on ihan oikein vieroksua tyttöjä?

Tunne ulkopuolelle jäämisestä on noidankehä,  koska ihmisten seurassa kaikki huomio on siinä miten ulkopuolinen on eikä aiheessa mistä muut keskustelevat. Se tekee kanssakäymisestä epäaitoa, minkä muut kokevat jotenkin väkinäisenä ja kiusallisena, mikä lisää ulkopuolelle jäämistä.

Ulkopuolisuuden kokemus on voinut saada alkunsa todellisesta tai kuvitellusta erilaisuudesta tai jostain olosuhteista tai rajoitteista, mutta myös siitä että ihmisellä on jokin ongelma, josta olisi tarve puhua muiden kanssa, mutta koska se ei ole soveliasta kepeässä kontekstissa, on ollut pakko olla ulkopuolisena muiden jutuista. Sitten ollaankin jo tilanteessa, missä itse ulkopuolisuuden tunne on ongelma, jota pitää peitellä.
Kävelevä kremppakertymä

Melodious Oaf

Se on tosiaankin noidankehä.

Tunne vääränlaisuudesta, ulkopuolisuudesta, riittämättömyydestä tai siitä, ettei oma kokemus ja se mitä on annettavaa ole relevanttia, oikeanlaista tai riittävää, tuottaa helposti sen, että on koko ajan kireänä ja hieman uhkamoodissa.

Silloin myös keskittyy jatkuvasti itseensä ja sisäänpäin vaikkei sitä edes huomaisi, mikä on siitä viheliäistä, että sosiaalisen liittymisen kokemukset ja hyvän kanssakäymisen kokemukset muutenkin usein lähtevät siitä, että on rento ja luottavainen ja oma huomio on aika paljolti itsestä ulkoisessa, muissa ihmisissä, ympäristössä jne.

Tavallaan paradoksi sekin, mutta harvemmin syvemmin resonoiva ja hyvältä tuntuva tapa reagoida tai toimia ihmisten kanssa lähtee siitä, että problematisoi muiden käytöstä ja toimintaa tai sitä, mikä olisi itseltä juuri ihanteellinen tapa toimia.

Hemmetin vaikeasti sanottu suurin piirtein kaikki tässä viestissä :P

TSS

En tiedä voisiko ajatella niinkin yksinkertaisesti, että mitä tavallisempi, keskiverrompi olet, sitä helpommin koet yhteenkuuluvuutta, koska silloinhan on todennäköisempää kohdata samanoloisia ihmisiä. Toisaalta kyse on varmaan ainakin osittain myös iänikuisesta intro-ekstro -hommasta, ja veikkaan, että ekstron on luontaisesti helpompaa kokea yhteenkuuluvuutta kuin intron. Kaiken kaikkiaan, mitä eriskummallisempi tyyppi olet, sitä todennäköisemmin koet ulkopuolisuutta? Toisaalta eriskummallinen tyyppi oikeanlaisella sosiaalisuudella voinee kyllä kokea yhteenkuuluvuutta helpostikin.

No jaa, ehkä tässä pohdinnassa keskeinen kysymys on se, onko yhteenkuuluvuudessa / ulkopuolisuudessa enemmän kyse jostain persoonallisuuden sosiaalisuuden määrästä tai ylipäätään sosiaalisesta aspektista, vaiko jostain syvemmän tason asioista - jostain persoonallisuuden ytimestä, joka ei helposti kohtaa kaltaistaan, tai vastaavasti helposti kohtaa kaltaisiaan.



Norma Bates

Erilaisuus ja samanlaisuus ne on siitä jänniä juttuja, että saa olla erilainen, kunhan on samalla tavalla erilainen kuin muut. Nykyäänhän saa värjätä tukkansa vaikka kaikilla sateenkaaren sävyillä, tatuoinneista ei hätkähdä enää kukaan, naama on täynnä ruuvia ja mutteria. Mutta annas olla kun minä sanon etten juo kahvia, niin johan on ihme & kumma.

Tuollainen on minusta aivan naurettavaa.

Itse puolestani olin ihmeissäni pari kertaa kun oletettiin että olen samanlainen kuin muut. Eka mies jonka kanssa seurustelin Bon Jovia kuultuaan sanoi että tuosta ne nuoret tykkäätte. En tainnut sanoa hänelle mitään, mutta kyllä kummastutti että miksi minun olisi pitänyt Jovista tykätä. En tiennyt koko Jovista hittojakaan, ja vuosien varrella olen tallentanut häneltä yhden ainoan biisin. Toisella kertaa joku mies, en muista kuka, sanoi että "te naiset olette niin korkealla siellä baarijakkaroillanne". Tarkoittaen miten saavuttamattoman oloisia naiset hänen mielestään olivat. Minähän en millään baarijakkaroilla ole pahemmin istuskellut, että kummallinen ajatus tuokin oli.

Voipi olla että minulla on taipumus lörpötellä itsestäni paljon senkin takia että haluan tavallaan "omistaa itseni" ja olen hyvin mustasukkainen siitä että mikä on oikea kuvaus minusta. Joten ennen kuin kukaan ehtii alkaa sepittelemään jotain ihme satuja ja tarinoita, täräytän pöytään faktat sen suhteen mitä minä ihmisenä olen. Meni sitten jakeluun tai ei.