On totta että esimerkiksi "Aktiivisuuden ja tarkkaavuden häiriö" on hiton laaja luokka.
Ymmärrän mitä Socrates tarkoittaa sillä, että erilaisia niin sanotusti poikkeavia neurologioita saattaa olla vaikka miten paljon. Tosi paljon eroaa äsken mainitun ryhmänkin sisällä, miten ihmiset mieltää sen koko jutun edes olevan ja miten ne puhuu siitä.
Diagnosointi on mun mielestä aika löyhää ja ne jotka tekee niitä työkseen kyllä tietää sen. Siinä on lopulta kyse siitä että katsotaan täyttyykö tietyt kriteerit ja poissuljetaan muita mahdollisia syitä. Mutta se syy minkä takia nää ylipäätään on "samassa kategoriassa" on ehkä lopulta se, että on tietty joukko erilaisia lääkkeitä, ja oikeastihan siinä diagnosoinnissa yksi aika keskeinen vaihe on se että kokeillaan lääkitystä, ja jos sellainen selkeästi hyödyttää, se on itsessään osa määrittelyä.
Ensin saa ymmärtääkseni jonkun ei pysyvän ja määrittelemättömän tarkkaavuushäiriödiagnoosin, siihen kokeillaan lääkitystä tietyistä vaihtoehdoista jossain lääkärin päättämässä järjestyksessä jne. Voi olla ettei se mene ihan näin, mut toi on mun saama käsitys asiasta.
Sitä en ymmärrä, miksi tollasen häiriön ilmenemismuodot liittyis nimenomaan perseilyyn. Siis... ehkä jotkut ihmiset itse mieltää sen niin tai puhuu siitä niin tavalla joka voi tuntua rasittavalta. Joillainhan lääkitys aika pitkälle korjaa sotkusuuden ja tarkkaavuusongelmat pois kuvasta, mutta sitten ongelmaksi muodostuu se, että rentoutuminen ja palautuminen on oma ongelmansa ja se ei välttämättä onnistu muuta kuin jättämällä lääkkeitä pois ja vähemmälle.
Jos ne lääkkeet ei korjaa tarkkaavuusongelmia mutta ne vähän buustaa jaksamista, se vois olla periaatteessa eri häiriökategoria kuin sellainen jossa se korjaa tarkkaavuusongelmat. Ja niin edelleen. Mutta eihän niitä tälleen hienommin erotella toisistaan.
Mun mielestä tossa koko hommassa ehkä keskeistä on kuitenkin itse asiassa ja lopulta rentoutuminen ja palautuminen. Sen takia se on tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriö vaikka ilmenemismuoto olis pelkästään tarkkaavuutta koskevia vaikeuksia eikä hyperaktiivisuutta. No, ei varmaan oikeasti ole sen takia
mutta sitä vois perustella myös tällä silti.
Tolla logiikalla vois vastata Socrateksen kysymykseen että ei ole oikeutta perseillä enemmän, vai miten se nyt meni, mutta keskeinen juttu on, että tavalla tai toisella normaalin arkisen elämän ja oman kehomielipaketin kasassa pitäminen on huomattavasti normaalia isotöisempi ja häiriöherkempi projekti, joskaan ei kaikilla täsmälleen samoista syistä tai samoilla tavoilla. Silloin on kohtuullista sanoa että koska ihan perusasiat vaatii niin paljon enemmän ja koska silti pitäis myös rentoutua ja palautua kunolla jotta se toimis jokseenkin kestävällä tavalla, silloin voi olla alentunut työkyky. Se toimiva kattaus pitää vaan käytännössä itse löytää silti ja se voi näyttää monenlaiselta. Mutta tavoitteen ei tarvitse näyttää siltä että teet 100 % siitä mihin pystyt jos olet optimitilassa ja pidät tätä yllä hamaan tappiin. Vaan se voi olla 20 tai 50 tai 80 prosenttia esimerkiksi, mitä se nyt sitten vaatiikin.
En tiedä onko toi sitten tyhmä vastaus vai ei mutta toi on ihan vaan mun oma käsitys ja mielikuva asiasta
