Treenaus, kuntoilu ja muu hyvän mielen liikunta

[Norma Bates]

Olen kolmena päivänä harjoittanut treeniä jo aamusta alkaen, ja kahtena päivänä noista kolmesta alaselkä on tullut kipeäksi heti alkuunsa ja särkenyt sitten koko päivän. Erityisen selkää rasittavia liikkeitä ei ole ohjelmaan kuulunut, mutta ilmeisesti minulle ei sitten vaan sovi treeni aamusta alkavana.

Kuluneella viikolla onnistuin kravailemaan yhteensä 6,5 t. Siitäkö sitten lie johtunee että tänään on ihan ihmeellisen levoton olo, tuntuu kuin olisi pakko rynnätä riehumaan jonnekin jotenkin. Mutta ei, lepopäiviäkin pitää olla. Semminkin kun menen ehkä huomenna toista kertaa kuntothaihin. Seurani kautta minulla kun on mahdollisuus samaan rahaan rampata useammallakin eri kurssilla. Aion nyt kumminkin harjoittaa liikuntaa niin että KM on edelleen päälaji jonka tunneilta en ole poissa kuin pakottavista syistä, ja tuo kuntothai on sitten semmoinen piriste että käy siellä jos on hyvässä kunnossa eikä muutakaan tekemistä. Se kuitenkin sisältää aina mitsin lyömistä ja potkimista, kun sensijaan KM ei ole joka kerta kauhean raskasta ja joskus siinä se hikisin ja energiaa kuluttavin osio onkin alkupuolen lämppärit tai loppupuolen jumppa.

Mietityttää vain tämän levottomuuden takia että tuleeko treenaamiseen tosiaan addiktio?  Jokapäiväiseen ähräämiseen en kuitenkaan aio lähteä, pitää olla elpymispäiviäkin.

[kertsi]

Treenaamiseen tosiaankin voi tulla addiktio, voi jäädä endorfiinikoukkuun.

Itselläni tuli pakollinen paussi liikuntaan, kun paukahti nuhakuume päälle. Toistaiseksi tuntuu olevan aika lievä, toivottavasti se ei tästä pahene.

[Hippi]

Treenaamiseen tosiaankin voi tulla addiktio, voi jäädä endorfiinikoukkuun.

Toivoisin totta tosiaan, että edes vähän jäisin koukkuun! Tuo onkin aika outo juttu, sillä yleensä koukutun erilaisiin juttuihin jokseenkin helposti. Ihan vaan esimerkkinä menneiltä ajoilta ja vähän nykyisyydestäkin: Tupakka, kahvi, jäätelö (<- tietty maku), erittäin tumma suklaa, tietokonepeli (<- useampi tietyn tyyppinen peli, ei raha) jne. Osan noista olen lopettanut ja osa jatkuu edelleen.


Miksi sitten liikkuminen ei tuota mitään niin vahvaa endorfiinipursketta, että sitä tavoitellakseni lähtisin into pinkeänä liikkeelle? Olen nuoresta asti ollut tavallaan liikunnallinen ja urheilua jopa aktiivisesti harrastanutkin jonkin aikaan ihan tavoitteellisesti. En ikinä ole tuntenut mitään erityistä "mahtavaa fiilistä" suorituksen jälkeen. On tietty hyvä olo, kun on lopulta suihkussa käynyt homma on siltä erää hoidettu.

Kuitenkin jokainen lähtökerta on minulle jo sinällään suoritus. Se vaan pitää tehdä. Itse liikkumistapahtuma menee sitten omalla painollaan ja useimmiten teen sen minkä olen suunnitellutkin ja joskus jopa enemmänkin. Mutta ei siitä tosiaan mitään orkkuja tule, vaan "ihan ok olo" riittää kuvaamaan sitä tunnetta, joka on suorituksen jälkeen.

Nytkin tässä päätin tämän kirjoittaa, vaikka itse asiassa piti olla jo vaihtamassa lenkkivaatteita päälle. Muutaman minuutin sisään pakotan itseni taas lähtemään. Ei siksi, että siitä tulisi hyvä olo, vaan siksi, että liikkumattomuus saa ruhon rapistumaan ja se ei ole hyvä juttu.

[kertsi]

Ehkä kaikki ihmiset eivät koukutu nimenomaan liikuntaan, tai ylipäätänsä mihinkään, tai eivät koukutu samankaltaiseen liikuntaan. Tiedän kaksi miestä, jotka sattumoisin ovat Asperger-piirteisiä molemmat (jos sillä on mitään asian kanssa tekemistä), jotka eivät ole ollenkaan koukuttuneet minkään sortin liikuntaan. Molemmat ovat treenanneet kuntopyörällä. Toinen tahkosi todella pitkiä aikoja joka päivä ja vihasi sitä. Toinen saattoi saada kiksejä siitä, että verenmaku suussa repi viimeisetkin voimanrippeet ja ylitti itsensä, mutta mikään muu liikunta ei ole innostanut. Tämän viimemainitun tunnen vähän paremmin, ja uskoisin, että hänelle nimenomaan tuo pyöräilyn liikesarjan suoraviivainen yksinkertaisuus on se helpottava tekijä. Itselleni esimerkiksi ryhmäliikunnan ryhmädynamiikka ja hyvä ohjaaja, musiikin mukaansatempaavuus, riittävän haastava koreografia askelsarjoissa, taitoaspekti (esim. jumppapallojumpassa), leikkisyys, liikuntamuotojen ja -lajien vaihtelevuus, ja monet muut asiat voivat lisätä liikunnan nautittavuutta ja koukuttavuutta, kun taas jos jyystäisin samaa liikettä kuntopyörällä, kyllästyisin alta aikayksikön. Ja Normahan taisi löytää liikunnan riemun vasta löydettyään Krav Magan.

[Hippi]

Nyt sitten en oikein tiedä, oliko syynä tuo syöminen vai siinä, että nyt oli vain yksi lepopäivä välissä, mutta jo alkulämmittely oli aika tuskaa verrattuna edelliseen kertaan. Tuntui, että puhti loppuu heti alkuunsa crosstrainerilla, joten siirryin soutulaitteeseen. Alkulämmittely jäi aikaisempaa huomattavasti vaatimattomammaksi.

No enpä tiedä vieläkään kumpi oli syynä. Tänään piti sitten testata asiaa niin, että takana oli kaksi lepopäivää ja mahassa se pari tuntia aiemmin "nautittu" aamupuuro. Halusin kuitenkin hoitaa homman varmaan päälle ja aloitin alkulämmittelyn aika hissukseen ja lisäsin vauhtia vähitellen. En urvahtanut lainkaan, vaikka tein kolmen laitteen kierroksen ja unohduin sinne 50 minuutiksi. Virtaa riitti vielä hyvin lihaskuntolaitteisiin reiluksi tunniksi ja loppujäähdyttelyyn.

Tuossa nyt en sitten osaa sanoa, oliko se kahden lepopäivän vai hiljaisen aloituksen ansiota, että en mennyt alussa tukkoon. Ehkä sen nyt ei niin väliä olekaan, jos noilla parametreilla jatkan, niin mikäpä siinä sitten.

[Norma Bates]

Parikymppisestä nelikymppiseksi liikunta oli kohdallani lähinnä uimareissuja kesäkuusta mihin lie elokuulle (en muista enää) ja ajoittain pitkähköjä kävelylenkkejä. Talvikaudella en tehnyt yhtään mitään tai korkeintaan välillä jonkun kävelylenkin eksän kanssa. Eron jälkeen 41-vuotiaasta eteenpäin aloin yksinäni tekemään hyvinkin pitkäkestoisia uimareissuja ja tutustuin myös vesijuoksuun. Ajoittain näihin reissuihin liittyi pitkiäkin kävelyrupeamia, kun ei se bussi kulje lähelle kaikkia uimapaikkoja. Voisi sanoa että liikuin päästäkseni liikkumaan, eli kävelin sinne rantaan jotta saan nauttia hedonistisesti vedessä liukumisesta tai liikehtimisestä. Kävelyni ei ollut sieltä ripeimmästä päästä, jos ei raahustamistakaan. Vedessä liikuin ja liikun aina nautiskellen, en reuhtoen. Vuoden 2013 alussa muistaakseni hommasin ekat sukset ja vuoden päästä toiset (ekat pitopohjat ja tokat normaalit). Hiihtäminen on ollut ihan säistä kiinni ja määrä vaihdellut kovasti, pisin matka minkä hiihdän tapaa olla siinä 8 - 9 km välillä. Ei siis mikään mittava matka. Ja hitaastihan sekin sujuu. Luistelu osaltani on ollut hyvin satunnaista.

Liikunnan on pitänyt tuottaa aistillista nautintoa taikka tuottaa nähtäväkseni uusia maisemia. Luistelusta en osaa sanoa että mitä se tuottaa, mutta enpä sitä kauhean usein harrastakaan.

Mutta sitten tämä Krav Maga. En ole koskaan erikoisemmin nauttinut "vauhtia ja vaarallisia tilanteita" -tyyppisestä menosta, mutta tässä jäin koukkuun siihen että se on vaihtelevaa, jännittävää, ja yksinkertaisesti pirun hauskaa. Tässä taannoin juuri meillä oli harjoitus jossa piti irtautua kuristusotteesta taikka välttää jo etukäteen koko otteeseen joutuminen. Meinasin "kuristaa" väärän ihmisen, ja sitten naurettiin, minä ihan vedet silmissä kun oli ihmeellisin moka joka minulle konsaan koko toiminnassa on sattunut. Parhaimmillaan on tuntunut siltä kuin olisi jonkinlaisessa aikuisten päiväkerhossa.

Kuntothai onkin sitten vähän yksitoikkoisempaa, ja siihen en aiokaan ihan alvariinsa osallistua. Ja sitä varten on oltava paremmassa kunnossakin. Kravissa vielä käy fibron aiheuttama puolikuntoisuuskin, mutta kun aletaan potkimaan tosissaan, niin ei siinä kantsi olla polvet vänkyrällään ja nilkat viturallaan. Kahvakuulaa olen kyllä kaipaillut, mutta sitä ei meillä enää ole kun kukaan ei ehdi(?) ohjaamaan, ja omatoimisesti sitä on tylsää työstää.

KM:ssa tuskin on vaaraa mistään ylikunnostakaan, kun siinä on niin kaikenlaista. Välillä riehutaan niin että läkähtyy, välillä on hyvinkin rauhallista puuhastelua.

[Norma Bates]

Ensin treenissä olivat toissasyksynä ongelmana polvet. Jalat meinasi mennä alta ja kerran menikin. Sitten oli tuon tuostakin riesana selkä. Nyt eniten ongelmia tulee ranteiden kanssa. Teknisessä ylösnousussa pitää varata yhden käden ja yhden jalan varaan, ja oikea käsi ei tykkää yhtään. Käytän ajoittain peukaloreiällisiä, ranteisiin kiedottavia neopreenitukia, mutta tuntuu että niitä pitää kokoajan olla kiristämässä. Pitäisiköhän kokeilla peukaloreiättömiä.

[Juha]

Mitä huomannut omasta ajankäytöstäni, niin aika paljon teen liikuntaa "kuureina". Tietty määrä jotain, ja päädyn tekemään muuta. Jos väkisin väännän samaa, jotenkin jumittuneena, saatan toistaa samaa pitempään.

Siinä kun elimistöä on suosteltavaa haastaa monipuolisella ruokavaliolla, niin elimistön haastaminen muitakin alueita koskien, voisi olla hyödyllistä, jos ajattelee joitain kohennuksia, joita ehkä syytä tehdä.

Miksei elimistö kaipaa erilaista liikuntaa? Jne? Vaihtelu virkistää.

Itse päätynyt tämän asian takia pitkälle liikkumattomaksi, ja myös toimimattomaksi yleisemmin, koska moni asia vaatii selkeämpää sitoutumista. En väitä, etteikö sitoutuminen voisi olla hyvä, ja varmaan ehdoton, tosin kokonaisvaltaisesti tämä malli ei tunnu oikein sopivan, ainakaan oman elämäntavan kanssa.

Houkuttelevaa hankkia yksi pitempi suhde, ja olla fiksattuna, vaikka kaurapuuroon. Onko hyvä, ja miltä kantilta, eri asia.

Joillakin punttisaleilla voi käydä yksitäiskertoja. Hinta suosii määrää, ja sitoutumista. Ei jotenkin toimi, ainakaan vähävaraiselle. Enkä tarkoita, että pitäisi pystyä harrastamaan erityisen kalleita lajeja. Ulkolajeissa on vapaus, tosin samalla aika erilainen osallistuminen. Yleensä perheen kesken, ja sinkkuna esim koiran (jos sellainen on).

[Amore]

Vihdoinkin urheilulaji, jota voisin alkaa harrastaa, tosin oma peliasu saattaa olla hieman kallis...


https://www.youtube.com/watch?v=3hCSuu3BZGw&t=11s

[Amore]

Mikä kehittää parhaiten lihasmassaa – lisää treenipainoja, toistoja vai sarjoja?

Viime vuosina tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi viikossa kertyvä treenimäärä on erittäin keskeistä lihasten kehittymiselle. Esimerkiksi 10 treenisarjaa viikossa tietylle lihakselle näyttää kehittävän lihasta selvästi paremmin kuin 3 sarjaa, vaikka nämä sarjat tekisi kuinka kovaa.

https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006429904.html

Kova painorääkki kuntosalilla ei siis ole hyväksi.

[Hippi]

Nyt on jokseenkin tasan kaksi kuukautta kuntosalitreeniä takana. Käyntirytmiksi on nyt vakiintunut kaksi välipäivää ja sitten treenipäivä. Tuo tuntuu sopivan minulle jokseenkin hyvin, sillä mieluummin teen kerralla enemmän, niin välipäivä jäävät muuhun puuhaan. Kolmesti viikossa ma-ke-pe rytmi voisi olla liian pakkotahtinen. Lisäksi noilla kiertävillä viikonpäivillä saan väistettyä suurimmaksi osaksi sen yhden papan, joka tuppaa aina juttusille.

Nyt on myös jonkinlainen ohjelma vakiintunut ja alussa on crossarilla 30 min ja kuntopyörällä 20 min. Noihin olen saanut alkuajoista jo tehoja melkoisesti lisää, joten kestävyyttä on tässä ajassa tullut ihan kiitettävästi. Tuon jälkeen on pakko käydä pukkarissa vähän huuhtomassa kasvoja ja vaihtamassa kuiva paita päälle ennen lihastreenin alkua. Noilla pro-hemmoilla on erikseen jalkapäivät ja ylävartalopäivät, mutta teen suurin piirten kaikkea jokaisella kerralla. Koska tuo aerobinen raisttaa jalkoja enemmän, niin aloitan aina ylävartalon lihaksilla ja lepuutan koipia sen aikaa. Kun ylävartalo on käyty, niin sitten siirryn jalkoihin ja viimeksi vielä vatsa ja selän pitkät lihakset.

Lopuksi vielä 20 minsaa kuntopyörällä ja sitten jumpat ja venyttelyt päälle, jonka jälkeen vähän ulkovaatteita päälle ja fillarointi kotiin. Reissu kokonaisuudessaan vie noin kolmisen tuntia, joista sitten noin 2,5 tuntia on tehokasta tekemistä.

Tuo pyörän ottaminen talviteloilta oli hyvä ajatus, sillä en nähnyt kovin paljoa lisäarvoa sillä kilometrin kävelyllä mennen tullen, joten nyt matkat on todella vaivattomia ja helpottaa salilla käymistä. Ennen kaikkea pääsee pian kotiin suihkuun ja sitten heti syömään.

Olen ottanut olkkariin yhden vanhan täkin tarkoituksella, että sen heitän lattialle pehmikkeeksi, jotta voin telkkaria katsellessa vähän jumpata ja venytellä. Idea oli muuten hyvä, mutta en tahdo oikein mahtua siihen, kun kissat tulevat siihen köllimään heti, kun olen saanut sen levitettyä lattialle.

Kuukausi vielä on maksettua aikaa salille. Saapa nähdä jääkö se siihen vai otanko sitten seuraavan kolme kuukautta, vai rohkenisinko jo puoleksi vuodeksi sitoutua käymään siellä. Nyt ainakin homma tuntuu toimivan.  Yhden kerran oli huono käynti enkä oikein mitään tahtonut jaksaa. Takana oli huonosti nukuttu yö ja edellisen päivän huono syöminen, mitkä selittivät alavireen. En kyllä edelleenkään saa mitään suurempia kiksejä tekemisestä, mutta ehkä nyt vähemmälläkin hurmahenkisyydellä tuota voi tehdä

[Lenny]

En kyllä edelleenkään saa mitään suurempia kiksejä tekemisestä, mutta ehkä nyt vähemmälläkin hurmahenkisyydellä tuota voi tehdä

Ei sillä fiiliksellä olekaan niin suuri merkitys kuin paremmalla fyysisellä kunnolla. Mutta ei tietenkaan saa olla niin hanurista että jää tekemättä. Pitäisi varmaan taas minunkin aktivoitua punttisrintamalla.

[Hippi]

Nyt elelen jännän äärellä. Pari päivää sitten nenä meni tukkoon, kurkkua karvasteli ja oli urvahtanut olo. Tuota (nuhatonta) tukkoisuutta on ollut jo hiukan pidempään, mutta olo on muuten ollut ihan ok, joten en ole antanut sen häiritä elämääni, vaan olen napsinut avaavaa lääkettä, jotta ei tulisi poskiontelotulehdusta.

Eilen olisi ollut treenipäivä, mutta jätin menemättä, koska sinne nyt ei vaan ole menemistä, jos ei ole priimakunnossa. Onneksi oli kerrankin Iltalehdessä oikeaan aikaan artikkeli, joka tuki päätöstäni.

Kova treeni tai tavallinen flunssa voi altistaa koronavirukselle


Eilen nukuin hyvät päikkärit ja muutenkin lepäilin. Tänään on jo aika normaali jopa energinen olo, mutta koska tällä viikolla unet on jääneet tavallista lyhyemmäksi, lepään vielä viikonlopun yli. Jos oireet eivät palaudu, tarkoitus olisi mennä salille taas joko maanantaina tai tiistaina. Tössä tuleekin se jännä; eli tuleeko vielä mentyä. Maksettu aikani päättyy 9.4. ja sitten pitäisi ottaa jatkoaikaa.

Pitää alkaa jo tsempata, että viikon tauko ei käy tuhoisaksi tulevalle bodarin uralleni

[kertsi]

Jos et pääse kuntosalille, suosittelen lämpimästi kotitreeniin joko TRX-nauhoja tai jumppapalloa. Molemmilla saa treenattua (lähestulkoon?) koko kehon, ja kaupan päälle saa mahtavan hyvän coren eli vartalon tukikorsetin. Ainoa vaatimus on, että sinulla on ovi, jonka yläkarmin väliin voi kiinnittää nauhan (irrallaan, ei tarvitse ruuvata) silloin kun ovi on kiinni. Ja että oven edessä on tilaa jumpata. Rekkitankoon kiinnittäminen voisi olla vielä kivempi, sillä silloin voi rimpuilla eteen ja taaksepäin helposti.

Clas Ohlson toimittaa verkkokaupasta ostetut TRX-nauhat kaupan ulkopuolelle, mutta ikävä kyllä siellä nauhat on nyt (tilapäisesti?) loppu. https://www.clasohlson.com/fi/Treeninauha-Asaklitt/p/Pr318009000  Ohlsonin nauhat maksoivat muistaakseni 20-30 € kieppeillä. Alkuperäiset ovat parin sadan paikkeilla eli ylihintaiset. Tuollaista nauhaa saa suhteellisen edullisesti ja youtubesta löytyvät teko-ohjeetkin (DIY TRX).

[Hippi]

On minulla yhtä ja toista pientä kotitreeniä varten, mutta se ei ole sama. Sohvalla kölliessä sitä ajteeleen, että "ai niin, pitääpä treenata vähän". Mutta aloittaminen venyy ja siirtyy ja lopulta unohtuu. Varmaan on jotain kuminauhojakin vielä komerossa, ufo, tasapainotyyny, puntit ja jumppapallo olkkarissa toimittavat sisustuselementtien virkaa.

Otin taannoin vanhan täkin, että sen heitän lattialle ja siinä on hyvä tehdä venyttelyjä ja muutakin lattialla tehtävää. Kun sen levitin lattialle, kaksi kattia ehti siihen ennen minua. Siitä tuli painimatto, piiloleikki ja lopulta peti. Sinänsä positiivista, että nuo nyt viihtyvät taas niin hyvin yhdessä ja aktivoivat toisiaan.

Salilla on se oma tunnelmansa, joka vie mennessään, kun sinne pääsee. Siellä ei ole mitään sellaista, joka veisi huomion, joten siinä keskittyy vain siihen tekemiseen huolella. Ja kun sinne asti on tullut menneeksi, sitä tekee koko ohjelman läpi, että ei tule tunnetta lintsaamisesta ja "hukkareissusta".