Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Kulttuuria henkilöiden kautta

Aloittaja Juha, helmikuu 07, 2019, 12:24:41

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Juha


"Työ ei sinänsä ole tärkeää, ihminen on. Yritykset eivät ole olemassa yhteiskuntaa varten, mutta meillä ei ole yhteiskuntaa, jos meillä ei ole työtä. Tämän takia kristallipallon pitää olla aika kirkkaalla, kun mietitään työn tulevaisuutta", Merilehto sanoo.

https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/johtajat-kusevat-tulipaloihin-tekoalykirjailija-huolestui-suomalaisyrityksista-6757799


Tämä menee tämänhetkisen tilanteen kautta merkityksiin, olipa ne ilmaistu edellisessä, miten oli.

Tämän tason osuva arviointi voi olla vaikeaa. Sitä on toisaalta kaikki, jos ei tiedä, mihin arviota perustaa. Jos arviointipohja on selkeä, osaa tuota sanottua ehkä tarkastella jotenkin, KOn kehykseen sopivasti, tai vähemmän.

Ilman yhteiskuntiakin on eletty, ja on pärjätty. Kun laajuuden kautta voi saada, niin väylää tulee sitä mukaa käyttöön, kun hoksataan, ja kyetään.

Yhteiskunta on väline, siinä missä alkuyhteisöt, olivat miten olivat, aikoinaan. Samaa välinettä ovat yritykset. Eroja voi olla monessa, eri aikoina. Yritys, ja yhteiskunta täytyy sitoa tilanteeseen, jotta niiden osuutta kokonaisuudessa olisi osuvaa arvioida.

Ehkä hankalin juttu tässä on tietty erirytmisyys, jos asiaa ajattelee vaikka tästä vinkkelistä. Toiminta voi rakentua nopeaksi, ja kulttuuriset rakenteet voivat elää vaikka kivikautta, ja rakenteilta tuskin voi odottaa ratkaisullista, kun helposti jäljessä kaikesta.

Arvioissa tulee helposti vastaan se, mikä tulee ateismin määrittelyssä. Se on sidottu uskovaisuuteen. Uskovalle joko ollaan samassa, tai ei. Se merkkaa, oikeasti, joten ei-uskovia on hyvä sanoa ateisteiksi. Toimii. Yleisemmin järjestely ei välttämättä ole järkevää. Esimerkki ei ehkä ole hyvä, mutta kertoo tietyn aseman erottuvuudesta, suhteessa toisiin.

Erottuvuus ei välttämättä synny noissa aina siitä, että jotkut ovat lähteneet kalppimaan kauemmas, joidenkin juttujen suhteen. Ero syntyy myös tarkastelijan sijainnin vaihteluista, vaikka muussa ei muutosta tapahtuisi.

Tarkastelukulmaa voi ottaa hyvin eri tavoin. Erottuvuus on aina erilaista, joten löydöksiä saa, siten kun tarkastelupistettä vaihtelee. Mikään tarkastelun alla oleva ei silti välttämättä vaihdu, kuten tarkastelija tuppaa kertomaan.

Siten kuvaukset ovat helposti itsekeskeisiä, jo lähtökohdiltaan. Samaa tilannetta voi elää samanaikaisesti kaikki.

Juha


Otsikko on tosiaan laaja. Voisi kuvitella edes suomalaisen kulttuurin esiintuomista, suomalaisten keskuudesta. Toisaalta kun kulttuuri on se juttu, niin paremmin siihen saa selkoa, jos henkilöitä on monesta kulttuurista.

Viimeisin kulttuuriin, ja sen merkittäviin rakenteisiin liittyvä käsite, jonka kuulin, oli teknologiavelka. Tulin itse maininneeksi Hipin kansa jutellessa ohjelmoinnin, ja miten se voi ilman luovaa työtä hajota taivaan tuuliin. En näillä sanoilla, mutta.

Rakentelussa tämä on minusta erittäin iso juttu. Kompleksisuuden vankeutta on tuo teknologinen velka, tai vaikka se velka yleisesti, että rakennetaan vaikeaa, jonka toimivuus on niin ja näin, tai toiminnan kustannuksen osuus on kyseenalainen.

Rakenteisiin voi kätkeä paljon. Rakenteet ovat rahaa, valtaa, ... Sopimuksista voidaan maksaa paljon. Esim patentit luovat toiminta rakenteita, ja voivat olla eräs talouden muoto, ja etenkin muun yhteydessä.

Samoin on rakenteita uskonnotkin, ja jos jotain menee horjuvaksi, uskomuspuolella, on fiilis joka aikana sama, joskin fiiliksen seurauksia voidaan ehkä osata paremmin hallinnoida.

Merkittävää kulttuuria on se, jonka pohjalle rakennetaan. Näin voisi varmaan sanoa napakasti tärkeydestä.

Toope

Olen minäkin suomalaisista kirjailijoista Matti Pulkkisesta tykännyt, on vaan aika unohdettu nykyään... Vaikka esitti fiksuja näkemyksiä vasemmistokulttuuriporukan paineessa.

Juha


https://fi.wikipedia.org/wiki/Jan_Jalutsi

Media nimesi hänet Pohjoismaiden tunnetuimmaksi vankikarkuriksi ja vaarallisimmaksi mieheksi. Pahoinpitelyihin saati henkirikoksiin hän ei kuitenkaan koskaan syyllistynyt. Jalutsi on toiminut sekä vankeusaikanaan että vapaudessa vankien aseman parantamisen hyväksi ja nuorten rikoskierteen ehkäisemiseksi. Jalutsi sanoo uuden sukunimensä olevan yhdistelmä sanoista Jatimatic ja Uzi. Jalutsin mukaan hänellä on todettu ADHD ja hän puhuu kuutta eri kieltä.


Vähän toisenlaista kerrontaa, tältä hepulta.

Pahimmaksi muistoksi kertoi mediahaastettelussa sen, aiemmalta pimeyden ajalta, että kun omaisia tuli vankilaan, niin näiden olo tehtiin kurjaksi, jolloin tapaamisiin luotiin toivottu väri.

Vankila organisaationa on tässä vahvempi, ja voi luoda tilanteista toivotun, jos haluaa. Miksi näin tehtiin, on isompi kysymys, ja tosiaan myös tapauskohtainen. Teemana tällainen on kiehtova.

Juha


Edellisessä viestissä mainittu kaveri, Jan Jalutsi, kertoi (erään) psykiatrin tavasta katsoa asiakasta/potilastaan muutaman minuutin sanomatta sanaakaan. Nähtävästi paras tapa saada selville tärkeää, tutkittavasta.

Ihmiset kyllä viestivät, olemassaolollaan. Ei kai tämä mitenkään uusi juttu ole. Jan Jalutsi itse kuulemma pienikokoinen, sanojensa mukaan. Pituutta en tiedä.

Kun katsoin erästä videoklippiä, niin aika vikkelän oloinen vaikutelma jäi. Pienet miehet ovat aika tuon oloisia minusta, joskus. Eräs klassikko-juttu, tosin nimettävänä vaikea. Uskoi ken halusi.

Edellistä heppua seuraten tuli googlattua myös Volvo Markkanen. Taas on omanlainen tapaus, ulkopuolisen silmin. Mielessä syntyy ihmisiä, johon ryhmään voisin sijoittaa Markkasen.

Tällaiset analyysit ovat vaikeita sanallistaa. Analyysin paikkaa on, jos ajattelee, että usein puhutaan henkilökemioista, esim parinvalinnassa, tai siinä, kuka miellyttää suorassa kontaktissa, ja kuka ei. Iso juttu, mutta sanallistus onkin henkimaailman asia. Siten vähän hassu teema.

Tuli mieleen tästä, kun Niinistöä verrattiin Hakkaraiseen: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005104622.html. Vertaustapa minusta paljon pintapuolisempi, eikä oikein mielenkiintoinen, mitä itse tuota älyän.

Juha


Kulttuuria henkilöiden kautta. Kapea otsikko.

Piti ainakin nyt kysyä, että mitä on kulttuurin uudet tuulet, jotka lähtevät yhteisöistä? Voivat toki alkaa yksilöistä, mutta voisi ajatella yhteisöllisempää osuutta, eikä vain jotenkin epäsuorasti.

Ehkä kulttuurit tässä merkityksessä ovat kuolleet. On kyllä isoja nimiä, esim historiassa, joihin voidaan ainakin jälkikäteen tiivistää jotain liputtamisen ja juhlimisen arvoista.

Kulttuureista ja niiden rikkaudesta kyllä puhutaan, mutta jos nämä eivät tuota oikeasti mitään?

Toope

Lainaus käyttäjältä: Juha - maaliskuu 06, 2019, 20:32:29

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jan_Jalutsi

Media nimesi hänet Pohjoismaiden tunnetuimmaksi vankikarkuriksi ja vaarallisimmaksi mieheksi. Pahoinpitelyihin saati henkirikoksiin hän ei kuitenkaan koskaan syyllistynyt. Jalutsi on toiminut sekä vankeusaikanaan että vapaudessa vankien aseman parantamisen hyväksi ja nuorten rikoskierteen ehkäisemiseksi. Jalutsi sanoo uuden sukunimensä olevan yhdistelmä sanoista Jatimatic ja Uzi. Jalutsin mukaan hänellä on todettu ADHD ja hän puhuu kuutta eri kieltä.


Vähän toisenlaista kerrontaa, tältä hepulta.

Pahimmaksi muistoksi kertoi mediahaastettelussa sen, aiemmalta pimeyden ajalta, että kun omaisia tuli vankilaan, niin näiden olo tehtiin kurjaksi, jolloin tapaamisiin luotiin toivottu väri.

Vankila organisaationa on tässä vahvempi, ja voi luoda tilanteista toivotun, jos haluaa. Miksi näin tehtiin, on isompi kysymys, ja tosiaan myös tapauskohtainen. Teemana tällainen on kiehtova.
Nevöhööd persoona.

Kopek

Kuuntelin kaupungilla kävellessäni Kulttuuriykköstä, jossa haastateltiin kirjailija-taiteilija-kulttuuripersoona Katariina Souria. Haastattelu oli ajatuksia herättävä.

Pohjamielipiteenä Sourista minulla oli median kautta syntynyt käsitys, että hän on hankala tyyppi, jonka kanssa ei kannata joutua huonoihin väleihin, tai löytää itsensä oikeudesta, eikä sieltä selviä halvalla.

Haastattelua kuunnellessani käsitykseni muuttuivat eri suuntiin sen mukaan, mistä milloinkin puhuttiin. Ajattelin, että Souri on jostakin aivan muusta maailmasta kuin esimerkiksi minä tai moni muukin tavallinen tyyppi. Hänelle näytetään annetun paljon sellaista, mistä moni ei osaa edes uneksia. Hän on älykäs, lahjakas, kaunis, kuuluisa, varakas, sivistynyt, taiteellinen, henkinen, paljon maailmaa nähnyt, paljon asioita kokenut, hienon ystäväpiirin omaava jne. Useimpia meistä ei ole siunattu edes yhdellä hänen ominaisuuksistaan ja kokemuksistaan. Saman ikäisenä jolloin Katariina Souri matkusti yksin Italiassa ja osallistui ensimmäisiin Playboy-kuvauksiinsa, minä olin käynyt pari kertaa linja-autolla maalta kaupungissa autokoulun yhteydessä. Ne olivat ainoat yksin matkusteluni. Vertailua voisi jatkaa, ja jokainen osa-alue päättyisi samalla tavalla tulokseen 1-0. Kokisin olevani surkea maan matonen Sourin loiston rinnalla, missä tahansa asiassa meitä vertailtaisiin.

Kun haastattelu eteni vaiheeseen, jossa Souri kertoi oikeusjutustaan, aivan uudenlainen vaihe meni päälle. Souri selvästi kiihtyi muistellessaan asioita eikä tuntunut osaavan lopettaa alkuun päästyään. Muistui mieleeni eräs naisrehtori koulussa, jossa olin kouluavustajana. Hän oli loukkaantunut jostakin oppilaiden teoista, ja kun hän näistä asioista alkoi kertoa, se meni niin tunteisiin, että hänen kaulansa ja kasvonsa muuttuivat punaisiksi samalla, kun hän puhui kiihkeästi ja jatkoi pitkään.

Ehkä meillä kaikilla on jokin aihe, jota tökkäämällä saa puheen ryöppyämään ja tunteet kiihtymään. Sourilla se tuntui olevan oikeusjuttu. Oli suorastaan kiusallista kuunnella, koska mietin, keskeyttääkö toimittaja puheen, jos se kovin pitkään jatkuu. Souri kuitenkin rauhoittui, ja voitiin siirtyä uuteen aiheeseen.

Loppuosassa haastattelua käsiteltiin mm. shamaanijuttuja. Souri kertoi kokeneensa istunnossa samanlaisia oireita, joista yleensä kerrotaan erään hallusinogeenin käytön yhteydessä (kuuntelin aiheesta radio-ohjelman muutama viikko sitten), eli keho oli mennyt aivan sekaisin. Souri kuitenkin vakuutti saaneensa oireet pelkästään henkisistä syistä.

Yhteen asiaan kiinnitin huomioni haastattelussa. Katariina Souri on erittäin hyvä puhuja. Hänen älykkyytensä ja kulttuurillisen sivistyksensä voi aistia puheesta, joka on niin hyvää ja valmista "tekstiä", että sen voisi kirjoittaa sellaisenaan paperille kirjan tai lehtijutun aineistoksi. Muitakin hyviä puhujia tietysti on, mutta huomattavan paljon on myös niitä, joiden puhe tökkii ja vilisee "niinku" -sanoja ja "tuota" -sanoja ja "ööö"-väliörinöitä ja keskeytettyjä sanoja ja lauseita ja ja ajatuksen uudelleen muotoilua ja kaikenlaista, mikä pitäisi puhtaaksi kirjoitettaessa siivota pois. Puhuttu teksti ei siis missään tapauksessa kelpaa painettavaksi sellaisenaan. Mutta Sourin puhuma teksti on kuin paperista luettua.

Ohjelmasta jäi hieman mietteliäs olo. Suosittelen kuuntelemaan. Mitä mieltä muut ovat.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-64971283

Socrates

^ Souri kiihtyi myös Viimeinen sana-ohjelmassa, kun pääsi puhumaan oikeusjutuistaan.

Semmoinen semirasittava tyyppi. Varmaan jotain hyviäkin pointteja, mutta kaikenlaiset hörhöilyt kyllästyttävät ja onko ihan pakko tapailla kaikkia julkkismiehiä ja sitten valitella että on jotenkin hyväksikäytetty ja maine mennyt.

Sitäkään en käsitä, miksi noin tavallisen näköinen nainen on aikoinaan päässyt Playboyn kanteen.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

urogallus

Lainaus käyttäjältä: Socrates - maaliskuu 26, 2023, 20:30:01
Sitäkään en käsitä, miksi noin tavallisen näköinen nainen on aikoinaan päässyt Playboyn kanteen.

Mitä kuvia muistan, niin syitä oli kaksi ja ne olivat kohtuullisen kookkaat ja kaunismuotoiset.

Muuten samaa mieltä Sourista. Tuntuu tyrkyltä, vaikkei hän nyt niin kovin usein julkisuudessa ole ollut.

Aave

En ole kuunnellut ohjelmaa, mutta Katariinaahan ei otettu kotimaan kulttuuripiireissä aluksi lainkaan tosissaan. Ei, vaikka hän itse asiassa loi myös uutta populaarikulttuuria jopa vähän aikaansa edellä, nimittäin jotain jotain Sampanjaa ja vaahtokarkkeja (Wikipedia). Se edusti kevyttä amerikkalaista hömppää, mutta suomalaisittain tehtynä.

Eikä ollut vain kahta kaunismuotoista syytä, vaan kyllä kyse oli ihan koko paketista. Jonnet ei muista, että Katahan oli kuvien ottamisen aikaan myös sen Playboy-numeron kansikuvatyttö, eikä siihen nyt ihan tavallisen näköinen pääse. (K18) tässäpä niitä kuvia, ja voi klikata suuremmiksi. Seksivau!
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Xantippa

Onpa aika outoa, että Kopek ei ymmärrä, miten ihminen kiihtyy vielä pitkienkin aikojen päästä muistellessaan ilmiselviä vääryyksiä ja laittomuuksia. Noinkohan onnistuisi omista kokemuksistaan toimittajalle kertominen Kopekin siten, että pysyy ääni tasaisena ja miellyttävänä.

Kata on tuonut esille juurikin sen, miten aikoinaan oli lähes täysin mahdotonta päästä minnekään kulttuuripiireihin naisena, ellei ollut "yhteistyökykyinen". Lisäksi hän on kertonut siitä, miten toimittajat ja tuottajat ja miesnäyttelijät ja ohjaajat ryyppäsivät keskenään määrittelemässä, kenelle töitä tarjotaan ja sitten vielä erikseen, kenelle niitä annetaan. Sehän oli (ja on) prosessi.

Lisäksi hän on avoimesti kertonut katuvansa kuvia ja pahoittelevansa etenkin sitä, että siellähän ne nettiä kiertää mm. hänen tyttärensä nähtävänä. Hän on kertonut ihan reilusti myös sen, että häneltä koko kuvauskeikat olivat hyväksynnän hakemista ja rikkinäisyyttä. Hän on sanonut, että hänellä on vain yksi neuvo nykyisille nuorille, jotka harkitsevat rahan tekemistä esim. only fans-sivustojen kautta: mieti todella tarkkaan ja sittenkin sano ei. Että se erittäin harvoin johtaa mihinkään sellaiseen eheään, mitä tulet myöhemmin elämässä kaipaamaan.

On todella hienoa, että joku asian kokenut nostaa esille tämän puolen, eikä vaan peittele tekemisiään hokemalla voimaantumista tai muuta vastaavaa.

T: Xante

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 27, 2023, 08:50:51

On todella hienoa, että joku asian kokenut nostaa esille tämän puolen, eikä vaan peittele tekemisiään hokemalla voimaantumista tai muuta vastaavaa.

T: Xante

Tästä päästäänkin Kiira Korpeen ja hänen yritykseensä päästä kulttuuripiireihin runoilijana. Kritiikki on ollut murskaavaa ja Hesari lyttää armotta sekä runoilijan että kustantajan tavalla johon meillä ei ole totuttu. Runoilija itse kehuu teostaan nimenomaan sen voimaannuttavilla tekijöillä.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009457531.html

"Lähdön hetki

on lähellä.

Silloin pitää lähteä

kun asiat ovat

kauneimmillaan,

hän sanoi.

Nyt mä lähden.

Kauniisti,

vaivattomasti,

kiittäen opeista."


Voimaanuinko?  No en!

Lievittikö runo jonkun masennusta? Kopek?
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Xantippa

No joo no, olen vähän kummastellut Kiiran voimaannuttavia ja voimakasta esille tuloa. Eikös hänkin hipsinyt tässä rytäkässä kaapistakin, sitä kai tuo runokin on mallaavinaan, että nyt ollaan uuden ja jännän äärellä.

Koska urheilijat on niin julkkiksia, nähtävästi myös jäävät julkisuuskoukkuun ja siellä pitää uran jälkeenkin vielä pyöriä hinnalla millä hyvänsä. Kyllähän Temppakin voimaantuu antamalla milloin mistäkin asiasta jyrähdyksen tai pamauttamalla suoraan.

Katasta puheen ollen, katson loppuosaa mainitusta Viimeisistä sanoista ja siinä kyllä molemmat, Stiller ja Kata, sanoivat, että sitä etenkin nuorena kuvittelee, että kykenee hanskaamaan julkisuuden ja jonkun aikaa hypessä meneekin kivasti, mutta ei siihen kykene. Ja se on kyllä helppo uskoa. Jonnet ei muista sitäkään, että vaikka ei ollut internettiä, oli aika raadollisia lehtiä, jotka jahtasivat julkkiksia armotta.

T: Xante

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Socrates - maaliskuu 26, 2023, 20:30:01
Sitäkään en käsitä, miksi noin tavallisen näköinen nainen on aikoinaan päässyt Playboyn kanteen.

Terve, nuori henkilö, ammattitaitoinen ehostaja ja hyvä valokuvaaja, niin tuloksena on houkutteleva kuva. Ja Playboyn ideahan oli tuoda esille niitä "naapurin tyttöjä".
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur