Kulttuurisia siltoja Venäjään - positiivisuusketju

[Hayabusa]

Mielenkiintoista oli sekin, että vaikka verkostuminen oli (on) selkeästi elintärkeää, itse teoissa oli silti aina se aidosti sydämellinen pohjavire. Se olkapäällä käväisevä käsi, kun teekuppi ojennettiin, oli aito ele.

Juu, tuo on lähimmäisyyttä. Ja miksi emme olisi ystävällisiä ja auttaisi kanssaihmisiämme? Vaikka emme koskaan kostaisi auttamaamme ihmistä, niin hän kohdatessaan jonkun toisen avun tarpeessa olevan, saattaa muistaa tekomme aja ojentaa auttavan kätensä sitä tarvitsevalle. Näin olemme tehneet maailmasta pari pykälää inhimillisemmän.