Maalaisuus vs kaupunkilaisuus

[Kopek]

Aihe - mikä aihe - on niin moniulotteinen, että käsittelen sitä tässä ketjussa.

Häntä voisi nykyään kutsua myös helsinkiläisoletetuksi. Hänellä voi olla erikseen kotiseutuidentiteetti, sosiaalinen kotiseutu ja juridinen kotiseutu ja kaiken tämän lisäksi hänellä on lupa olla määrittelemättä itseään mihinkään kotiseutuun tai edes kotiseuduttomuuteen. Hän voi myös milloin tahansa muuttaa määritelmäänsä niin usein kuin tuntee sille tarvetta.

Tätä on ehkä jonkun elinikäishelsinkiläisen tai syntyperäiskaupunkilaisen vaikea ymmärtää, mutta omien lapsuuden ja nuoruuden kokemusteni perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että syntymä- ja asuinpaikat ovat asettaneet ihmiset eräänlaiseen arvohierarkiaan, jossa huipulla ovat olleet pääkaupungin asukkaat ja pohjalla kaukaisimpien syrjäkylien ja rajaseutujen asukkaat, ehkäpä juuri lappalaiset. Tämä asetelma on muuttunut, kun ajat ovat muuttuneet, mutta tuollainen se mielestäni aikaisemmin on ollut.

En ole kasvanut aivan umpimaaseudulla vaan "kirkonkylässä" eli keskisuuren kunnan taajama-alueella. Varsinainen maaseutu lehmineen ja traktoreineen oli keskustan ulkopuolella, mutta ei kaukana. Itse asiassa lapsuudenkotini "maatila" oli yksi keskustaa lähimpänä oleva. Meillä oli vielä lehmiäkin siinä vaiheessa, kun olin pieni. Muistan ne hyvin. Eläinten pidosta luovuttiin asteittain ja maanviljelystä vähän myöhemmin. Loppuaikoina pellot olivat vuokralla. Tällä hetkellä kaksi jäljellä olevaa pientä peltoa on muuttunut koivumetsiksi. Toisessa on vielä vähän aukeata jäljellä.

Vaikka meillä oli maataloutta, en ole varsinaisesti maatilan lapsi, koska meidän perheemme ei työskennellyt maatalouden parissa. Kaiken hoitivat vieraat työntekijät. Meillä ei siis haissut sisällä lehmänlanta niin kuin maalaistaloissa usein tahtoo haista, vaikka asukkaat eivät sitä huomaa, kun ovat ikänsä sitä hengitelleet.

Olen niin allerginen hevosille ja kai lehmillekin, ettei minusta olisi ollut niiden kanssa touhuamaan. Pari kertaa lapsena otin luvatta hevosen kärryn kanssa ja toisella kerralla reen kanssa ja lähdin lapsiporukka kyydissä ajamaan. Matka päättyi, kun joku huomasi ja juoksi perään. Muutaman sata metriä ehdimme mennä. Yhden kerran ajoin "luvallisesti" hevosen ja reen yhdistelmällä vähän matkaa, kun kävimme hakemassa joulukuusen hevosen kanssa. Tässä vaiheessa olin jotain 13-14-vuotias. Hevoset kuolivat, kun olin 15-vuotias. Salama tappoi ne, joten ikävämpää vaihtoehtoa ei tarvinnut toteuttaa. Kaikki huokaisivat helpotuksesta.

Ajauduin vähän sivupolulle tässä jutussa. Jääköön se tausta-aineistoksi.

Tarkoitukseni oli kuvailla sitä, miten asuinpaikka määräsi statuksen.

Jos maaseudun poikia olisi pyydetty määrittelemään helsinkiläinen yhdellä sanalla, se sana olisi todennäköisesti ollut "lehu". Helsinkiläisiä toisin sanoen pidettiin leuhkina ja leveilevinä ja hienostelevina maailmanomistajina jotka tulevat maaseudulle öykkäröimään kuin pahimmatkin siirtomaaisännät. Ja he halveksivat maaseutumoukkia, joita pitävät alempina olentoina.

Helsinkiläisiä inhottiin, mutta toisaalta ehkä myös kadehdittiin. Helsinkiläisautojen rekisterikilven numero oli A, ja maantiellä nämä "A"-autot olivat korkeinta kastia. Ne ajoivat kovaa ja ohittivat kaikki.

Kun helsinkiläisiä lapsia tuli maaseudulle kesäkylään, heidän hienoa puhettaan ihailtiin, ja kaikki lapset halusivat olla heidän kavereitaan. Se kohotti omaa statusta, kun serkku tai muu sukulainen oli Helsingistä. Miten se olikaan hienoa. Helsinkiläiset tiesivät enemmän kuin maalaiset, osasivat enemmän kuin maalaiset ja olivat kokeneet enemmän kuin maalaiset. He kerta kaikkiaan tuntuivat fiksuimmilta.

Tähän on aivan ymmärrettävä syy. Pärjätäkseen Helsingissä, sen liikenteessä ja ylipäätään elämässä siellä, on tiedettävä miten asiat toimivat. On tunnettava säännöt ja oltava hyvä kommunikoimaan, kun koko ajan on ihmisiä ympärillä. Kaikkea näkee, kaikkea oppii. Iso kaupunki on kuin korkeakoulu, joka opettaa ihmisille kaikenlaista pelkällä esimerkillä. Ihmisistä tulee ainakin fiksun oloisia, vaikka he eivät sitä muuten olisikaan.

Elämä maaseudulla on helpompaa. Siellä ei tarvitse osata eikä tietää mitään. Ympäristö ei opeta itsessään mitään. Pihapuuta tuijottamalla ei tule yhtään viisaammaksi.

Kun maaseudun lapsi tulee Helsinkiin, hän on pyörällä päästään, että ÖÖ - mitä nyt. Hän ei tiedä mitään eikä osaa mitään. Kaikki yleiset elämän perusasiat ovat hänelle tuntemattomia.

Kun helsinkiläislapsi tulee maaseudulle, hän on kuin koulutettu tohtori alkuasukkaiden mailla. Ero on valtava ja se on sitä helsinkiläisen eduksi. Ja tässä tilanteessa helsinkiläiselle saattaa nousta tietoisuus ylemmästä asemastaan päähän, ja tämä on se, minkä maaseudun lapset kokevat leuhkuudeksi. Helsinkiläislapsi ei ole ikänsä puolesta tarpeeksi kypsä peittelemään erinomaisuuttaan ja maalaisten halveksuntaansa. Aikuinen helsinkiläinen pystyy siihen paremmin.

En ihmettelisi, jos Hippi kommentoisi tätä kirjoitustani huomauttamalla, että mitä ihmettä minä höpisen. Hän on ollut maalla lapsena, eikä hän ole ollut lehu eikä leuhka eikä ole pitänyt maalaislapsia itseään alempina. Eikä hän tiedä kenenkään muunkaan helsinkiläislapsen toimineen niin kuin minä kuvailin.

Siinäpä se vitsi onkin. Helsinkiläislapset eivät itse huomaa sitä. Kun he ovat avanneet suunsa ja sanoneet yhden lauseen, olkoot se mitä tahansa, he ovat jo tehneet jotain, mitä maalainen ei osaa, ja minkä maalainen kokee leveilyksi. He ovat puhuneet "helsinkiä" eli hienompaa kieltä kuin mitä maalaiset mongertavat. Tällaisista pienistä jutuista se tulee. Asiat, mitä helsinkiläiset kertovat arkielämästään, ovat heidän itsensä näkökulmasta ehkä yhdentekeviä, mutta maalaislapsille kaikki on suurta sankariseikkailua. Maalaislapsissa herää kateuden tunteita.

Loppukevennys (löytyi, kun etsin materiaalia tähän aiheeseen):

Laihialaanen itköö hauralla kun pitää haurata rumhin nahkoonensa.

[Xantippa]

No outona pidän minäkin Kopekin juttuja. Osa serkuistani asuu Helsingissä, osa Tampereella ja muita muualla. Kaikki viettivät kesä- ja muita lomiaan eri puolella Suomea kesämökeillä tai tätiensä/setiensä/enojensa kodeissa. Koskaan en kokenut omien kaverieni minulta mitään serkkuja kadehtineen, sinne upposivat lapsilauman sekaan kuten muutkin.

Murteitakaan oman ikäisistäni ei juurikaan ole puhunut kukaan, joitain paikallissanoja lukuun ottamatta, mikä on kyllä aika sääli.

T: Xante

[Kopek]

No outona pidän minäkin Kopekin juttuja.

Ehkä olen yliherkkä tämän tyyppisille asioille. Näen kaikenlaista sielläkin, missä sitä ei ole, tai sitä on niin vähän, etteivät muut kiinnitä siihen huomiota.

En kuitenkaan aivan täysin luovuta tässä asuinpaikka-status kysymyksessä.

Kun olin alaluokilla koulussa, kävimme silloin tällöin heittelemässä lumipalloilla aidan takana olevia kansalaiskoululaisia, jotka heittelivät takaisin. Opettajat yleensä ennen pitkää puuttuivat tällaiseen puuhaan. Oleellista tässä oli se sana, mitä noista kansalaiskoululaisista jotkut käyttivät. Se sana oli "maamoukut". Eli kun mentiin heittelemään heitä lumipalloilla, mentiin "maamoukkuja kiusaamaan".

Sana tuli luultavasti siitä, että kansalaiskoululaiset olivat suurelta osin ns. pitäjien lapsia eli paikkakunnan laidoilla syvällä maaseudulla asuvia. He kävivät kansakoulua omilla kotipaikoillaan, mutta tulivat sen viimeisessä vaiheessa eli kansalaiskoulussa yhdeksi vuodeksi keskustaan. Ja me keskustan alaluokkalaiset jotenkin huomasimme tämän heidän "maalaisuutensa" niin, että jotkut keksivät käyttää heistä nimitystä "maamoukut".

Tämä osoittaa, että jo meidän taajaman poikien ja syrjäkylien poikien välillä oli kuilu. Me taajaman pojat pidimme itseämme parempina ja sivistyneempinä kun mitä olivat syrjäisten seutujen ja metsien alkuasukkaat. Ehkä ero näkyi vaatetuksessa ja yleisessä tyylissä. Kansalaiskoululaiset olivat maalaisuutensa lisäksi usein köyhemmistä alemman yhteiskuntaluokan perheistä. Varakkaampien ja koulutetuimpien perheiden lapsethan menivät oppikouluun. Ei tämä jako tietenkään ehdoton ollut.

Jos pienellä maaseutupaikkakunnalla kodin sijainti sääteli hierarkiaa, niin emmekö me taajaman pojat puolestamme olleet helsinkiläisten silmissä alhaisia landepaukkuja?

Pointtini on se, että ihmisillä tarve ylläpitää ja kohottaa statustaan, jos ei muiden silmissä, niin omissaan, ja tähän kelpaa kaikki mahdollinen ja mahdoton, mitä vain voi kuvitella. Joku harrastaa sukututkimusta osoittaakseen vähintään itselleen, että kuuluu hienoon sukuun ja on siten itsekin hieno. Joku saa nostetta etnisestä alkuperästään, kun joku esi-isistä on "jotain" eli vaikka saamelainen. Jollekin kansallisuus ja isänmaa ovat kaikki kaikessa. Hänen mielestään on hienompaa olla suomalainen kuin vaikka venäläinen.

Asuinpaikka on yksi asia monien muiden joukossa, jonka avulla itsetuntoa voi viritellä ylöspäin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansalaiskoulu

[Xantippa]

Eiköhän tässä Kopek taas ole kyseessä sinulle aika tyypillinen harha: kun sinä teet jotain, oletat, että muut tekevät samoin. Enemmän kuin paikkakunta, asiaan vaikuttanee luonteenlaatu ja sattuma: satuit löytämään samanmielisiä, joilla on tarve tuntea ylemmyyttä jotain muita kohtaan ja heitellä heitä lumipalloilla. Luonteenlaatusi taas sattuu olemaan semmoinen, että sovit hyvin porukkaan.

T: Xante

Muoksis: tosin kyllä tämä varmaan kaikkein eniten on ikäkausikysymys. Itse ensimmäiseltä luokalta peruskoulua käyneenä vaikeaa kuvitella. Toki tasoluokkia oli, mutta ei ne oppilaiden mielestä oleellisia olleet, vanhanaikaisempien opettajien kyllä.

[Hayabusa]

Tuollainen kotipaikkaan perustuva luokittelu menee vaikeaksi, kun lähdetään sieltä kirkonkylän koululta suureen maailmaan. Miten suhtautua ihmisiin joiden kotipaikka on tuttu vain kansakoulun karttakirjasta? Onko argentiinalainen "parempi ihminen" kuin "botswanalainen?  Entä Englannissa asuva uusiseelantilainen -  kumman maan luokitusta sovelletaan? Tuossa pari tosielämän esimerkkiä tapaamistani ihmisistä. En toki esittänyt itselleni noita kysymyksiä. Jos niin olisin tehnyt, olisi pääni räjähtänyt.

Ihminen kohdataan ihmisenä. Suurimman osan kanssa löytyy yhteinen sävel olivatpa nämä mistä tahansa kotoisin. Tietysti aina on sellaisia, jotka arvioivat onko tuttavuudesta hyötyä heille itselleen, eli pääsevätkö kipuamaan "arvoasteikossa" ylöspäin. Mutta hekään eivät viihdy meidän taka-ajatuksettomien ihmisten seurassa.

[Brutto]

Itsekin olen havainnut helsinkiläisissä tiettyä ylimielisyyttä. Kerran otin taksin Helsingin rautatieasemalta kun oli kiire laivalle. Matkalipussa luki että lähtösatama on poikkeuksellisesti Olympiaterminaali, joten pyysin helsinkiläiskuskia ajamaan Olympiaterminaaliin. Kuski rupatteli niitänäitä ja siinä ohessa kysyi laivan nimeä. Sanoin nimen ja kuski jatkoi ajamista. Kauppatorin kohdalla havahduin siihen että kuski oli ajamassa Katajanokalle. Kun kysyin miksi, kuski vastasi että kyseinen laiva lähtee Katajanokalta. Intin vastaan ja yritin näyttää että että kyseinen laiva näkyy seisovan lahden toisella puolella Olympiaterminaalin rannassa. Jossakin vaiheessa kuski itsekin tajusi, että maalaistollo onkin nyt oikeassa ja ryhtyi pitämään mykkäkoulua. Matkalla oikeaan terminaaliin kuski osoitti eleillä, ilmeillä ja tempoilevalla ajotavallaan että hänen kaikkitietävää helsinkiläisyyttään oli syvästi loukattu. Ehdin juuri ja juuri laivaan mutta en ehtinyt tinkiä matkan hinnasta turhan Katajanokan kierroksen hintaa pois.

Näin tamperelaisen näkökulmasta helsinkiläiset ovat ylpeitä, mutta hieman yksinkertaisia ja avuttomia. He eivät mielellään ota neuvoja vastaan puhumattakaan että alentuisivat kysymään niitä. Tästä syystä he joutuvat usein pulaan vierailla paikkakunnilla.

[Xantippa]

Kopekin luokittelu on ongelmallinen sikäli, että Suomessa metsä ja maaseutu ei ole kuin muutaman kilometrin päässä, asui aivan missä hyvänsä.

Lisäksi hyvin harvassa on suomalaiset, joilla ei ole mitään maaseutukokemuksia, kenties tosiaan joskus viiskytluvulla joku saattoi asua omassa korttelissaan juurikaan poistumatta sieltä koskaan minnekään, nykyään semmoinen olisi kovin harvinaista. Mutta kyllä aina suomalainen on pyöräillyt, telttaillut ja samoillut, eli viettänyt aikaa aika samalla tavalla joka puolella, mikä on yhdistänyt ja poistanut juopaa kaupunkilaisten ja maalaisten välillä.

T: Xante

Muoksis: Bruton ilmiömäinen kykykin on iskenyt taas, hän on kyennyt niitä näitä rupattelusta päättelemään, mistä kuski on kotoisin, siis tietää kuskin olevan syntyperäinen helsinkiläinen. On se aina kova!

[Brutto]

Muoksis: Bruton ilmiömäinen kykykin on iskenyt taas, hän on kyennyt niitä näitä rupattelusta päättelemään, mistä kuski on kotoisin, siis tietää kuskin olevan syntyperäinen helsinkiläinen. On se aina kova!

Kyllä puheesta kuulee jos on ainakin suurimman osan elämästään asunut Helsingissä

[Hippi]

Olen lapsena viettänyt paljon aikaa maalla, kuten olen kertonut. En noina kesinä mielestäni tullut kohdelluksi mitenkään kummallisesti sikäläisen kaveripiirin taholta. Tai sitten olin vain niin tyhmä, etten sitä huomannut, sillä minulla oli hauskaa niin puutarhatöissä, navetassa kuin lähitienoon kakaroidenkin kanssa.

Jälkimmäinen mieheni oli kotoisin Vesannolta, joka lienee tuollainen samanlainen kuin Kopekin kuvaama "taajama". Sielläkin otettiin hyvin vastaan, joskin sitä oudoksuin, että minut tiedettiin jo ennen kohtaamista, että olen "se X:n vaimo" ja tultiin jopa tien toiselta puolelta tervehtimään. Puolisoni kertoi, että se on paikallinen tapa, että huhu kulkee ja kaikki ovat perillä kaikesta. En kohdannut alentuvaa käytöstä, vaan ihmiset olivat vain aidosti uteliaita ja hiton ystävälisiä.

Työpaikallani useimmat ihmiset ovat muualta tulleita. Joistain se kuuluu murteesta ja joistain ei, mutta mitenkään muuten ihmisissä ei ole oikeastaan mitään eroa sen mukaan, mistä ovat alun perin kotoisin. Nykyisin vielä vähemmän, kun etätyö tuo entistä lähemmäksi myös firman muiden paikkakuntien toimipisteiden henkilöt.

Tosiaan, kyllä se on ihan ihmisestä itsestään kiinni, miten tulee kohdelluksi.

[TSS]

Eivät nuo Kopekin esittämät stereotypiat mielestäni aivan tuulesta ole temmattuja. Aina on puolin ja toisin ollut pientä nokittelua maalaisten ja kaupunkilaisten välillä. Kehäkolmosen ulkopuolella kaikki ovat maalaisjuntteja ja kehäkolmosen sisäpuolella ei ymmärretä oikeasta elämästä mitään. Kaupunkilaiset ovat hienompia ja sivistyneempiä ja maalaiset ylpeitä käytännönläheisyydestään. Jos pitäisi kärjistää, kaupunkilaisilla on lievää ylemmyydentunnetta ja maalaisilla alemmuudentunnetta. Ihmismassojen sekoittuessa ilmiö on kuitenkin lieventynyt, mutta maalaisuus paljastuu silti helposti vaikkapa hesasta puhumalla.

[Hippi]

^
Miten tosissaan tuota Kehäkolmosta pidetään sivistyksen rajana, on sitten ihan toinen juttu. Minäkin olen kautta aikain vinoillut asiasta. Ensin tyttärilleni, jotka jokainen muuttivat Kehän "väärälle puolelle" ja viimeiset yhdeksän vuotta olen itse asunut siellä samalla puolella. Onneksi en sentään kauempana kuin kivenheiton päässä Kehästä :p

On tietty ihmisiä, jotka ylläpitävät oikeasti tuota maalaisten ja kaupunkilaisten vastakkainasettelua, mutta se tuskin on heidän ainoa vikansa

[Xantippa]

Muoksis: Bruton ilmiömäinen kykykin on iskenyt taas, hän on kyennyt niitä näitä rupattelusta päättelemään, mistä kuski on kotoisin, siis tietää kuskin olevan syntyperäinen helsinkiläinen. On se aina kova!

Kyllä puheesta kuulee jos on ainakin suurimman osan elämästään asunut Helsingissä

Voi olla, että iällä olevien puheesta kuulee. Oman ikäisteni kanssa täytyi jo olla aika tarkka korva, sillä helsinkiläinen yleiskieli oli yleistynyt. Nopeammin tampere murteesta kuuluu, nuoremmilla ei enää sekään.

T: Xante

Muoksis: kukaan omista työkavereistani tai ystävistäni tai serkuistani, jotka ovat ikänsä asuneet Helsingissä, ei puhu mistään stadista, vaan hesasta. He puhuvat myös asemasta eikä mistään steissistä, sillä ei tuo ole heidän ikäluokkansa murretta enää lainkaan. Heillä sen sijaan vilisevät puheissa ihan samat anglismit kuin itselläni, jotka taas ovat aivan erilaisia kuin nuoremmilla sukupolvilla.

[TSS]

^
Miten tosissaan tuota Kehäkolmosta pidetään sivistyksen rajana, on sitten ihan toinen juttu. Minäkin olen kautta aikain vinoillut asiasta. Ensin tyttärilleni, jotka jokainen muuttivat Kehän "väärälle puolelle" ja viimeiset yhdeksän vuotta olen itse asunut siellä samalla puolella. Onneksi en sentään kauempana kuin kivenheiton päässä Kehästä :p

On tietty ihmisiä, jotka ylläpitävät oikeasti tuota maalaisten ja kaupunkilaisten vastakkainasettelua, mutta se tuskin on heidän ainoa vikansa

Onhan se tietysti lähes kokonaan ainakin tänä päivänä vain leikkimielistä läpyskää, mutta juontanee juurensa kuitenkin aikaan, jolloin siinä oli jotain perää. Ja toisaalta yliopistot ja korkeakoulut ovat aina olleet kaupungeissa, jolloin kaupungit luonnollisesti edustavat sivistystä ja pienemmät paikat käytännöllisyyttä. Tänä päivänä kuka tahansa voi muuttaa kaupunkiin opiskelemaan, ei ole juurikaan maalaistiloja, jonne velvollisuuden tunnosta tai omasta halusta on jäätävä käytännön töihin. Joka tapauksessa, kaupunkilaisuus edustaa aina sivistystä ja maalaisuus käytännöllisyyttä, ja koska sivistys ja kouluttautuneisuus ovat niin arvossa pidettyjä, se voi aiheuttaa ylemmyyden tai alemmuudentunteita sen mukaan, mihin leiriin itse kuuluu. Toisaalta, kuten sanottua, moni on myös ylpeä käytännöllisyydestään, ja tämä vastakkkainasettelu on edelleen voimassa ja elää vähintään vitseissä ja huumorissa.

[Xantippa]

^
Miten tosissaan tuota Kehäkolmosta pidetään sivistyksen rajana, on sitten ihan toinen juttu. Minäkin olen kautta aikain vinoillut asiasta. Ensin tyttärilleni, jotka jokainen muuttivat Kehän "väärälle puolelle" ja viimeiset yhdeksän vuotta olen itse asunut siellä samalla puolella. Onneksi en sentään kauempana kuin kivenheiton päässä Kehästä :p

On tietty ihmisiä, jotka ylläpitävät oikeasti tuota maalaisten ja kaupunkilaisten vastakkainasettelua, mutta se tuskin on heidän ainoa vikansa

Onhan se tietysti lähes kokonaan ainakin tänä päivänä vain leikkimielistä läpyskää, mutta juontanee juurensa kuitenkin aikaan, jolloin siinä oli jotain perää. Ja toisaalta yliopistot ja korkeakoulut ovat aina olleet kaupungeissa, jolloin kaupungit luonnollisesti edustavat sivistystä ja pienemmät paikat käytännöllisyyttä. Tänä päivänä kuka tahansa voi muuttaa kaupunkiin opiskelemaan, ei ole juurikaan maalaistiloja, jonne velvollisuuden tunnosta tai omasta halusta on jäätävä käytännön töihin. Joka tapauksessa, kaupunkilaisuus edustaa aina sivistystä ja maalaisuus käytännöllisyyttä, ja koska sivistys ja kouluttautuneisuus on niin arvossa pidettyä, se voi aiheuttaa ylemmyyden tai alemmuudentunteita sen mukaan, mihin leiriin itse kuuluu. Toisaalta, kuten sanottua, moni on myös ylpeä käytännöllisyydestään, ja tämä vastakkkainasettelu on edelleen voimassa ja elää vähintään vitseissä ja huumorissa.

Annatko esimerkin vitsistä, jonka alkuperä on sanotaan nyt vaikka tältä vuosituhannella, joka edustaa tätä vastakkainasettelua? Totta kai vitsiperinteessä elää (niiden joiden mielestä sellainen hauskaa on) yhtä lailla sovinismi, naisviha, miesviha, rasismi, jne. mutta ei kyllä todista, että nuo asiat olisivat valtavirralle tätä päivää, aina, ehdottomasti.

Sekin on sitten siinä ja siinä, että voisimme tuosta noin määritellä, mikä edustaa mitäkin aina.

T: Xante

[TSS]

^
Miten tosissaan tuota Kehäkolmosta pidetään sivistyksen rajana, on sitten ihan toinen juttu. Minäkin olen kautta aikain vinoillut asiasta. Ensin tyttärilleni, jotka jokainen muuttivat Kehän "väärälle puolelle" ja viimeiset yhdeksän vuotta olen itse asunut siellä samalla puolella. Onneksi en sentään kauempana kuin kivenheiton päässä Kehästä :p

On tietty ihmisiä, jotka ylläpitävät oikeasti tuota maalaisten ja kaupunkilaisten vastakkainasettelua, mutta se tuskin on heidän ainoa vikansa

Onhan se tietysti lähes kokonaan ainakin tänä päivänä vain leikkimielistä läpyskää, mutta juontanee juurensa kuitenkin aikaan, jolloin siinä oli jotain perää. Ja toisaalta yliopistot ja korkeakoulut ovat aina olleet kaupungeissa, jolloin kaupungit luonnollisesti edustavat sivistystä ja pienemmät paikat käytännöllisyyttä. Tänä päivänä kuka tahansa voi muuttaa kaupunkiin opiskelemaan, ei ole juurikaan maalaistiloja, jonne velvollisuuden tunnosta tai omasta halusta on jäätävä käytännön töihin. Joka tapauksessa, kaupunkilaisuus edustaa aina sivistystä ja maalaisuus käytännöllisyyttä, ja koska sivistys ja kouluttautuneisuus on niin arvossa pidettyä, se voi aiheuttaa ylemmyyden tai alemmuudentunteita sen mukaan, mihin leiriin itse kuuluu. Toisaalta, kuten sanottua, moni on myös ylpeä käytännöllisyydestään, ja tämä vastakkkainasettelu on edelleen voimassa ja elää vähintään vitseissä ja huumorissa.

Annatko esimerkin vitsistä, jonka alkuperä on sanotaan nyt vaikka tältä vuosituhannella, joka edustaa tätä vastakkainasettelua? Totta kai vitsiperinteessä elää (niiden joiden mielestä sellainen hauskaa on) yhtä lailla sovinismi, naisviha, miesviha, rasismi, jne. mutta ei kyllä todista, että nuo asiat olisivat valtavirralle tätä päivää, aina, ehdottomasti.

Sekin on sitten siinä ja siinä, että voisimme tuosta noin määritellä, mikä edustaa mitäkin aina.

T: Xante

En tiedä miltä vuodelta mikäkin vitsi on peräisin, mutta tulee mieleen ainakin insinöörivitsit, jotka yleensä perustuvat ajatukseen, että kouluttautuneilta insinööreiltä puuttuu kyky tehdä asioita.

Ei nyt tule kuin yksi insinöörivitsi mieleen, eikä liene paras esimerkki tähän, koska jutun pääjuju on morkata AMK-insinööriä, mutta heitetään nyt ilmoille kun kerran pyydettiin:

Mitä eroa on diplomi-insinöörillä, insinöörillä ja teknikolla?
- Diplomi-insinööri tietää, miksi jotain tehdään, mutta ei miten. Teknikko tietää, miten jotain tehdään, mutta ei miksi. Insinööri ei tiedä kumpaakaan.

Mun mielestä on päivänselvä stereotypia, että kaupunkilaisuus edustaa sivistystä ja maalaisuus käytännöllisyyttä, mutta kaipa siitäkin voi montaa mieltä olla, eipä siinä mitään.