Valehtelu

[Norma Bates]

Olen tässä viimeaikoina pohtinut tosi paljon sairasta yliminääni, eli sitä että haukun ja ivaan kokoajan itseäni päässäni. Väitän edelleenkin ja yhä että rakastan itseäni, mutta joku paskapää siellä korvieni välissä kuitenkin istuu valtaistuimella, ja pilaa elämääni sen minkä ehtii. SE sanoo mm. että olen ruma, tyhmä, sählääjä jne. Valehteleeko se? Voisi sanoa että ei aina, mutta melkein aina. Nimittäin jos minusta otetaan valokuva jossa olen ruma, ja kuva jossa en ole ruma, niin miksi se ruma kuva olisi koko totuus? Tai jos en välillä ymmärrä, tai sählään, niin miksi tuollainen määrittäisi minua kaiken aikaa kaikkialla?

Miksi aina pitää valita se negatiivisin vaihtoehto?

[Karikko]

Olen tässä viimeaikoina pohtinut tosi paljon sairasta yliminääni, eli sitä että haukun ja ivaan kokoajan itseäni päässäni. Väitän edelleenkin ja yhä että rakastan itseäni, mutta joku paskapää siellä korvieni välissä kuitenkin istuu valtaistuimella, ja pilaa elämääni sen minkä ehtii. SE sanoo mm. että olen ruma, tyhmä, sählääjä jne. Valehteleeko se? Voisi sanoa että ei aina, mutta melkein aina. Nimittäin jos minusta otetaan valokuva jossa olen ruma, ja kuva jossa en ole ruma, niin miksi se ruma kuva olisi koko totuus? Tai jos en välillä ymmärrä, tai sählään, niin miksi tuollainen määrittäisi minua kaiken aikaa kaikkialla?

Miksi aina pitää valita se negatiivisin vaihtoehto?

No koetetaan lohduttaa- tuo lienee aika yleistä, ettei vastaa omia vaatimuksiaan.
Miksi niin, mistä se lähtee ellei itsestä ja siitä vaatijasta. Mikään tai kukaan muu ei siihen vaikuta, joten itse se vaatiminen pitää lopettaa.
Voihan se olla vaikeaa, jos on tottunut tuohon mekanismiin eikä "oikeastaan" halua siitä luopua.

Siis haluaa olla sen tunteen vallassa, minkä se pessimistinen itse-kritiikki tuottaa. Sillä kyllähän sekin tunteita tuottaa.

No ehkä käännät tämänkin neuvon, johonkin suuntaan, vaikka sen tarkoitus on vain se, että itse huomaa miten toimii..

[Hiha]

Pieni hyväntahtoinen valehtelu - tai onko eri mieltä olemisesta kertomatta jättäminen edes valehtelua - kuuluu normaaliin elämään, ja lähes kaikki sitä harrastavat.

Ymmärrettävä näkökulma. Mutta kuten kaikki, se on sen hyväntahtoisuuden varassa. Hyväntahtoinen ihminen vastaa kaverilleen vaateostoksilla "siis toi sopii sulle tosi hyvin, ihanat väritkin" sen sijaan että kaivaisi sielunsa syvyyksistä kommentin "hyi hitto mikä riepu taas, sulla ei yleensäkään ole mitään makua".

Vielä hyväntahtoisempi ihminen voi katsoa parhaaksi valehdella ihan mistä tahansa. Kun aikuinen lapsi kysyy, muistatko miten löit minua joka kerta kun olin pieni ja kaasin vahingossa maitolasin ruokapöydässä, hyväntahtoisempi näkee kuinka ei ole nyt hyväksi kaivella iänvanhoja asioita ja miten lapsen ja vanhemman välinen suhde on tärkeä eikä sitä pidä joutavuuksilla pilata. Siksi hän vastaa: "En todellakaan muista. Hassu väite. Liekö totta ollenkaan."

[Norma Bates]

Ei se kyllä mitään hyväntahtoisuutta ole että päästää kaverinsa hukkaamaan rahansa skeidaan, ja ihmisten ilmoille ihan kamalassa rätissä. Voi olla jopa pahantahtoisuutta, jos nauraa selän takana että hihhei mikä pelätti riepuineen.

Tosi kaveri sanoisi että hmm no joo, ei sieltä kauniimpaa vaatetta löytyisi? Tai että ei ole minun makuuni, mutta pääasia jos itse tykkäät.

Riitahan siitä kyllä kerran tuli kun lähdettiin ostamaan ekalle eksälle rillejä ja sanoin etten niistä tykkää, mihin hän oli päätymässä. Ajattelin itsekkäästi että minähän niitä joudun katselemaan. Mutta hän piti päänsä. Kuten minäkin kun toka eksä vaati luopumaan otsatukasta. Loppujenlopuksi makuasiat ovat asioita joista ei kannata paljon keskustella.

[Xantippa]

Hmm. Monestikin ystäväni käyttävät vaatteita, joista itse en pidä, siis ei mun tyyliä, mutta eihän se niistä mitään pellenpukuja tai kaameita rättejä tee. Eli eihän se edes ole totuus, että hyi kamala rätti.

Sen sijaan saatan kyllä todeta, että enhän minä osaa tuosta mitään sanoa, kun en käytä tuon tyylisiä, mutta tosi kiva väri/leikkaus/mitä lie. Ja jos kaverilla on useampia vaihtoehtoja, tietysti sanon suoraan, mistä pidän eniten ja miksi.

Hassuinta hyväntahtoisessa valehtelussa mielestäni on se, että hyvin monissa tapauksissa se on ihan turhaa. Eli siis kierrellään, kaarrellaan ja kaunistellaan asioita, joilla on toiselle oikeastaan hyvin vähäinen merkitys. Ja oletetaan, että jos sanon, mitä ajattelen, toinen loukkaantuu, vaikka näin ei ollenkaan kävisi. Näin ovat saaneet alkunsa useat eeppiset väärinkäsitykset.

T: Xante

[Karikko]

Ei se kyllä mitään hyväntahtoisuutta ole että päästää kaverinsa hukkaamaan rahansa skeidaan, ja ihmisten ilmoille ihan kamalassa rätissä. Voi olla jopa pahantahtoisuutta, jos nauraa selän takana että hihhei mikä pelätti riepuineen.

Tosi kaveri sanoisi että hmm no joo, ei sieltä kauniimpaa vaatetta löytyisi? Tai että ei ole minun makuuni, mutta pääasia jos itse tykkäät.

Riitahan siitä kyllä kerran tuli kun lähdettiin ostamaan ekalle eksälle rillejä ja sanoin etten niistä tykkää, mihin hän oli päätymässä. Ajattelin itsekkäästi että minähän niitä joudun katselemaan. Mutta hän piti päänsä. Kuten minäkin kun toka eksä vaati luopumaan otsatukasta. Loppujenlopuksi makuasiat ovat asioita joista ei kannata paljon keskustella.

Makuasiat ovat makuasioita. Joten ei ehkä kannata varsinaisesti kertoa mitä mieltä on, eikä toisen tietenkään tarvitse olla samanlainen muoti-makunsakaan suhteen.

Pyydettessä rehellistä mielipidettä joi sen kertoa monella tavalla, kuten vaikka sanomalla, ettei se kuulu tapoihin, olla tiukasti jotain mieltä ja moniin asioihin tottuu vasta jonkin ajan päästä, eli vaikka nyt näyttäisi hurjalta, voi se jo muutaman päivän päästä olla toinen juttu.

Toisaalta, jos toisella on ihan "pellepuku" esitettävänä voi senkin sanoa, että hurja olet, jos tuossa menet ihmisten ilmoille.

[kertsi]

Olen tässä viimeaikoina pohtinut tosi paljon sairasta yliminääni, eli sitä että haukun ja ivaan kokoajan itseäni päässäni. Väitän edelleenkin ja yhä että rakastan itseäni, mutta joku paskapää siellä korvieni välissä kuitenkin istuu valtaistuimella, ja pilaa elämääni sen minkä ehtii. SE sanoo mm. että olen ruma, tyhmä, sählääjä jne. Valehteleeko se? Voisi sanoa että ei aina, mutta melkein aina. Nimittäin jos minusta otetaan valokuva jossa olen ruma, ja kuva jossa en ole ruma, niin miksi se ruma kuva olisi koko totuus? Tai jos en välillä ymmärrä, tai sählään, niin miksi tuollainen määrittäisi minua kaiken aikaa kaikkialla?

Miksi aina pitää valita se negatiivisin vaihtoehto?

Koska masis?

Koska olet sisäitänyt huonot ja tuhoisat ja hölmöt viestit läheisiltäsi, esim. vanhemmiltasi? Niistä on tullut sinun "omia" viestejäsi itsellesi, omaa sisäistä puhettasi, joka ylläpitää masennusta ja huonoa itsetuntoa.

Lisäksi koska et ole käynyt toimivassa terapiassa, enkä ole minäkään kyllä. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa käsittääkseni kyseenalaistetaan tuollaiset itseä kurmoottavat valheet tai väittämät, jotka pilaavat elämän.

[kertsi]

Pieni hyväntahtoinen valehtelu - tai onko eri mieltä olemisesta kertomatta jättäminen edes valehtelua - kuuluu normaaliin elämään, ja lähes kaikki sitä harrastavat.

Ymmärrettävä näkökulma. Mutta kuten kaikki, se on sen hyväntahtoisuuden varassa. Hyväntahtoinen ihminen vastaa kaverilleen vaateostoksilla "siis toi sopii sulle tosi hyvin, ihanat väritkin" sen sijaan että kaivaisi sielunsa syvyyksistä kommentin "hyi hitto mikä riepu taas, sulla ei yleensäkään ole mitään makua".

Vielä hyväntahtoisempi ihminen voi katsoa parhaaksi valehdella ihan mistä tahansa. Kun aikuinen lapsi kysyy, muistatko miten löit minua joka kerta kun olin pieni ja kaasin vahingossa maitolasin ruokapöydässä, hyväntahtoisempi näkee kuinka ei ole nyt hyväksi kaivella iänvanhoja asioita ja miten lapsen ja vanhemman välinen suhde on tärkeä eikä sitä pidä joutavuuksilla pilata. Siksi hän vastaa: "En todellakaan muista. Hassu väite. Liekö totta ollenkaan."

Jos ystäväsi pyytää sut makutuomariksi ja avuksi vaateostoksille, teet pelkän karhunpalveluksen, jos reissun lopputulemana on vaateostos, joka ei imartelele kantajaansa. Parempi olisi sanoa vaikka, että "olet kaunis/komea/hyvännäköinen vaikka pukeutuisit säkkiin, mutta olisikohan jokin toinen väri tai malli tai materiaali vielä parempi?".

Se, että vanhempi väittää aikuisen lapsen lapsuusmuistoa valheelliseksi, ei ole mitenkään hyväntahtoista. Päinvastoin, se pilaa luottamuksen ja välit.

[-:)lauri]

Valehtelua pahempi piirre ihmisessä on nöyryyden puute sen tosiasian edessä, että tietää asioista huomattavasti vähemmän kuin mielipiteen muodostaminen niistä edellyttäisi.

[-:)lauri]

Mitä tulee pukeutumiseen, niin itsekään en voi sietää sitä, että aikuiset ihmiset pukeutuvat kuten itse haluavat eivätkä niin kuin minä haluan. Saatana että tekisi mieli tirvasta

[Norma Bates]

Tuttavani on sanonut minulle että näytän typerältä ja lapselliselta otsatukkani vuoksi. Kyseessä 60+ mies joka tuputtaa myös rintavaon esittelyä, että sillä saa muka miehen. En ala semmoista esittämään mitä en ole, koska se olisi valehtelua. Minulla ei ole isoja rintoja ja en haluakaan moisia.

Otsatukka on niitä juttuja jotka ovat minua itseäni. Vaatteitani saa haukkua jos huvittaa, mutta kehooni puuttuminen ei miellytä. Koska tuttu muuten on ok, olen järkeillyt että se nyt vaan menee niin että jotkut vihaavat otsatukkaa. Mutta eivät välttämättä minua. Katson että jenkkiviihde on tehnyt tepposet. Kun sama ihminen esittää nuorta ja vanhaa, nuorena hänellä on otsis, muttei myöhemmin.

Ajatelkoot kaikki vapaasti että haluan valehdella näin ikäni, ihan sama. En vaan ymmärrä miksi kaikkien pitäisi näyttää keskenään samalta. Keski-ikäisillä naisilla aina toispuoleinen leikkaus, ei symmetristä josta minä pidän.

[Toope]

Mitä tulee pukeutumiseen, niin itsekään en voi sietää sitä, että aikuiset ihmiset pukeutuvat kuten itse haluavat eivätkä niin kuin minä haluan. Saatana että tekisi mieli tirvasta

Ymmärrän täysin. Ymmärrätkö, että tuo ei ole liberalismia?

[ROOSTER]

Valehtelu ei ehkä ole OK, mutta kaiken totuudenmukainen paljastelukaan ei ole aina kovin hyväksyttävää.

Avauduitko pikkujouluissa muutaman skumppalasin jälkeen kollegalle avioerostasi? Tulitko paljastaneeksi liikaa omasta terveydentilastasi somepäivityksissä? Vuodatitko vuosien takaiselle heilallesi, miten et ole vieläkään päässyt hänestä yli?

Liiallinen avautuminen, oversharing, voi herättää ihmisessä jälkikäteen häpeän tunnetta, mutta heti seuraavan tilaisuuden koittaessa kielenkannat saattavat höltyä ja tilitys alkaa uudestaan.

Miksi liiallinen avautuminen kaduttaa ja miksi sitä silti tulee tehneeksi kerta toisensa perään?

Tuleehan sitä aina välillä hölpöteltyä kohtuullista enemmän, aroistakin aiheista. Siksi varmaan halukkaita happamien juomien tarjoajia piisaa. Keskustelu käy heti vilkkaampana - ainakin  silloin kun poistun itse hakemaan lisää juotavaa.