Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Miten sinä laittaisit vanhustenhoidon kuntoon?

Aloittaja kertsi, helmikuu 09, 2019, 09:32:05

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

safiiri

Ei se aina niin mene, että ne vanhukset ilolla haluaa muuttaa lastensa kotiin asumaan. On myös tilanteita, joissa tuollaiseen kehottaminen olisi kohtuutonta. Joskus se vanhus onkin päihdeongelmainen ja lapset ovat jo lapsuudessaan joutuneet elämään tämän vaikutusten alaisina. Tai lapsi on väkivaltainen vanhusta kohtaan omien ongelmiensa takia. On toki paljon tilanteita, joissa malli toimii, ihmissuhteet ovat kunnossa, eikä kellään ole mitään sellaisia ongelmia, jotka tekevät yhdessä asumisen vaikeaksi. Mutta jos systeemi yhteiskunnan tasolla järjestetään tuolla oletuksella, pitää olla myös pätevät toimintamallit ja tilanteen tunnistamisen keinot, joilla estetään tällaisista tilanteista aihutuvat kohtuuttomuudet. Sekä ne vaihtoehdot tälle järjestelylle.

Tuollainen systeemi yleistyneenä haittaisi myös työvoiman liikkuvuutta, joka nykyäänkään ei oikein toimi. Tästä tulisi yksi lisäeste sille.

Ekisetä

Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 09, 2019, 13:10:19

Olen pahoillasi äitisi kuolemasta, Eki.

Saattohoito - niin raskas kuin omaiselle onkin - on pikamatka (minulla on se käsitys, että saattohoito estäisi viikkoja tai kuukausia mutta ei vuosia?), mutta omaishoito voi pahimmillaan olla päivittäinen maratoni, joka jatkuu vuosikymmenestä toiseen. Keski-ikäiset naiset lisäksi vielä tekevät kaksi maratonia, hoitaessaan lapset ja sairaat vanhemmat, tai 2+ maratonia, jos lasketaan palkkatyönkin kuormittavuus mukaan. Jotkut ystävättäristäni kyllä sanovat, että on kun lomaa, kun pääsee hetkeksi hengähtämään työpaikalle.

Meillä muori sinnitteli reilu kuusi kuukautta himassa. Oli saattohoidossa 2 viikkoa, mut sai jostain henkistä virtaa kamppailla vielä lisää.

Ymmärän kyllä että joku muistisairas voi olla hyvinkin hankala hoidettava varsinkin jos karkailee ym.

Meillä kaikki jako taakkaa. Oli sovitut vuorot ja hommat mitä kukin tekee ja kuinka osallistuu. 4 ihmistä jako kuormitusta ja välillä muori oli toisen siskon luona.

Kotisairaanhoito oli myös tosi hyvää. Ei moitteen sanaa.

Hippi

Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 09, 2019, 13:12:52
Ei se aina niin mene, että ne vanhukset ilolla haluaa muuttaa lastensa kotiin asumaan. On myös tilanteita, joissa tuollaiseen kehottaminen olisi kohtuutonta. Joskus se vanhus onkin päihdeongelmainen ja lapset ovat jo lapsuudessaan joutuneet elämään tämän vaikutusten alaisina. Tai lapsi on väkivaltainen vanhusta kohtaan omien ongelmiensa takia. On toki paljon tilanteita, joissa malli toimii, ihmissuhteet ovat kunnossa, eikä kellään ole mitään sellaisia ongelmia, jotka tekevät yhdessä asumisen vaikeaksi. Mutta jos systeemi yhteiskunnan tasolla järjestetään tuolla oletuksella, pitää olla myös pätevät toimintamallit ja tilanteen tunnistamisen keinot, joilla estetään tällaisista tilanteista aihutuvat kohtuuttomuudet. Sekä ne vaihtoehdot tälle järjestelylle.

Tuollainen systeemi yleistyneenä haittaisi myös työvoiman liikkuvuutta, joka nykyäänkään ei oikein toimi. Tästä tulisi yksi lisäeste sille.

Ne olosuhteet voi olla yksinkertaisesti: pieni kerrostaloasunto.

En todellakaan haluaisi petiäni lapseni perheen olohuoneeseen tilanteessa, jossa sohva lähtee ulos, että mummon peti mahtuu sisään viipyäkseen siellä ennalta määräämättömän ajan. Tai vielä vähemmän, kiertää vuoden kiertopalkintona kolmen tyttäreni kodissa samanlaisin järjestelyin. En edes, vaikka tietäisin saavani ammattimaista hoitoa joka kolmantena vuonna.

Vaikka yhteiskunta voisi ajatella, että lapset ovat hoidon velkaa vanhemmilleen, niin minä en sitä osaa noin ajatella.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

#18
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 09, 2019, 13:08:15
Toisaalta, omaishoidon onnistumisen edellytyksenä voi olla sen tukeminen kunnallisella laitoshoidolla.
Esimerkiksi hoidettavan sijoittaminen omaishoitajan loman tai sairastumisen ajaksi lyhytaikaseen kuntouttavaan yksikköön tarjoaa paitsi omaishoitajalle rauhan lomailla tai sairastaa, myös hoidettavalle toimintakykyä elvyttävää hoitoa ja kuntoutusta tuona aikana.

Ei olisi huono asia, että vähintäänkin kerran vuodessa voisi olla viikon tai parin kuntoutusjakso, mikä on omiaan myös keventämään omaishoitajan työtä hoitojakson jälkeen.

Mutta tuntuu, että mikä tahansa parannus vanhusten hoidossa nielee niin paljon rahaa, että oma keskustelu olisi se, mistä raha otetaan.

---
Jonkinlainen pysyvä laadunvalvonta tuohon olisi saatava niin, että hoidon laatutaso tarpeeseen nähden olisi samanlaista riippumatta siitä, mihin joutuu hoidettavaksi. Ainakin nyt lehdissä on noiden kauhujuttujen vastapainona ollut kertomuksia kodinomaisista onneloista, joissa on aikaa seurusteluun ulkoiluun ja kaikkeen muuhunkin hyvään elämään ihan oletusarvoisesti kuuluvaan toimintaan.

Ai niin, tuota en muistanutkaan tuossa aloituskirjoituksessa ajatella. Ehkä tuo otsikko onkin ihan hyvä noin kun se nyt on. Sillä tosiaankin kun ihminen itse alkaa menemään niin huonoon kuntoon, että joutuu sairaalakierteeseen, voi se tulla lepona omaishitajalle, ja suunnitellusttikin voi potilaalla olla hoitojaksoja niin, että omaishoitaja saa vähän hengähtää.

Ja omaishoitajakin voi tosiaankin itsekin uupua tai sairastua muuten. Ja tarvita joko lepoa, lomaa tai jopa sairaalahoitoa.

Kaikkein karuin lukemani keissi oli omaishoitaja, joka joutui johonkin isompaan leikkaukseen eli sairaalahoitoon. Koska hän oli kunnan kotihoidon papereissa merkattu omaishoitajaksi, kotihoito kiikutti hoidettavan omaisen istumaan omaishoitajan sairaalasängyn viereen päivisin. (Omaishoidostahan maksetaan omaishoidon tuki omaishoitajalle, ehkä tässä oli raha kyseessä? Tai se, että kotihoidon rahkeet eivät riittäneet äkilliseen hoivan tarpeen lisääntymiseen?)

---
Ja mitä tuohon laadunvalvontaan tulee, niin kyllähän omaishoidon armoillakin olevat potilaat voivat kärsiä, jos kohta on hyvääkin omaishoitoa. Aika paljon on kuulemma vanhuksia, joita omat aikuiset lapset pahoinpitelevät, kiristävät rahaa tai muuten kaltoinkohtelevat. Tunnen erään vanhan naisen  (erään ystäväni äidin), jonka aikuinen poika toimii juuri noin, on hakannut äitinsä sairaalakuntoonkin joitakin kertoja. Ystäväni äiti on nyt hoidon tarpeessa muutenkin, mutta ystävälläni ei ole rahkeita häntä hoitaa, on paljon muutakin murhetta lasten kanssa jne..
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Kaikkien perhesuhteet eivät ole niin ikionnellisia että huvittaisi pilata vielä myöhempääkin elämäänsä kun 18 v pakollinen lapsen ja vanhemman välinen huoltosuhde on päättynyt. Kuinkahan moni aikuinen lapsi on kostanut ikääntyneelle vanhemmalleen tämän elinvuosien viimeisillä metreillä lapsuudesta jääneet kaunat? Entä moniko miniä lienee kohdellut anoppia kuin koiraa sitten kun aiemmin matroonana päteneen pirttihirmun voima on murtunut?

Toisinaan ventovieras on parempi hoitaja kuin omainen. Tekee rahasta duuniaan ja homma pysyy neutraalina.

Minusta ainoa mahdollinen keino parantaa vanhusten oloja on palkata tarpeeksi väkeä duuniin niin että hoitajat ehtivät tehdä hommansa hyvin. Ehkä robotti voisi annostella lääkkeet...?

-:)lauri

#20
Itse harkitsisin sellaista, että kun toiminnan funktion pitäisi olla ihmisoikeuksien toteutuminen, voiton tavoittelu pitäisi joko kokonaan kieltää tai yhteiskunnan olisi tuotava markkinoille standarditason määrittävä toimija, jolta voitontavoitelu olisi kielletty ja joka ihmisoikeudet voisi taata. Se edellyttäisi hoitajamitoitukset tuolle standardille sekä viranomaisvalvonnan parantamista. Näin ihmisoikeuksien toteutuminen tuskin olisi niin voimakkaasti lompakon täytteestä kiinni kuin nyt. Ja kilpailu tehtäisiin muilla elämän osa-alueilla kuin ihmisoikeuksien alueella.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Sepe

Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 09, 2019, 11:22:20
Osmo Soininvaara kritisoi eräiden poliitikkojen ehdottamaa 0,7 hoitajaa / asukas -sääntöä, koska siinä ei oteta huomioon yksilöllistä hoidon tarvetta. Jotkut saisivat tarpeisiinsa nähden liikaa hoitoa ja jotkut liian vähän. Soininvaaran mielestä hoidon riittävä taso pitää määritellä muuten.

Soininvaara on oikeassa.
Politiikkaa tekevät poliitikot luulevat 0,7:n ratkaisevan asian. Ihmettelen ettei siitä ole vielä tullut kilpalaulantaa: minun mielestäni oikea mitoitus, kaikkiin hoitolaitoksiin sopiva, on 0.731.

Vakavasti puhuen, kuten Soininvaara sanoo hoidontarpeita on erilaisia. Jo aikaisemmin, nyt vaalit painavat päälle, olisi pitänyt keskustella hoidon mitoituksesta ja hoidon tarpeen mittaamisesta.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - helmikuu 09, 2019, 15:34:07
Itse harkitsisin sellaista, että kun toiminnan funktion pitäisi olla ihmisoikeuksien toteutuminen, voiton tavoittelu pitäisi joko kokonaan kieltää tai yhteiskunnan olisi tuotava markkinoille standarditason määrittävä toimija, jolta voitontavoitelu olisi kielletty ja joka ihmisoikeudet voisi taata. Se edellyttäisi hoitajamitoitukset tuolle standardille sekä viranomaisvalvonnan parantamista. Näin ihmisoikeuksien toteutuminen tuskin olisi niin voimakkaasti lompakon täytteestä kiinni kuin nyt. Ja kilpailu tehtäisiin muilla elämän osa-alueilla kuin ihmisoikeuksien alueella.

Tuo voitontavoittelu voi tosiaankin olla yksi ongelmista. Ainakin jos systemaattisesti esimerkiksi näännytetään potilaat nälkään, jätetään vaipat ja lakanat ja vaatteet vaihtamatta, ja kitsastellaan suihkussa käynneissä, vessapaperin vaihdoissa, ei hoidateta potilaiden hampaita tai hankita uusia silmälaseja tarvittaessa, ei hoidet makuuhaavoja vaan annetaan niiden mädäntyä, ei viedä koskaan ulos, ja muutenkin kitsastellaan ihan kaikessa.

Vaikka ei silti, on sitä hyvää ja huonoa hoitoa sekä yksityisellä että kunnallisellakin puolella.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

safiiri

Voitontavoittelu ei olisi ongelma, jos laatisimme toimivat kriteerit sille, mistä hoivakodit saavat rahaa, mistä niiden tulot vähenevät. JOku taisi antaa muutamia kriteerejä, joilla hoidon tasoa voitaisiin arvioida: makuuhaavojen määrä, kaatumisten määrä ja laihtuminen. Tarkistin:Turun yliopiston yleislääketieteen emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä Hesarissa antoi nämä kolme paljastaviksi mittareiksi hyvälle hoidolle. JOs hoivakodin sama raha riippuisi siitä, miten se onnistuu näissä kolmessa asiassa...

-:)lauri

#24
Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 09, 2019, 16:04:30
Vaikka ei silti, on sitä hyvää ja huonoa hoitoa sekä yksityisellä että kunnallisellakin puolella.

Olen samaa mieltä, mutta koska yksityisen sektrorin valvonta ei ole yhtä helppoa järjestää kun kunnallisen sektorin, tai sanotaan että koska yrittäminen pitäisi olla säännöistä mahdollisimman vapaata mutta kilpailulle pitäisi silti säätää lähtötaso, joka on tuo ihmisoikeuksien toteutuminen, näkisin tuota kunnallisen sektorin laittamista kuntoon ensisijaisen tärkeänä. Ja koska koulutusjärjestelmämme kertoo täysin yksiselitteistä kieltä siitä, että kun touhussa voiton tavoittelu on kielletty, taso on korkea, olisi johdonmukaista kieltää voiton tavoittelu kaikessa ihmisoikeuksia sivuavassa työssä vähintään kunnalliselta sektorilta. Näin ollen yksityiselle sektorille ei asetettaisi lisää sääntöjä nykyisten sääntöjen lisäksi eikä välttämättä heidän toiminnan valvontaakaan tarvitsisi lisätä, mutta että yksityisen sektorin olisi nyt kuitenkin aidosti kilpailtava muilla hoidon osa-alueilla kuin ihmisoikeuksien toteutumisen alueella.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

kertsi

#25
Safiiri,
mainitsemasi lääkäri ja artikkeli on se sama, mikä oli tämän ketjun aloituskirjoituksessa. Ja se oli hyvä artikkeli. Hyvä, että mainitsit nuo kriteerit. Niitäkin voi toki pohtia.

Painon saanee pysymään tai peräti nousemaankin halvalla, esimerkiksi enimmäkseen sokeripitoisilla, enimmäkseen pelkällä valkoisella riisillä tms. hiilariruoilla, jossa ei ole välttämättä juuri ollenkaan esimerkiksi proteiinia tai suojaravinteita. Siinä mielessä painon ottaminen kriteeriksi on vain vähimmäisvaatimus, siis ettei tosiaankaan näännytetä kalorien puutteessa nälkään (vaikka puutostaudeille voisikin altistaa tai immuunipuolustuksen heikkoudella proteiinin vähyyden vuoksi). 

Eräässä kunnallisessa hoivakodissa on vähän tuon edellä mainitun kaltainen ruokavalio, liian vähän proteiineja, liikaa sokeria ja suolaa ja melkein pelkkää hiilaria, liian vähän suojaravinteita.

Kaatumisten määräkin ehkä voisi olla vähän kaksipiippuinen juttu: jos potilaat lääkitään niin tokkuraan, että ovat helppohoitoisia käänneltäviä vuodepaketteja laidallisessa sairaalasängyssä, niin eihän niitä kaatumisia tule. Jotain tämmöisestä muista lukeneeni joskus.

Makuuhaavojen määrä sen sijaan ovat yksiselitteisempi kriteeri. Ja vaippaihottuma, joka tulee, jos vaippoja ei vaihda tarpeeksi usein, eikä suoriteta alapesua.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

mikainen

Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 09, 2019, 13:54:26
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 09, 2019, 13:12:52
Ei se aina niin mene, että ne vanhukset ilolla haluaa muuttaa lastensa kotiin asumaan. On myös tilanteita, joissa tuollaiseen kehottaminen olisi kohtuutonta. Joskus se vanhus onkin päihdeongelmainen ja lapset ovat jo lapsuudessaan joutuneet elämään tämän vaikutusten alaisina. Tai lapsi on väkivaltainen vanhusta kohtaan omien ongelmiensa takia. On toki paljon tilanteita, joissa malli toimii, ihmissuhteet ovat kunnossa, eikä kellään ole mitään sellaisia ongelmia, jotka tekevät yhdessä asumisen vaikeaksi. Mutta jos systeemi yhteiskunnan tasolla järjestetään tuolla oletuksella, pitää olla myös pätevät toimintamallit ja tilanteen tunnistamisen keinot, joilla estetään tällaisista tilanteista aihutuvat kohtuuttomuudet. Sekä ne vaihtoehdot tälle järjestelylle.

Tuollainen systeemi yleistyneenä haittaisi myös työvoiman liikkuvuutta, joka nykyäänkään ei oikein toimi. Tästä tulisi yksi lisäeste sille.

Ne olosuhteet voi olla yksinkertaisesti: pieni kerrostaloasunto.

En todellakaan haluaisi petiäni lapseni perheen olohuoneeseen tilanteessa, jossa sohva lähtee ulos, että mummon peti mahtuu sisään viipyäkseen siellä ennalta määräämättömän ajan. Tai vielä vähemmän, kiertää vuoden kiertopalkintona kolmen tyttäreni kodissa samanlaisin järjestelyin. En edes, vaikka tietäisin saavani ammattimaista hoitoa joka kolmantena vuonna.

Vaikka yhteiskunta voisi ajatella, että lapset ovat hoidon velkaa vanhemmilleen, niin minä en sitä osaa noin ajatella.

Tämä kai se osa ongelmaa ongelma onkin. Ajatellaan, että joku on "velkaa". Tai että "nakki heilahtaa" kun eläisi vanhempiensa kanssa vielä aikuisenakin. Onko vanhemmat velkaa lapselle tämän hoidosta?

Aika lailla itsekin valitettavasti ajattelen. Muistisairaan äitiäni kanssa jos olisi aikoineaan joutunut elämään olisin katsonut sen varmasti taakaksi.

kertsi

Alustuksen manitsemassa artikkelissa haastateltu lääjäri sanoo:

"KIVELÄN mielestä ympärivuorokautista palveluasumista on lisättävä. Niin saataisiin erittäin huonokuntoiset vanhukset kotihoidosta ympärivuorokautisiin palveluasuntoihin."


Aamen! Omaa loppuvaiheessa jo vaikeaa muistisairautta sairastanutta omaistani oli ihan järkyttävän vaikea saada ympärivuorokautiseen hoivaan. Tarvittiin omille teilleen harhailu, eksyminen ja luiden murtumisia,ja hengenvaarallinen tilanne, ja sairaalakäynti - nämä kaikki kotihoidon laiminlyöntien vuoksi -, tarvittiin lukuisia muita sairaalakäyntejä ja suunniteltuja viikon jaksoja palvelukeskuksen vuodeosastolla, tarvittiin vaikka mitä (paitsi ei uhkailua eikä kiristystä), kunnes hoitopaikka löytyi.

Joka sairaalakäynnin tai hoitojakson jälkeen omaiseni oli yhä enemmän pökerryksissä. Kaikki muutokset ovat rankkoja muistisairaan kannalta, ja sopeutumisiin menee yhä enemmän ja enemmän aikaa.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Ekisetä

Lainaus käyttäjältä: mikainen - helmikuu 09, 2019, 17:07:52
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 09, 2019, 13:54:26
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 09, 2019, 13:12:52
Ei se aina niin mene, että ne vanhukset ilolla haluaa muuttaa lastensa kotiin asumaan. On myös tilanteita, joissa tuollaiseen kehottaminen olisi kohtuutonta. Joskus se vanhus onkin päihdeongelmainen ja lapset ovat jo lapsuudessaan joutuneet elämään tämän vaikutusten alaisina. Tai lapsi on väkivaltainen vanhusta kohtaan omien ongelmiensa takia. On toki paljon tilanteita, joissa malli toimii, ihmissuhteet ovat kunnossa, eikä kellään ole mitään sellaisia ongelmia, jotka tekevät yhdessä asumisen vaikeaksi. Mutta jos systeemi yhteiskunnan tasolla järjestetään tuolla oletuksella, pitää olla myös pätevät toimintamallit ja tilanteen tunnistamisen keinot, joilla estetään tällaisista tilanteista aihutuvat kohtuuttomuudet. Sekä ne vaihtoehdot tälle järjestelylle.

Tuollainen systeemi yleistyneenä haittaisi myös työvoiman liikkuvuutta, joka nykyäänkään ei oikein toimi. Tästä tulisi yksi lisäeste sille.

Ne olosuhteet voi olla yksinkertaisesti: pieni kerrostaloasunto.

En todellakaan haluaisi petiäni lapseni perheen olohuoneeseen tilanteessa, jossa sohva lähtee ulos, että mummon peti mahtuu sisään viipyäkseen siellä ennalta määräämättömän ajan. Tai vielä vähemmän, kiertää vuoden kiertopalkintona kolmen tyttäreni kodissa samanlaisin järjestelyin. En edes, vaikka tietäisin saavani ammattimaista hoitoa joka kolmantena vuonna.

Vaikka yhteiskunta voisi ajatella, että lapset ovat hoidon velkaa vanhemmilleen, niin minä en sitä osaa noin ajatella.

Tämä kai se osa ongelmaa ongelma onkin. Ajatellaan, että joku on "velkaa". Tai että "nakki heilahtaa" kun eläisi vanhempiensa kanssa vielä aikuisenakin. Onko vanhemmat velkaa lapselle tämän hoidosta?

Aika lailla itsekin valitettavasti ajattelen. Muistisairaan äitiäni kanssa jos olisi aikoineaan joutunut elämään olisin katsonut sen varmasti taakaksi.


Joku voi sen myös tehdä rakkaudesta vanhempiinsa. Ei kaikkien elämä lapsena ole ollut pieksemistä ja hyväksikäyttöä.

Hippi

Lainaus käyttäjältä: mikainen - helmikuu 09, 2019, 17:07:52

Tämä kai se osa ongelmaa ongelma onkin. Ajatellaan, että joku on "velkaa". Tai että "nakki heilahtaa" kun eläisi vanhempiensa kanssa vielä aikuisenakin. Onko vanhemmat velkaa lapselle tämän hoidosta?

Aika lailla itsekin valitettavasti ajattelen. Muistisairaan äitiäni kanssa jos olisi aikoineaan joutunut elämään olisin katsonut sen varmasti taakaksi.

Vanhempi, joka lapsia hankkii, on mielestäni velvollinen näitä parhaan kykynsä mukaan hoitamaan. Ainahan se ei onnistu tai siihen tarvitaan ulkopuolista tukea. Siksi sanoin "parhaan kykynsä mukaan.". Tietysti useimmiten tähän liittyy paljon muutakin kuin pelkkä kylmä velvollisuus, mutta otan tuon velvollisuuden nyt tästä vähän irti.

Kun vanhempi  on tehnyt aikanaan velvollisuutensa, ei tästä seuraa automaattisesti  huolenpitovelvollisuutta toisinpäin. IMHO

Kun ihmiset nyt ihan luonnonvastaisesti elävät niin pitkään, että monesti on samaan aikaan elossa neljä tai viisikin sukupolvea, joista kahta vanhinta pitäisi jotenkin hoitaa ja nuoremmat kaipaavat "omaa aikaa" lastenhoidosta, niin siinä väliin jäävä sukupolvi on aivan pääsemättömissä erilaisista huolenpitovaatimuksista, jos oman ansiotyön lisäksi pitäisi revetä hoitamaan menneitä ja tulevia sukupolvia.

En ole hakattu tai hyväksikäytetty, mutta olen hemmetin tyytyväinen, ettei minulla ole iäkkäitä vanhempia, joten ei edes tarvitse tuota hoitovelvoitetta pohtia. Sen vuoksi varmaan en sitä halua missään tapauksessa myöskään omille lapsilleni sälyttää riesaksi.

...

Ja jotta koko viesti ei olisi taas aiheen ulkopuolelta, niin nappaan noista Kertsin kysymyksistä yhden.

Parantaa koulutusta, ja ottaa eettiset seikat paremmin huomioon koulutuksessa?
Oppilaiden harjoittelupaikat pitäisi olla hyviksi havaittuja, niin että oppilaat eivät omaksuisi lepsuja, välinpitämättömiä, julmia jne. hoitokäytäntöjä jo alusta alkaen?


Jossain vaiheessa ne soveltuvuuskokeet poistettiin ja hoitajakoulutukseen pääsi kaikki, vaikka eivät edes halunneet. Piti mennä kun käskettiin. Tämä alkoi pian näkyä työssäoppimisen jaksoilla täysin pihalla olevina tyyppeinä, joita kiinnisti lähinnä saada aika kulumaan.

Nythän soveltuvuuskokeet ollaan kai palauttamassa, jos ei jos ole palautettukin. Tämä on hyvä asia. Kaikista ei ole hoitajiksi ja kallisarvoisia koulutuspaikkoja ei ole mitään mieltä haaskata ihmisiin, jotka eivät alalle halua tai ole muuten soveliaita.

Opetus sinällään on kunnossa ja monesti opiskelijat ovat jopa "eettisempiä" kuin alalla jo pidempään olleet. Nuoruuden intomieltä ehkä.


En tiedä, näkeekö kukaan muu Kertsin kysymyksen asettelussa syytöksen hoitohenkilökuntaa kohtaan, että hoitajat ovat niitä laiskoja pahiksia tässä katastrofissa? Minusta niitä rivihoitajia ei voi syyttää siitä, että nämä laitetaan tekemään muuta kuin hoitotyötä tai että lopulta ovat kyynistyneet ja tekevät mitä käsketään ansaitakseen kakoisen leipänsä. Työnjohto ja viime kädessä yritysjohto ovat syyllisiä siihen, että koulutettu hoitohenkilökunta ei voi tehdä täysipainoisesti hoitotyötä.  Kun työtä ei ole voinut tehdä riittävän hyvin, hoitajia on siirtynyt muille aloille. Muut tekevät sen minkä noissa oloissa pystyvät.

Tuo kai korjaantuisi pitkälti jo sillä, että keittiö- siivous- ja pyykkityöt hoitaisi niihin koulutettu erillinen henkilökunta, ei hoitajat.

--

Pakko nyt kertoa, että Vantaalla toimii oikein viihtyisiä kuntoutuksen toimintayksikkö, jossa asiakkaat ovat muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Hoidon tarve vaihetelee tapauskohtaisesti suuresti. Osa on lähes omatoimisia ja joskus on myös kahden hoidettavia asiakkaita "jolla on kaikissa ruumiin aukoissa letkut" (konkr.ilm.).

Juhlapäivinä asukkaille järjestetään aina omat bileet ja kesäsin viikonloppuna grillataan pihalla tai järjestetään jotain muuta pientä kivaa. Tietty päiväkoti käy aika säännöllisesti laulamassa ja esiintymässä muutenkin. Henkilökunta ei vaihdu, joten työilmapiiri on hyvä ja esimies kuuntelee, jos ruohonjuuritasolla on jotain parannusehdotuksia.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️