Valehtelu

[Norma Bates]

Aikoinaan jostain tiede-tv-dokumentista mieleeni jäi että jos ihmisen katse kohdistuu tiettyyn suuntaan yläviistoon, hänen katseensa tavallaan hakeutuu kohti aivopuoliskoista sitä joka on aktiivisena. Jos ihminen muistelee, aktiivisena on vasen aivopuolisto. Jos ihminen mielikuvittelee - valehtelee - aktiivisena on oikea aivopuolisko. Dokumentissa todettiin että näin pystyisi näkemään ihmisen katseen suunnasta valehteleeko hän.

Olinkin sitten ällikällä lyöty kun näin juuri pätkän jotain Nat.Geon aivojen käsittelevää tv-sarjaa ja siinä sanottiin että katseen suunnasta ei pysty päättelemään valehteleeko ihminen!

Yksi syy miksi vältän valehteltua viimeiseen asti on lapsellinen kuvitelmani että käry kumminkin kävisi, ja en halua että minuun suhtaudutaan niin että olisin mukamas jotenkin epäluotettava (aivan kuin eivät kaikki muutkin olisi, jos niikseen tulee). Toinen syy on jokin neuroottinen pelko että suurinpiirtein taivas rysähtää niskaan jos syyllistyn valheeseen. Ja tämän takia elämässäni on ollut ikäviä tilanteita joissa olisin voinut suojella turvallisuuttani yksinkertaisesti valehtelemalla niin että soi. Turvallisuus onkin kaiketi yleisin syy minkä takia voin ajatella että valehtelu on suotavaa. Ja onhan se tietysti tavallaan valehtelua että liikun netissä nimimerkein ja aliaksin. Ei tulisi pieneen mieleenikään alkaa (enää) koko henkilönimeäni käyttämään Facebookissakaan, on siellä sen verran sekalaista seurakuntaa.

Merkillistä on että kun yhtäällä korostetaan että netissä pitää olla varovainen eikä kylvää nimeään, osoitettaan yms. sinne sun tänne, niin sitten kuitenkin juurikin tuolla Facessa on välillä hapannaamoja jotka alkavat heti rääkymään jostain valetunnuksesta tms. jos äkkäävät että henkilö ei liiku omalla nimellään. Taikka eipä se kai ketään kiinnosta missään vaiheessa, ennen kuin sitten kun tulee joku skisma ja vastapuolta pitäisi päästä kurmuuttamaan millä hyvänsä aseella minkä onnistuu hankkimaan. Lopulta voi yrittää vaikka hommata bannit sillä perusteella että henkilö esiintyy "väärällä" nimellä. Kerran minulle on tainnut niin käydäkin, kun käytin tarpeeksi epätodellisen kuuloista nimeä ja yhtäkkiä vaan Facessa tuli ilmoitus että tilisi on lopetettu. Sinne jäi satoja FB-kavereita. Eikä oltu edes politiikkaa puhuttu, koska se ei minua siinä vaiheessa vielä kiinnostanut. Mutta riitainnuin yhden miehen kanssa ja ilmeisesti kosto oli tämä "hirmuinen".

Missä tilanteissa sinä valehtelet? Tai miksi?

[Hippi]

Tuo brittien puhetapa on aika osuva kuvaus siitä, miten valehtelen. Sanon useinkin paljon pehmeämmin kuin tarkoitan, jos ei ole välttämätöntä sanoa ihan suoraan jotain ikävää asiaa. Siinä on kyllä välillä sekin riski, että sanomani voidaan tulkita väärin

Eihän lapsellekaan sanota, että ei tämän töherryksestä saa mitään selvää vaan ovelasti kyselemällä selvitetään niitä se saamarin tuhru esittää, ja sitten "löydetään siitä mielenkiintoisia kohtia". Samoin vähän isommalle lapselle, joka on ommellut itselleen jonkun uuden vaatteen printtikuosista, joka särkee silmät, saatan kehua leikkauksen jotain kohtaa tai hyvää työn jälkeä, mutta jätän visusti mainitsematta mielipiteeni kankaan kuosista.


Muoks.: poistettu toimimaton linkki johonkin kuvaan.

[Kopek]

"Valehteleminen" on käsite, jota kannattaisi käsitellä jossakin yhteydessä tällä foorumilla. Vaikuttaa nimittäin siltä, että joidenkin mielestä valehtelemista on se, että on heidän kanssaan eri mieltä. Onhan tämä loogista. Jos itse katsoo edustavansa totuutta, ja joku kiistää asian, niin täytyyhän tuon toisen silloin valehdella.

Missä ovat mielipiteet?

Eikö voitaisi ajatella, että ihmisillä on erilaisia käsityksiä ja näkemyksiä asioista, eikä yksi ole sen enempää valhe kuin toinenkaan niin kauan kuin mielipiteen esittäjä aidosti uskoo puhuvansa totta. Väärässä oleminen ei ole automaattisesti valehtelemista.

[safiiri]

"Valehteleminen" on käsite, jota kannattaisi käsitellä jossakin yhteydessä tällä foorumilla. Vaikuttaa nimittäin siltä, että joidenkin mielestä valehtelemista on se, että on heidän kanssaan eri mieltä. Onhan tämä loogista. Jos itse katsoo edustavansa totuutta, ja joku kiistää asian, niin täytyyhän tuon toisen silloin valehdella.

Missä ovat mielipiteet?

Eikö voitaisi ajatella, että ihmisillä on erilaisia käsityksiä ja näkemyksiä asioista, eikä yksi ole sen enempää valhe kuin toinenkaan niin kauan kuin mielipiteen esittäjä aidosti uskoo puhuvansa totta. Väärässä oleminen ei ole automaattisesti valehtelemista.

Mutta se on valehtelemista, jos väittää voivansa tietää toisen ajatukset tätä itseään paremmin. Siitä asiasta ei voi olla ”eri mieltä”, vaan jokainen todellakin voi todeta toisen väitteet vääriksi ja valheellisiksi. Vaikka tämä ”ajatustenlukija” kuinka uskoisikin olevansa oikeassa ja kertovansa ”totuuden” toisen ihmisen ajatuksista.

[kertsi]

^^ Kopek,
Ei, valehtelua on se, että nimeää tunteen epäoikeudenmukaisuudesta tai epäreiluudesta kateudeksi, jos kyse ei ole kateudesta. Olettaen, että nimeäjä on tietoinen em. sanojen merkityssisllöstä.

Ihmisellä ja monilla muillakin sosiaalisilla eläimillä  on myötäsyntyinen oikeudenmukaisuuden taju. Ei siinä psykologisessa ilmiössä ole kyse, että haluaa anastaa mitä toisella on, vaan nimenomaan kyse on oikeudenmukaisuudesta, siis ettei ole soveliasta hyötyä toisen kustannuksella, toisen ahdingosta tms. , eli olla antisosiaalinen.

Ps. Kopekin viesti ja safiirin ja mun vastaukset on siirretty tänne toisesta keskustelusta,. Tästä tämä valehtelujuonne lähti:

https://kantapaikka.net/index.php/topic,844.100.html

[Norma Bates]

Aloitukseeni viitaten, nykyään kun käytän Facessa omaa nimeäni, on alkanut jotenkin itseäni ärsyttää kaikenmaailman Yrmeli Yksisarviset jotka saavat ihan vapaasti esiintyä höpöhöpönimellä, kun minä en kerta itse saanut, prkl!

Mutta esiintykööt. Jos se qanonismi, mitä niillä Keija Kuunhalaaja -nimillä nykyään propagoidaan, on omasta itsestäkin niin noloa että on oltava salanimi käytössä, niin siitä sitten vaan. 

***

Osin Kopekin kommenttiin viitaten; tuli aikoinaan kinasteltua uskovaisten kanssa netissä ja näille on selvä kuin pläkki että jos ei usko Jumalaan, valehtelee. Heille ei ilmeisesti ole olemassa mitään muuta kuin uskoa. Sellaista asiaa ei ole olemassakaan kuin ei-uskominen, epäusko, joten kyseessä "täytyy" olla valehtelu. Ja samma med Jeesus.

[Toope]

Aloitukseeni viitaten, nykyään kun käytän Facessa omaa nimeäni, on alkanut jotenkin itseäni ärsyttää kaikenmaailman Yrmeli Yksisarviset jotka saavat ihan vapaasti esiintyä höpöhöpönimellä, kun minä en kerta itse saanut, prkl!

Mutta esiintykööt. Jos se qanonismi, mitä niillä Keija Kuunhalaaja -nimillä nykyään propagoidaan, on omasta itsestäkin niin noloa että on oltava salanimi käytössä, niin siitä sitten vaan. 

***

Osin Kopekin kommenttiin viitaten; tuli aikoinaan kinasteltua uskovaisten kanssa netissä ja näille on selvä kuin pläkki että jos ei usko Jumalaan, valehtelee. Heille ei ilmeisesti ole olemassa mitään muuta kuin uskoa. Sellaista asiaa ei ole olemassakaan kuin ei-uskominen, epäusko, joten kyseessä "täytyy" olla valehtelu. Ja samma med Jeesus.

Minusta on kivaa, että somessa saa esiintyä pseudonimellä.
Valehtelusyytökset ovat kyllä aika tyypillisiä ja ikäviä. Helppo syytös toki aina.

[Melodious Oaf]

^ Mua kiinnostaa Toope tietää, että silloin kun julkaiset täällä jonkun paikkansapitämättömän tiedon, kuten että Biden on allekirjoittanut enemmän executive ordereita kuin Trump, mitä siinä oikein tapahtuu?

Tiedätkö itse, mikä se tosiasiallinen tilanne on ja sulta vaan lipsahtaa tai jää siitä pois joku tyyliin "tänä vuonna"?

Vai otatko sä vaan tollasia täysin kritiikittömästi sillä asenteella, että jossain sun hengenheimolaisten yhteisössä yleisesti levitellään jotain totuutena ja sä nyt vaan repostailet niitä -- eikä sua oikeestaan ees kiinnosta, mihin ne toisten luonnehdinnat niistä asioista perustuu faktojen kannalta tai ne taustalla olevat asiat sinänsä vaan jaat niitä vaan eteenpäin ikään kuin sloganeina?

Vai onko tälle sun toiminnalle joku muu selitys?

Mua nyt henkilökohtaisesti rasittaa ja vituttaa se, että joku aika iso prosentti kaikista sun postauksista vaikuttaa ihan siltä, että joku jantteri jossain Hommalla tai muualla on joskus about 2005-2015 postannut jonkun tiedon jostakin asiasta eikä sitä oo sen tarkemmin kukaan oikeesti tutkinut, vaan teidän harrastuksena on kylvää tätä paskaa ihan vaan kiksejen takia mahdollisimman paljon.

Jos toi on se toimintakulttuuri tai tapa, minkä takia suhtaudut QAnoniin myötämielisesti, että sun mielestä ihmisten kuuluukin netissä toimia just tolleen, se on siistiä ja saat siitä kiksejä, niin en mä sit enää ihmettele oikeestaan mitään

[Melodious Oaf]

Sit tietysti Lamestream media on sillä tavalla rajottunutta, tylsää ja harmaata, että siellä nyt on periaatteessa joku käytäntö hankkia ja tarkistaa lähteitä. So Sad

[MrKAT]

Valehtelijoiden kunkku Trump ja typerät fanit apinana perässä...

[Kopek]

En ole törmännyt tapauksiin, joissa joku väittäisi tietävänsä toisen ajatukset paremmin kuin toinen itse. Ja vaikka joku näin väittäisikin, olisiko se valehtelua, jos hän oikeasti uskoisi niin.

Ihmisillä voi olla piiloajatuksia ja piilotunteita, joita he eivät itse välttämättä tiedosta, mutta jotka vaikuttavat heidän elämäänsä. Tällaisten ajatusten ja tunteiden ja vaikutussuhteiden esiin kaivamiseen ja käsittelemiseen psykoterapiassakin pyritään, jos en ole aivan väärin ymmärtänyt.

En ole psykologi enkä ymmärrä alasta mitään. Tästä huolimatta minua ovat aina kiinnostaneet mielensisäiset asiat eli se, mistä johtuu, että ajattelemme tietyllä tavalla ja toimimme tietyllä tavalla, ja mistä erot ihmisten välillä johtuvat. Olen miettinyt näitä asioita omalla kohdallani ja kenties keksinyt joitakin syitä sille, miksi minusta on tullut minä. Olen näitä käsityksiäni joskus esitellytkin.

Joku voi väittää valehtemiseksi sitä, jos väitän, että ihmiset kunnioittavat lakia ja lainvalvojia sen vuoksi, että heidät on aivopesty näin ajattelemaan. Joku voi ymmärtää tämän väitteeni niin, että valehtelen tietäväni muita paremmin, mitä he ajattelevat.

En myönnä, että aivopesukäsitykseni olisi valehtelua, tai että siihen sisältyisi väite, että tiedän paremmin kuin ihmiset itse, mitä he ajattelevat.

Jos lehdessä kerrotaan suomalaisesta saunakulttuurista ja todetaan, että suomalaiset käyvät mielellään saunassa tai että suomalaiset rakastavat saunomista, onko kyseessä valhe?

Artikkelin kirjoittanut toimittajahan väittää, jos tarkkoja ollaan, että suomalaiset ajattelevat tietyllä tavalla. Mutta eiväthän kaikki suomalaiset ajattele noin. Jotkut eivät pidä saunasta. Jotkut suorastaan vihaavat sitä. Onko yleistäminen valehtelemista? Voidaanko sanoa, että suomalaiset ajattelevat ja tuntevat tietyllä tavalla, jos enemmistö suomalaisista täyttää tämän ehdon?

Olen yrittänyt muotoilla aivopesuväitteeni niin, että en ehdottomasti väittäisi, että jokainen Matti ja Liisa ja Pertti Suomessa ovat aivopestyjä ja ajattelevat sen vuoksi siten kuin ajattelevat. Ei se näin mene. Väitän ainoastaan, että olemme kaikki jatkuvan aivopesun kohteita, ja tulokset näkyvät tilastotasolla.

Voisin tietysti käyttää lievempääkin määritelmää kuten mielipiteiden ohjailu tai mielipidemuokkaus. Sanalla ei ole väliä. Virallisesti käytetään mm. sanaa "asennekasvatus", millä jo melkein myönnetään eräänlainen aivopesu. Kiinalaiset vangitsevat uiguureja uudelleenkoulutuskeskuksiin. Eiköhän tuossakin toiminnassa ole kyse jonkinlaisesta aivopesun yrityksestä. En halua kiistellä sanoista. Väitän ainoastaan, että mielipiteitämme ohjaillaan, ja aidosti omiksi luulemmme mielipiteet eivät välttämättä olekaan omiamme.

Tiedetään hyvin, miten ihmisiin voidaan istuttaa valemuistoja. Niitä syntyy automaattisestikin, kun ihminen täydentää muistikuviaan keksityillä todennäköisyysolettamuksilla, jotka muuttuvat vähitellen aidon tuntuisiksi muistikuviksi. Jos tällainen onnistuu, niin miksi mielipiteidenkin istuttaminenkin ei onnistuisi. Kyllä se on mahdollista. Tulokset tästä huomaa tavallisessa nettikeskusteluissakin, kun ihmiset kommentoivat joitakin asiakokonaisuuksia täsmälleen samoilla sanoilla ja sanonnoilla. Jostakin ulkopuolelta ne ilmaisut todennäköisesti ovat kotoisin.

P.S. Hesarissa on palsta nimeltä "Oikaisuja", jossa korjataan edellisten päivien lehdissä esitettyjä virheellisiä tietoja. Ei kai palstan nimeksi sentään pitäisi vaihtaa "Valheiden paljastukset".

[Melodious Oaf]

Voisin tietysti käyttää lievempääkin määritelmää kuten mielipiteiden ohjailu tai mielipidemuokkaus. Sanalla ei ole väliä. Virallisesti käytetään mm. sanaa "asennekasvatus", millä jo melkein myönnetään eräänlainen aivopesu. Kiinalaiset vangitsevat uiguureja uudelleenkoulutuskeskuksiin. Eiköhän tuossakin toiminnassa ole kyse jonkinlaisesta aivopesun yrityksestä. En halua kiistellä sanoista. Väitän ainoastaan, että mielipiteitämme ohjaillaan, ja aidosti omiksi luulemmme mielipiteet eivät välttämättä olekaan omiamme.

Jos kiinnostaa käydä tästä jotakin keskustelua eikä provosoida ja saada sen mukaista reaktiota muilta, olisi mielestäni nimenomaan tärkeää muodostaa väitteet todella huolellisesti. Aivopesuun liittyy sanana ihan erilainen merkityskenttä kuin "mielipidemuokkaukseen" tai "asennekasvatukseen". Aivopesu voi tapahtua esimerkiksi kiduttamalla, lääkitsemällä tai käyttämällä psykologiseen stressiin liittyviä tekniikoita. Tässä mielessä kyse on paljon selkeämmin tietoisesta ja väkivaltasestakin pakottamisesta, ja varmaan itsekin näet eron tällaisen ja sen välillä, mitä käytännössä tarkoitetaan "asennekasvatuksella".

Eikä siis pelkästään että aivopesu "voidaan tehdä" myös noilla keinoilla, vaan se mikä tässä olis sun viestinnän kannalta olennaisen tärkeä tietää on, että se sanana erityisesti liitetään noihin keinoihin.

Ei ole mahdollista kasvattaa ketään ilman mitään asennekasvatusta, vaikka päälläsi seisoisit tai tekisit mitä. Jos argumentti näyttää siltä, että olet täysin pihalla tai tietämätön tollasista käytännön asioista ja eroista, ei pidä ihmetellä, jos sitten joku leimaa vähän kahjoksi ja vastaa sen mukaan.

Totta kai virkavallan kunnioitus tulee tosi suurelta osin muilta välittyvänä ja opittuna asiana. Monilla siihen liittyy myös hyviä kokemuksia poliisin kanssa asioimisesta, mutta tuskin kukaan on ensimmäisessä oikeassa poliisikohtaamisessa ollut sillä tavalla radikaalin tyhjä taulu, että nämä ovat nyt avaruusolioihin rinnastuvia ilmestyksiä, ja mitähän helvettiä tässä pitäisi tehdä. Yrittää tapaa ne vai yrittää puhua niille

Mulla on sulle tohon kaksi ison tason kysymystä:

1) Pystytkö näkemään tota silleen, että opituilla asioilla (ylipäätään minkä tahansa toisen käden auktoriteetin kautta hyväksytyillä) on sellaisia vaikutuksia, että olet vähemmän joidenkin yksittäisten kokemusten varassa? Esimerkiksi jos luet ja tiedät jotakin vaikka nyt --- mustikoista, tiedät, että niitä voi syödä ja millaisiin tarkoituksiin niitä on käytetty ja muuta. Jos syöt yhden ja vatsasi tulee kipeäksi, et välttämättä ole yhtä orja tälle yhdelle kokemukselle kuin muuten olisit.

Eli siis tällanen tieto on myös vapauttavaa ja se voi auttaa jäsentämään kokemuksia. Et ole yhtä vapaa perustamaan mielipidettäsi vain omaan kokemukseesi ja nojaamaan puhtaasti siihen, mutta toisaalta saat jonkinlaista vapautta olla liikaa mahdollisesti rajallistenkin kokemusten "armoilla".

2) Mitkä sun mielipiteet ovat aivan todella sun omia? Miten itse jäsentelet niitä silleen akselille, että kuinka muokattuja versus omia ne ovat?

[-:)lauri]

En ole törmännyt tapauksiin, joissa joku väittäisi tietävänsä toisen ajatukset paremmin kuin toinen itse. Ja vaikka joku näin väittäisikin, olisiko se valehtelua, jos hän oikeasti uskoisi niin.

Aina ei ole kyse valehtelusta virheellisen tiedon levittelyssä vaan kyseessä voi olla jonkin sortin "pseudopsykoosi" tai psykoosi, jossa epäonnistuminen totuudenmukaisten representaatioden todellisuudesta muodostamisessa johtuu joko alhaisesta loogisesta päättelykyvystä tai muusta päättelyä/hoksaamista heikentävästä asiasta.

Pitäisi yleensä olla lajityypillinen ymmärrys siitä, kuinka paljon voi luottaa oletuksiinsa toisten ihmisten tavasta ajatella ja kuinka paljon ei voi. Eli pitäisi oivaltaa edes jotenkuten oikein, milloin annettu pohjainformaatio on riittävän poissulkevaa ja miloin ei ole, jotta toisen ajattelusta voisi esittää kovinkaan vahvoja näkemyksiä. Jos joku esittää näkemyksiä, joihin voi päätyä lukuisia erilaisia ajattelukuvioita pitkin, tällaisen ihmisen ajattelusta on lähes mahdoton sanoa totuudenmukaisesti juuri mitään. Jos taas jonkun näkemykset ovat riittävän poissulkevia, voidaan joitain oletuksia ajattelusta ehkä tehdä, mutta silloinkin on aina mahdollista, että tämä joku ajattelee irrationaalisesti, jolloin silloinkaan ei ole mahdollista tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätökksiä hänen ajattelustaan.

Karikko ei näytä joko kykenevän tai haluavan tehdä minkäänlaista analyysiä siitä voivatko opponenttinsa päätyä näkemyksiinsä muunkinlaisella ajattelulla kuin millaisen ajattelun Karikko olettaa synnyttävän opponentiensa näkemykset. Jos kyse on vain viitsimisen puutteesta tai tietoisesta värän tiedon levittelystä Karikko valehtelee, jos hän taas todella uskoo näkemyksiinsä on ongelma paljon syvemmällä hänen ajattelussaan.

[Xantippa]

Sanalla ei ole väliä.

Päinvastoin. Juurikin valituilla sanoilla voidaan valehdella tehokkaimmin.

Jos ihminen kävelee vaikkapa ovesta ulos täysin rauhallisena keskustelun loputtua, on aivan eri asia, sanonko: "hän lähti ja sulki oven", vai esitänkö, että: "hän törmäsi ovesta ulos karmit paukkuen". Molemmissa tapauksissa toki ihminen lähti huoneesta ja sulki oven, mutta riippuu täysin sanoista, jotka valitsen, antaessani tapahtuneesta toisille mielikuvan.

Ja juuri tämä on valehtelun laji, joka yleensä suututtaa ihmisiä eniten. On vaikeaa kieltää itse tapahtunut, mutta siitä annettu kuva on valheellinen ja loukkaava. Ja juuri tätä tapahtuu eniten keskustelufoorumeilla: syydetään mielikuvia ja ajatuksia.

Kuten vaikkapa, että asennekasvatus on sama asia kuin aivopesu. Tai että isis-leiriltä tuleva lapsi on itsemurhapommittaja. Tai että jos et pidä WHOn määritelmää idioottimaisena ideologiana, seksuaalisuutesi kohdistuu vauvoihin.

Mielipide sen sijaan on, että on ihan sama, hyväksytäänkö terrorismi, kunhan se hyväksytään kaikilta. Tämä ei ole valehtelua, vaan ihmisen vilpitön mielipide. Tästä voidaan olla ja toki aika moni onkin, eri mieltä, mutta valehtelua ei ole näin sanoa.

Tässä muutama lähiajan esimerkki siitä, miten asian näen.

T: Xante

[Melodious Oaf]

Jos haluaa etsiä vastaavalla tavalla vaihtoehtoista selitystä valehtelulle tai oikeasti tahalliselle trollaamiselle ja propagandan repostaamiselle Toopen tapauksessa, mun mielestä sellainen on ainakin alkeellisella tasolla helposti hahmoteltavissa.

On joku perusnäkemys maailmasta, jonka yksinkertaistamisen vuoksi tiivistän sanoihin maahanmuutto ja islam. Joskus 2000-luvun alkuvuosina Halla-ahon seuraajilla oli joku oma pieni nihkeä renesanssinsa, jossa näitä Toopen näkemysten perusjuttuja käytiin innostuneina läpi ja varmaan erilaista aineistoa kerättiin sieltä täältä. Ne ison linjan ajatukset näiden ilmiöiden haitallisuudesta oli kuitenkin paljon tärkeämpiä kuin mihinkään asioihin oikeasti perehtyminen tai niistä kiinnostuminen, koska se nyt vaan oli se niiden trippi ja uudelta ja hienolta yms. tuntuva mullistava näkökulmanvaihdos tai oman opin löytämisen hetki monelle.

Samaan nippuun näiden maahanmuutto ja islam -juttujen kanssa siihen maailmankuvaan kuuluu sellainen oletus, että nämä ovat ne paskat asiat ja koko ajan ne menevät paskemmaksi. Tai ylipäätään siihen liittyy sellainen eetos että maailma menee koko ajan paskemmaksi ja vain harvat ja valitut todella taistelee tätä vastaan.

Nämä asiat kun yhdistää, päästään siihen, että sillä ei oikeastaan ole väliä, milloin joku on tapahtunut, koska on niin vahva uskomus että kaikki nää havainnot liittyy johonkin isoon meidän havaitsemaan yleiseen juttuun JA koska kuitenkin ne ongelmat koko ajan vaan pahenee. Samoista syistä ei ole väliä sillä, jos sen asian sanoo pahemmin kuin se oikeasti on tai liioittelee siinä sitä uskonto- ja rotupoliittista aspektia, koska se on se isompi totuus aina ja kaikessa.

Tollasella ideologialla päädytään siihen, että käytännössä suolletaan paikkansapitämätöntä paskaa eikä enää edes pystytä tai osata mitään muuta kuin sitä propagandaa. Mua surettaa se Toopen kannalta, kun siitä näkee, että silloin kun oikeasti puhutaan jonkun ihmisen henkilökohtaisista kokemuksista, ei se tunnu oikein edes ymmärtävän, miten se tai joku oikea keskustelu eroaa kilpailevien propagandaviestien levittämisestä. Siis toi on todella surullista, jos sitä tosissaan miettii.

Oikeasti vakavaksi ja tärkeäksi tollasen näkyväksi saattaminen ja näkyvänä pitäminen tekee se, jos tämmösen toimintatavan netissä leviäminen johtaa sellaseen, että... niin kuin tää mun kohtaama QAnon-uskova, joku ihminen on niin pahasti jo ulalla, että se ei enää kiinni siihen, mitä edes on faktat. Johonkin uskominen on enemmän vaan sitä hyvää fiilistä ja hurmosta ja ei ole enää edes pääsyä siihen valjumpaan, missä asioista voi ottaa selvää ja kukaan ei oo mitenkään ihmeellinen ja aina joku tietää paremmin. Totuus siirtyy täysin henkilökohtaisen tason asiaksi, ja suhtautuminen siihen muuttuu omasta mielestä selväjärkisemmäksi ja heränneeksi tässä samalla.

Tässä nyt tulee aika synkkää dystopiaa maalattua taululle, mutta no. Tämmösiä ajatuksia nyt vaan on noussut tässä viimeaikoina oikeastaan ensimmäistä kertaa. Kannanoton ei ole tarkoitus olla silleen puoluepoliittinen, että vaan oikeisto tai PS ja vaan QAnon, vaan toi nyt on tollanen ajatus jostakin joka on yleisemminkin läsnä ajassa. En tiedä, miten siihen pitäis suhtautua ja miten toimia, muuta kun että nähkää ihmiset oikeesti vaivaa ja nähdään yhdessä vaivaa.