Valehtelu

[Melodious Oaf]

Tiedotusvälineissä on otsikkoja, jossa kerrotaan, että "Äärioikeistolainen lapuanliike muilutti, murhasi ja terrorisoi" (Ylen artikkeli)

Tiedotusvälineiden uutisointi ja otsikointi on minusta asia erikseen. Nykyäänhän Hesari, Yle ja aivan kaikki perinteiset mediatkin laativat klikkiotsikoita.

Se on eräänlainen maan tapa tai vakiintunut tapa, ja siitä voi ajatella, että ei se mitään haittaa tai kyllä ihmiset ymmärtävät, mutta... joskus siitä on haittaa.

Mun mielestä on surkuhupaisaa, että osoitat jo kirjoittaessasi ajattelevasi, että Lapuan liike on huono esimerkki etkä halua väitellä siitä, mutta teet sen silti.

Sellainen on mun mielestä kurja ja ikävä tapa sulta, että sanot vaikka "vihapuheesta" että se on epämääräinen termi ja tarkoittaa mitä kukin haluaa, tai vetoat siihen että et mainitse ketään nimeltä, ja vaikka on selkeästi pääteltävissä, keneen viittaat, kiellät toisilta tällaisen päättelyn.

Se on vähän sellaista lapsellista, että aikuinen mies kun ei osaa puhua asioista muuta kuin niin, että käsitellään jotain helvetin provosoivaa värikkäällä väkivaltakuvastolla, ja sitten nuristaan siitä, että miksi ei arvosteta tätä sun kommentointia nimenomaan filosofiana, vaan koko ajan on jotain ihmeen riitaa, jonka takia sulla kärsii mielenrauha ja hyvä jos ei mielenterveys 



Minusta selkeä esimerkki lehtiotsikoiden ja uutisoinnin ongelmista olisi vaikka Virgin Atlanticin melko hiljattainen lento Lontoosta New Yorkiin, joka kääntyi jossain Irlannin yllä takaisin Lontooseen vuorolistoissa sattuneen virheen takia.

Koneen kapteeni oli erittäin kokenut, ja perämies oli täysin pätevä mutta verrattain uusi kuitenkin. Todennäköisesti perämies oli lomautettu koronan aiheuttaminen muutosten takia, ja nyt kun lentoliikenne on taas vilkastunut, häneltä vaadittiin tiettyjä koulutuksia töihin palaamisen yhteydessä.

Ilmailusäännösten puolesta tähän riittää se, että perämies käy simulaattorissa vahvistamassa pätevyytensä, ja sen jälkeen voi palata taas hommiin. Tämän hän oli ilman muuta tehnyt.

Lentoyhtiöt kuitenkin edellyttävät tähän päälle niin sanottua "line trainingiä" eli sitä, että lentää niin sanotun "line training" -kapteenin valvonnassa. Nämä ovat kapteeneja joilla on moitteeton tausta ja hyvät taidot, heidät on todettu hyviksi nimenomaan kouluttamaan, ja heitä on erikseen koulutettu nimenomaan toisen lentäjän toiminnan tarkkailuun ja rutiineja vahvistavan opastuksen antamiseen.

Sillä koko line trainingillä on sellainen tarkoitus, että lentäjillä olisi mahdollisimman vahvat rutiinit ja vahva luottamus omaan tekemiseen. Jos jotkut pikkuasiat ovat vaikka muuttuneet, niin niitä harjoittelemalla vältetään se että joutuu turhaan paineen alle tai vaikeuksiin.

Pointti on se että asiasta uutisoitiin lähes järjestäen aivan naurettavan harhaanjohtavasti:

Virgin Atlantic Flight Aborted After Pilot Found To Be 'Untrained'

Virgin Atlantic fury as passengers NOT told about untrained pilot in mid-air horror

Siis... tavallaan noi median täysin häpeämättömät klikkiotsikot ja paska kohujournalismi olivat koko asiassa isompi ongelma kuin se varsinainen miehistön vuorolistoja koskenut kämmi tai päätös palata takaisin Lontooseen, jonka takia lento sitten lopulta myöhästyi noin 2 tuntia 40 minuuttia.

Kun itse asiassa homma meni niin, että sekä kapteeni että perämies olivat täysin päteviä lentämään konetta turvallisesti, ja se mikä puuttui oli "line training"-koulutus tältä hyvin kokeneelta kapteenilta, jotta hän olisi voinut toimia työrutiinin palauttamisessa ohjaajana tälle perämiehelle.

Veikkaan että asiasta kirjoittivat henkilöt, jotka eivät tienneet tai ymmärtäneet siitä juuri mitään, vaan suolsivat vain muualta tulevaa tietoa sellaisenaan. Lisäksi sellainen rauhallinen ja asiantuntevampi kertominen asiasta on tylsää eikä myy lehtiä.

Hieman irvaillen voisi sanoa että Kopek moittii täsmälleen samaa asiaa, jota hän itse tekee koko ajan, vaikka osoittaa tietävänsä ettei näin pitäisi tai kannattaisi toimia

Tarkoitan tällä tiettyä sensaatiohakuisuutta ja värikkyyden ja tunteiden sun muun perässä juoksemista sen sijaan että kertoisi vain asioista viileästi ja kohkaamatta.

Minkä takia et Kopek itse et perehdy asioihin paremmin, ja minkä takia kirjoitat jostain jonka tiedät kirvoittavan voimakkaita tunteita ja olevan erittäin helposti käsitettävissä täysin väärin, vaikka asiatasolla saman voisi esittää paremmin ja selkeämmin toimimalla toisin?
     Ainoa mitä se edellyttää on sitä että rauhoittuu ajattelemaan ja tekee vähän töitä sen eteen.

Mutta ei, vaan mieluummin kirjoittaa päätä pahkaa, kunhan siinä oma tunne on niin voimakas, että sen tuottamalla ajatusryöpyllä voi paikata sen, ettei puhu täsmällisesti eikä ajattele täsmällisesti eikä tiedä koko asiasta oikeastaan kovinkaan paljoa.

[Kopek]

Mun mielestä on surkuhupaisaa, että osoitat jo kirjoittaessasi ajattelevasi, että Lapuan liike on huono esimerkki etkä halua väitellä siitä, mutta teet sen silti.

Kirjoitin tosiaankin, että en halua väitellä Lapuan liikkeestä, ja että paremmankin esimerkin voisi keksiä. Ehkä se osoittaa heikkoluonteisuuttani, kun sorruin kirjoittamaan aiheesta muutaman kommentin Kertsin tekstien innoittamana.

Jokin muu otsikko kuin "Valehtelu" sopisi puoluepoliittiselle keskustelulle paremmin. Ehkä jatkan politiikka-aiheesta jossakin muussa ketjussa.

Sellainen on mun mielestä kurja ja ikävä tapa sulta, että sanot vaikka "vihapuheesta" että se on epämääräinen termi ja tarkoittaa mitä kukin haluaa, tai vetoat siihen että et mainitse ketään nimeltä, ja vaikka on selkeästi pääteltävissä, keneen viittaat, kiellät toisilta tällaisen päättelyn.

Sana on vapaa, joten minulla ei mahdollisuutta eikä edes halua kieltää päättelyä.

Yleisin syy sille, miksi kirjoitan "yleisellä tasolla", on mukavuudenhalu. Olen lukenut jonkun ihmisen kirjoittaman kommentin ja haluan kirjoittaa siitä. En kuitenkaan muista kommenttia sanatarkasti, joten se pitäisi käydä lukemassa uudestaan. En kuitenkaan enää löydä sitä. Etsimiseen menisi tuntikausia. Haluaisin kuitenkin käsitellä asiaa. Niinpä kirjoitan siitä "yleisellä tasolla".

Toinen vaihtoehto olisi kirjoittaa muistinvaraisesti, mutta silloin tulee helposti väittäneeksi toisen ihmisen esittäneen asioita, joita hän ei ole esittänyt, jos hänen tekstinsä sanatarkasti lukee. Jos on lukenut jotain rivien välistä, siihen ei pidä vasta riveillä. Tämän periaatteen olen monesti toistanut.

Toisen ihmisen kirjoituksesta tulee helposti luettua sellaistakin, mitä siellä ei ole. Oma mielikuvitus täyttää aukot, ja se täyttää ne väärin.

Jos nyt kirjoittaisin, että joku tietty henkilö toimii noin eli lukee mitä sattuu ja väittää mitä sattuu, minun pitäisi tietenkin esittää todisteita tällaisesta. Jotta niitä löytyisi, pitäisi lukea sata sivua toisen ihmisen kirjoittamaa tekstiä vuosien ajalta. Olen joskus yrittänyt löytää jotain, mitä muistelen toisen ihmisen kirjoittaneen, mutta se on hidasta ja vaikeaa - ellei hyvä tuuri auta. Googlekaan ei auta, jos lainausta ei muista sanatarkasti.

Se on vähän sellaista lapsellista, että aikuinen mies kun ei osaa puhua asioista muuta kuin niin, että käsitellään jotain helvetin provosoivaa värikkäällä väkivaltakuvastolla, ja sitten nuristaan siitä, että miksi ei arvosteta tätä sun kommentointia nimenomaan filosofiana, vaan koko ajan on jotain ihmeen riitaa, jonka takia sulla kärsii mielenrauha ja hyvä jos ei mielenterveys 

Jos tuossa viitataan minuun - niin kuin varmaan viitataan - väite "ei osaa puhua asioista muuta kuin niin" on mielestäni yliampuva. Kai nyt sentään joskus kirjoitan aivan normaalia rauhallista tekstiä.

Luulen, että meillä useimmilla on asioita, jotka riipaisevat jostakin syvemmältä, jos niitä käsitellään. Tällaiset asiat vain pidetään usein salassa.

En ole mestarikirjoittaja enkä koe keskustelufoorumin olevan väitöskirja, jossa kaiken pitää olla vuosikausia mietittyä ja tip top. Joskus juttu voi lähteä tahtomatta sellaiseen suuntaan, ettei sinne päin enää halua mennä. Sen voi itsekin viedä väärään suuntaan, kun ei osaa painaa jarrua ajoissa. Ei kai pitäisi osallistua sellaisten aiheiden käsittelemiseen, missä piilee vaara, mutta tulee joskus osallistuttua. Poistuminen kesken kaiken voi olla kömpelöä.

Hieman irvaillen voisi sanoa että Kopek moittii täsmälleen samaa asiaa, jota hän itse tekee koko ajan, vaikka osoittaa tietävänsä ettei näin pitäisi tai kannattaisi toimia

Tarkoitan tällä tiettyä sensaatiohakuisuutta ja värikkyyden ja tunteiden sun muun perässä juoksemista sen sijaan että kertoisi vain asioista viileästi ja kohkaamatta.

En oikein tunnista tuosta itseäni, mutta ulkopuolelta tällaiset asiat kai näkee paremmin. Tartun joskus uutisjuttuihin ja kirjoitan niistä. Jos uutisjutut ovat sensaatiohakuisia, kai kommentistanikin tulee silloin sensaatiohakuinen.

Ehkä se on vain arkipäivän tylsyyden torjumista, kun "sensaatiouutiset" kiinnostavat.

Minkä takia et Kopek itse et perehdy asioihin paremmin, ja minkä takia kirjoitat jostain jonka tiedät kirvoittavan voimakkaita tunteita ja olevan erittäin helposti käsitettävissä täysin väärin, vaikka asiatasolla saman voisi esittää paremmin ja selkeämmin toimimalla toisin?

Ainoa mitä se edellyttää on sitä että rauhoittuu ajattelemaan ja tekee vähän töitä sen eteen.

Käytän joskus yksittäisen foorumikommentin kirjoittamiseen tuntikausia. Googlaan juttuja, tutkin tilastoja, luen artikkeleita, teen laskelmia, kopioin tekstiä ja linkkejä, muokkaan kuvia jne. Kun lopulta julkaisen kirjoitukseni, joku vilkaisee sitä ja vastaa, että "roskaa". Tai kukaan ei kommentoi mitenkään ja mahtaako kukaan lukeakaan.

Olen tutkinut ja miettinyt jotain asiaa kymmenen vuotta ja keskustellut siitä foorumeilla ja perehtynyt siihen läpikotaisin. Kun kirjoitan aiheesta, joku mitätöi kymmenen vuoden miettimiseni viidessä sekunnissa kirjoittamalla: Roskaa, valehtelet. Ilmeisesti olen niin sikamaisen tyhmä, että keskivertoihminen suoriutuu viidessä sekunnissa siitä, mistä minä en suoriudu edes kymmenessä vuodessa.

Mutta ei, vaan mieluummin kirjoittaa päätä pahkaa, kunhan siinä oma tunne on niin voimakas, että sen tuottamalla ajatusryöpyllä voi paikata sen, ettei puhu täsmällisesti eikä ajattele täsmällisesti eikä tiedä koko asiasta oikeastaan kovinkaan paljoa.

Foorumeille heitetään tunnepohjalla tekstiä, jota ei ole sen kummemmin mietitty eikä perusteltu. Foorumikeskustelu on vähän kuin kapakkakeskustelua. Mielipiteet - niin huonot kuin hyvätkin - häipyvät puheensorinaan.

[Melodious Oaf]

Jos tuossa viitataan minuun - niin kuin varmaan viitataan - väite "ei osaa puhua asioista muuta kuin niin" on mielestäni yliampuva. Kai nyt sentään joskus kirjoitan aivan normaalia rauhallista tekstiä.

Useinkin kirjoitat rauhallisesti.

Luulen, että meillä useimmilla on asioita, jotka riipaisevat jostakin syvemmältä, jos niitä käsitellään. Tällaiset asiat vain pidetään usein salassa.

Varmaan niin on.

En ole mestarikirjoittaja enkä koe keskustelufoorumin olevan väitöskirja, jossa kaiken pitää olla vuosikausia mietittyä ja tip top. Joskus juttu voi lähteä tahtomatta sellaiseen suuntaan, ettei sinne päin enää halua mennä. Sen voi itsekin viedä väärään suuntaan, kun ei osaa painaa jarrua ajoissa. Ei kai pitäisi osallistua sellaisten aiheiden käsittelemiseen, missä piilee vaara, mutta tulee joskus osallistuttua. Poistuminen kesken kaiken voi olla kömpelöä.

Kirjoitat ihan hyvin.

Toistelen varmaan väsymiseen asti tai liikaa samaa ajatusta, kun sanon, että se on ehkä sinulla tietynlainen heikkous, että ajatus oikein vetää sinne, missä rinne jyrkkenee nopeasti.

Moni tekee sitä samaa, eikä silti kertsikään aina kirjoita uskonnosta tai oikeistolaisista.

Toope voisi olla esimerkki kirjoittajasta, jolla tietyt samat ajatukset ja niihin liittyvät voimakkaat kärjistykset leimaavat jo lähes kaikkea osallistumista keskusteluun. On hänelläkin siellä täällä viestejä, jotka ovatkin jotain muuta — ne vain helposti hukkuvat massaan.

Tarkoitin sellaista, että vaikka sulla olis tavallaan filosofisesti kiinnostava aihe tai joku kiinnostava asia esitellä, se on pakko miinoittaa vähän niin kuin teit kun puhuit Lapuan liikkeestä tai veit sen aborttijutun niin äärimmäisyyksiin kuvaston ja skenaarioiden puolesta.

Mun mielestä on tavallaan eri asia se, että veit sen fiktiivisen tarinan kuvaston niin äärimmäisyyksiin. Siinä oli urpoa se, että esitit sen metaketjussa disclaimereillä että ei liity todellisiin henkilöihin eikä pitäisi päättelyllä liittää sellaisiin juuri kysyttyäsi, saatko kirjoittaa asiatekstin ao. henkilöistä.
    Jos olisit esimerkiksi perustanut jonkun Kopekin tarinoita -ketjun ja vaikka tuutannut sinne kaikenlaisia tällaisia vahvasti satirisoituja kuvauksia milloin kenestäkin, ei siinä mun mielestä olis niinkään mitään ongelmaa. Eikä mua henkilökohtaisesti kauheasti lämmitä se ajatus että kaikesta tollasesta pitäis "kantaa vastuuta" sillä tavalla että faktuaalisesti perustelis jokaisen kielikuvan. 
   Vaan siis mun mielestä ei tarvitse loputtomasti selittää ja perustella, ja voi hyväksyä sen, että jonkun mielestä se kuitenkin on törkeää tai väärin.
    Mutta pienillä eroilla siinä, miten tekee jotain asioita, saattaa olla hirveän iso merkitys. Esimerkiksi jotkut tollaset voimakkaan negatiiviset asiat kuten väkivaltainen kuvasto tai voimakkaat sanat kuten "valehtelu" tai "vihapuhe" tai muu tällainen saattavat olla ihmisten mielestä pelottavia tai niin kuin...  ne aiheuttaa helposti skismoja ja siinä se, että tekee itsestään toisille "helposti ymmärrettävän" saattaa kuitenkin helpottaa montaa asiaa.

Todella moni ihminen mun mielestä täällä käyttää "epämääräisiä käsitteitä" kuten "valehtelu" tai "vihapuhe" tai lähtee sellaiseen voimakkaaseen herjaamiseen välillä. Varmaan minä itsekin.

Ton tyyppisistä sanoista voi ihan hyvin sanoa, että ne ilmentää niin suurta halveksuntaa toista kohtaan, että se on jo ihan sama kuin haukkua vaan toista päin naamaa.

Vaikka niin tekee tosi moni, se ei mun mielestä tee siitä mitään hyvää taktiikkaa tai järkevää toimintaa.

Esimerkiksi siis joku pienikin epätarkkuus on "valehtelua" tai "kiemurtelua" jos joku toinen tekee niin asiassa joka itselle on tällainen iso ja tärkeä teema, ja omalla kohdalla joku typerä sanavalinta tai mikä muu tahansa on niin kuin ei mitään tai vain "pieni virhe" tai "lipsahdus" tai "hölmösti ajateltu" tai "hölmösti sanottu".

En oikein tunnista tuosta itseäni, mutta ulkopuolelta tällaiset asiat kai näkee paremmin. Tartun joskus uutisjuttuihin ja kirjoitan niistä. Jos uutisjutut ovat sensaatiohakuisia, kai kommentistanikin tulee silloin sensaatiohakuinen.

Ehkä se on vain arkipäivän tylsyyden torjumista, kun "sensaatiouutiset" kiinnostavat.

Varmaan tässä käytin itse yliampuvaa ja hämmentävää kieltä.

Se ei ole sama asia kuin "valehtelu", kun sama ilmiö esiintyy median jutuissa, eikä se välttämättä ole sitä foorumikirjoittelussakaan, mutta kyllä se aina vaikeuttaa selvän kuvan muodostamista siitä, mitä väitteitä toinen itse asiassa esittää ja mihin koko asiassa olisi järkevän keskustelun kannalta olennaista keskittyä.

Käytän joskus yksittäisen foorumikommentin kirjoittamiseen tuntikausia. Googlaan juttuja, tutkin tilastoja, luen artikkeleita, teen laskelmia, kopioin tekstiä ja linkkejä, muokkaan kuvia jne. Kun lopulta julkaisen kirjoitukseni, joku vilkaisee sitä ja vastaa, että "roskaa". Tai kukaan ei kommentoi mitenkään ja mahtaako kukaan lukeakaan.

Olen tutkinut ja miettinyt jotain asiaa kymmenen vuotta ja keskustellut siitä foorumeilla ja perehtynyt siihen läpikotaisin. Kun kirjoitan aiheesta, joku mitätöi kymmenen vuoden miettimiseni viidessä sekunnissa kirjoittamalla: Roskaa, valehtelet. Ilmeisesti olen niin sikamaisen tyhmä, että keskivertoihminen suoriutuu viidessä sekunnissa siitä, mistä minä en suoriudu edes kymmenessä vuodessa.

Ahaa, mielenkiintoista.

Tämä saattaa koskea siis esimerkiksi Lapuan liikkeestä esittämääsi arviota liittyen murhien määrään ja laatuun.

Luulen että joskus tällaisen pitkän työn esittelemisessä saattaa olla se ongelma, että keskeiset väitteet ovat liiankin tiiviitä eikä niistä erota, miten paljon siinä on työtä taustalla. Joku muu saattaa sekoittaa se sellaiseen, missä tunteen vallassa maalailet jotakin kuvaa sen kummemmin miettimättä.

Itse kirjoitan melkein kaikki viestit liian nopeasti ja liian matalalla kritiikillä. Puolustelen tätä sillä, että jos miettisin ja viilailisin ihan hirveästi, en varmaan ikinä julkaisisi yhtäkään viestiä

Foorumeille heitetään tunnepohjalla tekstiä, jota ei ole sen kummemmin mietitty eikä perusteltu. Foorumikeskustelu on vähän kuin kapakkakeskustelua. Mielipiteet - niin huonot kuin hyvätkin - häipyvät puheensorinaan.

Niin kai se pitkälti on.

Kyllä minä toisaalta koen saaneeni tästä ihan hyviä kimmokkeita ja lähteitä ja milloin mitäkin. Se ei vain läheskään aina tule ilmi, mikä on saattanut olla minulle antoisaa. Varmaan hirveän moni viesti, jota en kommentoi ollenkaan, ja sitten toisaalta joku voi tuoda uutta näkökulmaa ja vaikuttaa paljonkin, vaikka se ei sinänsä ilmenisi kovinkaan selkeästi vastauksistani.

Kai se on osittain ihmisen luonto ja psykologiakin sellainen, että jos aina kiittelisi ja kehuisi muita, näyttäisi ihan idiootilta, ja niiltä kehuiltakin putoaisi pohja, jos niitä koko ajan esitettäisiin.

[Toope]

Toope voisi olla esimerkki kirjoittajasta, jolla tietyt samat ajatukset ja niihin liittyvät voimakkaat kärjistykset leimaavat jo lähes kaikkea osallistumista keskusteluun.

= Omia näkemyksiä, omia mielipiteitä. Kauhian paha asia...!
Eikö näin pidä ollakin, kun kyseessä on keskustelupalsta? Kärjistän joskus, ok.

Mielestäni silti usein kirjoitan vain ajatuksia, joita monet eivät kehtaa sanoa, mutta miettivät kyllä päissään.

[Norma Bates]

Näin muovailuvahamainoksen ja kiinnitin jälleen kerran huomiota siihen että oli monta iloista väriä. Minulla oli lapsena harmaata muovailuvahaa. Ja muistin tässä että joku, mahdollisesti äitini, väitti minulle että minullakin oli alunperin ollut värillistä muovailuvahaa, mutta että se oli mukamas muuttunut harmaaksi kun kaikki värit oli sotkettu keskenään.

Sanoista "väitti" ja "mukamas" voidaan nyt havaita että en usko, en enää. Vaikka värilliset muovailuvahat miten sotkisi keskenään, niin eiköhän lopputulos olisi vain semmoista riemunkirjavaa kuten vaikkapa leegopalikoista rakentaessa syntyvä kiinanmuuri. Noinkohan sitä harmaata saisi aikaiseksi vaikka hela paskan iskisi taloussekoittimieen...

Minulla yksi ajatus johtaa aina toiseen samankaltaiseen, ja toinen keissi mitä olen ihmetellyt tuli mieleen. Aikoinaan äitini sanoi että yksi hänen veljistään hakkasi poikaansa sen vuoksi kun tämä "ei usko mitään" eli tottele. Osoittautui että poika oli huononäköinen ja -kuuloinen, joten uskopa siinä sitten. Aikuisella iällä mainitsin tuosta äidilleni, ja häneltä tuli heti ettei "ei ole hakannut".

Vaikka minulla onkin luova ja eloisa mielikuvitus, tämänkaltaisia juttuja en keksi päästäni. Joten ihmettelen että minkä riivatun takia ihmisten pitää valehdella, ja varsinkin omille läheisilleen? Ilmeisesti tämä myös on ihan normaalia ja oikein...? Kun isäni kuoli, piti selvitellä jotain perintöasiaa ja isäni velipuoli oli mennyt sanomaan äidilleni että hän on keskustellut minun kanssani ja pälä pälä. En ollut koko äijästä kuullut yhtikäs mitään! Luuliko se ukko että äitini uskoo ennemmin häntä kuin minua? Vuosiin ei oltu oltu missään tekemisissä hänen kanssaan.

Minulle on kammotus valehdella. Kuitenkin joskus käy niin että suustani lipsahtaa älyttömyyksiä mitä jään vain ihmettelemään että mitä vittua. Kuten nyt se, jonka seikan lienen maininnutkin (ellen peräti tässä ketjussa, en jaksa tutkia), että kun rasittava työ"toverini" pamahti uskoon, menin töräyttämään että sullehan kävi sitten hyvin. Ja niin en todellakaan kykene ajattelemaan, kun ihminen on ensin teosofi kuten minä, ja sitten alkaa uskomaan Jeesus-jumalaan. Tsiisus kertakaikkiaan.

Joskus puolestaan olen yrmyttänyt mykkänä kun minulta on kysytty jotain enkä halua puhua paskaa.

[Hayabusa]

^
Minä kyllä muistan sotkeneeni värikkäät muovailuvahat harmaaksi mössöksi. Nykyiset muovailuvahat saattavat käyttäytyä Norman kuvaamalla tavalla, mutta olen kohtuullisen varma, että muinaisuudessa kaikki lopulta muuttui harmaaksi.

[Xantippa]

^
Minä kyllä muistan sotkeneeni värikkäät muovailuvahat harmaaksi mössöksi. Nykyiset muovailuvahat saattavat käyttäytyä Norman kuvaamalla tavalla, mutta olen kohtuullisen varma, että muinaisuudessa kaikki lopulta muuttui harmaaksi.

Todennan tämän. Itselleni kävi näin useampaankin otteeseen. Eli uudenuutukaiset värikkäät sekoittuvat vanhan massan kanssa samaan harmaaseen mössöön.

T: Xante

[Hiha]

Joten ihmettelen että minkä riivatun takia ihmisten pitää valehdella, ja varsinkin omille läheisilleen? Ilmeisesti tämä myös on ihan normaalia ja oikein...?

Ihmisen muisti ei ole menneisyydentaltioimiskone. Se on temppuvarasto tulevista tilanteista selviämiseen. Säädöt todellisuuskäsitysspektrillä voivat hieman poiketa. Samoin paljonko positiivista minäkäsitystä pitää voidella toiminnanohjausjärjestelmän pitämiseksi hyvällä tuulella ja toimintakuntoisena.

Omat muistikuvat voivat olla tarkkoja, täysin mahdollisia, loogisia ja "suureen kuvaan sopivia" – ja silti vääriä. Jos on mahdollista verrata hyvässä hengessä mielikuvia jostakin aikaa sitten tapahtuneesta jonkun toisen kanssa, se on silmiä avaavaa ja opettavaista. Yleensä yksityiskohtien tarkka kuvaus palauttaa asian omaankin mieleen. Hupsis, muisti ei olekaan aina erehtymätön. Totuuksia menneestä on helpompi tunnistaa passiivisesti kuin tuottaa aktiivisesti paitsi järkevä myös detaljitasolla tosi tarina.

Kun joku kokonaan unohtaa jotakin tehneensä tai muistaa täysin olemattomia, se tuntuu oudolta. Se vaikuttaa niin järjettömältä henkilön oman edun kannalta. Eihän toiselle kannata valehdella päin näköä. Henkilön tiedostamattoman apparaatin mielestä asia on kuitenkin prosessoitu asianmukaisesti. Aivojen syvyyksissä on ajettu läpi joku tämänkaltainen päättelyketju: "It is not yours, save by unhappy chance. It could have been mine! It should be mine! Give it to me!"

Jos miettii miten pahasti ihmiset ruikkivat kintuilleen, sahaavat oksaansa, ampuvat itseään päähän erinäisillä vittumaisilla luonteenpiirteillään ja edistyneimmät selvillä persoonallisuushäiriöillä, asioiden vääntyminen mielessä kertomuksiksi à la David Lynch ei olekaan enää niin kummallista. Aivokuoressa on syviä uurteita, joissa voi säilytellä kaikenlaista roinaa.

[Xantippa]

Sehän onkin antoisaa,muiden aikalaisten kanssa muistella asioita, sillä jokainen muistaa ensinnäkin vähän eri asioita ja toisekseen vähän erilailla. Yleensä kyse on nyansseista, tosin, jotka on helppo jäljittää = miksi ko. henkilö näki asian näin tai kiinnitti huomiota tuohon.

Mutta isoissa asioissa narratiivin keksiminen ja koko tarinan juonenkulun totaalimuuttaminen kyllä menee valehtelunkin piikkiin, tosin kyse taitaa useimmiten olla valehtelusta itselleen, eli itsepetoksesta.

T: Xante

[Kopek]

Minulle on kammotus valehdella. Kuitenkin joskus käy niin että suustani lipsahtaa älyttömyyksiä mitä jään vain ihmettelemään että mitä vittua. Kuten nyt se, jonka seikan lienen maininnutkin (ellen peräti tässä ketjussa, en jaksa tutkia), että kun rasittava työ"toverini" pamahti uskoon, menin töräyttämään että sullehan kävi sitten hyvin. Ja niin en todellakaan kykene ajattelemaan, kun ihminen on ensin teosofi kuten minä, ja sitten alkaa uskomaan Jeesus-jumalaan. Tsiisus kertakaikkiaan.

Joskus puolestaan olen yrmyttänyt mykkänä kun minulta on kysytty jotain enkä halua puhua paskaa.

Apu-lehden haastattelussa Asberger-diagnoosin saanut Tuomas Enbuske sanoi seuraavaa:

Minua pidetään provosoivana, mutta en provosoi, puhun aina totta. Minusta taas neurotyypilliset poseeraavat sosiaalisesti, sanat eivät tarkoita heille totta.

– Olen aika poissaoleva isä, en kauhea hyvä. Korvaan sitä niin, että meillä on kivaa, kun olemme yhdessä. Katsomme yhdessä Euroviisuja, tai he saavat valvoa vähän tavallista myöhempään. En ikinä valehtele heille, en pysty.

Minulla ei ole todettu Apergerin oireyhtymää eikä muitakaan oireyhtymiä, mutta itse olen huomannut itsessäni ADHD-piirteitä. Oireyhtymistä tai niiden puutteesta huolimatta minäkin pidän päin naamaa valehtelemista epämukavana ja yritän välttää sitä. Sen verran omatuntoni kuitenkin antaa periksi, että voin kertoa asioita valikoidusti, jolloin saattaa syntyä vääristynyt mielikuva siitä, mitä on tapahtunut ja miten asiat ovat. Ehkä tällaista voi pitää epäsuorana valehtelemisena. Liiallisuuksiin ei pidä kuitenkaan mennä, koska se on tökeröä. Politiikassahan tällaista harrastetaan.

Joissakin kysymyksissä hyvä ja ei-hyvä ja paha ovat subjektiivisia näkemyksiä. Jokin asia on yhdelle hyvä ja toiselle paha. Jos Norman mainitsemassa tapauksessa työkaveri on kokenut uskoon tulon hyväksi asiaksi, niin kai hänelle on voinut olla kohtelias ja sanoa, että sinulle kävi hyvin. Onhan se ollut työkaverin mittareilla mitattuna hyvä kokemus.

Yleensä myötäillään toisen ihmisen tunteita eikä töksäytetä esimerkiksi uudesta autostaan kertovalle ihmiselle, että romun ostit, tai uutta asuntoaan esittelevälle, että ei olisi kannattanut maksaa niin paljon näin surkeasta murjusta.

Pieni hyväntahtoinen valehtelu - tai onko eri mieltä olemisesta kertomatta jättäminen edes valehtelua - kuuluu normaaliin elämään, ja lähes kaikki sitä harrastavat. Epäkohteliaisuuksia töksäyttelevää totuuden torvea pidetään omituisena tapauksena.

https://www.apu.fi/artikkelit/tuomas-enbuske-ei-enaa-nayttele-normaalimpaa-tai-teeskentele-noyryytta

[Xantippa]

Näissä asioissa itselleni aina pistää silmään se, että mikähän tarve on vertailla toisiin. Siis sanoa, että minä en ole valehtelija, koska piirteet, toisin kuin neurotyypilliset ihmiset, jotka...mitä milloinkin. Siis sen sijaan, että kertoisi vain itsestään, pitää myös antaa verrokkiryhmä, joka tekee jotain ikävää.

Tunnen hyvin vähän ihmisiä, joille on luonnikasta valehdella ja jotka eivät koe oloaan epämukavaksi valehdellessaan, jos tunnen yhtään.

T:  Xante

[Socrates]

Niin, mikä on valehtelun ja epärehellisyyden ero? Ilmeisesti on helpompaa olla epärehellinen valehtelematta kuin valehdella olematta epärehellinen.

Itse pidän ihmisistä, joissa on sopivasti epärehellisyyttä, joka ilmenee yleensä valehtelematta läheisille.

[Norma Bates]

Hyvä homma jos siitä muovailuvahasta ei valehdeltu. Itselleni ei olisi juolahtanut mieleenkään että 1970-luvun alun vahat olisivat olleet erilaista materiaalia kuin myöhemmät vahat. Ihmetyttää tietysti miksi en itse muista sitä vaihetta kun värejä vielä oli, mutta tässä tullaankin siihen tiettyyn kynnykseen jossa lapsuusmuistoja ylipäätään alkaa olemaan. Ensimmäisiä muistojani on että minulla on tietty essu ylläni, äiti paistaa pipareita (sen koommin ei paistanut?) ja naapurintäti tekee siitä muovailuvahasta eläimen, ehkä koiran. Koska on tulossa joulu, lienen lähestymässä kevättä jolloin täytän kolme tai neljä. Jos samalta talvelta on tilanne jossa minulle puetaan ulosmenoa varten vaaleanpunainen toppapuku isän katsoessa televisiosta englannin kielen opetusohjelmaa (Slim John), olen menossa kohti kolmen vuoden ikää.

Nämä päätelmäni eivät tietenkään ole muuta kuin arvuuttelua.

Sitä on vaikea normaaleille selittää millaista pahaa oloa asioiden vääristelystä tulee, teki sitä itse, tai muut. Vähän kuin henkinen vastine puseron pesuohjelapulle joka hankaa ihoa niskassa.

Mm. assiuden takia pidän itseäni epänormaalina, ja täten usein huonompana kuin muut. Välillä tulee passiivis-aggressiiviset fiilikset että mikä normaaleista tekee niin erinomaisia?

[a4]

^
Erilaisuus on voimavara myös ihmiskunnan selviytymisessä. Evoluutio tuottaa erilaisuutta.
Eivät homotkaan ole huonompia ihmisiä.
Normaaleiksi kulloinkin mielletyt ovat vain keskivertomassaa, eivät mitenkään muita parempia.

Muistoista muistelisin sanotun että muistot muuttuvat aina kun niitä muistelee, koska plastiset aivot. Voin muistaa väärinkin.

[Norma Bates]

^
Erilaisuus on voimavara myös ihmiskunnan selviytymisessä. Evoluutio tuottaa erilaisuutta.
Eivät homotkaan ole huonompia ihmisiä.
Normaaleiksi kulloinkin mielletyt ovat vain keskivertomassaa, eivät mitenkään muita parempia.

Muistoista muistelisin sanotun että muistot muuttuvat aina kun niitä muistelee, koska plastiset aivot. Voin muistaa väärinkin.

En edes ymmärrä minkä takia homot pitäisi erikseen mainita missään yhteydessä, koska seksuaalista suuntautumista en katso sen kummemmaksi kuin hiustenväriä. (Poislukien luonnollisesti pedofilia.)

Ainakin muistoja on vähän liiankin helppo keksiä omasta päästään. Olen ehkä maininnut miten yksi juoppo alkoi yhtenä kesänä kivenkovaan väittämään bussipysäkillä miten olen mukamas käynyt koputtelemassa ovea hänen saunavuorollaan, pyytääkseni pukuhuoneeseen jättämäni piirustuspaperit. Olen satavarma siitä etten ole koskaan tehnyt noin, koska minulla ei ole tapana hakata ovia kun joku muu saunoo. Ja vielä vähemmän kiikutella mitään piirustuspapereita mukanani kun itse saunon. Mieleni sanoo kokoajan että mitkä saatanan piirustuspaperit, ja samaan aikaan kuvittelen päässäni miten, muka, niitä haen. Koska minun on ihan hemmetin vaikeaa ymmärtää miten joku voi väittää kivenkovaan jotain minusta mitä en ole tehnyt. Minä kun väitin vastaan sille ukolle, tämä oli että "elä yritä".

Joten helpostihan pään sekaisin saisi, jos ei ole joku kivenkova yksilö. Onkohan sellaisia edes.

Tämähän oli Jenkeissä mennyt niin pahaksi (kuten kyllä varmaan kaikki muistavatkin), että pahimman saatananpalvontahysterian aikana teinit juttelivat vaikka mitä, ja ainakin yksi mies joutui vankilaan niiden harhaisten juttujen takia, uskoen itsekin tehneensä oikeasti sen mitä lapsi väitti hänen tehneen.