Miksi jotain on olemassa sen sijaan, että ei olisi olemassa mitään?

[Karikko]

Jos ei olisi olemassa mitään, olisiko olemassa mitään tilaa, paikkaakaan?

Ei. Ei aikaa, ei paikkaa, ei mitään. Siksi olemattomuus on niin olematon.

Ei olisi tyhjyyttä. Ei myöskään olemattomuutta. Jos mitään sanoilla kuvattavaa ei olisi olemassa. Wittgenstein pyytää hiljaisuutta, olemattomuudesta puhuttaessa.
Kuulostaa antiikkiselta paradoksilta puhua puhumattomasta. Olemattomasta olemattomuudesta.
Gödelin epätäydellisyysperiaate viittaa myös kuvausten rajallisuuteen.
Aina jää tilaa lukemattomille jumalille ja mahdollisille maailmoille.
Todellisuuden perimmäinen kuvaamattomuus on kuu jota sormi osoittaa.
Lienee niin että Kant ja kaikki muutkin filosofit kamppailevat pohjimmiltaan tämän paradoksin kimpussa.
Uskonnot tekevät siitä vahvuutensa, ideologiat ikiliikkujansa ja moderni tiede käytännön kysymyksen. Entä sitten!?

Olevainen ei voi ymmärtää olemattomuutta, se on mahdotonta.
Käsitteillä leikkiminen ei ole olemattomuuden ymmärtämistä.

Mutta eihän sitä ihmisen tarvitsekaan ymmärtää. Voimien ilmenemisen taustalla on jotain, joka on ja ei ole mitään- mitään sellaista jonka voisi selittää.

Ilmiömaailmassa nähdään ja koetaan ilmiöitä, mutta ei niiden ilmiöiden taustalla toimivaa "voimaa, tai lainalaisuuksia.

Painovoimaakaan ei voi havaita suoraan millään ihmisen luontaisella aistilla, eikä edes laitteilla, mutta painovoiman vaikutukset osataan kohtuullisesti laskea ja nähdä sen toiminta vuorovaikutuksissa...

Vaikutukset siis koetaan, ei niiden takana olevaa "tekijää"  Sama myös muissa luonnon-vakioissa, ei S-M kentän hiukkasiakaan nähdä "Fotoneita"- näkö silti on seuraus (tai niitä tarvitaan) niiden sprektistä.

Yötaivas on pimeä vaikka taivaalla kiitää valtavasti fotoneita. Päivällä nähdään (päivätaivas on valaistu), koska fotonit siroavat ilmamolekyyleistä..

[Karikko]

Jos ei olisi olemassa mitään, olisiko olemassa mitään tilaa, paikkaakaan?

Ei. Ei aikaa, ei paikkaa, ei mitään. Siksi olemattomuus on niin olematon.

Ei olisi tyhjyyttä. Ei myöskään olemattomuutta. Jos mitään sanoilla kuvattavaa ei olisi olemassa. Wittgenstein pyytää hiljaisuutta, olemattomuudesta puhuttaessa.
Kuulostaa antiikkiselta paradoksilta puhua puhumattomasta. Olemattomasta olemattomuudesta.
Gödelin epätäydellisyysperiaate viittaa myös kuvausten rajallisuuteen.
Aina jää tilaa lukemattomille jumalille ja mahdollisille maailmoille.
Todellisuuden perimmäinen kuvaamattomuus on kuu jota sormi osoittaa.
Lienee niin että Kant ja kaikki muutkin filosofit kamppailevat pohjimmiltaan tämän paradoksin kimpussa.
Uskonnot tekevät siitä vahvuutensa, ideologiat ikiliikkujansa ja moderni tiede käytännön kysymyksen. Entä sitten!?

Olevainen ei voi ymmärtää olemattomuutta, se on mahdotonta.
Käsitteillä leikkiminen ei ole olemattomuuden ymmärtämistä.

Mutta eihän sitä ihmisen tarvitsekaan ymmärtää. Voimien ilmenemisen taustalla on jotain, joka on ja ei ole mitään- mitään sellaista jonka voisi selittää.

Ilmiömaailmassa nähdään ja koetaan ilmiöitä, mutta ei niiden ilmiöiden taustalla toimivaa "voimaa, tai lainalaisuuksia.

Painovoimaakaan ei voi havaita suoraan millään ihmisen luontaisella aistilla, eikä edes laitteilla, mutta painovoiman vaikutukset osataan kohtuullisesti laskea ja nähdä sen toiminta vuorovaikutuksissa...

Vaikutukset siis koetaan, ei niiden takana olevaa "tekijää"  Sama myös muissa luonnon-vakioissa, ei S-M kentän hiukkasiakaan nähdä "Fotoneita"- näkö silti on seuraus (tai niitä tarvitaan) niiden sprektistä.

Yötaivas on pimeä vaikka taivaalla kiitää valtavasti fotoneita. Päivällä nähdään (päivätaivas on valaistu), koska fotonit siroavat ilmamolekyyleistä..

Hieman jatkoa.

Ihminen ei siis näe, kuule, eikä yleensäkään aisti mitään ilman energia vuorovaikutusta, joten "hänen osansa olemisessa kuuluu siihen vuorovaikutukseen.

Yötaivaan fotoneiden mennessä "ohitse" ne eivät ole vuorovaikutussuhteessa näköaistin kanssa, mutta kyllä tähtien tuike nähdään sillä ne osuvat antavat pienen osan fotoneistaan näköaistin käyttöön.
Elämä on energian vuorovaikutusta- eli olemista samassa yhteydessä muun maailman kanssa- Myös "minä" on maailman (elämän) luoma tilapäinen ilmiö- Se ei siis pääse "taivaaseen" sillä se on jo siellä- haihtuu vain pois, kuten kaikki muukin..

[Brutto]

Olemattomuus alkaa maailmankaikkeuden reunalta ja se pakenee koko ajan maailmankaikkeuden laajetessa. Olemattomuuden määrä säilyy kuitenkin vakiona sillä maailmankaikkeus sisältää vain rajatun määrän materiaa ja energiaa, joka voi syrjäyttää olemattomuutta. Kun maailmankaikkeus saavuttaa ääripisteensä ja alkaa luhistumaan, seuraa olemattomuus heti kannoilla. Vai voiko olemattomuus sisältää pelkkää puhdasta aikaa?

[Brutto]

Olemattomuus alkaa maailmankaikkeuden reunalta ja se pakenee koko ajan maailmankaikkeuden laajetessa. Olemattomuuden määrä säilyy kuitenkin vakiona sillä maailmankaikkeus sisältää vain rajatun määrän materiaa ja energiaa, joka voi syrjäyttää olemattomuutta. Kun maailmankaikkeus saavuttaa ääripisteensä ja alkaa luhistumaan, seuraa olemattomuus heti kannoilla. Vai voiko olemattomuus sisältää pelkkää puhdasta aikaa?

Jatkan pohdintaa. Kun massan ja energian määrä on maailmankaikkeudessa vakio, niin maailmankaikkeuden tiheys tietenkin harvenee maailmankaikkeuden laajetessa. On siis todennäköistä, että myös maailmankaikkeus sisältää melkoisen määrän olemattomuutta. Onko tuo olemattomuus sitä kuuluisaa pimeää ainetta ja voiko olevaisuuden ja olemattomuuden lisäksi olla myös negatiivista olevaisuutta? Onko pimeä aine syntynyt maailmankaikkeuden laajenemisen rajapinnassa, jossa olevainen massa ja energia eivät ole riittäneet täyttämään olemattomuutta? Tällöin pimeää ainetta syntyisi koko ajan kiihtyvällä vauhdilla lisää, tosin hyvin kaukana meistä.

[Karikko]

Olemattomuus alkaa maailmankaikkeuden reunalta ja se pakenee koko ajan maailmankaikkeuden laajetessa. Olemattomuuden määrä säilyy kuitenkin vakiona sillä maailmankaikkeus sisältää vain rajatun määrän materiaa ja energiaa, joka voi syrjäyttää olemattomuutta. Kun maailmankaikkeus saavuttaa ääripisteensä ja alkaa luhistumaan, seuraa olemattomuus heti kannoilla. Vai voiko olemattomuus sisältää pelkkää puhdasta aikaa?

Olemattomuus lienee vaikeaa määritellä joksikin, joka voi lisääntyä.

Voiko olemattomuus olla rajallinen ja kasvaa. Silloin kyse olis varmaan melko oudosta asiasta-

Aineen ja energian suhde on on kyllä muuntokertoimen mukainen eli valonnopeuden neliön mukaan  massa = energiaa  tyhjyyttä ei kuitenkaan taida voida määrittää tuon mukaan, sillä tyhjyyden ei oleteta olevan erillinen asia ja energiahan ei katoa mihinkään, tiedettävästi. Tyhjyys taas olisi jotain jota ei ole olemassa, joten siitä ei voi tehdä analyysia.

Energialla ja tilalla on kyllä yhteenkuuluvaisuus, tai ainakin sellainen suhde joka mahdollistaa esimerkiksi ihmiselämän, joka tuotakin asiaa voi ihmetellä.

[Karikko]

Vai voiko olemattomuus sisältää pelkkää puhdasta aikaa?

Aika on ollut arvoitus ja jotkut väittävät ettei sitä käytännössä ole lainkaan olemassa- siis vain suhteellisesti määriteltynä sitä voisi pitää mittayksikkönä.

Aika on tapahtuminen etäisyyttä ja sitä voidaan arvioida. Avaruudessa ei kuitenkaan ole aikaa eikä paikkaa, ellei mitään tapahdu..

[Brutto]

Aika on ollut arvoitus ja jotkut väittävät ettei sitä käytännössä ole lainkaan olemassa- siis vain suhteellisesti määriteltynä sitä voisi pitää mittayksikkönä.

Aika on tapahtuminen etäisyyttä ja sitä voidaan arvioida. Avaruudessa ei kuitenkaan ole aikaa eikä paikkaa, ellei mitään tapahdu..

Jos edelleen kuvittelemme sen rajapinnan, jossa olevainen ja olematon, siis tyhjä avaruus kohtaavat, niin siinä alkuräjähdyksestä saapuva ensimmäinen valonsäde muuttaa olemattoman tyhjyyden olevaiseksi. Tuoko tuo valonsäde ja gravitaatioaallot mukanaan ajan ja ulottuvuudet, vai olivatko ne jo odottamassa maailmankaikkeuden saapumista? Itse olen taipuvainen uskomaan, että tuo tyhjä odotusaika voidaan luokitella myös ajaksi. Jos aikaa ei ole oikeasti olemassa ja se on vain ajatteluamme helpottava apusuure, voimme kuvitella sitä minne vain. Tässä tapauksessa aivan eri koordinaatistoon missä itse elämme.

[Karikko]

Aika on ollut arvoitus ja jotkut väittävät ettei sitä käytännössä ole lainkaan olemassa- siis vain suhteellisesti määriteltynä sitä voisi pitää mittayksikkönä.

Aika on tapahtuminen etäisyyttä ja sitä voidaan arvioida. Avaruudessa ei kuitenkaan ole aikaa eikä paikkaa, ellei mitään tapahdu..

Jos edelleen kuvittelemme sen rajapinnan, jossa olevainen ja olematon, siis tyhjä avaruus kohtaavat, niin siinä alkuräjähdyksestä saapuva ensimmäinen valonsäde muuttaa olemattoman tyhjyyden olevaiseksi. Tuoko tuo valonsäde ja gravitaatioaallot mukanaan ajan ja ulottuvuudet, vai olivatko ne jo odottamassa maailmankaikkeuden saapumista? Itse olen taipuvainen uskomaan, että tuo tyhjä odotusaika voidaan luokitella myös ajaksi. Jos aikaa ei ole oikeasti olemassa ja se on vain ajatteluamme helpottava apusuure, voimme kuvitella sitä minne vain. Tässä tapauksessa aivan eri koordinaatistoon missä itse elämme.

Niin kvattiteorian mukaan, eikä myöskään käytännössä aineellisia hiukkasia voi olla samaan aikaan samassa paikassa. Sitähän on tehty törmäyttämällä cernissä ja todettu pirstaleita syntyvät - myös se kineettinen energia muuttuu siirtyviin hiukkasiin massaksi niiden mittaustuloksiin.

Joten näin äkkiä sanottuna, ei näytä todennäköiseltä, että meillä ihmisilläkään taida olla muuta olemusta, kuin tämä energinen rakenne. Joten samalla, kun tutkitaan ja mietitään maailmankaikkeutta tutkitaan myös perusluonteeltaan ihmisen olemusta. Silloin aika lienee ajatusta- vaikka sen suhteellisuus onkin tunnettua. Samaa aikaa ei voi olla kaikkialla, mutta silti kaikki aineellinen on ajallista.

[Karikko]

Lieneekö aika kvantittunutta, vai jatkuvaa- eli voitaisiinko aikaa palastella jatkuvasti pienempiin osiin loputtomasti-  Suhteellinen aika tosin joustaa suhteellisesti vaikka sen matematiikan mukaan voisi olettaa pyrkivän aineellisten seurausten miinusmerkkien puolelle.

Eli gravitaatiokiihtyvyys voisi jatkua äärettömiin asti.  Aikaa tosin toimijana ei liene olemassa,, mutta toiminnan mittana sitä kyllä pidetään, eli aineellisuus on aikaa.



Suppean suhteellisuusteorian mukaan kahden eri inertiaalikoordinaatiston ajankulku on eri. Tämän vuoksi koordinaatistoista katsottuna kahden eri aikaan tapahtuvan tapahtuman väliset aikaerot eivät ole samat ja tapahtuu aikavenymä eli aikadilataatio eli aikadilaatio.


Mutta kunhan lukaisee tuon jutun, lienee viisaampi--

https://fi.wikipedia.org/wiki/Erityinen_suhteellisuusteoria

[Toope]

Lieneekö aika kvantittunutta, vai jatkuvaa- eli voitaisiinko aikaa palastella jatkuvasti pienempiin osiin loputtomasti-  Suhteellinen aika tosin joustaa suhteellisesti vaikka sen matematiikan mukaan voisi olettaa pyrkivän aineellisten seurausten miinusmerkkien puolelle.

Hienosti muotoiltu kommentti, joka ei tarkoita lopulta mitään! 

[Karikko]

Lieneekö aika kvantittunutta, vai jatkuvaa- eli voitaisiinko aikaa palastella jatkuvasti pienempiin osiin loputtomasti-  Suhteellinen aika tosin joustaa suhteellisesti vaikka sen matematiikan mukaan voisi olettaa pyrkivän aineellisten seurausten miinusmerkkien puolelle.

Hienosti muotoiltu kommentti, joka ei tarkoita lopulta mitään! 

Niin se voidaan tulkita, ei tarkoita mitään- mitäpä se edes voisi tarkoittaa.

Aikahan ei ole mitään konkreettista jota voi ottaa jostakin ja siirtää johonkin.
Silti sitä eletään ja ihmetellään..

[Toope]

Aika tosin on se neljäs ulottuvuus universumissanme. Juu, en minäkään sitä ymmärrä, näin vain maailma toimii.

[a4]

Aika tosin on se neljäs ulottuvuus universumissanme. Juu, en minäkään sitä ymmärrä, näin vain maailma toimii.

Voisiko tuollaisen ajan nimetä myös muutokseksi? Liikkeeksi?

Ei kai pistemäisyyttä, pituutta, leveyttä ja korkeutta niitäkään ole sellaisenaan olemassa? Ainoastaan suhteellisina kuvauksia?

[Karikko]

Aika tosin on se neljäs ulottuvuus universumissanme. Juu, en minäkään sitä ymmärrä, näin vain maailma toimii.

Väitteen esittäjän vastuulla on kertoa, mitä väite tarkoittaa,. Kysyn siis miten maailma toimii, kun sanot "näin vain maailmaa toimii.

Toki kysymys on tyly- eikä siihen liene vastausta.

Aika voidaan määritellä tapahtumien etäisyydeksi ja niiden välisen yhteyden olevan ajallisesti rajoittunutta, koska valonnopeus on rajallinen, eikä tiedetä mitään muuta "nopeampaa tiedonvälitysmahdollisuutta.

Mutta mitä on se tila jossa kaikki tapahtuu- siellähän kaikki on ilman aikaa..tyhjässä avaruudessa ei ole aikaa-

[Brutto]

Mutta mitä on se tila jossa kaikki tapahtuu- siellähän kaikki on ilman aikaa..tyhjässä avaruudessa ei ole aikaa-

Se on pelkkää tilaa, johon laajeneva maailmakaikkeus tuo jossakin vaiheessa mukanaan ajan ja materian. On kuitenkin väärin sanoa ettei siellä olisi mitään. Siellähän täytyy kaiken järjen mukaan olla rajaton määrä kolmeulotteista tyhjää tilaa, sillä muuten laajeneminen ei olisi mahdollista.