Kantapaikan räimeketju!

[Aave]

Maistiainen Gojiran tulevalta. Korvat törölleen varsinkin ne, jotka bassokitaroinnista tykkäävät!


Gojira - Born For One Thing

[Aave]

Ei kaiken industriaalin pörinän ja surinan tartte aina olla vaan Rammsteinia ja Trent Reznoria. Väliin mahtuu paljon muutakin, kuten tämä hyvä ja retrohenkinen biisi:


Gary Numan - My Name Is Ruin

[urogallus]

Nykyisin tuntematon ja itsellenikin uusi tuttavuus 70-luvun alusta. Hypnoottista jamitusta ja röökynäkin rääkäisee pari kertaa ihan kivasti!

Curved Air: Propositions.

https://www.youtube.com/watch?v=zt_Nk3kyAdc

[Aave]

^
Kelpoisaa ajanhenkis-trendikästä progeiluhan tuo on mutta perhana, kun tuli kirkaisuista heti mieleen yksi paljon uudempi tapaus (2010-luvun puolelta), mutta en nyt millään muista bändin nimeä. Kyseessä on kuitenkin naistrio, ehkä löydän sen vielä uudelleen. Kuukautisverifeminismi oli vahvana heissä, mutta hyvää ja antaumuksellista settiä se silti oli.

Oikeastaan kaikki muu minulle käy, paitsi Yoko Ono. Voi eläimen käsi, miten häntä inhoankaan - niin "artistina", kuin henkilönä.

[urogallus]

Eikös se kirjoitetakaan Yoko Oh-No?

Suoraviivaisempaa menoa 80-luvun lopun Oulusta.
EBPSATRFM: All in the family

https://www.youtube.com/watch?v=LHXfpDeOLvk

[Aave]

^
Biisin avausriffi ja poljento on moneen kertaan varioitu, lukemattomien orkestereiden toimesta. Ei se siitä kuitenkaan huonoa tee.

Itse asiassa pohdin taas tätä teemaa hiljan, päässäni alituiseen soivien korvamatojen yhteydessä. Ei tietenkään tarvitse teeskennellä kiinnostunutta ja kuunnella sen enempää jos ei huvita, mutta hyvänä esimerkkinä ensin alkoi kallopolossa soimaan:


Hum - Little Dripper

Joka sekoittui:


Deftones - Knife Party

Kun kuuntelee avausriffit, niin lähes samoja ovat. Sitten ärsytti niin, että piti selvitellä. Ja tottahan löytyi haastattelu jossa Deftonesin poppoo myönsi avoimesti, että Humin levy Songs You´d Prefer An Astronaut vaikutti heidän White Pony-levyynsä suuresti.

Mutta jos tykkää Deftoneseista, niin ei kannata tuota Humin levyäkään missata.

[urogallus]

Nostalgiapiru istahti olkapäälle. Olen kännissäkin.

CMX: Musiikin ystävälliset kasvot
         
https://www.youtube.com/watch?v=c3reQXiAUhs

         Kuolemattomuuden ääni
         
https://www.youtube.com/watch?v=Cwyeep0x0-M

[Aave]

Niin se aika rientää, että omien teini- ja nuoruusvuosien suosittuja bändejä tituleerataan nykyisin "klassisena rokkina", kuten vaikkapa Nirvanaa. Vanhahan sekin on, mutta klassinen rock herättää minussa tietysti paljon perinteikkäämpiä mielikuvia, kuin Nirvana. Sitä paitsi pidin grunge-bändeistä enemmän Pearl Jamista ja Stone Temple Pilotsista, kuin Nirvanasta. Olkoonkin, että Cobain oli briljantti rocklyyrikko. Kun eli sitä aikaa, niin samalla se hype löi myös yli.

Räimeketjun oldies goldies-muisteloihin voisi laittaa hassunhauskan speedmetallin saralta vaikkapa:


Metallica - Trapped Under Ice

Se sentään on jo "klassista" speedmetallia, vaikka Metallican alkutuotanto on kokonaisuutena enemmän thrashia, kuin speediä. Ja vanhoja Motörhead-faneja tämä saattaa hieman hymyilyttää.

Mutta sitten jotain ihan muuta. Kiitos Bruton toisissa yhteyksissä mainitseman Sleepy Sleepersien, mieleeni tulvahti samalla vanha muisto teinivuosilta; koko viikonlopun jatkuneista kotibileistä, joissa oli mukana varmaan 20 teiniä, ja viikonlopun aikana vaihtuvasti jotain 60 teiniä. Kaverin porukoilta oli tuona viikonloppuna vanhemmat poissa, ja sekös on tänäkin päivänä teinien taivas, kuten silloinkin.

Muiden katsoessa olohuoneessa Teksasin moottorisahamurhia, Elm Streetin painajaisia ja pornoa, harrastamassa kiihkeää pettingiä vanhempien makuuhuoneessa ja niin edelleen, minä ja pari muuta olimme kaverin isän erinomaisesti varustellussa autotallissa virittämässä mopoja. Moottorisahamurhat, porno ja petting oli jo koettu, ja oli parempaa tekemistä! Samalla joimme tietysti massiiviset määrät kaljaa ja kuuntelimme mankasta Sliippareita (Ja juuri ilmestynyttä Slayeriä, ja Metallicaa, ja ja ja...).

Yhtä kaikki, en ollut kuullut seuraavaa kappaletta vuosikymmeniin, mutta nyt tuo tapaus ja biisi tulivat mieleen. Muistan, miten nauroimme vedet silmissä ja kaljahönöissä pitkin levyä samalla kun pyttyjä, kaasareita, ratastuksia ja mäntiä vaihdettiin, viilattiin ja hiottiin. Itse kappale alkaa tässä kohdasta 3:33.


Sleepy Sleepers - Harmooni Tanganjikajärvellä

Nyt ollaan nostalgisen, finninaamaisen teiniriemun ytimessä! Nyt kun tarkistin, niin levy on ilmestynyt vuonna 1982, mutta me kuuntelimme sitä muutama vuosi myöhemmin.

[Aave]

Nostalgiapiru istahti olkapäälle. Olen kännissäkin.

CMX: Musiikin ystävälliset kasvot
         
https://www.youtube.com/watch?v=c3reQXiAUhs

         Kuolemattomuuden ääni
         
https://www.youtube.com/watch?v=Cwyeep0x0-M

Nostalgioita ja kalsarikänniä on nyt liikkeellä...

CMX:ää tuli kuunneltua ihan alusta asti; silloin jo, kun olivat vielä punk-bändi. Seinäjoella oli tuolloin paikka nimeltä A-Klinikka, jossa oli joka viikonloppu bändejä esiintymässä. CMX:n kohdalla (Oli tuolloin vasta tekemässä läpimurtoa) paikkaan liittyy sellainen muisto, että silloiset mirkut halusivat päästä keikan päätyttyä heti bäkkärille, joten minä sitten jeesasin. Bäkkärille oli jo ehtinyt muodostua halukkaiden nuorten impyeiden jono, kun vein meidän mimmit jonon ohi, käännyin käsi torjuvassa eleessä jonon puoleen ja sanoin kuuluvalla äänellä, että "Ikävä kyllä muita ei nyt pääse". Ovi auki, mimmit sisään, ja muu jono kääntyi pettyneenä murjottaen kuka mihinkin.

Ei minulla ollut mitään varsinaista paikanpyörittäjästatusta tai muutakaan, paitsi vakuuttavuuteni. Tätä(kin) on naurettu yhdessä monet kerrat vielä aikuisinakin, sillä olen samojen eksien kanssa edelleen kavereita.

Hieman myöhemmin (Ja erään toisen eksän kanssa) CMX:n kappale Ainomieli tuo tänäkin päivänä mieleen sen kun olimme vaeltamassa, reitillä Pallas-Hetta. Kappale oli samalla korvamatona kun rakastimme, suutelimme ja halasimme siellä erään tunturin laella.

[Aave]

urogallus,

Liittyykö laittamiisi jotain erityisempiä  muistoja, vai onko yleisnostalgista haahuilua? Esimerkiksi CMX:n tietyt kappaleet tuovat monille aikalaisille kaikenlaista mieleen, ja toisaalta henkilökohtainen alkuyön The Pläjäys oli kuunnella tuo Harmooni introineen. "LailaLailaLai"!

Tässä ehti nyt samaan aikaan vastailla tahoillaan muutamiin soittoihin ja viesteihin, kun kalsarikännejä ja kotihippoja vietetään ympäri Suomen.

[Lenny]

Kyllähän CMX on ihan törkeän kova, ei siitä mihinkään pääse, eikä edes tarvetta ole. Talvikuningas on yksi parhaista progelevyistä jonka tiedän, ja tiedän aika monta.

[Aave]

Kyllähän CMX on ihan törkeän kova, ei siitä mihinkään pääse, eikä edes tarvetta ole. Talvikuningas on yksi parhaista progelevyistä jonka tiedän, ja tiedän aika monta.

Onhan se, vaan minulla kävi CMX:n kanssa kuten on käynyt monen muunkin bändin tai taiteilijan kohdalla: kun breikkasivat supersuosituksi ja salonkikelpoiseksi, niin oma mielenkiintoni oli jo muualla. Yrjänä itse kyllä vielä kiihdytti prosessia kun hänestä huomasi, että nyt on sitten se virtsan päähän lirahtamisen vaihe eikä siinä mitään (Kaikille käy niin, tavalla tai toisella), mutta faneihin alentuvasti suhtautuminen oli huonompi homma. Se oli toisen runokokoelmansa julkaisun aikoihin; kirjoitti tuolloin myös Hesarin Ruokatorstai-liitteessä.

Sama kuvio kävi kohdallani Metallicankin suhteen: olin iloinen Black Albumin pankinräjäytyksestä ja bändin noususta stadion-luokkaan, mutta en itse edes ostanut enää Black Albumia, mielenkiinto alkoi hiipua, ja kuuntelin jo eri tyylilajeja ja nousukkaita. Jaan edelleenkin Metallican katalogin niin, että tekivät parhaat levynsä ennen Black Albumia (Sen toimiessa samalla vedenjakajana), ja kaikki sen jälkeiset levyt ovat olleet huonompia, kuin BA. Ja tämä vanhan hc-fanin mielipiteenä - Master of Puppets on ehkä parhain thrash-levy, mitä on ikinä tehty. Sepulturan Beneath The Remains on kyllä thrashin toisen aallon ikivihreä sekin.

Samaa kirjallisuuden saralta: esimerkiksi Jari Tervo. Hän aloitti runoilijana ja ensiromaaninsa kuvasivat mm. rovaniemeläisiä pikkurikollisia, joiden kanssa nuorena pyöri. Helsinkiin muuttaessaan hän piti siellä polviin asti ulottuvaa paksua villapaitaa ja pieksuja ja pyrki ärsyttämään vanhoja stadilaisia kulttuuripieruja niin paljon, kuin vain ryyppäämisensä ohella ehti.

Mutta hänetpä kesytettiin salonkikelpoiseksi, ja tottahan kaikille raha kelpaa. Ei siinä lopulta kauaa mennyt, kun Jarikin hankkiutui tiedostamaan, ja meno äityi turhantärkeileväksi elitismiksi.

Käänteisiäkin esimerkkejä kyllä on; vaikkapa Faith No More tai Manic Street Preachers, joita olen kuunnellut myös alusta asti - Faith No Moreakin jo, kun Mosley oli sen laulaja. Bändien nousu isoiksi ei vaikuttanut omaankaan kiinnostukseeni millään tavoin vaan olin iloinen, että niistä tuli todella suosittuja ja komppasin itsekin kumpaakin pää märkänä. Ei vaikuttanut sekään, kun suurin suosio alkoi hiipua - molemmat bändit pysyivät ihan yhtä rakkaina. Faith No Moren King for A Day... Fool For A Lifetime oli ja on ihan mielettömän kova levy, ja se oli myös aikaansa edellä.

Tähän voisi muuten pistää tuoreinta Mike Pattonia, parin viikon takaa:


Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge - Reveal trailer

Bändien ja sooloilun ohessa Patton on tehnyt lauluosuuksia ja ääniteheosteita peleihin, elokuviin ja sarjoihin läjäpäin.

[Lenny]

Onhan se, vaan minulla kävi CMX:n kanssa kuten on käynyt monen muunkin bändin tai taiteilijan kohdalla: kun breikkasivat supersuosituksi ja salonkikelpoiseksi, niin oma mielenkiintoni oli jo muualla. Yrjänä itse kyllä vielä kiihdytti prosessia kun hänestä huomasi, että nyt on sitten se virtsan päähän lirahtamisen vaihe eikä siinä mitään (Kaikille käy niin, tavalla tai toisella), mutta faneihin alentuvasti suhtautuminen oli huonompi homma. Se oli toisen runokokoelmansa julkaisun aikoihin; kirjoitti tuolloin myös Hesarin Ruokatorstai-liitteessä.

Toisaalta voi olla kai niinkin että CMX:n kaupallinen menestys antoi mahdollisuuden progeiluun. En tunne taustoja, joten mutuilen vain. Tuskin kuitenkaan edes Dinosaurus Stereophonicus olisi mennyt läpi ilman niitä post-punk-aikojen hittibiisejä. Puhumattakaan Talvikuninkaasta. Vaikea vieläkin käsittää että suomalainen rockbändi tekee massiivisen konseptialbumin vuonna 2007. Nykyään Spotify-aikana sellainen olisi jo itsemurha.

Nämä uudet CMX:n julkaisut ovat olleet minusta aika yhdentekeviä.

[Aave]

Toisaalta voi olla kai niinkin että CMX:n kaupallinen menestys antoi mahdollisuuden progeiluun. En tunne taustoja, joten mutuilen vain. Tuskin kuitenkaan edes Dinosaurus Stereophonicus olisi mennyt läpi ilman niitä post-punk-aikojen hittibiisejä. Puhumattakaan Talvikuninkaasta. Vaikea vieläkin käsittää että suomalainen rockbändi tekee massiivisen konseptialbumin vuonna 2007. Nykyään Spotify-aikana sellainen olisi jo itsemurha.

Nämä uudet CMX:n julkaisut ovat olleet minusta aika yhdentekeviä.

Uskon kyllä itsekin että noinkin on, vaikka en minäkään varsinaisesti tiedä taustoja. Metallica yritti vastaavaa Load ja Reload albumeillaan, mutta sepäs ei sujunut yhtä hyvin. On helppo kyllä ymmärtää, että bändi jos toinenkin väsähtää tekemään vuodesta toiseen sitä yhtä ja samaa varsinkin, jos omaavat kunnianhimoa, luovuutta ja halua kokeilla kaikkea uutta. Suursuosiota nauttivat bändit jäävät helposti musiikkinsa vangeiksi, kun fanien massat kuitenkin odottavat käytännössä sitä vanhaa ja samaa. CMX onnistui siinä, missä moni muu bändi on mennyt kaupallisen menestyksen näkökulmasta perseelleen.

[urogallus]

urogallus,

Liittyykö laittamiisi jotain erityisempiä  muistoja, vai onko yleisnostalgista haahuilua?

Enempi jälkimmäistä. Muistan tosin, että joillakin etkoilla Kuolemattomuuden äänen Viiltävä tuska perseessäsi on sen hullun miehen seiväs herätti yleistä nousuhumalaista huvitusta, ja lausetta sitten toisteltiin sinä iltana sopivissa ja sopimattomissa yhteyksissä! Apinat apinoivat!

Kun rupesin miettimään, niin aika harva levy herättää vahvoja muistoja menneistä. Dire Straitsin eka, Pink Floydin The Wall ja muutama muu varmaan eniten, kun niitä soitettiin murrosiässä partioreissuilla kasettimankasta. Itse kiinnostuin tosissani musiikista vasta lukioiässä, ja esim. kasariheviä kuuntelin vain passiivisesti, muiden kautta.