Kantapaikan räimeketju!

[mikainen]

Onhan se, vaan minulla kävi CMX:n kanssa kuten on käynyt monen muunkin bändin tai taiteilijan kohdalla: kun breikkasivat supersuosituksi ja salonkikelpoiseksi, niin oma mielenkiintoni oli jo muualla. Yrjänä itse kyllä vielä kiihdytti prosessia kun hänestä huomasi, että nyt on sitten se virtsan päähän lirahtamisen vaihe eikä siinä mitään (Kaikille käy niin, tavalla tai toisella), mutta faneihin alentuvasti suhtautuminen oli huonompi homma. Se oli toisen runokokoelmansa julkaisun aikoihin; kirjoitti tuolloin myös Hesarin Ruokatorstai-liitteessä.

Toisaalta voi olla kai niinkin että CMX:n kaupallinen menestys antoi mahdollisuuden progeiluun. En tunne taustoja, joten mutuilen vain. Tuskin kuitenkaan edes Dinosaurus Stereophonicus olisi mennyt läpi ilman niitä post-punk-aikojen hittibiisejä. Puhumattakaan Talvikuninkaasta. Vaikea vieläkin käsittää että suomalainen rockbändi tekee massiivisen konseptialbumin vuonna 2007. Nykyään Spotify-aikana sellainen olisi jo itsemurha.

Nämä uudet CMX:n julkaisut ovat olleet minusta aika yhdentekeviä.

Talvikuninkaan jälkeiset on itselläkin jäänyt aika harvoin kuunnelluiksi. Auringosta eteenpäin tuli kyllä kaikkia albumeita kuunneltua runsaasti. Vaikuttanut omaan biisintekoonkin välillä vähän harmittavasti kun tajuan taas tekeväni "jotain cmx:ää".

[Aave]

Enempi jälkimmäistä. Muistan tosin, että joillakin etkoilla Kuolemattomuuden äänen Viiltävä tuska perseessäsi on sen hullun miehen seiväs herätti yleistä nousuhumalaista huvitusta, ja lausetta sitten toisteltiin sinä iltana sopivissa ja sopimattomissa yhteyksissä! Apinat apinoivat!

Okei - ja tämän lajin riemua on tarjonnut niin moni bändi, että ei edes jaksa muistaa! On oma taiteenlajinsa, että osaa pysyttäytyä katu-uskottavan ja vakavissaan otettavan, ja myös itselleen nauramisen ja silkan koomisen perseilyn välimaastossa. Ehkä Rammstein on onnistunut tässä isoista bändeistä parhaiten, ja viihdettähän se kaikki tietenkin on. Mutta nuorallatanssia myös, ja harha-askel syöstä suosiosta vain totaaliseen naurunalaisuuteen. Minulle 1980-luvun spandex- ja meikkihardrock edusti sitä jälkimmäistä. Harvoja jotka menivät minulle heittämällä läpi oli esim. Hanoi Rocks, mutta sitten vaikka joku Ratt... Kamoon!

Uudemmista alkulämpimäksi
tämä minuutin klippi, ja sitten perään vaikka
tämä video. Naurettiin vedet silmissä, kun tuo Mudvaynen mukashokkivideo pämähti ensimmäisen kerran näkösälle!

Kun rupesin miettimään, niin aika harva levy herättää vahvoja muistoja menneistä. Dire Straitsin eka, Pink Floydin The Wall ja muutama muu varmaan eniten, kun niitä soitettiin murrosiässä partioreissuilla kasettimankasta. Itse kiinnostuin tosissani musiikista vasta lukioiässä, ja esim. kasariheviä kuuntelin vain passiivisesti, muiden kautta.

Aika jännä. Tunnen kyllä muutamia sellaisiakin, jotka eivät ole kuunnelleet oikeastaan mitään musiikkia ikinä. Sitä en ole kyllä oikein ymmärtänyt, vaikka olen yrittänyt. Vaan ihmiset ovat erilaisia.

[Aave]

Talvikuninkaan jälkeiset on itselläkin jäänyt aika harvoin kuunnelluiksi. Auringosta eteenpäin tuli kyllä kaikkia albumeita kuunneltua runsaasti. Vaikuttanut omaan biisintekoonkin välillä vähän harmittavasti kun tajuan taas tekeväni "jotain cmx:ää".

Käsittääkseni tämä on musiikintekijöillä varsin yleistä. Sitä kuvittelee keksineensä hienonkin riffin kunnes heti perään hokaa, että tämähän on bändin X riffi, ja keksitty joskus 10, 20, 30 vuotta sitten... Ja vieläpä sillä bändin X lempilevyllä!


Deadmau5 keksii Daruden.

[mikainen]

Talvikuninkaan jälkeiset on itselläkin jäänyt aika harvoin kuunnelluiksi. Auringosta eteenpäin tuli kyllä kaikkia albumeita kuunneltua runsaasti. Vaikuttanut omaan biisintekoonkin välillä vähän harmittavasti kun tajuan taas tekeväni "jotain cmx:ää".

Käsittääkseni tämä on musiikintekijöillä varsin yleistä. Sitä kuvittelee keksineensä hienonkin riffin kunnes heti perään hokaa, että tämähän on bändin X riffi, ja keksitty joskus 10, 20, 30 vuotta sitten... Ja vieläpä sillä bändin X lempilevyllä!


Deadmau5 keksii Daruden.

Jep, pitää välillä vähän muuttaa sävelkuvioita kun tajuaa (tai joku huomauttaa) mitä on tekemässä. Omakustanteitahan minä olen lähinnä vain tehnyt, mutta kuitenkin.

[Aave]

Jep, pitää välillä vähän muuttaa sävelkuvioita kun tajuaa (tai joku huomauttaa) mitä on tekemässä. Omakustanteitahan minä olen lähinnä vain tehnyt, mutta kuitenkin.

Onneksi löytyy ihmisiä ympäriltä myös sanomaan, kun ei niitä kaikkia itse edes välttämättä huomaa. En tiedä varmaan yhtäkään bändiä tai soittajaa, jolle ei tätä tapahtuisi. Omalla kohdalla ollaan jännän äärellä siinä, että en ole itse ryhtynyt soittamaan mitään instrumenttia, vaikka ihan ensimmäisistä lapsuudenystävistä alkaen monesta tuli isona ammattimuusikoita, ja kaveripiirissä bänditoiminta oli muutenkin vilkasta. Ei se lahjojen puolesta ole ollut kiinni; minulla on hyvä sävelkorva (Jossa tosin nykyisin tinnitus) ja olen joskus osannut laulaakin, mutta taisi olla niin, että minua kiinnosti aina enemmän sanoittaminen ja toisaalta kirjallisuus, kuin bändeily. Olen ollut tasan yhdessä autotallibändissä hetken mukana enkä voi sanoa silloinkaan soittaneeni, vaan vasta alkeellisesti harjoitelleeni. Homma lässähti vuodessa siihen, kun rumpali ja kitaristi (Jotka osasivat aidosti soittaa) muuttivat eri puolille Suomea. Se oli samalla garagebändin loppu.

Sellaisiakin soittajia tosin on, että osaavat soittaa yksin pirun hyvin, mutta bändin kanssa yhdessä soittaminen ei niin vain sujukaan. Ehkä taustalla on liikaa yksin opettelemista.

[Norma Bates]

Mongoliasta örähtää:


https://www.youtube.com/watch?v=pD1gDSao1eA

The HU - The Great Chinggis Khaan

Metallica-cover:


https://www.youtube.com/watch?v=QpxA_ZxGX_M

[Aave]

Itse itseäni johtaen: nyt jätkä virkoat!


The Exploited - Beat The Bastards

Äpärien pieksentä on kyllä toisaalta täysin kohtuuton ja musiikkigenrellisesti syrjivä kehote, kun Äpärät on wanha seinäjokinen punk-bändi. Sitä paitti ne pieksis ihan varmana takaisin!


Äpärät - Kansan Voima

Rumpali ei ole tuossa tosin alkuperäinen.

[Aave]

Seuraava kappale menee foorumin korkeakoulutetuille (Ja myös vähän matalammin koulutetuille) kuudeslaisille ja peräkamarien filosofeille, woke-henkisesti:


Dethklok-Go Forth And Die

"Earned a piece of paper now go forth and start...
...Feeling segregated/ Move back with your parents/Back into the dark
Landed where you started/Bachelor of Arts!

[Aave]

Ai niin. Nyt lienee hyvä mainita, että yllä oleva Dethklok ei oikeasti ole edes olemassa bändinä, vaan kyseessä on täysin fiktiivinen, death-metallia parodioiva sarjakuvaluomus (Wikipedia).

Jos on tylsää ja haluaa naurut, suosittelen lukaisemaan tuosta artikkelista ainakin kohdan "Fictional backround".

Laittamani kappaleen lyriikat - yhdysvaltalaisopiskelijoiden massiivisia opintovelkoja koskien - on kyllä varmasti siellä Jenkeissä täysin relevantti sanoituksenpätkä!

[Aave]

The Perils of Rock´n Roll Decadence:


Guns N´Roses - Pretty Tied Up

Guns N´Roses - Locomotive

Guns N´Roses - It´s So Easy

[Aave]

Sattuneista syistä:

Nine Inch Nails - Starfuckers, Inc.

[Aave]

Vanhempaa ja uudempaa Torchea vielä kehiin. Pidän seuraavan kappaleen messevästä bassoriffistä, jää päähän kuin purkka hevarin tukkaan! Toinen biisi puolestaan Torche goes shoegazing:

Blasted

Admission

[Aave]

Parempi kun ei kerro yhtään mitään, nauraa vaan (Varsinkin aamutuimasta eksille!):

[Aave]

Ramones - Poison Heart:

[Aave]

Slipknot - Solway Firth: