Lemmikinomistamisen psykologiaa

[TSS]

Totesin, että yhteyttä on vaikea osoittaa, mutta yleisellä elämänkokemuksella näkisin sen joidenkin syyksi. On myös loogista, että lemmikiltä paikataan puuttuvia ihmissuhteita ja niitten puuttuminen johtuu välillä vaikeuksista sietää toisten ihmisten vajavaisuuksia ja ihmissuhteiden epätäydellisyyttä.

Onko perusteltua ajatella, että ihmiselle ensisijainen suhde on aina ihmiseen, ja eläin voi olla vain korvike sille? Itselläni on ollut monia eläinsuhteita: niistä tärkeimpiä ovat olleet suhde hevoseen ja suhteet koiriini, joita minulla on elämäni aikana ehtinyt olla nyt yhteensä kolme. Minusta näitä eläinsuhteita ei voi verrata ihmissuhteisiin, ne eivät jotenkin mene samaan kategoriaan. Eläinsuhteeni eivät ole olleet korvikkeita ihmissuhteille, vaan itseisarvoisia suhteita. Näin ainakin koen.

Mitäs pahaa on siinä, että korvaa puuttuvia ihmissuhteita vaikka sitten lemmikillä (boldaukseni)? En näe sitä lähtökohtaisesti huonona asiana, että ihminen kurottuu toista elävää olentoa kohden, voisi jopa olla päinvastoin, jos sillä lailla oppii empatiakykyä tai muita prososiaalisia taitoja. Ainakin yksinäisyyden lievittämine lienee hyvä asia. Eikä ihminen edes ole ainoa eläinlaji, joka niin tekee. Paljon on muuallakin eläinkunnassa "kaverisuhteita", "hyväksikäyttösuhteita", loisimista, hoivakäyttäytymistä esim. vieraan lajin pentuja kohtaan, jne..

Ei siinä ole mitään pahaa. Minusta ei ole kuitenkaan perusteltua asettaa ihmissuhdetta itseisarvoisesti arvokaammaksi kuin eläinsuhdetta, ja että eläinsuhde on vain korvike. Eläinsuhde voi olla myös korvike ihmissuhteelle, eikä luultavasti ollenkaan huono sellainen.

[Socrates]

Onko perusteltua ajatella, että ihmiselle ensisijainen suhde on aina ihmiseen, ja eläin voi olla vain korvike sille?

Kai se monille on lisuke. Kuten sanoin lemmikkejä on pilvin pimein myös sosiaalisilla ihmisillä.

Sitten on ihmisiä, joille Lemmikki lienee lääke yksinäisyyteen ja sanovat sen itsekin. Makuasia kutsuuko sitä korvikkeeksi.

Sitten näissä yksineläjissä on toki paljon olosuhteiden uhreja, joilla ei ole kyse mistään valintatilanteesta ihmissuhteet vs Lemmikki, vaan jälkimmäinen on ainoa senhetkinen vaihtoehto.

Toisaalta on yksineläjiä, joilla Lemmikki menee selvästi ihmissuhteiden edelle, koska ne koetaan hankaliksi tai rima on nostettu mahdottoman korkealle.

Lemmikki aiheuttaa toki paljon konkreettista vaivaa, mutta sen kanssa ei tarvitse vääntää mitään arvokeskusteluja tai kinata tv kanavista. Jostain syystä lemmikin omistajat eivät näytä häiriintyvän lemmikin aiheuttamasta jatkuvasta hässäkästä. En oikein ymmärrä miten niin sanotulla erityisherkällä voi olla terhakka Lemmikki, jos kaikki ärsykkeet tuntuvat kamalilta. No kissahan nyt ei pahemmin mökää.

[kertsi]

^

Toisaalta on yksineläjiä, joilla Lemmikki menee selvästi ihmissuhteiden edelle, koska ne koetaan hankaliksi tai rima on nostettu mahdottoman korkealle.

Lapset menevät muiden ihmissuhteiden edelle melkein aina. Voisiko lemmikki olla lapsenkaltaisessa asemassa - ainakin se on riippuvainen omistajastaan, ja lemmikin kanssa kai usein kehittyy vahva kiintymyssuhde, sitä hoivataan, sille lässytetään kuin lapselle, sitä kohdellaan usein kuin lasta, ja hemmotellaankin kuin lasta (ei aina mutta useissa tapauksissa)?

[Socrates]

^

Toisaalta on yksineläjiä, joilla Lemmikki menee selvästi ihmissuhteiden edelle, koska ne koetaan hankaliksi tai rima on nostettu mahdottoman korkealle.

Lapset menevät muiden ihmissuhteiden edelle melkein aina. Voisiko lemmikki olla lapsenkaltaisessa asemassa - ainakin se on riippuvainen omistajastaan, ja lemmikin kanssa kai usein kehittyy vahva kiintymyssuhde, sitä hoivataan, sille lässytetään kuin lapselle, sitä kohdellaan usein kuin lasta?

Voi sen nähdä niinkin, jotkut pariskunnat hankkivat lemmikin, kun lapset itsenäistyvät ja koti tuntuu tyhjältä.

Kaikkein kummallisinta on lemmikin hankkiminen muutenkin stressaavien ruuhkavuosien keskelle kuten tuossa TSS:n tarinassa viitataan. Mikä ihmeen tarkoitus jollain koiralla on elämäntilanteessa, missä lasten ja työn takia päivät ovat muutenkin yhtä hulabaloota? Ei jummarra

[TSS]

Kaikkein kummallisinta on lemmikin hankkiminen muutenkin stressaavien ruuhkavuosien keskelle kuten tuossa TSS:n tarinassa viitataan. Mikä ihmeen tarkoitus jollain koiralla on elämäntilanteessa, missä lasten ja työn takia päivät ovat muutenkin yhtä hulabaloota? Ei jummarra

Olin lapseton kun kirjoitin tuon 

Jos nyt kirjoittaisin vastaavasta aiheesta stoorin, ehdottaisin tukiryhmää niille, joilla ei ole koiraa.

[kertsi]

Sokru,
Lapset usein kärttävät kissa tai koiraa tai lemmikkiä. Voisiko se olla selitys?

Miksi lapset haluavat lemmikin? Ehkä lapsen kehitystehtävään kuuluu empatiakyvyn opettelua, hoivakäyttäytymisen opettelua (tulevia omia lapsia silmälläpitäen), ja jotain muuta lemmikkeihin liittyvää? Tai sitten niitä samoja syitä kuin aikuisillakin, hellyyden antamista ja saamista, yksinäisyyden lievittämistä jne..

[Socrates]

^^ ^ Joka tapauksessa yhdistelmä koir(i)a + muuten kiireinen lapsiperhe-elämä on yllättävän yleinen kombinaatio, mikä menee järkimaailman ulkopuolelle.

Minun tyttäreni ei ole koskaan kärttänyt lemmikkiä.

[TSS]

Minun tyttäreni ei ole koskaan kärttänyt lemmikkiä.

No ei kai kun oot opettanut sille koiravihan 

[Socrates]

Parannetaan sairaat:

TSS mielentilatutkimukseen ja lääkitys kohdalleen.

Brutolta koira pois ja tilalle vihainen sarvikuono.

Kissanpaskarunkkareille hankitaan kumppani.

Tällä lähtee....

[Brutto]

Monelle koira on perheenjäsen ja vastaavasti koiralle ihmisperhe muodostaa lauman, johon se tuntee kuuluvansa ja jonka koira laumaeläimenä tarvitsee. Koira ei välttämättä edes tunnista olevansa koira, vaan samaistuu lauman muihin jäseniin. Nykyaja koira voi elää täysin lajityypillistä ja tyytyväistä elämää osana ihmisperhettä, eikä sitä voi verrata vaikkapa suteen.

Tuomitsen sellaiset koiranomistajat jotka jättävät koiransa pitkiksi ajoiksi yksin.

[TSS]

Tuomitsen sellaiset koiranomistajat jotka jättävät koiransa pitkiksi ajoiksi yksin.

Korona oli koirien kannalta hyvä juttu, koska lisäsi etätyömahdollisuutta. Siinä sivussa ehtii vähän koiraakin hoivailla ja happihypyttää.

[-:)lauri]

Mitä jos Trump-lippis onkin lemmikkieläimen korvike?

[Norma Bates]

Kissa on yöeläin, ja ihminen yleensä ei. Itselläni menisi hermo totaalisesti, jos kissa riehuisi öisin, ja se veisi vähäisetkin yöuneni. Niin paljon kuin kissoista tykkäänkin.

Nykyinen kissani täyttää tänä vuonna 12 v. Herää ilmeisesti olohuoneessa aiemmin kuin minä, mutta ei riehu. Siinä vaiheessa kun se alkaa mölisemään ja raapimaan makuuhuoneen ovea, on säällinen aika jo minunkin nousta. Ongelma vaan on se että kissakiekuu aikaistuu juhannusta kohti mentäessä.

Pellettien potkimista paskolaarissa en kuule koska nukun tulpat korvissa patterin takia.

Nuori kissa sietää olla ilman ihmistä jos sillä on kissakaveri. Tälläkin oli iät ajat, mutta viihtyy näemmä ainoanakin kissana.

[kertsi]

Lapsettomuudesta kärsivät pariskunnat joskus ottavat lemmikin, ikään kuin lapsen korvikkeeksi.

Entä lapset, jotka eivät ole lapsena oppineet hoivaamista mm. lemmikkiä hoivaamalla (tai nukeilla leikkimällä), hankkivatko he epätodennäköisemmin omia lapsia aikuisena? (Tässä voi tietty sekoittaa muna-kana-ongelma. Jotkut eivät halua lapsia, ja ehkä samasta syystä eivät myöskään halua hoivata lemmikkejä tai leikkiä nukeilla.)

[Xantippa]

Kissa on yöeläin, ja ihminen yleensä ei. Itselläni menisi hermo totaalisesti, jos kissa riehuisi öisin, ja se veisi vähäisetkin yöuneni. Niin paljon kuin kissoista tykkäänkin.

Onneksi aikuiset kissat ainakaan meillä ei ole tavakseen ottaneet yöherättelyjä, mutta toisaalta voi johtua siitäkin, että öisin voi olla eri kerroksessa kokonaan.

Mutta kyllä sitäkin toisinaan tapahtuu, vaan, joten kyllä pinnaa kysytään, kuten yleensäkin eläinten kanssa. Ihmisen kanssa voi järkeillä ja riidellä, eläimen kanssa ei. Sen vuoksi se on kyllä eläin, jolla suhteessa valtaa on, ei ihminen.

T: Xante

Muoksis: ja mitä suositellaan kissanpaskarunkkarille, jolla on jo kumppani ja laaja ystäväpiiri?