Katkeruus .- miten sen tunnistaa?

[Kopek]

Netistä löytyy paljon juttuja, joissa käsitellään katkeruutta. Niitä lukiessa jää hieman epätietoiseksi, missä menevät harmin ja pahan mielen ja katkeruuden rajat. Milloin paha mieli jonkin asian johdosta on niin voimakasta ja pitkäaikaista, että voidaan puhua katkeruudesta?

Jos sama asia harmittaa aina, kun sitä ajattelee, mutta se ei ole kuitenkaan koko ajan - eikä välttämättä edes usein - mielessä, onko silloin kyse katkeruudesta?

Netistä poimittua:

TESTAA OLETKO KATKERA?

❑ Toivotko usein muille pahaa?
❑ Millä silmällä katsot vastaantulijoita?
❑ Pidätkö nuorta polvea ennen kaikkea uhkana itsellesi?
❑ Onko lapsuudessasi joku tapahtuma, johon palaat aina uudestaan?
❑ Oletko jo yli viidenkymmenen ja syytät yhä lapsuudenperhettäsi?
❑ Oletko sitä mieltä, että yleensä vain sinä hallitset kaiken?

Tuosta testistä en kovin korkeita pisteitä onneksi nappaisi. Neljäs ja viides kohta vähän "resonoivat" sillä tarkennuksella, että lapsuuden tilalle tai rinnalle pitää vaihtaa nuoruus ja nuori aikuisuus ja perheen tilalle isä.

Katkeruutta pidetään negatiivisena tunteena ja katkeraa ihmistä suorastaan pahana ja ilkeänä, joten kukapa haluaisi olla katkera - tai ainakaan paljastaa olevansa.

https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/mieli/katkeruus-vie-varitkin-elamasta-fyysiset-oireet-voivat-olla-vakavia
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/katkeruus_on_pettyneen_suojakuori
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/katkeruus-ei-kannata-testaa-oma-asenteesi-ja-tee-korjausliike
https://www.uneksija.fi/eroon-katkeruudesta-10-vinkkia/

Miten katkeruus vaikuttaa ystävyyyssuhteissa ja työpaikalla ja politiikassa ja ylipäätään elämässä? Mitä puoluetta katkera ihminen kannattaa?

[ROOSTER]

En ole katkera mutta kuitenkin
Joskus tuntuu että liikaa menetin
En ole katkera mutta kuitenkin
...
On joskus kaikki hiukan haikeaa
Ja joskus melkein liian vaikeaa

https://www.youtube.com/watch?v=aYQVqGXn93E

Viikonloppuisä Reijo Kallion esittämänä sopii tähän teemaan mielestäni aika hyvin.

Perisuomalaista ruikutusta pienellä virsimausteella.

Tykkään enemmän irwiniläisestä asennoitumisesta näihin ongelmavyyhteihin.

[Melodious Oaf]

Veikkaan että katkeruudella tarkoitetaan aika monelaisia asioita.

Hetkellisinä tunteina jokainen kokee katkeruutta joskus. Mun käsittääkseni se on vain sellainen voimakas tunnemyräkkä johon voi liittyä paljon kaikenlaista. Vihaa jotakin ihmistä tai tahoa kohtaan ja siis... ties mitä.

Jos joku kokee tosi rajua kärsimystä, tulee vaikka hylätyksi tai... käy läpi jonkun tilanteen missä ne kokee ainoaksi vaihtoehdoksi selvitä suurin piirtein sen että paketoi kaiken sen vihan ja omat tunteet visusti sisäänsä ja ikään kuin pelaa vain läpi sen tilanteen, silloin...

Toi saattaa isossa kuvassa johtaa siihen että joku tämmönen painolasti mitä ihminen kantaa tekee sitä että monenlaisissa tilanteissa nousee pintaan tunteita jotka ei varsinaisesti edes liity siihen tilanteeseen.

Tällainen voi pitkällä aikavälillä aika paljonkin rasittaa ja haitata elämää. Periaatteessa tollanen painolasti voi jopa vinouttaa tai vääristää tai muuttaa omia käsityksiä siitä, mikä on hyvää ja arvokasta jolloin siis... katkeruus syö ihmistä tai tämän sielua sisältä.

Ei se silti niin loputtoman dramaattista ole, vaan on ihan normaalia että sellaiset asiat mitkä on todella tärkeitä voi myös satuttaa ja jättää jälkiä ja haavoja sun muuta.

Mut joo, varmaan tässä on tarpeeksi löyhää hapatusta yhteen viestiin

[Norma Bates]

Netistä poimittua:

TESTAA OLETKO KATKERA?

❑ Toivotko usein muille pahaa?
❑ Millä silmällä katsot vastaantulijoita?
❑ Pidätkö nuorta polvea ennen kaikkea uhkana itsellesi?
❑ Onko lapsuudessasi joku tapahtuma, johon palaat aina uudestaan?
❑ Oletko jo yli viidenkymmenen ja syytät yhä lapsuudenperhettäsi?
❑ Oletko sitä mieltä, että yleensä vain sinä hallitset kaiken?

https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/mieli/katkeruus-vie-varitkin-elamasta-fyysiset-oireet-voivat-olla-vakavia
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/katkeruus_on_pettyneen_suojakuori
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/katkeruus-ei-kannata-testaa-oma-asenteesi-ja-tee-korjausliike
https://www.uneksija.fi/eroon-katkeruudesta-10-vinkkia/

Miksi katkeran pitäisi toivoa muille pahaa? Tuo pitäisi mielestäni eritellä niin että toivooko kaikille pahaa, vai vain niille joiden takia on kärsinyt.

Jos katselee kateutta ja surua tuntien rakastuneita pareja, pitääkö ruoskia itsensä? Miksi toivoessaan itselle vastaavaa olisi muka pakko toivoa muille menetystä?

Syytän perhettäni, mutta syytän ehkä vielä enemmän vanhempieni perheitä. Ja sitä en tiedä miksi isovanhempani olivat sellaisia kuin olivat, koska heitä kaukaisemmista suvun asioista en tiedä.

Paitsi että 1700-luvulla yksi nainen isäni puoleisessa suvussa katosi. Hän oli rakastunut mieheen joka ei halunnut häntä, ja epäiltiin että mies tappoi naisen. Tuo kaukainen naissukulaiseni saa miettimään että kulkeeko suvussa että me naiset emme kelpaa ja emme ole rakkauden arvoisia?

Mitähän tuolla hallinnalla tarkoitetaan? Jotain "laita lapsi asialle ja tee itse perästä"? Olihan se vähän semmoinen fiilis ekan eksän kanssa ehkä joskus. Mutta oli hänellä vahvuutensakin.

Varmaan kyllä olen katkera että kukkeimmat vuoteni kuluivat homon ja raivohullun seurassa.

[Socrates]

Veikkaan että katkeruudella tarkoitetaan aika monenlaisia asioita.

Katkeruus on tosiaan varsin epämääräinen käsite ja katkeraksi syyttäminen näppärä keino mitätöidä väärin kohdellun kärsimys.

Ihmisen arvot kumpuavat pitkälti katkeruutta aiheuttaneista negatiivisista kokemuksista. Joillakin ne ehkä kiertävät kehää päässä enemmän kuin toisilla, mutta sitäkin on vaikea arvioida.

Katkeruuden huono maine liittynee ihmisiin, joilla jonkun ikävän kokemuksen aiheuttama mielipaha on levinnyt yleiseksi "kaikki on paskaa paitsi kusi"-asenteeksi, mikä on rankkaa läheisille. Silloin olisi kuitenkin oikeampaa puhua yleisestä negatiivisuudesta.

Katkeruus on käsitteenä syyllistävä ja kaiken kukkuraksi sen vielä väitetään vielä syövän sielua sisältä ja muuta hölynpölyä ikäänkuin se olisi kaikkein kamalin mt ongelma.

[Norma Bates]

Lueskelin taannoin erään psykooseissa tuon tuostakin räytyvän naisen kokemuksista. Oliko siinä nyt kolme eri ääntä jotka käyvät hänelle vittuilemassa hänen korviensa välissä. Minusta tuo kuulosti kyllä paljon rankemmalta mt-ongelmalta kuin joku katkeruus. Sairaus joka on täysin sisäsyntyinen ja jolle ei mahda yhtikäs mitään "omalla asenteella", tai ei auta että on onnellinen lapsuus ja hyvin pärjäsi koulussa jne. - niin vaikuttaa kyllä melko rankalta akuankalta. Mutta sekin paskanakki on sitten vaan elettävä läpi, kun paiskattiin sairaat aivot.

Kyllä joo, olen katkerin siitä että kumppania ei vaan ole löytynyt. Eikä se auta että kuulee jostain julkkiksista joille ei ole käynyt yhtään sen paremmin. Pitäisikö sitä sitten ajatella että on vaan niin uniikki yksilö, ettei sovi helposti yhteen kenenkään kanssa? Omahyväisyydellä ja itserakkaudella ei pitkälle pötkitä. Mutta tätäkin elämää pystyy elämään. Siihen en vaan suostu että pitäisi kärsiä ja kestää vaiti. Aiheena sen verran kulahtanut kuitenkin, että yritän olla lässyttämättä kumppanittomuudesta jokaikinen päivä.

[Socrates]

❑ Pidätkö nuorta polvea ennen kaikkea uhkana itsellesi?

Ei välttämättä uhka, mutta olen nähnyt miten vittumaista on olla esimerkiksi nuorten valloittamassa työpaikassa ilman auktoriteettiasemaa. Siellä alkoi vanhemmilla ihmisillä mennä päin helvettiä.

Sen takia nuoret pitäisi hakata armotta. Laskekoon sen joku katkeruudeksi jos haluaa.

[Norma Bates]

Oikeastaan en itse tiedä että pitäisikö tai kannattaisiko olla kateellinen nuorille rakastavaisille. Kun sen tietää jo tässä iässä ettei se välttämättä kestä... Olenkin kateellinen vanhoille rakastavaisille, sellaisille joista voi arvata että heidät erottaa enää vain kuolema.

[Karikko]

Miten katkeruus vaikuttaa ystävyyyssuhteissa ja työpaikalla ja politiikassa ja ylipäätään elämässä? Mitä puoluetta katkera ihminen kannattaa?

Ehkä on terveellistä olla jonkun verran katkera, mutta ei kannata katkeroitua.

Myöskään menneisyyden muuttaminen ei ole tarpeen, sillä se ei muutu- kun nyt tuonkin ymmärtää, niin lakkaa katkeroitumasta menneistä tapahtumista, turhana touhuna.

Tulevaisuudelle taas ei kannata olla katkera, kun ei tiedä millainen se tulee olemaan, eli näin yhtäkkiä päätellen en miellä itseäni katkeraksi, enkä edes kaunaiseksi, vaikka vastailen kyllä-(katkerasti) jos siihen näen aihetta.

Mitä puoluetta katkera edustaa- onpa siinä kysymys, ihan mitä vain- prosenttinen jakauma noudattanee politiikan yleisiä linjoja- aina on syytä katkeruudelle, jos sen niin kokee..

[Xantippa]

Eroahan on myös kitkeryydellä ja katkeruudella. Kitkeryys herättää hetkellisiä turhautuneita tunnepurkauksia, katkeruus taas säilötään syvälle itseen ja sieltä sitten ammennetaan ja sinne lisätään yhä uusia kerroksia ammennettavaksi.

Sekin sitten on niin yksilöillä erilaista, kuka mistäkin tosiaan tosissaan kärsii.

T: Xante

[kertsi]

Millainen ihminen kuvittelee katkeruuden tunteita lajitovereilleen? Esim. Kopek on esittänyt, että vasemmistolaiset etenkin kommunistit ovat katkeria ja kaunaisia ihmisiä, jotka kadehtivat rikkaita. (Kopek itse näyttää kadehtivan rikkaita ja sellaisia, jotka ajavat isoilla kuorma-autoilla, busseilla tai amerikanraudoilla, tai jotka matkustelevat paljon. Ja hän itse näyttää olevan katkeraakin katkerampi muinaisen kotinsa ja omaisuutensa menetyksestä. Liekö näissä selitys katkeruuskuvitelmiinsa?)

[-:)lauri]

Jos äänestää persuja, on todennäköisesti katkera. Puoluetta ei ymmärtääkseni äänestetä, ellei jonkun ihmisen tai usean ihmisen prososiaalinen kohtelu aiheuttaisi suunnatonta vitutusta.

[Norma Bates]

Vihervassarit ovat ainakin vihaisia, jos eivät katkeria, siitä etteivät kaikki hingu Suomea täyteen ulkomaalaisia.

Minä olen katkera siitä että Vihreät petti luonnon parissa paikallisessa asiassa. Lisäksi he koko muuta maailmaa tänne kai eniten tahtovatkin, luontoa kuluttamaan. Vasemmistossa on välillä järkeviäkin näkemyksiä.

[Socrates]

Vihaa jotakin ihmistä tai tahoa kohtaan ja siis... ties mitä.

Toi saattaa isossa kuvassa johtaa siihen että joku tämmönen painolasti mitä ihminen kantaa tekee sitä että monenlaisissa tilanteissa nousee pintaan tunteita jotka ei varsinaisesti edes liity siihen tilanteeseen.

Katkeruudelle on tyypillistä yleistäminen ja leviäminen. Yksittäinen katkeruuden kohde on hyvin yleinen.

Isäni oli katkera hävitystä sodasta ja äitini useista epämääräisistä vääryyksistä. Muiden ihmisten kohdalla yleistä on katkeruus esimerkiksi omia vanhempia, exiä tai viranomaisia kohtaan.

Kun taho X tai henkilö Y on kohdellut väärin, se aiheuttaa vihaa kaikki ryssiä, poliiseja, miehiä tai naisia kohtaan ja sitten se leviää katkeruudeksi myös niihin, jotka heitä puolustelevat tai suhtautuvat neutraalin välinpitämättömästi asiaan. Kun katkeralle jankutetaan, että hyväksy vain asiat, joita ei voi muuttaa ja maailma menee näin, katkera alkaa vihata koko yhteiskuntaa.

Katkeruuteen pitäisi kuuntelijan osata suhtautua vähättelemättä katkeruuden aiheuttanutta kokemusta, mutta se on usein vaikeaa, kun ei ole itse kokenut vastaavaa.

[Norma Bates]

Itse olen kyllä saanut jokusenkin sisäisen tappelun käydä etten katkeroituisi väittämään että kaikki miehet ovat kusipäitä. Ja tämä ei johdu siitä mitä olen kokenut parisuhteissani, vaan siitä mitä olen kokenut etsiessäni itselleni kolmatta kumppania, josta ei ikinä tulisi eksää (mikä tietysti tässä matoisessa maailmassa on mahdoton vaade).

En olisi voinut uskoa miten idioottimaista väkeä tässä maassa pyöriikään. Mutta jotten katkeroituisi uskomaan että kaikki miehet ovat tolloja, olen pitänyt siitä kiinni että hyviäkin ja jopa älykkäitä miehiä on, he vaan eivät ole markkinoilla. Ja jos nyt joku promille kuitenkin on, niin he ovat niin haluttuja, että minä en niissä missikisoissa mihinkään semifinaaliin pääse. Eräs mies sanoi kerran suoraan että hän keskustelee tällä hetkellä seitsemän eri naisen kanssa, ja olen sinä joukossa. Totesin että kannattaa jättää suosiolla minut siitä ryhmästä pois.

Jos missään mitenkään joudun kilpailemaan muiden naisten kanssa, niin ei jaksa. Haluan että minusta kiinnostutaan siksi että minä olen minä, enkä joku "kolmetoista mahtuu tusinaan". Mutta jotkut miehet ovat sanoneet että naiset eivät kiinnosta, kun heistä on vaan pari kuvaa ja jotain tekstinpätkää esillä. Pitäisi tavata 3D. Ja siinä se on se jippo että jos lähtee vartavasten tapaamaan seksi/tapailu/kumppanuus-mielellä, niin se on yhtä saatanan hakuammuntaa. Pitäisi vahingossa ihan eri merkeissä kohdata joku, ja pikkuhiljaa kiinnostua hänestä.

Mutta sitä vastaan en ole jaksanut tapella, ettenkö olisi katkera siitä että vanhemmat eivät ole välittäneet minusta ja kiusaajat ovat välittäneet niin paljon että on pitänyt päästä kiusaamaan. Väärät ihmiset ovat pyrkineet lähelleni. Ne, joiden pitäisi olla kiinnostuneita, eivät ole kiinnostuneita elänkö tai olenko vaikkapa sairas. Mutta kiusaajat kyllä löytävät aina vaikka korpikuusen kannon tai kiven alta, tai missä sitä nyt yrittääkään pysyä piilossa että saisi olla rauhassa.

Olenkin yrittänyt repiä katkeruudesta kaiken mahdollisen irti. Silloin kun jotain asiaa ei pysty poistamaan tieltään, kuin kiveä pellosta konsanaan, niin sitten se pitää laittaa oikein esille ja koristella kukkasin. Palvonko vallan toteeminani, en tiedä.