Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tietokoneketju

Aloittaja Lenny, tammikuu 03, 2019, 12:24:19

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 4 Vieraat katselee tätä aihetta.

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 10, 2020, 02:30:51
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - lokakuu 09, 2020, 15:36:40
Täällä on hirveästi hehkutettu AMD:tä. Löytyykö siltä puolelta vastaavaa pakettia kuin Intelillä on? Nimittäin puolivalmis mini-PC
https://www.intel.com/content/www/us/en/products/docs/boards-kits/nuc/nuc10-performance-kits-mini-pcs-brief.html

Joku tuollainen pitänee hommata töllön kaveriksi. Tv-palveluiden tarjoajan boksi nimittäin lähtee kohta mäkeen, koska lopetin sopimuksen. Tilalle tarvittaisiin söötti, pieni laite, jonka kautta voisi katsella nettipalveluita.
Ei aavistustakaan, kun omissa intresseissä ei ole ollut mitään vastaavaa tähyillä. Oletko katsonut AMD:n kotisivuilta; kotimaisista lafkoista Jimm´s on nykyään saksalaisomisteinen, joten senkin vuoksi kannattaa ehkä vilkaista tietokonekauppa.fi:n tarjontaa.

Kiitti. Tietokonekaupasta löytyi Asuksen mini-pc, joka saattaisi olla valinta. Sopivaa mallia ei tietenkään ole edes tukkurilla Suomessa, joten varsinainen hankinta siirtynee eteenpäin. Sillä välin voikin miettiä kokonaisuuden speksit kuntoon. Ja kaivaa jostain kätköistä vanhan tikku-pc:n siltä varalta, että toimitusaika venähtää - ja näinä aikoina se on hyvinkin todennäköistä. Areena pitää saada telkkuun (sen verran vanha ettei ole wifiä itsessään, ja ne telkkareiden UIt ovat hieman kökköjä ylipäätään, etenkin hakutoiminnallisuuden osalta).

Tuollainen mini-pc vastaa läppäriä teholtaan. On vain hieman erilaisessa muodossa - juuri sopivassa viihdekeskuksen osana.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Aave

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - lokakuu 11, 2020, 21:26:04
Kiitti. Tietokonekaupasta löytyi Asuksen mini-pc, joka saattaisi olla valinta. Sopivaa mallia ei tietenkään ole edes tukkurilla Suomessa, joten varsinainen hankinta siirtynee eteenpäin. Sillä välin voikin miettiä kokonaisuuden speksit kuntoon. Ja kaivaa jostain kätköistä vanhan tikku-pc:n siltä varalta, että toimitusaika venähtää - ja näinä aikoina se on hyvinkin todennäköistä. Areena pitää saada telkkuun (sen verran vanha ettei ole wifiä itsessään, ja ne telkkareiden UIt ovat hieman kökköjä ylipäätään, etenkin hakutoiminnallisuuden osalta).

Tuollainen mini-pc vastaa läppäriä teholtaan. On vain hieman erilaisessa muodossa - juuri sopivassa viihdekeskuksen osana.
Eipä kestä. Tyypillisestihän noissa on myös läppäriin suunniteltu emolevy sisällä, vaikka tornimalleja ovatkin.

Tulevaisuuden hankintojen osalta juuri tv aiheuttaa minulle päänvaivaa. Sen voisi oikeastaan ostaa jo nyt ennakkoon, mutta merkki ja malli ovat vielä hakusessa. Vanha televisioni on Sonyn Bravia-mallistoa, ja sen erinomaisiin ominaisuuksiin kuuluu, että siinä ei ole mitään sellaisia urkintahärpäkkeitä (Mikrofoni, kamera, selain), joita nykyään uusissa töllöissä on kauttaaltaan. Uuden television suhteen tarkoitus on jälleen hankkia parhaat ominaisuudet molemmista  maailmoista - että se toimii hyvin sekä pc-näyttönä, että television katseluun. Vaikka viime mainittua en tee käytännössä lähes koskaan, niin kyllä televisio pitää silti huushollissa olla.

Vanha tv siirtyy makuuhuoneen seinälle, ja ajattelin pykätä sen oheen vanhasta IBM:n läppäristä ja vanhasta Android-luurista viihdekeskuksen. Uudelta koneelta voi sitten striimata myös makkariin elokuvat ja sarjat suorana.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Hayabusa

^Olen myös tykästynyt Sonyn telkkareihin. Jos / kun tuon nykyisen joutuu joskus uusimaan, niin toivottavasti silloin vielä Sony vielä tekee töllöjä. Lähiympäristöstä on poksahdellut muun merkkisiä tuon tuostakin, mutta Sonyt ovat kestäneet.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Aave

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - lokakuu 11, 2020, 23:03:56
^Olen myös tykästynyt Sonyn telkkareihin. Jos / kun tuon nykyisen joutuu joskus uusimaan, niin toivottavasti silloin vielä Sony vielä tekee töllöjä. Lähiympäristöstä on poksahdellut muun merkkisiä tuon tuostakin, mutta Sonyt ovat kestäneet.
Juu, hyviä ovat. Nyt kun pitää erityishuomioida töllön käyttö myös monitorina, niin merkki saattaa samalla vaihtua. Edellinen televisioni oli Panasonic, mutta sen ostaessani ei ollut taulutelevisioita vielä markkinoillakaan. Se oli joku markkinoiden sen hetken paras ja ostin sen elektroniikkamessuilta, messuilla näytekappalekäytettynä reilusti alennettuun hintaan. Painoi kuin synti! Annoin sen lopulta pois; toimii kuulemma mainiosti vieläkin.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Kopek

Historiaa: (kuva suurenee)



Kyseessä on eräästä toimistosta (sadalla markalla) hommattu poistokone. Se on tyyppiä "386" ja ilmeisesti jostakin 1990-luvun alusta.

Koneessa oli DOS-järjestelmä ja keskusmuistia jotain... paljonko niissä tuohon aikaan oli... 250 mb?

Kone oli jo hankittaessa (taisi olla vuonna 1998) antiikkinen peli. Virittelin sitä kuitenkin aikani kuluksi. Asensin siihen lisämuistia, jota sain joltakin tutultani, ja asensin siihen Windows 3.11 järjestelmän, jonka kopioin illegaalisti koulusta ollessani muutaman viikon kouluavustajana, vai mistähän minä sen oikein sain.

Kovalevyn koko on vain 30 megatavua tai sinne päin, joten kovin paljon ohjelmia koneeseen ei voinut asentaa. Sain siihen kuitenkin tungettua jonkinlaisen version Wordista ja WB6:sta, josta oheinen sivu on.

Tuota mainittua tietokonetta ei ole koskaan käytetty "oikeasti" vaan sillä on lähinnä leikitty joskus nostalgiamielessä. Paluu mennesseen ja siihen tyyliin. Kai se vieläkin toimii, vaikka viimeisestä kokeilusta taitaa olla jo jonkin aikaa.

Omaa nostalgiaani tuo tietokone ei edusta, koska olin rahojen niukkuuden takia täysin muusta maailmasta jälkeen jäänyt koko 1990-luvun ajan mitä tietokoneisiin tulee. Kun muut ostivat Windows -koneita (3.11 tai W95), jouduin sinnittelemään heikkotehoisella DOS-koneella. En osannut edes käyttää Windowsia.

Kun keväällä 1996 olisin päässyt ensimmäisen kerran elämässäni kokeilemaan internettia Richardinkadun kirjastossa Helsingissä, hommasta ei tullut mitään. Istuin varttitunnin koneen ääressä napsuttelemassa hiirellä, eikä mitään tapahtunut. Internetin ihmemaailma ei avautunut. Se avautui vasta yli vuoden päästä.

Päiväkirjaotteita:

2.4.1996

Käväisin kirjastossa. Katselin, miten pääsisin kokeilemaan Internet-tietokonetta. Niitä on siellä kaksi kappaletta. Rohkeuteni ei vielä riittänyt varauksista kysymiseen.


4.4.1996

Palautin kirjastoon yhden Lauran kirjan, josta jo oli tullut muistutus. Laura on täysin holtiton näiden kirjalainojensa suhteen. Kokeilin kirjastossa myös tietokonetta, josta piti olla Internet-yhteys. Koneeseen sattui olemaan vapaa varausaika klo. 10-11. Minua nolotti säheltää koneen kimpussa, koska en tiennyt systeemeistä mitään. Toivoin, että kukaan ei katsoisi. Eikä se Internet-yhteyskään tietenkään onnistunut, sillä enhän osaa käyttää edes Windows-käyttöjärjestelmää. Heiluin sen hiiren kanssa painellen eri symboleja, mutta vaikka mitä tein, kone ei mennyt tilaan, jossa näppäimistöllä olisi voinut kirjoittaa jotain. Internet-yritykseni oli samaa kuin jos olisin istunut Formula 1 autossa väännellen rattia ja painellen nappeja ja polkimia - mutta auto ei olisi ollut käynnissä! Edes pöydällä olleiden mukamas perustason ohjevihkojen selaaminen ei auttanut, sillä niissäkään ei kerrottu, miten yhteys aloitetaan. Niissä puhuttiin vain, että voit liikkua internetissä ja tehdä sitä ja tätä, tai korkeintaan kerrottiin, että kirjoita sitä tai tätä. Mutta mites kirjoitat, kun mitään tekstiä ei tule näkyviin... tai ehkä se ei tulekaan näkyviin, eli olisi vain pitänyt kirjoittaa. Oli miten oli.

Todennäköisesti koko jutussa on ollut joku täysin yksinkertainen toimenpide, joka olisi pitänyt tehdä, muta en vaan keksinyt mikä se olisi. Tavallisesti kun aikansa kokeilee, löytää vahingossa ratkaisun. Nyt en kuitenkaan päässyt eteenpäin. Lopulta luikin vaivihkaa koneen äärestä ennen kuin varaamani aika oli edes käytetty.


---

Osaako joku sanoa, mikä se yksinkertainen toimenpide kenties olisi ollut? Minulla on tietty aavistus.

a4

^
Tuplaklikkaus? Selaimen käynnistäminen? Osoite- tai hakukentän aktivoiminen hiirellä kirjoitustilaan?

Itsellä herää samanlaisia muistoja ensimmäisestä windows-koneesta ja myöhemmin nettikäynnistä kirjaston koneella.
Muistan lähteneeni kotiin pettyneenä. Eipä tuo internetti nyt niin kummoinen ollut. Pitäköön tunkkkinsa! :)


-:)lauri

Ai saatana. Innostuin juuri yksinkertaisen musiikin tekemisestä. En ole tosin koskaan tehnyt musiikkia, eli en siis vielä tiedä, olenko myös kiinnostunut tekemään musiikkia, kunhan alkuinnostukseni on vain laantunut. Tämä tosin saattaa asettaa lisää vaatimuksia tulevalle koneelleni. Olen antanut itseni ymmärtää, että olemassaolevat musiikinteko-ohjelmat eivät osaa käyttää GPU-laskentatehoa ja musan tekemisen keskiössä olisivatkin lähinnä vain prosessori ja keskusmuisti.

Tietääkö joku enempi musantekovaatimuksista koneelle?

Eli pitääkö alkaa säästämään, jotta saisi koneeseen "Threadripperin" ja reilusti keskusmuistia? Mulla ei tietenkään ole mitään katkua, millainen prosessori ja paljonko muistia olisi paljon efektejä sisältävän musiikin tekemisessä optimi, jotta ei tarvitsisi heti olla kokoonpanoa päivittämässä.
Youtuubi-videosta, jossa oli vertailussa 4-14 ytimiset prosessorit, selvisi, että mitään tai kovinkaan suurta varsinaista eroa noilla prosessorin ytimien määrällä ei ole. Yksikään noista prossuista ei pystynyt takaamaan kahta tai tapauksesta riippuen kolmea nopeinta buffer-aikaa.

Jos oikein ymmärsin, buffer-aika on olennainen, jos on tarkoitus sämplätä livenä musiikin soidessa ja nauhoittaa samalla noita sämpläyksiä. Tosin myös jos ymmärsin, kelpomusan tekemisessä riittää tuo hitainkin buffer-aika sämpläyksiä livenä nauhoittaessa. Mutta miten mahtaa olla esimerkiksi Threadripperin kanssa? Siinä on 64 ydintä. Speksien mukaan sen siis pitäisi olla ihan eri kaliiberin prosessori, kuin joku Ikean 14 ytiminen halpisprosessori. Olisiko investoinnista mitään muuta hyötyä kuin maine ja kunnia moisen hirviön omistamisesta kunhan viitsii vain mainostaa asiaa sellaisissa piireissä, joissa ei kyseinen tekniikka voisi vähempää kiinnostaa?

Ja paljonkohan tuota keskusmuisia pitäisi musiikin tekoa varten hommata? Jos olen onnistunut löytämään päivitettyä tietoja tekoälyedellytyksistä, prossussa pitäisi kaiketi olla kaistoja vähintän yhtä monta kun näytönohjaimessa ja koneessa tuplasti keskusmuistia näytönohjaimen vram muistiin nähden. RTX 3090 ollessa näytönohjain, minimivaatimus kaistoille olisi 8 tai 16, eli 16 sikäli kun noista numeroista kyseisen näytönohjaimen yhteydessä puhutaan. Keskusmuistia tarvittaneen 64GB. Kyseisessä näytönohaimessa vram-muistia on 24GB eli 64GB olisi pienin määrä keskusmuistia, joka on järkevintä koneeseen asentaa(?)

Toisin sanoen musanteko-optio tulisi koneen vaatimuksiin nyt lisäksi, sillä ensisijainen tarkoitus on toki edelleen harrastella tekoälyn parissa ja ellei AMD päräytä varteenotettavaa vaihtoehtoa, tuleva näytönohjaimeni on RTX 3090.

Tietysti jos löytyy laadukkaita musiikinteko-ohjelmia, jotka osaavat hyödyntää GPU-prosessoreita silloin ei ehkä tarvitse pohtia niin paljoa CPU:ta ja keskusmuistia.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Lenny

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - lokakuu 14, 2020, 14:43:04
Tietääkö joku enempi musantekovaatimuksista koneelle?

Nykyaikainen tietokone jolla voi pelata pelejä pyörittää vaivatta musajuttujakin. Näkisin isommaksi ongelmaksi äänentoiston, erityisesti jos tallentaa audiota. Emolevyjen perusaudiot on kakkaa.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

-:)lauri

^
Tarkoitatko äänikorttia? Mä kattelin, että nuo olisivat jotain max 300 euroa kipale. Varmaan siis toi koneen optimointi tekoälylaskentaa varten riittää myös musan tekemiseen, jos on tarkoitukseen soveltuva äänikortti?

Tiedätkö löytyykö suomalaista tai kolmannella kotimaisella jotain hyvää musantekoon keskittyvä keskustelupalsta, jossa voisi kysellä tarkemmin pc-konfiguraation ja hyvän musanteko-ohjelman perään? Äänikortit ja varsinkin ohjelmat ovat/voivat olla molemmat nekin aika arvokkaita, joten ei viitsisi ihan sikaa säkissä hankkia.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Lenny

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - lokakuu 14, 2020, 17:03:09
^
Tarkoitatko äänikorttia? Mä kattelin, että nuo olisivat jotain max 300 euroa kipale. Varmaan siis toi koneen optimointi tekoälylaskentaa varten riittää myös musan tekemiseen, jos on tarkoitukseen soveltuva äänikortti?

Tiedätkö löytyykö suomalaista tai kolmannella kotimaisella jotain hyvää musantekoon keskittyvä keskustelupalsta, jossa voisi kysellä tarkemmin pc-konfiguraation ja hyvän musanteko-ohjelman perään? Äänikortit ja varsinkin ohjelmat ovat/voivat olla molemmat nekin aika arvokkaita, joten ei viitsisi ihan sikaa säkissä hankkia.

Joo, eli ns. "audio interface".

https://www.gearslutz.com/board/
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

-:)lauri

^
kiitos miljoonasti. Tuota linkkiä täytyy tutkia tarkemmin.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Kopek

Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 14, 2020, 08:06:00
^
Tuplaklikkaus? Selaimen käynnistäminen? Osoite- tai hakukentän aktivoiminen hiirellä kirjoitustilaan?

Itsellä herää samanlaisia muistoja ensimmäisestä windows-koneesta ja myöhemmin nettikäynnistä kirjaston koneella.
Muistan lähteneeni kotiin pettyneenä. Eipä tuo internetti nyt niin kummoinen ollut. Pitäköön tunkkkinsa! :)

Arvaus osui todennäköisesti oikeaan. Noin itsekin olen päätellyt. En ollut kuullutkaan mistään tuplaklikkauksesta tai internet-selaimesta. Tätä on ehkä nykyajan ihmisen vähän vaikea käsittää. DOS-aikana ruudulla näki vain tekstiä.

En ole kirjoittanut päiväkirjaani, milloin ensimmäisen kerran "pääsin nettiin". Se oli ehkä toukokuussa 1997, kun olin työllisyyskurssilla.

Tarkennus. Eipä ollutkaan toukokuussa vaan elokuussa. Päiväkirjassani on kuin onkin merkintä ensimmäisestä nettikokeilustani 8.8.1997.

Tänään perehdyimme Internettiin. Tietokonehuoneessa (samassa jossa kurssimme muutenkin on ollut tämän viikon) oli sietämättömän kuuma. Internet ei tehnyt mitään järisyttävän suurta vaikutusta minuun, vaikka myönnänkin sen edut vaivattomana tiedonhankintakanavana. Pahin vika siinä on, että sen käyttö on kallista. Tutustuin mm. Queen Elisabeth kakkosen sekä tietysti Anarkistien (Kapinatyöläisen) kotisivuille. X-puolueenkin pitäisi saada kotisivut.

Eli tuossa se on.

Tuon mainitun kurssin aikana kiinnostukseni saada Windows-kone lisääntyi, ja otin asian puheeksi erään kurssilla olleen naishenkilön kanssa. Hän antoi jonkun pienen hänen kotipaikkakunnallaan toimineen firman osoitteen ja sanoi, että siellä voisi olla käytettyjä. Budjettini oli edelleen niin vaatimaton, että uuteen ei ollut varaa. Soitin kyseiseen firmaan, mutta myytävänä ollut kone oli jo myyty. Puhelimeen vastannut nainen suositteli katsomaan "Keltainen Pörssi" -lehden ilmoituksia. Tästä lehdessä löytyi ilmoitus, jossa jokin helsinkiläinen firma ilmoitti myyvänsä erän käyttämättömiä "486" koneita, jotka olivat tuohon aikaan jo teknisesti vanhentuneita. Uudet myytävät koneet olivat Pentium -koneita. Soitin firmaan ja varasin yhden koneen. Kävin hakemassa sen tyttäreni kanssa kesäkuussa 1997. Koneeseen oli asennettu "piraatisti" Windows 3.11.

Tuolla koneella aloitin Windowsin käyttöni. Ajatus internet-liittymästä heräsi vasta yli vuosi myöhemmin.

Kun edellä mainittu kone oli ollut meillä jokseenkin tasan vuoden, sen kovalevy särkyi ja käyttö loppui. Rahaa kovalevyn ostamiseen oli vasta seuraavana syksynä eli syksyllä 1998.

Ostin levyn Helsingistä. Kun asensin sen koneeseen, minulla ei ollut siihen Windowsia, koska edellinen oli ollut asennettuna särkyneelle levylle. Ja mitään asennuslevykettä ei siis ollut. Erinäisten vaiheiden, joita en tässä selosta, jälkeen sain asennettua koneeseen Windows 95:n. Kun tämä oli tehty, heräsi ajatus, että ehkäpä nyt voisi kokeilla internettiäkin. Liittymäsopimus tehtiin vähän ennen joulua ja ensimmäinen nettiyhteys aukesi vähän ennen vuoden vaihdetta eli juuri ja juuri vuoden 1998 puolella. Meni kuitenkin kuukausi tai pari ennen kuin tietokone toimi niin kuin piti. Tähän kuukauteen sisältyi vaikka mitä kuten kovalevyn formatointi ja uuden (muualta saadun) Windows95:n asentaminen ja kaikenlaista aloittelijan touhua. Ajureiden asentamista ja muuta tällaista. Joskus helmikuulle tultaessa kone ja netti lopulta toimivat jotakuinkin normaalisti. Kone oli kuitenkin alusta alkaen aika heikkotehoinen. Se oli jonkinlaisessa "B-luokan" käytössä pitkälle 2000-luvulle, kunnes se lakkasi toimimasta. Jossakin nurkissa se vieläkin pyörii.

Ja hetihän aloin tietysti tehdä niitä "puolueen" sivuja, joista olin jo puolitoista vuotta aikaisemmin haaveillut.

Melodious Oaf

Mulla on Applen läppäri, ja tän kanssa ulkoinen äänikortti on käytännössä ainoa vaihtoehto.

Joskus miljoona vuotta sitten Windows-koneissa oli todella usein erilliset äänikortit (Creativen Sound Blasterit jne) -- niissä oli painopisteenä monikanavaääni ja kotiteatteri-tyyppiseen äänentoistoon tai pelaamiseen keskittyminen.

Sellaisen saa nykyäänkin aika halvalla. Ne menee tyypillisesti PCI express -väylään, joten luultavasti ne aika paljon tuo äänen käsittelyyn lisää vääntöä. Mutta ne ei kuitenkaan ole varsinaisesti musan tekoon tarkoitettuja vehkeitä.

Audio interfacesta ei yleensä saa ulos mitään 5.1. tai 7.1. ääntä, vaan tyypillisesti niissä on neljä ulospäin lähtevää kanavaa. Tyypillisesti mitä nopeampaan väylään ne liitetään, sitä enemmän niissä on vääntöä ja sitä enemmän ne maksavat.  Mun kokemus on että tämmösellä ihan aataminaikaisella USB 2.0-tekniikalla toimivalla boksilla pärjää edelleen aivan mainiosti.

USB audio interfacen saa jopa alle satasella. Äkkiä kun katselin, missä uudemmassa vehkeessä olisi hyvä hintalaatusuhde, niin sattui silmään tämmönen: https://www.thomann.de/fi/steinberg_ur22c.htm

^ Applen käyttäjille tota selvästi myydään, mutta siihen sais MIDI-koskettimet ja mun mielestä kaiken mitä nyt peruskäytössä tarttee audio interfacelta.

Muusikoiden keskuudessa vaikuttaa että kaikista suosituin perusvehje olis ehkä tämmönen https://www.verkkokauppa.com/fi/product/40040/mngxc/Focusrite-Scarlett-Solo-3rd-Gen-aanikortti-USB-vaylaan?list=OZCYkR5fNg35fOdsZXkHc95sPs5fNdk52tQ55f9SD5f9dyOhfrsiF0r552U495fN8Hw

Suurin osa varmaan käyttää tota Focusriten karvalakkimallia lähinnä kitaroiden taltiointiin tai vastaavaan. Ne on ihan perus laadukkaita, mutta kauhean monipuolinenhan tai säädettävähän tuo ei ole.  Ei siihen vissiin saa edes mitään MIDI-laiutteita, mitkä taas konemusassa olis ihan olennaisia.

En ostais tätä karvalakki Focusriteä jos aikeena olis muu kuin kitaran tai ehkä laulun nauhoittaminen.

Jos kiinnostaa samalla hankkia pienet kajarit ja semi OK -mikrofoni niin tää varmaan on kanssa ihan hyvä diili:
https://www.verkkokauppa.com/fi/product/4219/kqnsg/PreSonus-AudioBox-Studio-ULTIMATE-aanikortti-bundle?list=OZCYkRhio7ahimbchvg3HiqKT1hvz3qhiAWO5E4Vnh5mPzij4U9hvB385EQrEiEKwOO

^ Tohon saa esim MIDI-koskettimet mutta se on edelleen ehkä suunnattu kuitenkin enemmän semmoseen kitara/laulu -meininkiin.

Focusritella on pikkasen hintavampi vehje, joka on tarkoitettu nimenomaan konemusan tekijöille:
https://www.verkkokauppa.com/fi/product/68707/mngtx/Focusrite-Scarlett-8i6-3rd-Gen-aanikortti-USB-vaylaan?list=OZCYkR5f9dy5f9SD5fNdk5fZ8jiF0r55fNOq5fN8HhI7m5hI2wgNbookC82M9NbJ9NL

Thomannilla sama vehje on vielä himpun verran halvempi:
https://www.thomann.de/intl/focusrite_scarlett_8i6_3rd_gen.htm

^ Tohon saa siis MIDI-vehkeitä, ja siinä on monipuolisemmat säädöt, kuulokeliitännät sun muut. Vaikka toi nyt on kai laadukas vehje ja pitäis vastata tarpeita, niin huomautan, ettei silläkään mitään kotiteatteria tai semmosta saa yhtä hyvin aikaan kuin niillä sound blaster -tyyppisillä perinteisillä PCI-äänikorteilla.

Mutta ehkä näihin perehtymällä ja näitä vertailemalla pääsee jo alkuun.

Audio interfaceista löytyy netistä vaikka miten paljon artikkeleita, suosituksia ja vertailuja. Niistä voi käydä kyselemässä myös ihan musiikkiliikkeistä. Mutta kannattaa katsella hintoja Thomannilta ja Verkkokaupasta, ettei nyt ihan kohtuuttomia lähde maksamaan. Toki rahalla saa ja niin pois päin, mutta jos ne tästä kovin paljon kalliimmaks menee, sit olis varmaan hyvä jo aika hyvin tietää, mitä sillä lisärahalla saa ja miksi sen tarvitsee / haluaa.

Noihinhan voi laittaa rahaa vaikka kuinka paljon, mut toisaalta hyviä ja kohtuuhintaisia vaihtoehtoja on niitäkin paljon. Vaikka mä nyt tollasia tavallaan suosittelin, niin enhän mä tiedä, mitä toiveita sulla sille täsmälleen on, ja ihan hyvin jostain voi löytyä joku sulle paljon parempi tai sopivampi laite.

Yksi vaihtoehto ois ostaa joku suht edullinen PCIe-äänikortti (esim Creativen joku tms) ja katsoa, mihin se riittää musatouhuissa. Siitä saa hyvin niitä lähtöjä ja ne maksaa varmaan alle 60 euroa. Sit kun selviää tarkemmin, mitkä ne tarpeet olis musiikin tekemisen suhteen, aina voi myöhemmin erikseen ja omien tarpeiden mukaan investoida tommoseen ulkoiseen audio interfaceen.

En tiedä, onko tää ihan järkyttävän typerä idea, mutta :D Esim joku tämmönen: https://fi.creative.com/p/sound-blaster/sound-blaster-audigy-rx

Siinä EI ole mitään MIDI-liitäntää ja todennäköisesti se on musahommissa ihan lelu. Mutta mua vaan viehättää ajatus että sais jonkun PCIe-kortin noin halvalla. PCIe -audio interfacet on vissiin jotain tonnin vehkeitä.

Mut ehkä tollanen Creativen korttien tyyppinen sisäinen äänikortti kannattaa hankkia vain, jos kaipaa surround-ääntä tai niitä juttuja, joihin ne varsinaisesti keskittyy. Ei kai ne tohon hintaan kovin ihmeellisiä voi olla, kun pelkästään tosi hyvästä USB dacista saa maksaa paljon enemmän: https://www.amazon.co.uk/dp/B07K33Q4HP?tag=georiot-trd-21&ascsubtag=whathifi-fi-3496362563301235700-21

^ Noi ei sinänsä kuulu koko asiaan ollenkaan. Ne on enemmän semmosia hifi-äänentoistoon liittyviä vehkeitä. Saat koneelta äänen digitaalisena suoraan bluetoohtin kautta johonkin BT -supermegahifikaiuttimeen, ja sit se toistettavan äänen laatu on vaan paljon parempi kuin koneen omalla emolevylle integroidulla kortilla muunnettuna.  Eli siis liittyy pelkästään äänentoistoon, ja hinnat taas liittyy siihen, että niistä hifi-vehkeistä maksetaan jo muutenkin niin sairaasti, ettei satanen sinne tai tänne enää tunnu missään.

Mut mua ehkä vaan kiinnostaa jostain nostalgia syistä se, mitä tommosella vanhan ajan Sound Blaster -tyyppisellä kortilla nykyään oikeesti tekis. Onko ne ihan kuraa, vai saisko siinä itse asiassa hintaan nähden aika paljonkin.

-:)lauri

#553
^kiitos

Elikkä tuo Focusrite Scarlett 8i6 3rd Gen -äänikortti USB-väylään on ihan kelpo väline? Laitetaan tämä ylös. Tuo on sen verran pieni kapistus, että sen saa helposti arkistoitua, jos musiikintekotaitoni paljastuvat itselleni jossain vaiheessa.

Ja jos haluaa myös hyvän äänentoiston, sitä varten kannattaa hommata erikseeen vielä joku esim. Creative Sound Blaster AE-9PE -äänikortti (jossa vaikuttaisi olevan kotiteatteriliitännät)? https://www.jimms.fi/fi/Product/Show/157694/70sb178000001/creative-sound-blaster-ae-9pe-high-end-pcie-aanikortti-dac-hopea-musta
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Lenny

Kyllä kait se audio tulee ulos hyvin siitä ihan samasta Focusritesta?

Mistä päästään sitten seuraavaan hankintaan, eli kannattaa myös investoida jossakin vaiheessa kunnon kuulokkeisiin ja monitoreihin. Niihin saakin sitten uppoamaan ihan hyvin rahaa, joten kannattaa aluksi katsoa lähteekö harrastus lentoon.

Ja loppujen lopuksihan kaikki on vähän kiinni siitäkin millaista musiikkia meinaa tehdä. Jos on tarve tallentaa laulua ja instrumentteja, tai vaikka analogisia syntikoita, kannattaa tosiaan panostaa hyvään ulkoiseen audio interfaceen. Ja tietysti sitten mikkeihin jne. jos sellaisia tarvitsee. Jos taas meinaa tehdä jotakin konemusaa vaikka virtuaalisyntikoilla tai sampleilla, ei sillä audio interfacella ole kovin suurta merkitystä, koska se lopullinen tuotehan on vain numeroita jotka tietsikka muuttaa tiedostoksi, eikä siihen tule mukaan mitään ylimääräistä laitteistosta johtuvaa kohinaa. Pääasia että lopputulos miellyttää omaa korvaa. Tietysti sitten jos lähtee oikeasti sille Gearslutzin linjalle, täytyy olla hyvät monitorit ja kaikenlaiset härpäkkeet masterointiin myös kotona... mutta askel kerrallaan.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)