Miksi politiikka kiinnostaa, vai kiinnostaako?

[TSS]

Mutta ehkä pitäisi sitten hyväksyä se, että politiikka on sitä, että jokainen ajaa omaa etuaan, jolloin kaikkien ihmisten tarpeet tulevat huomioon otetuksi heidän omasta toimestaan.

En kyllä ihan näin raakasti oikaisisi, sillä onhan politiikka ennen kaikkea yhteisöllisyyttä, yhteisten asioiden hoitamista. Monet politisoituvatkin juuri sitä kautta, että löytyvät samalla tavalla ajattelevia, tuntevia, kokevia, jne. ihmisiä, joiden kanssa löytyy myös yhteisiä tavoitteita.

T: Xante

Tästä palataan taas siihen, että politiikkaa ei voi yksinkertaistaa siten, että voisi ajatella vain omaa ja viiteryhmänsä etua. Pitäisi taas pystyä näkemään ne monitasoiset vaikutukset ja mekanismit, koska ei voi pitäytyä vain omassa kulmassaan. Ja löytääkseen suurimman hyvän, pitäisi pystyä näkemään kokonaisuus tarkkasilmäisesti ja ennustamaan tulevaisuutta. Tämä kaikki edellyttää vieläpä hyvää yhteiskunnallista, sosiologista ja psykologistakin osaamista, höystettynä vielä laajalla historian tuntemisella. Tämä on sellainen kakku, että ei minulla riitä rahkeet.

Ehkäpä demokratia on sitä, että hyväksytään se tosiseikka, että jokainen ajaa ensisijaisesti omaa etuaan, jolloin kokonaiskuvassa kaikki yhteiskunnan luokat ovat edustettuina vaikuttamisessa. Demokratian ongelma on se, että olen liian tyhmä. Toisaalta ei liene kai muutakaan yhteiskuntamallia, joka olisi ongelmattomampi. Filosofien ja muiden oppineiden johtama yhteisökin olisi riskaabeli vallan rajoittuessa niin pienen piirin käteen.

[-:)lauri]

Mutta ehkä pitäisi sitten hyväksyä se, että politiikka on sitä, että jokainen ajaa omaa etuaan, jolloin kaikkien ihmisten tarpeet tulevat huomioon otetuksi heidän omasta toimestaan.

En kyllä ihan näin raakasti oikaisisi, sillä onhan politiikka ennen kaikkea yhteisöllisyyttä, yhteisten asioiden hoitamista. Monet politisoituvatkin juuri sitä kautta, että löytyvät samalla tavalla ajattelevia, tuntevia, kokevia, jne. ihmisiä, joiden kanssa löytyy myös yhteisiä tavoitteita.

T: Xante

Tästä palataan taas siihen, että politiikkaa ei voi yksinkertaistaa siten, että voisi ajatella vain omaa ja viiteryhmänsä etua. Pitäisi taas pystyä näkemään ne monitasoiset vaikutukset ja mekanismit, koska ei voi pitäytyä vain omassa kulmassaan. Ja löytääkseen suurimman hyvän, pitäisi pystyä näkemään kokonaisuus tarkkasilmäisesti ja ennustamaan tulevaisuutta. Tämä kaikki edellyttää vieläpä hyvää yhteiskunnallista, sosiologista ja psykologistakin osaamista, höystettynä vielä laajalla historian tuntemisella. Tämä on sellainen kakku, että ei minulla riitä rahkeet.

Ehkäpä demokratia on sitä, että hyväksytään se tosiseikka, että jokainen ajaa ensisijaisesti omaa etuaan, jolloin kokonaiskuvassa kaikki yhteiskunnan luokat ovat edustettuina vaikuttamisessa. Demokratian ongelma on se, että olen liian tyhmä. Toisaalta ei liene kai muutakaan yhteiskuntamallia, joka olisi ongelmattomampi. Filosofien ja muiden oppineiden johtama yhteisökin olisi riskaabeli vallan rajoittuessa niin pienen piirin käteen.

Mutta etkö nyt vertaa keskenään omenoita ja aplareita? Oma etu ei kaiketi tapahdu sekään tyhjiössä? Jos nimittäin lähdetään siitä, että oman edun ajamiseksi tapahtuu tyhjiössä, riittää kaiketi oma kokemus siitä, että ajaa omaa etuaan. Mutta eikö tilanne ole ryhmän tapauksessa symmetrinen? Eikö rymänkin kohdalla pitäisi lähteä siitä, että sen etu rakentuu myös tyhjiössä, eli sillä perusteella mikä on oma subjektiivinen kokemus sen edusta? Jos taas lähdetään siitä, ettei sen paremmin oman edun ajaminen kuin ryhmän edun ajaminan onnistu tyhjiössä, joutuu väkisinkin tilanteeseen, jossa on valittava millaiseen sosiaalidynamiikkaan ja sen kanssa vuorovaiukuttamiseen uskoo, jotta palkintona olisi oman tai ryhmänsä edun toteutuminen.

[TSS]

Mutta ehkä pitäisi sitten hyväksyä se, että politiikka on sitä, että jokainen ajaa omaa etuaan, jolloin kaikkien ihmisten tarpeet tulevat huomioon otetuksi heidän omasta toimestaan.

En kyllä ihan näin raakasti oikaisisi, sillä onhan politiikka ennen kaikkea yhteisöllisyyttä, yhteisten asioiden hoitamista. Monet politisoituvatkin juuri sitä kautta, että löytyvät samalla tavalla ajattelevia, tuntevia, kokevia, jne. ihmisiä, joiden kanssa löytyy myös yhteisiä tavoitteita.

T: Xante

Tästä palataan taas siihen, että politiikkaa ei voi yksinkertaistaa siten, että voisi ajatella vain omaa ja viiteryhmänsä etua. Pitäisi taas pystyä näkemään ne monitasoiset vaikutukset ja mekanismit, koska ei voi pitäytyä vain omassa kulmassaan. Ja löytääkseen suurimman hyvän, pitäisi pystyä näkemään kokonaisuus tarkkasilmäisesti ja ennustamaan tulevaisuutta. Tämä kaikki edellyttää vieläpä hyvää yhteiskunnallista, sosiologista ja psykologistakin osaamista, höystettynä vielä laajalla historian tuntemisella. Tämä on sellainen kakku, että ei minulla riitä rahkeet.

Ehkäpä demokratia on sitä, että hyväksytään se tosiseikka, että jokainen ajaa ensisijaisesti omaa etuaan, jolloin kokonaiskuvassa kaikki yhteiskunnan luokat ovat edustettuina vaikuttamisessa. Demokratian ongelma on se, että olen liian tyhmä. Toisaalta ei liene kai muutakaan yhteiskuntamallia, joka olisi ongelmattomampi. Filosofien ja muiden oppineiden johtama yhteisökin olisi riskaabeli vallan rajoittuessa niin pienen piirin käteen.

Mutta etkö nyt vertaa keskenään omenoita ja aplareita? Oma etu ei kaiketi tapahdu sekään tyhjiössä? Jos nimittäin lähdetään siitä, että oman edun ajamiseksi tapahtuu tyhjiössä, riittää kaiketi oma kokemus siitä, että ajaa omaa etuaan. Mutta eikö tilanne ole ryhmän tapauksessa symmetrinen? Eikö rymänkin kohdalla pitäisi lähteä siitä, että sen etu rakentuu myös tyhjiössä, eli sillä perusteella mikä on oma subjektiivinen kokemus sen edusta? Jos taas lähdetään siitä, ettei sen paremmin oman edun ajaminen kuin ryhmän edun ajaminan onnistu tyhjiössä, joutuu väkisinkin tilanteeseen, jossa on valittava millaiseen sosiaalidynamiikkaan ja sen kanssa vuorovaiukuttamiseen uskoo, jotta palkintona olisi oman tai ryhmänsä edun toteutuminen.

Taas tuli oman ymmärryksen rajallisuus vastaan, koska en täysin tavoita, mitä tarkoitat. Hain ajatuksellani sitä, että ehkä se, että ajaa omaa etuaan, on jossain määrin myös edellytys demokratian toimiselle, tai sen oletus. Jos kaikki yrittäisivät ajatella yhtä hankalasti kuin minä, niin eihän koko hommasta tulisi yhtään mitään, niin kuin ei minullakaan tule. Mutta jos lähdetään siitä, että jokainen ajaa omaa, tai ryhmänsä etua, demokratia huolehtii itse itsessään siitä, että kaikkien näkökulmat tulevat esille. Tämähän olisi itselleni tavallaan huojentava, asiaoita aivan hiukkasen yksinkertaistava ajatuskuvion muutos, jos pystyisin siihen. Vaikka erittäin haastavana kyllä edelleen näen edes omankaan etuni ajamisen politiikan viidakossa, joka (politiikka) tosiaan kattaa itseensä kuuluvaksi lähes kaiken maan ja taivaan välillä.

[-:)lauri]

^^
En tietysti tiedä miten asia oikeasti on, mutta spekuloisin, että ihmislajin yksilöt eivät olisi ehkä lainkaan yhtä hanakoita hakeutumaa ryhmiin, jos evoluution kannalta yksilöitä olisi palvelut paremmin pitäytyminen ryhmien ulkopuolella. Tosin evoluutiota on kiinnostanut lähinnä vain lisääntymiskyky ja mahdollisesti poliittisia etuja ei ehkä voi niiden kautta ymmärtää, joten ehkäpä omaa etua muiden eduista välittämättä ajaminen olisi pitkällä tähtäimellä kuitenkin fiksuinta.

[Socrates]

Itselläni kiinnostusta politiikkaan heikentää se, että se tuntuu olevan valtavan monimutkaista.

Politiikka on monimutkaista, koska valtiontalous on tavattoman monimutkaista.

Jos ajattelen pinnallisesti vain omaa etuani, vastustan vaikka verorahojeni käyttöä (tosin nyt en maksa veroa) tunninjunaan vaikka pitemmällä tähtäimellä sillä saattaa olla työllistävä ja työvoiman liikkumista edistävä vaikutus, joka pitemmällä aikavälillä tuo niin suurta hyötyä, että veroja pystytään alentamaan.

Ei edes asiantuntijoilla saati tavallisella ihmisellä ole mitään rahkeita arvioida vaikka nykyisten leikkaupäätösten pitkäaikaisvaikutuksia, koska siihen vaikuttaa niin moni maamme ulkopuolinenkin tekijä emmekä omaa kristallipalloa, mistä näkisi koronat ja sodat.

[-:)lauri]

Mutta ehkä pitäisi sitten hyväksyä se, että politiikka on sitä, että jokainen ajaa omaa etuaan, jolloin kaikkien ihmisten tarpeet tulevat huomioon otetuksi heidän omasta toimestaan.

En kyllä ihan näin raakasti oikaisisi, sillä onhan politiikka ennen kaikkea yhteisöllisyyttä, yhteisten asioiden hoitamista. Monet politisoituvatkin juuri sitä kautta, että löytyvät samalla tavalla ajattelevia, tuntevia, kokevia, jne. ihmisiä, joiden kanssa löytyy myös yhteisiä tavoitteita.

T: Xante

Tästä palataan taas siihen, että politiikkaa ei voi yksinkertaistaa siten, että voisi ajatella vain omaa ja viiteryhmänsä etua. Pitäisi taas pystyä näkemään ne monitasoiset vaikutukset ja mekanismit, koska ei voi pitäytyä vain omassa kulmassaan. Ja löytääkseen suurimman hyvän, pitäisi pystyä näkemään kokonaisuus tarkkasilmäisesti ja ennustamaan tulevaisuutta. Tämä kaikki edellyttää vieläpä hyvää yhteiskunnallista, sosiologista ja psykologistakin osaamista, höystettynä vielä laajalla historian tuntemisella. Tämä on sellainen kakku, että ei minulla riitä rahkeet.

Ehkäpä demokratia on sitä, että hyväksytään se tosiseikka, että jokainen ajaa ensisijaisesti omaa etuaan, jolloin kokonaiskuvassa kaikki yhteiskunnan luokat ovat edustettuina vaikuttamisessa. Demokratian ongelma on se, että olen liian tyhmä. Toisaalta ei liene kai muutakaan yhteiskuntamallia, joka olisi ongelmattomampi. Filosofien ja muiden oppineiden johtama yhteisökin olisi riskaabeli vallan rajoittuessa niin pienen piirin käteen.

Mutta etkö nyt vertaa keskenään omenoita ja aplareita? Oma etu ei kaiketi tapahdu sekään tyhjiössä? Jos nimittäin lähdetään siitä, että oman edun ajamiseksi tapahtuu tyhjiössä, riittää kaiketi oma kokemus siitä, että ajaa omaa etuaan. Mutta eikö tilanne ole ryhmän tapauksessa symmetrinen? Eikö rymänkin kohdalla pitäisi lähteä siitä, että sen etu rakentuu myös tyhjiössä, eli sillä perusteella mikä on oma subjektiivinen kokemus sen edusta? Jos taas lähdetään siitä, ettei sen paremmin oman edun ajaminen kuin ryhmän edun ajaminan onnistu tyhjiössä, joutuu väkisinkin tilanteeseen, jossa on valittava millaiseen sosiaalidynamiikkaan ja sen kanssa vuorovaiukuttamiseen uskoo, jotta palkintona olisi oman tai ryhmänsä edun toteutuminen.

Taas tuli oman ymmärryksen rajallisuus vastaan, koska en täysin tavoita, mitä tarkoitat. Hain ajatuksellani sitä, että ehkä se, että ajaa omaa etuaan, on jossain määrin myös edellytys demokratian toimiselle, tai sen oletus. Jos kaikki yrittäisivät ajatella yhtä hankalasti kuin minä, niin eihän koko hommasta tulisi yhtään mitään, niin kuin ei minullakaan tule. Mutta jos lähdetään siitä, että jokainen ajaa omaa, tai ryhmänsä etua, demokratia huolehtii itse itsessään siitä, että kaikkien näkökulmat tulevat esille. Tämähän olisi itselleni tavallaan huojentava, asiaoita aivan hiukkasen yksinkertaistava ajatuskuvion muutos, jos pystyisin siihen. Vaikka erittäin haastavana kyllä edelleen näen edes omankaan etuni ajamisen politiikan viidakossa, joka (politiikka) tosiaan kattaa itseensä kuuluvaksi lähes kaiken maan ja taivaan välillä.

Siis tietenkin kaikilla on hyvä olla vapaus valita oma strategiansa ajaa omaa etuaan oli se omasta mielestään sitten ryhmän edun kautta tai ryhmän eduista välittämättä. Tarkoitin kuitenkin, että ellei oman edun tai ryhmänsä edun tavoittelijoilla ole mitään yteistyökykyä ts. että pitäydytään vain omassa edussa huomioimatta muiden etua, kenenkään etu ei todennäköisesti tulisi ajetuksi vähänkään pitemmälä aikavälillä tai se tai ne keiden edut tulisi silloin ajetuiksi, eivät valikoituisi enää demokratian keinoin, vaan ehkäpä viidakon laeilla.

[TSS]

Mutta ehkä pitäisi sitten hyväksyä se, että politiikka on sitä, että jokainen ajaa omaa etuaan, jolloin kaikkien ihmisten tarpeet tulevat huomioon otetuksi heidän omasta toimestaan.

En kyllä ihan näin raakasti oikaisisi, sillä onhan politiikka ennen kaikkea yhteisöllisyyttä, yhteisten asioiden hoitamista. Monet politisoituvatkin juuri sitä kautta, että löytyvät samalla tavalla ajattelevia, tuntevia, kokevia, jne. ihmisiä, joiden kanssa löytyy myös yhteisiä tavoitteita.

T: Xante

Tästä palataan taas siihen, että politiikkaa ei voi yksinkertaistaa siten, että voisi ajatella vain omaa ja viiteryhmänsä etua. Pitäisi taas pystyä näkemään ne monitasoiset vaikutukset ja mekanismit, koska ei voi pitäytyä vain omassa kulmassaan. Ja löytääkseen suurimman hyvän, pitäisi pystyä näkemään kokonaisuus tarkkasilmäisesti ja ennustamaan tulevaisuutta. Tämä kaikki edellyttää vieläpä hyvää yhteiskunnallista, sosiologista ja psykologistakin osaamista, höystettynä vielä laajalla historian tuntemisella. Tämä on sellainen kakku, että ei minulla riitä rahkeet.

Ehkäpä demokratia on sitä, että hyväksytään se tosiseikka, että jokainen ajaa ensisijaisesti omaa etuaan, jolloin kokonaiskuvassa kaikki yhteiskunnan luokat ovat edustettuina vaikuttamisessa. Demokratian ongelma on se, että olen liian tyhmä. Toisaalta ei liene kai muutakaan yhteiskuntamallia, joka olisi ongelmattomampi. Filosofien ja muiden oppineiden johtama yhteisökin olisi riskaabeli vallan rajoittuessa niin pienen piirin käteen.

Mutta etkö nyt vertaa keskenään omenoita ja aplareita? Oma etu ei kaiketi tapahdu sekään tyhjiössä? Jos nimittäin lähdetään siitä, että oman edun ajamiseksi tapahtuu tyhjiössä, riittää kaiketi oma kokemus siitä, että ajaa omaa etuaan. Mutta eikö tilanne ole ryhmän tapauksessa symmetrinen? Eikö rymänkin kohdalla pitäisi lähteä siitä, että sen etu rakentuu myös tyhjiössä, eli sillä perusteella mikä on oma subjektiivinen kokemus sen edusta? Jos taas lähdetään siitä, ettei sen paremmin oman edun ajaminen kuin ryhmän edun ajaminan onnistu tyhjiössä, joutuu väkisinkin tilanteeseen, jossa on valittava millaiseen sosiaalidynamiikkaan ja sen kanssa vuorovaiukuttamiseen uskoo, jotta palkintona olisi oman tai ryhmänsä edun toteutuminen.

Taas tuli oman ymmärryksen rajallisuus vastaan, koska en täysin tavoita, mitä tarkoitat. Hain ajatuksellani sitä, että ehkä se, että ajaa omaa etuaan, on jossain määrin myös edellytys demokratian toimiselle, tai sen oletus. Jos kaikki yrittäisivät ajatella yhtä hankalasti kuin minä, niin eihän koko hommasta tulisi yhtään mitään, niin kuin ei minullakaan tule. Mutta jos lähdetään siitä, että jokainen ajaa omaa, tai ryhmänsä etua, demokratia huolehtii itse itsessään siitä, että kaikkien näkökulmat tulevat esille. Tämähän olisi itselleni tavallaan huojentava, asiaoita aivan hiukkasen yksinkertaistava ajatuskuvion muutos, jos pystyisin siihen. Vaikka erittäin haastavana kyllä edelleen näen edes omankaan etuni ajamisen politiikan viidakossa, joka (politiikka) tosiaan kattaa itseensä kuuluvaksi lähes kaiken maan ja taivaan välillä.

Siis tietenkin kaikilla on hyvä olla vapaus valita oma strategiansa ajaa omaa etuaan oli se omasta mielestään sitten ryhmän edun kautta tai ryhmän eduista välittämättä. Tarkoitin kuitenkin, että ellei oman edun tai ryhmänsä edun tavoittelijoilla ole mitään yteistyökykyä ts. että pitäydytään vain omassa edussa huomioimatta muiden etua, kenenkään etu ei todennäköisesti tulisi ajetuksi vähänkään pitemmälä aikavälillä tai se tai ne keiden edut tulisi silloin ajetuiksi, eivät valikoituisi enää demokratian keinoin, vaan ehkäpä viidakon laeilla.

Tämähän se juuri on se ongelman ydin. Mutta onko ihmisistä sitten siihen, että ollaan valmiita tinkimään omista eduista pidemmän aikavälin ja yhteisen hyvän edessä? Jos on, niin miksi hyvinvointi kasautuu niin vahvasti?

[-:)lauri]

Mutta ehkä pitäisi sitten hyväksyä se, että politiikka on sitä, että jokainen ajaa omaa etuaan, jolloin kaikkien ihmisten tarpeet tulevat huomioon otetuksi heidän omasta toimestaan.

En kyllä ihan näin raakasti oikaisisi, sillä onhan politiikka ennen kaikkea yhteisöllisyyttä, yhteisten asioiden hoitamista. Monet politisoituvatkin juuri sitä kautta, että löytyvät samalla tavalla ajattelevia, tuntevia, kokevia, jne. ihmisiä, joiden kanssa löytyy myös yhteisiä tavoitteita.

T: Xante

Tästä palataan taas siihen, että politiikkaa ei voi yksinkertaistaa siten, että voisi ajatella vain omaa ja viiteryhmänsä etua. Pitäisi taas pystyä näkemään ne monitasoiset vaikutukset ja mekanismit, koska ei voi pitäytyä vain omassa kulmassaan. Ja löytääkseen suurimman hyvän, pitäisi pystyä näkemään kokonaisuus tarkkasilmäisesti ja ennustamaan tulevaisuutta. Tämä kaikki edellyttää vieläpä hyvää yhteiskunnallista, sosiologista ja psykologistakin osaamista, höystettynä vielä laajalla historian tuntemisella. Tämä on sellainen kakku, että ei minulla riitä rahkeet.

Ehkäpä demokratia on sitä, että hyväksytään se tosiseikka, että jokainen ajaa ensisijaisesti omaa etuaan, jolloin kokonaiskuvassa kaikki yhteiskunnan luokat ovat edustettuina vaikuttamisessa. Demokratian ongelma on se, että olen liian tyhmä. Toisaalta ei liene kai muutakaan yhteiskuntamallia, joka olisi ongelmattomampi. Filosofien ja muiden oppineiden johtama yhteisökin olisi riskaabeli vallan rajoittuessa niin pienen piirin käteen.

Mutta etkö nyt vertaa keskenään omenoita ja aplareita? Oma etu ei kaiketi tapahdu sekään tyhjiössä? Jos nimittäin lähdetään siitä, että oman edun ajamiseksi tapahtuu tyhjiössä, riittää kaiketi oma kokemus siitä, että ajaa omaa etuaan. Mutta eikö tilanne ole ryhmän tapauksessa symmetrinen? Eikö rymänkin kohdalla pitäisi lähteä siitä, että sen etu rakentuu myös tyhjiössä, eli sillä perusteella mikä on oma subjektiivinen kokemus sen edusta? Jos taas lähdetään siitä, ettei sen paremmin oman edun ajaminen kuin ryhmän edun ajaminan onnistu tyhjiössä, joutuu väkisinkin tilanteeseen, jossa on valittava millaiseen sosiaalidynamiikkaan ja sen kanssa vuorovaiukuttamiseen uskoo, jotta palkintona olisi oman tai ryhmänsä edun toteutuminen.

Taas tuli oman ymmärryksen rajallisuus vastaan, koska en täysin tavoita, mitä tarkoitat. Hain ajatuksellani sitä, että ehkä se, että ajaa omaa etuaan, on jossain määrin myös edellytys demokratian toimiselle, tai sen oletus. Jos kaikki yrittäisivät ajatella yhtä hankalasti kuin minä, niin eihän koko hommasta tulisi yhtään mitään, niin kuin ei minullakaan tule. Mutta jos lähdetään siitä, että jokainen ajaa omaa, tai ryhmänsä etua, demokratia huolehtii itse itsessään siitä, että kaikkien näkökulmat tulevat esille. Tämähän olisi itselleni tavallaan huojentava, asiaoita aivan hiukkasen yksinkertaistava ajatuskuvion muutos, jos pystyisin siihen. Vaikka erittäin haastavana kyllä edelleen näen edes omankaan etuni ajamisen politiikan viidakossa, joka (politiikka) tosiaan kattaa itseensä kuuluvaksi lähes kaiken maan ja taivaan välillä.

Siis tietenkin kaikilla on hyvä olla vapaus valita oma strategiansa ajaa omaa etuaan oli se omasta mielestään sitten ryhmän edun kautta tai ryhmän eduista välittämättä. Tarkoitin kuitenkin, että ellei oman edun tai ryhmänsä edun tavoittelijoilla ole mitään yteistyökykyä ts. että pitäydytään vain omassa edussa huomioimatta muiden etua, kenenkään etu ei todennäköisesti tulisi ajetuksi vähänkään pitemmälä aikavälillä tai se tai ne keiden edut tulisi silloin ajetuiksi, eivät valikoituisi enää demokratian keinoin, vaan ehkäpä viidakon laeilla.

Tämähän se juuri on se ongelman ydin. Mutta onko ihmisistä sitten siihen, että ollaan valmiita tinkimään omista eduista pidemmän aikavälin ja yhteisen hyvän edessä? Jos ovat, niin miksi hyvinvointi kasautuu niin vahvasti?

Ehkä se johtuu jostain sellaisesta syytä syytä, ettei hyvinvointi kaskaudu demokraattisesti vaan enempi viidakon laeilla.

[TSS]

Ehkä se johtuu jostain sellaisesta syytä syytä, ettei hyvinvointi kaskaudu demokraattisesti vaan enempi viidakon laeilla.

Ehkä se johtuu siitä, että ne, kenellä on paljon, eivät yleisesti ottaen ole valmiita luopumaan siitä. Niillä, kenellä on paljon, on yleensä enemmän myös erilaisia vallan muotoja. Jos maailmassa voitaisi luottaa ihmisten pitkänäköiseen hyväntahtoisuuteen, hyvinvointi olisi jakautunut jo aikapäiviä sitten tasaisemmin. Mutta en minä sitten tiedä, että mitä se tarkoittaa demokratian näkökulmasta, tai miten se tähän liittyy. Ehkä siten, että jokaisen on pidettävä älämölöä itsestään, koska ihmisluonto ei taivu yhteisen hyvän ajattelumalliin kuin melko rajallisissa määrin.

[-:)lauri]

Ehkä se johtuu jostain sellaisesta syytä syytä, ettei hyvinvointi kaskaudu demokraattisesti vaan enempi viidakon laeilla.

Ehkä se johtuu siitä, että ne, kenellä on paljon, eivät yleisesti ottaen ole valmiita luopumaan siitä. Niillä, kenellä on paljon, on yleensä enemmän myös erilaisia vallan muotoja. Jos maailmassa voitaisi luottaa ihmisten pitkänäköiseen hyväntahtoisuuteen, hyvinvointi olisi jakautunut jo aikapäiviä sitten tasaisemmin. Mutta en minä sitten tiedä, että mitä se tarkoittaa demokratian näkökulmasta, tai miten se tähän liittyy. Ehkä siten, että jokaisen on pidettävä älämölöä itsestään, koska ihmisluonto ei taivu yhteisen hyvän ajattelumalliin kuin melko rajallisissa määrin.

Tämä on mielestäni hieman samantyyppinen kysymys kuin kysymys, miten Venäläiset tai Pohjois-Korealaiset voivat saallia etujensa yli kävelevän sortovallan maissaan. Ehkä se ei selity niinkään sillä, että ihmiset olisivat vain niin itsekeskeisiä Venäjällä ja Pohjois-Koreassa, vaan ehkäpä enempi jollain sellaisella, että ihmiset ovat perusluonteeltaan vain liian kilttejä, ryhtyäkseen tarvittaviin keinoihin omien etujensa vastaisen toiminnan lakkauttamiseksi.

[Melodious Oaf]

Mietitkö @TSS lakkoja vai kumpuaako pohdinnat jostain ihan muusta?

Eihän siinä edes toteutunut demokratia sikäli, että kokoomus ja muut ei ole kauhean selkeästi vaalien alla tai muutenkaan kertoneet työmarkkinoiden uudistamista koskevista tavoitteistaan.

Ounastelisin että sekä PS että kokoomus ajavat tällä hetkellä aika paljon ronskimmin hyväosaisten etua kuin mitä niiden viestintä ja tiedotus ja muu antaa ymmärtää.

Joko ne ei itsekään tiedä mitä ne haluaa sen nykyisen järjestelmän paikalle tai mitä muutoksia siihen ja meininki on se että katsotaan mitä tapahtuu ja keksitään sit tilanteen mukaan jotain — tai sitten niillä on joku suhteellisen selkeä visio mutta ne ei ole siitä halunneet avoimesti kertoa koska se ei ois ollut imagon ja kannatuksen ja muun kannalta järkevää

[TSS]

Ehkä se johtuu jostain sellaisesta syytä syytä, ettei hyvinvointi kaskaudu demokraattisesti vaan enempi viidakon laeilla.

Ehkä se johtuu siitä, että ne, kenellä on paljon, eivät yleisesti ottaen ole valmiita luopumaan siitä. Niillä, kenellä on paljon, on yleensä enemmän myös erilaisia vallan muotoja. Jos maailmassa voitaisi luottaa ihmisten pitkänäköiseen hyväntahtoisuuteen, hyvinvointi olisi jakautunut jo aikapäiviä sitten tasaisemmin. Mutta en minä sitten tiedä, että mitä se tarkoittaa demokratian näkökulmasta, tai miten se tähän liittyy. Ehkä siten, että jokaisen on pidettävä älämölöä itsestään, koska ihmisluonto ei taivu yhteisen hyvän ajattelumalliin kuin melko rajallisissa määrin.

Tämä on mielestäni hieman samantyyppinen kysymys kuin kysymys, miten Venäläiset tai Pohjois-Korealaiset voivat saallia etujensa yli kävelevän sortovallan maissaan. Ehkä se ei selity niinkään sillä, että ihmiset olisivat vain niin itsekeskeisiä Venäjällä ja Pohjois-Koreassa, vaan ehkäpä enempi jollain sellaisella, että ihmiset ovat perusluonteeltaan vain liian kilttejä, ryhtyäkseen tarvittaviin keinoihin omien etujensa vastaisen toiminnan lakkauttamiseksi.

Yllättävä, ja ihan hauska, vastakainen näkemys! Eipä näitä kysymyksiä voi tosiaan oikein typistää mihinkään yleiseen ihmisluontoa kuvaavaan lausahdukseen.

[Melodious Oaf]

Tyhmä sanoa ääneen mut mulle kai demokratia etupäässä näyttäytyy sinä että kun on vaalit, yritän äänestää yhteisiä asioita hoitamaan sellaisia ihmisiä ja tahoja jotka vaikuttaa mahdollisimman lupaavilta sitä tekemään tai mahdollisimman vähän katastrofialttiilta.

Se on osittain fiilishommaa jopa mulla, ja en mä ainakaan tiedä tai tajua asioiden taustoista tai siitä mikä missäkin oikeasti olis viisasta tai hyvä juuri mitään.

Tää on varmaan ihan megalapsellista mut mä ajattelen joskus tollasta jopa niin että PS ja kokoomus ja muut on kollektiivisesti saaneet äänestäjiltä luottamuksen ja mandaatin sillä että valtaosan mielestä ne on fiksuimmat ja parhaimmat mahdolliset ihmiset ja tahot niitä asioita suunnittelemaan, sopimaan ja toteuttamaan

[TSS]

Mietitkö @TSS lakkoja vai kumpuaako pohdinnat jostain ihan muusta?

Eihän siinä edes toteutunut demokratia sikäli, että kokoomus ja muut ei ole kauhean selkeästi vaalien alla tai muutenkaan kertoneet työmarkkinoiden uudistamista koskevista tavoitteistaan.

Ounastelisin että sekä PS että kokoomus ajavat tällä hetkellä aika paljon ronskimmin hyväosaisten etua kuin mitä niiden viestintä ja tiedotus ja muu antaa ymmärtää.

Joko ne ei itsekään tiedä mitä ne haluaa sen nykyisen järjestelmän paikalle tai mitä muutoksia siihen ja meininki on se että katsotaan mitä tapahtuu ja keksitään sit tilanteen mukaan jotain — tai sitten niillä on joku suhteellisen selkeä visio mutta ne ei ole siitä halunneet avoimesti kertoa koska se ei ois ollut imagon ja kannatuksen ja muun kannalta järkevää

Ajattelen ihan yleisellä tasolla. Mutta mulla ei taida olla kauhean vahva luotto siihen, että ajattelu politiikan kentälläkään olisi erityisen juurevaa ja pitkänäköistä, tai sitten olosuhteet vaan yksinkertaisesti pakottavat lyhytnäköisiin ja osin järjettömiin toimiin. Mutta, voisihan asiat huonomminkin olla, joten varmaan parempi olla marisematta asioista, joista en mitään ymmärrä.

[Melodious Oaf]

Ei ole kyllä mullakaan.

Mutta toi on totta ja ilman muuta asiat vois olla todella paljon huonommin.

En ihan kauheasti siitä perusta että sitä murehtis tai loputtomasti makustelis päässään miten kaikenmaailman asiat menee ja kuka poliitikko tai puolue on kuinkakin ikävä tai ihana.

Mut mun mielestä lauri sanoi ihan hyvin tai tykkään siitä ajatuksesta jotenkin että vaikka mariseminen tai päteminen ei auta niin ei silti tarvitse ylikäveltäväksi suostua tai jäädä maahan makaamaan