Ideologia

[-:)lauri]

Normalta ja Hihalta erinomaista pohdintaa ihmismielen jäykkyydestä ja kyvytttömyydestä omaksua uusia asioita.

Minusta kyvyttömyys johtuu siitä, ettei ihmisillä ole vapaata tahtoa. Kaikki selitykset, miksi pitää jotain käsitystä järkevänä samoin kuin kaikki selitykset, miksi ei omaksu uutta käsitystä, ovat molemmat pelkkää jälkiviisausharhaa.

Toisinaan (jälki)viisaus(harha) vaikuttaa kaikkien muidenkin mielestä tosi viisaalta koska hekin ovat jälkiviisaasti sitä mieltä ja toisinaan kun joku jää harhoineen yksin muut pitävät tätä egoistina tai muuten vain kylähulluna. Kyse on vain siitä kuinka hyvin eri ihmisten koneistot ymmärtävät samaa kieltä. Luonnonvalinta pitää huolen, että sellaiset geenilinjat joiden tuottamat jälkiviisausharhat ovat seksikkäimpiä "tositarkoituksella" säilyvät populaatiossa.

[Melodious Oaf]

Jeesus-uskovainen eli kristitty on sanonut somessa että kristinusko ei ole mikään uskonto. En hoksannut kysyä tarkemmin että mikä se sitten on, mutta uskovaisten käytöksestä olen päätellyt että se on heidän mielestään absoluuttinen fakta ja totuus, jolloinka se ei voi olla uskonto. (Siis tämä legenda Jeesuksesta.)

Vaikea tietysti tällaisesta sanoa, mitä joku on sanonut jossain. Saattaa hyvin olla että olet päätellyt ja tulkinnut oikein.

Tuli muuten vaan mieleen että joku saattaisi kokea, ettei kristinusko ole "uskonto" tai ns. "vahva ideologia" sen takia, että sitä ja kristittyjä on niin montaa sorttia ja että siitä sinänsä on niin vaikea päätellä mitään.

Suomessa on aika paljon ateistisia - tai agnostikko-kristittyjä. Ja mikä on kristityn kanta lopulta yhtään mihinkään asiaan sillä perusteella että on kristitty.

Mutta toi nyt on aika kaukaa haettua. Joka tapauksessa ymmärsin viestistä sen, että vertasit kristinuskoa, islamia, buddhalaisuutta ja tiedehenkisyyttä, eikä toi juttu kristinuskon moninaisuudesta kauheasti tuo siihen lisää.

Täällä Suomessa voi olla helppo nähdä esimerkiksi buddhalaisuus filosofiana tai jonain itämaisena viisausperinteenä suurin piirtein. Mutta jos kuuluu johonkin porukkaan, missä on tosi vakava pyrkimys vaikka johonkin valaistumiseen ja alkaa olla aika täsmälliset opit ja käsitykset asioista, kyllähän se sitten alkaa lähennellä siinä mielessä uskontoa, että saattaa tulla tavallaan "painetta" siitä, että sopiiko omat arvot ja käsitykset yhteen tällaisen kanssa vai ei, saattaa tulla jonkinlaista vertaispainetta muutenkin jne.

Vähän sama kristinuskonkin suhteen, että jollain yleisellä tasolla Suomessa on aika helppo kuulua kirkkoon ja olla nimellisesti kristitty tai vaikka kevyesti harrastaakin jotain seurakuntatouhuja tai miettiä uskonasioita ja hengellisyyttä.

Riippuen, miten sen kanssa toimii ja minkälaisia ihmisiä sen intressin kautta löytää, saattaa olla ettei kovin helposti edes tule mitään suurta ristiriitaa tai vertaispainetta tai muutakaan.

Sitten jos liittyy vaikka johonkin baptistiseurakuntaan tai herätysliikkeeseen tai vastaavaan, saattaa olla että siellä on aika paljon tosi konservatiivisia asenteita tai jotain 1900-luvun alkupuolen asenteita vaikka seksuaalivähemmistöjä tai muuta tällaista kohtaan — ja siinä saattaa olla tietyllä tapaa vaikeampi tai korkeampi kynnys hyväksyä se homma ja kokea todella omakseen.

Tiedehenkisyydessä on minusta niin, että ei välttämättä vaikka joku siihen eetokseen aika syvällisestikin vihkiytynyt tutkija ole kovinkaan tarkka sen kanssa, että kaikkiin asioihin pitäis soveltaa jotain tieteellisen metodin ideoita. Se voi olla myös työ ja toimenkuva ja niin pois päin.

Ja sitten on niinkin että jos on joku käsitys siitä, kuinka työlästä niiden vastausten etsiminen tieteen metodeilla voi olla, kuinka monista asioista ollaan erimielisiä ja mitä kaikkea tieteen kentälle mahtuu, melkein vähemmän se silloin näyttäytyy jonain yleisenä pyhänä toteemina joka tai totuuden tienä joka antaa kaikki vastaukset. Enemmän silloin ehkä sellaisena että joihinkin asioihin on olemassa hyviä tieteellisiä metodeja ja työkaluja, ja jos löytää jonkun jutun johon on valmis panostamaan valtavasti aikaa ja energiaa ja se nyt vaan kiinnostaa ja on intohimoa siihen, silloin se voi olla kannattavaa ja ihan hyvää hommaa.
   Mutta kukaan tuskin ymmärtää siitä kovin paljoa.

Itämaisia viisausperinteitä ja buddhalaisuuttakin mun käsittääkseni voi harjoittaa niin, että ei tee siihen mitään ristiriitaa luonnontieteellisten selitysten tai ihmistieteellisten selitysten kanssa, jolloin "tiedehenkisyys" voi olla siinä tavallaan läsnä tai kulkea mukana sekin.

Joku saattais ajatella että kristinuskoakin voi lähestyä näin.

Silloin se kai tarkoittais sitä että on jotain omaa sisäistä kokemusta ja toisaalta muiden uskovaisten kanssa yhteistä hahmotustapaa ja käsitteistöä näille kokemuksille eikä rajata sitä niin, että kaikelle välttämättä pitäis olla tieteellinen selitys tai pitäis pystyä kuvaamaan tieteellisesti mikä on vaikka "sielu" tai "jumala" jotta vois uskoa siihen.

Jossain mielessä buddhalaisuuteen pätee ihan sama, kun onhan siinäkin käsityksiä sielusta ja sielunvaelluksesta ja reinkarnaatiosta ja ties vaikka mistä.

Isoin ongelma tai ristiriita tossa mun mielestä tulee kuitenkin siitä, miten suhtaudutaan pyhiin teksteihin ja mikä niiden asema on.

Pitäiskö raamattua tai koraania lukea kriittisesti ja pyrkiä erikseen vaikka arkeologian ja muiden aineistojen kautta arvioimaan sitä, mitä on oikeasti tapahtunut ja mikä on totta.

Ja sitten jos luetaan jotain pyhiä tekstejä ja muita tekstejä, mikä niiden keskinäinen suhde on ja onko jompi kumpi määräävässä asemassa suhteessa toiseen.

Saattaa olla että buddhalaisuutta täsmällisemmin ja itämaisia viisausperinteitä laajemmin erottais tossa islamista ja kristinuskosta se, että useimmiten ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä pyhää kirjaa joka kuvais jotain historian tapahtumakulkua ja johon uskominen on keskeinen osa sen koko uskonnon tai ideologian sisältöä.

Ehkä siinä lopulta tullaan buddhalaisuudenkin osalta siihen että joku tietty guru tai muu vastaava voi olla niin vahvassa asemassa että se vähän niin kuin vastaa pyhää tekstiä. Ja onhan niitä buddhalaisuudessakin myös kaikille yhteisiä. Ja sitten niitä eri koulukuntia ja guruja ja muita on vaikka muille jakaa

[Norma Bates]

Suurin osa buddhalaisista on tietysti tapabuddhalaisia aivan kuten suurin osa kristityistäkin. Ja maallikkobuddhalaisilla on vanhemmista uskonnoista periytyviä käytäntöjä aivan kuten jne.

Jos länkkäri kiinnostuu buddhalaisuudesta, hän nähdäkseni joko hyödyntää sitä filosofiana, tai pamahtaa uskoon sen kanssa, koska ihan minkä tahansa uskonnon ja ideologian kohdalla voi tulla uskoon. (Itse tulin uskoon itsepuolustuslajin kohdalla naisten ip-kurssilla. Oli sellainen yhtäkkinen oivallus ja autuus että tämä on hauskaa ja tätä haluan tehdä. Muistan varmaan ikuisesti sen kun parinani oli eräs nainen joka potki mitsityynyyn raivon vimmalla, ja minusta se oli jotenkin helvetin upeaa.)

Mutta ikuisuuskysymys on, että miksi niistä ideologioista sitten tulee sellainen raivotiloihin vievä yllyke, että pahimmillaan ollaan valmiita tappamaankin niiden nimissä. Muuta selitystä en ole keksinyt kuin että ihminen ikään kuin asettaa uskonnon oman egonsa tilalle, ja sitä uskontoa pitää puolustaa kuin omaa itseään, vahvassa kuolemanpelossa. Ja kuolemaa pelkäävä on valmis tappamaan muita.

Toki jotain muitakin näkökulmia uskontoihin voisi ottaa, kuin vain aina tämän missä ne näyttäytyvät "Saatanan" keksintöinä.

[Toope]

Ideologioissa on eroja, kuten uskonnoissa.
Toiset toimivat, toiset luovat Kongoa ja Somaliaa sekä Gazaa ja Jemeniä.
Ihmiset voivat valita ideologiansa, ihmiset voivat kulttuuriaan muuttaa, jos tahtoa on...

Jos yhteiskuntasi jumittaa, syy on sinun. Ei muiden. Ei länsimaiden, ei juutalaisten, sinun! Sinä luot kulttuurisi.

[Hiha]

Vaikea tietysti tällaisesta sanoa, mitä joku on sanonut jossain. Saattaa hyvin olla että olet päätellyt ja tulkinnut oikein.

Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen kulmaan. Vanhoihin, maatuviin ideologioihin ja niiden jäänteisiin. Ne ovat piilossa, koska eivät ole enää virallinen oppi. Toisaalta ne voivat olla hyvinkin sitkeitä, koska ne ovat irrallisia palasia aiemmin yhtenäisempää maailmankuvaa, mutta koska ne ovat nyt osa ei-mitään, niitä vastaan ei kukaan aktiivisesti hyökkää. Ne saattavat vaikuttaa jopa tosioilta, juuri riippumattomuutensa vuoksi.

Mitä tulee ajatukseen, että kristinusko ei ole uskonto vaan totuus, se oli historiallisesti virallinen mielipide aikanaan. Ranskassa sitä vastaan käytiin jo 1700-luvulla, mutta periferiassa kuten Suomessa ei ollut epätavallista törmätä vielä 1900-luvulla käsitteeseen epäjumala, kun puhuttiin muiden uskontojen jumalista. Ruotsikin oli tässä Suomea jonkun kymmenen vuotta edellä. Muistan ruotsalaisen eläviä ja kuolleita maailmanuskontoja popularisoivan teoksen, jonka suomennos oli kuohittu mielenkiintoisimman luvun osalta. Luku käsitteli kristinuskoa. Se oli jätetty suomennoksesta kokonaan pois sillä a) tekosyyllä että kyseinen uskonto on suomalaisille muutenkin tuttu, ja b) oikealla syyllä että kerettiläiset kirjoittajat olivat käsitelleet kristinuskoa kuin se olisi mikä tahansa ihmisten keksimä harhaoppi. Kirjoittajat olivat siis harjoittaneet vertailevaa uskontotiedettä ja käyttäneet ihan samoja termejä kristinuskon opeista ja riiteistä kuin muidenkin uskontojen kohdalla. Se oli suomalaisen kääntäjän isiemme uskolle liikaa.

[Melodious Oaf]

Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen kulmaan. Vanhoihin, maatuviin ideologioihin ja niiden jäänteisiin. Ne ovat piilossa, koska eivät ole enää virallinen oppi. Toisaalta ne voivat olla hyvinkin sitkeitä, koska ne ovat irrallisia palasia aiemmin yhtenäisempää maailmankuvaa, mutta koska ne ovat nyt osa ei-mitään, niitä vastaan ei kukaan aktiivisesti hyökkää. Ne saattavat vaikuttaa jopa tosioilta, juuri riippumattomuutensa vuoksi.

On niissä myös jotain sellaista, että samat tai hyvin samankaltaiset teemat nostavat päätään aikakaudesta toiseen.

Suomalaisissa herätysliikkeissä kuulee tänäkin päivänä joskus vakavaa puhetta siitä, onko taide jossain mielessä syntistä tai väärin, miksi sitä tehdään ja millaisista syistä.

Siis vaikka joku Joose Keskitalo on välillä esittänyt sellaisia pohdintoja, ettei hän oikeastaan haluaisi tehdä lauluja tai olla julkisuudessa, mikä varmaankin joiltain osin liittyy körttiläisyyteen ja sen sisäisiin käsityksiin siitä, mikä on hyvää tai mikä on ihmisen paikka ja niin pois päin.

Sitten on hedonistisempia ideologioita niin kuin nyt aiemmin esille nostamani BDSM, jossa vastuullisuuden ja eettisyyden korostamisesta huolimatta painottuu vähän sellainen rokokokoohenkinen kukkeus ja autuus ja nautinnon, vapauden ja keveyden arvostaminen sun muu. Ettei asioista kannata liikaa murehtia.

Jossain vaiheessa tulee vastaliikkeenä se että tämä tuntuu nyt jotenkin köykäiseltä ja pitäiskö näitä asioita kuitenkin miettiä vakavammin tai jotenkin "nöyremmin" tai jotain.

Toisaalta kuitenkin ihmisen elämä on lyhyt ja kaivataan helppoja, selkeitä tai vain osittaisia vastauksia pelkän mahdottoman vaikean kohtaamisen sijaan.

Tarkoitan kai tuoda esiin jonkinlaista dialogisuutta ja kontrastienkin merkitystä arvojen, ideologioiden ja tämäntyyppisen suhteen. Valjun ja kukkean kontrastista syntyy tavallaan se "kokonaisuus".

Siinä olet mielestäni Hiha hyvin jäljillä, että se, mikä meille todella on kulloinkin niin sanotusti pyhää, näkyy ehkä selvimmin juuri siinä, mitä kenellekään ei oikein tule edes mieleen kyseenalaistaa. Se voi olla jotain sellaista, mitä ei oikein kunnolla edes näe tai erota.

Olen kai itse vähän sillä kannalla, että ei tällaisissa asioissa kaikki ole eikä voi olla vain kyseenalaistamisen ja kriittisen arvioinnin ja sen sellaisen tulosta, vaan kyllä siellä lähes aina on kuitenkin jokin maaperä alla.

Siis nykyäänkin vaikka tuntuu ettei olisi

[Norma Bates]

Olen epäillyt että jotkut pamahtavat uskoon k-uskonnossa siksi, että he vaikuttuvat siitä kielestä jota käytetään Raamatussa. He eivät ymmärrä että se tietynlainen kirjoitustyyli on ollut omana aikanaan yleisessä käytössä, ja tarinat jotka eivät ole päätyneet kumpaankaan Testamenttiin, ovat olleet ihan yhtä vaikuttavan kuuloista luettavaa. Raamatun voisi koostaa monilla eri tavoilla, ja niinhän on tehtykin. Ei kaikissa maailman Raamattu-kirjoissa ole täsmälleen samat kirjat. Raamattuhan on lopultakin vain kuin Valitut Palat. Kooste kirjoitelmista.

Olen moneen kertaan ihmetellyt miksi kristityn edes pitäisi rasittaa pientä päätään Vanhalla Testamentilla, ja juutalaisten mytologialla. Sitä on aina perusteltu sillä, että VT:ssa on ennustettu Jeesuksen tuleminen. No niin. Ja jos tällainen Jeesus siis tuli, niin mahtoikohan sovitella omia edesottamuksiaan näppärästi juuri vanhoihin kirjoituksiin sopiviksi...?

Se nuori uskovainen jonka kanssa tappelin netissä 2003 ja joka lateli tappouhkauksen, oli sitä mieltä että Buddha oli ennustanut Jeesuksesta. Jos näin olisi, niin silloinhan Raamattuun pitäisi ottaa mukaan myös Dhammapada.

***

BDSM ideologiana ei ollut päähäni vielä pälkähtänytkään, mutta hemmetti soikoon, sitähän se on! Koko touhuhan on täysin ritualistista. Mitään yllätyksiä touhussa ei vaikuta olevan, kun sub esittää etukäteen listan millä kaikilla tavoilla hän haluaa domin häntä "alistavan" ja "kiduttavan". Onko dom siis kuin pappi joka suorittaa rituaalin, ja sub on hänen seurakuntansa? Pappi kuitenkin on olemassa vain seurakuntaansa varten, vaikka menneinä aikoina hän onkin ollut öpauttia puolijumalan asemassa. Mutta kyllähän pappeja nykyään erotetaankin, jos osoittautuu että ovat vapaamielisempiä kuin laumansa.

Minä olen tuon BDSM:n kanssa lyönyt päitä yhteen teoriatasolla, kun olen ihmetellyt että mitä alistuvuutta se on että alistettu määräilee millä tavalla häntä alistetaan. Minulle on sanottu että se mitä edellytän alistuvalta osapuolelta onkin orjuus. Ja harva sellaiseen suhteeseen haluaa, missä on täysin toisen osapuolen armoilla, ja toinen saa tehdä ihan mitä tahansa sattuu päähän pälkähtämään. Ja koska näin on, niin subit eivät ole niin säälittäviä ja ärsyttäviä, kuin jollaisina olen heitä pitänyt. (Koen ärsyttävänä sen että antaa jonkun domin pomppia päällepäsmärinä, mutta näinhän ei siis ole.)

[kertsi]

Ei ritualistisuus kai ideologiaksi asiaa tee. En näe, että BDSM olisi mitään ideologiaa, varsinkaan poliittista ideologiaa.

[Melodious Oaf]

Mun mielestä se oli hyödyllinen tapa käsitellä niitä tekölyjen määritelmiä ja asettaa ne johonkin konkreettisen kontekstiin, jotta näkyy mistä puhutaan. Niitä juttuja tekee tavallaan näkyvämmäksi se, jos se ei jää pelkän väsyneen kliseen tasolle vaan soveltaa samaa planssia johonkin ei-niin-ilmeiseen ja konkretian kautta.

Ehkä sellainen henkilö. joka "ei näe", miten BDSM voisi olla ideologia, voi itse esittää vastaavanlaisen esimerkin todellisesta ideologiasta näiden samojen määritelmien kautta ja sillä havainnollistaa, mitä ovat todellisen ideologian ja BDSM:n erot, jonka jälkeen minä voin lainaamatta ja nimiä mainitsematta esittää oman arvioni siitä, miltä se näyttää, mitä siinä on tehty, tai mitä "näen" tai "en näe". 

[Norma Bates]

Itse näen ideologioita kaikkialla. En ole ollut BDSM:ssä sisällä, enkä haluakaan olla, koska se ei kosketa minua millään tavalla. Mutta jos nyt ajatellaan vaikka jotain joka haluaa tulla köytetyksi nippuun ja roikkua katosta köytettynä, niin voihan kokemus olla hänelle vaikkapa hengellinen. Aivan samaan tapaan kuin jonkin heimon intiaaneille aurinkotanssissaan, jossa heidät kiinnitettiin rintakehänsä ihosta roikkumaan korkeuksiin. Siinä tosin oli myös kipuelementti mukana, koska iho puhkaistiin kiinnitettäessä, ja lopulta se roikkuminen päättyi siihen kun iho ratkesi kokonaan ja soturi putosi alas.

Jonkin verran kun BDSM-sessioiden kuvailemia tuntemuksia lueskellut, niin kyllä he tuntuvat poikkeukselliseen mielentilaan tai ehkä jopa tietoisuudentilaan päätyvän.

[Hiha]

Mun mielestä se oli hyödyllinen tapa käsitellä niitä tekölyjen määritelmiä ja asettaa ne johonkin konkreettisen kontekstiin, jotta näkyy mistä puhutaan. Niitä juttuja tekee tavallaan näkyvämmäksi se, jos se ei jää pelkän väsyneen kliseen tasolle vaan soveltaa samaa planssia johonkin ei-niin-ilmeiseen ja konkretian kautta.

Laajat kielimallit muistuttavat ihmisiä siinä mielessä, että niillä on monesti vahvasti opittu kanta, miten jokin asia pitää luokitella, mutta kun yrittää tivata perusteita, keskustelu muuttuu jankkaavaksi. Jos jotain, sen pitäisi opettaa nöyryyttä. Joskus ihminen imitoi tekoälyä hyvin. Toimittajan ja Antti Lindtmanin yhteinen tyylinäyte, jossa kaavamaisuus tulee hienosti esiin.

Nasima Razmyar sanoi, ettei voi äänestää esityksen puolesta tässä muodossa. Hän on puolueen varapuheenjohtajana, joten onko tämä myös puolueen kanta?

"Hän nosti haastattelussa esiin monia niitä asioita, jotka esityksessä askarruttavat. [– –]"

Onko hyväksyttävää, että puolueen varapuheenjohtaja ottaa näin tiukan kannan julkisuudessa ilman, että ryhmä ja puolue ovat vielä kantaansa muodostaneet?

"Hän nosti esiin monia niitä asioita, jotka askarruttavat ja joihin tarvitaan vastauksia."

Niitä asioita voi varmasti nostaa esiin ottamatta niin tiukkaa kantaa kuin Razmyar teki. Oliko tämä hyväksyttävää toimintaa puolueen varapuheenjohtajalta?

"Hän nosti tässä esiin niitä asioita, jotka tässä mietityttävät. [– –]"

[Melodious Oaf]

Itse näen ideologioita kaikkialla. En ole ollut BDSM:ssä sisällä, enkä haluakaan olla, koska se ei kosketa minua millään tavalla. Mutta jos nyt ajatellaan vaikka jotain joka haluaa tulla köytetyksi nippuun ja roikkua katosta köytettynä, niin voihan kokemus olla hänelle vaikkapa hengellinen. Aivan samaan tapaan kuin jonkin heimon intiaaneille aurinkotanssissaan, jossa heidät kiinnitettiin rintakehänsä ihosta roikkumaan korkeuksiin. Siinä tosin oli myös kipuelementti mukana, koska iho puhkaistiin kiinnitettäessä, ja lopulta se roikkuminen päättyi siihen kun iho ratkesi kokonaan ja soturi putosi alas.

Jonkin verran kun BDSM-sessioiden kuvailemia tuntemuksia lueskellut, niin kyllä he tuntuvat poikkeukselliseen mielentilaan tai ehkä jopa tietoisuudentilaan päätyvän.

Ilman muuta siinä voi olla kyse myös hengillisyydestä ja hengellisistä kokemuksista. Ei välttämättä kaikille tai samassa määrin, mutta joillekin koko sillä touhulla on myös hengellisiä ulottuvuuksia, oli se niiden tapa tehdä sitä mitä vaan.

Siinä ehkä yhdistää ihmisiä jossain määrin myös se, että seksi ja siihen liittyvä nautinto on heille tärkeä asia elämässä ja heillä on siitä monenlaisia itselleen merkittäviä kokemuksia. Silloin he myös ovat kiinnostuneita niistä kuulemaan ja puhumaan ja ymmärtävät suhteellisen hyvin niiden kautta muita ihmisiä.

Voidaan kertoa avoimesti kinkyydestä ja kaikenlaisista kokemuksista ja puhua seksistä niin, että kukaan ei sheimaa toista eikä vähättele eikä ne reaktiot ole sellaisia että "minä en sitten ainakaan tykkää siitä että X" tai "joku idiootti jossain on sanonut että Y ja hyi olkoon tätä maailmaa".

Kun monesti se on vähän sellaista että seksistä tai suhteista tai niihin liittyvästä ei oikein saisi puhua avoimesti vaan ne asiat pitäisi jättää katveeseen ja arvata.

Se on vähän eri maailma jos ihmiset vaikka treffeillä käydessään ei pelkää kysyä että missä määrin sua saa koskea tai voinko tehdä niin ja näin ja sitä kautta ilmaista suoraan sitä mitä haluavat ja pelkäämättä siinä torjuntaa. Eli siis että myös kestää kuulla muilta sen rehellisen vastauksen rusentumatta siitä tai tekemättä siitä mitään kilpailuasetelmaa.

Ei ihmiset silti yhtään sen kummallisempia tai mystisempiä ole, vaan kaikilla on myös pelkoja ja epävarmuuksia ja riittämättömyyttä. Mutta siinä vois kai sanoa että on pyrkimys vaalia sellaista toimintaa ja sellaisia toimintatapoja jotka auttavat sitä että ei jäädä niin paljon kiinni pelkoon ja häpeään näissä asioissa vaan että puhutaan tunteista ja puhutaan tarpeista ja että se on pääosin aika kivaa.

Joitain ihmisiä suurin piirtein ahdistaa tai hävettää puhe seksistä tai tällaisesta, ja joillekin se on sellainen että voidaan kahvipöydässä puhua työstä tai mistä vaan ja sitten yhtäkkiä tulee tosi suora keskustelu seksistä ja sitten taas puhutaan muusta.

Kai siinä jollain lailla tarvitaan sitä että on päässyt yli liiasta miellyttämisenhalusta tai lamauttavasta pelosta sen suhteen, riitänkö minä tai ymmärretäänkö minua väärin.

Tollaset asiat ei varmaan kaikki ole "ideologiaa" mut ihan hyvin erilaisista alakulttuureista voi ekstrahoida ideologioiden piirteitä ja nähdä niiden välillä samankaltaisuuksia

[Melodious Oaf]

Jos käsitellään syitä sille, miksi "BDSM" tai jokin tällainen ei olisi ideologia:

1. Kyse on henkilökohtaisesta poliittisen sijaan

Niissä on usein kyse ja niiden ytimessä ovat henkilötason suhteet ja henkilötason preferenssit kun taas poliittiset ideologiat esimerkiksi yleensä koskevat laajasti sitä, miten koko yhteiskunta pitäisi järjestää.

2. Ryhmien sisäinen ja keskinäinen diversiteetti

Erilaisissa yhteisöissä on paljon erilaisia uskomuksia, arvoja ja käytänteitä ja myös organisaatiorakenteet saattavat olla hyvin erilaisia.

Tätä kun katsoo, voisi ajatella, ettei kyseessä voi olla mikään koherentti tai yksi ideologia.

3. Ei ole selvää yhtenäistä agendaa

Seksuaalisuuteen tai suhteisiin liittyvät alakulttuurit eivät yleensä pyri korvaamaan yhteiskunnan vallitsevia rakenteita omillaan. Pyrkimys on pikemminkin se, että saavat olla ja toimia siinä rinnalla, eikä se, että tehtäisiin jokin vallankumous ja kaikki alkaisivat toimia kuten he.

4. Perustuu vapaaehtoisuuteen ja sijouttuu yksityiseen sfääriin

Tällaisten alakulttuurien toiminta ja käytänteet yleensä valitaan omaehtoisesti ja niitä harjoitetaan yksityisessä sfäärissä. Tämä erottaa ne ideologioista joita harjoitetaan julkisesti ja joilla tähdätään yhteiskunnalliseen muutokseen



Noi pointit toistelee vähän samoja asioita.

Osa tosta on ihan validia ja totta, mutta melkein kaikkea tossa voi kyseenalaistaa, eikä ne rajat ole ihan niin "tarkkoja".

Siis jos tota vertaa vaikka kristinuskoon, niin ihan samalla tavalla nekin yhteisöt on moninaisia ja ei ne yleensä odota että koko yhteiskunta muuttuis niiden pillin mukaan. Ja ihan samalla tavalla niiden käsitykset ja uskomukset ja käytänteet silti vaikuttaa myös koko yhteiskuntaan ja heijastuu sinne.

Ne on lopulta kai aste-eroja, ja kyse on siitä, mitä niillä halutaan tehdä tai pyritään tekemään. Kristinuskosta vois tehdä ihan täyden poliittisen ideologian ja niin vois BDSM:stäkin.

Tavallaan ne on kontingentteja seikkoja että niin ei juuri nyt jossakin ole, ja se ei tee siitä ihan puutaheinää katsoa jotakin sellaisen linssin läpi että tarkastellaan sitä ideologiana

[Norma Bates]

Oikeastaan vertaisin BDSM:ää ideologiasektorilla ennemminkin shamanismiin kuin johonkin myöhempään uskontoon, enkä vain sen takia että kaiketi uusshamanismia harrastelevien joukoista herkemmin löytynee näitä bee dee äs ämmäläisiäkin, kuin vaikkapa tapakristittyjen. Shamanismihan ei ole koskaan ollut erityisen järjestäytynyttä. Toisaalta ihan kuka tahansa ei ole ryhtynyt shamaaniksi, kun taas subiksi tai domiksi voi heittäytyä "kuka vaan". Ja toisaalta taas shamaaniksi ovat ryhtyneet ne jotka ovat saaneet jonkinlaisen merkittävän kokemuksen joka on muuttanut heitä ihmisenä, ja kaiketi BDSM:ään voi päätyä jonkinlaisen myllertävän kokemuksen tai revelaation kautta.

Ja sitten taas toisaalta onhan näitä perinnäisshamaanejakin, jotka ovat alalla koska sukulainenkin oli. Onko poika tai tytär yhtä etevä kuin se vanhemman sukupolven shamaani on/oli, on sitten eri asia. Mutta ei tämä kai sentään ihan papiston muodostumiseen vielä vie.

Toisaalta joillain kveekareillahan ei kai ole pappeja, kun kuka tahansa saa puhua seurakunnassa, ja "kirkkonakin" voi toimia vaikka lato. 

[kertsi]

Itse näen ideologioita kaikkialla. En ole ollut BDSM:ssä sisällä, enkä haluakaan olla, koska se ei kosketa minua millään tavalla. Mutta jos nyt ajatellaan vaikka jotain joka haluaa tulla köytetyksi nippuun ja roikkua katosta köytettynä, niin voihan kokemus olla hänelle vaikkapa hengellinen. Aivan samaan tapaan kuin jonkin heimon intiaaneille aurinkotanssissaan, jossa heidät kiinnitettiin rintakehänsä ihosta roikkumaan korkeuksiin. Siinä tosin oli myös kipuelementti mukana, koska iho puhkaistiin kiinnitettäessä, ja lopulta se roikkuminen päättyi siihen kun iho ratkesi kokonaan ja soturi putosi alas.

Jonkin verran kun BDSM-sessioiden kuvailemia tuntemuksia lueskellut, niin kyllä he tuntuvat poikkeukselliseen mielentilaan tai ehkä jopa tietoisuudentilaan päätyvän.

No edelleenkään, en liitä (ritualistisuuden lisäksi) hengellisyyttäkään (tai uskontojakaan), mielentilojakaan, tietoisuudentilojakaan tilojakaan ideologiaan mitenkään. Niissähän ei itsessään ole mitään poliittista.

Saattaa tosin olla, että olen hahmottanut ideologia-käsitteen jotenkin pieleen, mutta itse liitän siihen poliittisen ulottuvuuden, ja se on olennaisin osa ideologiaa. Ideologia on itselleni jonkinlainen oppirakennelma ja maailmankuva ja ihmiskuva ja etenkin ja ennen kaikkea yhteiskunnallinen näkemys, jota voi mm. propagandan avulla yrittää tuputtaa muille ihmisille, niin että hekin omaksuisivat samat näkemykset. Lis. ...ja etenkin saadakseen aikaiseksi muutoksia yhteiskunnallisissa oloissa.

Ideologioita ovat mm. sosialismi (kaikkine muotoineen), konservatismi, nationalismi, liberalismi, feminismi (kaikkine muotoineen), fasismi, anarkismi, kristillisdemokratia jne..

En näe, että BDSM:ssä olisi poliittinen ulottuvuus. Ainakaan en ole missään nähnyt propagandaa tai vaalimainontaa, joka liittyisi siihen.

Venäjällä puhutaan "homoideologiasta", enkä oikein tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Olisikohan sitä, että ajetaan sellaista poliittista kantaa, että homoillakin pitäisi olla ihmisoikeudet? Ääriliikkeeksi taitaa Kreml olla määritellyt sellaisen näkemyksen, mikä on aika naurettavaa.