Ideologia

[Melodious Oaf]

Laajat kielimallit muistuttavat ihmisiä siinä mielessä, että niillä on monesti vahvasti opittu kanta, miten jokin asia pitää luokitella, mutta kun yrittää tivata perusteita, keskustelu muuttuu jankkaavaksi. Jos jotain, sen pitäisi opettaa nöyryyttä. Joskus ihminen imitoi tekoälyä hyvin. Toimittajan ja Antti Lindtmanin yhteinen tyylinäyte, jossa kaavamaisuus tulee hienosti esiin.

Teköälyn kaavamaisuus on totta sinänsä, mutta noi esimerkit ja tää yhteys ei mun mielestä oikein ole asian ytimessä.

Teköäly saattaa antaa yllättävälläkin tavalla erilaisia vastauksia, jos jokin pieni asia syötteessä muuttuu. Jos kertoo sille täsmällisesti ja osaa itse asiansa, usein se vastaus on paljon asiantuntevampi ja parempi kuin samaan kysymykseen muotoiltuna niin, ettei oikeastaan edes tiedä, mistä puhuu.

Jos kysyn, mitä eroa on Collingerin arviointimallilla ja Big Fivella, vaikka muotoilisin asian miten, vastaus on aika samankaltaista diibadaabaa vaikkakin osin asiaa.

Jos kysyn miten NEO-PI-R:n tietyn dimension tietty alamuuttuja (ja nimeän nämä) suhteutuu PCI-R:n tietyn dimension tiettyyn alamuuttujaan ja miksi, yhtäkkiä vastaus joka sieltä lävähtää on aivan eri maailmasta lähdeviitteineen ja muutenkin sisällön tasolla.

Toisteisuus ja kaavamaisuus tulee siitä että kielimallina se generoi kuitenkin vain tekstiä. On aika hyvin ennustettavaa, mikä siinä on virkkeiden tai sanojen kompleksisuus keskimäärin, kappalemittojen keskihajonta tai vaikka se, että elliptisyys virkkeissä on olematonta.

Toisteisuus saattaa näkyä niinkin, että koheesiota (joka on sinänsä vaikea asia edes mitata) luodaan melko pinnallisilla keinoilla toistelemalla jotakin tiettyjä sanoja ja rakenteita.

Tässä on samankaltaisuutta esittämääsi Lindtmanin ja toimittajan väliseen vuoropuheluun.

Mutta tästä huolimatta kun teköäly generoi tekstiä, se teksti tavallaan näyttää, mihin muihin asioihin ja sanoihin tietyt sanat teköälyn mielestä liittyvät ja myös se kielii siitä, minkälaisia vastauksia on koulutuksen aikana arvioitu käyttäjille hyödylliseksi johonkin tietynlaiseen syötteeseen.

Tossa sun dialogissa taas on enemmän kaavamaisuutta siinä, että puolueen imagon, kannatuksen yms. kannalta on pisteytetty korkealle tietyntyyppiset vastaukset ja matalalle tietynlaiset toiset, jolloin näitä korkealle pisteytettyjä vastauksia tarjotaan sinnikäästi, vaikka kysyjä yrittäisi varioida omaa syötettään.

Jos Lindtman olisi Chatbot jonka toimittajat olisivat kouluttaneet pisteyttämällä sen antamia vastauksia omista lähtökohdistaan, tavallaan olisi tosi mielenkiintoista nähdä, mikä silloin olisi se mitä toistellaan tai mikä näyttää vaikka Hihasta tai MO:sta siinä hassulta

[Norma Bates]

Itse näen ideologioita kaikkialla. En ole ollut BDSM:ssä sisällä, enkä haluakaan olla, koska se ei kosketa minua millään tavalla. Mutta jos nyt ajatellaan vaikka jotain joka haluaa tulla köytetyksi nippuun ja roikkua katosta köytettynä, niin voihan kokemus olla hänelle vaikkapa hengellinen. Aivan samaan tapaan kuin jonkin heimon intiaaneille aurinkotanssissaan, jossa heidät kiinnitettiin rintakehänsä ihosta roikkumaan korkeuksiin. Siinä tosin oli myös kipuelementti mukana, koska iho puhkaistiin kiinnitettäessä, ja lopulta se roikkuminen päättyi siihen kun iho ratkesi kokonaan ja soturi putosi alas.

Jonkin verran kun BDSM-sessioiden kuvailemia tuntemuksia lueskellut, niin kyllä he tuntuvat poikkeukselliseen mielentilaan tai ehkä jopa tietoisuudentilaan päätyvän.

No edelleenkään, en liitä (ritualistisuuden lisäksi) hengellisyyttäkään (tai uskontojakaan), mielentilojakaan, tietoisuudentilojakaan tilojakaan ideologiaan mitenkään. Niissähän ei itsessään ole mitään poliittista.

Saattaa tosin olla, että olen hahmottanut ideologia-käsitteen jotenkin pieleen, mutta itse liitän siihen poliittisen ulottuvuuden, ja se on olennaisin osa ideologiaa. Ideologia on itselleni jonkinlainen oppirakennelma ja maailmankuva ja ihmiskuva ja etenkin ja ennen kaikkea yhteiskunnallinen näkemys, jota voi mm. propagandan avulla yrittää tuputtaa muille ihmisille, niin että hekin omaksuisivat samat näkemykset. Lis. ...ja etenkin saadakseen aikaiseksi muutoksia yhteiskunnallisissa oloissa.

Ideologioita ovat mm. sosialismi (kaikkine muotoineen), konservatismi, nationalismi, liberalismi, feminismi (kaikkine muotoineen), fasismi, anarkismi, kristillisdemokratia jne..

En näe, että BDSM:ssä olisi poliittinen ulottuvuus. Ainakaan en ole missään nähnyt propagandaa tai vaalimainontaa, joka liittyisi siihen.

Venäjällä puhutaan "homoideologiasta", enkä oikein tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Olisikohan sitä, että ajetaan sellaista poliittista kantaa, että homoillakin pitäisi olla ihmisoikeudet? Ääriliikkeeksi taitaa Kreml olla määritellyt sellaisen näkemyksen, mikä on aika naurettavaa. 

En toki tiedä että onko se ideologia, jos on sen sortin hörhö että etsii keinoja laajentaa tietoisuuttaan tai kokea poikkeavia tietoisuudentiloja. Osin voi olla, koska kuitenkin jopa deittisaittia käyttäessä voi saada eteensä valikon josta voi valita oman katsomuksensa, ja onhan siellä ainakin englanninkielisissä systeemeissä joku semmoinen kuin "spirituaalinen", mitä itse olen tavannut käyttää. Suomenkielisiä sopivia nimikkeitä en ole keksinyt millään ilveellä, tai ehkä suomalaiset ovat vain niin tietämättömiä, että jos heille sanoo olevansa henkinen ihminen, niin sitten se sotketaan hengelliseen, ja lopulta luullaan että on suurinpiirtein juurikin tätä Jesus Fun Clubia, vaikkei ole.

Nämä laajentuneet tietoisuudet ja poikkeavat tilat eivät taida olla nykypäivän hip ja hop. Ja ehkä se on ainakin itseni ongelma, koska nuorempanahan minua kiinnosti vain ja ainoastaan juuri se henkinen kehittyminen, eikä mikään hemmetin politiikka. Ilmankos nykyään ihmettelee että onko aivot kalkkeutuneet, kun ei koe enää lainkaan minkäänlaisia "ylinormaaleita" ilmiöitä, toisin kuin parikymppisenä ja jonkin aikaa kolmikymppisenäkin. Masennus tämän kehityksen kyllä alulle sai, tai sitten keski-ikäisen aivot tosiaan menevät siihen kondikseen että ei ole sillä tavalla psyykkisesti herkkä kuin nuorempana oli.

Pitäisikö lie lähteä kiertelemään jotain tunnettuja kummittelukohteita, testaamaan että voiko henkinen impotenssi päättyä...

[a4]

Itse jaottelisin henkisyyden karkeasti kolmeen osaan.
Henkinen, aavemainen ja hengellinen. 
Tai rationaalinen, mystinen ja mysteeriopillinen. 

[Hiha]

Tossa sun dialogissa taas on enemmän kaavamaisuutta siinä, että puolueen imagon, kannatuksen yms. kannalta on pisteytetty korkealle tietyntyyppiset vastaukset ja matalalle tietynlaiset toiset, jolloin näitä korkealle pisteytettyjä vastauksia tarjotaan sinnikäästi, vaikka kysyjä yrittäisi varioida omaa syötettään.

Tämäpä juuri. Kirjoitin "monesti", en "aina". Kun tekoälyä on opetettu välttämään sanomasta jotakin, tai toistamaan virallista yleisfraasia, se näyttäytyy noin. Kun ihminen vetää vastaavan vaihteen, sitä ei tehdä sen sulavammin. Esimerkissä Antti-poika halusi tehdä selväksi, että hän on valmis hokemaan yhtä lausetta ennemmin vaikka tunnin kuin vastaamaan kysymykseen. Silti se piti tehdä muka vastailemalla. Sekä tekoäly että ihminen paljastavat aika nopeasti, että tässä on arka kohta, josta he eivät oikeasti halua puhua. Kummallakaan ei ole älliä, jolla kunnolla kätkeä heikkous toisilta.

[Toope]

Itse jaottelisin henkisyyden karkeasti kolmeen osaan.
Henkinen, aavemainen ja hengellinen. 
Tai rationaalinen, mystinen ja mysteeriopillinen. 

Itse taas en ymmärrä tuosta oikein mitään.

Ideologiat, mallit toimivat tai kusevat.
Katsokaa Haitia ja Afrikkaa ja Lähi-itää. Verratkaa niitä länsimaisiin kulttuureihin, niin näette eron!
Kulttuurit eivät ole samanlaisia, eivätkä yhtä arvokkaita/toimivia.

[kertsi]

Tuo, että vähän kaikki nähdään ideologiana, myös sellainen, mikä ei ole ideologiaa eli henkisyys, uskonnollisuus, uskonnot, seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuneisuus, on termin väärinkäyttöä. Sillä mössätään käsite ideologia tunnistamattomaksi niin, että jos vähän kaikki on ideologiaa, silloin sitä varsinaista ideologiaa ei tunnista sieltä mössön joukosta. Tämä on persumaista sanasilppuamista ja sanakuravellissä pulikointia, totuuden jälkeisen ajan ölinää. Persuthan ne Suomessa ölisevät mm. homoideologiasta (niin kuin Venäjälläkin sielunveljensä).

Miksi ihmeessä tämä keskustelu on Henkisyys-alueella, miksi ei Yhteiskunta-alueella? Ideologiahan ei liity henkisyyteen, vaan pikemminkin politiikkaan.

[Melodious Oaf]

Tämäpä juuri. Kirjoitin "monesti", en "aina". Kun tekoälyä on opetettu välttämään sanomasta jotakin, tai toistamaan virallista yleisfraasia, se näyttäytyy noin. Kun ihminen vetää vastaavan vaihteen, sitä ei tehdä sen sulavammin. Esimerkissä Antti-poika halusi tehdä selväksi, että hän on valmis hokemaan yhtä lausetta ennemmin vaikka tunnin kuin vastaamaan kysymykseen. Silti se piti tehdä muka vastailemalla. Sekä tekoäly että ihminen paljastavat aika nopeasti, että tässä on arka kohta, josta he eivät oikeasti halua puhua. Kummallakaan ei ole älliä, jolla kunnolla kätkeä heikkous toisilta.

Jossain määrin saatoin jäädä omien intressieni takia kiinni sivuseikkoihin tai jopa käsittää sun olennaisen pointin hieman väärin.

Tekoälyt ja kielimallit kiinnostavat monellakin tapaa.

Haastteludialogia voi tietysti lukea monella tavalla ja verrata eri tavoin ja ihan mielekkäästi käyttäjän ja AI-käyttöliittymien vuorovaikutukseen.

Mulle nousee päällimmäisenä mieleen tosta se, että jos joku käyttäjä kysyis vaikka Collingerin arviointimallista ja Big Fivesta noita sanoja käyttäen ja sitten vastaus puhuis vaan suoraan jostain PCI-R:n ja NEO-PI-R:n dimensoista ja niiden alamuuttujista... miten @Hiha luulet että käyttäjät silloin pisteyttäis itse sen tekoälyn antaman vastauksen hyödyllisyyttä tai vastaavuutta tarpeisiin ja intentioon? Paremmin vai huonommin kuin silloin jos vastaus lähtis siitä, mitä käyttäjä on antanut?

Tohon verrattuna ihmisten vuorovaikuksessa ja myös toimittajan ja Lindtmanin vuorovaikutuksessa on nimenomaan inhimillinen piire se, että Lindtman sinnikkäästi väistää kysymystä ja tarjoaa jotakin ihan muuta siihen tilalle.

Teköäly on tietyssä mielessä "joustavampi" kuin ihminen, esimerkiksi siinä, että sillä ei ole varsinaisesti persoonallisuutta eikä elämää eikä myöskään mitään ristiriitaa siinä, että voi antaa sekä sen diibadaabavastauksen tai jotain väärää tai harhaanjohtavaakin tietoa ja sitten heti perään jonkun tosi osuvan tai hyödyllisen kuvauksen täsmälleen samasta asiasta.

Mutta moni asia teköälyissä on tosi pinnallista tietenkin, ja jos sen asettaa vertailuun ihmisen kanssa, jolla taas on elämä, ruumis, henkilöhistoria ja persoonallisuus, AI näyttäytyy siinä vertailussa täysin rikkinäisenä ja hajanaisena ja vähemmän "ehjänä" kuin mitä ihmisen on helppo edes kuvitella olevan.

Pinnallista AI:lla on koheesion lisäksi esimerkiksi tunteiden ilmaisu ja niiden käsittely, ei nyt niin yllättäen, ja pinnallista myös se, miten käsitellään vaikkapa sellaisia asioita kuin käyttäjien "intentiot".

AI on huono siinä että tulkitsisi käyttäjän intentiota sillä tavalla joustavasti että ymmärtää mistä joku tulee ja vastaa siltä pohjalta mutta tekisi itse oletuksia siitä, mihin toinen ehkä on menossa tai vois olla menossa tai kannattais olla menossa — ja tarjoais siihen jotain väyliä kuitenkaan pakottamatta tai ohjailematta liikaa.

En osaa oikein sanoa, miltä tollanen kuva AI:sta edes tuntuu. Tavallaan dystopialta ja riipivältä mutta tavallaan ei, tai ei ihan täysin. Riippuu paljon yksityiskohdista ja kaikenlaisesta

[Norma Bates]

Tuo, että vähän kaikki nähdään ideologiana, myös sellainen, mikä ei ole ideologiaa eli henkisyys, uskonnollisuus, uskonnot, seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuneisuus, on termin väärinkäyttöä. Sillä mössätään käsite ideologia tunnistamattomaksi niin, että jos vähän kaikki on ideologiaa, silloin sitä varsinaista ideologiaa ei tunnista sieltä mössön joukosta. Tämä on persumaista sanasilppuamista ja sanakuravellissä pulikointia, totuuden jälkeisen ajan ölinää. Persuthan ne Suomessa ölisevät mm. homoideologiasta (niin kuin Venäjälläkin sielunveljensä).

Miksi ihmeessä tämä keskustelu on Henkisyys-alueella, miksi ei Yhteiskunta-alueella? Ideologiahan ei liity henkisyyteen, vaan pikemminkin politiikkaan.

Ei kaikkea kannata persuleimailla. Itse en näe pätkääkään persuutta siinä että mieltää niin uskonnot kuin poliittiset puolueet ideologioina. Minulla on kai sellainen asenne että eläin joka haukkuu on koira, silloin kun se ei ole hylje.

Eli silloin kun ihmisellä on kiihkeä, intohimoinen asenne ajamansa asian kanssa, niin kyllä se on ideologia. Olisin saattanut itse päätyä kiihkeäksi luonnonsuojelijaksi, jos olisin ollut enemmän yhden porukan kanssa tekemisissä, jonka kohtasin puolivahingossa 1990-luvun alussa. Olin mennyt teosofiselle luennolle, mutta jostain syystä siellä olikin erään järven suojelijoiden tapaaminen, johon jäin sitten mukaan. Sillä reissulla kuulin senkin, että porukassa touhuava nainen oli sattumalta minun synnyinpaikkakunnallani joutunut muistaakseni kokoomuslaisen kunnanjohtajan tähtäimeen, kun nainen kuului Vihreisiin. Tämä oli se keissi, kun kunnanjohtaja oli sanonut eri leirin naisesta että "tulisi pimeällä vastaan, niin ampuisin".

Olin vissiin 21-vuotias kun sain esimakua siitä miten politiikka riivaa ihmiset.

[Melodious Oaf]

En näe sitä niinkään ongelmaksi, että tarkastellaan erilaisia asioita ideologioina, jos se tehdään niin, että ollaan oikeasti kiinnostuneita tarkasteltavista ilmiöistä.

Minusta latteaa ja hyödytöntä on esimerkiksi sellainen "ideologia"-sanan käyttö, jota Toope joskus harrastaa: Kutsutaan jotakin ideologiaksi uudestaan ja uudestaan, ja tällä tarkoitetaan lähinnä, ettei tätä asiaa tai ilmiötä kannata tai tarvitsekaan ymmärtää, koska se on jo lähtökohtaisesti kajahtanutta, järjetöntä, haitallista, vaarallista tms.

On melko selkeää, että vaikka "anarkismi" tai "kommunitarismi" ovat tietyllä tapaa kattotason poliittisia ideologioita ihan niin kuin on "konservatismikin", vaikka onkin sitä eri tulokulmasta kuin edelliset.

Aika kiistatonta pitäisi olla että "feminismi" voidaan nähdä ideologiana. Ei se ole kattotason poliittinen ideologia vaan enemmän identiteetti-poliittinen kattotason termi.

Sen sijaan "populismi" ei minusta ole ideologia vaan ennemmin poliittisia strategioita koskevan luokittelun termi. 

Joskus populismiin kuuluu se että tarkoituksella ei muotoilla mitään selkeää tai koherenttia ideologiaa. Ehkä sellaista ei osata tai uskalleta tehdä tai muuten vain sotketaan ja hämärretään koska se on poliittisena strategiana hyödyllinen juttu tehdä. Samalla oman arvopohjan sekavuutta ja sekavuutta siinä, kenen etua tässä oikeastaan ajetaan ja miten, on tietysti hyödyllistä peittää sillä, että haukutaan kaikkea muuta ja muita esimerkiksi kutsumalla "ideologiaksi" tai "ideologiseksi".

Parempi omasta mielestä olis viis veisata tollasesta tai olla ainakaan lähtemättä siihen mukaan

[Toope]

Tuo, että vähän kaikki nähdään ideologiana, myös sellainen, mikä ei ole ideologiaa eli henkisyys, uskonnollisuus, uskonnot, seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuneisuus, on termin väärinkäyttöä. Sillä mössätään käsite ideologia tunnistamattomaksi niin, että jos vähän kaikki on ideologiaa, silloin sitä varsinaista ideologiaa ei tunnista sieltä mössön joukosta. Tämä on persumaista sanasilppuamista ja sanakuravellissä pulikointia, totuuden jälkeisen ajan ölinää. Persuthan ne Suomessa ölisevät mm. homoideologiasta (niin kuin Venäjälläkin sielunveljensä).

Miksi ihmeessä tämä keskustelu on Henkisyys-alueella, miksi ei Yhteiskunta-alueella? Ideologiahan ei liity henkisyyteen, vaan pikemminkin politiikkaan.

Ei kaikkea kannata persuleimailla. Itse en näe pätkääkään persuutta siinä että mieltää niin uskonnot kuin poliittiset puolueet ideologioina. Minulla on kai sellainen asenne että eläin joka haukkuu on koira, silloin kun se ei ole hylje.

Eli silloin kun ihmisellä on kiihkeä, intohimoinen asenne ajamansa asian kanssa, niin kyllä se on ideologia. Olisin saattanut itse päätyä kiihkeäksi luonnonsuojelijaksi, jos olisin ollut enemmän yhden porukan kanssa tekemisissä, jonka kohtasin puolivahingossa 1990-luvun alussa. Olin mennyt teosofiselle luennolle, mutta jostain syystä siellä olikin erään järven suojelijoiden tapaaminen, johon jäin sitten mukaan. Sillä reissulla kuulin senkin, että porukassa touhuava nainen oli sattumalta minun synnyinpaikkakunnallani joutunut muistaakseni kokoomuslaisen kunnanjohtajan tähtäimeen, kun nainen kuului Vihreisiin. Tämä oli se keissi, kun kunnanjohtaja oli sanonut eri leirin naisesta että "tulisi pimeällä vastaan, niin ampuisin".

Olin vissiin 21-vuotias kun sain esimakua siitä miten politiikka riivaa ihmiset.

Meillä on islamin lisäksi fanaattista punaviher-ideologiaa, joka lienee pahimpia ongelmia nykyään?

[-:)lauri]

Miksi ihmeessä tämä keskustelu on Henkisyys-alueella, miksi ei Yhteiskunta-alueella? Ideologiahan ei liity henkisyyteen, vaan pikemminkin politiikkaan.

Aihealueen kuvauksessa tänne kuuluu henkisyyden lisäksi myös filosofia * ja kuten avauksessa alustin, ajatus oli harrastaa poliittista filosofiaa, ja voi olla vaikeaa pohtia poliittista filosofiaa pohtimatta samalla olemassaoleviaokin poliittisia ideologioita.

Tietysti jos katsoo tämän paikaksi tunkea omaa poliittista ideologiaansa muiden kurkuista alas, sitten on minustakin väärässä paikassa.


* etusivulla näin:

Henkisyys
Uskonnot, filosofia, mystiikka ja kaikki spirituelli.

Eli siellä lukee tuo filosofia Henkisyys-otsikon yhtenä sisältönä. Voi tietysti olla, että tuossa kohtaa filosofia tarkoittaa jonkinlaista hengellistä filosofiaa pelkästään ja ettei palstalla ole varsinaista filosofia-aluetta lainkaan.

Jos niin on, ehkäpä moderaattori siirtää ketjun sinne, missä filosofinen pohdiskelu on paremmassa kontekstissa. Toivoisin kuitenkin sellaista paikkaa, jossa pelkkä poliittinen julistaminen ei muodostuisi ketjun hyväksytyksi sisällöksi, vaan että itse kukin voisi ottaa siihen julistamiseensa nimenomaan etäisyyttä pohtiakseen ideologiaa riittävän abstraktilla tasolla.

[kertsi]

Pohdin tätä huomenna tai joskus pirteämpänä ajankohtana paremmin. Jätän tämän raakileen alle tähän muistiinpanoksi itselleni. Älkää lainatko, sillä poistan sen myöhemmin.

(Itse en miellä politiikan filosofiaa henkisyyteen kuuluvaksi, vrt. wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Henkisyys_ja_hengellisyys "Hengellisyys määritellään uskonnollisuudeksi, kun taas henkisyys nähdään kiinnostuksena arvoihin ja merkityksiin elämässä. Henkisyys on pyrkimystä oman olemassaolon ja elämänfilosofian reflektointiin. "

Okei, luin sitten huonosti aloituskirjoituksen, siinähän se mainitaan jo ensimmäisessä lauseessa (mutta sitä ei juurikaan käsitellä muualla aloituskirjoituksessa launauksia lukuunottamatta). En edes kunnolla tiedä, mitä on poliittinen filosofia. Mitään henkisyyttä, uskonnollisuutta tms. liippaavaa se kuitenkaan ei liene. Kuinkahan moni keskusteluun osallistunut tietää, mitä on poliittinen filosofia? Aloituskirjoituksessa voisi olla lyhyt luonnehdinta, mitä on poliittinen ideologia, jos se on se syy, miksi tämä keskustelu on Henkisyys-alueella. Mutta toisaalta aloituskirjoitus on jo nyt turhan pitkä (semminkin, kun mulla pohjatietoa ei ole aihepiiristä, se tuntuu vaikealta hahmottaa ainakin näin väsyneenä).

Ja sitten on vielä sekin, että ensimmäisen lauseen perusteella tämän keskustelun pitäisi koskea poliittista filosofiaa, mutta otsikointi ei tue sitä. Joten tulee epäselvä viesti siitä, mistä tässä nyt pitäisi keskustella, ideologiasta vaiko poliitiikan filosofiasta tai jostain muusta. (Omalta osaltani, jos tässä ei pitäisi keskustella otsikon aiheesta, vaan poliittisesta filosofiasta, olen ollut tyystin väärillä urilla. En tosin ole ainut.))

[-:)lauri]

Tuo, että vähän kaikki nähdään ideologiana, myös sellainen, mikä ei ole ideologiaa eli henkisyys, uskonnollisuus, uskonnot, seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuneisuus, on termin väärinkäyttöä. Sillä mössätään käsite ideologia tunnistamattomaksi niin, että jos vähän kaikki on ideologiaa, silloin sitä varsinaista ideologiaa ei tunnista sieltä mössön joukosta. Tämä on persumaista sanasilppuamista ja sanakuravellissä pulikointia, totuuden jälkeisen ajan ölinää. Persuthan ne Suomessa ölisevät mm. homoideologiasta (niin kuin Venäjälläkin sielunveljensä).

Ainakaan välttämättä tai ainakaan suoraan eivät kai henkisyys, uskonnollisuus, uskonnot, seksuaalisuus tai sukupuolinen suuntautuneisuus ole ideologioita. Mutta minulla on sellainen uskomus, että koska aika on rajalista ja aivojen kapasiteetti on rajallinen, se millaisten harrastusten parissa valveillaoloajastaan aivotyötään eniten harjoittaa, muovaa pitkässä juoksussa tämän arvot ja ongelmanratkaisutavat (tietysti vain siinä määrin, millaisen joustavuuden tämän geenit aivoille mahdollistavat) myös poliittisissa kysymyksissä.

Varmastikin mitä vähemmän henkisyys, uskonnollisuus, uskonnot, seksuaalisuus tai sukupuolinen suuntautuneisuus hallitsevat ihmisen mieltä, sitä vähemmän niillä on merkitystä tämän ideologiassa, mutta jos hallitsevat, niillä todennäköisesti on vaikutusta toteutuneeseen ideologiaan.

Kun uskonto degeneroi ihmisen dogmaattiseen pisteeseen asti, se todennäköisesti vaikuttaa erittäin paljon ideologiaan ainakin sellaisissa kysymyksissä kuten, onko oikein, että homojen solmimaa liittoa kutsutaan avioliitoksi vai ei, onko homoilla adoptio oikeutta vai ei, onko aborttioikeus siinä määrin ihmisoikeus, että yhteiskunnan tulisi suunnata resursseja turvallisen abortin toteuttamiseksi vai ei tai vaikkapa ihan vain siihen, onko oikein käyttää samoja hormonihoitoja trans-lapsille kuin käytetään cis-lapsille vai onko hyvä, että vain cis-lapsille myönnetään hormonihoidot kun taas trans-lapsille ei myönnetä.

En tiedä kuinka tilanne on Suomessa, mutta Jenkeissä cis-lapsille myönnetään hormonihoidot, jotta pojalle kasvuun lähteneet feminiiniset piirteet lakkaavat kehittymästä ja kasvamatta jääneet maskuliiniset piirteet saadaan kasvuun ja tytölle kasvuun lähteneet maskuliiniset piirteet lakkaavat kehittymästä ja kasvamatta jääneet feminiiniset piirteet saadaan kasvuun. Trans-lapsille tällaista hoitoa ei Jenkeissä kuitenkaan myönnetä, vaikka psykologisesti, biologisesti ja lääketieteellisesti täysin identtisestä asiasta on kyse kuin on sellaisten cis-lasten kohdalla, joiden keho muuten muuttuisi väärän sukupuolen näköiseksi/tuntuiseksi.

"Ideologia eli aatejärjestelmä tai aaterakennelma on ohjeelliseksi muodostunut aatteiden kokoelma, poliittinen näkökulma todellisuuteen tai kaavoittuneeksi muuttunut poliittinen käytäntö, joka heijastaa tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita ja pyrkimyksiä." -Wikipedia

Ja vaikka ei olisi kykyä rationalisoida omaa käyttäytymistään poliittisissa kysymyksissä niin pitkälle, ette se kelpaisi kokonaiseksi aatejärjestelmäksi, sellainen jokaisen kohdalla, joka ottaa kantaa poliittisiin kysymyksiin, tavalla tai toisella toteutuu, halusi sitä tai sitten ei. Toteutunut aatejärjestelmä voi olla täysin ristiriitainen itsensä kanssa, mutta sitten on; elämä on.

Tietenkin kaikki mitä ihminen elämässään ajattelee jää jossain määrin muistiin ja jossain määrin näin se myös heijastuu tämän arvoihin ja ongelmaratkaisutapoihin, mutta mikäli joku asiakokonaisuus arjessa korostuu, alkaa helposti toteuttamaan tuolle asiakokonaisuudelle luonteenomaisia ongelmaratkaisutapoja muissakin asiakokonaisuuksissa enemmän tai vähemmän tunnistettavalla tavalla, siis sikäli kuin tällaiset eri asiakokonaisuudet voidaan erottaa toisistaan sillä perusteella, millä tavalla niissä priorisoidaan samanlaisia asioita keskenään.

Videolla kohdasta 4.25 eteenpäin näytetään kuinka satunaisia Veritasium-kanavan seuraajat ovat. Jos pitää valita satunainen numero 1 ja 100 väliltä, olettaisi, että jokaista numeroa äänestettäisiin yhtä monta kertaa. Todellisuudessa ei äänestetä. En tietysti tiedä, kelpaako numerot asiakokonaisuudeksi, mutta olettaisin, että jokaisessa asiakokonaisuudessa toteutuu aina joku selvästi satunaisesta poikkeava jakauma; ehkä ennustettava jakauma, eli joku jakauma siinä, mitä asioita asiakokonaisuudessa korostetaan ja mitkä asiat asiakokonaisuudessa jäävät suurin piirtein mainitsematta.

En tiedä kuinka on, mutta olettaisin, että alan harrastajilla ehkäpä tuo jakauma tunnistettavasti erilainen kuin niillä, joille asiakokonaisuus on tuntematon ja tai enempi yhdentekevä. Mahdollisesti kristityillä korostuu politiikassa eri asiat kuin ei uskonnollisilla henkisillä ihmisillä tai kokonaan ateisteilla, joille hengellisyys saattaa olla yhdentekevä konsepti. Toisin sanoen henkisyys tai uskonnollisuus eivät itsesään ole ideologioita, mutta minusta olisi mielekästä ajatella, että niiden kautta maailmaa katsoessa myös poliittiset kysymykset voivat näyttää keskenään erilaisilta. Niiden kautta asioita katsovat yrittävät mahdollisesti hakea hieman erilaisia ratkaisutapoja asioille ja ryhmät jotka hyötyvät ja jotka eivät hyödy voivat olla joiltain osin tai kokonaan erilaisia.

Uskonto ei sekään välttämättä siirry ideologiaan tietoisesti. Jos kulttuuri, jossa on kasvanut, on uskonnon läpitunkema, siirtyy uskonto omaan ideologiaan helposti tiedostamatta. Mikä on ehkä eri asia kuin sen tunkeminen ideologiaansa tietoisesti ihan itse, mutta ei se ole kokonaan eri asia. Kulttuurin muovaama kasvuympäristömme vaikuttaa siihen, kuinka hyvin geeneistämme ja niiden epigeenisistä olosuhteista on ulosmitattavissa hyötyä itsellemme ja muille. Kulttuurimme on perinteisesti ollut hyvin kristillinen joten meillä jokaisella länsimaalaisella voi hyvinkin olla ainakin joitain kristillisiä arvoja ja ratkaisutapoja asioille vaikka emme olisi niistä itse tietoisia. Pitäisi tuntea laajasti muitakin kulttuureita jotta itseä ei vaivaisi ylivertaisuusvinouma siinä mitkä käsityksensä ovat kristillisiä ts. subjektiivisia ja mitkä yleispäteviä eli objektiivisia.

Samalla tavalla näkisin, että vaikka ihmisen seksuaalisuus ja/tai sukupuolinen suuntautuneisuus eivät ole ideologioita, ne voivat vaikuttaa ihmisen ideologiaan kuten ihmisen henkisyys ja uskonnollisuus. Jos niillä on keskeinen paikka elämässä, ne todennäköisesti vaikuttavat enemmän kuin jos ne eivät ole omassa elämässä erityisen keskeisiä asioita.

[-:)lauri]

https://kantapaikka.net/index.php/topic,3339.msg201080.html#msg201080
En lainaa viestiäsi kertsi, jos kerran poistat sen, mutta viittaan linkillä siihen, sillä pohdit kysymystä: tunteeko porukka ylipäätään käsitettä poliittinen filosofia. Jos poistat viestisi linkki ei johda mihinkään, mutta poimin tuon konseptin poliittisesta filosofiasta, sillä se oli ketjussa tarkastelun kohteena ja minulle käsite ei ole tuttu. Minä en siis tiedä, mitä on poliittinen filosofia. Lähdin ketjun avauksessa siitä liikkeelle, että se on tällä kertaa aika lailla vapaata assosiaatiota sanasta ideologia, pois lukien julistaminen.

Epätietoisuuteni havaitsemisen motivoimana, kävin äsken kysymässä ChatGPT:ltä, mitä on poliittinen filosofia. Kiitos että pohdit ääneen mahdollisuutta, ettei käsite ole kaikilla täysin hallinnassa, sillä muutoin olisi jäänyt tämä harjoitus minulta välistä.

Poliittinen filosofia on filosofian ala, joka tutkii yhteiskunnallisen järjestyksen perusteita, oikeudenmukaisuutta, valtaa, vapautta, tasa-arvoa, oikeuksia ja politiikan legitimiteettiä. Se käsittelee kysymyksiä siitä, millainen yhteiskunnallinen järjestys on toivottava, miten valtaa tulisi käyttää ja jakaa, mitkä ovat yksilöiden oikeudet ja velvollisuudet yhteiskunnassa, ja miten resursseja tulisi jakaa oikeudenmukaisesti.

Poliittinen filosofia yhdistää teoreettisen pohdinnan ja käytännön politiikan kysymykset. Se ei ole pelkästään abstraktien periaatteiden tutkimista, vaan se pyrkii myös soveltamaan näitä periaatteita todellisiin poliittisiin tilanteisiin ja instituutioihin. Poliittisen filosofian tutkijat pyrkivät ymmärtämään ja selittämään, miksi tietyt yhteiskunnalliset järjestelyt toimivat ja toiset eivät, ja miten yhteiskuntia voitaisiin kehittää parempaan suuntaan.

Poliittisen filosofian keskeisiä hahmoja historiassa ovat esimerkiksi Platon ja Aristoteles antiikin Kreikassa, Thomas Hobbes, John Locke ja Jean-Jacques Rousseau varhaisaikana modernilla kaudella, sekä nykyaikaisempia ajattelijoita kuten John Rawls ja Robert Nozick. Kukin näistä filosofeista on tuonut omat näkemyksensä siitä, mikä tekee yhteiskunnasta oikeudenmukaisen, miten vallan tulisi jakautua, ja mitkä ovat yksilön vapauden rajoitukset.

Poliittinen filosofia on läheisessä yhteydessä muihin filosofian aloihin kuten etiikkaan ja oikeusfilosofiaan, mutta se keskittyy erityisesti yhteiskunnallisen elämän ja instituutioiden perusteisiin. Se on myös tärkeää politiikan, yhteiskuntatieteen, taloustieteen ja oikeustieteen tutkimuksessa, sillä se tarjoaa perustavanlaatuisia käsitteellisiä työkaluja yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtämiseen ja arvioimiseen.

Tuossa kontekstissa itse olen vasta raapaissut pintaa pohtiessani vain ihmisen valmiuksia rakentaa poliittiset näkemyksensä ja siten ideologiansa.

Tosin ettei vain tuossakin ChatGPT:llä ole se sama ongelma kuin mikä oli kouluhistoriankin kanssa kun minä kouluja kävin. Historia oli tarinaa eliitin näkökulmasta siihen, mitä asioita piti priorisoida tai piti olla priorisoimatta, jättäen huomiotta kokonaan meidän tavallisten pulliaisten tulokulman asiaan. Tämä johtaa helposti siihen että eliitti tai ne jotka eivät ymmärrä oppikirjojen teoreettista luonnetta ihmettelevät kun me tavan kansalaiset ymmärrämme ideologioiden sisällöiksi ihan eri asioita kuin jotkut oppineet ovat määränneet niiden sisällöksi ensyklopedioissaan.

Tällä ei olisi merkitystä jos olisimme edelleen 90-luvulla koska silloin kaikki julkinen tieto antoi ymmärtää että ihmiset olivat fiksuja ja sivistyneitä kun toimittamisessa trendi oli se että asiantuntijuutta ihmisenä elämiseen sekä tieteeseen tarvittiin jotta onnistui uutisoimaan merkityksellisiä asioita. Nykyään on käynyt ilmi somessa, että kansan syvät rivit ovat itse asiassa täysin kuutamolla useimmista akateemisista konsepteista, tarkoittaen että kovin mustavalkoiset historiankirjat eivät välttämättä osaa kuvata sitä, miten yhteiskunnat toimivat ja ajan saatossa muuttuvat vaan että mahdollisesti osa akateemisista selityksistä mekanismeista olisivat vieläkin vain jälkiviisausharhaa.

[-:)lauri]

Ettei vain tuossakin ole se sama ongelma kuin historiankin kanssa, että se on ollut kertomus eliitin näkökulmasta käsin, jättäen huomiotta kokonaan meidän tavallisten pulliaisten tulokulman asiaan. Ja sitten eliitti ihmettelee kun me kansalaiset ymmärrämme ideologioiden sisällöiksi ihan eri asioita kuin jotkut oppineet ovat määränneet niiden sisällöksi norsunluutorneissaan.

Itse olen pohtinut vastaavaa järjettömyyttä uskontojen kohdalla kun aatetoverini ateistiskenessä usein kuvittelevat, että Raamatusta voisi tarkistaa suoraan tai edes epäsuoraan, mitä mieltä kristityt ovat asioista. Näinhän homma ei toimi.

Ihmisen yksilölliset geenit ja geenien epigeneettinen ympäristö mahdollistavat ja rajaavat sen, millaisia prioriteetteja tämä omaksuu kulttuurinsa muokkaamasta kasvuympäristöstään. Jos sattuu syntymään riittävän lahjakkaan kuolemanpelon kanssa tai on perinyt riittävän lahjakkaat "Jumalakypärä" aivosolut valmistavat geenit, kristinusko voi tuntua houkuttelevalta viitekehykseltä lähestyä asioita, sillä se on perinteisesti ollut kulttuurissamme ainut tarjolla oleva ja oikeaksi "ymmärretty" viitekehys kyseisten kokemusten käsittelylle. Sitten omaksutaan Raamatusta ne kaskut totena, jotka ovat yhdenmukaisia omien prioriteettien kanssa ja taas ne kaskut, jotka ovat päinvastoin omien prioriteettien kanssa, omaksutaan korkeintaan vertauskuvina, tai vain aikalaisten Raamatun kokoajien ja kirjoittajien tietämättömyytenä, ja että nykyään tiedetään paremmin. Raamattu on inhimillisesti kirjoitettu ja koottu ja inhimilliset tekevät virheitä. No big deal.

Vaikka ateistiskenessä (varsinkin suomalaisessa) ateistit onnistuvat ajattelemaan vielä ihan oikein sen, että ateistien ajattelua ei voi tarkistaa mistään lähteestä koska ateistit eroavat niin paljon toisistaan, he epäonnistuvat uskovaisten kohdalla kuvittelemalla ikään kuin taikauskoisesti, että uskovaisten ajattelun voisi puolestaan tarkistaa jostain lähteestä. Minusta tämä on essentialismia, jossa kuvitellaan, että uskovaisilla olisi jonkinlainen selvän lukemisen mahdollistava olemus. Miksi ajatella moista uskovaisista kun ei ajattele sitä ateisteistakaan. Ainakin siinä on vahva kaksoisstandardin maku.

Minusta mitään muuta eroa ateisteilla ja uskovaisilla ei aivoissaan ole, kuin käsitys siitä, onko jumalia olemassa vai eikö ole. Muut eroavaisuudet ovat sitten korkeintaan siinä, miten itse kunkin subjektiivinen jälkiviisausharha sanoittaa kasvuympäristöstään omaksumansa prioriteettinsa. Se on näennäistä, että uskovaiset olisivat ateisteja useammin asioista keskenään samaa mieltä, sillä prioriteetit ovat kuitenkin ihmisillä yksilölliset. Samankaltaisuus johtuu mielestäni enempi siitä, ettei Raamattu tarjoa kuin vain rajallisen määrän sanoituksia prioriteeteille. Toisin sanoen sama Raamatun kasku ts. sanoitus prioriteetille tarkoittaa kahdelle tai useammalle uskovaiselle pikemminkin eri asioita kuin samoja asioita.

Jos nyt oikein muistan, se oli Kopek, joka käsittääkseni viimeksi pohti tätä kysymystä aatteiden kohdalla jossain ketjussa, miksi aatteista ei saa poimia vain joitain osia, joita kannattaa, vaan ihmiset olettavat, että automaattisesti kannattaa aatteista niiden kaikkia osia. Kopek on mielestäni kysynyt oleellisen kysymyksen. Niin uskonto kuin aate minustakin muotoutuu yksilölle kuten karkkipussin sisältö irtokaramellihyllyn ääressä, ja siten on hieman epäoikeudenmukaista vaatia vastuun ottamista uskontojen ja aatteiden pimeistä puolista, silloinkin kun ei itse ilmaise niitä kannattavansa.

Vaikka olen sitä mieltä, että tietyillä uskonnollisilla tai aatteellisilla prioriteeteilla on dystopioihin helposti johtavia seurauksia, ehkä niin kauan kuin prioriteettien pyörittely pysyy abstraktien pohdintojen tasolla tai oman mielenrauhan säilyttämisen lääkkeenä, pitäisi ihmisille sallia enempi liikkumatilaa taivaanrannan maalailuilleen, ennen kuin aletaan kiusaaman siitä, ettei ole onnistunut tuottamaan toteuttamiskelpoisia ajatuksia.