Kirjoittaja Aihe: Seksuaalivähemmistöt ja muunsukupuoliset  (Luettu 19221 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma Bates

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 8579
  • Äärinukkuvien puolue
Vs: Seksuaalivähemmistöt ja muunsukupuoliset
« Vastaus #315 : Syyskuu 19, 2022, 19:56:22 »
En tiedä, onko tästä jo ollut juttua täällä, mutta tuli tänään vastaan:

http://www.sydamenasia.fi/uncategorized/objektiseksuaalisuus/

Lainaus
Objektiseksuaalit (objektofiilit) kohdistavat ihastuksensa ja rakastumisensa johonkin tiettyyn elottomaan esineeseen. He kokevat niitä kohtaan emotionaalista tai eroottista vetovoimaa. Rakkauden tunteet esinettä kohtaan ovat hyvin voimakkaita ja siihen tunteeseen liittyy samalla vahva sitoutumisen tunne. Suhteet esineiden kanssa voivat kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä.

Omana erillisenä pienkategorianaan objektiseksuaalisuudesta erottautuu autoista ja muista mekaanisista laitteista seksuaalisesti kiinnostuneet henkilöt, joille on oma terminsä: mekaseksuaali tai mekafiili. Tällöin henkilö kokee, että fyysisen puolen lisäksi auton (tietokoneen, robotin tms.) ja ihmisen välillä on kyse myös emotionaalisesta kiintymyksestä sekä henkisestä yhteydestä.
(formatointi minun)

Oli ihan mielenkiintoinen artikkeli. Ilmeisesti ei tiedetä tarkalleen, mistä tämä harvinainen ilmiö johtuu. Esiintyvyys korreloi autismikrirjon/Aspergerin  kanssa.

Jokusenkin kerran lienen maininnut että television tiededokumentissa kerran mainittiin että autistisissa aivoissa on liikaa hermosolujen välisiä yhteyksiä. En muista oliko autismi edes kyseisen dokumentin varsinainen aihe, saattoi olla että ei. Mutta ilmeisesti kuitenkin on niin että normaaleissa aivoissa tapahtuu sellaista surkastumista että hermosolujen välisiä yhteyksiä katkeaa läjäpäin, ja tämän takia normaali ihminen pystyy keskittymään asioihin helpommin kuin neurologisesti epätyypilliset aivot omaava.

Kun on liikaa hermosolujen välisiä yhteyksiä, informaatiota ympäristöstä tulee yksinkertaisesti liikaa. Tämä jos mikä on itselleni erinomaisen tuttu ilmiö. Lopulta voi tulla vaikka hetkellinen hermoromahdus, jos siitä kaikesta kaaoksesta ei pääse millään tavalla irti.

Ex tempore tuli mieleeni että voisikohan joidenkin ihmisten esinerakkaus johtua siitä että se esine on selkeä ja simppeli, eikä kaoottinen tapaus sillä tavalla kuin vaikkapa ihminen tai eläin? Eläimetkin nyt sentään ovat jotenkuten vielä loogisesti ymmärrettäviä olentoja (ja eläimistä voi olla helpompi pitää kuin ihmisistä), mutta ihmisten toiminta on hyvin usein täysin päätöntä, ja aiheuttaa sietämätöntä hälyä autistisiin aivoihin.

Minulle tulee toisinaan sellainen olo kaupungilla tai kaupassa että täältä on päästä huit helvettiin ja vähän äkkiä, koska "kaikki tulevat päälle". Se että ihmiset säntäilevät eri suuntiin on yksinkertaisesti liikaa. Liikaa on myös jos joudun "tahdistamaan" itseäni johonkuhun toiseen ihmiseen tai ihmisiin, joten siksi mieluiten kaupassakin liikun kyllä yksin.

En varsinaisesti rakastu yksittäisiin esineisiin, mutta jotkut esineet ovat erityisen tärkeitä ja tunnen tuskaa jos niille tapahtuu jotain. Enemmän kuin esineet minua oikeastaan taitavat kiinnostaa tietyt kauniit luontokohteet. Niihin palaan yhä uudelleen ja uudelleen, ja haaveilen niistä paikoista joihin en ole päässyt vuosiin.

Ihmisen tai eläimen muotoisen esineen tuhoaminen on minulle kammotus. Tämä tuntuu hullulta kun syön kumminkin lihaa niin että rasva vaan suupielissä roiskuu. Lapsena sain naapurin tädiltä pullapojan, enkä raaskinut syödä sitä, kun se oli ihmisen muotoinen. Pilallehan se sitten kuivui. Myöskin kehittelin jälkikäteen jonkinlaisen trauman siitä että heitin menemään yhden paperinukeistani. En tiedä olisiko tämmöisessä kuitenkin kysymys ennemmin jostain maagisesta/taikauskoisesta ajattelusta.

Mutta mutta... täysin neuronormaalit naiset ovat lääpällään seksileluihinsa, ja uskon että melkoinen parku kyllä pääse kun menee se lempparipäristin daamilta rikki. Itselläni ei ole mitään erityistä fiilistä dildojani kohtaan. Ne ovat vain välineitä tavoitteen saavuttamiseen. Tasan yhtä kiihottavia itsessään kuin kuukuppi jota yhtälailla survon itseeni. Eli siis eivät ole. Kiihottavinta mitä tiedän ilman toista ihmistä on omat fantasiani.
Sopu sijaa antaa, epäsopu suorastaan vaatii.

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 8096
Vs: Seksuaalivähemmistöt ja muunsukupuoliset
« Vastaus #316 : Syyskuu 19, 2022, 23:32:44 »
^

Jotenkin tuosta objektiseksuaalisuudesta tulee mieleen ikivanha lukion psykologian oppikirja, jossa joku sadisti tiedemies teki makakinpoikasella kokeen. Poikanen sai maitoa metallihäkkyrämäiseltä apinannaamaiselta keinotekoiselta "emolta". Sen vieressä oli toinen mutta tekoturkkispintainen niin ikään apinanaamainen keinoemo, mutta ilman maitoa, jonka syliin poikanen hakeutui turvaa etsien. Se jopa ruokaili pitäen kiinni pörröisestä keinoemostaan, ja vain kurkotti metallihäkkyräemon tuttipullosta maitoa.

Ihmisillä yleensä on tarve rakastaa (ja olla rakastettuja). Jos toiset ihmiset ovat liian pelottavia, vaivalloisia, monimutkaisia, kovaäänisiä, vaikeita ymmärtää, tai jotain, ehkä silloin ihminen hankkii jonkin korvikkeen niin kuin esimerkin apinanpoikanen. Kohteen, joka ei pistä hanttiin, intä vastaan, jolla ei ole omaa tahtoa, jota saa asetella juuri sellaiseen asentoon kuin haluaa. Ehkä joillain ihmisillä/miehillä on sellaisia mieltymyksiä. Tulee mieleen ne Real Doll nuket, varmaan muistat, kun niistä oli juttua.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Poissa Norma Bates

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 8579
  • Äärinukkuvien puolue
Vs: Seksuaalivähemmistöt ja muunsukupuoliset
« Vastaus #317 : Syyskuu 20, 2022, 09:01:13 »
Juu. Minä olen niitä nukkeja pohtinut vuosien varrella kovastikin. Välillä jopa suututtaen ihmisiä, kun olen naureskellut sille touhulle. En kai sitten ole itse tarpeeksi autistinen, että ymmärtäisin mikä se juttu niissä nukeissa on sellaisille jotka niitä haluavat seurakseen. Tavallaan olisi mielenkiintoista kehitellä kaikenlaisia asuja semmoiselle ihmisen kokoiselle nukelle, mutta menisi varmaan selkä semmoista nostellessa. Ja sitten kun olisi muutaman kerran pitänyt hauskaa vääntelemällä semmoista eri asentoihin ihan vain vaikka säikytelläkseen ihmisiä, niin sitten se silikoni(?)möykky pölyttyisi jossain huoneen nurkassa.

Olen maininnut että dildossa olisi hyvä olla jatkeena lantiokappale että tulee enemmän sitä tuntemusta kuin yhtyisi oikeasti mieheen, kun nyt lemppariasentoni kumminkin on ratsastusasento. Mutta tämä edelleenkin menee apuvälinekategoriaan. Kokonainen miestä etäisesti muistuttava esine ei nappaa, kun se kumminkin näyttää luonnottomalta. Ja oikeastaan mitä luonnollisemman näköiseksi se olio tehtäisiin, niin sitä luonnottomampi se sitten kuitenkin olisi. Loppujenlopuksi: yäk.

Joskus tulee melkein masentunut olo että juurikin miesväelle tuntuu olevan näitä nukkeja joilla korostetaan naiseen yhtymistä (tai mieheen), koska jos ne nuket kelpaavat, niin siitä tulee sellainen mielikuva että miehet ovat pelkkiä eläimiä joilla nyt voi pökityttää ihan mitä tahansa. Jonkinlaisia siemennystelineihän kai maataloudessakin käytetään, kun halutaan jonkin uroseläimen siemennesteet talteen? Vai ruiskullako ne otetaan?

Vaikka pidänkin seksistä (tai pidin, kun en tiedä tuleeko se enää elämääni kuulumaan - ei taas oikein hyvältä näytä), niin olen aina halunnut siihen jonkinlaista "henkevää" elementtiä. Ettei se olisi niin "tarpeiden täyttämistä", ihan kuin kävisi jossain vessassa.

En tiedä sitten onko näillä nukenrakastajilla jotenkin erityisen vahva fantasiamaailma. Onko heillä niin vahvat kuvitelmat että omassa päässä se kapistus kuitenkin ikäänkuin herää eloon?

Entä sitten tämä iänikuinen dilemma että saako panna lapselta näyttävää nukkea? Pahentaako se pedofiliaa? Mutta harva kysyy että pahentaako aikuiselta näyttävän nuken paneminen nekrofiliaa...?
Sopu sijaa antaa, epäsopu suorastaan vaatii.

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 8096
Vs: Seksuaalivähemmistöt ja muunsukupuoliset
« Vastaus #318 : Syyskuu 20, 2022, 11:33:28 »
Vielä vaikeampaa kuin Real dolleihin rakastuvia ymmärtäminen, on ymmärtää niitä, joilla on romanttisia tunteita autoihin tai esim. Eiffel torniin. Onpa joku mennyt jopa naimisiin Eiffel tornin kanssa, ja ottanut sukunimekseen Eiffel, luki linkkaamassani artikkelissa. Ja esineeseen rakastunut voi tuntea jopa, että rakastuminen on molemminpuoleista.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Paikalla Melodious Oaf

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2379
Vs: Seksuaalivähemmistöt ja muunsukupuoliset
« Vastaus #319 : Syyskuu 20, 2022, 11:50:18 »
Mulla ei ole silleen konkreettisen tason ymmärrystä noista parafilioista (nuket, Eiffel-tornit tai mikä hyvänsä).

Mutta luulen että noi taipumukset asuu jollain lailla kaikissa ihmisissä, ja mulle valaisevaa on katsoa sitä jonkinlaisena asteilmiönä.

Kun kiintyy johonkin esineeseen tai tavaraan, sen kanssa puuhastelu saa uusia ulottuvuuksia tai yhteys siihen syvenee. Niin voi olla hyvin arkisella tasolla, kun vaikka personoi autoaan ja antaa sille nimen, tekee niin jonkin soittimen kanssa tai vaikka keksii kumppanilleen alter egon, jonka kautta toisen tiettyjä puolia ymmärretään ja niihin suhtaudutaan tavallaan rakastavasti niitä kuitenkaan häivyttämättä.

Noi jutut ei ole suoraan semmosia, että jos annat soittimelle jonkun nimen ja personoit sen, tai jos keksitte kumppanin kanssa jonkun eläinvertauksen, missä tietyt puolet teistä kehystyy vaikka eri tavoin jossain niitä koskevissa tarinoissa, silloin soitinta tai kumppania koskeva ymmärrys ois automaattisesti parempaa tai syvempää tai suhde siihen jotenkin vahvempi.

Vaan siis jollekin tommoset jutut voi olla tosi kummallisia tai rajoittavia tai ei vaan sovi omaan pirtaan, eikä se tarkoita että ne ois yhtään sen vähemmän syvässä suhteessa esineisiin tai ihmisiin.

Mutta tommonen taipumus animismiin tai "personointiin" on siis asteilmiö, jota laajasti tarkasteltuna on kaikissa. Jos sellainen taipumus on tosi vahva, ymmärtää mitä se on ja hyväksyy sen, sitä voi käyttää myös hyödyksi.

Taannoin oli jotain lehtijuttua siitä, miten hyvin menestynyt naispuolinen hävittäjälentäjä koki merkityksellisenä ja tavallaan rakkaussuhteena suhteen tiettyihin lentokoneisiin ja lentokoneisiin ylipäänsä. Sehän voi lisätä motivaatiota tollaseen ja valjastaa aivokapasiteetista sellaisia alueita lentokoneen ymmärtämiseen tai sen toiminnan havainnointiin, jota muuten käytettäis vaan ihmisten kanssa ja jotka ihmsillä on hyvin kehittyneitä.

Tietysti silloin jos jollain on parafilia vaikka Eiffel-torniin tai johonkin nukkeen, se voi olla tosi rajoittavaa ja muuttua sellaiseksi, ettei oikein osaa enää ihmisten kanssa vastaavaa suhdetta edes rakentaa — tai ei halua.

Silloin se on selvemmin häiriö, mutta toisaalta, jos se ihminen on itse siihen tyytyväinen eikä siitä ole kenellekään haittaa, ei kai se kauheasti auta väkisin pakottaa elämään toisella tavalla tai toimimaan toisin.

Pointtina tässä on kai se, että jos tollasta haluaa ymmärtää, ehkä siinä auttaa pakan avaaminen silleen että näkee ton personoinnin ja animistisen suhtautumisen elottomiin objekteihin asteilmiönä — ja sitten erottaa siitä vähän sitä, milloin se voi olla hyöty ja milloin se voi olla haitallista ja miksi.

Mulle tulee niistä nukkejutuista ja parisuhteeseen rinnastuvasta rakkaudesta objekteihin joskus mieleen, että siinähän on tosi turvassa, koska se eloton objekti ei varmasti tee mitään, mikä loukkaisi sun tunteita, ei lähde pois omin avuin eikä muutakaan tämmöstä.

Mutta sitten taas se rakkaus ei välttämättä ole parisuhteeseen rinnastuvaa ja ihmisellä voi kaiketi olla sekä rakkautta objekteihin että kuitenkin siinä rinnalla ihan täysiverisiä ihmissuhteita.

Ja jos ajattelee yhtäältä jotain traumoja tai toisaalta ja ilmankin niitä ihan vaan valintoja siinä, miten joku haluaa elää, niin mun puolesta rakastakoon joku jotain nukkea enemmän kuin ihmisiä, jos se auttaa tekemään siitä onnellisen tai toimintakykyisemmän ihmisen.

Paikalla Toope

  • Ikijäärä
  • *****
  • Viestejä: 14654
Vs: Seksuaalivähemmistöt ja muunsukupuoliset
« Vastaus #320 : Syyskuu 21, 2022, 22:13:14 »
Vielä vaikeampaa kuin Real dolleihin rakastuvia ymmärtäminen, on ymmärtää niitä, joilla on romanttisia tunteita autoihin tai esim. Eiffel torniin. Onpa joku mennyt jopa naimisiin Eiffel tornin kanssa, ja ottanut sukunimekseen Eiffel, luki linkkaamassani artikkelissa. Ja esineeseen rakastunut voi tuntea jopa, että rakastuminen on molemminpuoleista.
Mutta eivätkös tuollaiset ole vain häiriintyneitä/mielenvikaisia ihmisiä? Eivät edusta mitään vähemmistöä sinänsä.
No, ehkä mielenterveysmittareilla ja psykiatrien kirjanpidossa.

Paikalla Toope

  • Ikijäärä
  • *****
  • Viestejä: 14654
Vs: Seksuaalivähemmistöt ja muunsukupuoliset
« Vastaus #321 : Syyskuu 21, 2022, 22:36:20 »

En varsinaisesti rakastu yksittäisiin esineisiin, mutta jotkut esineet ovat erityisen tärkeitä ja tunnen tuskaa jos niille tapahtuu jotain. Enemmän kuin esineet minua oikeastaan taitavat kiinnostaa tietyt kauniit luontokohteet. Niihin palaan yhä uudelleen ja uudelleen, ja haaveilen niistä paikoista joihin en ole päässyt vuosiin...
Kyllä esineisiin voi kiintyä, kuten minä kitaraani. Se silti on vain esine, josta voin luopua rahalla.

Ei tuollainen esineriippuvuus seksuaalisuutena ole mitään tervettä, se on häiriötä ihmisen päässä. Kyse on siitä, että nyky-yhteiskunta antaa tilaa ihmisille, joilla on häiriintynyt suhde seksuaalisuuteen. Iltalehdet tuota tekevät, kun on muka niin "modernia".