Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Seksuaalivähemmistöt ja muunsukupuoliset

Aloittaja Gingston, helmikuu 13, 2019, 15:43:36

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Amore - toukokuu 25, 2023, 17:13:01
Asia, jota homoasiassa ei ole uskallettu käsitellä, on miesten homokulttuuriin kuuluva parinvaihto ja nimettömänä naiskentelu klubeilla ym, mitä aika ymmärrettävästi valtakulttuuri piti (ja osin pitää edelleen) perversiona. Tästä ei tänä päivänäkään voi julkisesti keskustella, koska keskivertoheteroilla ei saa olla näkemyksiä vähemmistökulttuurista. Psykologisista tutkimuksista kyllä ilmenee, että äärimmäinen promiskuiteetti ja "perversiot" liittyvät moniin mielenterveyden häiriöihin. Esimerkiksi seksiaddiktio ei välttämättä ilmennä lainkaan suuria seksihaluja, vaan se voi olla mm oire halusta vahingoittaa itseä. Narsismiin liittyy manipulatiivista halua vietellä loputon määrä kumppaneita. Syynä ei ole valtava seksuaalinen halu, vaan tarve saada huomiota ja voimantunnetta. Moni narsisti ei oikeastaan edes välitä seksistä sinänsä. Äärimmäisiin seksitapoihin liittyy usein myös buustaaminen huumeilla, mikä helposti lisää addiktiota ja altistumista itseä vahingoittavalle käytökselle. Kun huumeet alkavat olla mukana, on jo vaikeaa tehdä eroa sen välillä onko kyse seksiaddiktiosta vai huumeaddiktiosta vai halusta vahingoittaa itseä. Ei siis ole ihme, että valtakulttuuri on pitänyt tärkeänä ylläpitää jonkinlaista rajaa terveen ja epäterveen välillä. Nykymaailmassa on tultu tilanteeseen, jossa kaiken normalisointi alkaa olla suurempi ongelma kuin vähemmistöjen oikeudet. Hyvin harvoin näkee lausuttavan ääneen, että koko väestön terveyden kannalta on tärkeää omata selkeä käsitys normaaliuden alueesta, koska aivan jokainen ihminen tarvitsee referenssikenttää taustaksi itsereflektioille. Jos normaaliutta ei ole, kaikki ovat eksyksissä ja sekä mielen- että fyysisen terveyden ongelmat lisääntyvät. Vakaassa ja tasapainoisessa yhteiskunnassa on aina enemmistö keskivertotaviksia - siis heteroita. Tämän asian arvo tulisi tunnustaa. Ja olisi hyvä nähdä, ettei homostelun epälaillisuus ollut pelkästään pahasta tahdosta lähtöisin, vaan siinä oli myös järkeä.

Suosittelen YouTube-videoita kanavilla Soft White Underbelly ja Prof. Sam Vaknin. Vaknin on psykologi, joka on erikoistunut narsismiin ja ns. cluster B -persoonallisuushäiriöihin.

Boldaukset minun.

Yritätkö esittää, että homostelu on epätervettä, ja tämän perustelet mielestäsi että osa homoista naiskentelee holtittomasti ympäriinsä? Et siis perusta mielipidettäsi homojen valtavirtaan, vaan siihen, miten pieni osa homoista toimii. Tämä on mielestäni älyllisesti epärehellistä argumentaatiota. Slippery slopen tapainen argumentaatiovirhe.

Ja toisekseen, miehet ylipäätänsä lienevät tilastollisesti naisia taipuvaisempia irtosuhteisiin, pettämiseen, ympäri naiskentelemiseen. Joten tulet tuossa esittäneeksi asioita enemmänkin miessukupuolesta kuin homoista.

Mitä tulee homokulttuuriin, niin tuosta haluaisin nähdä jotain tiedeyhteisössä hyväksyttyjä tutkimuksia. Paljonhan on myös kiinteisiin uskollisiin parisuhteisiin pyrkiviä homoja. Niin kuin on myös paljon kiinteisiin uskollisiin parisuhteisiin pyrkiviä heteromiehiäkin. Miten paljon prosentuaalisesti, en tiedä. Tiedätkö sinä?

Esität myös, että "vakaassa ja tasapainoisessa yhteiskunnassa on aina enemmistö keskivertotaviksia - siis heteroita". Ilmeisesti yrität rivien välissä esittää, että homostelu tekee yhteiskunnasta epävakaan ja epätasapainoisen? Jos yrität niin väittää, perustele, ole hyvä.

Mitä järkeä on mielestäsi siinä, että esimerkiksi homoseksuaaliset parisuhteet kielletään, että homot tungetaan takaisin kaappiin, että homojen elämä tehdään kurjaksi, että yhteiskunta kaltoinkohtelee jotain ihmisryhmää sillä tavalla kuin homoja on kaltoinkohdeltu? Sellainen suvaitsematon yhteiskunta olisi luultavasti kurja yhteiskunta kaikille, myös heteroille.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 26, 2023, 12:17:11
Ainakaan PTSD:hen tuollainen lähestymistapa ei ole toimiva tapa, sillä jo pelkkä traumasta puhuminenkin vaan saattaa uudelleenaktivoida trauman, saatikka vielä paljon isompi altistus traumalle. Sellaisessa tilanteessahan traumaperäisestä stressihäiriöistä henkilöä ehdoin tahdoin stressattaisiin tahallisesti vielä lisää, mikä on erittäin nurinkurinen keino, vertautuu esimerkiksi siihen, että jos sulla on reisiluu murtuneena, murretaan vielä pohjeluukin. Narsismin hoidosta en tiedä paljon mitään, joten siihen en ota kantaa. Mutta ihan puoskaroinniltahan tuollainen "hoitaminen" vaikuttaa.


^ Voi olla että en tuonut tarpeeksi selkeästi esiin sitä, että toi on mun mielestä tosi kyseenalaista, ja usein keskeistä on nimenomaan se että tulee lisää rentoutumista ja hyvää.

Selitin tota jossain kohtaa kyllä.

Jossain tapauksissa PTSD:n kanssa voi olla sellainenkin tilanne, että ei hallittu altistaminen sille traumalle välttämättä ole väärä ratkaisu tai huono idea.

Ei mulla siitä ole mitään käsitystä, miten tollanen pitäis tai kannattais tehdä.

Sen lisäksi luulisin että lähes aina parempi vaihtoehto olisi hyvien kokemusten kautta meneminen ja se että antaa ajankin vain kulua.

Yritän valottaa tota ajatusta vähän ehkä typerällä esimerkillä:

Oletetaan että joku on suhteessa ja rakastunut ja on pieniä lapsia. Yhtäkkiä puoliso ottaa lapset ja lähtee johonkin kotimaahansa tai muualle, eikä tällä ihmisellä ole mitään mahdollisuutta saada siinä kontaktia tai kunnollista vanhemmuussuhdetta omiin lapsiinsa.
    Tossa voi olla taustalla vaikka traumoja tai persoonallisuuden häiriöitä puolin tai tosin, mutta oletetaan että näin olis vaikka tällä joka lasten kanssa lähtee lätkimään.

Toihan vois mennä niin, että tossa tapauksessa trauma on tälle ihmiselle tavallaan aina läsnä. Sillä on koko ajan tietty rauhattomuus tai kireys tai lukkotila päällä. Sen ihmissuhteet ja pyrkimykset ja suhde omaan itseen ja kaikki kärsii siitä koko ajan, ja vaikka se pärjäis jollain lailla, voihan se silti olla aika paljon vähempää kuin mihin muuten saattais kyetä.

Jos tohon ei kerta kaikkiaan ole mitään tapaa ratkaista sitä varsinaista asiaa ja jos toi on sellainen juttu, joka kuitenkin jatkuvasti ajaa ja kuormittaa ja syö tätä ihmistä, niin...

Ehkä tollasessa tilanteessa esimerkiksi vois jonkinlaisella harkinnalla sopivassa paikassa yrittää sellaista että nimenomaan avaa haavat uudestaan ja yrittää saada sen jollain tapaa paremmin hoidettua ja tikattua ja kuntoutettua vaikkei sitä pois millään saisikaan.

En osaa sitä sanoa, milloin tollanen vois olla perusteltua ja milloin ei, enkä tarkoita sitä että sitä tehtäis nimenomaan sellaisilla keinoilla tai metodeilla mitä toi Vaknin esitti.

Tarkoitan vaan että periaatteessa  en ehkä sulkis tollasta lähestymistä kaikissa oloissa pois.


kertsi

Lainaus käyttäjältä: Amore - toukokuu 25, 2023, 19:15:00
Jos homoselun kriminalisoinnin aikana oltiin liikaa homostelua tuomitsevia, niin nykyaikana ollaan menty siihen, että "vähemmistöt ovat aina oikeassa" ja "enemmistö on aina paha". Tulos näkyy sukupuolihämmennyksen räjähtämisenä käsiin sekä mielenterveysongelmien jatkuvana kasvuna. Miten pääsätäisiin siihen, että on hyvä olla normaali keskitien kulkija ja että on arvokasta että yhteiskunnassa on selkeä heterotavisten enemmistö?

Yritätkö nyt sönköttää, että homostelu aiheuttaa kaikki mielenterveysongelmat? Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että ainakaan masennus ei omalta kohdaltani ole aiheutunut  mistään ihme homostelusta. Ihan arvauksenani on, että 99% mielenterveysongelmista ei aiheudu homostelusta, ja jos homostelusta aiheutuu mielenterveysongelmia, johtuu se heteroiden tuomitsevista asenteista homoja kohtaan. Mutta tämä on vain arvaus. Sinulla ehkä on esittää tutkittua tietoa siitä, kuinka suuri prosenttiosuus mielenterveysongelmista johtuu homostelusta?

Yritätkö nyt myös sönköttää, että homostelu aiheuttaa sukupuolihämmennystäkin? Ja tämän hämmästyttävän "faktan" perustat mihin? Uskoisin (vaan en tiedä), että on olemassa omaan sukupuoleensa aivan tyytyväisiä homoja ja heteroita.

Nyt vähän evidenssiä kehiin noihin mutuiluihisi.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Melodious Oaf

En jaksa edes välittää tollasesta mitä Toopekin joskus tapasi sanoa että enemmistöä kyykytetään ja homot on aina oikeassa.

Se on vaan sellainen tiettyä vitutusta purkava kärjistys kai, mutta jotkut ottaa sen tietysti täysin tosissaan ja kanavoi olojaan siihen.

Kiinnostavampi osuus tossa on mun mielestä toi, että mielenterveysongelmat räjähtävät käsiin.

Mulla on sellainen aavistus, että toi ei ehkä pidä paikkaansa.

Veikkaisin että varsinaisten mielenterveyden häiriöiden esiintyvyys ei ole lisääntynyt, vaikka on varmasti pieniä eroja siinä, että diagnosoidaan enemmän jotakin tai nähdään joku juttu eri vinkkelistä.

Sen sijaan on totta, että keskimääräinen työkyky työikäisellä väestöllä on ollut laskussa.

Kärjistäen siis meidän mielet sinänsä ja niiden moninaisuus ja kaikki ne asiat on pysyneet aika samoina, mutta jostain syystä ihmiset kokee enemmän asiat raskaana tai on kuormittuneempia tai jostain syystä tämmönen huolen, pahoinvoinnin tai elämän vaikeana ja raskaana kokemisen määrä on lisääntynyt.

Tossa yhtälössä mun nähdäkseni toi mitä Amore tekee on aivan täyttä oman raskaasti ottamisen ja pahan olon purkua ja vastuun kaatamista siitä muille.

Homot ja muut ei-kunnon-ihmiset on se syy, miksi kaikki on niin perseestä, ja samalla hän itse kylvää sitä raskasta ja ikävää ja kurjaa koko ajan ympärilleen.

Eli siis toi ongelma mistä Amore puhuu koskee nimenomaan ja täsmälleen myös häntä itseään. 

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 26, 2023, 11:28:21Kun minusta tuli sinkku, kyllähän netissä jokunen mies tyrkytti että ala paneskelemaan siellä täällä, niin voit sitä kautta löytää kumppanin. En uskonut pätkääkään silloin. Jos jonkun kanssa on jo yhtynyt, niin saa kyllä olla erinomaisen mielenkiintoinen ihminen että viitsii häntä alkaa alvariinsa katselemaan silmissään. Kai minä kuulostan hirviöltä, jos sanon että en koko 13 v sisällä ole kohdannut yhtäkään miestä joka olisi seksin jälkeen tuntunut siltä että haluaisin seurustella hänen kanssaan. Yritin kyllä sen minkä kykenin 2 v sitten, mutta oli pakko lopulta panna poikki. Mutta annas olla jos ihastun johonkuhun, niin kyllähän sitä sitten kuvittelee vaikka mitä. Että tuon kun saisin niin sitä rakastaisin koko loppuelämäni. Ei voi tietää, rakastaisiko.  ::)

En ole kertaakaan saanut seurustella sen miehen kanssa, johon olen ollut ihastunut. Yhdeltä sain sentään edes sitä seksiä. Ja ehkä koska sain, lopulta menetin mielenkiintoni häneen.
Kuulostaa siltä, että olisit tuossa suhteessa enemmän miespuolinen kuin naispuolinen.

Evoluutiopsykologiassa nimittäin tuollaista on ihan tutkittukin, ja päädytty siihen, että tilastollisesti miehillä tapahtuu naisia useammin niin, että ensiseksin jälkeen kiinnostus kumppaniin lopahtaa. Naisilla tilastollisesti tapahtuu miehiä useammin niin, että ensiseksin jälkeen kiinnostus ja kiintymys ja ihastuminen syvenee. Sitä en tiedä, onko vastaavanlaisia tutkimuksia tehty seksuaalivähemmistöjen osalta.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

a4

Lainaus käyttäjältä: Amore - toukokuu 25, 2023, 23:00:52
Niin, ranking-listat ovat kyllä käteviä, jotenkinhan on tiedemaailman yritettävä pitää järjestystä. Tosin niihinkin sisältyy ongelmia, mutta ketjun aiheena nyt eivät ole tieteen arvottamisen kiemurat.

Palaan kuitenkin siihen, että olen katsonut riittävän paljon mm hänen videoitaan päätyäkseni pitämään niitä riittävän hyvinä. Arvioni ei perustu hänen urahistoriattaustaansa, hänen henkilöönsä eikä muiden esittämiin arvioihin, vaan siihen miten hän aiheita käsittelee ja käsityksensä perustelee. Kyse on pitkän ajanjakson seurannasta ja hänen sisältöjensä arvioinnista suoraan - ei jonkin arvioitsijan mielipiteisiin.

Miten määrittelet täti-ihmisen?
Miten määrittelet kaninkolon?

Xantippa

#756
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 26, 2023, 11:15:41
Kissa- ja koiraharrastajat eivät kuitenkaan toimita oppaita joita jaetaan peruskouluissa, eivätkä heidän edustajansa tule kouluihin luennoimaan. Keskeistähän tässä nyt on että jos Seta pyrkii olemaan järjestö kaikkia varten, sen järkkäämien tapahtumienkin on oltava kaikkia varten. Ei se nyt vaan toimi että ottaa itselleen oikeuden kasvattaa lapsia, mutta ei ota velvollisuuksia ottaa kaikki mukaan.

Näinhän kirkkokin toimii, että se yrittää kovasti olla kaikkia varten. Se kai sitten on jonkinlainen peruste sille että kouluissa opetetaan yhä tunnustuksellista kristinuskoa. Sitä en tiedä käykö siellä jotain Afrikassa lähetyssaarnaamista harjoittaneita höpöttämässä kuten minun aikanani, tai pidetäänkö yhä aamuhartauksia.

Jos Pride on vain vähemmistöjä varten, niin ei Setalla sitten ole mitään asiaa kouluihin. Kyllähän se minulle sopii. Ja uskonnotkin kouluista ulos.

Jos kissa- ja koiraharrastajilla on intoa kertoa kissan- ja koiraharrastamisen näkee kovin tärkeäksi, miksi ei menisi kouluihin. Ja toki on mentykin, kyllähän erilaiset harrastusporukat toiminnastaan kertovat useissa eri kanavissa ja paikoissa.

Toisekseen, mistä ihmeestä tulee käsitys, että jokin järjestö on kaikille???? Mitä järkeä on etujärjestössä, joka on kaikille???

Se, että tapahtumiin ovat tervetulleita kaikki, ei tietenkään tarkoita, että etujärjestö on kaikille. Se ei tarkoita, että etujärjestön täytyy unohtaa jäsenistön edut ja edustaminen sen vuoksi, että joku puolue haluaa pinkkipestä itseään sen tapahtumissa.

Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?

T: Xante

Muoksis: tuntuu todellakin unohtuneen, että niin Seta kuin HKI Pride edustavat siis seksuaalivähemmistöjä, on niiden etujärjestö. Ei mikään yleishyödyllinen kunnan viraston alainen toimija. Ei puolue, jonka suosiosta äänestetään.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - toukokuu 26, 2023, 12:46:26
Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 26, 2023, 12:17:11
Ainakaan PTSD:hen tuollainen lähestymistapa ei ole toimiva tapa, sillä jo pelkkä traumasta puhuminenkin vaan saattaa uudelleenaktivoida trauman, saatikka vielä paljon isompi altistus traumalle. Sellaisessa tilanteessahan traumaperäisestä stressihäiriöistä henkilöä ehdoin tahdoin stressattaisiin tahallisesti vielä lisää, mikä on erittäin nurinkurinen keino, vertautuu esimerkiksi siihen, että jos sulla on reisiluu murtuneena, murretaan vielä pohjeluukin. Narsismin hoidosta en tiedä paljon mitään, joten siihen en ota kantaa. Mutta ihan puoskaroinniltahan tuollainen "hoitaminen" vaikuttaa.


^ Voi olla että en tuonut tarpeeksi selkeästi esiin sitä, että toi on mun mielestä tosi kyseenalaista, ja usein keskeistä on nimenomaan se että tulee lisää rentoutumista ja hyvää.

Selitin tota jossain kohtaa kyllä.

Jossain tapauksissa PTSD:n kanssa voi olla sellainenkin tilanne, että ei hallittu altistaminen sille traumalle välttämättä ole väärä ratkaisu tai huono idea.

Ei mulla siitä ole mitään käsitystä, miten tollanen pitäis tai kannattais tehdä.

Sen lisäksi luulisin että lähes aina parempi vaihtoehto olisi hyvien kokemusten kautta meneminen ja se että antaa ajankin vain kulua.

Yritän valottaa tota ajatusta vähän ehkä typerällä esimerkillä:

Oletetaan että joku on suhteessa ja rakastunut ja on pieniä lapsia. Yhtäkkiä puoliso ottaa lapset ja lähtee johonkin kotimaahansa tai muualle, eikä tällä ihmisellä ole mitään mahdollisuutta saada siinä kontaktia tai kunnollista vanhemmuussuhdetta omiin lapsiinsa.
    Tossa voi olla taustalla vaikka traumoja tai persoonallisuuden häiriöitä puolin tai tosin, mutta oletetaan että näin olis vaikka tällä joka lasten kanssa lähtee lätkimään.

Toihan vois mennä niin, että tossa tapauksessa trauma on tälle ihmiselle tavallaan aina läsnä. Sillä on koko ajan tietty rauhattomuus tai kireys tai lukkotila päällä. Sen ihmissuhteet ja pyrkimykset ja suhde omaan itseen ja kaikki kärsii siitä koko ajan, ja vaikka se pärjäis jollain lailla, voihan se silti olla aika paljon vähempää kuin mihin muuten saattais kyetä.

Jos tohon ei kerta kaikkiaan ole mitään tapaa ratkaista sitä varsinaista asiaa ja jos toi on sellainen juttu, joka kuitenkin jatkuvasti ajaa ja kuormittaa ja syö tätä ihmistä, niin...

Ehkä tollasessa tilanteessa esimerkiksi vois jonkinlaisella harkinnalla sopivassa paikassa yrittää sellaista että nimenomaan avaa haavat uudestaan ja yrittää saada sen jollain tapaa paremmin hoidettua ja tikattua ja kuntoutettua vaikkei sitä pois millään saisikaan.

En osaa sitä sanoa, milloin tollanen vois olla perusteltua ja milloin ei, enkä tarkoita sitä että sitä tehtäis nimenomaan sellaisilla keinoilla tai metodeilla mitä toi Vaknin esitti.

Tarkoitan vaan että periaatteessa  en ehkä sulkis tollasta lähestymistä kaikissa oloissa pois.

Nyt vasta tuli tuon luettuani mieleen, että onhan sitä olemassa traumaterapiaa, joka vähän liippaa tuota hallittua altistusta trauman alkusyylle, nimittäin EMDR. Sitä en tiedä, millaisia hoitotuloksia sillä on saatu - PTSD:hen.

Siitä on kyllä todella pitkä matka kyllä siihen, että sillä voisi hoitaa persoonallisuushäiriöitä.

(Saatikka homoutta.)
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Melodious Oaf

En tullut silmänliiketerapiaa ja sen avulla poisherkitämistä ajatelleeksi.

Enkä muutenkaan oikein tiedä näistä kovin paljoa, mihin niitä käytetään tai mihin ne sopii ja ei sovi yms.

Joku yleisen tason käsitys mulla on siitä, että varmaan psykoterapiaan jossain määrin kuuluu todella vaikeiden hetkien läpieläminen ja jollain tapaa hallitusti ja rajatusti tietoisen tarkastelun kohteeksi ottaminen.

Turhaan tosi synkkien hetkien ruotiminen varmaan tekee vain hallaa, mutta uskoisin että joku ero on siinäkin, miettiikö ja pyöritteleekö sitä asiaa vai meneekö johonkin kokemukseen niin suoraan kuin mahdollista.

Kuvittelisin että tavallisesti siinä voi idea olla ihan vain se, että varsinaisen kokemuksen kautta jutut aukeaa kuitenkin eri tavalla ja on mahdollista löytää siitä jotakin hyödyllistä tai....  no.   

Ei ne muutokset varmaan hetkessä silloin tapahdu, mutta sen sijaan että joku juttu olis sellainen mikä saa sut miettimään ja selittämään jotain tapahtumia tavallaan torjuaksesi varsinaisia muistikuvia, jos muistikuvia kuitenkin tarkastelee tuetusti tai silleen uteliaan avoimesti, ehkä se joskus voi antaa jotain, mikä pitemmällä aikavälillä helpottaa sen sovittamista osaksi minäkuvaa ja omaa elämäntarinaa.

Itse asiassa toi on varmaan sellaista, jota olen joskus tehnyt meditoidessa, enkä tiedä varmasti, liittyykö se sinänsä psykoterapiaan vai ei.

kertsi

#759
Terapiamuodon valinta varmaan riippuu minkätyyppisestä (neljästä) PTSD:sta on kyse. Yksi PTSD-tyypeistä esim. on sellainen, jossa henkilö elää yhä uudestaan mieleen väkisin tunkevia muistoja eli takaumia, ns. flashbackeja. Luulisi, että ainakin sellaisessa tilanteessa ei olisi hyödyllistä lisätä kuormitusta lisäämällä traumaattisten tapahtumien läpikäyntiä, mikä saattaa olla tuskallista. Ja ainakaan debriefing-tekniikkaa (psykologista "ensiapua", jossa käydään läpi tapahtumia) ei enää nykyään suositella. Mutta tää ei nyt oikein enää kuulu tähän keskusteluun, joten jätän vaan nää linkit tähän, ja voidaan mahdollisesti jatkaa jossain aiheeltaan paremmin sopivassa ketjussa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Traumaterapia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Traumaper%C3%A4inen_stressih%C3%A4iri%C3%B6#Hoito
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 26, 2023, 14:19:21
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 26, 2023, 11:28:21Kun minusta tuli sinkku, kyllähän netissä jokunen mies tyrkytti että ala paneskelemaan siellä täällä, niin voit sitä kautta löytää kumppanin. En uskonut pätkääkään silloin. Jos jonkun kanssa on jo yhtynyt, niin saa kyllä olla erinomaisen mielenkiintoinen ihminen että viitsii häntä alkaa alvariinsa katselemaan silmissään. Kai minä kuulostan hirviöltä, jos sanon että en koko 13 v sisällä ole kohdannut yhtäkään miestä joka olisi seksin jälkeen tuntunut siltä että haluaisin seurustella hänen kanssaan. Yritin kyllä sen minkä kykenin 2 v sitten, mutta oli pakko lopulta panna poikki. Mutta annas olla jos ihastun johonkuhun, niin kyllähän sitä sitten kuvittelee vaikka mitä. Että tuon kun saisin niin sitä rakastaisin koko loppuelämäni. Ei voi tietää, rakastaisiko.  ::)

En ole kertaakaan saanut seurustella sen miehen kanssa, johon olen ollut ihastunut. Yhdeltä sain sentään edes sitä seksiä. Ja ehkä koska sain, lopulta menetin mielenkiintoni häneen.
Kuulostaa siltä, että olisit tuossa suhteessa enemmän miespuolinen kuin naispuolinen.

Evoluutiopsykologiassa nimittäin tuollaista on ihan tutkittukin, ja päädytty siihen, että tilastollisesti miehillä tapahtuu naisia useammin niin, että ensiseksin jälkeen kiinnostus kumppaniin lopahtaa. Naisilla tilastollisesti tapahtuu miehiä useammin niin, että ensiseksin jälkeen kiinnostus ja kiintymys ja ihastuminen syvenee. Sitä en tiedä, onko vastaavanlaisia tutkimuksia tehty seksuaalivähemmistöjen osalta.

Toki omalla kohdallani punaista lankaa voi laittaa solmuun, tai viedä vähän vääriin johtopäätöksiin (itseänikin) se että kokemuksia minulle loppujenlopuksi on perin vähän. Minulta puuttuu se skenaario jossa kumpikin on ihastunut toisiinsa ja harrastaa seksiä, ja kokeilee tuleeko suhteesta mitään. Kun 1990-luvulla ihastuin päättömästi mieheen, hän teki selväksi että me ei seurustella. Ja sitten kun hän joskus aikanaan alkaa taas jonkun kanssa seurustelemaan, hän haluaa lapsen. Mietiskelin jo hiki hatussa että millä helkkarin ilveellä oikein pakotan itseni haluamaan lapsia, kun en halua, mutta kai se oli sitten onni onnettomuudessa että hän ei tosiaan antanut millään tavalla vihreää valoa sille että oikeaa suhdetta olisi tiedossa. Jälleen kerran voisin ajatella että olen niin paska ihminen että se johtui siitä, mutta vaikutti kuulemani perusteella että hänellä oli ollut aika rankkaa aiemman naisen kanssa, ja hän oli (epä?)pyhästi päättänyt ettei pitkään aikaan seurustella kenenkään kanssa.

Kun kumminkin seksiä oli, tietynlainen uteliaisuus tuli tyydytettyä, ja kun en kerta oikeaa rakkautta saanut, vimmainen ihastukseni lässähti aikanaan.

Kovin moni mies on kyllä minulle turinoitunut siitä henkilökohtaisesti tai netin kautta että ovat jämähtäneet johonkin naiseen jota eivät joko saaneet, tai jonka he menettivät. En tiedä onko tämä miehille tyypillistä jäädä huokailemaan tai kiukuttelemaan jonkun menneen rakkauden perään, mutta en moista ole yhdeltäkään naiselta kuullut. Ei siis niin kukaan, ei yksikään tietämäni nainen ole ikinä haikaillut mennyttä miestä tai miestä jota ei saanut. Paitsi minä. Ja sekin on vähän niin ja näin. Kun välillä ajattelen että jos "Kaunis Poika" yhtäkkiä ilmoittaisi että voidaankin alkaa jotain, niin tottakai alkaisin heti... niin sitten kumminkin hyvin herkästi tulee mieleen että tämä on pelkkää hourailua, haihattelua ja jopa jonkinlainen rutiini minun taholtani.

Jos on miehille tyypillistä takertua romanttiseen muistelemiseen, niin sitten olen vähän niin ja näin siinä, semi. Tavallaan samanlainen, mutta tavallaan en. Mutta yritän nykyään olla suhtautumatta ylimielisesti menneitä kaihoaviin miehiin.

Vaan pännii se silti, jos miehellä on tilaisuus tutustua minuun, ja sen sijasta hän aloittaakin jonkin hemmetin muistelon miten joku toinen muija oli sitä ja tätä, aah ja ooh suorastaan. Oikeastaan pitäisi sellaisessa tilanteessa todeta heti että pidä se akkasi siellä korviesi välissä ikuisesti ja hastalavista...  :( Minä sentään haluan mennä eteenpäin. Mutta vaikeaa tuntuu olevan, kun ei ole mitään eikä ketään jolla aivonsa huuhtoisi.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 26, 2023, 14:45:25
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 26, 2023, 11:15:41
Kissa- ja koiraharrastajat eivät kuitenkaan toimita oppaita joita jaetaan peruskouluissa, eivätkä heidän edustajansa tule kouluihin luennoimaan. Keskeistähän tässä nyt on että jos Seta pyrkii olemaan järjestö kaikkia varten, sen järkkäämien tapahtumienkin on oltava kaikkia varten. Ei se nyt vaan toimi että ottaa itselleen oikeuden kasvattaa lapsia, mutta ei ota velvollisuuksia ottaa kaikki mukaan.

Näinhän kirkkokin toimii, että se yrittää kovasti olla kaikkia varten. Se kai sitten on jonkinlainen peruste sille että kouluissa opetetaan yhä tunnustuksellista kristinuskoa. Sitä en tiedä käykö siellä jotain Afrikassa lähetyssaarnaamista harjoittaneita höpöttämässä kuten minun aikanani, tai pidetäänkö yhä aamuhartauksia.

Jos Pride on vain vähemmistöjä varten, niin ei Setalla sitten ole mitään asiaa kouluihin. Kyllähän se minulle sopii. Ja uskonnotkin kouluista ulos.

Jos kissa- ja koiraharrastajilla on intoa kertoa kissan- ja koiraharrastamisen näkee kovin tärkeäksi, miksi ei menisi kouluihin. Ja toki on mentykin, kyllähän erilaiset harrastusporukat toiminnastaan kertovat useissa eri kanavissa ja paikoissa.

Toisekseen, mistä ihmeestä tulee käsitys, että jokin järjestö on kaikille???? Mitä järkeä on etujärjestössä, joka on kaikille???

Se, että tapahtumiin ovat tervetulleita kaikki, ei tietenkään tarkoita, että etujärjestö on kaikille. Se ei tarkoita, että etujärjestön täytyy unohtaa jäsenistön edut ja edustaminen sen vuoksi, että joku puolue haluaa pinkkipestä itseään sen tapahtumissa.

Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?

T: Xante

Muoksis: tuntuu todellakin unohtuneen, että niin Seta kuin HKI Pride edustavat siis seksuaalivähemmistöjä, on niiden etujärjestö. Ei mikään yleishyödyllinen kunnan viraston alainen toimija. Ei puolue, jonka suosiosta äänestetään.

Miten tämä on nyt näin vaikeaa kertoa ymmärrettävästi? Kaikki mikä on kaikkia varten tulee todellakin olla kaikkia varten. Jos Seta ihan todella toimittaa materiaalia peruskouluihin ja opintosuunnitelmia tehdään Setalle myönteiseen ja mieluisaan tyyliin, niin Seta on niin (j)uuttunut koko yhteiskuntaan ja tulevien kansalaisten kouluttamiseen, ettei sitä mitenkään VOI enää pitää jonain harvain pikku puuhastelukerhona, joka sitten voi yliolkaisesti käyttäytyä niin että jotkut kelpaa kaveriksi ja toiset ei.

Tai sitten sieltä kouluista pellolle. Puuhastelemaan ihan vapaasti keskenään omissa tiloissaan omia juttujaan. Kyllä se mulle käy. Mutta seuraavan kerran kun tulee joku setalainen etusormi ojossa mussuttamaan mitä kuuluu ajatella ja kenestä tykätä, niin siinä voi heikäläisellä olla melko kylmä kyyti kun takuulla jokunenkin irvileuka ottaa kannan että älä täti tärise, äläkä setä selitä, kun ei kerta sulle kelpaa kaikki kaveriksi, niin et sinäkään kelpaa meidän kaveriksi. Eikä meidän tartte sua kuunnella yhtään missään asiassa.

Joidenkin mielestä tietty Seta tässä Pridegatessa teki nyt ihan mieluisan tempun, kun osoitti sen oikean karvansa.

Toope

Nuo ryhmät radikalisoituvat, aina.
Hyvä kysymys on, tuleeko yhteiskunnan rahoittaa poliittisia ryhmiä, onko yhteiskunnan tehtävä?
https://twitter.com/TereSammallahti/status/1661794275946889233

Yhteiskunnan tehtäviin ei kuulu erilaisten järjestöjen toiminnan ylläpito!
= Pride rahoittakoon itsensä lahjoituksilla/tms., ei ole julkishallinnon tehtävä. Julkisrahoitus pois poliittisilta järjestöiltä, puoluetukia myöten!

Melodious Oaf

Mun käsityksen mukaan Seta on ihmisoikeusjärjestö ja niiden keskeinen missio on nostaa esiin sitä, missä tota niiden mielestä pitäis kehittää ja mihin suuntaan, jotta sukupuolen ja seksuaalisuuden ynnä muun sellaisen kannalta ne oikeudet toteutuis paremmin.

Nehän voi kertoa omasta toiminnastaan ihan niin kuin voi Unicef tai muut enkä näe siinä mitään vikaa. Mutta eivät kai he ole se taho, jonka mission pitäisi olla määritellä, mikä on fiksuin mahdollinen tapa ajatella tollasista asioista tai miten opettaa tai kouluissa tollasia teemoja käsitellä, vaan nehän vois tuoda siihen vaan oman näkökulmansa.

Vai siis... onko niiden järjestö jollain tapaa muuttunut tai sen rooli?

Norma Bates

https://historianet.fi/sivilisaatiot/rooman-valtakunta/keisari-halusi-olla-nainen

Rooman keisareilla sitä elostelua riitti jos jonkinmoista. Tässä ketjuun sopiva eksämppeli.