Seksuaalivähemmistöt ja muunsukupuoliset

[Norma Bates]

En tiedä, onko tästä jo ollut juttua täällä, mutta tuli tänään vastaan:

http://www.sydamenasia.fi/uncategorized/objektiseksuaalisuus/

Objektiseksuaalit (objektofiilit) kohdistavat ihastuksensa ja rakastumisensa johonkin tiettyyn elottomaan esineeseen. He kokevat niitä kohtaan emotionaalista tai eroottista vetovoimaa. Rakkauden tunteet esinettä kohtaan ovat hyvin voimakkaita ja siihen tunteeseen liittyy samalla vahva sitoutumisen tunne. Suhteet esineiden kanssa voivat kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä.

Omana erillisenä pienkategorianaan objektiseksuaalisuudesta erottautuu autoista ja muista mekaanisista laitteista seksuaalisesti kiinnostuneet henkilöt, joille on oma terminsä: mekaseksuaali tai mekafiili. Tällöin henkilö kokee, että fyysisen puolen lisäksi auton (tietokoneen, robotin tms.) ja ihmisen välillä on kyse myös emotionaalisesta kiintymyksestä sekä henkisestä yhteydestä.

(formatointi minun)

Oli ihan mielenkiintoinen artikkeli. Ilmeisesti ei tiedetä tarkalleen, mistä tämä harvinainen ilmiö johtuu. Esiintyvyys korreloi autismikrirjon/Aspergerin  kanssa.

Jokusenkin kerran lienen maininnut että television tiededokumentissa kerran mainittiin että autistisissa aivoissa on liikaa hermosolujen välisiä yhteyksiä. En muista oliko autismi edes kyseisen dokumentin varsinainen aihe, saattoi olla että ei. Mutta ilmeisesti kuitenkin on niin että normaaleissa aivoissa tapahtuu sellaista surkastumista että hermosolujen välisiä yhteyksiä katkeaa läjäpäin, ja tämän takia normaali ihminen pystyy keskittymään asioihin helpommin kuin neurologisesti epätyypilliset aivot omaava.

Kun on liikaa hermosolujen välisiä yhteyksiä, informaatiota ympäristöstä tulee yksinkertaisesti liikaa. Tämä jos mikä on itselleni erinomaisen tuttu ilmiö. Lopulta voi tulla vaikka hetkellinen hermoromahdus, jos siitä kaikesta kaaoksesta ei pääse millään tavalla irti.

Ex tempore tuli mieleeni että voisikohan joidenkin ihmisten esinerakkaus johtua siitä että se esine on selkeä ja simppeli, eikä kaoottinen tapaus sillä tavalla kuin vaikkapa ihminen tai eläin? Eläimetkin nyt sentään ovat jotenkuten vielä loogisesti ymmärrettäviä olentoja (ja eläimistä voi olla helpompi pitää kuin ihmisistä), mutta ihmisten toiminta on hyvin usein täysin päätöntä, ja aiheuttaa sietämätöntä hälyä autistisiin aivoihin.

Minulle tulee toisinaan sellainen olo kaupungilla tai kaupassa että täältä on päästä huit helvettiin ja vähän äkkiä, koska "kaikki tulevat päälle". Se että ihmiset säntäilevät eri suuntiin on yksinkertaisesti liikaa. Liikaa on myös jos joudun "tahdistamaan" itseäni johonkuhun toiseen ihmiseen tai ihmisiin, joten siksi mieluiten kaupassakin liikun kyllä yksin.

En varsinaisesti rakastu yksittäisiin esineisiin, mutta jotkut esineet ovat erityisen tärkeitä ja tunnen tuskaa jos niille tapahtuu jotain. Enemmän kuin esineet minua oikeastaan taitavat kiinnostaa tietyt kauniit luontokohteet. Niihin palaan yhä uudelleen ja uudelleen, ja haaveilen niistä paikoista joihin en ole päässyt vuosiin.

Ihmisen tai eläimen muotoisen esineen tuhoaminen on minulle kammotus. Tämä tuntuu hullulta kun syön kumminkin lihaa niin että rasva vaan suupielissä roiskuu. Lapsena sain naapurin tädiltä pullapojan, enkä raaskinut syödä sitä, kun se oli ihmisen muotoinen. Pilallehan se sitten kuivui. Myöskin kehittelin jälkikäteen jonkinlaisen trauman siitä että heitin menemään yhden paperinukeistani. En tiedä olisiko tämmöisessä kuitenkin kysymys ennemmin jostain maagisesta/taikauskoisesta ajattelusta.

Mutta mutta... täysin neuronormaalit naiset ovat lääpällään seksileluihinsa, ja uskon että melkoinen parku kyllä pääse kun menee se lempparipäristin daamilta rikki. Itselläni ei ole mitään erityistä fiilistä dildojani kohtaan. Ne ovat vain välineitä tavoitteen saavuttamiseen. Tasan yhtä kiihottavia itsessään kuin kuukuppi jota yhtälailla survon itseeni. Eli siis eivät ole. Kiihottavinta mitä tiedän ilman toista ihmistä on omat fantasiani.

[kertsi]

^

Jotenkin tuosta objektiseksuaalisuudesta tulee mieleen ikivanha lukion psykologian oppikirja, jossa joku sadisti tiedemies teki makakinpoikasella kokeen. Poikanen sai maitoa metallihäkkyrämäiseltä apinannaamaiselta keinotekoiselta "emolta". Sen vieressä oli toinen mutta tekoturkkispintainen niin ikään apinanaamainen keinoemo, mutta ilman maitoa, jonka syliin poikanen hakeutui turvaa etsien. Se jopa ruokaili pitäen kiinni pörröisestä keinoemostaan, ja vain kurkotti metallihäkkyräemon tuttipullosta maitoa.

Ihmisillä yleensä on tarve rakastaa (ja olla rakastettuja). Jos toiset ihmiset ovat liian pelottavia, vaivalloisia, monimutkaisia, kovaäänisiä, vaikeita ymmärtää, tai jotain, ehkä silloin ihminen hankkii jonkin korvikkeen niin kuin esimerkin apinanpoikanen. Kohteen, joka ei pistä hanttiin, intä vastaan, jolla ei ole omaa tahtoa, jota saa asetella juuri sellaiseen asentoon kuin haluaa. Ehkä joillain ihmisillä/miehillä on sellaisia mieltymyksiä. Tulee mieleen ne Real Doll nuket, varmaan muistat, kun niistä oli juttua.

[Norma Bates]

Juu. Minä olen niitä nukkeja pohtinut vuosien varrella kovastikin. Välillä jopa suututtaen ihmisiä, kun olen naureskellut sille touhulle. En kai sitten ole itse tarpeeksi autistinen, että ymmärtäisin mikä se juttu niissä nukeissa on sellaisille jotka niitä haluavat seurakseen. Tavallaan olisi mielenkiintoista kehitellä kaikenlaisia asuja semmoiselle ihmisen kokoiselle nukelle, mutta menisi varmaan selkä semmoista nostellessa. Ja sitten kun olisi muutaman kerran pitänyt hauskaa vääntelemällä semmoista eri asentoihin ihan vain vaikka säikytelläkseen ihmisiä, niin sitten se silikoni(?)möykky pölyttyisi jossain huoneen nurkassa.

Olen maininnut että dildossa olisi hyvä olla jatkeena lantiokappale että tulee enemmän sitä tuntemusta kuin yhtyisi oikeasti mieheen, kun nyt lemppariasentoni kumminkin on ratsastusasento. Mutta tämä edelleenkin menee apuvälinekategoriaan. Kokonainen miestä etäisesti muistuttava esine ei nappaa, kun se kumminkin näyttää luonnottomalta. Ja oikeastaan mitä luonnollisemman näköiseksi se olio tehtäisiin, niin sitä luonnottomampi se sitten kuitenkin olisi. Loppujenlopuksi: yäk.

Joskus tulee melkein masentunut olo että juurikin miesväelle tuntuu olevan näitä nukkeja joilla korostetaan naiseen yhtymistä (tai mieheen), koska jos ne nuket kelpaavat, niin siitä tulee sellainen mielikuva että miehet ovat pelkkiä eläimiä joilla nyt voi pökityttää ihan mitä tahansa. Jonkinlaisia siemennystelineihän kai maataloudessakin käytetään, kun halutaan jonkin uroseläimen siemennesteet talteen? Vai ruiskullako ne otetaan?

Vaikka pidänkin seksistä (tai pidin, kun en tiedä tuleeko se enää elämääni kuulumaan - ei taas oikein hyvältä näytä), niin olen aina halunnut siihen jonkinlaista "henkevää" elementtiä. Ettei se olisi niin "tarpeiden täyttämistä", ihan kuin kävisi jossain vessassa.

En tiedä sitten onko näillä nukenrakastajilla jotenkin erityisen vahva fantasiamaailma. Onko heillä niin vahvat kuvitelmat että omassa päässä se kapistus kuitenkin ikäänkuin herää eloon?

Entä sitten tämä iänikuinen dilemma että saako panna lapselta näyttävää nukkea? Pahentaako se pedofiliaa? Mutta harva kysyy että pahentaako aikuiselta näyttävän nuken paneminen nekrofiliaa...?

[kertsi]

Vielä vaikeampaa kuin Real dolleihin rakastuvia ymmärtäminen, on ymmärtää niitä, joilla on romanttisia tunteita autoihin tai esim. Eiffel torniin. Onpa joku mennyt jopa naimisiin Eiffel tornin kanssa, ja ottanut sukunimekseen Eiffel, luki linkkaamassani artikkelissa. Ja esineeseen rakastunut voi tuntea jopa, että rakastuminen on molemminpuoleista.

[Melodious Oaf]

Mulla ei ole silleen konkreettisen tason ymmärrystä noista parafilioista (nuket, Eiffel-tornit tai mikä hyvänsä).

Mutta luulen että noi taipumukset asuu jollain lailla kaikissa ihmisissä, ja mulle valaisevaa on katsoa sitä jonkinlaisena asteilmiönä.

Kun kiintyy johonkin esineeseen tai tavaraan, sen kanssa puuhastelu saa uusia ulottuvuuksia tai yhteys siihen syvenee. Niin voi olla hyvin arkisella tasolla, kun vaikka personoi autoaan ja antaa sille nimen, tekee niin jonkin soittimen kanssa tai vaikka keksii kumppanilleen alter egon, jonka kautta toisen tiettyjä puolia ymmärretään ja niihin suhtaudutaan tavallaan rakastavasti niitä kuitenkaan häivyttämättä.

Noi jutut ei ole suoraan semmosia, että jos annat soittimelle jonkun nimen ja personoit sen, tai jos keksitte kumppanin kanssa jonkun eläinvertauksen, missä tietyt puolet teistä kehystyy vaikka eri tavoin jossain niitä koskevissa tarinoissa, silloin soitinta tai kumppania koskeva ymmärrys ois automaattisesti parempaa tai syvempää tai suhde siihen jotenkin vahvempi.

Vaan siis jollekin tommoset jutut voi olla tosi kummallisia tai rajoittavia tai ei vaan sovi omaan pirtaan, eikä se tarkoita että ne ois yhtään sen vähemmän syvässä suhteessa esineisiin tai ihmisiin.

Mutta tommonen taipumus animismiin tai "personointiin" on siis asteilmiö, jota laajasti tarkasteltuna on kaikissa. Jos sellainen taipumus on tosi vahva, ymmärtää mitä se on ja hyväksyy sen, sitä voi käyttää myös hyödyksi.

Taannoin oli jotain lehtijuttua siitä, miten hyvin menestynyt naispuolinen hävittäjälentäjä koki merkityksellisenä ja tavallaan rakkaussuhteena suhteen tiettyihin lentokoneisiin ja lentokoneisiin ylipäänsä. Sehän voi lisätä motivaatiota tollaseen ja valjastaa aivokapasiteetista sellaisia alueita lentokoneen ymmärtämiseen tai sen toiminnan havainnointiin, jota muuten käytettäis vaan ihmisten kanssa ja jotka ihmsillä on hyvin kehittyneitä.

Tietysti silloin jos jollain on parafilia vaikka Eiffel-torniin tai johonkin nukkeen, se voi olla tosi rajoittavaa ja muuttua sellaiseksi, ettei oikein osaa enää ihmisten kanssa vastaavaa suhdetta edes rakentaa — tai ei halua.

Silloin se on selvemmin häiriö, mutta toisaalta, jos se ihminen on itse siihen tyytyväinen eikä siitä ole kenellekään haittaa, ei kai se kauheasti auta väkisin pakottaa elämään toisella tavalla tai toimimaan toisin.

Pointtina tässä on kai se, että jos tollasta haluaa ymmärtää, ehkä siinä auttaa pakan avaaminen silleen että näkee ton personoinnin ja animistisen suhtautumisen elottomiin objekteihin asteilmiönä — ja sitten erottaa siitä vähän sitä, milloin se voi olla hyöty ja milloin se voi olla haitallista ja miksi.

Mulle tulee niistä nukkejutuista ja parisuhteeseen rinnastuvasta rakkaudesta objekteihin joskus mieleen, että siinähän on tosi turvassa, koska se eloton objekti ei varmasti tee mitään, mikä loukkaisi sun tunteita, ei lähde pois omin avuin eikä muutakaan tämmöstä.

Mutta sitten taas se rakkaus ei välttämättä ole parisuhteeseen rinnastuvaa ja ihmisellä voi kaiketi olla sekä rakkautta objekteihin että kuitenkin siinä rinnalla ihan täysiverisiä ihmissuhteita.

Ja jos ajattelee yhtäältä jotain traumoja tai toisaalta ja ilmankin niitä ihan vaan valintoja siinä, miten joku haluaa elää, niin mun puolesta rakastakoon joku jotain nukkea enemmän kuin ihmisiä, jos se auttaa tekemään siitä onnellisen tai toimintakykyisemmän ihmisen.

[Toope]

Vielä vaikeampaa kuin Real dolleihin rakastuvia ymmärtäminen, on ymmärtää niitä, joilla on romanttisia tunteita autoihin tai esim. Eiffel torniin. Onpa joku mennyt jopa naimisiin Eiffel tornin kanssa, ja ottanut sukunimekseen Eiffel, luki linkkaamassani artikkelissa. Ja esineeseen rakastunut voi tuntea jopa, että rakastuminen on molemminpuoleista.

Mutta eivätkös tuollaiset ole vain häiriintyneitä/mielenvikaisia ihmisiä? Eivät edusta mitään vähemmistöä sinänsä.
No, ehkä mielenterveysmittareilla ja psykiatrien kirjanpidossa.

[Toope]

En varsinaisesti rakastu yksittäisiin esineisiin, mutta jotkut esineet ovat erityisen tärkeitä ja tunnen tuskaa jos niille tapahtuu jotain. Enemmän kuin esineet minua oikeastaan taitavat kiinnostaa tietyt kauniit luontokohteet. Niihin palaan yhä uudelleen ja uudelleen, ja haaveilen niistä paikoista joihin en ole päässyt vuosiin...

Kyllä esineisiin voi kiintyä, kuten minä kitaraani. Se silti on vain esine, josta voin luopua rahalla.

Ei tuollainen esineriippuvuus seksuaalisuutena ole mitään tervettä, se on häiriötä ihmisen päässä. Kyse on siitä, että nyky-yhteiskunta antaa tilaa ihmisille, joilla on häiriintynyt suhde seksuaalisuuteen. Iltalehdet tuota tekevät, kun on muka niin "modernia".

[Norma Bates]

"Elvira" onkin ollut iät ajat parisuhteessa naisen kanssa. Noh, itseäni oikeastaan enemmän uutisessa kiinnostaa se että tämä Elviran esittäjähän onkin omana itsenään varsin kaunis nainen, jos ei kuva huijaa.

https://thepridela.com/2021/09/elvira-shocks-fans-by-coming-out-of-the-closet/

Just in time for Halloween, the spook queen herself, Cassandra Peterson, a.k.a. Elvira, has come out of the closet.

In her new memoir, Yours Cruelly, Elvira, released on September 21st, the Mistress of the Dark chronicles her journey to becoming the world's most famous horror hostess. She also drops a major bombshell about her personal life: She has been in a relationship with a woman for the past 19 years.

[Toope]

Päivi Räsäseltä hyvä kommentti Twitteristä koskien sukupuolia:
https://twitter.com/PaiviRasanen/status/1615042121429585921

"Translaki esitys on lähtökohdiltaan epäonnistunut ja hylättävä. Kokoomuksen  pienet korjaukset eivät poista perusongelmaa. Esityksessä sukupuolen käsite irrotetaan biologiasta ja sen määrittäjäksi halutaan ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan, joka on irrallinen hänen kehostaan...
Esitystä on perusteltu transihmisten pakkosterilisaatioiden poistamisella. Tämä on tahallista harhaanjohtamista, sillä Suomessa ei transsukupuolisuuden perusteella ole tehty yhtään sterilisaatiota, ei pakolla eikä vapaaehtoisesti...
Toteutuessaan #translaki -esitys lisäisi entisestään sukupuolihämmennystä nuorten keskuudessa, jos nuoruusiän ahdistuksen selitykseksi yhä useammin tarjottaisiin ajatusta väärään sukupuoleen syntymisestä."

Räsänen puhuu täysin asiaa. Sukupuoli-identiteetti on täysin eri asia, kuin todellinen sukupuoli.
https://www.facebook.com/PaiviRasanenkd/posts/pfbid02nJa38WwGTHoZnkpnruHAPbaHeA2pGUvkg9PtvhLfTJa9wmNwizQ4PrgNQxY75a53l

Hallituksen translakiesitys on lähtökohdiltaan epäonnistunut ja siksi hylättävä. Sukupuolesta ei pidä tehdä ilmoitusasiaa. Kokoomuksen esittämät pienet korjaukset eivät poista perusongelmaa. Esityksessä sukupuolen käsite irrotetaan biologiasta ja sen määrittäjäksi halutaan ihmisen sisäinen kokemus omasta sukupuolestaan, joka on irrallinen hänen kehostaan. Esityksen mukaan sukupuolen voi vaihtaa hakemusmenettelyllä ilman mitään muutosta sukupuolen ilmaisuun tai juridisen sukupuolensa tyypillisiä ulkoisia piirteitä.
Tämä on täysin hallituksen poliittinen linjanveto, mitä ei Suomelta edellytetä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vuoden 2017 ratkaisussaan linjannut, että jäsenmailla on laaja harkintavalta asettaa vaatimus transsukupuolisuusdiagnoosista ja sen toteuttamiseksi määrätystä lääketieteellisestä tutkimuksesta edellytyksenä sukupuolen oikeudelliseen muutokseen.
Hallituksen esityksessä samaistetaan virheellisesti käsitteet 'sukupuoli' ja 'sukupuoli-identiteetti'. Kokemuksia voi olla monenlaisia, mutta sukupuoli on ihmisen tai muun eliön ominaisuus, joka määräytyy sen mukaan, onko kyseinen yksilö lisääntymissoluiltaan hedelmöittävä vai hedelmöityvä.
Samalla tavalla teemme eron todellisen biologisen iän ja oman ikäkokemuksen välillä. Vaikka tuntisin itseni 40-vuotiaaksi, juridisesti olen silti 63-vuotias. Jos sukupuoli merkitsee käsitteenä väestöryhmän sijaan identiteettiä, miten väestöryhmään kuuluvien ihmisten oikeuksia voidaan edistää? Biologinen sukupuoli on muodostanut perustan tasa-arvolaille, jonka tarkoitus on edistää naisten asemaa.
Esitystä on perusteltu transihmisten pakkosterilisaatioiden poistamisella. Tämä on tahallista harhaanjohtamista, sillä Suomessa ei transsukupuolisuuden perusteella ole tehty yhtään sterilisaatiota, ei pakolla eikä vapaaehtoisesti.
Toteutuessaan esitys lisäisi entisestään sukupuolihämmennystä nuorten keskuudessa, jos nuoruusiän ahdistuksen selitykseksi yhä useammin tarjottaisiin ajatusta väärään sukupuoleen syntymisestä.

Samasta asiasta yhtä järkevää puhuu Jiri Keronen (PS):
https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=pfbid01FW2EWHvnYxYATXt7ezrK7v1TG1uS3rBuze7CSBgiX9vFZvLYxZnFQW8buf2nHqcl&id=100087259476379

Suomeen kaavailtua translakiuudistusta on viime päivinä vastustettu argumentilla, että se antaisi jonneille mahdollisuuden välttää intin. Kokoomuksen nerokas ratkaisu tähän on, että sukupuolta saisi vaihtaa vain kerran vuodessa. Että muuten laki onkin sitten tosi hyvä.

No, eipä todellakaan ole. Translakiuudistus on syvästi ongelmallinen eikä sitä ole mietitty varttia pidemmälle. Kaverit ovat vaan keksineet, että täähän on tosi progressiivista muuten joo hei, aletaan kannattaa tätä ja kympillä, koska sillä tavalla joku saattaa kuvitella meidänkin olevan progressiivisia ja suvaitsevaisia.
Translain ongelmat syntyvät itseidentifioinnista. Itseidentifioinnilla tarkoitetaan sitä, että kuka tahansa saa muuttaa juridisen sukupuolensa pelkästään ilmoituksenvaraisesti. Mitään lääkärien diagnooseja tai transhoitoja ei tarvita, vaan koko transsukupuolisuudesta tehdään pelkkä ilmoitusasia. Halutessani tyyliin minä voisin ilmoittaa, että olen nainen eikä kukaan voisi sanoa vastaan, vaikka kaikki näkisivät suoraan naamasta, että toi jätkä ei ole mikään nainen tai transsukupuolinen, vaan karvainen läski ukko, joka todennäköisesti myös haisee.

Itseidentifikaation tunnustaminen yhteiskunnallisella tasolla aiheuttaa lukuisia ongelmia, jotka kohdistuvat ennen kaikkea naisiin. Se tarkoittaa, että perinteisesti naisille varatut, naisten suojaamiseen tarkoitetut tilat avataan jokaiselle miehelle, jolla on pokkaa väittää olevansa nainen. Tällaisia tiloja ovat esimerkiksi vankilat ja naisten pukuhuoneet. Eikä kysymys ole mistään mielikuvituksesta, vaan todellisista, maailmassa jo nähdyistä ongelmista.

Scottish Daily Express käsitteli taannoin skotilantilaisten vankiloiden ilmiötä, jossa miespuoliset seksuaalirikolliset päättävät itseidentifioida itsensä naisiksi ja vaatia siirtoa naisten vankilaan. Pelkästään puolentoista vuoden aikana 12 seksuaalirikoksesta tuomittua biologista miestä oli siirretty naisvankilaan itseidentifioinnin vuoksi. Ainoastaan yksi heistä oli oikeasti käynyt läpi transitiohoitoja.

Kanadassa opettaja nimeltään Kayla Lemieux veti päälleen Z-kupin fetissitekotissit, läpinäkyvän paidan ja meni lasten luokkaan. Jokainen näkee jo kilometrin päähän, että kyseessä ei ole mikään sukupuolidysforiaa transitiolla hoitava transnainen, vaan tavallinen mies, jolla on astetta sekopäisempi tissifetissi. Oppilaiden vanhemmat olivat huolissaan siitä, että ollaanko tässä nyt vaan tuomassa aikuisen miehen pervoilua lasten luokkahuoneeseen. (Ollaan.) Koululautakunta kuitenkin joutui päättämään, että Kayla saa vetää kumitisseillä, koska hän itseidentifioituu naiseksi.

Amerikkalainen William Thomas oli keskiverto uimari. Hän oli sarjassaan sijalla 462. Hän kuitenkin keksi megaluokan idean, että alkaakin kilpailla naisten sarjassa. William vaihtoi nimekseen Lia ja itseidentifioi itsensä naiseksi. Nyt hän on sarjassaan ykkönen. Lia ei ole käynyt läpi mitään transitiohoitoja eikä hänellä ole todettu sukupuolidysforiaa. Lialla on edelleen penis, jota hän esittelee auliisti naisten pukukopissa, vaikka useammat kanssakilpailijat ovat kertoneet tuon tavan häiritsevän. Lia on täysin tavallinen peniksellä varustettu heteromies, joka vain päätti esittää naista pärjätäkseen urheilussa ja päästäkseen naisten pukukoppiin elimensä kanssa.
Meillä Suomessa on sarjakuristajana tunnettu Michael Penttilä. Michael on tappanut ja yrittänyt tappaa useita naisia. Vankilassa Michael keksi olevansa nainen ja nyt vaatii siirtoa naisten osastolle. Jos juridisesta sukupuolesta tehdään ilmoituksenvarainen, itseidentifiointiin perustuva seikka, niin Michael voi alkaa lain silmissä naiseksi ja olla askeleen lähempänä unelmaansa suljetusta tilasta, jossa on hän, paljon pakokyvyttömiä naisia ja nahkahanskat.

Itseidentifioinnista on paljon haittaa, mutta siitä ei ole mitään hyötyä oikeille transsukupuolisille. Oikeat transsukupuoliset - eli ihmiset, joille on diagnosoitu sukupuolidysforia ja jotka ovat käyneet läpi transitiohoitoja - ovat aikaisemminkin voineet vaihtaa juridista sukupuoltaan. Itseidentifioinnin myötä tämä sama oikeus annetaan aivan kaikille riippumatta siitä, onko lääketieteellisesti transsukupuolinen vai pelkkä perverssi irstailija, kuten minä. Itseidentifiointi tekee koko transsukupuolisuudesta pelkän vitsin ja laventaa määritelmän kattamaan minkä tahansa gendertrenderin.

Uusi translaki on katala muutos, jota ajetaan miettimättä sen vaikutuksia. Jopa monet transsukupuoliset pitävät muutosta haitallisena ja vastustavat sitä, vaikka heidät onkin hiljennetty pois julkisesta keskustelusta. Jos uusi translaki tulee voimaan, se tulee väistämättä heikentämään sekä naisten oikeuksia että oikeiden transsukupuolisten asemaa. Sen sijaan perversseille miehille se antaa lisää oikeuksia.

Niin, miettikääpä tuota te, jotka biologiaa vastustatte!

[Xantippa]

Jos noita Toopen esimerkkejä nyt tosissaan ottaisi, sehän tarkoittaisi, että heteromieheys on kiellettävä heti. Nehän on ihan sairasta porukkaa, jotka saavat näemmä päähänsä aivan mitä sattuu!

Ja Päiskyn lisääntymissolut kuulostavat yhtä tieteellisiltä kuin Toopen heterolisääntyminen. Käsitys tasa-arvostakin on vähintäinkin vilkas...

Biologinen sukupuoli on muodostanut perustan tasa-arvolaille, jonka tarkoitus on edistää naisten asemaa.


T: Xante

[Toope]

Jos noita Toopen esimerkkejä nyt tosissaan ottaisi, sehän tarkoittaisi, että heteromieheys on kiellettävä heti...

Mistä tuollainen käsitys syntyy? Ei ainakaan minun kommenteistani, ehkä sinun päästäsi?

[Toope]

Ja Päiskyn lisääntymissolut kuulostavat yhtä tieteellisiltä kuin Toopen heterolisääntyminen...

Miten itse kuvittelet esim. nisäkkäiden tms. kehittyneiden eläinten lisääntyvän?
a) kenen kanssa tahansa
b) ihan itsekseen
c) uroksen ja naaraan seksin kautta

Yllät 2-vuoden peruskoulutasolle, jos oikein arvaat...!

[Melodious Oaf]

Biologian näkökokulmasta ehkä selkein binäärinen jako on, että sukusolut ovat joko suuria (kuten munasolut) tai pieniä (kuten siittiöt).

Toi on aika yksinkertainen määritelmä biologiselle sukupuolelle, mutta se johtaa vivahteikkaisiin ja yllättäviin tuloksiin joiltain osin.

Eikä tosta oikein kukaan ei ole eri mieltä, jos sen ilmaisee täsmällisesti eikä sekoile tai puhu samalla puutaheinää.

Tollasenaan toi on aika selkeä stipuloiva määritelmä, ja jos sen sellaisena esittää, niin tietty ketään ei kiinnosta ja silleen tylsää joo, mutta mun mielestä on sääli jos se jää siitä kiinni, ettei joku vaan ole tarpeeksi kiinnostavaa tai jos se ei kiinnosta miten asiat on tai mikä vois olla vaikka totta ilman mitään draamailua.

Pitäis olla mun mielestä suhteellisen ongelmatonta määritellä stipulatiivisesti uros ja naaras tarkoittamaan ton mukaisesti pieniä tai isoja sukusoluja tuottavaa yksilöä, mutta se ei enää vastaa niiden sanojen käyttöä ihan täysin ja sekin on vähän turhaa sotkemista siinä mielessä -- mutta jos niin haluaa niin mikä jottei.

Siinä ei mun mielestä oikein ole järkeä stipuloivasti määritellä sanoja mies ja nainen ton saman jutun kautta. Voihan niin tehdä, ja se toimii ihan OK tiettyyn rajaan asti -- mutta kun ne on jo lähtökohtaisesti arkikielen sanoja, niin menee aika omituiseksi määritellä niitä ihan muuten vaan tolleen eksaktisti biologian kautta.

Käytännössä jo uroksella ja naaraalla tarkoitetaan ton biologisen sukupuolen ihmisissä esiintyvää tyypillistä ilmenemistapaa, ja tää sisältää aika laajan kirjon erilaisia määreitä jotka koskee varsinaisesti just tyypillistä ilmenemistapaa eikä enää tota taustalla olevaa faktaa sinällään.

Jos otetaan verrokiksi mies ja nainen niin ne taas koskee tyypillistä ilmenemistapaa aikuisilla yksilöillä ja sisältää mun nähdäkseni ilmenemistapaa koskevia määreitä jotka on aika paljon muutakin kuin biologiaa.

Joillain madoilla esimerkiksi noi sukupuolet yleensä ilmenee silleen että on uros ja hermafrodiitti, vaikka toi periaate on ihan sama sukusolujen koon ja tän jaon binäärisyyden suhteen.

Yllä esitetty biologinen määritelmä sukupuolelle ei ota kantaa siihen, minkälaisia ne ilmenemistavat on. Ei siihen onko ihmisellä kromosomit sitä tai tätä. Ei siihen millainen fenotyyppi tai fysiologia niillä on, minkälaiset sukuelimet tai minkälaista niiden sukupuolinen käytös on tai miten ne pukeutuu tai mihinkään tällaiseen.
    Ei yhtään mitään kantaa. Mutta toisaalta just siksi että toi juttu sukusolujen koosta on niin yleispätevä fakta, ei tarvitsekaan ottaa kantaa eikä se riipu mistään tollasesta.

Tietyllä tapaa tarkastellen ihmiset ei syntyessään tuota sukusoluja, vaan se on syntymän jälkeisen kehityksen tulosta. Toisella tapaa ajateltuna ihmisnaaraiden tapauksessa alkumunarakkuloiden määrä on suurimmillaan raskausajan puolivälissä ja niiden kypsyminen alkaa jo sikiöaikana, mutta lopullisesti ne kypsyy munasoluiksi vasta ovulaation yhteydessä.

Jossain mielessä meistä tulee uroksia tai naaraita tietyssä vaiheessa, mutta me ei kirjaimellisesti olla sellaisia syntymästä asti — jos otetaan toi määritelmä biologisesta sukupuolesta ja mennään sillä. Ja toisaalta tolla logiikalla naaraat lakkais menopaussin jälkeen olemasta naaraita eli se on niillä ikään kuin elämän yksi välivaihe tai vaihe näkökulmasta riippuen.

Eihän noi sanat noin toimi yleensä, mutta siinä on jotain järkeä stipuloida vaan tollanen määritelmä uroksesta ja naarasta ja ajatella sitä niin että tavallaan siellä taustalla on tollanen biologinen juttu ja siihen noi sanat myös jollain lailla liittyy. Ja no, okei ajatellaan tätä sitten noin vähän niin kuin ajatusleikkinä, jossa näkyy miten uros ja naaras termeinä liittyy nekin hieman löyhästi biologiseen sukupuoleen, kun se määritellään tolleen teknisesti ja todella ankkuroidaan konkreettisesti, niin kuin biologiassa mun ymmärtääkseni myös tehdään.

Vähän hassu juttu, että tosi monesti niillä, jotka puhuu biologian kieltämisestä tai valittaa että tämmöstä tässä jotkut toiset ajaa, ei itse asiassa ole mitään uteliasuutta biologiaa kohtaan varsinaisesti, eikä niillä toisaalta ole mitään aikomusta tai halua käyttää esimerkiksi sanoja mies tai nainen biologian näkökulmasta selkeän määritelmän mukaisesti. 

Eikä esimerkiksi heistä se, että miesten sukusolujen laatu ja määrä Suomessa heikkenee, tee näistä ihmisistä "vähemmän miehiä" -- mikä nyt on eri kysymys eikä sinänsä ristiriidassa ton määritelmän kanssa -- mutta osoittaa sekin tavallaan, että tuskinpa tossa niin vahva motivaatio on kytkeä noita sanoja juuri sukusoluihin tai siihen biologiaan josta kuitenkin niin paljon halutaan puhua.

Mun pointti on lähinnä, että yhtäältä vaikka nyt Toopella on ihan julmettu tarve hokea erinäistä settiä biologiasta, sen kieltämisestä tai tärkeillä sillä, miten se tajuaa nää asiat muita paremmin,  mutta... jos otettais toi sukusolujen näkökulma sukupuoleen vastaan kaikessa kiehtovuudessaan ja ruvettais sitä soveltamaan siihen mitä mies ja nainen tarkoittaa, niin toisko se nyt sitten lisää selkeyttä ihan oikeasti?

Ja onko ihan varmasti niin, että Toopella on täysin vilpitön halu vaan olla biologisesti eksakti sanojen käytössä — vai onko kuitenkin kyse siitä että taustalla on periaatteessa poliittinen agenda hänelläkin, ja sen ajamisessa kaikki tää puhe biologiasta on lopulta vaan väline?

Tollanenhan vois käydä ilmi siinä, että a) keskustelu oikeasti biologiasta onkin Toopesta huonoa tai väärää keskustelua tästä aiheesta ja/tai b) sanojen mies ja nainen käyttäminen eksakteina biologisina termeinä ei sitten kuitenkaan ole se, mitä hän haluaa ja toivoo.

Mulla on veikkaus siitä, miten toi asia lopulta on — ja sellainen oma näkemys että saa olla vaikka minkälaisia mielipiteitä, ne nyt on kullakin mitä on, ja ihan kiva tai suotavaa olis että ne olis vaan rehellisesti muotoiltuja tai pyrittäis semmoseen.

Ainahan toivoa saa, vai miten se meni.

Rehellistä mun mielestä olis vaikka sanoa, että toivoisin että sukupuoleen liittyvässä keskustelussa pidettäis sellainen itselleni selkeä binäärinen jako miehiin ja naisiin, jota ei vaikeuteta sillä että sen pitäis täysin vastata mitään millä ois eksakti biologinen perusta -- eikä sitä vaikeuteta myöskään millään muunlaisella mulle vieraalla tai kummallisella -- vaan että ne nyt vaan ois ongelmattomia ja selkeitä kaikin tavoin.

En kuvittele että Toope tota allekirjoittais sellaisenaan tai että se aivan tasan olis noin, vaan toi nyt vaan on tommonen väännös esimerkin vuoksi.

Silti en ymmärrä, mitä hiton vikaa tommosen myöntämisessä olis jos se olis totta. Toisekseen sehän nimenomaan olis realismia tai tosiasioiden kohtaamista että sanotaan vaan niin kuin asia on.

[Xantippa]

Jos noita Toopen esimerkkejä nyt tosissaan ottaisi, sehän tarkoittaisi, että heteromieheys on kiellettävä heti...

Mistä tuollainen käsitys syntyy? Ei ainakaan minun kommenteistani, ehkä sinun päästäsi?

Niistä kommenteista, joita lainaat. Niiden mukaan kuulemma:
- heteromiesvangit identiovat itsensä naisiksi päästäkseen raiskaamaan naisia naisvankiloihin
- heteromiehet haluavat tunkeutua tiloihin, jotka ovat perinteisesti tarkoitettu suojaamaan naisia
- heteromiehet vetävät päälleen Z-kupin fetissitekotissit, läpinäkyvän paidan ja meni lasten luokkaan tuoden sinne näin aikuisen miehen pervoilua
- heteromiehet voittavat naisia urheilussa ja esittelevät heille penistään pukukopissa
- ja kaiken tämän lisäksi meillä on Michael Penttilä!

Nuohan on kamalan vaarallista porukkaa, kyllä vähän pitäisi miettiä, mitä moiselle irstaalle pervoilulle pitää tehdä.

T: Xante

[Norma Bates]

Enpäs muuten tiedä että onko sukupuolensa korjauttavia pakotettu sterilisaatioon, eli edellytetty poistattamaan ne osat joiden voidaan mieltää tekevän heistä sen sukupuolen edustajia, joita he eivät koe olevansa. Olen ottanut tuon itsestäänselvyytenä että on pakotettu, kun siitä on keuhkottu mediassa. Äkkiseltään voisi kuitenkin ajatella että jos ihminen kokee olevansa vaikkapa nainen, hän itse haluaa päästä eroon peniksestä ja kiveksestä, koska kokee ne vastenmielisinä. Ja se joka kokee olevansa mies, ei tasan taatusti halua vuotaa kuukautisverta joka samperin kuukausi, ja kokee rintansa vastenmielisinä. Ovathan jotkut poistattaneet naismaiset rinnat vaikka kokisivat olevansa muunsukupuolisia/sukupuolettomia.

Ymmärrän transihmisiä jotka eivät ymmärrä pelkällä juridiikalla vaihdettua sukupuolta. Kun itse on käynyt läpi vuosien helvetin hormonihoitoineen, tiukkoine psykiatrisine kuulusteluineen muineen, niin kyllähän siinä takuulla tulee katkeroitunut olo että jassoo, tuo se sitten pääsi vaihtamaan sukupuolta noin vain ilman mitään muuta kuin oma ilmoitus. Tai jos ei olisi katkerakaan, niin voisi olla kyllä hyvin kummissaan että kun itse on halunnut olla niin nainen/mies kuin suinkin mahdollista, niin kaikenlaisia vanhan ajan friikkisirkuksesta karanneelta vaikuttavia tapauksia pitäisi nyt yhtäkkiä alkaa mieltämään semmoiseksi jota he sanovat olevansa, mutta eivät alkuunkaan näytä olevansa.