Seksuaalivähemmistöt ja muunsukupuoliset

[Socrates]

Mutta oliko niin että juutalaisia kuitenkin Suomesta toimitettiin keskitysleireille?

Toimitettiin, mutta vain jotain tusinasta muutamaan kymmeneen lähteistä riippuen.

Saksalaiset painostivat siihen, mutta hallitus viivytteli sitä erilaisilla tekosyillä.

Sisäministeriössä ja poliisijohdossa oli kuitenkin joitan hankkeeseen myönteisesti suhtautuvia. Joku pamppu kävi jopa tapaamassa Heydrichia asian tiimoilta.

[Norma Bates]

Asia, jota homoasiassa ei ole uskallettu käsitellä, on miesten homokulttuuriin kuuluva parinvaihto ja nimettömänä naiskentelu klubeilla ym, mitä aika ymmärrettävästi valtakulttuuri piti (ja osin pitää edelleen) perversiona. Tästä ei tänä päivänäkään voi julkisesti keskustella, koska keskivertoheteroilla ei saa olla näkemyksiä vähemmistökulttuurista. Psykologisista tutkimuksista kyllä ilmenee, että äärimmäinen promiskuiteetti ja "perversiot" liittyvät moniin mielenterveyden häiriöihin. Esimerkiksi seksiaddiktio ei välttämättä ilmennä lainkaan suuria seksihaluja, vaan se voi olla mm oire halusta vahingoittaa itseä. Narsismiin liittyy manipulatiivista halua vietellä loputon määrä kumppaneita. Syynä ei ole valtava seksuaalinen halu, vaan tarve saada huomiota ja voimantunnetta. Moni narsisti ei oikeastaan edes välitä seksistä sinänsä. Äärimmäisiin seksitapoihin liittyy usein myös buustaaminen huumeilla, mikä helposti lisää addiktiota ja altistumista itseä vahingoittavalle käytökselle. Kun huumeet alkavat olla mukana, on jo vaikeaa tehdä eroa sen välillä onko kyse seksiaddiktiosta vai huumeaddiktiosta vai halusta vahingoittaa itseä. Ei siis ole ihme, että valtakulttuuri on pitänyt tärkeänä ylläpitää jonkinlaista rajaa terveen ja epäterveen välillä. Nykymaailmassa on tultu tilanteeseen, jossa kaiken normalisointi alkaa olla suurempi ongelma kuin vähemmistöjen oikeudet. Hyvin harvoin näkee lausuttavan ääneen, että koko väestön terveyden kannalta on tärkeää omata selkeä käsitys normaaliuden alueesta, koska aivan jokainen ihminen tarvitsee referenssikenttää taustaksi itsereflektioille. Jos normaaliutta ei ole, kaikki ovat eksyksissä ja sekä mielen- että fyysisen terveyden ongelmat lisääntyvät. Vakaassa ja tasapainoisessa yhteiskunnassa on aina enemmistö keskivertotaviksia - siis heteroita. Tämän asian arvo tulisi tunnustaa. Ja olisi hyvä nähdä, ettei homostelun epälaillisuus ollut pelkästään pahasta tahdosta lähtöisin, vaan siinä oli myös järkeä.

Suosittelen YouTube-videoita kanavilla Soft White Underbelly ja Prof. Sam Vaknin. Vaknin on psykologi, joka on erikoistunut narsismiin ja ns. cluster B -persoonallisuushäiriöihin.

Mutta entäpä jos ei ole kyse mistään muusta sen kummemmasta kuin miessukupuolesta? Kun raskauden pelko tai toive jää kuvioista pois, mikään ei estä miestä revittelemästä seksuaalisesti niin paljon kuin lystää, ja mikään ei sitten myöskään liene yhtä miestä seksuaalisempaa kuin kaksi tai useampia miehiä yhdessä.

Lesboistahan saa helposti sellaisen mielikuvan että he vain tukkansa lyhyeksi leikkautettuaan jauhavat politiikkaa keskenään ja muodostavat kiinteitä parisuhteita joissa seksi loppuu jo alkuunsa, mutta kumpikaan ei välitä. Sitten vaan kudotaan sukkia yhdessä ja ollaan poliittisesti aktiivisia. Tai laitetaan lapsia ja pyöritetään perhettä, mikä kyllä toimii, koska naisethan nyt ylipäätään ovat pääasiassa perheen keskiönä olleet muutenkin kautta aikain. Kaksi naista pyörittää sitä sitten sitäkin paremmin. Jos loputtomilta keskusteluiltaan kykenee.

[Xantippa]

Edelleen mitä tulee Prideen: on aivan käsittämätöntä, että hölistää pääministeripuolueista ja äänestystuloksista, se vain korostaa tätä älyttömyyttä, jossa puoluepoliitikan lakeja vaaditaan nykyään noudattettavaksi kaikkialla.

Toisin sanoen, tämä korostaa ajatusta, että jos jokin asia on someäänestetty hyväksi, se on sitten hyvää ja ellei, se ei sitä sitten ole. Käsittämätöntä on myös korostaa, miten Priden kannattaisi leikkiä kaikkien kanssa - miksi helvetissä kannattaisi?

Tuolla periaatteella Peräpohjolan kissayhdistyksen pitäisi hyväksyä, että Seinäjoen terrieriharrastajat saavat kojun kissayhdistyksen järjestämässä tapahtumassa, saavat toiminalleen kissajärjestön hankkiman näkyvyyden ja tapahtuman media-arvon, koska eihän ketään saa sulkea pois. Mangutaan, että eikö kerttu sitten voikaan osallistua kissayhdistyksen tapahtumaan, vaikka hänellä on kissa ja asuu peräpohjolassa.

Aivan kuin normijärkinen ajattelu olisi loppunut kokonaan ja ilmiselvä ratkaisu olisi mahdoton ymmärtää: kyllä, kerttu voi kissoineen osallistua ja kerttua ja kissaa toivotaan osallistumaan. Sen sijaan kerttu ei voi raahata kissatapahtumaan mukanaan koko terrieriharrastajaporukkaansa sillä perusteella, että hänellä on kissa.

T: Xante

[Melodious Oaf]

^ Esitin aiemmin yhtenä taustatekijänä juuri hormoneja ja miesten testosteronitasoja sekä toisaalta sitä, ettei homopareilla yleensä ole sitä viikehystä, että hankittaisiin lapsia.

Kun tätä skeemaa lasten hankkimisesta ei historiallisesti ole ollut taustalla, tuntuisi todennäköiseltä että sekin muovaisi koko kulttuuria ja suhdenormeja ja odotuksia jollakin tavalla.

Mutta kaikki tollaset on tossa vaan osatekijöitä, ja mun mielestä kannattais tosi kovaa välttää nimenomaan sitä että jossain laajassa ja aika epäämääräisesti rajatussa ilmiökentässä kyse on monivalinnasta ja selitys on joku yksi tekijä tai sana:

a) persoonallisuuden häiriöt tai muut kehitykselliset häiriöt
b) traummattiset stressitilat tai muu kuormittuneisuus
c) narsismi
d) miehet
e) testostoroni
f) naiset
g) raskaaksi tulemisen pelko, toive tai sellaisen puute

ja niin edelleen.

Eikö pikemminkin olis todennäköistä, että moni tollanen juttu ehkä tavoittaa jotakin mutta ei selitä laajaa kokonaisuutta yksinään, kaikissa tapauksissa tai täysin tyhjentävästi?

[Melodious Oaf]

Sivusin aiemmin sitä, missä mielessä seksuaalisuuden osittainen hallitsemattomuus tai se että se on iso voima, voi joskus haluta sitä tai tätä tai jotakin transgressiivista, on kuitenkin myös osa ihmisyyttä.

Kyllähän naiset ja heteronaisetkin koheltavat ja säheltävät ihan yhtä lailla. Varmaan se on hieno tai helppo pällistellä jotain Grinderia tai homojen netti-ilmoituksia tai muista lähteistä muodostunutta kuvaa nimenomaan miesten jostakin toiminnasta.

Sanoisin että naisille on ylipäätään ja myös heterokuvioissa vahvemmin normi viestittää hyveellisiä asioita ja antaa tietynlaista kuvaa itsestään. Naisten deitti-ilmoituksista iso osa varmaankin ilmentää jotain sellaista että "yksi hyvä riittää" tai "toivon kestävää suhdetta" ja "etsin elämänkumppania" ja "olen fiksu ja tarpeeksi nähnyt jo sitä mitä en halua joten nyt sitten se Mr Right".

Mutta jos katsotaan näiden ihmisten tosiasiallista käytännön toimintaa, kuinka moni heistä todella noudattaa sitä mitä he sanovat, vaikka varmasti siinä viestitään myös täysin aidoista pyrkimyksistä ja toiveista?

Kuinka moni vetää niin napakkaa rajaa, ettei anna itsestään mitään ennen kuin se on todella ansaittu? Ja kuinka moni todella on niin sinut itsensä kanssa, ettei ole mikään juttu olla sitten vaikka yksin tai olla saamatta mitään validaatiota tai kehuja tai kosketusta tai hellyyttä?

Eihän se siis... noin mene kuin aniharvoin — enkä väitä että pitäisikään.

Ja luulen kyllä että niiden homomiestenkin toiminnassa ja viestinnässä ja siinä kaikessa on ihan samalla tapaa ristiriitaisuuksia ja kipuiluja ja ties mitä kaikkea.

Mutta minkä takia toi on niiden kohdalla joku huutava ongelma ja vääryys ja sitten taas tossa toisessa tapauksessa täysin normaalia ja muiden vastuulla että niillä ihmisillä vaan menis asiat hyvin ja kävis niin kuin ne sanoo toivovansa?

[Norma Bates]

Edelleen mitä tulee Prideen: on aivan käsittämätöntä, että hölistää pääministeripuolueista ja äänestystuloksista, se vain korostaa tätä älyttömyyttä, jossa puoluepoliitikan lakeja vaaditaan nykyään noudattettavaksi kaikkialla.

Toisin sanoen, tämä korostaa ajatusta, että jos jokin asia on someäänestetty hyväksi, se on sitten hyvää ja ellei, se ei sitä sitten ole. Käsittämätöntä on myös korostaa, miten Priden kannattaisi leikkiä kaikkien kanssa - miksi helvetissä kannattaisi?

Tuolla periaatteella Peräpohjolan kissayhdistyksen pitäisi hyväksyä, että Seinäjoen terrieriharrastajat saavat kojun kissayhdistyksen järjestämässä tapahtumassa, saavat toiminalleen kissajärjestön hankkiman näkyvyyden ja tapahtuman media-arvon, koska eihän ketään saa sulkea pois. Mangutaan, että eikö kerttu sitten voikaan osallistua kissayhdistyksen tapahtumaan, vaikka hänellä on kissa ja asuu peräpohjolassa.

Aivan kuin normijärkinen ajattelu olisi loppunut kokonaan ja ilmiselvä ratkaisu olisi mahdoton ymmärtää: kyllä, kerttu voi kissoineen osallistua ja kerttua ja kissaa toivotaan osallistumaan. Sen sijaan kerttu ei voi raahata kissatapahtumaan mukanaan koko terrieriharrastajaporukkaansa sillä perusteella, että hänellä on kissa.

T: Xante

Kissa- ja koiraharrastajat eivät kuitenkaan toimita oppaita joita jaetaan peruskouluissa, eivätkä heidän edustajansa tule kouluihin luennoimaan. Keskeistähän tässä nyt on että jos Seta pyrkii olemaan järjestö kaikkia varten, sen järkkäämien tapahtumienkin on oltava kaikkia varten. Ei se nyt vaan toimi että ottaa itselleen oikeuden kasvattaa lapsia, mutta ei ota velvollisuuksia ottaa kaikki mukaan.

Näinhän kirkkokin toimii, että se yrittää kovasti olla kaikkia varten. Se kai sitten on jonkinlainen peruste sille että kouluissa opetetaan yhä tunnustuksellista kristinuskoa. Sitä en tiedä käykö siellä jotain Afrikassa lähetyssaarnaamista harjoittaneita höpöttämässä kuten minun aikanani, tai pidetäänkö yhä aamuhartauksia.

Jos Pride on vain vähemmistöjä varten, niin ei Setalla sitten ole mitään asiaa kouluihin. Kyllähän se minulle sopii. Ja uskonnotkin kouluista ulos.

[Socrates]

^ Asiaa!

[Norma Bates]

^ Esitin aiemmin yhtenä taustatekijänä juuri hormoneja ja miesten testosteronitasoja sekä toisaalta sitä, ettei homopareilla yleensä ole sitä viikehystä, että hankittaisiin lapsia.

Kun tätä skeemaa lasten hankkimisesta ei historiallisesti ole ollut taustalla, tuntuisi todennäköiseltä että sekin muovaisi koko kulttuuria ja suhdenormeja ja odotuksia jollakin tavalla.

Mutta kaikki tollaset on tossa vaan osatekijöitä, ja mun mielestä kannattais tosi kovaa välttää nimenomaan sitä että jossain laajassa ja aika epäämääräisesti rajatussa ilmiökentässä kyse on monivalinnasta ja selitys on joku yksi tekijä tai sana:

a) persoonallisuuden häiriöt tai muut kehitykselliset häiriöt
b) traummattiset stressitilat tai muu kuormittuneisuus
c) narsismi
d) miehet
e) testostoroni
f) naiset
g) raskaaksi tulemisen pelko, toive tai sellaisen puute

ja niin edelleen.

Eikö pikemminkin olis todennäköistä, että moni tollanen juttu ehkä tavoittaa jotakin mutta ei selitä laajaa kokonaisuutta yksinään, kaikissa tapauksissa tai täysin tyhjentävästi?

Onko tehty tutkimusta siitä että jos testosteronin määrä naiskehossa lisääntyy, naisesta tulee seksuaalinen "saalistaja", eli että partnereita pitää kerätä kuin päänahkoja konsanaan? Jos noin tapahtuu, niin sitten ikävä(?) kyllä vaikuttaa siltä että hurvittelu on miessukupuoleen jo syntymässä iskostettu taipumus. Onhan sitä jo moneen, moneen kertaan toitotettukin että kun on paljon siittiöitä, niin pitäähän niitä roiskiakin mahdollisimman laajalti.

Se että jostain syystä kokee halua miehiin, ei muuta biologista pakotetta miksikään. Kivekset pitää aika-ajoin tyhjentää, ja kohde on sitten se mikä sattuu olemaan itselle mieluisa. Kuka sitä nyt epämieluisaan lykkisi elintään, kun ei ole pakkoavioliittoja riesana.

[Norma Bates]

Sivusin aiemmin sitä, missä mielessä seksuaalisuuden osittainen hallitsemattomuus tai se että se on iso voima, voi joskus haluta sitä tai tätä tai jotakin transgressiivista, on kuitenkin myös osa ihmisyyttä.

Kyllähän naiset ja heteronaisetkin koheltavat ja säheltävät ihan yhtä lailla. Varmaan se on hieno tai helppo pällistellä jotain Grinderia tai homojen netti-ilmoituksia tai muista lähteistä muodostunutta kuvaa nimenomaan miesten jostakin toiminnasta.

Sanoisin että naisille on ylipäätään ja myös heterokuvioissa vahvemmin normi viestittää hyveellisiä asioita ja antaa tietynlaista kuvaa itsestään. Naisten deitti-ilmoituksista iso osa varmaankin ilmentää jotain sellaista että "yksi hyvä riittää" tai "toivon kestävää suhdetta" ja "etsin elämänkumppania" ja "olen fiksu ja tarpeeksi nähnyt jo sitä mitä en halua joten nyt sitten se Mr Right".

Mutta jos katsotaan näiden ihmisten tosiasiallista käytännön toimintaa, kuinka moni heistä todella noudattaa sitä mitä he sanovat, vaikka varmasti siinä viestitään myös täysin aidoista pyrkimyksistä ja toiveista?

Kuinka moni vetää niin napakkaa rajaa, ettei anna itsestään mitään ennen kuin se on todella ansaittu? Ja kuinka moni todella on niin sinut itsensä kanssa, ettei ole mikään juttu olla sitten vaikka yksin tai olla saamatta mitään validaatiota tai kehuja tai kosketusta tai hellyyttä?

Eihän se siis... noin mene kuin aniharvoin — enkä väitä että pitäisikään.

Ja luulen kyllä että niiden homomiestenkin toiminnassa ja viestinnässä ja siinä kaikessa on ihan samalla tapaa ristiriitaisuuksia ja kipuiluja ja ties mitä kaikkea.

Mutta minkä takia toi on niiden kohdalla joku huutava ongelma ja vääryys ja sitten taas tossa toisessa tapauksessa täysin normaalia ja muiden vastuulla että niillä ihmisillä vaan menis asiat hyvin ja kävis niin kuin ne sanoo toivovansa?

Minulle siinä ei ole mitään huutavaa ongelmaa eikä vääryyttä että ihmisellä on harrastuksena seksi. Oli sitten hetero, homo, nainen tai mies. Pääasiahan tietysti on että ei levitellä tauteja, eikä harjoiteta kututouhuja jonkun sellaisen kanssa jolle on valehdeltu suut silmät täyteen että tästä se parisuhde sukeutuu. Kun minusta tuli sinkku, kyllähän netissä jokunen mies tyrkytti että ala paneskelemaan siellä täällä, niin voit sitä kautta löytää kumppanin. En uskonut pätkääkään silloin. Jos jonkun kanssa on jo yhtynyt, niin saa kyllä olla erinomaisen mielenkiintoinen ihminen että viitsii häntä alkaa alvariinsa katselemaan silmissään. Kai minä kuulostan hirviöltä, jos sanon että en koko 13 v sisällä ole kohdannut yhtäkään miestä joka olisi seksin jälkeen tuntunut siltä että haluaisin seurustella hänen kanssaan. Yritin kyllä sen minkä kykenin 2 v sitten, mutta oli pakko lopulta panna poikki. Mutta annas olla jos ihastun johonkuhun, niin kyllähän sitä sitten kuvittelee vaikka mitä. Että tuon kun saisin niin sitä rakastaisin koko loppuelämäni. Ei voi tietää, rakastaisiko. 

En ole kertaakaan saanut seurustella sen miehen kanssa, johon olen ollut ihastunut. Yhdeltä sain sentään edes sitä seksiä. Ja ehkä koska sain, lopulta menetin mielenkiintoni häneen.

Kyllä minä kuitenkin koen että pystyn olemaan pitkäänkin parisuhteessa ilman että tekee mitenkään mieli jotain "sivuprojekteja" tai vaihtaa kumppania. Olinhan lähes 13 v saman miehen kanssa ja olisin ollut siitä eteenpäinkin.

Tämä ei ole minulta mitään hyveellisen esittämistä, vaan koen että olen niin saatanan TYLSÄ ihminen että en halua nähdä loputonta vaivaa mitä parinhaku on. (Eli olen siis autistinen.) Jos löytää semmoisen jonka kanssa viihtyy, niin minulle se riittää. Sitäkin enemmän riittäisi kun ikää tulee kokoajan lisää ja aina vain vaikeammaksi menee löytää kumppani. Melkein meinaa itku päästä kun näkee vanhoja pareja (esim. 70+) jotka selvästi viihtyvät keskenään.

Mainitsin jo jossain kommentissa että lesbot ne vaan ajautuvat kutomaan sukkaa. Eli seksi ei heitä enää erikoisemmin rassaa. Monelle naiselle taitaa käydä sillä tavalla että kun on se perhe laitettu, sitä sitten vaan jämähdetään siihen kuvioon. Onko se välttämättä väärin? Ehkä nykyaika nostaa liikaa esille yksilöitä jotka reuhtovat sinne ja tänne, hyppäävät partnereita läpi ja mikään ei ole hyvä? Kumminkin minunkin tädeissäni (joita on seitsemän!) taitaa olla aika monta jotka ovat olleet yhden ja saman miehen kanssa jo iäisyyden.

[Melodious Oaf]

Voihan ne kivekset tyhjentää runkkaamallakin.

Paine nimenomaan seksiin ja hyväksynnän saamiseen tai läheisyyden tai rakkauden tai vaikka jonkun tietynlaisen ohuemman fantasian todeksi elämiseen liittyy muuhun kuin vain fysiologiaan ja sitä esiintyy naisillakin.

Siitä on näyttöä, että testosteronin määrä vaikuttaa haluihin ja siihen, miten ne ilmenevät tai millaisena ne ensimmäisenä esiin nousevat.

Kuitenkin testosteronin vaikutukset ovat sellaisia, joihin keho sopeutuu pitkällä aikavälillä ja mielikin tavallaan oppii operoimaan sen kanssa, mitä on.

Mieheksi transitiota tekevällä naisella voi testosteronihoito aiheuttaa aika monenlaista.

Jollakin voi käydä niin, että mielessä alkaa pyöriä jatkuva HC-porno ja ne jutut on jopa ahdistavia, mutta ei tämä tarkoita sitä, että se olisi keskimäärin totta biologisista miehistä, joilla hormonitasot muutenkin vaihtelevat omissa rytmeissään ja niiden kanssa on eletty koko elämä.

Toisaalta tällaisen naisesta mieheksi -transition yhteydessä esiintyy joskus sellaistakin, että täysin päinvastaisesti oma olo ja mieli hieman pitemmällä kuukausien jaksolla havaittavasti tasaantuu.

Eli siis jollakin se voi päinvastoin lopettaa sellaisen holtittomamman toiminnan ja hyväksynnän hakemisen.

En oikein tiedä, ajattelitko että tostakin asiasta maalautuis joku räikeä täysin yksiulotteinen karikatyyri jossa yllättäen miehet ja niiden kehot ja hormonit ovat jotain aika arveluttavaa, vaarallista ja ongelmien juurisyy.

[Norma Bates]

^ Ei jatkuva panetus välttämättä ole haitallista, jos ei tyyppi raiskaile tuolla ympäriinsä porukoita.

Tiedeohjelmassa kerran käytiin läpi että naiselle alettiin syöttämään testosteronia, ja hän koki sen niin että hänellä ei ollut enää mitään tarvista itkeä. Tästäkin voisi tietysti ajatella että miehet ovat luonnostaan jotenkin tunnevammaisia, kun eivät kykene edes empatiaan vai sympatiako se nyt on, kun nämä menee aina sekaisin?

Sitten taas toisaalta kun olen tässä katsellut näitä militaari-tv-sarjoja, erikoisjoukkoja ja sen sellaisia, niin aina kun joku alkaa vuodattamaan kyyneliä, itselleni tulee kiusaantunut olo. Minussa on tämä sisäinen mies niin vahvana, että jos soimaan miehiä, soimaan itseäni. Tätä ei ehkä ole monikaan oivaltanut silloin kun ollut tarvis määritellä minut vaikka piruuttaankin miesvihaajaksi. Ei se ole todellakaan niin yksinkertaista että määrittelen itseni vaan simppelisti naiseksi ja miehet ovat jotain vihollisia.

Paremminkin niin että sisäisen mieheni vuoksi minua vituttaa että miehissä on kusipäitä, kun haluaisin että he kaikki (eikä vain osa) käyttäytyisivät hyvin ja oikeudenmukaisesti. 

[Melodious Oaf]

Yleisesti mun on vaikea olla näkemättä tiettyä kaavaa tällaisessa keskustelussa, jossa ruoditaan homoja, transihmisiä, muunsukupuolisia tai mitä nyt hyvänsä.

Kaava on juuri tuo aiemmin esille nostamani, että heidän kohdallaan on mukava ja helppo käsitellä ja nähdä asiat hirveän raadollisesti tai vaikka rumastikin.

Sen sijaan omalla kohdalla täsmälleen samojen asioiden näkeminen ja kohtaaminen keskimäärin aiheuttaa jonkun pakkoliikkeen selitellä itsensä pelkästään hyväksi ja kauniiksi.

90 % kaikesta tämmösestä puheesta on vaan sitä että minä olen hyvä koska X ja Y eivät ole tai minä olen hyvä koska suhtaudun tähän tavalla Z.

Omasta puolesta vitut olen vaan sanon vaan omia havaintoja ja mielipiteitä enkä oleta että ne pätee aivan kaikkeen mitä missään voi tulla vastaan.

[Norma Bates]

Yleisesti mun on vaikea olla näkemättä tiettyä kaavaa tällaisessa keskustelussa, jossa ruoditaan homoja, transihmisiä, muunsukupuolisia tai mitä nyt hyvänsä.

Kaava on juuri tuo aiemmin esille nostamani, että heidän kohdallaan on mukava ja helppo käsitellä ja nähdä asiat hirveän raadollisesti tai vaikka rumastikin.

Sen sijaan omalla kohdalla täsmälleen samojen asioiden näkeminen ja kohtaaminen keskimäärin aiheuttaa jonkun pakkoliikkeen selitellä itsensä pelkästään hyväksi ja kauniiksi.

90 % kaikesta tämmösestä puheesta on vaan sitä että minä olen hyvä koska X ja Y eivät ole tai minä olen hyvä koska suhtaudun tähän tavalla Z.

Omasta puolesta vitut olen vaan sanon vaan omia havaintoja ja mielipiteitä enkä oleta että ne pätee aivan kaikkeen mitä missään voi tulla vastaan.

Katson olevani parempi kuin lapsen raiskaaja, ihmisen murhaaja, tyttöjen silpoja, ja mitä näitä nyt sitten onkaan. Ääri-ilmiöitä länkkärin silmissä, valitettavasti arkipäivää jossain pahoinvointikulttuurissa.

Mutta mitä tulee meihin länkkäreihin täällä lintukodossa, niin kaiketi olen keskimääräistä paskempi yksilö. Ei sitä kompensoida sillä että kroppa ei ole ihan ikäistään tasoa. Ja koska olen sysipaska ihmiseksi, niin sittenhän voin ihan rauhassa olla esim. turvaturismia ja islamismia vastaan. Minua parempi ihminen ei voi olla, koska hänen pitää olla hyvä ihminen, ja silloin kaikkea pitää vähintäänkin ymmärtää.

Mutta kyllähän minä sen ymmärrän että ihmisillä on tarvista kiillotella kilpeään. En vain ymmärrä että miksi on.

Mutta vielä vähemmän ymmärrän sitä että minkä ihmeen takia juopot kuvittelevat automaattisesti olevansa muita parempia ja etevämpiä. Ainakin nämä juopot ovat kokeneet olevansa, jotka ovat (tahtomattani) olleet läsnä pidemmän tai lyhyemmän aikaa minun elämässäni. Millä helkkarin ilveellä ihminen joka paskoo alleen, voi mitenkään kuvitella että hänellä on oikeus arvostella muita? Vai onko se niin että kun juoppo häpeää omaa itseään, häntä alkaa vituttaa ja sitten hän katsoo muita ja ajattelee että eivät nuokaan niin hyviä ole kuin yrittävät esittää olevansa?

Olisi kai jonkun hyvyyskeskustelun paikka, mutta itse en nyt aloita moista.

[Melodious Oaf]

Paremminkin niin että sisäisen mieheni vuoksi minua vituttaa että miehissä on kusipäitä, kun haluaisin että he kaikki (eikä vain osa) käyttäytyisivät hyvin ja oikeudenmukaisesti.

On tossa tällä tavalla tarkasteluna sellaista missä näen tosi paljon arvoa ja hyvää

Maailmahan ei ketään meistä sillä tavalla palvele, että naiset olisivat esimerkiksi minulle pelkästään sitä mitä toivoisin eivätkä koskaan mulkkuja tai satuttaisi tai jättäisi vajareihin tai tekisi jotain, mikä tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

Osa ihmisistä on sellaisia, että vaikka he tietyssä mielessä ovat arvokkaita ja hyvään kykeneviä, eivät he ehkä juuri minulle tai sinulle kokonaisuutena katsoen ole hyvää tekeviä.

Nekin jotka ovat hyvää tekeviä ovat silti rajallisia ja puutteellisia, ja se on vaan... pakko jotenkin luovia maailmassa ja yrittää löytää sellaista jonka kanssa pärjää ja voi suht hyvin noin keskimäärin välillä vaikeistakin hetkistä huolimatta.

Itse näen tossa ehkä suurimpana vaikeutena tai haasteena sen, että mistä tietää, varsinkaan vaikka joku nepsy-piirteinen ihminen, mitä sen oikeasti kannattaisi elämässä tehdä ja mikä on sille hyvää tekevää tai mikä rikkovaa tai liikaa.

Lopulta siinä täytyy vaan tehdä omia subjektiivisia arvoita siitä, että joku toinen ihminen todella arvostaa sua tai kohtelee hyvin tai vastaa samalla mitalla sun hänelle antamaan.

Esimerkiksi jonkun miehen ulkonäkö ja fyysinen olemus saattaa tehdä sut iloiseksi tai onnelliseksi sinänsä, ja se on ihan hieno ja hyvä asia. Se helpottaa tällaisen ihmisen kohtelemista arvostasti, kunnoittavasti ja hyvin.

Mutta sama homma saattaa kääntyä ongelmaksi, jos et itse saa tätä vastapalloon ja toi muuttuukin jonkinlaiseksi orjuudeksi tai luokuksi josta on vaikea irtautua.

Ei mulla ole tohon muuta vastausta kuin että kannattaa varmaan ottaa se ulkoinen olemus huomioon mutta lopulta perustaa päätöksiä enemmän siihen että teillä yhdessä asiat onnistuu ja tulee sellaisia onnenhetkiä jotka lähtee siitä että on hyvä ja turvallinen ja selkeä olo, kummatkin vastaatte toistenne tarpeisiin ja se on mahdollisimman vastavuoroista ylipäätään.

Ihastuksen huumassa tollaset asiat saattaa toimia hetkellisesti, ja paras olis nähdä, mitä se on ilman mitään ihastumista tai suuria tunteita ensin.

Mutta ei tollasessa ole mitään takuita siitä, etteikö hommat vois mennä vaikeaksi tai pieleen teit ihan mitä tahansa.

Mun mielestä sitä ei auta määräänsä enempää murehtia edes vaan tehdä vaan parhaansa ja yrittää kehittää jotain itsetuntemusta ja itseluottamusta ilman että menettää avoimuutta ja arvostavaa asennetta toisia kohtaan.

[kertsi]

Katsoin ensin Wikipediasta että kaveri oli reissannut vähän siellä sun täällä koettaen saada menestystä ja oli tuomittu kotimaassaan Isrelissa aikanaan arvopaperipetoksista.

Sillä näytti olevan yksi tollanen laaja teoria, jossa narsistista persoonallisuushäiriötä käsitellään ikään kuin post-traumaattisena stressitilana jota hoidetaan uudelleen-traumatisoimalla eli viemällä potilas tosi vihamieliseen ja häntä triggeröivään ympäristöön, ja tämän jälkeen kun potilas kohtaa jonkin käsittelemättömäksi jääneen ison kivun, voidaan tätä auttaa kehystämään narsismiin liittyviä ajatus- ja käytösmalleja uudestaan.

Se on ihan kiinnostava juttu ja en usko että täysin paskaa edes. Mutta musta sulla ei ole oikein valot päällä sen suhteen, että se myy tota konseptiaan koska se vetoaa ihmisiin ja tekee sillä rahaa. Mikä ei tietenkään sinänsä ole väärin.
     EDIT: Plus vielä Venäjä-dimensio ja se, että tällaista sisältöä tuutataan länsimaihin nimenomaan sieltä ylipäätään — ja nimenomaan nyt eli laajasti katsoen samaan aikaan, kun Putin on lähtenyt voimakkaammin edistämään tiettyjä geopoliittisia pyrkimyksiä kovemmin ja kovemmin keinoin

Mulla ainakin nousee hieman karvat pystyyn ihan sekunnin Wikipedia-vilkaisulla siitä, että tällanen omassa elämässään häikäilemättömästi toiminut kaveri yhtäkkiä asemoi itseään guruksi ja metodina on eräänlainen ihmisten rääkkääminen ja alistaminen jolla sitten sanotaan että heistä saadaan tehtyä kunnollisia ja ehjiä.

Sen sijaan että se vaan tekis tota hommaa kliinisesti ja kehittäis sitä, sen pääasiallinen fokus näyttäis olevan nettinäkyvyys ja tosta asiasta puhuminen mediassa, jolloin pääasiallinen yleisö ja se jolta ne rahat tulee on ihmiset jotka tykkää kauhistella sitä miten perseestä maailma on ja miten kaikki voikin johtua siitä että nykyään melkein kaikilla on yhtäkkiä narsistinen persoonallisuus — paitsi Vakninilla, heillä itsellään ja tietyillä kunnon ihmisillä.

Boldaus minun. Ainakaan PTSD:hen tuollainen lähestymistapa ei ole toimiva tapa, sillä jo pelkkä traumasta puhuminenkin vaan saattaa uudelleenaktivoida trauman, saatikka vielä paljon isompi altistus traumalle. Sellaisessa tilanteessahan traumaperäisestä stressihäiriöistä henkilöä ehdoin tahdoin stressattaisiin tahallisesti vielä lisää, mikä on erittäin nurinkurinen keino, vertautuu esimerkiksi siihen, että jos sulla on reisiluu murtuneena, murretaan vielä pohjeluukin. Narsismin hoidosta en tiedä paljon mitään, joten siihen en ota kantaa. Mutta ihan puoskaroinniltahan tuollainen "hoitaminen" vaikuttaa.