Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Fiilikset ja päivän mietteet

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 18:17:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 5 Vieraat katselee tätä aihetta.

Brutto

^Hänen tekstejään Näkökulmalla oli kieltämättä vaikea ymmärtää. Ehdin jossakin vaiheessa jo epäillä, että kirjoittaja nimimerkin takana on vaihtunut.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Hayabusa

Illalla pää juuri ja juuri ehti tyynyyn ennen nukahtamista. Tuskin tilanne olisi muuttunut vaikka vieressä olisi luukuttanut sekä Rammstein että Flown koneet. Olisin mennyt vuoteeseen ehkä aiemmin, mutta piti katsoa Areenasta illan Poirot loppuun.

Kohta täytynee lähteä isoon kauppaan täydentämään ruokavarantoja. Ennen shoppailuruuhkaa on hyvä ehtiä pois alta.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Hippi

Pitääpä tänään kaivaa tuo eilisen Poirotin loppu esiin ja katsoa se. Olen tuonkin nähnyt ties moneenko kertaan ja nyt oli syyllisestä jonkinlainen käry jo suurin piirtein puolessa välissä, mutta harmittavasti "noutaja" tuli noin parikymmentä minuuttia ennen elokuvan loppua, eli juuri se loppuselvittely jäi näkemättä, jotta miksi kaikki tapahtui. Edellisen viikon Poirotissa torkku osui keskelle elokuvaa ja se nyt ei vaatinut täydennyskatselua, kun olin senkin jo aiemmin joskus nähnyt ja loppuratkaisu toi esiin puuttuvat palaset muutenkin.

En ymmärrä miksi aina torkahdan kesken mielenkiinoisenkin ohjelman. Nytkin heräsin noin viisi minuuttia elokuvan päätyttyä, joten vain pienet torkut tuli otettua, mutta väärään aikaan. Hiljattain naureskelin tyttärelleni, että nyt olin varmaan jo nähnyt kokonaan erään tietyn elokuvan, jota hän oli suositellut, kun näin sen kolmatta tai neljättä kertaa, mutta torkkupaikka oli aina eri kohdassa. En kyllä muista enää mikä elokuva tuo oli.

Tuossa on syy, miksi en vapaaehtoisesti käy elokuvissakaan. Edellisestä käynnistä taitaa olla neljännesvuosisata aikaa ja silloinkin ...  ::) :-[
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Hippi - elokuu 10, 2019, 07:56:12
En ymmärrä miksi aina torkahdan kesken mielenkiinoisenkin ohjelman. Nytkin heräsin noin viisi minuuttia elokuvan päätyttyä, joten vain pienet torkut tuli otettua, mutta väärään aikaan. Hiljattain naureskelin tyttärelleni, että nyt olin varmaan jo nähnyt kokonaan erään tietyn elokuvan, jota hän oli suositellut, kun näin sen kolmatta tai neljättä kertaa, mutta torkkupaikka oli aina eri kohdassa. En kyllä muista enää mikä elokuva tuo oli.

Tuossa on syy, miksi en vapaaehtoisesti käy elokuvissakaan. Edellisestä käynnistä taitaa olla neljännesvuosisata aikaa ja silloinkin ...  ::) :-[

Olen nukahtanut telvision ääreen oikeastaan vain formulakisoja katsoessani, ja syy on ollut se, että olen katsonut niitä sängystä. Epämukavaan tuoliin ei nukahda. Ehkä lähetysajallakin on ollut merkitystä.

Elokuvateattereiden tuolit ilmeisesti ovat olleen sen verran mukavia, että nukahdellut usein kesken filmin. Edes James Bondin aktionkohtaus (Meksikossa kuvattu pätkä, jossa taloja romahtaa ja helikopteri lentää etc.) ei saanut minua pysymään hereillä.

Hippi

Ei ole tuolin mukavuudesta yhtään kiinni nukahdanko vai en. Luultavasti sillä on jotain tekemistä korvien välin kanssa, sillä tylsistyminen ja mielenkiinnon puute on oivallinen nukahduslääke sen lisäksi, että minulla on taipumus rentoutua liiankin rennoksi, jos ei ole mitään pätevä syytä olla skarppina.

Olen kouluaikoina nukahdellut lukemattomia kertoja. Noloin lienee se, kun kerrankin oli tullut se "ensi maanantaina", josta lähtien parannan tapani ja olen ihmisiksi koulussa, teen läksyt ja olen aktivinen tunnilla, joten siirryin  keskirivin ensimmäiseen pulpettiin istumaan. Nukahdin siinäkin ja olin kaataa pulpettini, kun sain sellaisen "nukahdussätkyn". Opettaja ei tätä onneksi tajunnut tai ymmärsi jättää huomiotta, mutta takana istunut kaveri tökkäsi selkääni ja sanoi "taisit nukahtaa".

Olen nukahtanut lukuisissa palavereissa tai nämä ovat kyllä olleet sellaisia hämärän rajamailla olotilaan vaipumisia, että tavallaan kuulee jotain, mutta siitä ei oikein ymmärrä mitään. Noita on sattunut vain sellaisissa paltsuissa, joissa itselläni ei ole ollut aktiivista osaa. Siinä mielessä verkkopalaverit on oivallisia, että niissä ei jää kiinni nukahtamisesta. Seisten käydyssä palaverissa en vielä ole nukahtanut, vaikka joskus sekin on ollut lähellä, jos minut on turhaan kutsuttu mukaan.

Siinä mielessä kotona sohvalla istuen torkkuminen ei ole mitään kummallista, että noita sattuu tuon tuostakin.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

Verkkopalaverissa jää kiinni, jos kuorsaa. Joskus ylenmääräinen ja liiallinen tai epätavallinen päiväaikainen  nukahtelutaipumus (esim. autolla ajaessa liikennevaloissa nk. eräs kaverini) voi olla merkki uniapneasta. Uniapnea merkkaa sitä, että aivot eivät saa riittävästi happea yön aikana, eikä virkistävää untakaan, siksi nukahtelevat päiväaikaan. Uniapneaa voi olla myös laihoilla ihmisillä, jos on esim. hengitysteiden ahtautta, tukkoisuutta (esim. tyynyn takia) jne..
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Verkkopalavarissa ei jää kiinni, kun pitää mikkinsä kiinni.

Meillä ainakin on tapana, että vain aktivisesti osallistuvat pitävät mikkinsä auki aina vain sen vuoksi, ettei taustaääniä tule liikaa. Nämä nykyaikaiset hömpötykset, monitoimitila ja verkkopalaverit, ei aina sovi kovin hyvin yhteen. Pahimmillaan avotilassa voi olla monta eri verkkopaltsua menossa samaan aikaan, joten sitä väärän paltsun pulinaa kantautuu väkisin taustalta. Joku sanoi, että että melkein pahempi on, että kuulee oman paltsun puhujan äänen sekä luureista että luurien ohi livenä. Tuosta en osaa sanoa, kun en suostunut siirtymään avotilaan :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

Avotilat ovat saatanastaperkeleestä.

Verkkopalaverissa voi jäädä kiinni nukkumisesta myös niin, ettei vastaa kun jotain kysytään.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 10, 2019, 10:53:26
Avotilat ovat saatanastaperkeleestä.

Verkkopalaverissa voi jäädä kiinni nukkumisesta myös niin, ettei vastaa kun jotain kysytään.

Tuohon voi aina sanoa, että linja pätkii tai toinen sitten on, että unohdin avata mikrofonin :)

Linjan pätkiminen on parempi, koska silloin voi aina pyytää toistamaan kysymyksen, kun on herännyt siihen huuteluun "Hippiiiii, kuuletko  vai ootko pudonnut linjoilta?". Linjoilta putoaminen meillä on enemmän sääntö kuin poikkeus ja varsinkin, jos on noita etäyhteyksiä ihmisten kotoa tai samaan aikaan on menossa joku isompi infotilaisuus ja piuhat on tukossa, niin huoletta voi ottaa torkut :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

a4

Koirat osaavat juosta unissaan ja ihmiset kulkea julkisilla:
https://www.youtube.com/watch?v=SRrwP627ql0


Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Hippi - elokuu 10, 2019, 10:50:53
Verkkopalavarissa ei jää kiinni, kun pitää mikkinsä kiinni.

Meillä ainakin on tapana, että vain aktivisesti osallistuvat pitävät mikkinsä auki aina vain sen vuoksi, ettei taustaääniä tule liikaa. Nämä nykyaikaiset hömpötykset, monitoimitila ja verkkopalaverit, ei aina sovi kovin hyvin yhteen. Pahimmillaan avotilassa voi olla monta eri verkkopaltsua menossa samaan aikaan, joten sitä väärän paltsun pulinaa kantautuu väkisin taustalta. Joku sanoi, että että melkein pahempi on, että kuulee oman paltsun puhujan äänen sekä luureista että luurien ohi livenä. Tuosta en osaa sanoa, kun en suostunut siirtymään avotilaan :)

Oikeastaan vieressä istujan äänen kuuleminen kaikuna luureista on se pahin. Jos sellaisessa palsussa joutuu oikeasti seuraamaan mitä tapahtuu on parempi ottaa kokous kännyyn tai ottaa se kannettava tosiaan kantoon ja häipyä toisaalle.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

-:)lauri

Varjelkoon. Olen just kesämökillä veljen, veljen vaimon ja yhden toisen pariskunnan kanssa sekä seitin ohuessa kännissä tottakai. Kyllä elämä hymyilee.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

MrKAT

Lainaus käyttäjältä: Brutto - elokuu 10, 2019, 07:10:09
^Hänen tekstejään Näkökulmalla oli kieltämättä vaikea ymmärtää. Ehdin jossakin vaiheessa jo epäillä, että kirjoittaja nimimerkin takana on vaihtunut.
A4:ää ajattelin syntyjään ulkomaalaiseksi tai muuten ei-suomenäidinkieliseksi joka opettelee suomea. Hän ei muuttunut yhtäkkiä vaan vähitellen kehittyi sujuvammaksi ja ymmärrettävämmäksi.
Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

Toope

Lainaus käyttäjältä: Hippi - elokuu 10, 2019, 07:56:12
Pitääpä tänään kaivaa tuo eilisen Poirotin loppu esiin ja katsoa se. Olen tuonkin nähnyt ties moneenko kertaan ja nyt oli syyllisestä jonkinlainen käry jo suurin piirtein puolessa välissä, mutta harmittavasti "noutaja" tuli noin parikymmentä minuuttia ennen elokuvan loppua, eli juuri se loppuselvittely jäi näkemättä, jotta miksi kaikki tapahtui. Edellisen viikon Poirotissa torkku osui keskelle elokuvaa ja se nyt ei vaatinut täydennyskatselua, kun olin senkin jo aiemmin joskus nähnyt ja loppuratkaisu toi esiin puuttuvat palaset muutenkin.

En ymmärrä miksi aina torkahdan kesken mielenkiinoisenkin ohjelman. Nytkin heräsin noin viisi minuuttia elokuvan päätyttyä, joten vain pienet torkut tuli otettua, mutta väärään aikaan. Hiljattain naureskelin tyttärelleni, että nyt olin varmaan jo nähnyt kokonaan erään tietyn elokuvan, jota hän oli suositellut, kun näin sen kolmatta tai neljättä kertaa, mutta torkkupaikka oli aina eri kohdassa. En kyllä muista enää mikä elokuva tuo oli.

Tuossa on syy, miksi en vapaaehtoisesti käy elokuvissakaan. Edellisestä käynnistä taitaa olla neljännesvuosisata aikaa ja silloinkin ...  ::) :-[
En minäkään leffoissa enää käy, no ehkä kun tulee uusin Star Wars, sitä saa sitten sadatella viikon ajan täälläkin.
Poirot on noita harvinaisuuksia, jota YLE:n kanavilta katselen, aika loistavia. YLE:n omaa tuotantoa en juuri seuraa, koska... :o

Kopek

Kiire, kiire, kiire, kiire... miksi aina on kiire.

Viimeisin Berliinissä tänä kesänä viettämästäni kolmesta viikosta on nyt menossa, ja mitään uutta ja mielenkiintoista ei ehdi tehdä eikä tule ehtimään. Foorumikirjoituksetkin joutuu kirjoittamaan "minä sinä siinä koneella taas istut" -tyyppisessä kielteisessä ilmapiirissä, jossa ei edes kirjoittamaansa tekstiä ehdi lukea läpi, kun hätäisesti painaa "Lähetä".

Olen vienyt muutamina aamuina (hieman alle) kaksivuotiaan pojan päiväkotiin, ja se on ollut aivan kauheaa. Hakeminen on helpompaa. Tällä viikolla ehkä vielä yksi vientikerta. Matkat tehdään polkupyörällä, jonka perässä on vaunu.

Tästä kuviosta täällä saisi tehtyä TV-sarjan, eikä tarvitsisi mitään edes keksiä. Todellisuus on tarpeeksi mielenkiintoista ja myös stressaavaa, koska se ei  ole fiktiota.

(Tyttäreni) Entinen miesystävä, joka ei ole miesystävä, ei tiedä uudesta miesystävästä, joka ei ole miesystävä vaan pelkästään yhteisen lapsen isä. Asia on salattu häneltä keksimällä uudelle mieshenkilölle tekonimi ja henkilöllisyys. Nämä ihmiset ovat nimittäin joutuneet olemaan tekemisissä keskenään. Eikä entinen tiedä sitäkään, että tyttäreni asuu tämän uuden miehen/lapsen isän kanssa. Kyseessä ei ole kuitenkaan parisuhde vaan käytännön järjestely. Eikä tämä uusi mies/lapsen isä tiedä sitä, että lapsi ja äiti eivät aio palata enää Berliiniin asumaan, kun he nyt täältä kanssamme lähtevät. Tietenkin isällä tulevat olemaan normaalit lakien takaamat oikeudet lapseensa nähden, mutta pelkään, että tullaan vielä näkemään ikävä näytelmä koskien asumis- ja huoltajuuskysymystä. Juridisesti tilanne on se, että tyttäreni on yksinhuoltaja, ja lapsi on kirjoilla Suomessa ja ainoastaan Suomen kansalainen. Lapsen kaappauksesta ei Suomeen tulossa siis ole kyse, jos jollekin tällainen ajatus tulisi mieleen.

Jos ei tällaisten asioiden miettiminen aiheuta stressiä, niin mikä sitten. Luulen, että minunkin Berliinissä käyntini tulevat loppumaan tähän reissuun. Onhan täällä yhteen laskettuna jo monta kuukautta tullut pyörittyä, mutta vielä olisi paikkoja, joita olisi mukava nähdä. Ei kaupunkiin tutustu, jos viettää pääosan ajasta kerrostaloasunnossa ja liikkuu ainoastaan sen lähellä.

En halua tätä asiaa juuri tämän enempää avata, kunhan höpöttelin päivän mietteinä. Enkä kaikkea edes kertonut. Sen vielä lisään, että tämä kesä on mennyt suunnitelmien osalta täysin läskiksi. Tekemättömät hommat ovat edelleen tekemättä. Ja sitä paitsi haluaisin joskus matkustella eri puolilla Eurooppaa eikä pelkästään käydä "pistemäisesti" aina uudestaan yhdessä samassa kaupungissa. Tällä reissulla haaveeni oli edes hieman päästä ajelemaan autolla jossakin muuallakin, mutta vanhan auton kunto on niin epämääräinen, että paluun varmistamiseksi ei haluta ottaa riskejä tekemällä ylimääräisiä reissuja. Ja mihin tästä hullunmyllystä edes olisi lähenyt.