Fiilikset ja päivän mietteet

[MrKAT]

Ehkä minä en oo miehenäkään normaali (Asperger-piirteisyyttä on) mutta olisin iloisempi jos joitain ihmisiä olisi edes ollut näkösällä.

[ROOSTER]

- Näkikö joku? Perkele, tuolla on ihmisiä.

Tuossa lienee eräs miehen ja naisen ero?

Miten niin? Eikö miestä nolota yhtään maata selällään parkkipaikalla ja olisi hyvillään, jos kukaan ei olisi huomannut?

Kyllä selällään makaaminen on luonnollisempaa naisille.

[Kopek]

Jatkoin tuolta ruokakauppaan ja siellä vasta huomasin, että oikean käteni kämmenpohjassa on melkoinen mustelma ja käsivartta hiukan aristi. Olin ottanut ihan oikeaoppisesti koko käden mitalla vastaan pudotuksen. Ruokakaupasta ostin lohtupullaa.

Viimetalvisten liukkaalla kaatumisten muistot vielä hyvin muistissani toivotan positiivista toipumista. Tärskyistä tulee helposti jälkikolotuksia.

Olen muutaman viime vuoden aikana kaatunut ja pudonnut sen verran inhottavasti, että varovaisuuteni on lisääntynyt. Kun astun johonkin epämääräiseen paikkaan, mietin mielessäni kaikki mahdolliset skenaariot siitä, miten kenkä voi lipsahtaa, ja mihin päin silloin horjahdan, ja mitä siitä voi seurata. Kun näkee itsensä mielessään syöksymässä pää edellä alas terävien kivien tai rautojen tai lautojen sekaan, miettii toisenkin kerran, mihin astuu.

Pahimpiin putoamisiin, mitä nyt yhtäkkiä tulee mieleeni, kuuluu se, kun kiipeilin (nyt jo romutetun) Pohjola-laivan kannella ja astuin lahon laudan päälle, joka katkesi. Putosin täysin kontrolloimattomasti kyljelleni laivan pohjalle epämääräisten terävien rautatomujen sekaan. Vaatteet repeilivät ja verta tuli sieltä täältä. Onnekseni en saanut mainittavaa iskua päähäni.

Niitäkin on tullut. Toissa keväänä astuin erään korkean "pukin" päälle, joka keikahti sillä seurauksella, että lensin pää edellä alas, jolloin pääni osui omatekoisen peräkärryn kulmaraudasta tehtyyn aisaan. Suora isku päähän parin metrin ilmalennnon päätteeksi sattui aivan sietämättömästi ja tuntui muutenkin todella epämukavalta. Olo oli sellainen, että kaivoin jo jostakin läheltä epämääräisen patjan esille ja olin menossa sen päälle makailemaan (en tiedä, mitä olisi tapahtunut), kun eräs vanha tuttu ilmestyi paikalle. Luovuin patja-ajatuksesta ja sinnittelin pystyssä keskustellen tämän ihmisen kanssa. Kerroin kyllä hänelle, mitä oli tapahtunut. Vähitellen keskustelun kuluessa, kun olin saanut muuta ajateltavaa, olo hieman helpottui.

Putoamistapahtumia muistuu nyt mieleen muitakin, tältä vuodeltakin, mutta olkoon nyt. Sen verran niistä jää jälkikaikuja, että esimerkiksi täsmälleen siinä paikassa, missä jalkani lipsahti viime talvena (Relanderin patsaan lähellä), kävelen vielä nytkin sulalla kelillä varovaisesti. Siinä määrin yllättävä liukastuminen ja kaatuminen jäivät syvämuistiin.

[Hippi]

Miten niin? Eikö miestä nolota yhtään maata selällään parkkipaikalla ja olisi hyvillään, jos kukaan ei olisi huomannut?

Kyllä selällään makaaminen on luonnollisempaa naisille.

Heh, en yhtään yllättynyt tästä kommentista. Tajusin kyllä viestin lähetettyäni, että olisin voinut paremminkin kirjoittaa, mutta en jaksanut höylätä sanamuotoa

----
Ilokseni voin todeta selvinneeni vähällä, sillä ei ole oikeastaan mitään arkuutta tuosta kaatumisesta johtuen. Tyttäreni arveli niskan olevan kipeä, sillä tuollaisessa kunnollisessa ilmalennossa juuri niskan lihakset joutuvat koville ja voi tulla retkahdusvamma, mutta ei nyt tunnu onneksi sitäkään, mistä olen kyllä tyytyväinen. Olen juuri saanut avattua niska-hartiajumin raivokkaille sauvakävelylenkeillä.

Aikaisin tuli tämän talven pyllähdys. Se näyttää kuuluvan talven pakollisiin kuvioihin, että kerran talvessa olen nurin. 

[Juha]

Usein tarvitsee tosi vahvan hiljentymisen, heti aamusta, että päivään saa tolkullisen juonen, ja se menee kestävästi. Häiriintymiskynnystä ei aina ajattele.

Miten vahva täytyy olla, että isomman hälyn keskellä voi silti säilyttää sen, mitä varten yleensä tarvitaan täysresetoivampaa, vaikkei nyt pitempää luostarijaksoa, että voi veivata jotain aikaa siellä, missä kohta on niin solmussa, ettei auta kuin toipua, että edes jokin hetki on antaa mahdolliselle?

Tuosta tulee mieleen englanninkielen sana: robust. Joistain yhteyksistä jäänyt mieleen.

Se, että sanoitus tällaiseen on oma projektinsa, eikä kovin valmisnojattavaa löydy, vaan jotain hakemista, ja kuvaavaan viittaavaa, voi näyttää haperolta. Ei kovin vankkaa, toisin kuin mihin esim robust voisi viitata.

Kielellisyys voi ilmetä näin. Tätäkö on eräs marginaalisuus, tällä alueella? Entä se epävarmuus, joka ilmenee kokonaisemmin? Ei ihan yleisluottamusta herättävää, luulisin.

Luottamus on alue, jossa voi erikoistua. On oma maksimoimisen laji, jossa erilaiset toimivuudet, eri ympäristöissä. Onko tällaista, jotain päinvastaista, jos kerran on selkeämmin myyvää, siis liityttävää, yleisemmin?

[Hayabusa]

Ilokseni voin todeta selvinneeni vähällä, sillä ei ole oikeastaan mitään arkuutta tuosta kaatumisesta johtuen. Tyttäreni arveli niskan olevan kipeä, sillä tuollaisessa kunnollisessa ilmalennossa juuri niskan lihakset joutuvat koville ja voi tulla retkahdusvamma, mutta ei nyt tunnu onneksi sitäkään, mistä olen kyllä tyytyväinen. Olen juuri saanut avattua niska-hartiajumin raivokkaille sauvakävelylenkeillä.

Minulle on tullut parina talvena jokin revähdys käsivarsiin, vaikka en ole lentänyt nurin. Tasapainoa tavoitellessa nopea liike aamusella on tehnyt pahaa. Nyt olen koittanut treenata etukäpäliä, jos vaikka isompi lihasmassa auttaisi. Pehmeä kumipohja kengissä varmaan auttaisi enemmän.

[Hippi]

Minulle on tullut parina talvena jokin revähdys käsivarsiin, vaikka en ole lentänyt nurin. Tasapainoa tavoitellessa nopea liike aamusella on tehnyt pahaa. Nyt olen koittanut treenata etukäpäliä, jos vaikka isompi lihasmassa auttaisi. Pehmeä kumipohja kengissä varmaan auttaisi enemmän.

Tämä vuodenaika on hiukan hankala jalkineiden kannalta, kun vielä suurimmaksi osaksi on kuivaa ja lämpöisen puolella. Talvilenkkareita ei oikein vielä voi käyttää, kun ovat kuumat. Niissä olisi paremmat pohjat, vaikka nyt nastoja ei olekaan. Nythän monilla valmistajilla on jopa kisaa siitä, kuka tekee parhaan kitkapohjat ulkoilukenkiin. Olen jo pohtinut uusien talvilenkkareiden hankkimista, sillä viisi-kuusi vuotta sitten hankitut "hyväpohajaiset" eivät enää ole ollenkaan kilpailukykyiset näihin uusiin verrattuna. Kunnollinen pito on kyllä tarpeen paitsi turvallisuuden vuoksi, myös että esimerkiksi juuri sauvakävelystä saa kunnollisen tehon irti

Nyt kun tuota omaa Loiri-imitaatiotani pohdin jälkikäteen, niin taisi kyllä reppu ainakin osaksi pelastaa, etten lyönyt päätäni maahan. Sen verran kova se tärsky oli, että tosiaan siinä heti ajatuskin löi hetken tyhjää. Jotenkin se kuulokkeiden lentäminen päästä loi ajatuksen, että olen lyönyt pääni kovasti. Kipuhan ei tunnu heti, jos se on tarpeeksi kova. Onneksi nyt ei käynyt niin

[Juha]

Toissa keväänä astuin erään korkean "pukin" päälle, joka keikahti sillä seurauksella, että lensin pää edellä alas, jolloin pääni osui omatekoisen peräkärryn kulmaraudasta tehtyyn aisaan. Suora isku päähän parin metrin ilmalennnon päätteeksi sattui aivan sietämättömästi ja tuntui muutenkin todella epämukavalta. Olo oli sellainen, että kaivoin jo jostakin läheltä epämääräisen patjan esille ja olin menossa sen päälle makailemaan (en tiedä, mitä olisi tapahtunut), kun eräs vanha tuttu ilmestyi paikalle. Luovuin patja-ajatuksesta ja sinnittelin pystyssä keskustellen tämän ihmisen kanssa. Kerroin kyllä hänelle, mitä oli tapahtunut.

Mielenkiintoinen tilanne, olotilan kannalta. Kokemus kaikkea muuta.

Mitä mahdollisuuksia tuollaisessa on? Aika extreme-kysymys. Teoreettisesti voi olla avartava, ja reaalissa sitäkin, tosin takuita ei uskalla antaa, tällaisesta.

Joskus sarjakuvissa on tilanne, jossa ihminen toiseutetaan, sopivalla tällillä. Toinen kun toiseuttaa, niin ihminen palautuu takaisin.

Tuo on fantasiaa, ja miten todellisuus menee. Ehkä fantasiassa on jotain osuvaakin. Tällaisia voi tietysti tislata, ainakin hypoteettisesti.

Oikeasti. Tietoisempi horros valintana, voi olla hyvä vaihtoehto. Mikä voi olla tällaisen valintakyvyn edellytys, eri asia. Mahdollinen, sitä ei kannata kieltää.

[-:)lauri]

Minulle on tullut parina talvena jokin revähdys käsivarsiin, vaikka en ole lentänyt nurin. Tasapainoa tavoitellessa nopea liike aamusella on tehnyt pahaa. Nyt olen koittanut treenata etukäpäliä, jos vaikka isompi lihasmassa auttaisi. Pehmeä kumipohja kengissä varmaan auttaisi enemmän.

Tämä vuodenaika on hiukan hankala jalkineiden kannalta, kun vielä suurimmaksi osaksi on kuivaa ja lämpöisen puolella. Talvilenkkareita ei oikein vielä voi käyttää, kun ovat kuumat. Niissä olisi paremmat pohjat, vaikka nyt nastoja ei olekaan. Nythän monilla valmistajilla on jopa kisaa siitä, kuka tekee parhaan kitkapohjat ulkoilukenkiin. Olen jo pohtinut uusien talvilenkkareiden hankkimista, sillä viisi-kuusi vuotta sitten hankitut "hyväpohajaiset" eivät enää ole ollenkaan kilpailukykyiset näihin uusiin verrattuna. Kunnollinen pito on kyllä tarpeen paitsi turvallisuuden vuoksi, myös että esimerkiksi juuri sauvakävelystä saa kunnollisen tehon irti

Nyt kun tuota omaa Loiri-imitaatiotani pohdin jälkikäteen, niin taisi kyllä reppu ainakin osaksi pelastaa, etten lyönyt päätäni maahan. Sen verran kova se tärsky oli, että tosiaan siinä heti ajatuskin löi hetken tyhjää. Jotenkin se kuulokkeiden lentäminen päästä loi ajatuksen, että olen lyönyt pääni kovasti. Kipuhan ei tunnu heti, jos se on tarpeeksi kova. Onneksi nyt ei käynyt niin

Huh, onneksi sinulle ei käynyt tuossa hullummin. Nuo tulee niin yllättäen ja yleensä alusta on niin kova, että onnea täytyy olla mukana, että ei itseään loukkaa.

[Norma Bates]

On ihmisiä jotka katsovat syntyneensä väärään sukupuoleen. On ihmisiä joille heidän ns. rotunsa on väärä, ja on ihmisiä jotka uskovat olevansa väärää lajia ja esim. hevosena laitumella laukkaaminen tuntuu paremmalta.

Ja on ihmisiä joiden mielestä heidän ei olisi koskaan pitänyt syntyäkään. Tai kenenkään tai minkään muunkaan.

https://www.theguardian.com/world/2019/nov/14/anti-natalists-childfree-population-climate-change

[a4]

^ Antinatalismi oli pakko googlettaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antinatalismi

Laaja katsaus aiheelliseen pohdintaan, joka hiveli omiakin tuntoja ja ajatuksia, mutta huomasin jokaisesta esitellystä näkökannasta mahdollisuuksia löytää myös heikkoja tai avoimeksi jääviä kohtia. Harmi.
Haastan lukijan keksimään kritiikkiä wikilinkissä esitettyihin elämänvastaisiin näkökulmiin, vaikka ne kuulostaisivatkin ihanan päteviltä. Myrkkymalja sille!

[Juha]

On ihmisiä joille heidän ns. rotunsa on väärä, ja on ihmisiä jotka uskovat olevansa väärää lajia ja esim. hevosena laitumella laukkaaminen tuntuu paremmalta.

Kerran olin luennolla, ja päädyin aiheeseen liittyen kysymään, mitä se voi tarkoittaa, jos ihminen unessa liikkuu kuten nelijalkaiset. Minusta tuollaisia jäänteitä voi hyvin olla, myös hermostorakenteessa.

Se, että ihminen on erikoistunut näin paljon, tai näin moneen, ei tarkoita, etteikö juurilla voisi käydä, tai niitä hoksata, monessa, tai antaa noiden vaikuttaa.

En liittäisi ilmiötä uskoon, tai uskonnollisuuteen, vaan siihen, että ollaan eliöitä. Onhan näitä erilaisin painotuksin.

BTW  Luennoitsijalta en saanut mitään vastakaikua arveluuni.

[-:)lauri]

Varasuunnitelmana on tietenkin tehdä tuosta softasta riisuttu malli. Silloin koodia on vaikea laajentaa tai käyttää uudestaan, mutta pystytys on tietysti nopeaa. Ongelma vain on, että muissa tämän kaltaisissa ohjelmissamme pystytys on vaatinut meiltä asetusten säätämistä ja ottaen huomioon markkina-alue, jonne olemme tätä laajennusta kehittämässä, meillä ei ole taas oikein resursseja säädellä asetuksia asiakaskohtaisesti tuleville potentiaalisille asiakasmassoille. Pitäisi siksi olla sellainen systeemi, että asiakkaat voisivat laajennuksen myötä säätää asetukset omatoimisesti. No tietystikään tämä ei ole kauneuslaji, eli purkkaratkaisutkin - jos ne vain toimivat - ovat ihan riittäviä. Että tuo varasuunnitelma on aina vaihtoehto. Mutta kun ei ole ainakaan vielä mikään hoppu tämän kanssa, olisi kiva jos saisi ratkaistua tuon autoloader-ongelman. Se ratkaisisi paljon. No enköhän minä jotain keksi.

Kuoppasimme tuon kirjaston. Neuvottelin hieman esimieheni ja tiimimme muiden jäsenten kanssa tuosta kirjastosta ja koska muut ovat ajatutuneet vastaaviin ongelmiin tuon kirjaston kanssa, päätettiin valita kirjasto, jonka käytöstä ei ole toistaiseksi kertynyt negatiivisia kokemuksia. Tämä sopii minulle mainiosti. Tuota ongelmakirjastoa käytettiin kuulemma alunperin  vastaavassa projektissa siksi, että piti saada softa toimimaan vanhalla php-versiolla. Nyt ei ole mitään versiorajotteita, joten voimmme ottaa käytöön tuon huomattavasti nykyaikaisemman kirjaston, jossa samoihin ongelmiin en tai kukaan muukaan meillä ei ole törmännyt.

No riviäkään koodia en ole vielä kirjoittanut tuolla "nykyaiakaisemmalla" kirjastolla tähän projektiin, että ei tämä vielä selvää pässinlihaa ole, mutta huomattavasti luottavaisempi onnistumismahdollisuuksini olen nyt.

[Kopek]

Nyt (klo.23:58) aluillaan oleva yö on sadas tänä vuonna Helsingissä viettämäni. Nukkumapaikka on vaihdellut, mutta kuitenkin aika rauhallseen tahtiin joihinkin menneisiin vuosiin verrattuna, jolloin aamulla saattoi mennä vähän aikaa ennen kuin tajusin, millä paikkakunnalla olevasta sängystä parhaillaan heräilen. Joskus suorastaan hämmästyin, että ai, täälläkös minä olen. Muistelin, että olisin mennyt nukkumaan jossakin muualla.

Entisellä kotipaikkakunnallani tulin olleeksi tänä vuonna vain pari yötä, mikä on poikkeuksellisen vähän. Edellisenä kesänä - yövyn siellä vain kesäisin, koska ei ole talviasuttavaa paikkaa - vietin siellä huomattavasti enemmän aikaa. Korjailin kesämökin laituria. Mutta olivathan ilmatkin aivan omaa luokkaansa.

Täytyy tehdä vuoden lopussa tarkempi laskelma aivan vain huvin vuoksi, koska eihän sillä sinänsä ole mitään merkitystä.

[Xantippa]

Kyllä selällään makaaminen on luonnollisempaa naisille.

No eikös se juuri siksi olisi miehelle nolompaa?

Fiilikset on kaksijakoiset, kuten aina loman loppuessa. Ihan ok mennä töihinkin, mutta kyllähän totaalivapauden menetys kirpaisee.

Tuli oltua eräässä lomaresortissa, jotka nyt ovat mitä ovat. Mutta sekin ihan ok, vaihteeksi. Erityisesti siellä lämmitti henkilökunnan hymyileväisyys ja huomaavaisuus. Saimme sille selityksen viimeisenä iltana: olimme lähes ainut pariskunta, joka ei istunut siellä joko kännykkä tai padi kädessä. Kuten eräs henkilökunnan jäsen asian ilmaisi:"Tuntui, kuin oikeasti olisitte täällä, meidän kanssa, ei jossakin muualla ottaen vain palvelut pikapikaa vastaan".

Jäin asiaa miettimään ja tottahan se on. Katselin itse jo siellä ihmisiä, jotka olivat vaikkapa tulleet isommallakin porukalla. Juurikaan eivät keskenään puhuneet, vaan tuijottelivat vempaimiaan. Pelottavaa, jotenkin.

T: Xante